Nuori Suomi ry

  • 998 964
  • 5 368

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Ovatko ne äidit myös säälittäviä, jotka vievät lapsiaan vauvauinteihin tai aikuinen-lapsi tanssitunneille? Ovatko ne vanhemmat säälittäviä, jotka ohjaavat lastaan opettelemaan kirjoittamista/askartelua/piirtämistä, vaikka tämä haluaisi vain leikkiä pikkuautoilla?

Riippuu täysin mikä on se vanhemman motiivi tässä taustalla. Jos ajatuksena on se, että "vauvauinti on lapsen polku kohti uinnin olympiakultaa" tai "minun lapsi piirtää nyt sillä hänestä tulee Picasso..." niin sitten se on pelottava lähtökohta vanhemmalta.
 
Viimeksi muokattu:

Makis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Siffahan nyt on tuossa ihan väärässä muutenkin. Tutkimusten mukaan ensinnäkin liian aikainen ja raju harjoittelu aiheuttaa vain vammariskin kasvamista. Toiseksi teininä nostetut treenimäärät riittävät kompensoimaan eron helposti. Ja kolmanneksi, entä jos se kolmivuotiaana aloitettu laji ei olekaan lapsen lahjoille optimaalisin? Entä jos lapsen lahjat tulisivat parhaiten esiin vaikka futiksessa, mutta lapsi harrastaa vain tennistä?

Early vs Late Specialization: When should children specialize in sport? - The Science of Sport
Early Sport Specialization Not A Good Idea, Expert Says - Medical News Today
Kids Who Delay Sports Specialization More Coordinated and Physically Fit, Study Finds | MomsTeam
http://www.amssm.org/News-Release-Article.php?NewsID=69
Intense Training in One Sport Increases Injury Risk 70 Percent for Kids
Intense, specialized training in young athletes linked to serious overuse injuries -- ScienceDaily

While studies have shown that elite performers often require more than 10 years of practice to acquire the skills needed to compete at top levels, studies also have shown that early sport specialization is not necessarily the answer. "Two studies of Soviet children in the 1990s reported that early sport specialization did not lead to the performance advantages that were expected," VanSickle notes. "Rather, children who specialized at a later age performed better than those who specialized earlier."
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Ovatko ne äidit myös säälittäviä, jotka vievät lapsiaan vauvauinteihin tai aikuinen-lapsi tanssitunneille? Ovatko ne vanhemmat säälittäviä, jotka ohjaavat lastaan opettelemaan kirjoittamista/askartelua/piirtämistä, vaikka tämä haluaisi vain leikkiä pikkuautoilla?

Eivät ole, mikäli heidän lapsensa nauttivat harrastamisesta. Sinä puhuit lasten viemisestä harjoituksiin ilman heidän omaa halua:

Kysehän tässä on vain siitä, että tietyt nimimerkit eivät mukamas hyväksy sitä, että pieniä lapsia viedään vanhempien toimesta ilman lapsen intoa joihinkin urheiluharrastuksiin.

Lapsia kuuluu viedä harrastuksiin pienestä alkaen, mutta harrastamiseen kuuluu aina lapsen oma into ja riemu. Täytyy erottaa eri harrastusten kokeileminen ja harrastamaan pakottaminen. Toinen on hyvää vanhemmuutta, toinen taas sitä kiinalaista tapaa tehdä huippu-urheilijoita.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Ja kolmanneksi, entä jos se kolmivuotiaana aloitettu laji ei olekaan lapsen lahjoille optimaalisin?

Niinpä, mutta mitäpä sitä ei olisi valmis tekemään suomalaisen jääkiekkotuotannon eteen....

Tämä on tullut selväksi, että sinä et ole valmis nostamaan Suomen jääkiekon huippujuniorituotantoa kansainvälisen kärjen tasolle. Olet monipuolisen harrastusliikunnan kannattaja, mikä on kyllä suuri arvo sellaisenaan. Maailman huippuja ei monipuolisella harrastamisella nykyään enää tule, koska muissa maissa systeemit on viety Kari Ormon kertomille yksinkertaisille linjoille. Löytyy varmasti urheilulajeja, joissa monipuolinen liikunta lapsena on hyväksi, mutta jalkapallo, jääkiekko, uinti, telinevoimistelu, taitoluistelu, alppi- ja kamppailulajit ovat esimerkkejä lajeista, joita on alettava harjoituttaa systemaattisesti jo hyvin nuorina, mikäli aikoo kansainväliselle huipulle nousta.
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Ihailtavia vanhempia

Ovatko ne äidit myös säälittäviä, jotka vievät lapsiaan vauvauinteihin tai aikuinen-lapsi tanssitunneille? Ovatko ne vanhemmat säälittäviä, jotka ohjaavat lastaan opettelemaan kirjoittamista/askartelua/piirtämistä, vaikka tämä haluaisi vain leikkiä pikkuautoilla?

Eivät ole säälittäviä. Ovat ihailtavia vanhempia, mielestäni.

Olen oikeastaan sillä kannalla, että hyvään ihan tavalliseen vanhemmuuteen kuuluu sellainen viitseliäisyys ja jaksaminen, että vanhempi tarjoilee alusta asti lapsilleen eväät ja mahdollisuudet niin, ettei ainakaan siitä urheilemisen (tai minkä muun tahansa alan) liian myöhäisestä aloittamisiästä muodostu lasikattoa, jota ei voi ylittää.

Ja vaikka mennään vauvauintiin jo muutaman kuukauden ikäisen lapsen kanssa ja jatketaan siitä ja vaikkapa hyvin varhain seuraan uimaan, ennen muuta kyse on siitä, että vietetään (aikuinen-lapsi) aikaa yhdessä. Yhdessä oleminen on prioriteetti numero yksi; siinä ohessa sitten on toisena prioriteettina tullakseen urheilu-uraa, jos on. Mutta oleellista on tajuta, että nuo kaksi ulottuvuutta toteutuvat siinä yhtä aikaa, kun lähdetään varhain liikkeelle.

Olen sen verran kauan ollut mukana lasten ja nuorten urheilussa ynnä sitten saanut nähdä ihan huippu-urheiluakin tosi läheltä, että olen oivaltanut erään jutun: vanhemmilla, jotka vievät lapsiaan varhaisessa iässä eri harrastusten pariin, on sellainen valistunut ja viisas suhde kasvattamiseen ja ylipäätään elämään.

Ja sitä mukaa intuitioni sanoo, että näissä palstakeskusteluissa ne vanhemmat, jotka eivät ole syystä tai toisesta vieneet lapsiaan varhain urheiluun tai muuhun harrastukseen, vinkuvat liian varhaista aloittamista vastaan. Tai sitten kyse on tapauksista, joilla itsellään ei edes ole lapsia. Ja kolmas tuntomerkki on se, ettei vinkujaa itseään ole lapsena viety varhain minkään harrastuksen pariin.

Ehkä tässä ketjussa päästäisiin paremmin eteenpäin, jos itse kukin ilmaisisi suhteensa noihin mainitsemiini seikkoihin. Avautuisi hieman eri keskustelijoiden lähtökohtia ja jopa motiiveja olla sitä mieltä, mitä on. Syntyisi monipuolisempaa ja -polvisempaa keskustelua.

Minä keskustelen nimimerkkinä, jonka isä vei verrattain varhain harrastukseni pariin. Samoin olen vienyt neljä omaa lastani varhaisessa iässä harrastamaan. Omat kokemukseni tästä mallista ovat yksinomaan hyvät.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Samoin olen vienyt neljä omaa lastani varhaisessa iässä harrastamaan. Omat kokemukseni tästä mallista ovat yksinomaan hyvät.

Nimenomaan.

Mutta nimimerkki siffa ei ole puhunut "harrastamisesta" tai muusta "naminami-puuhastelusta". Hänellä on ollut nimenomaan puhe siitä, miten saadaan enemmän tyttöjä/poikia kansainväliselle huipulle ja siihen liittyvästi systemaattisesta lajiharjoittelusta että lajivalinnasta. Toistan: ei harrastamaan, vaan viedään lapset systemaattisen harjoittelun piiriin.

Eli ei siitä, että "viedään lapsia muskariin ja toivotaan että joku niistä saattaisi saavuttaa kansainväliseen huipun." = ollaan sormet ristissä ja toivotaantoivotaan. Vaan nimenomaan siitä, että pyritään järjestelmällisesti tuottamaan lapsia kansallisellä huipulle siten, että lajivalinta ja samalla systemaattinen lajiin tähtäävä harjoittelu alkaa 3-4-vuotiaana myös jääkiekon osalta.

Siffan sanoin, noilla sinun pehmeillä arvoillasi tyydyt vähempään, etkä ajattele suomalaisen jääkiekkotuotannon parasta.
 
Viimeksi muokattu:

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Viikonlopun (11.-12.1.2014] Ilta-Sanomat oli jälleen asian ytimessä, kun se kertoi pikkuleijonien sankarivanhempien kertomuksia lastensa kasvutarinoista MM-mestareiksi. Luulisin, että lähes kaikille tähän viestiketjuun kirjoittaneille osuivat silmiin Ilta-Sanomien viikonlopun lehden lööpit nuorten mestarileijonien lapsuustarinoista. Olen odottanut etenkin näiden kiinalaisilmiö-arvostelijoiden nostavan kaikki lehdessä olleet lasten kasvutarinat nyt tänne esiin, mutta yhtä hiljaista on ollut kuin Kummolan Jääkiekkoliiton laatuprojekti Nuori Suomen arvostelun jälkeenkin.

Itse tyydyn vain referoimaan otteita Juuso Hongan Matti-isän kertomuksesta pikku-Juusosta, joka on otsikoitu "Tutti suussa jo jäällä": "Maailmanmestariksi kasvetaan jo vaippaiässä. Luistimet istuivat kultapakin jalkaan luontavasti jo silloin, kun vaahtosammuttimen kokoinen poika opetteli vielä kävelemään. Julius oppi luistelemaan alle parivuotiaana. Käsittämätöntä, mutta siellä poika paineli tutti suussa jo jäällä, hekottelee isä Matti Honka. Matka nuorten maailmanmestariksi jatkui Jyväskylän Viitaniemen tekojäällä aivan kotitalon nurkalla. Sinne jääpallokentälle kävelivät meidän pojat joka ikinen päivä kuten ankanpojat konsanaan, muistelee Matti Honka. Jyväskylän Diskoksessa junioreita valmentaneen isän mukana pikku-Julius sai kosketuksen myös jäähallielämään. Julius oli aina mukana hallilla ja hänestä tuli äärimmäisen kova harjoittelija. Palo päästä jäälle oli ihan uskomaton. Lauantaisin hän saattoi vetää neljät treenit. Hän kävi kysymässä eri joukkueiden valmentajilta, pääsisikö hän ylimääräisenä mukaan. Matti Hongan mukaan tuskin on sellaisia poikia, jotka ovat olleet enemmän jäällä kuin Julius". Julius Hongasta kertovan jutun yhteydessä on iso kuva Juliuksesta lepäämässä 1997 Jyväskylän Hippoksen harjoitushallissa 1997 sivukirjoituksella "Junnu, tyyny, tutti ja kypärä".

Kiitän Jyväskylän IS-toimittaja Tapani Linnaa erinomaisesta jutusta Julius Hongasta. Näitä vaan lisää, niin tietoisuus erityistaitoja vaativien urheilulajien vaatimasta harjoittelusta tulee aina suurempien joukkojen urheilua seuraavien kansalaisten tietoisuuteen.

Nämä U20-kultamitalistien vanhempien kertomukset sivuutettiin täällä. Olen pakotettu muistuttamaan näistä ja ottamaan kantaa näihin realimaailman tosikertomuksiin. Mikä on mennyt Hongan perheellä pieleen? Mitä olisitte arvostelijat tehneet toisin?
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Nämä U20-kultamitalistien vanhempien kertomukset sivuutettiin täällä. Olen pakotettu muistuttamaan näistä ja ottamaan kantaa näihin realimaailman tosikertomuksiin. Mikä on mennyt Hongan perheellä pieleen? Mitä olisitte arvostelijat tehneet toisin?

Samalla sivuuttaen niitä realimaailman tosikertomuksia mitkä eivät tue sinun maailmankuvaasi...

Edelleenkään et tunnu ymmärtävän sitä, että se mikä toimii perhe-Hongalle (huom. mitä yksikään nimimerkki ei ole tuominut/kieltänyt missään vaiheessa tätä vaihtoehtoa perheeltä jos se toteutuu lapsen ehdolla!) ei välttämättä toimi jollekin toiselle.

Toisaalta en ymmärrä miksi haluat löytää Sen Yhden Ainoan Ratkaisun mikä pätee kaikkiin tapauksiin, mutta toisaalta ymmärrän täysin miksi haluat olla (mitä ilmeisimmin tarkoituksellisesti) "yksinkertainen" tässä asiassa.
 
Viimeksi muokattu:

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Eivät ole säälittäviä. Ovat ihailtavia vanhempia, mielestäni.

Olen oikeastaan sillä kannalla, että hyvään ihan tavalliseen vanhemmuuteen kuuluu sellainen viitseliäisyys ja jaksaminen, että vanhempi tarjoilee alusta asti lapsilleen eväät ja mahdollisuudet niin, ettei ainakaan siitä urheilemisen (tai minkä muun tahansa alan) liian myöhäisestä aloittamisiästä muodostu lasikattoa, jota ei voi ylittää.

Ja vaikka mennään vauvauintiin jo muutaman kuukauden ikäisen lapsen kanssa ja jatketaan siitä ja vaikkapa hyvin varhain seuraan uimaan, ennen muuta kyse on siitä, että vietetään (aikuinen-lapsi) aikaa yhdessä. Yhdessä oleminen on prioriteetti numero yksi; siinä ohessa sitten on toisena prioriteettina tullakseen urheilu-uraa, jos on. Mutta oleellista on tajuta, että nuo kaksi ulottuvuutta toteutuvat siinä yhtä aikaa, kun lähdetään varhain liikkeelle.

Olen sen verran kauan ollut mukana lasten ja nuorten urheilussa ynnä sitten saanut nähdä ihan huippu-urheiluakin tosi läheltä, että olen oivaltanut erään jutun: vanhemmilla, jotka vievät lapsiaan varhaisessa iässä eri harrastusten pariin, on sellainen valistunut ja viisas suhde kasvattamiseen ja ylipäätään elämään...

Kauniita ajatuksia, toisin kuin La Te_Shown lainaamalla siffalla. Lapsen ja vanhempien yhdessäolo on aina tärkeää, molemmille.

Koska olen sinua kokeneempi lasten ja nuorten urheilun saralla, voin hieman oikaista sinua, boldattu virke ei pidä paikkaansa. Vanhemmissa on erilaisia ihmisiä, myös niiden vanhempien parissa, jotka toimivat aktiivisesti lastensa harrastusten parissa, ponivanhempia* on joka paikassa.

Lapseni ovat käyneet vauvauinnissa heti kun se oli mahdolilsta ja ovat olleet hevosen selässä noin kolme viikkoisena ja aina ovat saaneet harrastaa, mutta mihinkään ei ole pakotettu.

*Ponivanhempi = vanhempi, joka osallistuu liikaa lapsensa harrastukseen, huutaa jääkiekkokatsomossa, käy luokkien välillä tuomaritornissa ja syyttää aina muita.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Juuri parhaillaan katson kakkoselta Huipulla-sarjan uusintaa. Kaikkien aikojen suomalainen tennispelaaja Jarkko Nieminen kertoi juuri, että hän aloitti tenniksen pelaamisen jo 3v-uotiaana. Mitä ilmeisimmin Jarkon isä Kauko kuuluu TosiFanin ja Late_Show:n silmissä siffan ja Esa Sievisen ohella sinne Kiinan mallin miehiin. Jarkko ei kuitenkaan vaikuta katkeralta tuosta, että hänen käteen on tennismaila ja pallo laitettu jo 3-vuotiaana.

Jälleen kerran tässä esimerkki on siitä, että jo pikkulapsesta se vitsa on vaan väännettävä jos menestyä aikoo.

Satakunnan Kansan paperiversiossa oli Kauko Niemisen haastattelu ja hänen ydin sanomansa oli mahdollisimman monipuolinen harrastaminen. Jarkko Nieminen harrasti tasapuolisesti erilaisia lajeja 10 - 12 vuotiaaksi asti, tämän jälkeen tennis otti paikkansa ykköslajina.

Kauko Nieminen kommentoi Agassin ja Nadalin isiä varsin negatiiviseen sävyyn, toinen on pakottanut pojan pelaamaan tennistä ja toinen on tehnyt pojastaan väkisin vasurin. Isä Niemisen mielestä tärkeintä lapsille on mahdollisimman monipuolinen harrastaminen, ei ammattilaisuuden tavoittelu.

Kauko Nieminen on tennisvalmentaja, joten aika ymmärrettävää, että hänen lapsillaan oli tennismailat varhaislapsuudessa käsissään.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Kauko Nieminen kommentoi Agassin ja Nadalin isiä varsin negatiiviseen sävyyn, toinen on pakottanut pojan pelaamaan tennistä ja toinen on tehnyt pojastaan väkisin vasurin. Isä Niemisen mielestä tärkeintä lapsille on mahdollisimman monipuolinen harrastaminen, ei ammattilaisuuden tavoittelu.

Kauko Nieminen on tennisvalmentaja, joten aika ymmärrettävää, että hänen lapsillaan oli tennismailat varhaislapsuudessa käsissään.

Oliko tämä se "säälittävä" Kauko Nieminen?

Mutta oikeastaan asian ydin on tuossa edellisessä kappaleessa missä kirjoitat Andre Agassin ja Rafael Nadalin tapauksista. Jos ajatellaan tätä koko asiaa nimenomaan huippu-urheilun kontekstissa niin on kokolailla triviaalia keskustella yksinomaan suomalaisesta tavasta tuottaa huippu-urheilua tai maailman huippuja. Tai sanotaanko "oikeasta" tavasta tehdä se.

Rafael Nadal on yksi kaikkien aikojen tennispelaajia mutta on tosiaankin kaksiteräinen miekka, onko se menestys sitten kaiken muun arvoista. Silti meidän tulisi tunnustaa ja ymmärtää mikä se todellisuus on ihan absoluuttisella huipulla. Jos se vaatii mainitunkaltaista toimintaa niin mehän emme sille Suomessa mahda mitään, JOS tarkoituksena on saada myös maailmantason huippuja isoissa lajeissa.

Tietenkin, voimme ihan yhtä hyvin lähteä taas siitä, että Suomessa halutaan korostaa erilaisia arvoja mutta se todennäköisesti tarkoittaa sitä, että ihan niitä maailman huippuja ei tule. Ja se pitäisi aina ymmärtää, kun tässä keskustellaan kilpaurheilusta.

Suomi ei määrittele niitä ehtoja tai toimintaympäristöä minkä mukaan maailman huipulla toimitaan, se voi ainoastaan seurata perässä tai valita erilaisen tien. Voidaan esimerkiksi erikoistua vain tiettyihin lajeihin joissa me jo olemme hyviä, kuten jääkiekkoon.

Esimerkiksi tenniksessä tilanne on yksinkertaisesti on sellainen, että huipulle halutessaan on lähdettävä Suomesta nuorella iällä, koska täällä ei ole riittävän tasokasta valmennusta, saati sitten riittävän kovia vastustajia. Myös vaikkapa jalkapallon kaltaisessa megalajissa tulisi ainakin vakavasti pohtia sitä kannattaako pyrkiä jo juniorina sellaisiin kulttuureihin joissa futista todella ymmärretään.

Kauko Niemisen haastattelusta kannattaisi minun mielestäni poimia juuri tuo, että Jarkko Nieminen valitsi ykköslajinsa jo 10-12-vuoden iässä, mikä on ainakin tämän ketjun todistusten mukaan liian nuorena ja leimaa hänet Kiina-mallin kasvatiksi. Kauko Nieminen lisäsi, että valinta tapahtui siksi, koska aika ei yksinkertaisesti riittänyt OHJATTUIHIN harjoituksiin kaikissa lajeissa. Tennis on valtavan vaativa laji, yhdistelmä rautaista fysiikkaa ja idioottivarmaa teknistä suorittamista. Se vaatii toistoja. Ainoastaan jalkapallon lasken yhtä haastavaksi kokonaispaketiksi palloilulajien osalta (toki lätkäkin on mutta siinä se jää elementtinä ja luistimet jalassa tekee sen).

No, onko 10-12 vuotta oikea vai väärä ikä niin kuka tietää, ainoastaan se on kovaa faktaa, että Jarkko Nieminen on yksi kaikkien aikojen parhaita suomalaisia urheilijoita. Monipuolinen urheilutausta MUTTA myös aikainen lajivalinta. Kuten tämäkin osoittaa niin asiat eivät ole toisiaan poissulkevia, vaikka aikainen ykköslajin valinta tehdäänkin.

Kaikki varmasti ovat yhtä mieltä siitä, että lapsen oma halu ratkaisee mutta mitä me voimme tehdä, jos maailman huipulle tunkee jatkuvasti Nadaleita ja Williamseja? Ainakin nyt todeta sen, että emme ole valmiita moiseen ja siksi sitä ihan supertähtikategorian "ainesta" ei tästä maasta tule.

Futiksen puolella esimerkiksi afrikkalaisten pelaajien lähtökohdat ovat tyystin erilaiset kuin meikäläisillä. Siellä ei useinkaan ole vaihtoehtoja, ja paremmin tuntematta voisin arvailla, että kilpailu on melkoisen raakaa ja veristä. Siinä on suomalaisen juniorikoulun kasvatti kovilla, kun pelipaikoista aletaan kilpailla niiden pelaajien kanssa jotka ovat joutuneet tappelemaan peliajasta ja pelipaikoista jo pienestä asti. Ja siinä on edelleen ihan hömppää puhua Nuori Suomi-mallista tai Kiinan mallista. Jos me haluamme futikseen maailman huippuja niin mm. näitä afrikkalaisia pelaajia vastaan on kilpailtava, eikä ainoastaan kilpailtava vaan on oltava vielä parempia.

Jos tätä ei halua hyväksyä niin minusta keskustelu siirtyy jo silloin siihen mikä ylipäätään on huippu-urheilun rooli ja onko se tarpeellista. Ja vasta silloin tullaan oikeastaan tähän Nuori Suomi vs Kiina-mallin vastakkainasetteluun. Koska huippu-urheilun todellisuus on yhtä ja siihen joko sopeutuu tai ei, sen ytimessä on kilpailu.

Toistaiseksi vielä näyttää siltä, että suuri osa maailman valtioista pitää huippu-urheilua tärkeänä ja haluaa sitä tehdä, ja ovat siten ainakin osittain valmiita hyväksymään sen mukanaan tuomat lieveilmiöt ja negatiivisetkin seuraukset. Huippu-urheilullahan ei sinällään ole mitään tekemistä terveysliikunnan kanssa, se kun ei kovin tervettä ole missään suhteessa.
 
Viimeksi muokattu:

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Kauko Niemisen haastattelusta kannattaisi minun mielestäni poimia juuri tuo, että Jarkko Nieminen valitsi ykköslajinsa jo 10-12-vuoden iässä, mikä on ainakin tämän ketjun todistusten mukaan liian nuorena ja leimaa hänet Kiina-mallin kasvatiksi.

Korjaus: tässä keskustelussa tuo Kiina-malli koski 3-4-vuotiaana tapahtuvaa lajivalintaa: ei 10-12 vaan 3-4-vuotiaana.

Eli systemaattinen harjoittelu on aloitettava ja lajin valinta on tehtävä 3-4 vuoden iässä, jotta päästään huippumenestykseen olympiakisoissa.

Niemisen osalta kirjoitinkin näin:

Eli siffahan tuossa selvästi puhuu "lajivalinnasta "(mm. tuomitsemalla muiden lajien kokeiluja), systemaattisestä harjoittelusta sitä 3-vuotiaana tehtyä lajivalintaa kohtaan. Tuossa ei puhuta "urheilun/liikunnan harrastamisesta" 3-vuotiaan vaan nimenomaan huippu-urheiluun tähtäävään lajivalinnasta johon kuuluu jo tuossa vaiheessa urheilijapolku/systemaattinen harjoittelu.

Tuo on se täällä puhuttu "Kiinan malli" mikä ei ole toteutunut edes Jarkko Niemisen kohdalla. (Niemisen kohdalla säbä oli viimeinen laji joka tippui tenniksen tieltä, ja hänkin yhä edelleen vakiovieras Tampereen Tennarilla säbämaila kädessä....)

On täysin eri asia sanoa, että "Jarkko Nieminen otti tennismailan käteen jo 3-vuotiaana", kun sanoa että "Jarkko Nieminen teki tenniksen (lue: lopullisen) lajivalinnan jo 3-vuotiaana ja aloitti systemaattisen lajiharjoittelun siitä lähtien". Nimimerkki siffa antoi ymmärtää tuo jälkimmäisen vaihtoehdon olevan Se Ainoa Keino huippu-urheiluun tähtäävälle.

Toistan, että tämä "Kiinan malli" on esitetty*, ehdottomana, ainoana keinona huippu-urheiluun tähtäävälle. Ei yhtenä vaihtoehtona, vaan ainoana vaihtoehtona, koska muussa tapauksessa "tyydyt vähempään".

* Tosin siffallakin meni pitkään ennenkun ymmärsi miten järjetöntä tämä on, ja hän onkin hieman tullut tätä vastaan - luonnollisesti myöntämättä olevansa väärässä... :)


Vielä kerran pitäänee selventää mielipiteeni, kun nimimerkki erku:kin ei tunnu ymmärtävän: lasta voi opettaa rakastamaan urheilua ja liikkumista jo nuorena, ja tämä onkin suotavaa jo 3-vuotiaallekin niin kauan kun se toteutuu pääasiassa lapsen ehdolla. Sen sijaan en kannata sitä ajatusta että lapsi/perhe tekee lopullisen lajivalinnan 3-vuotiaana, enkä varsinkaan sitä, että tämä olisi ainoa oikea tapa tehdä asioita. Fiksuna kaverina varmaan ymmärrät eron.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Korjaus: tässä keskustelussa tuo Kiina-malli koski 3-4-vuotiaana tapahtuvaa lajivalintaa: ei 10-12 vaan 3-4-vuotiaana.

No se tuntuu vaihtelevan aina tilanteen mukaan. Jossain vaiheessa esiteltiin, että lajivalinta PITÄÄ tehdä 15-vuotiaana.

Mutta Kauko Nieminen esitellessään tennismailan pojalleen jälkimmäisen ollessa kolmevuotias oli nimimerkki TosiFanin mukaan "säälittävä", mikä on taas kerran aika kova heitto julkisesti mutta onneksi on nämä nimimerkit, heh.

Ja saataisiinhan tästäkin aiheesta mukava ikiliikkuja, kun alettaisiin pohtimaan onko tässä tapauksessa tennis valikoitunut ykköslajiksi 10-vuotiaana vai aikaisemmin? Koska joku syy siinäkin on, että juuri tennis on ykköslajiksi valittu :) Eli onko "henkinen" lajivalinta tehty jo paljon nuorempana (ei edelleenkään poista mahdollisuutta harrastaa muutakin), ainakin se musta lämpölasi Niemisten perheen kotona kielisi aika voimakkaasta rakkaudesta lajiin.

Mutta joo, se nyt oli enemmänkin leikkimielinen heitto.
 
Viimeksi muokattu:

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
No se tuntuu vaihtelevan aina tilanteen mukaan. Jossain vaiheessa esiteltiin, että lajivalinta PITÄÄ tehdä 15-vuotiaana.

Niin minäkin muistelisin tuon olevan se korjuslais-nuorsuomalaisen mallin ihanneikä tehdä lajivalinta. Minusta tuntuu kylläkin, että juuri kukaan tolkullinen nimimerkki ei (enää) vakavissaan tuota ikää puolusta. Jossain hiihdossa ja yleisurheilussa tuo voi vielä toimia, mutta vähänkään spesifimpää lajitaitoa vaativat lajit alkavat olemaan sellaisia, että valinta on tehtävä jo viimeistään 12-vuotiaana, mieluummin 10-vuotiaana, jos potentiaalinsa haluaa saavuttaa.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
No se tuntuu vaihtelevan aina tilanteen mukaan. Jossain vaiheessa esiteltiin, että lajivalinta PITÄÄ tehdä 15-vuotiaana.

Nojoo, Jatkoaika Kiina-malli © pitää sisällä 3-4-vuotiaana tehty a) lopullinen lajivalinta että b) kansainväliselle huipulle tähtäävään systemaattisen harjoittelun aloittamisen jo tuossa iässä.

Kuten aiemmin kirjoitin, niin mitä luultavammin Nieminen sai kimmokkeen ihan nuorena tennikseen kiitos vanhempien*, niin on ymmärrettävää että hänkin pelasi sitä jo ihan nuorena. Tämä on mitä suuremmalla todennäköisyydellä tapahtunut lapsen ehdolla, joten itse en käyttäisi termiä "säälittävä" tässä tapauksessa.

* Todennäköisyys, että juniori innostuu tenniksestä, on suurempi, jos myös isä tai äiti (tai molemmat) pelaa tennistä. Suomen menestyneimmät junioripelaajat ovat hyvin usein tulleet lajin pariin juuri vanhempien kautta, esimerkkinä Jarkko Nieminen. Juniorien vanhemmille - Salon Tennisseura ry
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Kuten aiemmin kirjoitin, niin mitä luultavammin Nieminen sai kimmokkeen ihan nuorena tennikseen kiitos vanhempien*, niin on ymmärrettävää että hänkin pelasi sitä jo ihan nuorena. Tämä on mitä suuremmalla todennäköisyydellä tapahtunut lapsen ehdolla, joten itse en käyttäisi termiä "säälittävä" tässä tapauksessa.

* Todennäköisyys, että juniori innostuu tenniksestä, on suurempi, jos myös isä tai äiti (tai molemmat) pelaa tennistä. Suomen menestyneimmät junioripelaajat ovat hyvin usein tulleet lajin pariin juuri vanhempien kautta, esimerkkinä Jarkko Nieminen. Juniorien vanhemmille - Salon Tennisseura ry

Olen samaa mieltä, enkä näe todellakaan mitään säälittävää siinä, että tutustuttaa oman poikansa lajiin josta itsekin pitää. Enemmänkin riemastuttavaa.

Nythän kotoisessa SM-Liigassa on päästy näkemään isä-poika-pareja jopa samassa ketjussa ja sitten on muita takavuosien pelimiesten poikia jotka ovat jo liigatasolla. Ei tosiaan liene sattumaa, että juuri he ovat raivanneet tiensä tähän asti, kyllä se esimerkki tarttuu.

Ainakin Aleksi Saarelan kohdalla tuntuu, että ei ole lainkaan epäselvää mitä huipulle pääsy vaatii, ja varmasti isällä on ollut merkitystä tämän asian tiedostamisessa.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Niin minäkin muistelisin tuon olevan se korjuslais-nuorsuomalaisen mallin ihanneikä tehdä lajivalinta. Minusta tuntuu kylläkin, että juuri kukaan tolkullinen nimimerkki ei (enää) vakavissaan tuota ikää puolusta.

Sen verran puolustan, että eikai se ole kielletty/pahaa/huonoa/myöhäistä huippu-urheiluun tähtäävälle tehdä se lajivalinta 15-vuotiaana jos (hän) näin katsoo parhaimmakseen?

Kun on yksilöistä kyse, niin ei ole olemassa vain Yhtä Oikeaa Ratkaisua mikä toimisille jokaiselle ja jokaiseen lajiin.
 
Viimeksi muokattu:

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Olen samaa mieltä, enkä näe todellakaan mitään säälittävää siinä, että tutustuttaa oman poikansa lajiin josta itsekin pitää. Enemmänkin riemastuttavaa.

Tottakai näin. Jatkoaikamaisen Kiina-mallin sijaan, tärkeintä on mennä lapsen ehdoilla ja sitä kautta saada hänet rakastamaan liikkumista ja urheilua. Se varsinainen lajinvalinta voi tulla joillekin jo hyvin nuorena mutta toisaalta taas monille se tulee huomattavasti myöhemmin.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
No se tuntuu vaihtelevan aina tilanteen mukaan. Jossain vaiheessa esiteltiin, että lajivalinta PITÄÄ tehdä 15-vuotiaana.

Mutta Kauko Nieminen esitellessään tennismailan pojalleen jälkimmäisen ollessa kolmevuotias oli nimimerkki TosiFanin mukaan "säälittävä", mikä on taas kerran aika kova heitto julkisesti mutta onneksi on nämä nimimerkit, heh...

Jos Niemisen isä Kauko on tosiaan vienyt poikaansa ilman lapsen intoa tennistä pelaamaan, pidän häntä säälittävänä.

Tässä ketjussa täytyy olla jatkuvasti varsin tarkkana, koska täällä poimitaan jatkuvasti viesteistä itselleen sopivat sanat. Lainauksessa viestini, jossa kirjoitin Kauko Niemisen säälittävyydestä.

Kauko Nieminen oli SK:n artikkelin perusteella oikea Nuori Suomi -isä. Hänelle lastensa harrastaminen oli tärkeintä, lajilla ei ollut merkitystä. On tietysti aika luontevaa, että Jarkko valitsi tenniksen, koska tennis oli Niemisen perheen harrastus.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Sen verran puolustan, että eikai se ole kielletty/pahaa/huonoa/myöhäistä huippu-urheiluun tähtäävälle tehdä se lajivalinta 15-vuotiaana jos (hän) näin katsoo parhaimmakseen?

Kun on yksilöistä kyse, niin ei ole olemassa vain Yhtä Oikeaa Ratkaisua mikä toimisille jokaiselle ja jokaiseen lajiin.

Olen tässä samaa mieltä kanssasi. Se on viime kädessä jokaisen yksilön ja hänen taustajoukkojensa oma asia päättää milloin tehdä lajivalinta ja mille tasolle lajissaan lopulta pyrkii. Siksi en ymmärräkään miksi on lähdetty suosittelemaan jotain yksittäistä ja yleistä ihanneikää kaikille tehdä lajivalinta. Kun kuitenkin vaikkapa hiihdossa ja taitoluistelussa sen ihanneiän luulisi järjellä ajateltuna eroavan ainakin viidellä vuodella.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Jos Niemisen isä Kauko on tosiaan vienyt poikaansa ilman lapsen intoa tennistä pelaamaan, pidän häntä säälittävänä.

Tässä ketjussa täytyy olla jatkuvasti varsin tarkkana, koska täällä poimitaan jatkuvasti viesteistä itselleen sopivat sanat. Lainauksessa viestini, jossa kirjoitin Kauko Niemisen säälittävyydestä.

Niin ja sinä automaattisesti tiesit, että näin on tehty ilman lapsen intoa. On tosiaan kumma, kun ei mene viesti perille.

Erkullahan oli täysin validi pointti siinä, että harvoin kait se kolmevuotias itse päättää, että mennään pelaamaan tennistä. Siinä maailmassa missä minä kasvoin, kolmevuotiaana mentiin yleensä sinne mihin se faijan auton nokka osoitti, oli intoa tai ei.

Sinä vähän niin kuin leimasit Kauko Niemisen sellaiseksi vanhemmaksi joka Koivuniemen herra kädessä pisti poikansa pelaamaan tennistä. Näkisin, että nämä ääritapaukset ja kauhukuvat voisi jättää pois tästä keskustelusta, turhaan vain sotkevat ja vievät sitä väärille urille.

Joo, väärin on mutta kun kaikki eivät noin tee. Tuskin myöskään Kauko Nieminen.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Olen tässä samaa mieltä kanssasi. Se on viime kädessä jokaisen yksilön ja hänen taustajoukkojensa oma asia päättää milloin tehdä lajivalinta ja mille tasolle lajissaan lopulta pyrkii. Siksi en ymmärräkään miksi on lähdetty suosittelemaan jotain yksittäistä ja yleistä ihanneikää kaikille tehdä lajivalinta. Kun kuitenkin vaikkapa hiihdossa ja taitoluistelussa sen ihanneiän luulisi järjellä ajateltuna eroavan ainakin viidellä vuodella.

Eikös hiihdon osalta joskus puhuttu, että huipulle pääsemiseksi (= pohjien luomiseksi) vaaditaan noin kymmenen vuoden harjoittelu ja sitten voidaan aloittaa vasta se tehoharjoittelu?

Eli 20-vuotias maailmancupia kiertävä hiihtäjä olisi aloittanut määrätietoisen treenin jo kymmenvuotiaana!

Aika kovia lukuja jos pitävät paikkansa.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Niin ja sinä automaattisesti tiesit, että näin on tehty ilman lapsen intoa. On tosiaan kumma, kun ei mene viesti perille.

Erkullahan oli täysin validi pointti siinä, että harvoin kait se kolmevuotias itse päättää, että mennään pelaamaan tennistä. Siinä maailmassa missä minä kasvoin, kolmevuotiaana mentiin yleensä sinne mihin se faijan auton nokka osoitti, oli intoa tai ei.

Sinä vähän niin kuin leimasit Kauko Niemisen sellaiseksi vanhemmaksi joka Koivuniemen herra kädessä pisti poikansa pelaamaan tennistä. Näkisin, että nämä ääritapaukset ja kauhukuvat voisi jättää pois tästä keskustelusta, turhaan vain sotkevat ja vievät sitä väärille urille.

Joo, väärin on mutta kun kaikki eivät noin tee. Tuskin myöskään Kauko Nieminen.

Kyllä itse ainakin olin juuri se joka 2-3vuotiaana halusi sinne jäälle luistelemaan. Pian sai vielä mailan jolla alkaa lyömään pieniä kiekkoja/palloja, niin aina parempi. Samoin itse olin se joka halusi jalkapallon jalkoihin ja siitä meinannut luopua edes kun nukkumaan meni.

Vanhempi voi toki ohjata kokeilemaan eri lajeja, mutta kyllä kuitenkin nuorella lapsella selvästi löytyy jo myös omaa intoa ja halua tiettyjä lajeja kohtaan. Toki aina riippuu vähän sitten tapauksesta kuinka kauan intoa riittää. Itselläni riittänyt sen 30+ vuotta.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Kyllä itse ainakin olin juuri se joka 2-3vuotiaana halusi sinne jäälle luistelemaan. Pian sai vielä mailan jolla alkaa lyömään pieniä kiekkoja/palloja, niin aina parempi. Samoin itse olin se joka halusi jalkapallon jalkoihin ja siitä meinannut luopua edes kun nukkumaan meni.

Vanhempi voi toki ohjata kokeilemaan eri lajeja, mutta kyllä kuitenkin nuorella lapsella selvästi löytyy jo myös omaa intoa ja halua tiettyjä lajeja kohtaan. Toki aina riippuu vähän sitten tapauksesta kuinka kauan intoa riittää. Itselläni riittänyt sen 30+ vuotta.

Juuri näin. Kyllä sitä voidaan ilman intoa viedä lapsi Tennarille, mutta lapsella itsellään pitää olla into jotta hän sitten siellä tekisi jotain. Varsinkin "3-vuotiaalla".
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Juuri näin. Kyllä sitä voidaan ilman intoa viedä lapsi Tennarille, mutta lapsella itsellään pitää olla into jotta hän sitten siellä tekisi jotain. Varsinkin "3-vuotiaalla".

Eli tarkoittaako tämä nyt lopulta kuitenkin sitä, että se Esa Sievinen kuitenkin toimi ihan ok poikansa kohdalla, kun vei pienestä pitäen päivittäin uimahallille? Jos nimittäin Jani ei olisi viihtynyt siellä, niin eipä hänestä kai maailmanmestaria ja olympiamitalistia olisi koskaan tullut? Ja mites se Agassi oikein pärjäsi niin hyvin, vaikka mukamas vasten tahtoaan joutui pelaamaan ja harjoittelemaan?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös