Parivaljakot:
#8 Jyri Niemi <-> #24 Vjatseslav Voinov
Varakapteeni Niemi oli paras suomalaispakki Ruotsia vastaan, varakapteeni Voinov on venäläispuolustuksen ykkösmies.
Niemi oli toistamiseen paras suomalaispakki. Samoin kuin pakkiparinsa Jyrkkiö, Niemi uskaltaa pelata, vaikka välillä virheitä tulee. Mutta kun Niemi on niin paljon parempi pelaaja Jyrkkiö, niin virheitä tulee vähemmän kuin porilaiselle.
Voinov oli Venäjän - ja koko kentän - paras pakki. Nuorukaisen pelirutiini näkyi, sillä mihinkään ei näyttänyt olevan kiire. Piti rauhallisesti kiekkoa, antoi varmoja syöttöjä ja varmisteli Kulikovin höntyilyjä. Välillä näytti kentällä kuin jalkapallon liberolta. Ylivoimalla olisin kaivannut luovempia ratkaisuja.
Toinen silmään pistänyt venäläispakki oli Maxin Goncharev. Iso rightin kaveri, hyökkäsi innokkaasti, kova veto sekä lyöntilaukauksena että ranteella. Muuten venäläisten pakisto ei kovinkaan erikoiselta vaikuttanut. Goncharevin pakkipari Pashnin olisi hyvin sopeutunut suomalaispakistoon. Sen verran taaja tyypin virhefrekvenssi oli.
#11 Toni Rajala <-> #28 Nikita Filatov
Filatov oli viime vuonna pistepörssin kakkonen USA:n vanRiemsdykin jälkeen, Rajala oli Ruotsia vastaan Suomen vaarallisin hyökkääjä.
Filatov 2+0, +2, 2 min. Rajala 0+0, -1, 2 min. Filatovin kypärätemppu oli lähempänä kuin Rajalalle syöttöpiste. Aika hentoisen näköisiä molemmat ovat, mutta tahtoa - taistella, voittaa, ratkaista - venäläisellä näyttäisi olevan enemmän kuin suomalaisella. Kahdessa seuraavassa ottelussa Rajalan on tehtävä pisteitä, senhän takia hänet joukkueeseen valittiin. Latviaa vastaan pisteitä voi syntyä läpiajojen kyttäilylläkin, mutta Slovakiaa vastaan pisteidensä eteen pitäisi tehdä töitäkin.
#10 Niklas Lucenius <-> #26 Jevgeni Dadonov
Edustakoon Lucenius ja Dadonov joukkueidensa 89-ketjuja. Lucenius oli viime vuonna Jan-Mikael Juutilaisen kanssa Suomen paras pistemies tehdessään kuudessa ottelussa kuusi pistettä. Dadonov ei tehnyt Tshekeissä seitsemässä ottelussa pistettäkään. Nyt nähdään kumman joukkueen -89 syntyneiden ketju on kuluneen vuoden aikana kehittynyt enemmän. Suomen Lucenius-Sallinen-Pöysti vai Venäjän Dadonov-Klyukin-Klopov.
Venäjän Dadonov (1+2) - Klyukin (0+3) - Klopov (2+1) oli ottelun paras ketju, kaikkien +/- oli plus 2. Painoivat melkein jokaisessa vaihdossaan pelin Suomen puolustusalueelle ja loivat ainakin yhden maalintekopaikan. Sentteri Klyukin ei ole mikään luistelun ihmelapsi, mutta on hyvä suojaamaan kiekkoa ja syötöt lähtivät silloin kuin piti ja menivät omille miehille.
Suomen Lucenius (0+0) - Sallinen (0+0) - Pöysti (0+0) ei saanut hyökkäyspäässä oikein mitään aikaan, kaikki jäivät tehotilastossa yhden pykälän miinukselle. Kaikki kolme ovat ihan yritteliäitä ja taistelevia kavereita, mutta luovuutta ja maalintekotaitoa ei vaan tunnu löytyvän. Jos Suomi aikoo tavoitteeseensa (= mitali) - yltää, niin näiden kavereiden pitää tehdä maaleja.
edit.
Suomessa aina korostetaan miten hyviä joukkuepelaajia suomalaiset ovat ja sillä tasoittavat muiden joukkueiden parempaa taitotasoa. Tämä ottelu oli hyvä esimerkki siitä kun taitavampi ja nopeampi porukka pelaa ainakin yhtä hyvää, jollei parempaakin, joukkuepeliä kuin Suomi.