Mutta haluavatko vanhemmat olla kilpailutoiminnassa mukana vai hyväksyvätkö sen välttämättömänä pahana (kunnes eivät enää hyväksy)? Tämähän se juuri on se syy, miksi jääkiekkojoukkueetkin toimintaansa Nuoren suomen halusivat. Vanhemmat eivät määräänsä enempää halua katsoa lastensa kilpailuttamista ja jos seura haluaa maksavia vanhempia, sen täytyy tarjota vanhempien rahoille vastinetta. Ja harvoille vanhemmille se on lasten kilpailuttaminen. Harva haluaa maksaa siitä, että oma poika istuu penkillä. Ja yhteiskunnallisen ilmapiirin muuttuessa yhteiskuntakaan ei halua maksaa siitä, että joku istuu penkillä mailaansa nakertamassa. Tämän tajuttuaan urheiluseurat keksivät Nuoren Suomen.
Aivan isoimmissa kaupungeissa löytyy elintilaa yhdelle, kadelle tai kolmelle täysin kilpailulliselle joukkueelle, koska niihin löytyy tarpeeksi niitä, joilla voi aidosti olla mahdollisuus tehdä jääkiekosta itselleen ammatti ja lisäksi sitten niitä urveloita, jotka nyt vain kokevat sen tosi hienoksi, että poika pääsi pelaamaan B-junnujen SM-sarjaa. Mutta samalla siellä samassa kaupungissa löytyy tilaa lukuisille höntsäilyjoukkueille. Ja yhteiskunnan etu on höntsäilyporukoiden lisääminen, vaikka se sitten veisi jääaikaa kaupungin omistamissa halleissa niiltä kilpailuporukoilta. Pienemmissä kapungeissa joudutaan sitten tasapainoilemaan enemmän, koska siihen puhtaasti kilpaurheilulliseen joukkueeseen ei välttämättä löytyisi tarpeeksi poikia.
Niin joo, Tampereella ratsastustunti näyttäisi maksavan n. 30 euroa tunti 'höntsäillen' (eli isossa ryhmässä, ei tavoitteellista tai kovin kehittävää), 45 euroa puolitavoitteellisesti (pienryhmä, opettaja ehkä ehtii opettaakin sinua) ja 60 euroa tavoitteellisesti (yksityistunti, näillä käymällä voit päästä jo piirikunnalliselle tasolle.) Tuon tamperelaisvanhemmat siis ovat valmiita maksamaan lapsensa ei-kilpailullisesta, ei-huippu-urheiluun tähtäävästä liikuntaharrastuksesta, koska heidän lapsensa nyt vain haluaa ja se kehittää lasta myös sen urheilun ulkopuolella.
Aivan isoimmissa kaupungeissa löytyy elintilaa yhdelle, kadelle tai kolmelle täysin kilpailulliselle joukkueelle, koska niihin löytyy tarpeeksi niitä, joilla voi aidosti olla mahdollisuus tehdä jääkiekosta itselleen ammatti ja lisäksi sitten niitä urveloita, jotka nyt vain kokevat sen tosi hienoksi, että poika pääsi pelaamaan B-junnujen SM-sarjaa. Mutta samalla siellä samassa kaupungissa löytyy tilaa lukuisille höntsäilyjoukkueille. Ja yhteiskunnan etu on höntsäilyporukoiden lisääminen, vaikka se sitten veisi jääaikaa kaupungin omistamissa halleissa niiltä kilpailuporukoilta. Pienemmissä kapungeissa joudutaan sitten tasapainoilemaan enemmän, koska siihen puhtaasti kilpaurheilulliseen joukkueeseen ei välttämättä löytyisi tarpeeksi poikia.
Niin joo, Tampereella ratsastustunti näyttäisi maksavan n. 30 euroa tunti 'höntsäillen' (eli isossa ryhmässä, ei tavoitteellista tai kovin kehittävää), 45 euroa puolitavoitteellisesti (pienryhmä, opettaja ehkä ehtii opettaakin sinua) ja 60 euroa tavoitteellisesti (yksityistunti, näillä käymällä voit päästä jo piirikunnalliselle tasolle.) Tuon tamperelaisvanhemmat siis ovat valmiita maksamaan lapsensa ei-kilpailullisesta, ei-huippu-urheiluun tähtäävästä liikuntaharrastuksesta, koska heidän lapsensa nyt vain haluaa ja se kehittää lasta myös sen urheilun ulkopuolella.