Mutta kun puhuit huippu-urheilusta ja siitä miten maailmalla sitä toteutetaan keinoja kaihtamatta, niin miten pitkälle suomalaisen huippu-urheilun tulisi mennä niin moraali- kuin arvomielessä?
No jos halutaan, että ollaan maailman parhaita jossain niin tuota samaa linjaahan meidän on kuljettava, tai sitten keksiä vaihtoehtoinen tapa. Kuten sanottua niin olosuhteet ovat mitä ovat ja niihin ei voi kuin sopeutua.
Jos halutaan pärjätä hiihdossa norjalaisille niin on harjoiteltava kuten norjalaiset jne. Kulloinenkin maailman huippu määrittää ne vaatimukset ja sinne sitten pyritään pääsemään mitä moninaisimmin keinoin. Ei aukottomasti voi sanoa, että Nadalin tie on ainoa tai paras tie, mutta meillä on faktaa siitä, että se toimii ainakin joidenkin yksilöiden kohdalla. Joten lähteäkö kopioimaan sitä vai tehdä jotenkin muuten on iso kysymys.
Henkilökohtaisesti jättäisin Nadalit muille maille, ei minusta ole mitään järkeä huippu-urheilun nimisssä tehdä mitä tahansa voittamisen eteen kuitenkaan. Ja täytyy muistaa, että Agassin, Nadalin tai Williamsin siskosten kohdalla puhutaan kuitenkin poikkeusyksilöistä, ollakseen maailman paras on pakko olla jo ihan luontaisia ominaisuuksia kyseisiin lajeihin.
Itse aina käytän vertailukohtana Michael Jordania, joka oli kuin rakennettu koripalloon. Minusta ei Jordania saisi, ei vaikka treenaisin tuhat ja taas tuhat tuntia kuin hullu.
Ja (näin yleisesti) samaan aikaan on helppo kirjoittaa, että "huippu-urheiluun pitää panostaa", mutta mitä Sinä olet valmis tekemään tämän asian eteen? Jos tämä on tärkeä asia, niin paljonko käytät tähän omaa aikaasi? Lopulta kaikki kuitenkin näkyy siinä, miten paljon on itse valmis tekemään jonkin asian eteen töitä.
Minulle on käymässä niin, että urheiluihminen on vähenemässä ja muut asiat kiinnostavat enemmän. Eli loppujen lopuksi asia on minulle aika yhdentekevä noin isossa kuvassa, seuraan joitakin lajeja ja siinä se melkein on. Niistäkin mm. jefu on sellainen, että Suomi ei ole siinä mitenkään merkittävä maa.
Esimerkiksi aiemmin rakastamani laji, jalkapallo, on menny huipputasolla jotenkin mauttomaksi rahan vuoksi. Tai sanotaan, että raha näyttelee liian isoa roolia huippufutiksessa nykyään. Ei kukaan pelaaja ole kymmenien miljoonien arvoinen. Ja kuitenkin se futisromantikko minussa arvostaa sellaista taitoa rakentaa joukkuetta ja pärjätä niillä mitä on. En jaksa seurata huippufutista nykyään oikeastaan lainkaan.
No, kuitenkin itse aiheeseen, niin henkilökohtaisesti en varmaankaan tee huippu-urheilun suhteen yhtään mitään. Arvostan urheilijoiden tekemää työtä ja heidän taitojaan mutta en muuta. Koko huippu-urheilun kenttään liittyy kuitenkin niin paljon sellaista siivellä menemistä, että ei minua kiinnosta enää kuunnella Kojonkoskea tai Korjuksia. Suojatyöpaikkoja.
Huippu-urheiluun panostetaan ja tullaan panostamaan niin kauan kuin se nähdään tärkeänä säilyttää.