Mainos

Nuori Suomi ry

  • 999 894
  • 5 368
Hiihdon muuttuminen lajina on johtanut siihen, että yhä nuorempana voi menestyä. Rataprofiilien loiventuminen, latupohjien koveneminen, välineiden kehittyminen, massalähtöjen ja sprinttien tulo kisaohjelmaan sekä veridopingin parempi kitkeminen ovat johtaneet siihen, että hiihto lajina on jossain määrin muuttunut äärimmäisestä kestävyyslajista myös enemmän nopeus-, taito- ja voimaominaisuuksia vaativaksi lajiksi. Siksi joku Petter Northug saattoi voittaa parikymppisenä maailmancupin osakilpailun yhteislähdöllä, vaikka väliaikamuotoisessa kisassa mies ei tahtonut selviytyä edes maailmancupin pisteille.

Joo II, valideja pointteja. Piti selostaa myös näistä aiemmassa viestissä, mutta tartti lähteä meneen (kun on elämäkin, koneella ei aina ehdi saati viitsi roikkua määräänsä enempää:).

Sen verran vielä naisten - miksei miestenkin, mutta naisissa se näkyy selvemmin - nuorista eli 20-25-vuotiaista huipuista, että asioista oikeasti perillä olevat ja muutenkin tolkulliset pitkän linjan laji-ihmiset (mm. Reijo Jylhä) ovat vahvistaneet Norjan toimivan tässä(kin) tavallaan kuin joukkue yksilölajissa. Eli naisten maajoukkue on veturi, jolla on mälyyttömien resurssien, valmennusosaamisen, harjoitussystemaattien jne. lisäksi Björgenin, Johaugin, Steiran & co:n imussa sellainen sekä henkinen että fyysinen "selkänoja", että voidaan nostaa selvästi kilpailijamaiden huippuja nuorempia tyttöjäkin kasvamaan. Siis ilman että näiltä vaaditaan heti jotain, mihin ei olla valmiita, ja sitä mukaa itseluottamus ja johdonmukainen pitkän linjan tekeminen romahtaa muutamaan epäonnistumiseen.

Mutta tää kuuluisi jo maastohiihtoketjuun (jonne nyt ei ihan ensimmäiseksi ole tullut mieleen tukkia:).
 
Viimeksi muokattu:

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Varmasti näin. Toisaalta myös hiihdon muuttuminen lajina on johtanut siihen, että yhä nuorempana voi menestyä. Rataprofiilien loiventuminen, latupohjien koveneminen, välineiden kehittyminen, massalähtöjen ja sprinttien tulo kisaohjelmaan sekä veridopingin parempi kitkeminen ovat johtaneet siihen, että hiihto lajina on jossain määrin muuttunut äärimmäisestä kestävyyslajista myös enemmän nopeus-, taito- ja voimaominaisuuksia vaativaksi lajiksi. Siksi joku Petter Northug saattoi voittaa parikymppisenä maailmancupin osakilpailun yhteislähdöllä, vaikka väliaikamuotoisessa kisassa mies ei tahtonut selviytyä edes maailmancupin pisteille.

Olosuhteiden kehitystä on tapahtunut, mutta niinkuin kirjoitin, niin Norjassa 17-vuotias juniorihiihtäjä harjoitteli 650 tuntia vuodessa, kun se Matti Heikkisellä oli saman ikäisenä 400 tuntia vuodessa. Norjassa myös aloittavat hiihdon harrastamisen laajalla rintamalla 2-3 vuoden ikäisinä. Tästä kirjoitin tähän ketjuun aiemmin. 17 vuoden iässä harrastusta/harjoittelua on takana 14-15 vuotta, joten pohjia erittäin kovaan harjoitteluun, 650 tuntia vuodessa, on jo 17-vuotiaina. Hiihtohan on Myllylän mukaan taistelua maitohappoja vastaan ja Kyrön mukaan oman kropan vieminen hiihtäen nousuosuuksissa ylöspäin on yksi kovimmista urheilusuorituksista. Mitä kovemmaksi kilpailu menee, sitä suorituskykyisempää on maitohappoja vastaan taistelun oltava. Iivo Niskasen harjoittelu on tuottanut tuon tehon jo parikymppisenä juniorina (nyt 22v). Olisi mielenkiintoista tietää Niskasen sisarusten harjoittelumäärät viime vuosilta.
 
Viimeksi muokattu:

canttig

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Se on vanha mantra, että vasta 25-vuotiaana pystyy hiihtämään arvokisamitaleja. Hiihtäjät aloittavat yhä nuorempina hiihtämisen ja saavat jo lapsina ja junioreina sellaiset pohjat, että 17-vuotiaina harjoittelevat hiihtoa jopa 650 tuntia vuodessa. Matti Heikkinen hiihti saman ikäisenä 400 tuntia vuodessa. Kirjoitin Norjan hiihdon lapsi- ja juniorijärjestelmästä tänne Sotshin aikoihin. Kaikissa urheilulajeissa, missä on aikuisena mahdollisuus päästä leivän syrjästä kiinni ja jopa muhkeisiinkin rahoihin, kilpailu kovenee ja merkitsee yhä nuorempana lajin harrastamisen/harjoittelun aloittamisen. Länsimaissa kaikki tapahtuu vanhempien ja urheiluseurojen ohjauksessa. Joissain maissa, kuten Kiinassa, valtion ohjaamat urheilujärjestelmät tuottavat tähtiurheilijat.
Täh. Tuliko omista pojistasi runkareita kummempia? Jos nää sihvalat ovat NHL:t käyneitä niiin siinä pienuutni tunnustan. Meillä eteläpohojanmaalla tuallaaset paskanjauhajat tapetahan. Hymiöttä.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Täh. Tuliko omista pojistasi runkareita kummempia? Jos nää sihvalat ovat NHL:t käyneitä niiin siinä pienuutni tunnustan. Meillä eteläpohojanmaalla tuallaaset paskanjauhajat tapetahan. Hymiöttä.

Mielenkiintoinen viesti. Otetaanpa tämä talteen, jos tarvitsen myöhemmin, kun olen selvittänyt itselleni, että miten tämä kuuluu käytyyn keskusteluun lasten aikaiseen aloittamiseen urheilussa. Oletko kuitenkin samaa mieltä siitä, että lapset aloittavat yhä nuorempina urheilulajien harrastamisen? Siitähän täällä on keskusteltu.

Edit: Vai oikein tapetahan täällä Etelä-Pohjanmaalla paskanjauhajat! Hienosti kirjoitettu nimimerkin takaa.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Matti Mononen taisi treenata jonkun 3000h/vuosi(mutu sen perusteella mitä Monosta haastateltu joskus) aikanaan... nooh toki ihan hyvä kansallinen ura silti.

Noin muuten en tiedä mitä tekemistä tällä Nuorsi Suomi-myytti ketjulla ja hiihdolla suoraan on. Lähinnä voisi tuosta puhua hiihtoketjussa ja miettiä miksi nykyisin nuoremmat pärjää paremmin.

Sanoisin että näin maallikkona ainakin hiihdon luonne on täysin muuttunut. Niin kauan kun hiihdettiin vain kelloa ja aikaa vastaan olivat hiihtäjät lähinnä vastaavia kuin maratoonarit/10km juoksijat. Miksi? Koska tärkeintä oli pystyä pitämään tasaisen tappava vauhti yllä. Nyt kun hiihto on muutettu täysin, niin nopeus ja varsinkin rytminvaihdot ovat korostuneet hyvin paljon. Tällöin luonnollista että nuoret ovat saaneet paremmin jalansijaa lajin parissa jo aivan palkintokorokkeelle saakka.

Miksikö? Siksi että koska nykyisin on suurin osa matkoista sprinttejä tai yhteislähtöjä ja samalla voitelu on kehittynyt, niin entistä paremmin pärjäät vain sillä että pysyt perässä ja sitten pystyt nopeaan rytminvaihtoon. Sprinteissä tarvita juurikaan kestävyyttä, vaan lähinnä sellaista jääkiekko-/salibandymaista taitoa tehdä paljon nopeita rytminvaihdoksia ja omata hyvä peruskunto(ei siis välttämättä mitään valtaisaa kestävyyttä).

Näin en näe mitään syytä että hiihtoon pitäisi juuri nuorempana panostaa enempää. Varsinkin kun laji on teknisistä ominaisuuksista huolimatta kuitenkin hyvin pitkälti fysiikkalaji. Jokainen ymmärtää tämän jo sillä, kun katsoo naisten hiihtoa vuosia dominoinutta Marit Björgeniä.

Vastaavalla tavalla esim. NHL:ssä ei yhdessä vaiheessa juuri ollut alle 180cm pelaajia ja nyt niitä on selvästi enemmän. Samoin jalkapallossa pärjäsi aiemminn vähän hitaampi kaveri, nykyään juuri ei. Lajit muuttuvat toki, mutta syitä on yleensä useita, eikä vain yksittäisiä. Tämä pätee hyvin ketjun otsikkoonkin ja syihin miksi suomalainen jääkiekko notkahti aikanaan junioreissa hyvinkin paljon. Ja samoin siihen miksi nyt menee paremmin.

edit:Todettakoon, että vaikka hiihdossa muutokset tehtiin kai tv:n takia, niin itselleni nuo muutokset ovat vain aiheuttaneet sen, etten enää lajia seuraa juuri ollenkaan tv:stä. Ennen sai jännittää paljon enemmän, kun mietti jossain 50km:lla että "jaksaako kaveri vielä painaa 35->40km välillä vai sippaakohan se jo". Yhteislähdössä lähinnä "kaatuuko joku mäessä".
 
Viimeksi muokattu:

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Matti Mononen taisi treenata jonkun 3000h/vuosi(mutu sen perusteella mitä Monosta haastateltu joskus) aikanaan... nooh toki ihan hyvä kansallinen ura silti.

Tätä juuri tarkoitin, kun kysyin onko harjoitusmäärä ainoa mittari. Ei ole mitään järkeä miettiä harjoitusmääriä jos itse harjoite tai harjoitteen tempo on vääränlainen tai laatu huonoa.

Mutta tosiaan, tämä ei taida liittyä enää Nuori Suomeen, sillä "kaikki on saanut hiihtää", ihan niin paljon kun mitä on halunut.
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Olen tehnyt tässä viime päivinä tiukkaa tutkimustyötä koskien Suomen laatupelaajatuotantoa ja näyttää siltä, että jääkiekkoliiton Nuori Suomi -laatuprojektin tulokset alkavat vihdoin näkyä. Kirkkaimpina helminä laatuprojektista ovat Mikael Granlund, Sami Vatanen, Erik Haula, Teemu Pulkkinen, Joni Ortio sekä Markus Granlund, jotka ovat esittäneet hyviä otteita NHL-kaukaloissa. Lisäksi laatuprojektista nauttimaan päässeitä ovat myös Olli Määttä, Rasmus Ristolainen ja Aleksander Barkov. Heillä tosin on oletettavissa projektin alasajosta nähtävää jarruvaikutusta lähitulevaisuudessa. Tulevaisuus kertonee kuinka suureksi tämä jarruvaikutus tulee muodustumaan. Sama koskee myös Teräväistä, joka saattaa myös päästä NHL:ään vielä tällä kaudella. Näyttää siltä, että tiettyjen valmentajien muutosvastarinta NS-laatuprojektin alkuvaiheessa aiheutti sen, että muutamia ikäluokkia (-85-90) osittain hukattiin.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Jarkko Niemisen seuraajaa ei miehissä Suomessa ole näköpiirissä, joten tenniksessä on nostettu Suomessa kädet ylös maailman huippua ajatellen.

Vanha viesti, mutta tämä pisti silmään: osaisiko joku kertoa mitä tehtiin suomalaisessa tenniksessä väärin ennen Niemistä ja toisaalta mitä tehtiin väärin Niemisen jälkeen, vissiin tietoisesti/tarkoituksellisesti kun sanotaan että "on nostettu Suomessa kädet ylös"...
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Vanha viesti, mutta tämä pisti silmään: osaisiko joku kertoa mitä tehtiin suomalaisessa tenniksessä väärin ennen Niemistä ja toisaalta mitä tehtiin väärin Niemisen jälkeen, vissiin tietoisesti/tarkoituksellisesti kun sanotaan että "on nostettu Suomessa kädet ylös"...

Lainatun viestin kirjoittajan ajatusmaailman tuntien tennishuippujen vähäisyyteen ja Ukrainen kriisiin on vain yksi syyllinen, Nuori Suomi.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Twitteristä poimittu:

Olympic Team Finland ‏@OlympicTeamFI 5 t

Ainutlaatuinen tilaisuus tänään klo 13: viiden suuren palloilulajin päävalmentajat keskustelevat pelistä ja yhteistyöstä. Pysy kuulolla! Mukana päävalmentajat Dettmann, Kettunen, Paatelainen, Sammelvuo ja Westerlund.


Mixu Paatelainen: kaiken A ja O on, että on hauskaa, oli kyse junioriurheilusta tai maajoukkueesta. #parempaapelia

"Toivon, että nuoret jalkapalloilijat käyttää ja harrastaa muita lajeja mahdollisimman pitkään" M.Paatelainen

Henrik Dettmann: lapsella on oikeus harrastaa monipuolisesti ja valita haluamansa laji.

Westerlund: toivon että nyt alkanut yhteistyö mahdollistaa lapsille vapauden harrastaa haluamaansa lajia, iso haaste meille.

Petri Kettunen: kun palloilussa painotetaan monipuolisuutta, palvelee se koko suomalaista urheilua, myös yksilölajeja.

"Muita pallopelejä pelaamalla reagointikyky ja hahmotuskyky paranee. Olen siitä elävä todiste." T.Sammelvuo

Mixu Paatelainen: tasoryhmät tärkeitä, jotta saadaan myöhemmin urheilun aloittaneet lapset mukaan ja motivoitumaan.

"En nää mitään ongelmaa siinä, että 10-vuotiaana aloittaa lajin kuin lajin. Ei ole liian myöhäistä." P.Kettunen

Erkka Westerlund taustoittaa Sotšin menestystä: urheilijakeskeisellä ajattelulla saatiin urheilijoista kaikki voimavarat irti

Westerlund: valmentajakeskeisyydestä siirrytään urheilijakeskeisyyteen. Ennen painotettiin voittamista, nykyään esim. tunnetta

"Voittaminen on aikasemmin ollut niin keskeistä, että urheilija ja ihminen on unohtunut sen taakse." E.Westerlund

Westerlund: Aiemmin valmentajan piti aina tietää vastaus, nyt valmentajan pitää osata tehdä urheilijalle oikeat kysymykset.

"Nyt on kysymys siitä, että uskalletaan antaa nuoren urheilijan harrastaa useampia lajeja." H.Dettman

"Jos päävalmentaja tietää keneltä kysyy neuvoa oikeissa tilanteissa - siinä on mahdollisuus menestykseen." H.Dettman

 
Viimeksi muokattu:

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Vanha viesti, mutta tämä pisti silmään: osaisiko joku kertoa mitä tehtiin suomalaisessa tenniksessä väärin ennen Niemistä ja toisaalta mitä tehtiin väärin Niemisen jälkeen, vissiin tietoisesti/tarkoituksellisesti kun sanotaan että "on nostettu Suomessa kädet ylös"...

En nyt tarkemmin tiedä mitä sisällöllisesti kenties on tehty väärin mutta Suomessa tietysti massa on suhteessa kovin pieni. Eli toisin sanoen ei olisi varaa hukata yhtään lahjakkaita pelaajia.

Mutta onhan tuossa pitkä väli Veli Paloheimon, Aki Rahusen ja Olli Rahnaston päivistä Jarkko Niemiseen. Toki Niemisen vanavedessä näytti hetken tosi hyvältä kun mm. Henri Kontinen ja Harri Heliövaara esittivät lupaavia otteita mutta sittemmin Heliövaara on lopettanut ja Kontisen kaksinpeliura tyssäsi toistuviin loukkaantumisiin.

Ja Suomessa on tällä hetkellä siksi vaikea nousta huipulle, että se vaatii muuttoa ulkomaille nuorella iällä, tai vähintään mahdollisuuksia lähteä kiertämään kisoja nuoreja. Meillä ei ole riittävän hyviä pelaajia kotimaassa tarpeeksi. Tuossa vaiheessa on tietenkin selvää, että on kova valinta pohtia pistääkö kaikki peliin tennikseen vai viettääkö "normaalia" elämää ja kilpailee esim. kotimaassa. Sitten kysytään taas sitä vanhempien tahtoa ja kykyä myös, ei jokainen pysty lähtemään ulkomaille vaikka haluaisi.

Tilanne on juuri nyt kieltämättä aika huolestuttava, varsinkin naisten puolella tuntuu olevan tosi hiljaista. Kyllähän suomalaisilla eväillä varmasti top 200 on ihan mahdollinen mutta siitä eteenpäin tie nousee usein pystyyn. Toki erittäin kova suoritus tuokin jo on. Kilpailu on tosi kovaa tenniksessä ja sitäkin pelataan lähes joka paikassa, vähän kuten futistakin. Ainoastaan Afrikka on ollut sivuroolissa tähän asti. Meinaan suomalaiset a-luokan pelaajatkin ovat jo ihan helvetin hyviä mutta kun on tottunut näkemään televisiosta pelkkiä huippuja niin se ei ehkä niin välity kaikille, etenkin kun vastaavan tasoisia ja parempia pukkaa ulos moninkertaisesti muualta.

Kilpailun lisäksi (tai johdosta) tietysti myös harjoittelu pitää olla riittävällä tasolla. Tenniksen vaatimuksesta kertonee jotain se, että yhden harjoituksen aikana saatetaan tehdä satoja toistoja vaikkapa pelkkää kämmencrossia, niin idioottivarma tekniikan pitää olla. Haastetta lisää se, että tekniikan pitää kestää happivajeella pelatessa pitkissä palloissa ja etenkin Grand Slam-tasolla jossa pelataan paras viidestä-systeemillä.

Tenniksessä on vielä sekin puoli, että tekniikka on myös herkkä ja sen hajotessa pallot menevät ihan mihin sattuu, jopa huipuilla kestää usein erän verran saada taas rytmi kohdilleen. Siinä kun miettii, että pitäisi pystyä pelaamaan korkealla tasolla 3-5 tuntia niin varsinkin fysiikan kohdalla vaatimukset ovat hurjat. Se ei ole nimittäin iso marginaali minkä pitää heittää niin vaikkapa kämmenlyönti lähtee ihan jorpakkoon tai siitä katoaa voima/kierre. Ja varsinkin ihan huipulla siitä maksaa sitten hintaa joka ikinen kerta.

Suomessa on ehkä vähän se ongelma, että valtalajit keräävät suurimmat lahjakkuudet mutta he eivät lopettaessaan välttämättä siirry muihin lajeihin missä saattaisi olla paremmat mahdollisuudet pärjätä. Moni futari tai jääkiekkoilijan alku olisi varmasti kova luu tenniksessä, tai missä tahansa muussakin lajissa. Varmaan sama vaivaa yleisurheilua, hiihtoa ja mitä nyt ikinä keksiikään.

Ja toki lajivalmentajakin voisi koittaa vihjata, jos näkee, että pelaajasta ei välttämättä tule ikinä lätkään tai futikseen ammattilaista mutta kykyjä olisi jossain muussa lajissa.

EDIT. Eilen kävin itse treenaamassa ja meidän ohjaajamme kertoi kuinka aikanaan kävi Espanjassa leirillä moninkertaisen maailmanmestarin opissa. Leiri alkoi sillä, että hän teki kahtena päivänä 8 tuntia putkeen pelkkiä "boksihyppyjä" salin nurkassa, eikä kukaan ollut kiinnostunut. Se oli silloin espanjalainen tapa mitata se haluaako hommaa tehdä tosissaan, jos ei kiinnostanut niin ovi oli vapaasti käytössä. Ja se meidän ohjaaja on myös lajinsa maailmanmestari.

Että kyllä täällä silti aika hyvin on asiat :)
 
Viimeksi muokattu:

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.

Asiaa kirjoitit sitä en kiistä. Mutta kiinnitin huomiota vaan siihen, että annettiin ymmärtää että tarkoituksellisesti ollaan luovutettu suomalaisen tenniksen suhteen. Tai siten minä ymmärrän lauseen "tenniksessä on nostettu Suomessa kädet ylös".
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Westerlund: valmentajakeskeisyydestä siirrytään urheilijakeskeisyyteen. Ennen painotettiin voittamista, nykyään esim. tunnetta

"Voittaminen on aikasemmin ollut niin keskeistä, että urheilija ja ihminen on unohtunut sen taakse." E.Westerlund

Mitä tämä tarkoittaa käytännön reaalimaailmassa? Että urheilijan ei pidä lähteä voittamaan vaan tekemään parhaansa hyvällä fiiliksellä ja tunteella?
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Asiaa kirjoitit sitä en kiistä. Mutta kiinnitin huomiota vaan siihen, että annettiin ymmärtää että tarkoituksellisesti ollaan luovutettu suomalaisen tenniksen suhteen. Tai siten minä ymmärrän lauseen "tenniksessä on nostettu Suomessa kädet ylös".

No sanotaan, että minustakin se tuntuu siltä. Voi johtua siitä, että kukaan ei ole oikein ilmoittautunut nostamaan tennistä lajina uudelle tasolle.

Toivottavasti ei ole kuitenkaan nostettu käsiä pystyyn, koska kyseessä on mahtava laji.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Mitä tämä tarkoittaa käytännön reaalimaailmassa? Että urheilijan ei pidä lähteä voittamaan vaan tekemään parhaansa hyvällä fiiliksellä ja tunteella?

Westerlund viitannee yksilövalmennukseen, eli paras tulos saadaan huomioimalla kaikki pelaajat yksilöinä, ei yhtenä kollektiivina.

Olen ymmärtänyt, että tähän suuntaan on menty voimakkaasti kautta (läntisen) maailman, ja jopa lajista riippumatta.
 
Viimeksi muokattu:

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Jokaiselle pitäisi saada kyllä tuo Westerlundin lause sinänsä aukeamaan, että se koskee varsinkin juniorivalmennusta. Koska ollaan menty niin voittamiskeskeisesti, ollaan unohdettu mikä parhaiten ruokkisi yksilökohtaista kehitystä. Tästä tuloksena Suomessa on ollut paljon tietyn roolin pelaajia, mutta sitten taas tiettyyn rooliin näitä ei olekkaan löytynyt.

Vähän sama kuin itse koittaisin nykyisen ~50 pojan ikäluokan valmennuksessa ruokkia jokaisen kehitystä samalla tavalla, vaikka jokainen tarvitsee vähän erilaista ohjausta/motivointia. Toki kaikkia on vaikea pystyä auttamaan, mutta yritys pitäisi olla sen suuntainen.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
......Westerlund: valmentajakeskeisyydestä siirrytään urheilijakeskeisyyteen. Ennen painotettiin voittamista, nykyään esim. tunnetta

"Voittaminen on aikasemmin ollut niin keskeistä, että urheilija ja ihminen on unohtunut sen taakse." E.Westerlund...

Loistavaa tekstiä, toivottavasti juniorivalmentajat ymmärtävät tämän. Kehitetään yksilöitä, kohdellaan junnuja yksilöinä, joilla on erilaisia tavoitteita ja muokataan toiminta sen mukaiseksi.
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Ajat ovat muuttuneet

Jokaiselle pitäisi saada kyllä tuo Westerlundin lause sinänsä aukeamaan, että se koskee varsinkin juniorivalmennusta. Koska ollaan menty niin voittamiskeskeisesti, ollaan unohdettu mikä parhaiten ruokkisi yksilökohtaista kehitystä. Tästä tuloksena Suomessa on ollut paljon tietyn roolin pelaajia, mutta sitten taas tiettyyn rooliin näitä ei olekkaan löytynyt.

Sikäli tämä on muuttunut, no, ehkä ennemminkin vielä muuttumassa, että kiekkokontrollijääkiekkoa voi valmentaa myös voittamiskeskeisesti niin, että myös yksilöt kehittyvät maksimaalisesti. Eri luokka oli sen 90-lukulaisen destruktiivisen jääkiekkoilun osalta. Silloin voittamisen konstit perustuivat prosenttijääkiekkoon, mikä ei palvellut kaikkineen yksilön kehittämistä. Prosenttijääkiekon ihanne kera Nuori Suomi -tuhovaikutuksen oli se musertavan heikko yhtälö. Kiekkokontrollijääkiekon konstit puolestaan ovat sellaisia, että voittoon pyrittäessä myös yksilöt kehittyvät.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Sikäli tämä on muuttunut, no, ehkä ennemminkin vielä muuttumassa, että kiekkokontrollijääkiekkoa voi valmentaa myös voittamiskeskeisesti niin, että myös yksilöt kehittyvät maksimaalisesti. Eri luokka oli sen 90-lukulaisen destruktiivisen jääkiekkoilun osalta. Silloin voittamisen konstit perustuivat prosenttijääkiekkoon, mikä ei palvellut kaikkineen yksilön kehittämistä. Prosenttijääkiekon ihanne kera Nuori Suomi -tuhovaikutuksen oli se musertavan heikko yhtälö. Kiekkokontrollijääkiekon konstit puolestaan ovat sellaisia, että voittoon pyrittäessä myös yksilöt kehittyvät.

Itse koen sen niin, että nuorissa junioreissa(sanotaan nyt vaikka 12-13 vuotiaat ja alle) valmentajan ainoa fokus on miettiä miten pelata ja harjoitella niin että pelajat kehittyvät. Usein tämä voi tuottaa myös tilanteita missä tavallaan kaivetaan verta nenästä. Esim. kiekon(tai omassa tapauksessa pallon) pitäminen omankin maalin edessä kunnes löydät suunnan mihin liikuttaa kiekkoa/mihin liikkua kiekon kanssa.

Sen sijaan lasten ja nuorten fokus voi hyvinkin olla voittamisessa. Sehän usein motivoi ja kasvattaa kuitenkin, että yritetään tehdä kaikkensa voiton saamiseksi.

Otetaan nyt vaikka sellainen esimerkki että pelaaja X on fyysisesti muita edellä ja pystyy dominoimaan pelkästään sillä. Nyt jos valmentaja ajattelee puhtaasti voittoa niin kentällä miettii sitten puhtaasti roolin(ja pelitavankin) tämän pelaajan kautta. Esim. pelataan kiekko(tai pallo) vaan X:lle aina sen mukaan missä pystyy tuota ylivoimaansa käyttämään että se voitto tulee.

Tottakai itsekkin tykkään valmentajanakin voittaa, mutta se ei saa koskaan mennä yksilön kehityksen edelle se tunne, että haluaisin voittoa. Eli esim. en peluuta sitä hitainta pelaajaa vain ja aina tietyssä roolissa, ettei hitaus haittaa tulosta, vaan mietin missä voisi kehittää sitä pelaamista parhaiten.

Suurin osa maaleista tehdään virheistä, junioreissa tämä vielä korostuu entisestään ja tämän takia voittaminen yleensä on helpointa kun minimoi virheet. Varsinkin mitä nuoremmista junioreista puhutaan ja mitä vähemmän on vielä sitä pelillistä taitoa. Valitettavasti tästä syystä suurin osa joukkueista potkii vain palloa omalta alueelta pois jalkapallon puolella ja mitä nähnyt aiemmin jääkiekon parissa, niin usein sama koskee kiekkoakin. Tähän päälle vielä se, että jos valmentaja ohjaa aktiivisesti kiekollista(tai pallollista pelaajaa) niin vielä entisestään tulee parempaa tulosta ja parhaassa tapauksessa pysyy kiekko(tai pallo) hyvin hallussa, mutta kehittääkö se sitten pelaajia...

Lisättäköön jalkapallon puolelta, että tällä hetkellä Suomen parhaat junioriseurat usein pelaavat myös enemmän tai vähemmän junioreita kehittävää jalkapalloa, mutta olen huolissani jalkapallon puolella varsinkin ns. "seuraavan tason" seuroista. Joissa usein tärkeämpää on voittaa se yksittäinen turnaus, kun saada pelaajaa seuraavalle askeleelle. Tosin aivan kärjessäkin pelaa 1-2 seuraa joissa "barcelona" on mennyt liian pitkälle ja tällöin jalkapallo on kyllä pallonhallintapeliä, mutta ei aina niin rohkeaa. Tämä sitten taas toisten ketjujen aihe tai vaikka yv:n jos jotain kiinnostaa.

Juuri tuossa viime viikonloppuna pelattiin muutama turnaus parin peliryhmän kanssa ja voitettiin suurin osa otteluista hyvin selvillä lukemilla. Kuitenkin koko viikonlopun paras fiilis tuli siinä, kun juuri harjoituksissa käyty asia sekä kopissa yhdessä puhuttu asia saatiin käytäntöön ja laidalta murtautumisen jälkeen tuli upea 20-25m syöttö maalivahdin ja toppareiden väliin, johon kärki juoksi ja pisti pallon maaliin. Tosin olisin ollut todella iloinen pelkästään tuosta suorituksesta ilman maaliakin, mutta palkintona pojille ja siitä, että "tein oikein kun annoin syötön näinkin kaukaa tyhjään tilaan" oli tuo maali tärkeä kirsikka kakun päälle.

Mutta lyhyesti siis asiani oli vain se, että pelaajille sen voittamisen tuleekin olla tärkeää, valmentajille ei niinkään. Toki kaiken pitää tähdätä siihen että voittoja tulee, pelataan mahdollisimman hyvin, mutta ei pelaajan kehittämisen kustannuksella. Hollannissa sanovat jalkapallon parissa että "me ei koskaan pärjätä junnuina maajoukkueissa, mutta kun tullaan aikuisiksi niin tuotetaan maailman parhaita pelaajia".
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Täällä on hyvää keskustelua junioreiden harjoittelusta jääkiekossa ja jalkapallossa kahden junioritoiminnan ytimessä toimivan valmentajan taholta.Toivottavasti en keskeytä olennaista keskustelua palaamalla vielä Suomen tenniksen tilaan ajatellen maailman huippua.

Tilanne on juuri nyt kieltämättä aika huolestuttava, varsinkin naisten puolella tuntuu olevan tosi hiljaista. Kyllähän suomalaisilla eväillä varmasti top 200 on ihan mahdollinen mutta siitä eteenpäin tie nousee usein pystyyn. Toki erittäin kova suoritus tuokin jo on. Kilpailu on tosi kovaa tenniksessä ja sitäkin pelataan lähes joka paikassa, vähän kuten futistakin. Ainoastaan Afrikka on ollut sivuroolissa tähän asti. Meinaan suomalaiset a-luokan pelaajatkin ovat jo ihan helvetin hyviä mutta kun on tottunut näkemään televisiosta pelkkiä huippuja niin se ei ehkä niin välity kaikille, etenkin kun vastaavan tasoisia ja parempia pukkaa ulos moninkertaisesti muualta.

Miesten maailman ATP-listan 400 parhaan joukossa on yksi suomalainen, Jarkko Nieminen, jonka sijoitus on 40. Naisten puolella Suomella ei ole 800 parhaan listalla yhtään pelaajaa. Kun tilanne on näin heikko, uskalsin kirjoittaa, että Suomessa on nostettu kädet pystyyn maailman huipputenniksen suhteen. Tennisliitolla on noin 180 jäsenseuraa, joten toimintaa ja harrastajia hienolla lajilla Suomessa on. Arvostan tätä kansallista toimintaa suuresti. Muistelen aikoja, kun Tennisliitto perusti huipputennisryhmiä, joille järjestettiin hyvät olosuhteet kehittyä maailman huipulle. Jostain syystä tulosta ei syntynyt maailman huippua ajatellen ja nyt olemme yhden ainoan maailman huipun varassa. Tilanne kertoo kiristyvästä kilpailusta maailmalla myös tenniksessä. Minusta ainoa tie maailman huipulle tenniksessä on yhä varhaisempi lajin valinta ja riittävän laadukas lajiharjoittelu yhdistettynä maksimaaliseen harjoittelumäärään.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Aika pitkälti samoilla linjoilla siffan kanssa. Tennis on ehkä jalkapallon ohella se kaikkein raadollisimmin kilpailtu laji maailmalla. On ihan turhaa kuvitella, että korjuslaisten oppien mukaisesti eri lajeja kokeilemalla ja 15-vuotiaana lajivalinnan tekemällä voisi näissä saavuttaa maailman huipun. Siksi olisikin ihan rehellistä huippu-urheilujohtajiemmekin myöntää, että tietyissä lajeissa pärjätäkseen ei voi toteuttaa ns. pehmeitä arvoja ja harrastella lapsuus mitä mieleen juolahtaa ja vasta teininä sitten tehdä lajivalinta.
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Keskustelua ei saisi käydä keihäänheiton ehdoilla

Aika pitkälti samoilla linjoilla siffan kanssa. Tennis on ehkä jalkapallon ohella se kaikkein raadollisimmin kilpailtu laji maailmalla. On ihan turhaa kuvitella, että korjuslaisten oppien mukaisesti eri lajeja kokeilemalla ja 15-vuotiaana lajivalinnan tekemällä voisi näissä saavuttaa maailman huipun. Siksi olisikin ihan rehellistä huippu-urheilujohtajiemmekin myöntää, että tietyissä lajeissa pärjätäkseen ei voi toteuttaa ns. pehmeitä arvoja ja harrastella lapsuus mitä mieleen juolahtaa ja vasta teininä sitten tehdä lajivalinta.

Olet, erku, aivan ytimessä. Kirjoitin tästä aiheesta tuonnottain toisaalle. Suomalaisessa urheilussa pitäisi erittäin voimakkaasti ja tarkasti määritellä eri lajeille sopivan aloittamisen iän haarukka. Kaikkia lajeja voi tietysti alkaa ja kokeilla koska vain, mutta olisi määriteltävä etenkin ne varhaisen erikoistumisen lajit, joissa tie huipulle on tukossa, jos aloittaa liian myöhään. Esimerkiksi jalkapalloilun suhteen urheilujulkisuudessa on ollut viime aikoina Paatelaisen suulla ainakin yksi vaarallisen löysä, suorastaan höperehtivä puheenvuoro asian tiimoilta. Diskurssi on ylipäätään Suomessa aivan liian korjusmainen, joka on johdettu käytännössä suoraan siitä, että keihäänheitto on laji, jota käytännössä kaikkien lajien ristiin harrastaminen tukee. Ei keskustelua, perkele!, voida mennä keihäänheiton ehdoilla.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös