Ovatko ne äidit myös säälittäviä, jotka vievät lapsiaan vauvauinteihin tai aikuinen-lapsi tanssitunneille? Ovatko ne vanhemmat säälittäviä, jotka ohjaavat lastaan opettelemaan kirjoittamista/askartelua/piirtämistä, vaikka tämä haluaisi vain leikkiä pikkuautoilla?
While studies have shown that elite performers often require more than 10 years of practice to acquire the skills needed to compete at top levels, studies also have shown that early sport specialization is not necessarily the answer. "Two studies of Soviet children in the 1990s reported that early sport specialization did not lead to the performance advantages that were expected," VanSickle notes. "Rather, children who specialized at a later age performed better than those who specialized earlier."
Ovatko ne äidit myös säälittäviä, jotka vievät lapsiaan vauvauinteihin tai aikuinen-lapsi tanssitunneille? Ovatko ne vanhemmat säälittäviä, jotka ohjaavat lastaan opettelemaan kirjoittamista/askartelua/piirtämistä, vaikka tämä haluaisi vain leikkiä pikkuautoilla?
Ja kolmanneksi, entä jos se kolmivuotiaana aloitettu laji ei olekaan lapsen lahjoille optimaalisin?
Tämä on tullut selväksi, että sinä et ole valmis nostamaan Suomen jääkiekon huippujuniorituotantoa kansainvälisen kärjen tasolle. Olet monipuolisen harrastusliikunnan kannattaja, mikä on kyllä suuri arvo sellaisenaan. Maailman huippuja ei monipuolisella harrastamisella nykyään enää tule, koska muissa maissa systeemit on viety Kari Ormon kertomille yksinkertaisille linjoille. Löytyy varmasti urheilulajeja, joissa monipuolinen liikunta lapsena on hyväksi, mutta jalkapallo, jääkiekko, uinti, telinevoimistelu, taitoluistelu, alppi- ja kamppailulajit ovat esimerkkejä lajeista, joita on alettava harjoituttaa systemaattisesti jo hyvin nuorina, mikäli aikoo kansainväliselle huipulle nousta.
Ovatko ne äidit myös säälittäviä, jotka vievät lapsiaan vauvauinteihin tai aikuinen-lapsi tanssitunneille? Ovatko ne vanhemmat säälittäviä, jotka ohjaavat lastaan opettelemaan kirjoittamista/askartelua/piirtämistä, vaikka tämä haluaisi vain leikkiä pikkuautoilla?
Samoin olen vienyt neljä omaa lastani varhaisessa iässä harrastamaan. Omat kokemukseni tästä mallista ovat yksinomaan hyvät.
Viikonlopun (11.-12.1.2014] Ilta-Sanomat oli jälleen asian ytimessä, kun se kertoi pikkuleijonien sankarivanhempien kertomuksia lastensa kasvutarinoista MM-mestareiksi. Luulisin, että lähes kaikille tähän viestiketjuun kirjoittaneille osuivat silmiin Ilta-Sanomien viikonlopun lehden lööpit nuorten mestarileijonien lapsuustarinoista. Olen odottanut etenkin näiden kiinalaisilmiö-arvostelijoiden nostavan kaikki lehdessä olleet lasten kasvutarinat nyt tänne esiin, mutta yhtä hiljaista on ollut kuin Kummolan Jääkiekkoliiton laatuprojekti Nuori Suomen arvostelun jälkeenkin.
Itse tyydyn vain referoimaan otteita Juuso Hongan Matti-isän kertomuksesta pikku-Juusosta, joka on otsikoitu "Tutti suussa jo jäällä": "Maailmanmestariksi kasvetaan jo vaippaiässä. Luistimet istuivat kultapakin jalkaan luontavasti jo silloin, kun vaahtosammuttimen kokoinen poika opetteli vielä kävelemään. Julius oppi luistelemaan alle parivuotiaana. Käsittämätöntä, mutta siellä poika paineli tutti suussa jo jäällä, hekottelee isä Matti Honka. Matka nuorten maailmanmestariksi jatkui Jyväskylän Viitaniemen tekojäällä aivan kotitalon nurkalla. Sinne jääpallokentälle kävelivät meidän pojat joka ikinen päivä kuten ankanpojat konsanaan, muistelee Matti Honka. Jyväskylän Diskoksessa junioreita valmentaneen isän mukana pikku-Julius sai kosketuksen myös jäähallielämään. Julius oli aina mukana hallilla ja hänestä tuli äärimmäisen kova harjoittelija. Palo päästä jäälle oli ihan uskomaton. Lauantaisin hän saattoi vetää neljät treenit. Hän kävi kysymässä eri joukkueiden valmentajilta, pääsisikö hän ylimääräisenä mukaan. Matti Hongan mukaan tuskin on sellaisia poikia, jotka ovat olleet enemmän jäällä kuin Julius". Julius Hongasta kertovan jutun yhteydessä on iso kuva Juliuksesta lepäämässä 1997 Jyväskylän Hippoksen harjoitushallissa 1997 sivukirjoituksella "Junnu, tyyny, tutti ja kypärä".
Kiitän Jyväskylän IS-toimittaja Tapani Linnaa erinomaisesta jutusta Julius Hongasta. Näitä vaan lisää, niin tietoisuus erityistaitoja vaativien urheilulajien vaatimasta harjoittelusta tulee aina suurempien joukkojen urheilua seuraavien kansalaisten tietoisuuteen.
Nämä U20-kultamitalistien vanhempien kertomukset sivuutettiin täällä. Olen pakotettu muistuttamaan näistä ja ottamaan kantaa näihin realimaailman tosikertomuksiin. Mikä on mennyt Hongan perheellä pieleen? Mitä olisitte arvostelijat tehneet toisin?
Eivät ole säälittäviä. Ovat ihailtavia vanhempia, mielestäni.
Olen oikeastaan sillä kannalla, että hyvään ihan tavalliseen vanhemmuuteen kuuluu sellainen viitseliäisyys ja jaksaminen, että vanhempi tarjoilee alusta asti lapsilleen eväät ja mahdollisuudet niin, ettei ainakaan siitä urheilemisen (tai minkä muun tahansa alan) liian myöhäisestä aloittamisiästä muodostu lasikattoa, jota ei voi ylittää.
Ja vaikka mennään vauvauintiin jo muutaman kuukauden ikäisen lapsen kanssa ja jatketaan siitä ja vaikkapa hyvin varhain seuraan uimaan, ennen muuta kyse on siitä, että vietetään (aikuinen-lapsi) aikaa yhdessä. Yhdessä oleminen on prioriteetti numero yksi; siinä ohessa sitten on toisena prioriteettina tullakseen urheilu-uraa, jos on. Mutta oleellista on tajuta, että nuo kaksi ulottuvuutta toteutuvat siinä yhtä aikaa, kun lähdetään varhain liikkeelle.
Olen sen verran kauan ollut mukana lasten ja nuorten urheilussa ynnä sitten saanut nähdä ihan huippu-urheiluakin tosi läheltä, että olen oivaltanut erään jutun: vanhemmilla, jotka vievät lapsiaan varhaisessa iässä eri harrastusten pariin, on sellainen valistunut ja viisas suhde kasvattamiseen ja ylipäätään elämään...
Juuri parhaillaan katson kakkoselta Huipulla-sarjan uusintaa. Kaikkien aikojen suomalainen tennispelaaja Jarkko Nieminen kertoi juuri, että hän aloitti tenniksen pelaamisen jo 3v-uotiaana. Mitä ilmeisimmin Jarkon isä Kauko kuuluu TosiFanin ja Late_Show:n silmissä siffan ja Esa Sievisen ohella sinne Kiinan mallin miehiin. Jarkko ei kuitenkaan vaikuta katkeralta tuosta, että hänen käteen on tennismaila ja pallo laitettu jo 3-vuotiaana.
Jälleen kerran tässä esimerkki on siitä, että jo pikkulapsesta se vitsa on vaan väännettävä jos menestyä aikoo.
Kauko Nieminen kommentoi Agassin ja Nadalin isiä varsin negatiiviseen sävyyn, toinen on pakottanut pojan pelaamaan tennistä ja toinen on tehnyt pojastaan väkisin vasurin. Isä Niemisen mielestä tärkeintä lapsille on mahdollisimman monipuolinen harrastaminen, ei ammattilaisuuden tavoittelu.
Kauko Nieminen on tennisvalmentaja, joten aika ymmärrettävää, että hänen lapsillaan oli tennismailat varhaislapsuudessa käsissään.
Kauko Niemisen haastattelusta kannattaisi minun mielestäni poimia juuri tuo, että Jarkko Nieminen valitsi ykköslajinsa jo 10-12-vuoden iässä, mikä on ainakin tämän ketjun todistusten mukaan liian nuorena ja leimaa hänet Kiina-mallin kasvatiksi.
Eli systemaattinen harjoittelu on aloitettava ja lajin valinta on tehtävä 3-4 vuoden iässä, jotta päästään huippumenestykseen olympiakisoissa.
Eli siffahan tuossa selvästi puhuu "lajivalinnasta "(mm. tuomitsemalla muiden lajien kokeiluja), systemaattisestä harjoittelusta sitä 3-vuotiaana tehtyä lajivalintaa kohtaan. Tuossa ei puhuta "urheilun/liikunnan harrastamisesta" 3-vuotiaan vaan nimenomaan huippu-urheiluun tähtäävään lajivalinnasta johon kuuluu jo tuossa vaiheessa urheilijapolku/systemaattinen harjoittelu.
Tuo on se täällä puhuttu "Kiinan malli" mikä ei ole toteutunut edes Jarkko Niemisen kohdalla. (Niemisen kohdalla säbä oli viimeinen laji joka tippui tenniksen tieltä, ja hänkin yhä edelleen vakiovieras Tampereen Tennarilla säbämaila kädessä....)
On täysin eri asia sanoa, että "Jarkko Nieminen otti tennismailan käteen jo 3-vuotiaana", kun sanoa että "Jarkko Nieminen teki tenniksen (lue: lopullisen) lajivalinnan jo 3-vuotiaana ja aloitti systemaattisen lajiharjoittelun siitä lähtien". Nimimerkki siffa antoi ymmärtää tuo jälkimmäisen vaihtoehdon olevan Se Ainoa Keino huippu-urheiluun tähtäävälle.
Toistan, että tämä "Kiinan malli" on esitetty*, ehdottomana, ainoana keinona huippu-urheiluun tähtäävälle. Ei yhtenä vaihtoehtona, vaan ainoana vaihtoehtona, koska muussa tapauksessa "tyydyt vähempään".
* Tosin siffallakin meni pitkään ennenkun ymmärsi miten järjetöntä tämä on, ja hän onkin hieman tullut tätä vastaan - luonnollisesti myöntämättä olevansa väärässä... :)
Vielä kerran pitäänee selventää mielipiteeni, kun nimimerkki erku:kin ei tunnu ymmärtävän: lasta voi opettaa rakastamaan urheilua ja liikkumista jo nuorena, ja tämä onkin suotavaa jo 3-vuotiaallekin niin kauan kun se toteutuu pääasiassa lapsen ehdolla. Sen sijaan en kannata sitä ajatusta että lapsi/perhe tekee lopullisen lajivalinnan 3-vuotiaana, enkä varsinkaan sitä, että tämä olisi ainoa oikea tapa tehdä asioita. Fiksuna kaverina varmaan ymmärrät eron.
Korjaus: tässä keskustelussa tuo Kiina-malli koski 3-4-vuotiaana tapahtuvaa lajivalintaa: ei 10-12 vaan 3-4-vuotiaana.
No se tuntuu vaihtelevan aina tilanteen mukaan. Jossain vaiheessa esiteltiin, että lajivalinta PITÄÄ tehdä 15-vuotiaana.
No se tuntuu vaihtelevan aina tilanteen mukaan. Jossain vaiheessa esiteltiin, että lajivalinta PITÄÄ tehdä 15-vuotiaana.
Kuten aiemmin kirjoitin, niin mitä luultavammin Nieminen sai kimmokkeen ihan nuorena tennikseen kiitos vanhempien*, niin on ymmärrettävää että hänkin pelasi sitä jo ihan nuorena. Tämä on mitä suuremmalla todennäköisyydellä tapahtunut lapsen ehdolla, joten itse en käyttäisi termiä "säälittävä" tässä tapauksessa.
* Todennäköisyys, että juniori innostuu tenniksestä, on suurempi, jos myös isä tai äiti (tai molemmat) pelaa tennistä. Suomen menestyneimmät junioripelaajat ovat hyvin usein tulleet lajin pariin juuri vanhempien kautta, esimerkkinä Jarkko Nieminen. Juniorien vanhemmille - Salon Tennisseura ry
Niin minäkin muistelisin tuon olevan se korjuslais-nuorsuomalaisen mallin ihanneikä tehdä lajivalinta. Minusta tuntuu kylläkin, että juuri kukaan tolkullinen nimimerkki ei (enää) vakavissaan tuota ikää puolusta.
Olen samaa mieltä, enkä näe todellakaan mitään säälittävää siinä, että tutustuttaa oman poikansa lajiin josta itsekin pitää. Enemmänkin riemastuttavaa.
No se tuntuu vaihtelevan aina tilanteen mukaan. Jossain vaiheessa esiteltiin, että lajivalinta PITÄÄ tehdä 15-vuotiaana.
Mutta Kauko Nieminen esitellessään tennismailan pojalleen jälkimmäisen ollessa kolmevuotias oli nimimerkki TosiFanin mukaan "säälittävä", mikä on taas kerran aika kova heitto julkisesti mutta onneksi on nämä nimimerkit, heh...
Jos Niemisen isä Kauko on tosiaan vienyt poikaansa ilman lapsen intoa tennistä pelaamaan, pidän häntä säälittävänä.
Sen verran puolustan, että eikai se ole kielletty/pahaa/huonoa/myöhäistä huippu-urheiluun tähtäävälle tehdä se lajivalinta 15-vuotiaana jos (hän) näin katsoo parhaimmakseen?
Kun on yksilöistä kyse, niin ei ole olemassa vain Yhtä Oikeaa Ratkaisua mikä toimisille jokaiselle ja jokaiseen lajiin.
Jos Niemisen isä Kauko on tosiaan vienyt poikaansa ilman lapsen intoa tennistä pelaamaan, pidän häntä säälittävänä.
Tässä ketjussa täytyy olla jatkuvasti varsin tarkkana, koska täällä poimitaan jatkuvasti viesteistä itselleen sopivat sanat. Lainauksessa viestini, jossa kirjoitin Kauko Niemisen säälittävyydestä.
Olen tässä samaa mieltä kanssasi. Se on viime kädessä jokaisen yksilön ja hänen taustajoukkojensa oma asia päättää milloin tehdä lajivalinta ja mille tasolle lajissaan lopulta pyrkii. Siksi en ymmärräkään miksi on lähdetty suosittelemaan jotain yksittäistä ja yleistä ihanneikää kaikille tehdä lajivalinta. Kun kuitenkin vaikkapa hiihdossa ja taitoluistelussa sen ihanneiän luulisi järjellä ajateltuna eroavan ainakin viidellä vuodella.
Niin ja sinä automaattisesti tiesit, että näin on tehty ilman lapsen intoa. On tosiaan kumma, kun ei mene viesti perille.
Erkullahan oli täysin validi pointti siinä, että harvoin kait se kolmevuotias itse päättää, että mennään pelaamaan tennistä. Siinä maailmassa missä minä kasvoin, kolmevuotiaana mentiin yleensä sinne mihin se faijan auton nokka osoitti, oli intoa tai ei.
Sinä vähän niin kuin leimasit Kauko Niemisen sellaiseksi vanhemmaksi joka Koivuniemen herra kädessä pisti poikansa pelaamaan tennistä. Näkisin, että nämä ääritapaukset ja kauhukuvat voisi jättää pois tästä keskustelusta, turhaan vain sotkevat ja vievät sitä väärille urille.
Joo, väärin on mutta kun kaikki eivät noin tee. Tuskin myöskään Kauko Nieminen.
Kyllä itse ainakin olin juuri se joka 2-3vuotiaana halusi sinne jäälle luistelemaan. Pian sai vielä mailan jolla alkaa lyömään pieniä kiekkoja/palloja, niin aina parempi. Samoin itse olin se joka halusi jalkapallon jalkoihin ja siitä meinannut luopua edes kun nukkumaan meni.
Vanhempi voi toki ohjata kokeilemaan eri lajeja, mutta kyllä kuitenkin nuorella lapsella selvästi löytyy jo myös omaa intoa ja halua tiettyjä lajeja kohtaan. Toki aina riippuu vähän sitten tapauksesta kuinka kauan intoa riittää. Itselläni riittänyt sen 30+ vuotta.
Juuri näin. Kyllä sitä voidaan ilman intoa viedä lapsi Tennarille, mutta lapsella itsellään pitää olla into jotta hän sitten siellä tekisi jotain. Varsinkin "3-vuotiaalla".
