Nuori Suomi ry

[Fordél]

Harva taitoluistelija arvioni mukaan harrastaa esimerkiksi yleisurheilun heittolajeja. Ei, koska niistä olisi enimmäkseen vain haittaa itse päälajille, vaikka moukari, kiekko, keihäs ja kuula sinällään kaikki hienoja ja vaativia lajeja ovatkin.

Miten niistä olisi haittaa?

Mieleen tulee eräskin haastattelu, jossa käsiteltiin baletin harrastamista. Siinä balettikoulun johtaja kertoi kuinka hänen balettikoulussa tuli eteen tapaus, jossa oppilaan vanhempi oli kieltänyt lastaan harrastamasta baletin lisäksi judoa. Johtaja oli aivan ihmeissään ja kertoi nopeasti ko. vanhemmalle ettei asiassa ole mitään ongelmaa, päinvastoin kannattaa kannustaa lasta monipuoliseen harrastamiseen.

 

[choose_life]

Vielä harvempi pitää taitoluistelun ja jääkiekon olemusta, lajivaatimuksia ja urapolkuja (siinä toisessa esim. ollaan jäällä yksin, lasketaan tyylipisteitä, voitetaan olympiakullat yms. arvokisamitalit teini-iässä ja lopetaan ura kaksivitosina) niin identtisinä, että niiden junnujen harjoittelumetodit ja muut systeemit olisivat suoraan kopioitavissa toiselle. Mutta toki tällaistakin asiantuntemusta löytyy, jos tarpeeksi syvälle mennään.

 

[erku]

Miten niistä olisi haittaa?

No eikö se nyt ole aika selvää? Yleisurheilun heittolajien harjoitteleminen kasvattaa hyvinkin nopeasti yläkropan lihasmassaa, mikä ei taitoluistelun kannalta ole suinkaan ideaalia. Ihan samalla tavalla jalkapalloilijoiden ei välttämättä hirveän aktiivisesti kannata harrastaa jääkiekkoa tai pikaluistelua, sillä nämä lajit kasvattavat helposti pakara- ja reisilihaksia turhan paljon jalkapallon suhteen.

 

[Kaitsu]

No eikö se nyt ole aika selvää? Yleisurheilun heittolajien harjoitteleminen kasvattaa hyvinkin nopeasti yläkropan lihasmassaa, mikä ei taitoluistelun kannalta ole suinkaan ideaalia. Ihan samalla tavalla jalkapalloilijoiden ei välttämättä hirveän aktiivisesti kannata harrastaa jääkiekkoa tai pikaluistelua, sillä nämä lajit kasvattavat helposti pakara- ja reisilihaksia turhan paljon jalkapallon suhteen.

Jos puhutaan lasten urheilusta, niin ei kyllä kasva. Ainakaan suuressa määrin. Siinä on ihmisen kehityksen fysiologia vastassa ja sitten toiseen argumenttiin; jalkapalloilijalle olisikin ihan hirveän ongelmallista, jos jaloissa olisi paljon voimaa...

Se kehon yksipuolinen kuormittuminen ja siten loukkaantumisalttius syntyy juuri siitä, että lihakset saavat liian yksipuolisia ärsykkeitä ja kehon lihastasapaino järkkyy. Siihen auttaa juurikin se, että rasitetaan kehoa monipuolisesti eli välillä tarkoituksella myös niitä lihasryhmiä, jotka eivät välttämättä lajiharjoittelussa niin paljon rasitu. Tämä saattaa tulla sinulle ylätyksenä, mutta ihan kaikkien ihmisten lihakset tarvitsevat - kehittyäkseen kunnolla - esim. roikkumista.

No joo. Ei minulla ole tähän keskusteluun kyllä enää mitään sanomista. Jokainen olkoon omassa uskossaan vahvoja.

 

[erku]

Jos puhutaan lasten urheilusta, niin ei kyllä kasva. Ainakaan suuressa määrin. Siinä on ihmisen kehityksen fysiologia vastassa ja sitten toiseen argumenttiin; jalkapalloilijalle olisikin ihan hirveän ongelmallista, jos jaloissa olisi paljon voimaa...

On mielestäni ihan päivän selvää, että jos tyttö harrastaa säännöllisesti useita vuosia kuulantyöntöä tai moukarinheittoa, niin hänen kroppansa väkisinkin muotoutuu osin sellaiseksi, joka ei sovellu ideaalilla tavalla taitoluisteluun. Ja meidän tulee ymmärtää, että se vähäinenkin ylimääräinen lihasmassa väärässä paikassa on taitoluistelun kaltaisessa lajissa aivan valtava rasite kansainväliselle tasolle mentäessä.

Lance Armstrong esimerkiksi kirjassaan kertoi, että hänen yläkroppansa oli liian raskas pärjätäkseen Ranskan ympäriajon vuoristoetapeilla. Tähän syynä oli hänen mukaan se, että hän nuorempana oli harrastanut triathlonia. Sitten Armstrong sairastui syöpään ja se kadotti hänen kropastaan ylimääräisen lihasmassan, joka oli aiemmin estänyt häntä pärjäämästä Ranskan ympäriajossa. Hyvin pian syövästä toivuttuaan hän sitten voittikin tourin ja lopun kaikki me varmaan tiedämmekin.

Ja mitä jalkapalloon tulee, niin kyseessä on ennen kaikkea nopeutta, ketteryyttä ja kestävyyttä vaativa laji, ei niinkään voimaa tai lihasmassaa vaativa laji. Eipä ole Sami Hyypiällä, Litillä, Hannu Tihisellä tai Jonathan Johanssonilla mitään kovin paksuja reisiä ollut ammattilaisena pelatessaan, ellen nyt ihan väärin muista.

 

[TosiFani]

On mielestäni ihan päivän selvää, että jos tyttö harrastaa säännöllisesti useita vuosia kuulantyöntöä tai moukarinheittoa, niin hänen kroppansa väkisinkin muotoutuu osin sellaiseksi, joka ei sovellu ideaalilla tavalla taitoluisteluun. Ja meidän tulee ymmärtää, että se vähäinenkin ylimääräinen lihasmassa väärässä paikassa on taitoluistelun kaltaisessa lajissa aivan valtava rasite kansainväliselle tasolle mentäessä...

Mikäli me puhutaan lapsista, joita Nuori Suomi käsittääkseni pahiten "murjoo", niin ihmisen fysiologia estää lihasten kasvun.

 

[Fordél]

No eikö se nyt ole aika selvää? Yleisurheilun heittolajien harjoitteleminen kasvattaa hyvinkin nopeasti yläkropan lihasmassaa, mikä ei taitoluistelun kannalta ole suinkaan ideaalia. Ihan samalla tavalla jalkapalloilijoiden ei välttämättä hirveän aktiivisesti kannata harrastaa jääkiekkoa tai pikaluistelua, sillä nämä lajit kasvattavat helposti pakara- ja reisilihaksia turhan paljon jalkapallon suhteen.

No ei se nyt ihan päivänselvää ole, sillä lihasmassa alkaa kehittyä vasta myöhemmällä iällä. Jos noin 12 ikävuoteen asti on hyvä keskittyä vain lihaskunnon ja lihastasapainon kehittämiseen niin eipä siitä lapsen monipuolisesta harrastamisesta ole tässäkään kohdin haittaa. Sitten tuon 12 ikävuoden jälkeen varmaan alkaa olla jo jonkinlaista näkemystä kiinnostaako lasta enemmän taitoluistelu vai keihäänheitto, joten treenauskin alkaa pikku hiljaa suuntautumaan toisen lajin vaatimusten mukaan.

Mitä tulee tohon jääkiekon ja futiksen yhdistelmään niin ei siinäkään ole välttämättä ongelmaa. Esim. Litti pelasi 14-vuotiaaksi tosimielessä myös lätkää. Litti kannustaa itsekin edelleen monipuoliseen harrastamiseen lapsena ja nuorena.

 

[erku]

Mikäli me puhutaan lapsista, joita Nuori Suomi käsittääkseni pahiten "murjoo", niin ihmisen fysiologia estää lihasten kasvun.

No eihän tämä nyt pidä paikkaansa. Se on toki selvää, että lihasten kasvu ei ennen murrosikää ole mitenkään hirveän merkittävää, mutta eittämättä sitä tapahtuu jos kroppaa kuormitetaan. Kyllä itsekin hämärästi muistan, että aikoinaan ala-asteella oli luokkatoveri, joka veti leukoja suunnilleen päivittäin, niin kyllähän hänen hauiksensa kasvoi ihan eri tahtia kuin meillä muilla.

Ja noin muuten ylipäätään, eikös se tässä korjuslaisessa mallissa, jota Nuori Suomikin kai kannattaa, lajivalinta tapahdu jossain siellä 15 ikävuoden kieppeillä. Silloinhan monen tytön murrosikä on, jos ei nyt täysin ohi, niin ainakin helkkarin pitkällä.

 

[pertteli]

Pirun läppäri söi äsken kirjoittamani, lähes valmiin vastauksen. Nyt sitten varmaan tulee huonompi...



Hyvää NS:ssä oli se, että pienilläkin paikkakunnilla oli harrastajia. Kun NS lupasi peliaikaa myös heikompilahjaiselle, jääkiekkoa pelattiin myös pikkukylissä. Ilman NS:ää heikompilahjaisten vanhemmat eivät olisi samoissa määrin rahoittaneet parhaiden lasten harrastusta kun oma poika ei mahdu kentälle. Absoluuttisesti täysin mahdoton mitata, mikä tässä oli NS:n vaikutus ja minkä verran esim. vuoden 1995 maailmanmestaruus toi harrastajia. Kerrannaisvaikutuksena noista heikompilahjaisista varmasti osa on jäänyt kiekkoharrastuksen pariin esim. valmentajaksi, tuomariksi, talkoolaiseksi, joka on tärkeä asia sekin. Täysin mahdoton mitata, mutta todennäköisempää sen joskus kiekkoa pelanneen on eksyä kiekkoseuran toimintaan kuin sellaisen, joka ei ole koskaan itse pelannut.

Käsittääkseni monellakin pienellä paikkakunnalla ymmärrettiin jokaisen pelaajan tärkeys, jotta saataisiin ylipäätänsä joukkue ilmoitettua sarjaan. Ja kaikille haluttiin myös antaa melko tasaisesti peliaikaa ilman NS ohjeita. Kaikkien haluttiin pysyvän mukana. Keskustelussa on tullut myös esille, miten esim. Tampereella, Helsingissä, Espoossa on jalkapallon parissa tehty nuorena jo tasojoukkueita. Isoilla paikkakunnilla se onkin huomattavasti helpompaa, kun on massaa. Sen aikaiselle kärjelle joukkue, lähellä kärkeä oleva joukkue(haastaja) jne ja listan lopusta ryhmä, joka haluaa vaan harrastaa ilman tavoitteita. Omat kokemukseni ovat vähän pienen ja ison joukkueen välimaastosta. Ryhmä oli tiiviisti yhdessä jo kiekkokoulusta asti ja hyvin pärjäiltiin, vaikka ei maaleja "virallisesti" laskettukaan. Yhtäkkiä joukkueeseen ilmottautui kesken kauden 4 uutta pelaajaa pystymetsästä, jotka eivät edes osanneet luistella. Oli siis ihan hienoa, että jääkiekkoon uskaltui mukaan vielä poikia, jotka olivat antaneet "tasoitusta" muille jo muutaman vuoden. Karu fakta oli kuitenkin se, että kevääseen mennessä nämä kaikki uudet harrastajat olivat lopettaneet. Ja kun NS säännöillä mentiin, niin lopettamisen syy ei ollut vähäinen peliaika. Kaikki pelasivat tismalleen saman verran. Mutta kyllähän tämä söi sitä "kärjen" peliaikaa, mutta tärkeintä tässä kuitenkin oli se, että harjoittelu oli laadukasta. Kyseisestä ikäryhmästä on tullut pari aika hyvääkin kiekkoilijaa. Jos olisi ollut sitä massaa vähän enemmän, niin olisi ehkä voitu tehdä tasojoukkueet ja nämä myöhemmin ryhmään tulleet olisivat ehkä jatkaneet pidempään. Eli tässä kävi rumasti sanottuna niin, että paska tippui kärryiltä.

 

[Erling]

Sitten on ihan valmentamisen arjen matematiikkaa. Oletetaan, että on 20 kenttäpelaajaa ja kolme veskaria. Kyse on vaikka 11-vuotiaista. Joukkueessa on 5 hyvää kenttäpelaajaa, 10 keskivertoa ja 5 heikkoa. Päivittäinen kysymys kuuluu: minkä noista kolmesta ryhmästä mukaan mitoittaa toiminta noin niin kuin keskimäärin. Useimmiten näyttäisi, että nuo viisi parasta pelaavat paitsi lätkää, myös salibandya ja kesällä futista. 10 vielä hieman arpoo, että miten suhtautua lätkään. Viisi ovat toivottomia tapauksia monessa suhteessa. Takana on jo vähintään viisi vuotta jääkiekkoa niin, että ei tiedä, onko kyse lasten vai heidän vanhempiensa harrastuksesta. - Tästä jääkiekkopiireissä sanotaan, että isä sieltä katsomosta pelaa ja harrastaa jääkiekkoa lapsensa ruumiilla. Niitä on tuhansia ja tuhansia suomalaisessa juniorijääkiekkoilussa.

Tässä vielä tulee hyvin esille aikaisemmin esille tuomani pointti minkä perusteella Espoossa Matinkylän johdolla puuhataan isoa yhdistymistä:
ideana on, että tarpeeksi isolla massalla saadaan "huipuille", "keskiverroille" ja "heikoille" omat joukkueensa ja pelitasonsa. Näin ollen ei valmentajankaan tarvitse enää tasapainoilla ja pitää kaikki viiteryhmät tyytyväisinä, jotta jokainen pelaaja saa asianmukaista palvelua.
Toki tällainen malli toimii vain isoilla harrastajamäärillä ja tilanteessa missä seuroilla ei ole valtavaa tarvetta kilpailla ja nokitella keskenään..

 

[msg]

Miksi keskiverroille ja heikoille pitäisi antaa sekuntiakaan jääaikaa saati valmennusta? Eikös nämä sihvoslaisessa katsannossa pitäisi ystävällisesti, mutta määrätietoisesti ohjata toisen lajin pariin?

 

[Erling]

Miksi keskiverroille ja heikoille pitäisi antaa sekuntiakaan jääaikaa saati valmennusta? Eikös nämä sihvoslaisessa katsannossa pitäisi ystävällisesti, mutta määrätietoisesti ohjata toisen lajin pariin?

Kai ne on niitä NS-heijastumia mitä jopa matinkyläläiseen huippuorganisaatioon on jäänyt nurkkaan pyörimään.
Tosin laaksolahtelaisethan väittävät, että näin organisaatioon kerätään lisää rahaa jotta on varaa paapoa niitä huippuyksilöitä.

 

[msg]

Kai ne on niitä NS-heijastumia mitä jopa matinkyläläiseen huippuorganisaatioon on jäänyt nurkkaan pyörimään.
Tosin laaksolahtelaisethan väittävät, että näin organisaatioon kerätään lisää rahaa jotta on varaa paapoa niitä huippuyksilöitä.

Niin olisihan se kamalaa, jos huiput joutuisivat itse kokonaan maksamaan matkansa maailman huipulle? Eli vastaus kysymykseeni lienee yksinkertaisesti raha?

 

[Erling]

Niin olisihan se kamalaa, jos huiput joutuisivat itse kokonaan maksamaan matkansa maailman huipulle? Eli vastaus kysymykseeni lienee yksinkertaisesti raha?

No jos vakavasti puhutaan niin ainakin Matinkylässä pelaajan kuukausimaksu on suoraan verrannollinen joukkueen jäiden määrään. Eli pelaaminen on kallimpaa kilpajoukkueessa harrastetasoon verrattuna.
Koko tapauksessa on yllättävän vähän suhmurointia jos vertaa rutinaan esim. tällä keskustelupalstalla tai Laaksolahden parkkipaikalla

 

[msg]

No jos vakavasti puhutaan niin ainakin Matinkylässä pelaajan kuukausimaksu on suoraan verrannollinen joukkueen jäiden määrään. Eli pelaaminen on kallimpaa kilpajoukkueessa harrastetasoon verrattuna.
Koko tapauksessa on yllättävän vähän suhmurointia jos vertaa rutinaan esim. tällä keskustelupalstalla tai Laaksolahden parkkipaikalla

Mutta miksi sitä jääaikaa tai valmennusta pitäisi sihvolaisessa katsannossa antaa sekuntiakaan muille kuin parhaille? Muiden harrastusten pariin vain vai mitä Petteri? Veikkaisin, että pienemmillä liigapaikkakunnillakin voitaisiin heittaa yli puolet harrastajista tylysti seuratoiminnasta pois ja antaa sekin jääaika huipuille toistojaan varten vai mitä Petteri?

 

[P.Sihvonen]

Nuori Suomi on totaalinen järjestelmä

Mutta miksi sitä jääaikaa tai valmennusta pitäisi sihvolaisessa katsannossa antaa sekuntiakaan muille kuin parhaille? Muiden harrastusten pariin vain vai mitä Petteri? Veikkaisin, että pienemmillä liigapaikkakunnillakin voitaisiin heittaa yli puolet harrastajista tylysti seuratoiminnasta pois ja antaa sekin jääaika huipuille toistojaan varten vai mitä Petteri?

Sinun nimmerkkisi se jaksaa olla sen minun nimimerkkini takana olevan ihmisen kimpussa. Sano nimimerkki msg sille nimimerkkisi takana olevalle henkilölle, että etsii lähimmän parvekkeen ja käy huutamassa sieltä pahan olonsa pihalle! (Tamilta lainattu kehoitus.)

Minun ainutlaatuinen jääharjoitussapluunani (jonka kehitin yhdessä Jokereiden nykyisen valmennuspäällikön ja A-junnujen apukoutsin OP Yrjänheikin kanssa 2009-2011) vaatii, että jäällä on vähintään 20+2 pelaajaa, voi olla hieman enemmänkin.

Muuten eletään niin kuin jääkiekkojoukkueessa eletään. Normaalia jääkiekkojoukkueen elämää. Tiedätkö sinä, mitä on normaalin jääkiekkojoukkueen elämä? Oletko itse pelannut normaalissa jääkiekkojoukkueessa? Entä valmentanut? Normaali jääkiekkojoukkue-elämä on muuta kuin Nuori Suomi -jääkiekkojoukkue-elämää.

Minun mallissani, joka on normaalia jääkiekkojoukkue-elämää, on kova vaatimustaso (mutta uudella tavalla, koska kiekkokontrollijääkiekko vaatii päävalmentajalta sellaista pehmeää mutta jämäkkää johtamisotetta, että pelaajien pelirohkeus säilyy ja virheitä saa tehdä, suorastaan pitää tehdä, tutkia rajoja...) ja jokainen pelaaja osakseen opetusta, huomiota ja rakkautta. Ja silti voimassa on koko ajan se kilpailu ynnä se, että niin makaat kuin petaat. Näinhän se oli ennen Nuori Suomi -vaikutusta. Nuori Suomea ennen ja sen jälkeen taas eletään normaalia jääkiekkojoukkue-elämää. Parhaat ja lupaavimmat pelaajat saavat aina hiema ekstraa, mutta myös muille järjestetään olot, joista voi ponnistaa. Mutta jotta voisi ponnistaa, on jälkeen jääneiden joku kaunis ilta kotona ennen nukkumaan menemistä tehtävä se pyhä urheilijan päätös, että aikoo jatkossa tehdä hommia väihintäänkin puolitoista kertaa enemmän kuin kärki tekee, tai edes saman verran kuin kärki tekee. Kärki on se, joka määrää tahdin. Ja kärjen mukaan valmennetaan.

Nimimerkkisi msg ei ansaitsisi tätä vastaustani, mutta kirjoitan sen, koska niin monet muutkin lukevat tämän. Kerron lopuksi yhden tärken pointin.

Kun valmensin HPK:n B-junnuja 2009-2011 (Mussukoista vol.1 ja vol.2 on tullut useita liigapelaajia tai orastavia liigapelaajia), kaikki asianomaiset voivat todistaa, että kahden vuoden aikana korotin ääntäni yhden ainoan kerran. Toistan: yhden ainoan kerran.

Tarkoitan: Nuori Suomi on eräänlainen urheilulle vieras totaalinen järjestelmä. Siinä ei oteta lukuun sitä, mitä on normaali jääkiekkojoukkue-elämä. Valmentajana olen huomattavasti pehmeämmällä linjalla kuin Nuori Suomi. Nuori Suomi on, korjaan OLI, verinen vääryys urheilemaan tulleita lapsia kohtaan. Oli otettu urheilu pois urheilusta, kun "kaikki pelasivat".

Johtava, yksin Suomen pehmeimpiä junnukoutseja

 

[msg]

Tämä ei siis liene enää voimassa olevaa:

Täh!? Eihän urheilussa pidä vähentää drop-outeja! Olisi vain hyvä, jos Jani-Petteri putoaisi jääkiekosta jo 8-vuotiaana ja vaihtaisi vaikkapa jalkapalloon, säbään, yleisurheiluun, koripalloon tai johonkin muuhun. Nyt jääkiekko on käärinyt itsensä Nuori Suomen "kaikki pelaa" -hengessä pehmeän paketin valekaapuun. Tarkoittaa: Jani-Petteri on pakotettu lopettamaan viimeistään 13-vuotiaana. Kysyn: eikö olisi parempi kilpailuttaa J-P ulos lätkästä jo 8-vuotiaana, että hän ehtii paremmin jonkun toisen lajin piiriin?

Minä katson nimenomaan urheilun, urheilijan ja tässä tapauksessa lapsen näkökulmasta. On verinen vääryys ja suorastaan hävistys ihmisyyttä, lapsuutta ja J-P:tä kohtaan roikottaa häntä jääkiekon mukana ylimääräisiä vuosia. Tai siis rehellisemmin: J-P:n isäähän siinä roikotetaan - maksumiehenä.

Tätähän minäkin perään kuulutin. Paskat pois jo ennen kuin ehtivät edes aloittamaan ja määrätietoisesti ohjaten muiden puuhastelujen pariin. Mitään A-tason pelaajia ei pitäisi päästää jäähallille kuin pääsylipulla. Ovat tuohon 13 ikävuoteen mennessä ryöstäneet paremmiltaan jääaikaa.

 

[P.Sihvonen]

Perheet, varokaa jääkiekkoilua!

Jääkiekkoilu on vaarallinen laji. Mielestäni se on jossain määrin suomalaisen urheilun syöpä.

Jääkiekkoilu huijaa suomalaisia perheitä. Laji on paketoitu valekaapuun siellä aivan nuorimpien päässä. Kaikille luvataan yhtä paljon peliaikaa, "kaikki pelaa". Siellä pienimmissä ei saa edes taklata. Monta vuotta mentiin, ettei lämäriäkään saanut ampua (sic!). Ja sitten on tietty se mediaseksikkyys ja suosio. "Meidän poika pelaa lätkää", on mukava iskän ja äipän kertoa.

Ja, hups!, seurasta riippuen, siinä 10- tai 11- tai viimeistään 12-vuotiaana nykyään muljahtaa, tsip!, märkä rätti perheen silmille. Edessä on lopettaminen, parhaassa tapauksessa joukunen vuosi höntsää kakkos- ja kolmosjoukkueissa.

Olisi kaikkien osapuolten - lasten, perheiden, suomalaisen muun urheilun, liikunnan, kansanterveyden jne. - kannalta hyvä, jos mahdollisimman varhain jääkiekkoilun piiristä kerrottaisiin rehellisesti, miten tässä käy. Ammattiarvioni kuuluu, että vähintäänkin 30 prosenttia kiekkojunnuista on alusta asti aivan väärän lajin parissa.

Jo se, kun aletaan taklata, on vaihe, joka ei yksinkertaisesti sovi kaikille.

Isossa kuvassa kyse on siitä, että rahat pois! Olen ollut tilaisuuksissa, joissa Jääkiekkoliiton ja Palloliiton määrätyt tahot ohjelmallisesti yrittävät vastata siitä, että nk. drop out olisi vähäistä. Kyse on lähinnä rahasta. Minä olen sillä kannalla, että drop outin pitäisi jääkiekkoilusta ja futiksesta kasvaa, ja kasvaa mahdollisimman pienten lasten osalta niin, että olisi mahdollista vaihtaa jonkun itselle ominaisemman lajin pariin.

Kyllä minä ammattilaisena näen, jos esimerkiksi lapsen silmät räpsyvät kiinni laidan lähellä kun alkaa olla kontaktia (l. törmäyksiä). Silloin valmentajan kansallisvelvollisuus olisi mennä kertomaan vanhemmille, että kannattaa harkita jääkiekon jättämistä. Nyt sen sijaan on toimittu Nuori Suomi -hengessä toisin. On otettu taklaukset pois niiltä rämäpäiltä, joilla on luontaista luonnetta pelata jääkiekkoa. Ja otan vain taklaukset nyt esimerkkinä siitä, miten lajia on myyty ja valehdeltu Suomessa muuksi. Eri keskustelu on se, mikä tulevaisuudessa on koko globaalin kiekkomaailman suhde taklauksiin junnuissa ja aikuisissa.

Perheet, johtavana analyytikkona sanon teille: Miettikää kaksi kertaa, ennen kuin tuotte lapsenne jääkiekkoilun pariin. On olemassa lukematon määrä yhtä hienoja muita urheilulajeja.

Johtava, rehellisesti suomalaisen urheilun - ja jääkiekkoilun! - puolesta

 

[TosiFani]

...Minun ainutlaatuinen jääharjoitussapluunani (jonka kehitin yhdessä Jokereiden nykyisen valmennuspäällikön ja A-junnujen apukoutsin OP Yrjänheikin kanssa 2009-2011) vaatii, että jäällä on vähintään 20+2 pelaajaa, voi olla hieman enemmänkin.

Muuten eletään niin kuin jääkiekkojoukkueessa eletään. Normaalia jääkiekkojoukkueen elämää. Tiedätkö sinä, mitä on normaalin jääkiekkojoukkueen elämä? Oletko itse pelannut normaalissa jääkiekkojoukkueessa? Entä valmentanut? Normaali jääkiekkojoukkue-elämä on muuta kuin Nuori Suomi -jääkiekkojoukkue-elämää...

Boldatussa kohdassa alat kuulostaa lainaamaltasi Tamilta.

Minkälaista on Nuori Suomi -jääkiekkojoukkue-elämä? Miten se poikkeaa normaalista jääkiekkojoukkue-elämästä? Vai onko sittenkin kysymys Suomen jääkiekkoliitton -jääkiekkojuokkue-elämästä?

Olet kertonut tässä ketjussa olevasi huippu juniorivalmentaja. Tästä huolimatta sinun pitää saada homogeeninen ryhmä valmennettavaksesi, jotta sinun ainulaatuinen jääkiekkosapluunasi voidaan toteuttaa.

Minulla on joka vuosi hyvin heterogeenisiä luokkia opetettavani ja silti sieltä on noussut lukiolaisia ja jopa maisteri. Mikäli minä itkisin systeemin surkeutta, oppilaani kärsisivät.

Juniorivalmentajan pitää pystyä olemaan luova ja suunnitelemaan toiminta sellaiseksi, joka kehittää jokaista pelaajaa omalle huipputasolle. Kaikkien nostaminen edes omalle huipulle ei tietenkään ole mahdollista, mutta suurimman osan kohdalla se onnistuu. Ja jääkiekossa juniorijoukkueessa on suurinosa todellisuudessa harrastajia, keskimäärin pari pelaajaa ikäluokasta nousee pidemmälle.

Ja minusta on aika noloa, että sinä otat kunnia liigapelaajien kasvattamisesta, vaikka pelaajien uralla on ollut monia vaikuttajia. Tämä sama yksisilmäisyys näkyy sinun ristiretkessäsi NS-toimintaa kohtaa, sinä sivuutat valtavan määrän muita tekijöitä. Älyllistä epärehellisyyttä monessa kohtaa.

 

[P.Sihvonen]

Minkälaista on Nuori Suomi -jääkiekkojoukkue-elämä? Miten se poikkeaa normaalista jääkiekkojoukkue-elämästä? Vai onko sittenkin kysymys Suomen jääkiekkoliitton -jääkiekkojuokkue-elämästä?

Etkö ole pelannut tai valmentanut ennen vuotta 1995? Jos olet, niin tiedät ja suorastaan tunnet eron jääkiekkoihmisen sielussasi.

Minulla on joka vuosi hyvin heterogeenisiä luokkia opetettavani ja silti sieltä on noussut lukiolaisia ja jopa maisteri. Mikäli minä itkisin systeemin surkeutta, oppilaani kärsisivät.

En minä valmentajana mitään itke. Teen, mitä valmentajan pitää tehdä. Eri on sitten se, kun käydään julkisuudessa rakenteellista keskustelua esimerkiksi Nuori Suomi -ideologian epäonnistumisesta jääkiekkoilun ja jalkapalloilun kyljessä.

Juniorivalmentajan pitää pystyä olemaan luova ja suunnitelemaan toiminta sellaiseksi, joka kehittää jokaista pelaajaa omalle huipputasolle. Kaikkien nostaminen edes omalle huipulle ei tietenkään ole mahdollista, mutta suurimman osan kohdalla se onnistuu. Ja jääkiekossa juniorijoukkueessa on suurinosa todellisuudessa harrastajia, keskimäärin pari pelaajaa ikäluokasta nousee pidemmälle.

Et kai Sinä, tai oikeammin sinun nimimerkkisi, ala neuvoa minua valmentamisessa. Siis jääkiekon valmentamisessa. Hepat ovat erikseen. Eivätkö ne olekin sinun erikoisalaasi? Niiden kanssa minä en osaa yhtään mitään. Myönnän sen nöyrästi.

Ja minusta on aika noloa, että sinä otat kunnia liigapelaajien kasvattamisesta, vaikka pelaajien uralla on ollut monia vaikuttajia. Tämä sama yksisilmäisyys näkyy sinun ristiretkessäsi NS-toimintaa kohtaa, sinä sivuutat valtavan määrän muita tekijöitä. Älyllistä epärehellisyyttä monessa kohtaa.

Ei, ei! Täällä paikallistasolla olen vuosittain nostanut julkisuudessa esiin nämä "Kami" Järveläiset (Ville Järveläisen isä), Juha Kokot, Juha Liedekset (Heikki Liedeksen isä), Tupi Nukarit ja fysiikan puolella valmentaneen Petri "Elmo" Keskitalon. Eikä sovi unohtaa nykyistä liiga-KalPan apuvalmentajaa Antti Pennasta ja minut palkannutta valmennuspäällikkö Sami Saurenia ja hänen seuraajaansa Lehkosen Timppaa. Meistä kukaan ei ole muuten Nuori Suomi -henkinen kaveri.

Johtava, been there done that

PS. Sanotaanko, etten pystynyt pilaamaan parissa vuodessa hyviä poikia. Jonkun lisämausteen toin ehkä mukaan. Esimerkiksi tämä Juuso Vainio, pakki. Laskimme OP:n kanssa, että Juuso syötti yhden kauden aikana 1400 pelitapasyöttöä treeneissä ja peleissä. Ja aina oli kolme, jopa neljä syöttösuuntaa auki, joista Juuso sai silmänsä mukaan valita parhaan. Voi olla, että se syöttöralli auttoi Juusoa pelaamaan AP Selinin ja Harri Rindellin joukkueissa, en tiedä. Mutta jos tästä jatkan, niin menee OT. Pitää jatkaa tätä pelitapaketjussa. Vai pitäisikö luoda pelitapaharjoitteluketju? Se vielä, että hyvin tuntemasi Pasi Kaukoranta kävi videoimassa harjoittelusapluunaamme. Samoin siihen tutustuivat Jukat Jalonen ja Rautakorpi. Ynnä Raimo Summanen. Ja muutama muu, jotka eivät halua nimiään julkisuuteen. Veljeni Soosi sanoi nähneensä viime kaudella Tapparan aamutreeneissä version minun ja OP:n "viiden kiekon pelitapakierrosta". Meillä ei menty ainuttakaan niitä vanhanaikaisia kiertoja, joita sinä kuvasit täällä minulle. Mentiin vain pelitapakiertoja. Eli jokainen pelaaja syöttää vain niitä syöttöjä, joita hänen pelipaikaltaan syötetään, ymmärräthän.

 

[Susimies]

En tiedä onkon mitään niin epäonnistunutta tahoa Suomessa kuin Nuori Suomi.

Johtava

Minä tiedän; Urheilulehti.

 

[TosiFani]

...Et kai Sinä, tai oikeammin sinun nimimerkkisi, ala neuvoa minua valmentamisessa. Siis jääkiekon valmentamisessa. Hepat ovat erikseen. Eivätkö ne olekin sinun erikoisalaasi? Niiden kanssa minä en osaa yhtään mitään. Myönnän sen nöyrästi...

Minä olen erityisnuorten opettamisessa/ kasvattamisessa ammattilainen, joku on jopa osaamistani kehaissut. Olen pystynyt organisoimaan opettamiseni siten, että suurinosa oppilaistani on nostanut tasoaan huimasti, vaikka pahimmillaan luokassa on ollut viisi luokka-astetta ja useampia HOJKS:a. Tältä pohjalta minä voin neuvoa sinua harjoitusten organisoimisessa heterogeenisen ryhmän kanssa, sinulle kun tuollainen ryhmä näyttää olevan kauhistus.

Sinun ongelma on asenne, jossa heikommat pelaajat ovat kauhistus. Törmään työssäni usein tähän samaan asenteeseen ja olen osoittanut sen usein vääräksi. Eli kyllä, minä alan neuvomaan sinua valmentamisessasi, sillä viestien perusteella tarvitset sitä.

edit: perusteella

 

[Glove]

Minun ainutlaatuinen jääharjoitussapluunani (jonka kehitin yhdessä Jokereiden nykyisen valmennuspäällikön ja A-junnujen apukoutsin OP Yrjänheikin kanssa 2009-2011) vaatii, että jäällä on vähintään 20+2 pelaajaa, voi olla hieman enemmänkin.

Kertoisitko tästä hieman enemmän kun en sitä ole käytännössä nähnyt? Helsinki kun on niin helvetin syrjässä täältä katsottuna...

 

[P.Sihvonen]

En kerro

Kertoisitko tästä hieman enemmän kun en sitä ole käytännössä nähnyt? Helsinki kun on niin helvetin syrjässä täältä katsottuna...

En kerro. Koska OP Yrjänheikillä ovat myös oikeudet niihin meidän ainutlaatuisiin treeneihin. Mutta. Annan tässä ja nyt luvan. Etsi OP käsiisi Helsingistä. Hänellä on siinä maineikkaalla läppärillään niitä treenejä. Jos OP näyttää niitä, niin ok. Esittele itsesi, että "Glove moi!" Samoin kuin Porissa Kaukarannan Pasilla on myös ne samat treenit, Pasi kävi ottamassa videolle. Mutta Pasin pakeille en anna nimimerkille lupaa. Summasen Ramilla ne ovat käsin tehtyinä muistiinpanoina. Jalosen Jukka ja Rautakorven Jukka taisivat tallentaa ne vain "kovalevylleen".

Johtava

 

[P.Sihvonen]

Sinun ongelma on asenne, jossa heikommat pelaajat ovat kauhistus. Törmään työssäni usein tähän samaan asenteeseen ja olen osoittanut sen usein vääräksi. Eli kyllä, minä alan neuvomaan sinua valmentamisessasi, sillä viestien tarvitset sitä.

Väärin, väärin!

Kun Mussukkani (vol.1) antoivat eeppisessä välieräsarjassa viidennen ottelun jatkoerässä löylyn Mikael Kotkanniemen (ja oliko siinä valmennustiimissä pari muutakin entistä liigapelaajaa?) ja Joel Armian Ässille, niin nimenomaan "heikoimmat" pelaajani nostivat tasoaan aivan huikeasti sen sarjan mittaan. Olitko katsomassa kyseisiä pelejä? Japa Levonen tuli tuomariksi sarjaan, kun sen Bomanin taso eri riittänyt minulle.

Vaikka Teemu Rautiainen ratkaisi lopulta jatkoerämaalillaan sarjan (Armialla oli vastaava paikka aiemmin, mutta olimme kiekottelleet ja juoksuttaneet hänet niin puhki kiekottelullamme, että hän sai tuskin laukausta aikaan) ja Robert Leino oli huikea, samoin kuin Otto Paajanen ja Ville Järveläinen oli pirulisen ovela oma itsensä, Liedeksen Hese raatoi roolissaan kuin nero konsanaan ja sarjan toiseksi paras pakki oli Henri Allen, koska Bondra Rendulic oli taklannut parhaista parhaan eli Nikkilän Peten katsomoon ratkaisevan pelin ajaksi, mutta siis jos olisit ollut Isossamäessä tuolloin, olisit huomannut, miten ratkaisevassa asemassa oli se, että Ville "Kautsi" Kautiainen, Mikko Lahtela, "Westi" Westerman, Ville-Veikko Eerolta, Anton Ollikainen, Miika Heikkilä, Matias "Mensa" Niemeläinen, Miika Franssila, Eetu Heinilä, Marcus Nikander, Niko väätäinen ja jopa Sami Eronen, vain muutamia mainitakseni, olivat se ratkaiseva tekijä. Ja maalilla mylleroi Kimmo, "Kipperi" Meriläinen.

Johtava