Mainos
  • Joulurauhan julistus
    Huomenna, jos Moderaattorit suovat, on meidän Jatkoajan armorikas joulupäivä; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha, kehottamalla kaikkia tätä palstaa asiaankuuluvalla kirjoittelulla täyttämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla kirjoituksella häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Moderaattorit ja säännöt kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.

    Toivotamme kaikille Jatkoajan kirjoittajille sekä lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2025.

Nuori Suomi ry

  • 1 001 673
  • 5 368

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Diagrammi

Mutta rohkenet silti väittää, että "Jääkiekko on yksilön kannalta maailman vaativin urheilulaji", tuntematta muita lajeja riittävästi?

Perustan sen sellaiseen tutkimukseen (valitettavasti en muista lähdettä) ja sen pohjalta tehtyyn kolmion muotoiseen diagrammiin, jossa äärinä olivat "nopeus", "voima" ja "kestävyys". Sen tutkimuksen mukaan noiden äärien yhdistämisen vaikeus on isoimmillaan judossa, painissa ja jääkiekkoilussa. Diagrammin esitteli luennolla entinen valmentajani ja sittemmin valmentajakollegani Esa Siren KooKoon ajoilta.

Eli kyse oli lähinnä fyysisistä ominaisuuksista - ja ennen muuta niiden yhteensovittamisen vaikeudesta harjoittelussa.

Johtava
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
No joo voihan se olla harjoittelun kannalta haastavaa koska pitää yhdistää eri ominaisuuksia mutta ei se ole välttämättä sama asia kuin fyysinen vaativuus.

Jääkiekossa kuitenkin pärjää, tai voi olla mukana aika korkeallakin tasolla, vaikka missään ihan huippukunnossa ei olisikaan. Esimerkiksi vaikka yleisurheilun MM-kisoissa kaikki mukana olevat (jos unohdetaan IAAF:n vapaalipulla mukana olevat) ovat erittäin hyvässä kunnossa fyysisesti, vaikkakin eri ominaisuuksia eri lajeissa, mutta silti edes hyvä kunto ei riitä vaan pitää olla aivan huippuluokkaa.

Jääkiekossa on monta muutakin asiaa jotka ovat tärkeitä kuin fysiikkaa joten harjoittelussakaan ei voi harjoitella pelkkää fysiikka tämä jo tekee sen että joku vähän heikommallakin fysiikalla pysyy mukana.
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Jääkiekossa on monta muutakin asiaa jotka ovat tärkeitä kuin fysiikkaa joten harjoittelussakaan ei voi harjoitella pelkkää fysiikka tämä jo tekee sen että joku vähän heikommallakin fysiikalla pysyy mukana.
Totta turiset. Mutta siinä jossain minun vanhassa viestissäni, johon täällä ilmeisesti viitattiin, oli puhe siitä, että (teoriassa mutta ehkä huipulla myös käytännössä, jos otetaan puheeksi vaikkapa Koivut ja Selänteet ja tämän luokan kaverit) jääkiekkoilussa, judossa ja painissa on kaikkein haastavinta YHDISTÄÄ oikeaoppisesti suurin mahdollinen määrä fyysisiä ominaisuuksia optimaalisella tavalla.

Sitä en osaa sanoa, miten tämä liittyy Nuori Suomi -asiaan. No, ehkä lajivalinnan kautta. :)

Johtava
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Muutaman sivun randomina selailin taaksepäin näistä lähes parista sadasta sivusta. Näin tässä vaiheessa mukaan tulevana mietityttää pari asiaa:

1. Millä mittarilla Nuori Suomen onnistumista tai epäonnistumista mitataan tässä jääkiekkokeskustelussa:
- Miesten jääkiekkomaajoukkueen menestyksellä? Mieleen ei tule yhtään arvoturnausta jossa voitaisiin absoluuttinen paremmuus määritellä. MM-kisat sitä nyt ei ainakaan ole, ja Olympialaisten talvikisojen turnaus on pikaturnaus jossa yksi ottelu merkitsee liian paljon; vanha klise "Tolppa sisään, tolppa ulos" jne. jne.
- Jääkiekon harrastajamäärillä?
- Draftattavien, vai sopimuksen saavien, vai NHL:ssä lopulta pelaavien pelaajien määrällä?
- Vai kaikkien suomalaisten jääkiekkomaajoukkueiden menestyksellä? Onko tähän jotain kansainvälistä laskentatapaa/ IIHF-rankingia?

Täällä on keskusteltu laajasti kokonaisuudesta "Jääkiekkoliiton laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelma". Minulla on ilmeisesti ainoana keskustelijana tulostettuna Suomen Jääkiekkoliiton sivuilta tuon todella massiivisen ja totaalisen jääkiekon juniorijärjestelmän kymmenet sivut. Muistutan nyt jälleen kerran, että nuo ohjeet koskivat ajanjaksoa 1995-2006. Kummolalle selvisi vuoden 2007 aikana, että SJL:n valitsema Nuori Suomi-ohjelman mukaisesti toimien mentiin liian pitkälle kaikki-pelaa ja sosiaalikiekkoon. Kummola huolestui, kun huippujuniorituotanto alkoi ehtyä, koska Kummolan mukaan meillä oli myös liikaa huonoja, tasapäistäviä vuosia Nuori-Suomi-ohjelman aikana.

Kun arvioidaan SJL:n Nuori Suomi-ohjelman onnistumista, on se tehtävä arvioimalla koko massiivisen ohjelman tavoitteita eri pääkohdittain:
1. Info / filosofia
2. Lapsikiekkovaliokunta
3. Nuori Suomi
4. Sinettiseuraprojekti
5. SJL-SPL yhteistyö
6. Ympäristötyö
7. Pelisäännöt

Olen referoinut tänne jo useaan kertaan suoraan SJL:n sivuilta kohdan 7. SJL:n mallin seuran sisäisiksi pelisäännöiksi. Nuori Suomi ohjelman vauhditushankkeeksi mainitaan toimintaideoiden ja tavoitteiden lisäksi mm. Sinettiseura-projekti. Sinettiseura-projektin ideana oli aikaanssada laadukasta nuorisotoimintaa Nuori Suomi-ideologian mukaisesti. Miksi?: Seurojen toiminnan laadun nostaminen; todellinen yhteys hyviin seuroihin; liiton resurssien kohdentaminen niille, jotka ovat kiinnostuneita yhteistyöstä; sinetistä tehokas markkinointiväline niin jäsenille kuin taloudellisille yhteistyökumppaneillekin; tehdyn työn tuloksellinen selkiyttäminen ja mittaaminen; "potkua" Nuori-Suomi-ohjelmalle.

Sinettiseurat antoivat puolestaan lupaukset: seurassa otetaan huomioon jokainen lapsi ja nuori; junioritoiminnassa pidetään mielessä kasvun ohjaus ja monipuolisuus; seuran johto on informoitu Nuori Suomi- ohjelmasta; seuralla on kirjalliset, sisäiset pelisäännöt; seuralla on Nuori Suomi-yhteyshenkilö; seuralla on ongelmanratkaisuelin, lasten vanhemmat on informoitu Nuori Suomi-ohjelmasta, ohjaajina valmentajina toimivat Nuori Suomi-ideologian mukaisen koulutuksen saaneet henkilöt; seuroilla on ohjaajien ja valmentajien motivointi- ja jatkokoulutusjärjestelmät; seurassa on Nuori Suomi-materiaalit käytössä.

Siinä pieni annos taas sitä, mitä SJL:n laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelma sisälsi. Kun kysyt, millä mittareilla mitataan SJL:n Nuori Suomi-ohjelman onnistumista tai epäonnistumista, on kysyttävä kohta kohdalta, miten tavoitteet, joista yllä on vain osa kirjoitettuna, saavutettiin. Itse olen tarkastellut SJL:n Nuori Suomi-ohjelman onnistumista pelkästään huippujuniorituotannon kannalta. Se on mielestäni hyvin yksinkertaista: lasketaan kaikki NHL:ssä vakiokokoonpanoissa pelaavat suomalaiset vuonna 1986 ja sen jälkeen syntyneet pelaajat ja tarkastellaan viimeisten 10 vuoden U18- ja U20 junioreiden menestystä MM-kisoissa. Tehdään vertailut aikaan ennen SJL:n laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelman vaikutusta sekä vertailu kilpailijamaihin Ruotsiin, Kanadaan, USA:aan, Venäjään, Tshekkiin, Sveitsiin ja Tanskaan. Ensi vuoden olympiakisat on hyvä mittari SJL:n Nuori Suomi-ohjelman kyvystä tuottaan olympiatason pelaajia maajoukkueen käyttöön, mutta tähän palataan sitten, kun asia on ajankohtainen.
 

Fordél

Jäsen
Kun kysyt, millä mittareilla mitataan SJL:n Nuori Suomi-ohjelman onnistumista tai epäonnistumista, on kysyttävä kohta kohdalta, miten tavoitteet, joista yllä on vain osa kirjoitettuna, saavutettiin. Itse olen tarkastellut SJL:n Nuori Suomi-ohjelman onnistumista pelkästään huippujuniorituotannon kannalta. Se on mielestäni hyvin yksinkertaista: lasketaan kaikki NHL:ssä vakiokokoonpanoissa pelaavat suomalaiset vuonna 1986 ja sen jälkeen syntyneet pelaajat ja tarkastellaan viimeisten 10 vuoden U18- ja U20 junioreiden menestystä MM-kisoissa.

Missä kohdin lainaamaasi läpyskää todetaan, että Nuori Suomi-ohjelmalla pyritään kasvattamaan jääkiekon huippujuniorituotannon ja sitä kautta NHL-pelaajien määrää? Entä mitä tästä asiasta todetaan ohjelmassa?
 

Jaws

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, San Jose Sharks, Slovakia, Baltimore Ravens
Tehdään vertailut aikaan ennen SJL:n laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelman vaikutusta sekä vertailu kilpailijamaihin Ruotsiin, Kanadaan, USA:aan, Venäjään, Tshekkiin, Sveitsiin ja Tanskaan.

Kysyn ihan silkasta mielenkiinnosta: etkö pidä Slovakiaa Suomen kilpailijana? Vai onko kyseessä vain inhimillinen unohdus?

Vaikka Slovakian kiekkoilun käyrä on yleisen konsensuksen mukaan laskeva, on se edelleen varteenotettava mitalikandidaatti myös Sotshin olympialaisissa. Materiaaliltaan Slovakiasta voidaan puhua käytännössä Suomen tasoisena.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
... Kun kysyt, millä mittareilla mitataan SJL:n Nuori Suomi-ohjelman onnistumista tai epäonnistumista, on kysyttävä kohta kohdalta, miten tavoitteet, joista yllä on vain osa kirjoitettuna, saavutettiin. Itse olen tarkastellut SJL:n Nuori Suomi-ohjelman onnistumista pelkästään huippujuniorituotannon kannalta...

Kannattaa nyt lukea vielä kerran Nuori Suomi ry:n tavoitteet ja mikäli löydä sieltä huippujuniorituotannon, niin silloin voidaan NS-ohjelman onnistumista mitata huippupelaajien määrällä.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Missä kohdin lainaamaasi läpyskää todetaan, että Nuori Suomi-ohjelmalla pyritään kasvattamaan jääkiekon huippujuniorituotannon ja sitä kautta NHL-pelaajien määrää? Entä mitä tästä asiasta todetaan ohjelmassa?

Toivottavasti myös Anzi ottaa osaa keskusteluun, jonka aloitti. Vähättelet rankasti SJL:n laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelman massiivisuutta ja totaalisuutta, kun ylimielisesti kirjoitat lainaamastani läpyskästä. Niinkuin kirjoitin, niin SJL:n sivuilta olen tulostanut kymmeniä sivuja koskien SJL:n Nuori Suomi-ohjelmaa.

Kysymäsi asia löytyy jo silloisen ohjelman ensimmäisestä pääkohdasta, eli Info / filosofia. Pakko on taas ottaa vain pienet otokset mielenkiintoisestä Info / filosofia osuudesta. Pääkohdan loppuosassa on ensin käsitelty HARRASTEPELAAMISESTA KIINNOSTUNEET NUORET:
VISIO
- Nuorille on jääkiekossa tarjolla ennen kaikkea liikunnallisia, mutta myös muita tilaisuuksia, jonne on helppo mennä ja jossa on mukava olla sekä joissa voi toteuttaa itseänsä omista lähtökohdistaan, kokea onnistumisen tunteita ja tuntea kuuluvansa johonkin ryhmään ja kasvaa isoksi turvallisesti.
HARRASTEPELAAMISESTA KIINNOSTUNEILLE NUORILLE on VISION jälkeen TOIMINTA-AJATUS-, PÄÄMÄÄRÄ- ja TAVOITTEET-KOHDAT kirjattuina.

Info / filosofia pääkohdan viimeinen osuus on TAVOITTEELLISESTA PELAAMISESTA KIINNOSTUNEET NUORET. Heti VISIOSSA on kirjoitettu: Nuorten pelaajien kehittämisen tuloksena on sekä yhteiskuntakelpoisia kansalaisia että KANSAINVÄLISEN MENESTYKSEN VARMISTAVIA URHEILIJOITA. Siinä se on sanottu yksinkertaisesti. Jääkiekossa kansainvälisen menestyksen takaavat kunkin maan NHL-pelaajat. Sen takia olen ottanut huippujuniorituotannon yhdeksi mittariksi vuonna 1986 ja sen jälkeen syntyneiden NHL-vakiopelaajien määrän. Toisena mittarina maan juniorijärjestelmän tehokkuudelle olen pitänyt maan menestystä viimeisen kymmenen vuoden aikana U18- ja U20 MM-kisojen menestystä. PÄÄMÄÄRÄ-kohdassa on kirjattu Urheilullinen päämäärä: Osoittaa pelaajille, mitä kansainväliselle huipulle pääsemiseksi tarvitaan.
 

PTS

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Haha, eikö se millään meinaa loppua. Jos vertailu tuolta pohjalta tehtäisiin, huomataankin, että käytännössä hyvin samanlaiseen NS-tyyppiseen ohjeistukseen sitoutunut Ruotsi on kasvattanut enemmän huipputason pelaajia. Siitä voidaan myös päätellä, että ratkaiseva tekijä Suomen ja Ruotsin erossa on jokin muu kuin NS sinällään. Sitä onkon tässä ketjussa jo toistettu monet kerrat.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Perustehtävämme

Nuoren Suomen perustehtävänä on lisätä lasten ja nuorten hyvinvointia liikunnan ja urheilun avulla.

Arvomme lasten ja nuorten liikunnassa ja urheilussa:

Järjestön arvot perustuvat lasten ja nuorten parhaan edistämiselle. Tämä tarkoittaa sitä, että lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä tuetaan liikunnassa ja urheilussa. Tärkeänä pidetään myös lapsuuden kunnioittamista.

Lasten ja nuorten liikunnassa ja urheilussa tärkeänä pidetään iloa, oppimista, kaveruutta ja yhdenvertaisuutta.


Lainaus Nuori Suomi vuoteen 2012.

Kannattaa tutustua Nuori Suomi ry:n tavoitteisiin ja päämääriin, ennen kuin syyttää Nuori Suomi ry:ä Jääkiekkoliiton virheistä. Nuori Suomi ry:n tavoitteisiin kuuluu liikkuvat lapset, ei huippupelaajatuotanto.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Haha, eikö se millään meinaa loppua. Jos vertailu tuolta pohjalta tehtäisiin, huomataankin, että käytännössä hyvin samanlaiseen NS-tyyppiseen ohjeistukseen sitoutunut Ruotsi on kasvattanut enemmän huipputason pelaajia. Siitä voidaan myös päätellä, että ratkaiseva tekijä Suomen ja Ruotsin erossa on jokin muu kuin NS sinällään. Sitä onkon tässä ketjussa jo toistettu monet kerrat.

Amen. Amen. Amen.

Tämän yksinkertaisen asian ymmärtämisen sijaan saamme kuitenkin vuoden urheilumediahahmolta jonkinlaisen Urheilulehden 30-sivuisen lisänumeron siitä, mikä "syöpä" NS oli ja on. Karua on maailman meno: häpeämätön, suorastaan ruokoton media-egoilu sen kuin porskuttaa ja kylmä ja yksinkertainen totuus jää kevyesti jalkoihin. Iloisesti rakennetaan omaa uraa suomalaisen jääkiekon menestyksen kustannuksella.
 

Anzi

Jäsen
Toivottavasti myös Anzi ottaa osaa keskusteluun, jonka aloitti.

Joo, tarkoitukseni oli jo tuossa aamupäivällä kirjoittaa tänne, mutta muut asiat pukkasivat eteen.

Käväisin nimittäin aamupäivällä muutamalla Nuori Suomi-sivuilla ekaa kertaa koskaan, ja mielestäni en saanut mitään Kaikki Pelaa-filosofiaa lainkaan silmilleni. Tässä lainaus Nuori Suomen- Wikipedia sivulta: "Nuori Suomi kannattaa sitä, että jokaiselle lapselle ja nuorelle on tarjolla omien motiivien mukaista, kasvua ja kehitystä tukevaa urheilua. Sen tulisi olla määrältään riittävää, laadultaan hyvää, monipuolista sekä elämyksiä ja haasteita tarjoavaa. Nuori Suomi pyrkii lisää ohjaajien ja valmentajien innostusta ja osaamista muuan muassa järjestämällä koulutuksia ja seminaareja."

Eli tämä on ollut ja (on?) visio Nuori Suomen urheiluseuratoiminnassa? Toki sitten visioita on aina toimeen panemassa joukko inhimillisiä tekijöitä, mutta vaikea tai siis mahdoton nyt vetää tuosta johtopäätöstä, etteikö Nuori Suomen tavoitteena ole ollut mahdollistaa ajanvieteliikunta sekä tavoitteellinen urheilu jo ihan nuoresta alkaen. Ja tosiaan mahdollistaa nämä kaksi, ei yhdistää.

Harmi, että toi Finhockeyn Tulospalvelu ei toimi, mutta ainakin Finhockeyn Kilpailu- osiosta löytyy d-junioreiden ylialueelliset ottelut sekä SM-lopputurnaus. Ja eikö Pohjola-leiri seulonta (eli maajoukkuekartoitus) ala jo d-junnuna? Eli siis puhutaan vain 12-14 vuotiaista ja mennään jo täydellä kilpailuasenteella? Ehkä tyhmä ja tajuamaton kysymys, mutta: MITEN JA MISSÄ NÄISSÄ NÄKYY "NUORI SUOMEN VAHINGOLLINEN KAIKKI PELAA"-VAIKUTUS? Siis kyseessä on jo 70-luvulta (ainakin) periytyvä SJL-systeemi. Miten Nuori Suomi on päässyt lonkeroineen pilaamaan tämän rakenteen ja kehityskulkuputken, joka aikaisemmin on tuottanut korkeatasoisia pelaajia? Varmaan se on päässyt, kun Kalekin näin toteaa, mutta miten? JA MIKSI NUORI SUOMI ON ALKANUT NOIN TOIMIA, KUN SE EI SEN VISIO OLE MISSÄÄN NIMESSÄ OLLUT? Käsittääkseni visio on ollut koko kansakunnan liikuntamahdollisuuksien ja mielekkyyden lisääminen? Eli toiselle mahdollisuus "Omaksi iloksi"-liikuntaan ja toiselle "Änäri ja Stanley Cup ei vähempää"-huippu-urheiluun.

Varmaan vastaus löytyy näistä 180-sivusta, mutta kertokaa tiivistetysti mielellään...
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Pari ongelmaa

Tämän ketjun edistymistä vaivaa muutama asia.

Yksi on se, että mukaan ilmestyy nimimerkkejä lennosta. On työlästä kerrata uusille ihan perusasioita.

Toinen ja paljon vakavampi puute on se, että suurin osa nimimerkeistä näyttäisi olevan lähinnä netin tarjoaman tiedon varassa.

Kuvitellaan, että oma nimimerkkini joutuisi keskustelemaan, sanotaan jousiorkesterista. Olisin täysin netin varassa ja sitten joutuisin tekemään johtopäätöksiä lähinnä siitä, mitä muut nimimerkit kirjoittavat. Myönnän, että olisin heikko keskustelija, mitä tulee jousiorkesteriin.

Tässä ketjussa ovatkin päässeet niskan päälle ne nimimerkit, jotka ovat toimineet juniorijääkiekkoilun parissa tavalla tai toisella (pelaajana, valmentajana, huoltajana, joukkueenjohtajana, toimitsijana, erotuomarina jne.).

Kun välillä ihmetellään, että miksi nimimerkkini ei vastaa joidenkin nimimerkkien kysymyksiin, niin se johtuu pitkälti siitä, että keskityn enemmän niiden nimimerkkien argumentteihin, joista huokuu edes jonkinlainen kosketuspinta suomalaisen juniorijääkiekkoilun ja Nuori Suomi -järjestön yhteiseen olemistapaan ja taipaleeseen. Siihen taipaleeseen, josta ainakin Jääkiekkoliitolle jäi luu käteen. Siksi Jääkiekkoliitto, alueet, seurat, joukkueet ja valmentajat ovat alkaneet ottaa etäisyyttä koko Nuori Suomi -ajatteluun. Jos Jääkiekkoliitto pitää etäisyyttä koko Valo-järjestöön, niin ennustan, että myös ne heikosta yhteisestä historiasta muistuttavat Nuori Suomi -sinetitkin kiskotaan alas jäähallien seiniltä ja nettisivujen ohjelmajulistuksista.

Johtava, Nuori Suomi -vapaan aidon juniorijääkiekkoilun kannattaja
 

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
Tämän ketjun edistymistä vaivaa muutama asia...

Itse en ole jaksanut enää käydä täällä juurikaan mitään kommentoimassa, koska eiköhän tästä asiasta ole saatu ylivoimaisesti eniten tulkintoja aikaiseksi, mitä jääkiekossa on ikinä saatu koko maailma huomioiden.

Ja sitten OT. Paljon mielenkiintoisempaa mielestäni olisi tutkia, mistä syystä Suomesta ei tullut kykyjenetsijöitä kiinnostavia pelaatyyppeejä 2000 luvun ensimmäselle vuosikymmenelle sitä tahtia, mitä olisi kenties haluttu. Vaikka nuoret ottivat mitaleita silloin tällöin, niin pelaajatyypit olivat silti kokonaisuudessaan laimeita (anteeksi nyt, jos joku pahoitti mielensä). Aika usein kuitenkin kykyjenetsijäkaartia kiinnostaneet pelaajat ovat nousseet koviksi tekijöiksi, toki osaa menee myös tutkan ohi. Mutta ne jotka ovat kiinnostavia tapauksia määrittävät myös sitä muuta massaa ja antavat viitteitä siitä, millaiseksi pelaajaksi pitäisi pyrkiä. Ja jos ajatellaan ekalla varatuista vaikkapa Jani Ritaa ja Tuomo Ruutua, ja heitä vertaa esim. Granlundiin ja Barkoviin, niin jotain on tapahtunut. Kaksi höyryjunaa ja kaksi taitosentteriä... Näin ollen vuonna 2000 aika monen 13-16 vuotiaan junnun johtopäätöksenä on varmaan ollut, että pelaajan pitää olla nopea ja vahva, luisteluominaisuudet jyllää (koska jo silloin Ridasta ja Ruudusta "tiedettiin" että he ovat 1-kierroksen "kamaa"). Ja tällainen kuva on varmasti syntynyt myös valmentajille. Sen sijaan Barkovia ja Granlundia nyt seuraavat tuskin lyövät salilla rautaa tankoon vaan pelannevat ja harjoittelevat salibandymailalla jossain kadulla... Näin se maailma muuttuu.

Ja viime vuodenvaihteessa U20-joukkue, joka sukelsi pahasti, sisälsi ykköskierroksen varauksia 3 kpl, ja nyt samasta porukasta varattiin 2 kpl lisää ekalla. Eli Suomella oli aivan poikkeuksellinen ryhmä liikkeellä ja silti tulos oli katastrofi. Mitä tästä opimme? Voimme vertailla asioita aina omasta vinkkelistämme ja saada sen näyttämään juuri siltä kuin haluamme. Ja siinä se vaara, mutta myös mahdollisuus piilee. Koska kun jotain suuntaa valitaan, se linjaa toimintaa myös vuosiksi eteenpäin.

Pelaajatyypit, millaisia suosimme, ovat se juttu. Mitä me odotamme pelaajilta ja millaisessa kulttuuriympäristössä he kasvavat. 10 vuotta se oli hirvittävää luistelua ja kiekkoa pleksiin. Herrat Teräväinen, Armia, Barkov, Ristolainen ja Määttä ovat kyllä tehneet jotain muutakin ja siksi heidät on varattu 1.kierroksella NHL:n.

Ruotsalaiset lähtivät suosimaan isoja pelaajia ja antamaan heille aikaa. Lisäksi he muuttivat pelityylinsä, niin nuorissa kuin aikuisissa. Seuraus oli, että ainakin NHL:n kykyjenetsijät kiinnostuivat, koska 190 -senttiset "forsbergit" ja "lidströmit" kiinnostavat aina hieman enemmän kuin 170 -senttiset vastaavat.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Ja sitten OT. Paljon mielenkiintoisempaa mielestäni olisi tutkia, mistä syystä Suomesta ei tullut kykyjenetsijöitä kiinnostavia pelaatyyppeejä 2000 luvun ensimmäselle vuosikymmenelle sitä tahtia, mitä olisi kenties haluttu. Vaikka nuoret ottivat mitaleita silloin tällöin, niin pelaajatyypit olivat silti kokonaisuudessaan laimeita (anteeksi nyt, jos joku pahoitti mielensä). Aika usein kuitenkin kykyjenetsijäkaartia kiinnostaneet pelaajat ovat nousseet koviksi tekijöiksi, toki osaa menee myös tutkan ohi. Mutta ne jotka ovat kiinnostavia tapauksia määrittävät myös sitä muuta massaa ja antavat viitteitä siitä, millaiseksi pelaajaksi pitäisi pyrkiä. Ja jos ajatellaan ekalla varatuista vaikkapa Jani Ritaa ja Tuomo Ruutua, ja heitä vertaa esim. Granlundiin ja Barkoviin, niin jotain on tapahtunut. Kaksi höyryjunaa ja kaksi taitosentteriä...

Rehellisyyden nimissä on varmaan hyvä tuoda esiin, että 2000-luvulla varattiin ykköskierroksella myös Mikko Koivun, Jesse Niinimäen ja Joni Pitkäsen kaltaisia pelaajatyyppejä. Eli ei tuo asia nyt aivan niin mustavalkoinen ole kuin annat ymmärtää. Ja omasta mielestäni on virheellistä puhua Tuomo Ruudusta jonain höyryjunana, kun kyseessä kuitenkin on yksi tämänkin hetken parhaimmista suomalaisista maalintekijöistä ja herra mitä suurimmalla todennäköisyydellä viilettää Suomen ykkösketjussa Sotshin olympialaisissa.
 

Anzi

Jäsen
Tämän ketjun edistymistä vaivaa muutama asia.

Yksi on se, että mukaan ilmestyy nimimerkkejä lennosta. On työlästä kerrata uusille ihan perusasioita.

Toinen ja paljon vakavampi puute on se, että suurin osa nimimerkeistä näyttäisi olevan lähinnä netin tarjoaman tiedon varassa.

Kuvitellaan, että oma nimimerkkini joutuisi keskustelemaan, sanotaan jousiorkesterista. Olisin täysin netin varassa ja sitten joutuisin tekemään johtopäätöksiä lähinnä siitä, mitä muut nimimerkit kirjoittavat. Myönnän, että olisin heikko keskustelija, mitä tulee jousiorkesteriin.

Tässä ketjussa ovatkin päässeet niskan päälle ne nimimerkit, jotka ovat toimineet juniorijääkiekkoilun parissa tavalla tai toisella (pelaajana, valmentajana, huoltajana, joukkueenjohtajana, toimitsijana, erotuomarina jne.).

Totta on, että tulin mukaan lennosta, ja lennosta mukaan tuleminen johtuu siitä, että kerrankin vietin kesän Suomessa ja maaseudulla oli aikaa surffailla netissä ja eri keskustelupalstoilla.

En todellakaan ole netin varassa tiedon suhteen, vaan hallussani ja verkostoissani ja toiminnassani on paljon liikuntaa ja urheilua ihan liikunnasta huippu-urheiluun. Siis sekä itse toimintaan ja kulissien takaisiin toimintoihin. Voin sanoa, että laajat verkostot siis sekä jääkiekossa, että monessa muussakin urheilulajissa. Eli saan paljon asioita tietooni kulissien takaa usealta eri urheilun saralta valmennuksesta juoruihin. Esim. yhden joukkueen ympärillä ollut kesäkuhina ei tullut millään tavalla yllätyksenä, sillä kuulin hyvin varmana tietona jo marraskuussa, että Itäkeskuksen fanipohja ei kuulemma ole enää riittävän idässä tälle joukkueelle ;-). Ja tämä on vain yksi pieni nyanssi ja tieto, eikä sinänsä urheilullisesti ja valmennuksellisesti merkittävä, vaan tällasta toiminnan mukana tulevaa pikku kuorrutetta.

Joo, ja toisiaan olen itse pelannut monella tasolla junnusta aikuiseen, ja SJL:n kursseja käyty, sekä monen SM-liiga ja alemman tason joukkueen juttuja on hyvin tiedossa.

Joskus vaan tuntuu siltä, että on hyvä "Tulla tyhmänä ja tietämättömänä" tilanteeseen tavallaan, koska ehkä sitä kautta saa "Paskaa ravistettua pois" ja "Näkymää selkeämmäksi".

Tosiaan itselleni tämä Nuori Suomi on lähinnä (tai siis vain) näkynyt logoina seinillä seillä ja täällä ja esim. SJL:n materiaaleissa. Huolimatta siitä, että melko vahvasti olen mukana toiminnoissa, niin Nuori Suomi ei ole kuin näkynyt logoina silmiini, oikeastaan mitään en ole siitä kuullut; en hyvää enkä pahaa. Toki en nyt ihan pikkujunnutasolla ole toiminut, joten hyvinkin se saattaa olla kuulemattomuuteni syy.

Ja anyway en pidä asioiden mustavalkoisesta tarkastelusta ja tuomitsemisesta, niin yleisöön menevää kuin se ehkä onkin. Toki pitää provosoida ja pitää ääntä, mutta silti vaikea nyt nähdä Nuori Suomea jonain täysin maanpäältä hävitettävänä toimintona ainakin tällä hetkellä. Kaikkeahan voi aina kehittää, mutta toki järjen kanssa, eli ei kannata alkaa treenata etanasta tai kilpikonnasta 400 metrin aituria ainakaan Olympiakulta silmissään.

Eli odottelisin taas vastauksia, ja jos niitä ei tule niin ei tule, ja sitten jättäydyn taas Jatkoajasta pois kunnes ehkä joskus luppoaikaa taas löytyy.
 

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
Rehellisyyden nimissä on varmaan hyvä tuoda esiin, että 2000-luvulla varattiin ykköskierroksella myös Mikko Koivun, Jesse Niinimäen ja Joni Pitkäsen kaltaisia pelaajatyyppejä. Eli ei tuo asia nyt aivan niin mustavalkoinen ole kuin annat ymmärtää. Ja omasta mielestäni on virheellistä puhua Tuomo Ruudusta jonain höyryjunana, kun kyseessä kuitenkin on yksi tämänkin hetken parhaimmista suomalaisista maalintekijöistä ja herra mitä suurimmalla todennäköisyydellä viilettää Suomen ykkösketjussa Sotshin olympialaisissa.

Jos Tuomo ei ole höyryjuna (tai ehkä pitäisi sanoa voimahyökkääjä), niin mikä sitten? Eikä mulle tule Tuomosta mieleen maalintekijä, on varmaan totta, että on parhaita suomalaisia maalintekijöitä. Mutta ei varmasti ole NHL GM:n listoilla ensimmäisinä, kun joukkueeseen hankitaan maalintekijää. On niin sanottu 1-2 kentän työmyyrä, joka pystyy maalintekoon. Vai?

Niinimäki ja Pitkänen varattiinkin nimenomaan siksi, että olivat kiinnostavia tyyppejä, mutta suomalainen kiekko ei tuohon aikaan perustanut heidän tyylisistään pelaajistaan ollenkaan, koska he eivät olleet riittävän fyysisiä olemukseltaan ja luonteeltaan. Molempia on aina kritisoitu kaikesta siitä, mitä heiltä puuttuu, varsinkin täällä Suomessa. Jo junnuna ja edelleen. Mutta niin vain kykyjenetsijöiden mielestä ansaitsivat 1. kierroksen paikan. Ja Koivu nyt taas on niin lähellä "täydellistä pakettia" ja hänen uransa on niin huolellisesti rakennettu, että olisi lyönyt joka tapauksessa läpi. Rita ja Ruutu olivat sellaisia pelaajatyyppejä, jonka tyyppisiä suosittiin, joita pidettiin tyyppeinä jollaisiksi pitää pyrkiä. Tiivistettynä: väitän, että suomen linja tuolloin oli Ruutujen ja Ritojen linja, ja se näkyy mm. tämän päivän SM-liigassa. Ja herrat Tukonen, Nokelainen ja Korpikoski, jotka kuitenkin varattiin ykköskierroksella, ovat mielestäni hyviä esimerkkejä tästä linjasta. Fyysiset ominaisuudet ja luonne heistä ensimmäisenä mieleen tulee. Pistelinko ja yv:n pyörittäjä NHL:ssä... Niinpä. Sen sijaan 2010-luvulla varatuista voi jopa sellaisia tullakin.

Nyt on ollut mielenkiintoista seurata, että mm. Armia, Barkov, Ristolainen ja Teräväinen ovat nousseet lähes suoraan joukkueidensa ylivoimakenttiin alaikäisinä, syrjäyttäen vanhemmat pelurit samantien. Ja vain siksi, että heiltä löytyy käsiä. Mutta ehkä tämä on sitä mustavalkoista tulkintaa.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Jos Tuomo ei ole höyryjuna (tai ehkä pitäisi sanoa voimahyökkääjä), niin mikä sitten? Eikä mulle tule Tuomosta mieleen maalintekijä, on varmaan totta, että on parhaita suomalaisia maalintekijöitä. Mutta ei varmasti ole NHL GM:n listoilla ensimmäisinä, kun joukkueeseen hankitaan maalintekijää. On niin sanottu 1-2 kentän työmyyrä, joka pystyy maalintekoon. Vai?

Omasta mielestäni Tuomo Ruutu on erinomainen yleispelaaja. Osaa tehdä maaleja, tuoda kiekkoa hyökkäysalueelle, kohtuullinen syöttelijä, varsin hyvä aloittaja. Toki ne suurimmat vahvuudet ovat laidan lähellä ja maalin edustalla. Mutta ei Ruutu ole maalinedustalla hyvä vain siksi, että on iso ja vahva. Hän on myös poikkeuksellisen älykäs ja taitava maalin edessä löytämään ne oikeat raot, mistä tuikata kiekko verkkoon. Ja hänellä on myös ihan maaginen taito maskipelaamiseen, mistä vuoden 2011 MM-finaalin Suomen avausmaali on loistava osoitus. Höyryjuna sopii nimityksenä erinomaisesti Jani Ridalle, mutta Tuomo Ruutua kohtaan tuollainen termi on silkkaa vähättelyä. Ja sinälläänkään termi ei ole osuva Ruutua kohtaan, koska ei hän ole mikään erityisen nopea luistelija.

Niinimäki ja Pitkänen varattiinkin nimenomaan siksi, että olivat kiinnostavia tyyppejä, mutta suomalainen kiekko ei tuohon aikaan perustanut heidän tyylisistään pelaajistaan ollenkaan, koska he eivät olleet riittävän fyysisiä olemukseltaan ja luonteeltaan. Molempia on aina kritisoitu kaikesta siitä, mitä heiltä puuttuu, varsinkin täällä Suomessa. Jo junnuna ja edelleen. Mutta niin vain kykyjenetsijöiden mielestä ansaitsivat 1. kierroksen paikan. Ja Koivu nyt taas on niin lähellä "täydellistä pakettia" ja hänen uransa on niin huolellisesti rakennettu, että olisi lyönyt joka tapauksessa läpi. Rita ja Ruutu olivat sellaisia pelaajatyyppejä, jonka tyyppisiä suosittiin, joita pidettiin tyyppeinä jollaisiksi pitää pyrkiä. Tiivistettynä: väitän, että suomen linja tuolloin oli Ruutujen ja Ritojen linja, ja se näkyy mm. tämän päivän SM-liigassa. Ja herrat Tukonen, Nokelainen ja Korpikoski, jotka kuitenkin varattiin ykköskierroksella, ovat mielestäni hyviä esimerkkejä tästä linjasta. Fyysiset ominaisuudet ja luonne heistä ensimmäisenä mieleen tulee. Pistelinko ja yv:n pyörittäjä NHL:ssä... Niinpä. Sen sijaan 2010-luvulla varatuista voi jopa sellaisia tullakin.

Mielestäni sinulla on nyt perspektiivi hukassa. Noita pistelinkoja/yv:n pyörittäjiä on suunnilleen se kaksi per NHL-joukkue. Yhtä sellaista pelaajaa kohdin tarvitaan kymmenen muuta pelaajaa. 2000-luvun ykkösvarauksista yhdestä tuli joukkueensa ykkösylivoiman playmaker, yhdestä ykkösylivoiman kiekollinen pakki, yhdestä maalinedusmies/yleispelaaja ylivoimapeliin, kahdesta tuli laadukkaasti luisteva alivoimapelin erikoismies. Muista ykkösvarauksista (siis kenttäpelaajista) olikin sitten vain hetkellisesti NHL:ään pieneen rooliin, kaikista ei siihenkään. Tohdin väittää, että nuo 2000-luvulla varattujen urapolkujen jakaantuminen ei ole mitenkään erityisen poikkeuksellinen vaikkapa ruotsalaisiin samana aikana varattuihin ykköskierroksen pelaajiin.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Jos Tuomo ei ole höyryjuna (tai ehkä pitäisi sanoa voimahyökkääjä), niin mikä sitten? Eikä mulle tule Tuomosta mieleen maalintekijä, on varmaan totta, että on parhaita suomalaisia maalintekijöitä. Mutta ei varmasti ole NHL GM:n listoilla ensimmäisinä, kun joukkueeseen hankitaan maalintekijää. On niin sanottu 1-2 kentän työmyyrä, joka pystyy maalintekoon. Vai?

Seurasin viime kaudella ennätysmäisen määrän NHL-otteluita. Tulin siihen tulokseen, että NHL-vakiopelaajan on oltava voimaluistelija. Muuten ei NHL-kaukalossa tee yhtään mitään. Siihen lisäksi hyvä pelikäsitys ja taitavat luistelu ja mailankäsittely, niin vakiopaikka NHL-joukkueessa on mahdollista saada. Suomalaisista vuonna 1986 ja sen jälkeen syntyneistä pelaajista tällä hetkellä voimaluistelijan ominaisuudet ovat vain Lauri Korpikoskella. Muiden on tehtävä iso työ nostaakseen voimaluistelunsa NHL-vaatimusten mukaisiksi. Tilanne on lohdutun tässä suhteessa. Varmat SJL:n laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelman vuosien 1995-2006 huippupelaajat eli NHL-vakiopelaajat ovat Tuukka Rask ja Lauri Korpikoski. Jesse Joensuu saattaa Edmontonissa murtautua tähän pieneen joukkoon.

Nyt on ollut mielenkiintoista seurata, että mm. Armia, Barkov, Ristolainen ja Teräväinen ovat nousseet lähes suoraan joukkueidensa ylivoimakenttiin alaikäisinä, syrjäyttäen vanhemmat pelurit samantien. Ja vain siksi, että heiltä löytyy käsiä. Mutta ehkä tämä on sitä mustavalkoista tulkintaa.

Granlundien, Vatasen, Barkovin, Armian, Ristolaisen ja Teräväisen ongelma NHL:ssä on/tulee olemaan jokaisella voimaluistelun puute. Muuten ominaisuudet riittävät jokaisella pelaamaan hyvä ura NHL:ssä. Se, mikä luistelun osalta riittää SM-liigassa tai MM-kisoissa, ei riitä nopeatempoisissa NHL-peleissä.
 

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
Mielestäni sinulla on nyt perspektiivi hukassa. Noita pistelinkoja/yv:n pyörittäjiä on suunnilleen se kaksi per NHL-joukkue. Yhtä sellaista pelaajaa kohdin tarvitaan kymmenen muuta pelaajaa. 2000-luvun ykkösvarauksista yhdestä tuli joukkueensa ykkösylivoiman playmaker, yhdestä ykkösylivoiman kiekollinen pakki, yhdestä maalinedusmies/yleispelaaja ylivoimapeliin, kahdesta tuli laadukkaasti luisteva alivoimapelin erikoismies. Muista ykkösvarauksista (siis kenttäpelaajista) olikin sitten vain hetkellisesti NHL:ään pieneen rooliin, kaikista ei siihenkään. Tohdin väittää, että nuo 2000-luvulla varattujen urapolkujen jakaantuminen ei ole mitenkään erityisen poikkeuksellinen vaikkapa ruotsalaisiin samana aikana varattuihin ykköskierroksen pelaajiin.

Ilmeisesti tarkoitat aikaväliä 2000-2010?

1. kierroksen varaukset, suluissa 5 kautta NHL:ää tai yli:

Suomi
2000 0
2001 2 (M. Koivu, T. Ruutu)
2002 5 (Lehtonen, Pitkänen, Bergenheim)
2003 0
2004 3 (Nokelainen, Korpikoski)
2005 1 (Rask)
2006 1
2007 0
2008 0
2009 0
2010 1

Ruotsi
2000 3 (Niklas Kronwall)
2001 2 (Fredrik Sjöström)
2002 2 (Alex Steen, Joakim Lindström)
2003 1 (Robert Nilsson)
2004 0
2005 1 (Niklas Bergfors)
2006 3 (Niklas Bäckströn, Patrik Berglund)
2007 1 (Mikael Backlund)
2008 3 (Erik Karlsson)
2009 7 (Viktor Hedman)
2010 0

Tuo vuoden 2009 nippu on melko kova. Kaikki ekan kiekan miehet pelanneet jo väh. 3 kautta.

Olet varmasti oikeassa siinä, että ei 2000-luvun alun 1:llä varatuista ruotsalaisistakaan tullut tähtiä montaa, mutta tuo saldo oli heille liian vähän. Ja he kuitenkin sentään saivat niitä 1 kiekan varauksia, nollavuosi oli vain 2004.

Ensimmäisen vuosikymmenen loppupuoli kertoo jo sitten enemmän siitä, mitä ajatus pelaajatyypistä, sen määrittelystä ja pelaajan ajatelluista vaatimuksista sai aikaan. Ja vaikka he saivatkin ykköskierroksen varauksia ihan kohtuullisesti 2000-luvun alussa, niin silti ruotsalaiset olivat sitä mieltä, että heiltä ei tule oikeantyyppisiä pelaajia ja riittävän taitavia pelaajia. Ja kyllähän se muutos on näkynyt sitten varauksissakin. Linjasta voidaan olla sitten montaa mieltä, mutta varauksia se poikii.

Mitä yritän sanoa, että meillä painotettiin pitkään vääriä asioita juniorivalmennuksessa, uskottiin pelaajien ominaisuuksissa vääriin asioihin ja siitä enimmäkseen johtuu tämä ns. aallonpohja, jos sitä vertaa esim. 1 kierroksen varauksilla.
 

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
Granlundien, Vatasen, Barkovin, Armian, Ristolaisen ja Teräväisen ongelma NHL:ssä on/tulee olemaan jokaisella voimaluistelun puute. Muuten ominaisuudet riittävät jokaisella pelaamaan hyvä ura NHL:ssä. Se, mikä luistelun osalta riittää SM-liigassa tai MM-kisoissa, ei riitä nopeatempoisissa NHL-peleissä.

Voi olla, se nähdään aikanaan. Tosin, luistelua pystyy vielä kehittämään paljon. Mm. Korpikoski on näin tehnyt ja on oikeastaan vasta 2-3 vuotta ollut siinä riittävällä tasolla.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Voi olla, se nähdään aikanaan. Tosin, luistelua pystyy vielä kehittämään paljon. Mm. Korpikoski on näin tehnyt ja on oikeastaan vasta 2-3 vuotta ollut siinä riittävällä tasolla.

Se on selvää, että luistelua pystyy kehittämään myös myöhemmällä iällä. Mutta kyllä ainakin oman muistikuvani mukaan Korpikoski erottui aikoinaan nuorten MM-kisoissa (oliko 2006) jo Suomen joukkueessa siinä, että hänen liikkeensä oli parempaa kuin muilla. Samoin esimerkiksi Valtteri Filppula, joka nykyään on aivan ilmiömäinen luistelija, erottui jo hyvin nuorena huikean liikkeensä ansiosta. Juniori-ikäisenä mies kuskasi kiekkoa SM-liigassa yli keskialueen sen aikaisilla säännöillä ja silloin, kun SM-liigan taso oli ihan eri luokkaa kuin nykyään.

Siffa on mielestäni ihan oikeilla linjoilla sen suhteen, että nuorilla suomalaisilla tulee olemaan vaikeuksia NHL:ssä voimaluistelun suhteen. Barkov, jota nyt on hehkutettu tänä kesänä järjettömästi, oli liikkeensä kanssa helisemässä viime vuodenvaihteessa nuorten MM-kisoissa. Ihmettelen kovasti jos hänen liikkeensä tulee alkavalla kaudella riittämään NHL:ään, sen verran kaukana hänen liikkeensä NHL-tasosta viime kaudella oli.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Kun välillä ihmetellään, että miksi nimimerkkini ei vastaa joidenkin nimimerkkien kysymyksiin, niin se johtuu pitkälti siitä, että keskityn enemmän niiden nimimerkkien argumentteihin, joista huokuu edes jonkinlainen kosketuspinta suomalaisen juniorijääkiekkoilun ja Nuori Suomi -järjestön yhteiseen olemistapaan ja taipaleeseen.

Minä en puolestani noteeraa sinua juuri mitenkään tämän ketjun keskustelussa - et ole rehellinen argumentoija vaan käyt täällä vain mediakampanjaa, mitä leimaa räikeä älyllinen ja moraalinen epärehellisyys. Tarjosin jo määritelmät täällä, mutta toistetaan: älyllistä epärehellisyyttä on väittää asioita, jotka tietää vääriksi tai valtavasti liioitelluiksi - moraalista epärehellisyyttä on sitten hyötyä tämän kustannuksella.

Toki olisin kiinnostunut kokeneen ja tietorikkaan jääkiekkomiehen Petteri Sihvosen oikeista, vilpittömistä mielipiteistä juniorivalmennuksesta ja pelaajien kehittämisestä, mutta "Johtavalta" en ole kiinnostunut kysymään mitään tai tietämään hänen "mielipiteitään". "Johtavalla" ei ole varsinaisesti mielipiteitä: kysymyksessähän on huomiotaloudesta elävä mediahahmo, joka on kyynisesti ryhtynyt käyttämään NS-asiaa yhtenä keppihevosenaan. Kaikilla argumenteilla on tällöin vain välinearvo, ei totuusarvoa.
 

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
Se on selvää, että luistelua pystyy kehittämään myös myöhemmällä iällä. Mutta kyllä ainakin oman muistikuvani mukaan Korpikoski erottui aikoinaan nuorten MM-kisoissa (oliko 2006) jo Suomen joukkueessa siinä, että hänen liikkeensä oli parempaa kuin muilla. Samoin esimerkiksi Valtteri Filppula, joka nykyään on aivan ilmiömäinen luistelija, erottui jo hyvin nuorena huikean liikkeensä ansiosta. Juniori-ikäisenä mies kuskasi kiekkoa SM-liigassa yli keskialueen sen aikaisilla säännöillä ja silloin, kun SM-liigan taso oli ihan eri luokkaa kuin nykyään.

Siffa on mielestäni ihan oikeilla linjoilla sen suhteen, että nuorilla suomalaisilla tulee olemaan vaikeuksia NHL:ssä voimaluistelun suhteen. Barkov, jota nyt on hehkutettu tänä kesänä järjettömästi, oli liikkeensä kanssa helisemässä viime vuodenvaihteessa nuorten MM-kisoissa. Ihmettelen kovasti jos hänen liikkeensä tulee alkavalla kaudella riittämään NHL:ään, sen verran kaukana hänen liikkeensä NHL-tasosta viime kaudella oli.

Kyllä kyllä. Mutta tavallaan tilanne on päinvastainen kuin aiemmin. Yllä mainituilla kavereilla ovat muut kiekolliseen pelaamiseen tarvittavat asiat hyvällä tasolla. Asiat, joita on tärkeä tehdä siinä ns. herkkyysiässä. Sen sijaan luisteluun ja voimantuottoon pystyy vaikuttamaan vielä myöhemmällä iällä, eli 18-25 vuotiaana. Ja aivan varmasti he Amerikoissa tulevat töitä asian eteen tekemään. Ja nää jätkät ovat juuri tulleet täysi-ikäisiksi ja harva pelaaja menee 18-vuotiaana takomaan 100 pistettä tauluun, kunhan nyt ensin lunastavat paikkansa pelaavasta kokoonpanosta. Realismi kuitenkin on, että n. 5 vuoden päästä me näemme irtoaako potentiaali. Ja jos se on "enää" luistelun kuntoon laittamisesta kiinni, niin kaikki on enemmän kuin mahdollista. Esim. Barkovissa on paljon samaa kuin Sedineissä. Heilläkin otti aikansa. Vähän se näyttää hitaalta, mutta sitten kun sinne maalin lähelle mennään, niin alkaa tapahtua. Uskon että Florida näki mm. tämän ominaisuuden, ja antoi puutteille vähemmän painoarvoa, koska fysiikkaa saa vielä parannettua. Mutta totta kai sekin vaihtoehto on olemassa että pelipaikka nimenomaan luistelun takia jää vielä saamatta. Enkä tiedä onko mies riittävän hyvä aloituksissa vielä. Mutta katsotaan.

Mikko Koivukin lähti Amerikkaan voisiko sanoa kukkakeppinä. Ja ei se hänenkään luistelunsa mitään rakettimaista ole. Muut ominaisuudet kompensoivat. Tosin kuinka hyvä olisikaan pelaajana, jos olisi...
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Kyllä kyllä. Mutta tavallaan tilanne on päinvastainen kuin aiemmin. Yllä mainituilla kavereilla ovat muut kiekolliseen pelaamiseen tarvittavat asiat hyvällä tasolla. Asiat, joita on tärkeä tehdä siinä ns. herkkyysiässä. Sen sijaan luisteluun ja voimantuottoon pystyy vaikuttamaan vielä myöhemmällä iällä, eli 18-25 vuotiaana. Ja aivan varmasti he Amerikoissa tulevat töitä asian eteen tekemään. Ja nää jätkät ovat juuri tulleet täysi-ikäisiksi ja harva pelaaja menee 18-vuotiaana takomaan 100 pistettä tauluun, kunhan nyt ensin lunastavat paikkansa pelaavasta kokoonpanosta. Realismi kuitenkin on, että n. 5 vuoden päästä me näemme irtoaako potentiaali. Ja jos se on "enää" luistelun kuntoon laittamisesta kiinni, niin kaikki on enemmän kuin mahdollista. Esim. Barkovissa on paljon samaa kuin Sedineissä. Heilläkin otti aikansa. Vähän se näyttää hitaalta, mutta sitten kun sinne maalin lähelle mennään, niin alkaa tapahtua. Uskon että Florida näki mm. tämän ominaisuuden, ja antoi puutteille vähemmän painoarvoa, koska fysiikkaa saa vielä parannettua. Mutta totta kai sekin vaihtoehto on olemassa että pelipaikka nimenomaan luistelun takia jää vielä saamatta. Enkä tiedä onko mies riittävän hyvä aloituksissa vielä. Mutta katsotaan.

Joo siis kyllähän se on huikean hieno juttu, että meillä on pitkän tauon jälkeen alkanut taas tulla pelaajia, jotka erottuvat kiekollisen taidon saralla. Granlund, Vatanen, Armia, Barkov, Teräväinen jne. Kyllä näistä osasta ainakin tulee hyviä NHL-pelaajia ja Leijonille tärkeitä pelaajia arvokisoihin. Mutta samaan hengenvetoon on esitettävä huoli siitä, missä on ne uudet lehtiset, ruudut, korpikosket ja hagmanit? Eli monipuoliset kahden suunnan pelaajat ja laadukkaat duunarit. Kun katsoo viime vuodenvaihteen nuorten MM-joukkuetta, niin kyllä aika hiljaista oli tällä osastolla. Miikka Salomäellä on toki voimaa ja asennetta, mutta luistelu on hänelläkin todella verkkaista. Ennen kisojahan hehkutettiin Suomen nelosketjua, jossa pelasivat muistaakseni Hännikäinen, Lamberg ja Salminen. Mutta itse kisoissahan nämä miehet osoittautuivat ihan turisteiksi, jotka eivät saaneet mitään aikaan hyökkäyspäässä ja oma pääkin vuoti turhan usein.

Jotenkin itselläni on sellainen kutina, että juniorivalmennuksessa on liikaa nyt siirrytty painottamaan kiekollisia taitoja muiden asioiden kustannuksella. Tuomo Ruutu ja Mikko Koivu olivat jo hyvin nuorella iällä varsin monipuolisia paketteja, mutta nykyisillä junnutähdillä tuntuu olevan varsin merkittäviä heikkouksia, mitä tulee liikkeeseen, puolustuspelaamiseen tai kaksinkamppailupelaamiseen.
 

Pitkävedossa tänään

Päivän pelit:

  • 1
  • x
  • 2
  • 1
  • x
  • 2
  • 1
  • x
  • 2
HIFK vs HPK
  • 1.95
  • 4.15
  • 3.35
K-Espoo vs Ässät
  • 2.36
  • 4.15
  • 2.82
Apua pelaamisen hallintaan pelaamaltilla.fi
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös