Mielestäni on tärkeää, että lajivalinta tulee aina pojan(tai tytön) itsensä kautta. Syykin on selvä, koska se kantaa aina pidemmälle. Itsekkin opittuani luistelemaan tykkäsin nuorempana aina enemmän jääkiekosta. Kuitenkin erinäisistä syistä aikanaan sitten se ns. valinta osui jalkapalloon. Tämän takia olisi tärkeätä, että varsinkin puhuttaessa 7-10vuotiaista voidaan vielä miettiä tilannetta. Tämä siis olettaen että valmennus on laadukasta ja omalla ajalla tehdään asioita oikein. Jääkiekon kannalta on vielä se hyvä puoli, että käsillä oppii nopeammin kuin jaloilla(vrt. jalkapallo). Tämän takia luistelun lisäksi muut ominaisuudet kehittyvät kyllä jääkiekossa hyvin, vaikka sitä ei olisikaan panostettu vain siihen nuoresta pitäen. Samoin esim. jalkapallo palvelee jääkiekkoa toisena lajina erinomaisesti.
Omassa valmennuksessa on tälläkin hetkellä pari poikaa, joista varsinkin toinen, on omassa lajissaan(johon talvella panostavat enemmän) Suomen aivan parhaita. Siitä huolimatta jalkapallossakin on oma imunsa ja vanhempien kanssa kauden alla sovittiin pelisäännöt pelaamisen/harjoittelun suhteen. Mitään ongelmia ei ole ollut suuntaan taikka toiseen. Uskon että jalkapallo jää vuodessa/parissa kokonaan, mutta siihen saakka tavoite on opettaa poikaa niin paljon kuin haluaa oppia ja samalla antaa hyviä, mukavia kokemuksia lajin parissa.
Tärkeämpää kuin lajivalinnan ajankohta onkin mielestäni motiivit. Samoin koen erittäin tärkeäksi sen, että ei hämärry mikä on kuitenkin suurimmalla osalla urheilun tavoite. Se että nuoresta tulisi lajiaan rakastava, urheilun elämässään säilyttävä nuori ja myöhemmin aikuinen.
Olen yrittänyt kysellä esim. eaglelta, että onko jalkapallossa 12-vuotiaiden huippujoukkueissa tuplalajin (esim. jääkiekon) harrastamista huipputasolla. Jalkapalloilijoiden on harjoiteltava läpi vuoden täysipainoisesti, koska kilpailijamaissa juniorit voivat lämpimissä olosuhteissa harjoitella pienestä pitäen läpi vuoden päivästä toiseen. Jalkapallon harjoitusten määrävaatimukset kansainväliselle huipulle nousemisessa ovat junioreille jääkiekkoa suuremmat johtuen kovemmasta kilpailutilanteesta.
En ole tuollaista aiemmin huomannut, joten vastataan nyt. Ei juurikaan ole. Yksilölajeja on joillain, mutta ei monillakaan. Nykyisin harjoittelumäärät ovat Suomessa erittäin korkeat. Niinpäin tosin uskon että jääkiekkoa voisi harrastaa ja pitää rinnalla vielä vähän jalkapalloa, mutta toisinpäin en usko että se enää onnistuu.
Tämän hetken ryhmäni on vähän alle 12-vuoden, mutta meilläkin alkaa olemaan aika vähän muita lajeja. Sen sijaan omaa harjoittelua pyritään pitämään monipuolisena ja oheisharjoittelua on monenlaista. Tämä yhteistyössä lähiseurojen(eri lajien seurojen) kanssa. Sanotaan että n.50% harjoittelee vain jalkapalloa, mitä urheiluun tulee. 30% muita joukkuelajeja(näistä osa ihan vain harrastemielessä) ja 20% yksilölajeja. Prosentit mutulla.
Suuri ongelma toki määrän lisäksi on se, että Suomessa ei olla niinkuin monissa ns. jalkapallokulttuurimaissa. Eli täällä harjoitukset ovat 1harjoitus/päivä, jolloin siis 6 harjoitusta tarkoittaa 6päivää. Kulttuurimaissa taas 6 harjoitusta voi tarkoittaa 4päivää, joissa kahtena harjoitellaan kaksi kertaa. Tämä kuormittaa entistä enemmän sitten nuoria ja kaventaa mahdollisuutta harrastaa muuta.