Nuori Suomi ry

[LaTe_Show]

Monien lajien kokeilijat ja puuhastelijat vähenevät vähenemistään - ja monipuolisuus tuotetaan yhden lajin oheisharjoittelussa.

Ovatko ne jääkiekkojuniorit jotka pelaavat kesällä futista puuhastelijoita?

Miksi tähän (lajinvalintaan) pitäisi erikseen pyrkiä, kun kuitenkin tämä on poikkeus? Huomattavan suuri enemistö suomalaisista huippu-urheilijoista ovat kuitenkin näitä monitalentteja jotka ovat harrastaneet eri lajeja.

Miksi (tarkoituksellisesti) haet (tähänkin) musta-valkoinen asetelmaa?

p.s. Mainitsit, että: Voin kertoa, ettei lasten maailma näyttäydy minulle neljän lapsen, joista kolme on jo aikuisia, isänä...

Millä tavoin teidän perheessä tehtiin se "lajivalinta"? Ja oletko pettynyt jos heistä ei ole maailmanhuippu?

 

[siffa]

Kun täällä tuota monilajisuuden auvuutta niin kovasti ylistetään, niin kerronpa teille elävän esimerkin kahden lajin harrastamisesta: 9-vuotiaalla pojallani on säännöllisesti viikkoja, jolloin on 8-10 tapahtumaa viikossa. Tämä siitä huolimatta että toinen on ns. kesälaji ja toinen talvilaji. On sanomattakin selvää että kukaan ei jaksa tällaista harjoittelumäärää pidemmän päälle palamatta loppuun....

Pojan osalta toisen lajin harrastaminen loppuu tähän kevääseen ja hän saa itse valita mitä lajia alkaa harrastamaan. Vaikka joku voi pitää tätä turhan yksipuolisena harjoitteluna ja DDR-menttaliteettina, niin henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että useamman lajin harrastaminen ei onnistu oikein millään +10 vuodesta ylöspäin, ainakaan jos pelaa vähänkään tavoitteellisemmassa porukassa ja haluaa olla lojaali joukkueelleen.

Tässä on Watsonilta erinomainen, todellinen esimerkki reaalimaailmasta. Kirjoitat poikasi ja omasta kokemuksesta, miten kovaa on harrastaa 9-vuotiaana nykyään kahta lajia päällekkäin. Minä uskon kertomukseesi täysin. Uskon myös siihen, että useamman lajin ikäluokan huipulla harrastaminen ei onnistu millään +10 vuodesta ylöspäin. Täällä on kirjoitettu seikkaperäisesti 12-vuotiaiden D2AAA-joukkueiden harjoittelusta ja pelimääristä kauden aikana. Eihän siihen millään mahdu toisen lajin huippujen harjoittelua, kun kouluakin pitää käydä. Minusta olet arvioinut tilanteen oikein ja lajivalinnan edessä olet poikasi kanssa. Jääkiekossa D2AAA-junioreissa ei ole enää tuplalajien pelaajia.

Olen yrittänyt kysellä esim. eaglelta, että onko jalkapallossa 12-vuotiaiden huippujoukkueissa tuplalajin (esim. jääkiekon) harrastamista huipputasolla. Jalkapalloilijoiden on harjoiteltava läpi vuoden täysipainoisesti, koska kilpailijamaissa juniorit voivat lämpimissä olosuhteissa harjoitella pienestä pitäen läpi vuoden päivästä toiseen. Jalkapallon harjoitusten määrävaatimukset kansainväliselle huipulle nousemisessa ovat junioreille jääkiekkoa suuremmat johtuen kovemmasta kilpailutilanteesta.

 

[eagle]

Mielestäni on tärkeää, että lajivalinta tulee aina pojan(tai tytön) itsensä kautta. Syykin on selvä, koska se kantaa aina pidemmälle. Itsekkin opittuani luistelemaan tykkäsin nuorempana aina enemmän jääkiekosta. Kuitenkin erinäisistä syistä aikanaan sitten se ns. valinta osui jalkapalloon. Tämän takia olisi tärkeätä, että varsinkin puhuttaessa 7-10vuotiaista voidaan vielä miettiä tilannetta. Tämä siis olettaen että valmennus on laadukasta ja omalla ajalla tehdään asioita oikein. Jääkiekon kannalta on vielä se hyvä puoli, että käsillä oppii nopeammin kuin jaloilla(vrt. jalkapallo). Tämän takia luistelun lisäksi muut ominaisuudet kehittyvät kyllä jääkiekossa hyvin, vaikka sitä ei olisikaan panostettu vain siihen nuoresta pitäen. Samoin esim. jalkapallo palvelee jääkiekkoa toisena lajina erinomaisesti.

Omassa valmennuksessa on tälläkin hetkellä pari poikaa, joista varsinkin toinen, on omassa lajissaan(johon talvella panostavat enemmän) Suomen aivan parhaita. Siitä huolimatta jalkapallossakin on oma imunsa ja vanhempien kanssa kauden alla sovittiin pelisäännöt pelaamisen/harjoittelun suhteen. Mitään ongelmia ei ole ollut suuntaan taikka toiseen. Uskon että jalkapallo jää vuodessa/parissa kokonaan, mutta siihen saakka tavoite on opettaa poikaa niin paljon kuin haluaa oppia ja samalla antaa hyviä, mukavia kokemuksia lajin parissa.

Tärkeämpää kuin lajivalinnan ajankohta onkin mielestäni motiivit. Samoin koen erittäin tärkeäksi sen, että ei hämärry mikä on kuitenkin suurimmalla osalla urheilun tavoite. Se että nuoresta tulisi lajiaan rakastava, urheilun elämässään säilyttävä nuori ja myöhemmin aikuinen.

Olen yrittänyt kysellä esim. eaglelta, että onko jalkapallossa 12-vuotiaiden huippujoukkueissa tuplalajin (esim. jääkiekon) harrastamista huipputasolla. Jalkapalloilijoiden on harjoiteltava läpi vuoden täysipainoisesti, koska kilpailijamaissa juniorit voivat lämpimissä olosuhteissa harjoitella pienestä pitäen läpi vuoden päivästä toiseen. Jalkapallon harjoitusten määrävaatimukset kansainväliselle huipulle nousemisessa ovat junioreille jääkiekkoa suuremmat johtuen kovemmasta kilpailutilanteesta.

En ole tuollaista aiemmin huomannut, joten vastataan nyt. Ei juurikaan ole. Yksilölajeja on joillain, mutta ei monillakaan. Nykyisin harjoittelumäärät ovat Suomessa erittäin korkeat. Niinpäin tosin uskon että jääkiekkoa voisi harrastaa ja pitää rinnalla vielä vähän jalkapalloa, mutta toisinpäin en usko että se enää onnistuu.

Tämän hetken ryhmäni on vähän alle 12-vuoden, mutta meilläkin alkaa olemaan aika vähän muita lajeja. Sen sijaan omaa harjoittelua pyritään pitämään monipuolisena ja oheisharjoittelua on monenlaista. Tämä yhteistyössä lähiseurojen(eri lajien seurojen) kanssa. Sanotaan että n.50% harjoittelee vain jalkapalloa, mitä urheiluun tulee. 30% muita joukkuelajeja(näistä osa ihan vain harrastemielessä) ja 20% yksilölajeja. Prosentit mutulla.

Suuri ongelma toki määrän lisäksi on se, että Suomessa ei olla niinkuin monissa ns. jalkapallokulttuurimaissa. Eli täällä harjoitukset ovat 1harjoitus/päivä, jolloin siis 6 harjoitusta tarkoittaa 6päivää. Kulttuurimaissa taas 6 harjoitusta voi tarkoittaa 4päivää, joissa kahtena harjoitellaan kaksi kertaa. Tämä kuormittaa entistä enemmän sitten nuoria ja kaventaa mahdollisuutta harrastaa muuta.

 

[LaTe_Show]

Omassa valmennuksessa on tälläkin hetkellä pari poikaa, joista varsinkin toinen, on omassa lajissaan(johon talvella panostavat enemmän) Suomen aivan parhaita. Siitä huolimatta jalkapallossakin on oma imunsa ja vanhempien kanssa kauden alla sovittiin pelisäännöt pelaamisen/harjoittelun suhteen. Mitään ongelmia ei ole ollut suuntaan taikka toiseen. Uskon että jalkapallo jää vuodessa/parissa kokonaan, mutta siihen saakka tavoite on opettaa poikaa niin paljon kuin haluaa oppia ja samalla antaa hyviä, mukavia kokemuksia lajin parissa.

Täytyy sanoa, että on mukava lukea todellinen esimerkki reaalimaailmasta missä tuetaan lapsen kehitystä ja mielenkiintoa.

Koska ihmiset ovat yksilöitä niin tällöin on myös monia eri - hyviä -tapoja menestykseen. Eikä vain Yhtä Oikeaa metodia. Niinkuin nimimerkki siffan hienosti tuoma Enni Rukajärvi esimerkkinä.

 

[siffa]

Kiitos eagle erinomaisesta vastauksestasi.

En ole tuollaista aiemmin huomannut, joten vastataan nyt. Ei juurikaan ole. Yksilölajeja on joillain, mutta ei monillakaan. Nykyisin harjoittelumäärät ovat Suomessa erittäin korkeat. Niinpäin tosin uskon että jääkiekkoa voisi harrastaa ja pitää rinnalla vielä vähän jalkapalloa, mutta toisinpäin en usko että se enää onnistuu.

Näin ajattelinkin, että jalkapallossa ikäluokkansa huippujoukkeissa ei yli 10 vuoden iässä enää ole toista vastaavaa ykköslajia. Niinkuin Watson kokemuksesta kirjoitti, niin aika ei riitä kahden lajin huipulla vaativaan harjoitteluun. Mielestäni jalkapallo vaatii junioreilta määrällisesti enemmän harjoittelua läpi vuoden kuin jääkiekko, jossa kansainvälinen kilpailu ei ole niin kovaa kuin jalkapallossa. Hieno nähdä, että harjoittelumäärät juniorijalkapallossa ovat erittäin korkeat. Vain näin meillä on mahdollisuus kuroa jalkapallon suurmaiden etumatkaa kiinni.

Suuri ongelma toki määrän lisäksi on se, että Suomessa ei olla niinkuin monissa ns. jalkapallokulttuurimaissa. Eli täällä harjoitukset ovat 1harjoitus/päivä, jolloin siis 6 harjoitusta tarkoittaa 6päivää. Kulttuurimaissa taas 6 harjoitusta voi tarkoittaa 4päivää, joissa kahtena harjoitellaan kaksi kertaa. Tämä kuormittaa entistä enemmän sitten nuoria ja kaventaa mahdollisuutta harrastaa muuta.

Tälläinen kulttuurien välinen ero on pyrittävä jalkapalloihmisten kuromaan kiinni. Se on selvää, että harjoiteltava on määrällisesti ja laadullisesti saman verran kuin mitä tehdään jalkapallon kulttuurimaissa, jos halutaan huipulle maailman kovimmin kilpaillussa lajissa.

Liikunnan harrastaminen on sitten eri asia. Harrastaa voi useita lajeja yhtä aikaa. Voi lopettaa lajien harrastamisen ja aloittaa uusien harrastamisen koko loppuiän aikana. Itselläni on tästä paljon kokemusta. Ja tämä on arvokas ja hieno asia. Liikunta on kaikissa yksilön ja kansanterveyden suosituksissa aina ykkössijalla mukana.

 

[TosiFani]

Nyt täytyy muistaa yksi tosiasia, huipulle pääsee ehkä yksi pelaaja koko harrastavasta ikäluokasta, liigatasolle ehkä yksi tai kaksi kaupungista per harrastava ikäluokka. Tämä tarkoittaa, että suurinosa esimerkiksi jääkiekon tai jalkapallon harrastajista on vain harrastajia.

Sellaiset poikkeukselliset lahjakkuudet, joilla on ominaisuudet olla se koko Suomen tähti, pitäisi pyrkiä pitämään lajin parissa mahdollisimman pitkään. Mikäli tämä tarkoittaa vapaata harjoituksista, niin se pitää pystyä järjestämään.

Jokainen voi miettiä mitä olisi tapahtunut, jos esim. Teräväistä olisi kielletty pelaamasta salibandya C-junnuikäisenä.

Toisaalta, lahjakkuudet eivät kehity joukkueharjoituksissa, olkoon ne kuinka hyvin suunniteltuja tahansa. Toistoja pitää hakea jostain muualta.

Jääkiekkosta on tullut erittäin kallis laji, mikä pudottaa harrastajamääriä. Toisaalta täällä kerrotut tapahtumamäärät per viikko vaativat kovaa sitoutumista. Näiden syiden takia ikäluokat pienenevät ja maksajat vähenevät.

Tämä olisi helppo muuttaa vähentämällä joukkueiden tapahtumia ja keskittymällä entistä enemmän yksilöihin. Ne pelaajat ketkä haluavat ja kenellä on lahjakkuutta, hyvien valmentajien valmennukseen taitojäille. Joukkueet saavat jääkiekkoliitolta tukea valmentajien palkkaamiseen ja muutamalla hyvällä taitovalmentajalla pystyy luomaan hyvän järjestelmän yksilöiden kehittämiseen.

Tällöin ne pelaajat, joille jääkiekko on vain mukavaa pelaamista kavereiden kanssa käyvät harjoituksissa pari kertaa viikossa ja pelaavat viikonloppuna. Enemmän harrastajia, enemmän maksajia, enemmän jääkiekkoon positiivisesti suhtautuvia ihmisiä, yritysjohtajia, tuomareita, huoltajia, faneja jne.

 

[P.Sihvonen]

Nyt täytyy muistaa yksi tosiasia, huipulle pääsee ehkä yksi pelaaja koko harrastavasta ikäluokasta, liigatasolle ehkä yksi tai kaksi kaupungista per harrastava ikäluokka. Tämä tarkoittaa, että suurinosa esimerkiksi jääkiekon tai jalkapallon harrastajista on vain harrastajia.

Ei ole mikään pakko ajatella noin, tyytyä tuohon uniseen yleistykseen.

Valmensin tuonnottain Hämeenlinnassa muutaman vuoden -92, -93 ja -94 -syntyneitä.

Heistä on nyt pelannut Liigassa 10 pelaajaa, joista 5 hyökkääjää ja 5 puolustajaa. Samasta poppoosta on Mestistä tahkonnut lisäksi 5 poikaa.

Eli yhteensä kolmesta ikäluokasta 15 pelaajaa on pelannut enemmän tai vähemmän ammatikseen tähän mennessä.

Jatkon suhteen ajattelen, että hyvin valmennetusta YHDESTÄ ikäluokasta voi Liigassa pelata 5-10 pelaajaa.

 

[Atthe]

Näin ajattelinkin, että jalkapallossa ikäluokkansa huippujoukkeissa ei yli 10 vuoden iässä enää ole toista vastaavaa ykköslajia.

Se, ettei 10-vuotiaana ole minkään suurseuran huippujoukkueessa suomalaisessa juniorijalkapalloilussa ei vielä tarkoita yhtään mitään. On omia tuttuja jotka ei vielä 10-vuotiaana päässeet kuin vasta 3./4. parhaimpaan joukkueeseen yhdessä Suomen suurimmista seuroista, mutta jo B-ikäisinä olivatkin jo sitten seuransa ehdottomasti lupaavimpia pelaajia, ja treenasivat miesten kakkosdivariporukoiden kanssa. Ja tuossa 10-14-vuotiaana olisi vielä riittänyt aikaa toisellekin harrastukselle jos riittävästi motivaatiota olisi löytynyt.

Siitä en oikeastaan tiedä pitääkö jääkiekossa olla huippujoukkueessa jo 10-vuotiaana että on tsäänssejä huipulle.

 

[TosiFani]

Ei ole mikään pakko ajatella noin, tyytyä tuohon uniseen yleistykseen...

Ei ole pakko tyytyä, mutta viimeiset parikymmentä vuotta näin on jääkiekkopiireissä puhuttu. Pointti on kuitenkin se, että joukkue ei tarvitse sitä yksittäistä tähteä, mutta tähti tarvitsee sen joukkuee. Tästä syystä valmentajan täytyy huolehtia myös siitä, että mahdollisimman moni pelaaja pysyy mukana vähintään sinne C-junnuihin asti. Tämä vaatii mielikuvitusta ja hieman out off the box -ajattelua.

 

[wanhaa gauraa]

...Jatkon suhteen ajattelen, että hyvin valmennetusta YHDESTÄ ikäluokasta voi Liigassa pelata 5-10 pelaajaa.

Ja erittäin hyvin valmennetusta ikäluokasta myös sama määrä Suomen maajoukkueessa, eräänä todisteena Kärppien kauden 1980-81 SM-liigan mestarijoukkue.
Kultajoukkueen muodostivat suurelta osin vuosien 1959,-60,-61 oululaiset superikäluokat. Vuonna -60 syntyneitä oli joukkueessa kahdeksan.

 

[P.Sihvonen]

Syypää on selvä

Laitan tämän päivän tappion Nuori Suomi -ideologian piikkiin.

Vanhuksemme eivät varsinaisesti pettäneet, mutta jos vertaa Ruotsiin, Tre Kronorilla ei ollut kehissä väistyviä uroksia.

Leijonissa pelaa Sotshissa sen tähden väistyviä uroksia, ettei laatupelaajatuotantomme pysynyt Nuori Suomi -syystä lyönnissä vuosina 1995 - 2008.

 

[TosiFani]

Laitan tämän päivän tappion Nuori Suomi -ideologian piikkiin.

Vanhuksemme eivät varsinaisesti pettäneet, mutta jos vertaa Ruotsiin, Tre Kronorilla ei ollut kehissä väistyviä uroksia.

Leijonissa pelaa Sotshissa sen tähden väistyviä uroksia, ettei laatupelaajatuotantomme pysynyt Nuori Suomi -syystä lyönnissä vuosina 1995 - 2008.

Minä syyttäisin juniorivalmennusta ja varsinkin niitä valmentajia, jotka menettivät sydämensä rahalle. Ei enää haluttu kehittää uusia tähtiä vaan haluttiin suurempi ja suurempi korvaus harrastuksesta.

 

[Waqu]

Laitan tämän päivän tappion Nuori Suomi -ideologian piikkiin.

Vanhuksemme eivät varsinaisesti pettäneet, mutta jos vertaa Ruotsiin, Tre Kronorilla ei ollut kehissä väistyviä uroksia.

Leijonissa pelaa Sotshissa sen tähden väistyviä uroksia, ettei laatupelaajatuotantomme pysynyt Nuori Suomi -syystä lyönnissä vuosina 1995 - 2008.

Laitan tämän päivän voiton Nuori Suomi-ideologian piikkiin.

Vanhuksemma pelasivat loistavasti yhdessä uuden sukupolven kanssa. Kun vertaa USA:n tähtisikermään, joka loistavista yksilöistä, fyysisyydestä ja selvästä halusta huolimatta nollattiin täysin. Tämän pistän yhtenäisyyttä tuovan ideologian piikkiin, tästä ideologiasta osaltaan kumpuavan pelitavan piikkiin. Ei tarvitse olla parhiata pelaajia, kun on oikeat pelaajat roolitettuna oikeaan paikkaan, sekä pelitapa mitä toteuttaa.

Leijonat pelasivat lähestulkoon parasta olympialätkäänsä ikinä usean sukupolven kanssa, koska uskottiin omaan tekemiseen. Ei kuunneltu niitä koiria joiden mielestä kaikki on paaskaa ja kaikki on tehty päin helvettiä hyvistä tuloksista huolimatta. Virheitä on matkalle sattunut, mutta on selvää, että suomessa pyritään määrätietoiseen työhön ja toimimaan vahvuuksien kautta. Juniorituotantokin näyttää elpyneen ja prospektit ovat breikkaamassa kovemmalle tasolle vihdoin.

Tätä ei olisi saavutettu kyräilemällä, omaa egoa pönkittämällä ja sanomalla "vain tämä tie on oikea" tai jos oltaisiin jättäydytty aina jumiin jokaiseen epäkohtaan tai takaiskuun. Kun pidetään puikoissa ne joilla on oikeita näyttöjä, oikea asenne ja tahtotila asioiden tekoon. Ei jälkiviisaita Juudaksia, jotka katkeruuksissaan teilaavat kaikki teot ja saavutukset, kuitenkaan koskaan itse parempaan pystymättä. Selitykset ja lässytykset erikseen.

 

[Mänizeri]

Vanhuksemme eivät varsinaisesti pettäneet, mutta jos vertaa Ruotsiin, Tre Kronorilla ei ollut kehissä väistyviä uroksia.

Paitsi Daniel Alfredsson. Pelaako NHL:ssä edes muita yli 40 -vuotiaita ruotsalaisia? Ei oikeastaan ollut keitä valita, jos vertaa Suomeen. Franzen olisi ollut joukkueessa, jos olisi ollut terve. Ns. konkareista siis.

Suomella oli jakauma 70 - 80 - 90 -luvulla syntyneet 4 - 17 - 4. Ruotsilla vastaava oli 2 - 18 - 7.

Parjatuista 84 - 90 -ikäluokista (vai miten ne välit meni?) Suomella oli 10 pelaajaa. Ruotsilla 15 pelaajaa. Toki NHL -miehiä näistä oli Suomella vain kaksi, joista kenttäpelaajia yksi.

Edit: laskuvirhe

 

[siffa]

Parjatuista 84 - 90 -ikäluokista (vai miten ne välit meni?) Suomella oli 10 pelaajaa. Ruotsilla 15 pelaajaa. Toki NHL -miehiä näistä oli Suomella vain kaksi, joista kenttäpelaajia yksi.

Jääkiekkoliiton laatuprojekti Nuori Suomen vaikutus alkoi ikäluokasta 1986 alkaen. Nyt tulisi tehdä selvitys 1986 ja sen jälkeen syntyneiden NHL-pelaajien määristä maittain. Kaudelta 2011-2012 tein tuon selvityksen ja meiltä oli NHL:ssä Petteri Nokelainen, Teemu Hartikainen, Lauri Korpikoski ja Tuukka Rask. Ruotsilla oli vastaavien ikäluokkien pelaajia NHL:ssä 27. NHL-pelaajien määrä osoittaa sen, mistä Kummola puhui Sportti.com 7.1.2014. Kalervo Kummola myönsi virheen:"Huonoa junnutyötä tuli tehtyä. Tuli semmoinen notkahdus, kun ajatuksena oli, että kaikki pelaa ja oli Nuori-Suomi-mentaliteetti. Meni vähän löysäksi toi homma. Se oli meidän oma vika". Vieläkö täältä Jatkoajasta löytyy nimimerkkejä, jotka ovat Kalervo Kummolan kanssa eri mieltä?

 

[Z-hän elää]

Jääkiekkoliiton laatuprojekti Nuori Suomen vaikutus alkoi ikäluokasta 1986 alkaen. Nyt tulisi tehdä selvitys 1986 ja sen jälkeen syntyneiden NHL-pelaajien määristä maittain. Kaudelta 2011-2012 tein tuon selvityksen ja meiltä oli NHL:ssä Petteri Nokelainen, Teemu Hartikainen, Lauri Korpikoski ja Tuukka Rask. Ruotsilla oli vastaavien ikäluokkien pelaajia NHL:ssä 27. NHL-pelaajien määrä osoittaa sen, mistä Kummola puhui Sportti.com 7.1.2014. Kalervo Kummola myönsi virheen:"Huonoa junnutyötä tuli tehtyä. Tuli semmoinen notkahdus, kun ajatuksena oli, että kaikki pelaa ja oli Nuori-Suomi-mentaliteetti. Meni vähän löysäksi toi homma. Se oli meidän oma vika". Vieläkö täältä Jatkoajasta löytyy nimimerkkejä, jotka ovat Kalervo Kummolan kanssa eri mieltä?

Lienee jokaiselle aika selvää, miksi yksikään ihan omilla aivoillaan ajatteleva, sanoistaan selkärangallisen tavoin vastaava, kokonaisuudet edes jotenkin hahmottava ja pakkomielteisten papukaijahokemien ulkopuolella reaalimaailmassa elävä ihminen ei viitsi enää osallistua tähän "keskusteluun".

Leijonat pelasivat lähestulkoon parasta olympialätkäänsä ikinä usean sukupolven kanssa, koska uskottiin omaan tekemiseen. Ei kuunneltu niitä joiden mielestä kaikki on paskaa ja kaikki on tehty päin helvettiä hyvistä tuloksista huolimatta. Virheitä on matkalle sattunut, mutta on selvää, että Suomessa pyritään määrätietoiseen työhön ja toimimaan vahvuuksien kautta. Juniorituotantokin näyttää elpyneen ja prospektit ovat breikkaamassa kovemmalle tasolle vihdoin.

Tätä ei olisi saavutettu kyräilemällä, omaa egoa pönkittämällä ja sanomalla "vain tämä tie on oikea" tai jos oltaisiin jättäydytty aina jumiin jokaiseen epäkohtaan tai takaiskuun. Kun pidetään puikoissa ne, joilla on oikeita näyttöjä, oikea asenne asioiden tekoon. Ei jälkiviisaita Juudaksia, jotka katkeruuksissaan teilaavat kaikki teot ja saavutukset, kuitenkaan koskaan itse parempaan pystymättä. Selitykset ja lässytykset erikseen.

 

[erku]

Juuri parhaillaan katson kakkoselta Huipulla-sarjan uusintaa. Kaikkien aikojen suomalainen tennispelaaja Jarkko Nieminen kertoi juuri, että hän aloitti tenniksen pelaamisen jo 3v-uotiaana. Mitä ilmeisimmin Jarkon isä Kauko kuuluu TosiFanin ja Late_Show:n silmissä siffan ja Esa Sievisen ohella sinne Kiinan mallin miehiin. Jarkko ei kuitenkaan vaikuta katkeralta tuosta, että hänen käteen on tennismaila ja pallo laitettu jo 3-vuotiaana.

Jälleen kerran tässä esimerkki on siitä, että jo pikkulapsesta se vitsa on vaan väännettävä jos menestyä aikoo.

 

[TosiFani]

...Jälleen kerran tässä esimerkki on siitä, että jo pikkulapsesta se vitsa on vaan väännettävä jos menestyä aikoo.

Minusta on aika sairasta, että tänne linkitetään kerta toisensa jälkeen tämän tyylisiä viestejä. Jos aikuisen (?) ihmisen mielestä urheilun ainoa tarkoitus on menestys, niin sääli lapsia. Lasta pakottamalla syntyy yhtä onnistunutta Sievistä kohden suuri määrä urheilua ja vanhempiaan vihaavia lapsia. Miksi et nosta näitä esimerkkejä esiin?

Urheilu täytyy aina lähteä lapsesta, alkakoon harrastaminen minkä ikäisestä alkaen tahansa.

 

[karotenoidi]

Juuri parhaillaan katson kakkoselta Huipulla-sarjan uusintaa. Kaikkien aikojen suomalainen tennispelaaja Jarkko Nieminen kertoi juuri, että hän aloitti tenniksen pelaamisen jo 3v-uotiaana. Mitä ilmeisimmin Jarkon isä Kauko kuuluu TosiFanin ja Late_Show:n silmissä siffan ja Esa Sievisen ohella sinne Kiinan mallin miehiin. Jarkko ei kuitenkaan vaikuta katkeralta tuosta, että hänen käteen on tennismaila ja pallo laitettu jo 3-vuotiaana.

Jälleen kerran tässä esimerkki on siitä, että jo pikkulapsesta se vitsa on vaan väännettävä jos menestyä aikoo.

Lopeta nyt hyvä mies nämä yritykset, kun sut ammutaan joka kerta oksalta alas. Juurikin Jarkko Niemisen yhteydessä perinteisesti jaksetaan mainita hänen monipuolinen urheilijataustansa. Esimerkkinä lainaus kiekkoareena.fi -sivuston haastattelusta:

Nieminen muistelee, että hän harrasti nuorempana kymmentä eri lajia. Yksi niistä oli jääkiekko.

 

[erku]

Lopeta nyt hyvä mies nämä yritykset, kun sut ammutaan joka kerta oksalta alas. Juurikin Jarkko Niemisen yhteydessä perinteisesti jaksetaan mainita hänen monipuolinen urheilijataustansa. Esimerkkinä lainaus kiekkoareena.fi -sivuston haastattelusta:

Mitä helvettiä? Olenko jossain vaiheessa väittänyt, että Nieminen olisi harrastanut vain tennistä? Kysehän tässä on vain siitä, että tietyt nimimerkit eivät mukamas hyväksy sitä, että pieniä lapsia viedään vanhempien toimesta ilman lapsen intoa joihinkin urheiluharrastuksiin. Ja jokainen meistä tajuaa, ettei kolmevuotias oma-aloitteisesti sano, että haluan tennisharjoituksiin. Täten Jarkon Kauko-isä kaiken loogisuuden nimissä lisätään siffan ja Esa Sievisen kaltaisiin Kiinan mallin miehiin.

 

[TosiFani]

Mitä helvettiä? Olenko jossain vaiheessa väittänyt, että Nieminen olisi harrastanut vain tennistä? Kysehän tässä on vain siitä, että tietyt nimimerkit eivät mukamas hyväksy sitä, että pieniä lapsia viedään vanhempien toimesta ilman lapsen intoa joihinkin urheiluharrastuksiin. Ja jokainen meistä tajuaa, ettei kolmevuotias oma-aloitteisesti sano, että haluan tennisharjoituksiin. Täten Jarkon Kauko-isä kaiken loogisuuden nimissä lisätään siffan ja Esa Sievisen kaltaisiin Kiinan mallin miehiin.

Jos Niemisen isä Kauko on tosiaan vienyt poikaansa ilman lapsen intoa tennistä pelaamaan, pidän häntä säälittävänä.

 

[erku]

Jos Niemisen isä Kauko on tosiaan vienyt poikaansa ilman lapsen intoa tennistä pelaamaan, pidän häntä säälittävänä.

Ovatko ne äidit myös säälittäviä, jotka vievät lapsiaan vauvauinteihin tai aikuinen-lapsi tanssitunneille? Ovatko ne vanhemmat säälittäviä, jotka ohjaavat lastaan opettelemaan kirjoittamista/askartelua/piirtämistä, vaikka tämä haluaisi vain leikkiä pikkuautoilla?

 

[Petri1981]

Ovatko ne äidit myös säälittäviä, jotka vievät lapsiaan vauvauinteihin tai aikuinen-lapsi tanssitunneille? Ovatko ne vanhemmat säälittäviä, jotka ohjaavat lastaan opettelemaan kirjoittamista/askartelua/piirtämistä, vaikka tämä haluaisi vain leikkiä pikkuautoilla?

Eivät ole.

Minullekin on ostettu luistimet ja maila varmaan kun olen ollut joku 4-vuotias. En toki tiennyt tuolloin jääkiekosta vielä mitään, mutta rakastuin täysin lajiin ja urheilemiseen ja sain tuosta elinikäisen kipinän liikkumiseen, joka pitää minut terveenä ja hyvässä kunnossa tänäkin päivänä. Jos joku pitää vanhempiani säälittävinä, kun tekivät noin rumasti ja ohjasivat minut jääkiekkoon niin siinähän pitävät.

 

[karotenoidi]

Mitä helvettiä? Olenko jossain vaiheessa väittänyt, että Nieminen olisi harrastanut vain tennistä? Kysehän tässä on vain siitä, että tietyt nimimerkit eivät mukamas hyväksy sitä, että pieniä lapsia viedään vanhempien toimesta ilman lapsen intoa joihinkin urheiluharrastuksiin. Ja jokainen meistä tajuaa, ettei kolmevuotias oma-aloitteisesti sano, että haluan tennisharjoituksiin. Täten Jarkon Kauko-isä kaiken loogisuuden nimissä lisätään siffan ja Esa Sievisen kaltaisiin Kiinan mallin miehiin.

Oletin että "Kiinan mallilla" viittasit täällä tiettyjen nimimerkkien kannattamaan teoriaan, jossa lapsen tulee valita laji nuorena ja keskittyä siihen läpi lapsuuden ja nuoruuden tosissaan, jotta voi yltää huipulle. Aiemmin on taidettu täällä väittää Tero Pitkämäen, Aleksander Barkovin ja liudan muita urheilijoita toimineen näin, mutta aina on taidettu tarkemmassa selvittelyssä todeta muuta. Niistä on saatu itse asiassa mukava kokoelma Nuori Suomi -ideologiaa tukevia esimerkkejä siitä, että lapsena kannattaa kokeilla monenmoista ja katsoa, mikä tuntuu mukavimmalta.

Jos oikeasti argumenttisi pohjautui siihen, että kolmevuotias ei voi haluta pelaamaan tennistä, olet kujalla. Ei olisi ensimmäinen kerta maailman historiassa, että lapsi näkee vanhempansa/sisaruksensa/muun läheisensä pelaamassa lajia X, hauaa kokeilla ja innostuu lajista. Oletan, että Niemiselle kävi näin. Toki saattoi olla, että pikku-Jarkko ei olisi halunnut kokeilla tennistä, mutta Kauko pakotti. TosiFanin tapaan en tosin pidä tätä teoriaa kovin uskottavana.

Tämä siis nimimerkillä tennismaila kädessä nelivuotiaana. Eipä tosin tullut siitä kokeilusta ykköslajia vaan sivulaji, jota on tullut pelailtua enemmän teini-iästä eteenpäin. Täytyykin tästä mennä suihkuun.

 

[LaTe_Show]

Täten Jarkon Kauko-isä kaiken loogisuuden nimissä lisätään siffan ja Esa Sievisen kaltaisiin Kiinan mallin miehiin.

Tässä vielä mistä kaikki lähti:

Oletko sinä nyt Ormon ja maailman uinnin huippumaiden perussysteemin kannattaja? Eli systemaattinen harjoittelu on aloitettava ja lajin valinta on tehtävä 3-4 vuoden iässä, jotta päästään huippumenestykseen olympiakisoissa. Olen ymmärtänyt, että sinun mielestäsi on rauhallisesti katseltava eri urheilulajeja ja harrastettava niitä monipuolisesti ja tehtävä lajivalinta myöhemmin kuin Ormon ja maailman uinnin huippumaiden valmentajien mielestä on tehtävä. Olenko ymmärtänyt viestisi täällä väärin, kun totean edelleen, että et kannata huippu-urheiluun vievää harjoittelupolkua, vaan tyydyt vähempään. Et ole täällä ainoa, joka ei hyväksy huippu-urheiluun tähtäävää systemaattisen harjoittelun aloittamista 3-4 vuoden iässä ja lajin valintaa jo tuossa ikässä.

Eli siffahan tuossa selvästi puhuu "lajivalinnasta "(mm. tuomitsemalla muiden lajien kokeiluja), systemaattisestä harjoittelusta sitä 3-vuotiaana tehtyä lajivalintaa kohtaan. Tuossa ei puhuta "urheilun/liikunnan harrastamisesta" 3-vuotiaan vaan nimenomaan huippu-urheiluun tähtäävään lajivalinnasta johon kuuluu jo tuossa vaiheessa urheilijapolku/systemaattinen harjoittelu.

Tuo on se täällä puhuttu "Kiinan malli" mikä ei ole toteutunut edes Jarkko Niemisen kohdalla. (Niemisen kohdalla säbä oli viimeinen laji joka tippui tenniksen tieltä, ja hänkin yhä edelleen vakiovieras Tampereen Tennarilla säbämaila kädessä....)

On täysin eri asia sanoa, että "Jarkko Nieminen otti tennismailan käteen jo 3-vuotiaana", kun sanoa että "Jarkko Nieminen teki tenniksen (lue: lopullisen) lajivalinnan jo 3-vuotiaana ja aloitti systemaattisen lajiharjoittelun siitä lähtien". Nimimerkki siffa antoi ymmärtää tuo jälkimmäisen vaihtoehdon olevan Se Ainoa Keino huippu-urheiluun tähtäävälle.

Toistan, että tämä "Kiinan malli" on esitetty*, ehdottomana, ainoana keinona huippu-urheiluun tähtäävälle. Ei yhtenä vaihtoehtona, vaan ainoana vaihtoehtona, koska muussa tapauksessa "tyydyt vähempään".

* Tosin siffallakin meni pitkään ennenkun ymmärsi miten järjetöntä tämä on, ja hän onkin hieman tullut tätä vastaan - luonnollisesti myöntämättä olevansa väärässä... :)

Vielä kerran pitäänee selventää mielipiteeni, kun nimimerkki erku:kin ei tunnu ymmärtävän: lasta voi opettaa rakastamaan urheilua ja liikkumista jo nuorena, ja tämä onkin suotavaa jo 3-vuotiaallekin niin kauan kun se toteutuu pääasiassa lapsen ehdolla. Sen sijaan en kannata sitä ajatusta että lapsi/perhe tekee lopullisen lajivalinnan 3-vuotiaana, enkä varsinkaan sitä, että tämä olisi ainoa oikea tapa tehdä asioita. Fiksuna kaverina varmaan ymmärrät eron.