Nuori Suomi ry

  • 999 310
  • 5 368

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
Viime viikon Urheilulehdessä oli varsin ansiokas juttu Barcelonan junioriakatemiasta, La Masiasta. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta muistaakseni siinä sanottiin jota kuinkin näin, että suurimman osan ajasta pojat käyvät koulua ja jalkapalloa on vain 2h/päivä. Jutussa ko. akatemian työntekijä kritisoi Englannin mallia, jossa pojat pelaavat vain jalkapalloa. Siinä myös sivuttiin sitä, että jos pelaajasta ei kasvateta fiksua ihmistä, ei hänestä tule myöskään fiksua jalkapalloilijaa.

Joten missä viipyvät ne liikuntapainotteiset luokat, suomalainen koulujärjestelmä? Vaalitkin ovat tulossa, joten nyt olisi urheiluväelläkin paikka avata tällainen keskustelu. Hyödyttäisi ihan kaikkia lajeja kautta linjan.

Kaikkea muuta painotusta meillä jo on, miksei tätäkin voisi olla? Eihän se nyt mikään kaiken ratkaiseva ole, mutta askel oikeaan suuntaan.
 

Jyrla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves.
Viime viikon Urheilulehdessä oli varsin ansiokas juttu Barcelonan junioriakatemiasta, La Masiasta. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta muistaakseni siinä sanottiin jota kuinkin näin, että suurimman osan ajasta pojat käyvät koulua ja jalkapalloa on vain 2h/päivä. Jutussa ko. akatemian työntekijä kritisoi Englannin mallia, jossa pojat pelaavat vain jalkapalloa. Siinä myös sivuttiin sitä, että jos pelaajasta ei kasvateta fiksua ihmistä, ei hänestä tule myöskään fiksua jalkapalloilijaa.

Joten missä viipyvät ne liikuntapainotteiset luokat, suomalainen koulujärjestelmä? Vaalitkin ovat tulossa, joten nyt olisi urheiluväelläkin paikka avata tällainen keskustelu. Hyödyttäisi ihan kaikkia lajeja kautta linjan.

Kaikkea muuta painotusta meillä jo on, miksei tätäkin voisi olla? Eihän se nyt mikään kaiken ratkaiseva ole, mutta askel oikeaan suuntaan.

Jos treeniä on (vain) 2h/päivä, niin laadun on oltava erinomaista. Siihen ei saada ratkaisua liikuntapainotteisilla luokilla, vaan paremmilla valmentajilla ja paremmalla pelaajamateriaalilla.

Herkkyysiässä treenataan liian usein jonkun isän opeilla, jolla ei välttämättä ole tietoa ja taitoa riittävästi. Siihen pitäisi saada ammattivalmentaja, eikä se ole koulun, vaan seuran asia. Yksi rautainen ammattilainen pystyy koordinoimaan helposti viidenkin juniorijoukkueen valmennuksen, jos niin halutaan. Suomessa ei haluta, kun se maksaa.

Toinen seikka lienee se, että jalkapallo ei saa käyttöönsä parhaita urheilullisia lahjakkuuksia, vaan joutuu tulemaan toimeen sillä mitä on tarjolla. Paskasta ei saa konvehtia. Tai ehkä yksittäisen konvehdin saa, mutta kun tarvittaisiin kokonainen rasiallinen.
 

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
Jos treeniä on (vain) 2h/päivä, niin laadun on oltava erinomaista. Siihen ei saada ratkaisua liikuntapainotteisilla luokilla, vaan paremmilla valmentajilla ja paremmalla pelaajamateriaalilla.

Laatu on varmasti erinomaista ja lahjakkuuksia ne kaikki siellä ovat.

Ei saada ratkaisua ei, mutta parantaisi varmasti liikunnallisia valmiuksia ja sitä kautta mahdollista urheilullista valmiutta. Jos kouluajasta saisi edes sen pari tuntia päivässä liikuntaa, niin illan ohjelmat voisivat olla sitten selvästi lajipainotteisia, riippuen siitä mitä kukin harrastaa...

Suomalainen yhteiskunta ei muutu eikä tule muuttumaan urheilun edessä, mutta se voisi tulla edes hieman vastaan, ja liikuntapainotteiset luokat olisivat mielestäni helpoimpia toteutettavia kaikista vaihtoehdoista.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Onko nykynuoriso opetettu jäähalliarkeen? Onko tehty karhunpalvelus junioreiden kehittämiselle? Olen tässä nyt pari vuotta katsellut, kun olosuhteet antaneet tukea, miten ulkokenttiä käytetään hyväksi. Kyllä siellä vielä nuoria käy, mutta selvästi vähemmän kuin vaikkapa 20-vuotta sitten. Kun juniorit on opetettu enemmän tai vähemmän siihen että "hallissa pitää pelata", niin onko samalla vanhemmat ja muut taustahenkilöt tietämättään/vahingossa antaneet sellaisen viestin nuorille että ei noilla pihajäillä enää "voi pelata"?

Onko syy vain konsolipeleissä, vai onko ehkä myös niin että samalla kun on olosuhteet saatu ns. priimakuntoon, niin totutettu nuoret pois perusasioista? Eli siitä miten voi treenata kesäisin tennispallon kanssa pihalla pelatan pihalätkää ja kun talvisin tulee jää, niin siellä voi pelailla sitten 7-21.

Samalla korostetaan valmentajien merkitystä ja sitä mitä harjoituksissa tapahtuu. Kyllä se on merkittävä asia, mutta koen että unohdetaan että se omatoiminen harjoittelu on myös selvästi vähentynyt. Siis sellainen omatoiminen "huomaamaton" harjoittelu.

Siispä kun seuraavaksi tullaan puhumaan miten suomalaisen mailatekniikka on heikentynyt, veto ei lähde ja syy on se että harkoissa ei osata opettaa perusasioita, niin ehkä voi jokainen miettiä onko syy Nuoressa Suomessa, huonossa valmentajissa, huonoissa olosuhteissa, pelaajassa itsessään vai ehkä jossain noiden kaikkien sekoituksessa?
 
Kertauksen vuoksi, milloin tuo Nuori Suomi -ohjelma taas lanseerattiinkaan eli minkä ikäisiä ovat vanhimmat tuon "myllyn" läpikäyneet junnut? En jaksa kaivaa, mutta luulen löytäväni täältä vastauksen nopeiten?
 

L4E

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauma Luk
Onko syy vain konsolipeleissä, vai onko ehkä myös niin että samalla kun on olosuhteet saatu ns. priimakuntoon, niin totutettu nuoret pois perusasioista?
Kyllä tämä on varmaankin suurimpia syitä, että nuorille löytyy muitakin virikkeitä nykyään kuin pelkkä lätkän hakkaaminen. NHL:ää on kivempaa tahkota porukassa sisällä Gretzkynä kuin lähteä itse ulos pakkaseen pelailemaan porukassa. Monelta valmentajalta olen myöskin tämän kuullut suureksi ongelmaksi. Eräältä jalkapallovalmentajalta taasen kuulin, että ensimmäinen kerta kun jäpikät rupeavat kentällä omiin nimiin treenaileen on se, kun tytöt alkaa kiinnostaa ja niillä yllättäen myöskin treenejä kentällä :).

Ongelma ei ole missään Nuoren Suomen kaikki pelaa jutuissa vaan juurikin siinä ettei saada tehtyä riittävästi virikkeitä tuohon oman ajalla harrastamiseen. Itse asiassa tuo "kaikki pelaa" pitää nuoria paremmin lajin parissa ja antanee sitä kautta jopa isomman lajipohjan pelureita. Varsinkin fyysisesti hitaammin kehittyville tämä takaa samat mahdollisuudet kun aiemmin suositut fyysisesti kehittyneet eivät viekkään kaikkea peliaikaa(tuolla fyysisellä kehittymisellä kun ei ole mitään tekemistä lahjakkuuden kanssa). Vielä kun aika nuorena nuo luokitellaa AAA ja AA tasoihin, niin pääsevät pelaamaan saman tasoisia vastaa, joka myöskin on hyvä asia.
 

oka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoolainen kiekko
Koko myytti "kaikki pelaa" on vanhaa skeidaa. Sitä tapahtuu enää E-junnuissa jotka ovat 10-11 vuotiaita. Sen jälkeen parhaat pelaa, poislukien jotain tuppukylien jengejä joissa ei muutenkaan ole pelaajia.
Kaikissa 12 v eteenpäin on tryoutit joten NuoriSuoli my ass !
Harrastejoukkueet on eri asia.

Taso ei nouse koska ei ole tarpeeksi jäätä. Jos 10 v jantterit treenaa 3-4 krt/vk niin voiko edellyttää mitään enempää kuin kädetöntä kohellusta.

Espoo on pärjännyt junnuissa (A,B,C1,C2,D1) sen takia että jäätä on enemmän kuin muilla. Joukkueharjoitusten lisäksi on tekniikka/peli -jäitä ympäri Espoota 3-4 kertaa viikossa. Siinä on mahdollisuus saada yhteensä n. 10 tuntia jäitä viikossa.

Jokereiden Kari Martikainen on todennut että Jokereiden junnuilla on jäästä pulaa.

Ulkohöntsät on plussaa mutta ovat kuitenkin kaukana "oikeasta" lätkästä.
 

Matick

Jäsen
Suosikkijoukkue
Florida Panthers, Kärpät
Koko myytti "kaikki pelaa" on vanhaa skeidaa. Sitä tapahtuu enää E-junnuissa jotka ovat 10-11 vuotiaita. Sen jälkeen parhaat pelaa, poislukien jotain tuppukylien jengejä joissa ei muutenkaan ole pelaajia.
Kaikissa 12 v eteenpäin on tryoutit joten NuoriSuoli my ass !
Harrastejoukkueet on eri asia.

Totta, meilläkin oli tärkeissä peleissä niin että 3/4 ketju jätti pukematta kokonaan varusteet. Vaihtojen pituuksissa oli suuria eroja, ja lopussa pelattiin kahdella ketjulla tiukassa paikassa. Tämä varmaan ihan D-junnuista asti tietenkin koventuen kokoajan. Keväisin osa pelaajista sai pakata laukkunsa ja vaihtaa seuraa. Nuori Suomi on siis todellakin myytti siinä mielessä, että sitä ei käytännössä ole edes olemassa.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Taso ei nouse koska ei ole tarpeeksi jäätä. Jos 10 v jantterit treenaa 3-4 krt/vk niin voiko edellyttää mitään enempää kuin kädetöntä kohellusta.

Espoo on pärjännyt junnuissa (A,B,C1,C2,D1) sen takia että jäätä on enemmän kuin muilla. Joukkueharjoitusten lisäksi on tekniikka/peli -jäitä ympäri Espoota 3-4 kertaa viikossa. Siinä on mahdollisuus saada yhteensä n. 10 tuntia jäitä viikossa.

Jokereiden Kari Martikainen on todennut että Jokereiden junnuilla on jäästä pulaa.

Ulkohöntsät on plussaa mutta ovat kuitenkin kaukana "oikeasta" lätkästä.

Ei se nyt ihan noinkaan mene. Tuntuu että tämä on yleinen luulo että jos lisätään joukkueharjoituksia johonkin 5-6 kertaan viikossa 10-vuotiaille, niin kaikki nousee heti samassa suhteessa kuin harjoitusmäärät.

Ensinnäkin tämä aiheuttaa sitä, että vielä vähemmän löytyy intoa ja aikaa siihen omaan treenaukseen. Tämän lisäksi burnout/dropout lisääntyy varmasti jo entistä nuorempina.

Jääaikaa voi toki lisätä, mutta sen pitäisi sitten tukea sitä omaehtoista ja omatoimista harjoittelua, ei mitään pelkästään ohjattua harjoittelua.

Ulkohöntsät ja omatoiminen harjoittelu on kehittymisen elinehto. Se että harjoitellaan 5-6kertaa viikossa voi tuoda kyllä lisää SM-liigaankin juuri yltäviä pelaajia, mutta todelliset tähdet tai tulevat sellaiset mallia Selänne, Granlund, tulevat juuri sen omaehtoisen ja omalla ajalla tehdyn harjoittelun kautta.
 

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
En keksinyt muutakan paikkaa avautua tästä aiheesta. Mutta ei voi muuta kuin ihmetellä ja harmitella samanaikaisesti, miksi herrat Numminen, Lehtinen, Kurri ja Jutila pyörivät niissä tehtävissä missä pyörivät. Numminen kenties paras suomalainen puolustaja ikinä, Lehtinen ehkä monipuolisin kaveri koko maailmassa mitä tulee jääkiekon pelaamiseen ikinä, Kurrilla yli tuhat pistettä NHL:ssä ja viisi sormusta jne.

Ja mikä on näiden miesten rooli? Mitä lisäarvoa he tuovat suomalaiselle jääkiekolle tällä hetkellä? En vaan tajua, ei ei ja vielä kerran ei!

Näiden miesten pitäisi olla nuorten valmennuksessa mukana tai vähintäänkin tuulitakit päällä vetämässä kiekkokouluja Suomessa! Levittämässä sitä huippupelaajan näkökulmaa ja innostamassa junnuja kehittymään, näyttämään junnuille mitä yksilötasolla voi ja pitää tehdä jne. Lista on loputon. Mutta ei, siellä istuu tuhansien NHL-otteluiden kokemus maajoukkueen jämähommissa. Ovatko urheilijat itse tosiaan noin kyllästyneitä uransa jälkeen, että he eivät halua antaa mitään takaisin? Ottakaa nyt vaikka jalkapallosta mallia, miten parhaiden seurojen akatemiat rekryävät entiset huiput kasvamaan ja kasvattamaan.... HERÄTYS!!
 

korkki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porilainen urheilu (ja yks raumalainenkin joukkue)
Mänizeri kyllä puhuu asiaa, mutta ainoa ongelma varsinkin Nummisen ja Lehtisen kanssa on se että molemmat asustelevat rapakon takana. Ja täten auttavat siellä junnuja. Toisaalta Bluesin toiminnassa on mukana paljon entisiä pelaajia ja se on varmasti yksi syy että siellä on Suomen parasta junioritoimintaa tällä hetkellä.

Itseäni sapettaa suuresti se että pienet vikkelät ja näppärät luistelijat menevät jatkuvasti isojen ja hieman hitaampien ja kömpelömpien kavereiden edelle kun joukkueita rakennetaan. Onko se sitä että aina täytyisi voittaa keinolla millä hyvänsä. Sitten kun näitä isompia hyljitään, eivätkä he saa mahdollisuuksia tasapuoliseen valmennukseen/kehitykseen suurin osa lopettaa tai hakeutuu muiden lajien pariin. Sitten taas itketään kun maajoukkue on täynnä näitä pieniä vipeltäjiä ja joku Kanada tai Ruotsikin nykyään vie Suomea satanolla varsinkin junioritasolla.
 

Brunberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kyynärpäätaklaus
No ei kai nyt 10-v lasten tarvitse vetää kymmentä tuntia jäällä ja siihen vielä oheiset päälle. Pääasia, että liikkuvat ja pelaavat vaikka jalkapalloa tai salibandya siihen avuksi, silloin saadaan sitä liikkumista iso määrä viikkotasolla. Näinhän nämä nykyiset/entiset huippumiehetkin ovat tehneet aikoinaan, tosin siihen aikaan lajivalinta tehtiin vasta myöhemmissä junnuissa, nykyään pilataan lapset pakottamalla valitsemaan jo liian nuorina. Sitten he istuvat penkin päässä jäytämässä tuppia kauden ja lopettavat urheilun kokonaan, toisessa lajissakin juna mukamas meni jo kun oli kauden pois.

Työelämästä tuttu tuottavuus ja kasvu on vallannut lasten liikuntaharrastuksetkin. Paikallisessa säbä-seurassa nämä kymmenen vuotiaat lapset joutuvat istumaan treeneissäkin penkin päässä kun "valmentaja" luo heihin urheilun iloa, kyllä siinä on pieni pää pyörällä kun istuu siellä ja miettii mikä mussa on vikana. Maailma on pilalla.
 

Hemingway

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sapko
Tämä lienee ihan todellinen ongelma. Huipuksi ei voi kehittyä ilman hirvittävää harjoitusmäärää. Hirvittävä harjoitusmäärä vaatii motivaation. Leikin katoaminen harjoittelusta tappaa motivaation.

"Tiukka kilpailu pudottaa nuoria urheiluharrastuksista

"Seuraurheilu on liian koulumaista. Nuoret elävät vaihtoehtojen maailmassa, ja urheilu on vain yksi niistä. Ohjattu harjoittelu useita kertoja viikossa ei enää kiinnosta. Pitäisi lisätä joustavuutta, kuten vapaaehtoisia harjoituksia pakollisten sijasta", sanoo tutkija Jari Lämsä Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksesta."

Tiukka kilpailu pudottaa nuoria urheiluharrastuksista - HS.fi - Kotimaa
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Juurihan täällä on kerrottu, että huipuksi tulee vain 5-6 kertaa viikossa treenaamalla alle 10-vuotiaasta...

Vakavasti sitten vähän asiasta. Mielestäni olisi merkittävää muistaa seuraavat asiat:

1)Tarjota jokaiselle sopivasti haasteita
2)Tarjota jokaiselle tarpeeksi oman tasoiset pelit/harjoituskaverit
3)Tarjota ns. kilparyhmille tarpeeksi harjoitteluaikaa, silti vetämättä sitä överiksi
4)Motivoida/stimuloida juniorit harjoittelemaan omalla ajalla
5)Ohjata harjoituksissa miten tehdä oikeat suoritukset, joiden mukaan voi itsekseen treenata

Tärkein tietenkin olisi saada itse pelitapahtumista pois se virheiden pelko. Nykyisellään suurimpina ongelmina ovat valmentajat joille tulos on tärkeämpää, kuin pelaajien kehitys.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Jääkiekossa pitäisi vähentää joukkueharjoituksia ja lisätä vapaaehtoisia yksilöharjoituksia.

Alle C-ikäisillä voisi olla joukkueen harjoitukset pari kertaa viikossa ja päälle pelit. Samaan aikaan pitäisi olla joka päivä vapaaehtoisia jäävuoroja, joilla olisi mahdollista touhuta ohjatusti yksilötaitojen parissa. Kenttä voitaisiin jakaa 4 - 6 osaan ja tehtäisiin erilaisia rasteja, joilla olisi omat tehtävänsä, ampumista, syöttelyä, harhautuksia, teränkäyttöä jne. Ja tärkentä olisi että mahdollisimman moni pelaaja liikkuisi samaan aikaan.

Näillä vapaaehtoisilla jäillä kävi motivoituneet (tai vanhempien pakoittamat) harjoittelijat ja joukkueharjoituksissa ne ketkä haluavat vain harrastella. Tällöin pysyisi se joukkue koossa, mutta halukkaat saisivat harjoitusta enemmän. Taidon kehittämiselle otollinen herkkyyskausi käytettäisiin paremmin hyväksi ja siirrettäisiin ne avausten opettelut myöhemmäksi.
 

oka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoolainen kiekko
Jos ajatellaan kans.välisestä juniori-kiekkoilun näkökulmasta:

Näistä kommenteista päätellen:
- Suomalaisen juniorin tulisi harjoitella huomattavasti vähemmän tätä kyseistä taitolajia kun mitä muissa maissa samanikäiset.
- Harjoittelusta pitäisi osa olla pelkkää höntsää.
Näin saamme entistä parempia (=taitavempia) junioreita jatkossa ja saamme kurottua tuota etumatkaa kiinni.

Harjoittelusta totean tässä vain sen että tuntimäärän tulisi olla iso mikäli tavoitteet on korkealla, sitä ei tässä taitolajissa voi vaan välttää.

Jos harjoitellaan sen takia vähän ettei vaan kukaan kyllästy niin onko silloin oikeata paloa asiaan ? Muistetaan nyt se että vain harvalla juniorilla on valmiudet kans.välisen tason kiekkoilijaksi. Ne joilla nämä valmiudet on niin järjestelmien pitäisi tukea sitä. Nyt järjestelmä on tehty keskiverto-taviksen mukaan.

Suomessa onneksi on mahdollisuuksia ns myöhäis-heränneille toisin kuin muualla, mutta ovat nämä isossa kuvassa kuitenkin selkeä vähemmistö.

Miksi runsas harjoittelu nuorena on ongelma jääkiekossa mutta ei joissain muissa lajeissa esim taitoluistelu, voimistelu, uinti jne jne ??
Eikä tässä tarvitse puhua mistään pelikirja-harjoittelusta 12 vuotiaille vaan monipuolista jääkiekkoa tukevaa harjoittelua.


On eri asia pärjätä kans.välisellä tasolla kuin kansallisesti omalla alueella.

Kuulin tuossa juttua Finland Selects toiminnasta sen verran että kun Suomi-pojat ovat ottaneet mittaa kans.välisesti muiden maiden huippuja vastaan niin taso joka käytännössä vaaditaan Suomalaiselta pojalta on likimain se että on oltava Suomessa kärkipelaaja vuotta tai kahta vanhemmassa ikäluokassa.
Mielestäni se kuvastanee sen kuinka kova on taso jo alle 15 vuotiailla kans.välisesti.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Miksi runsas harjoittelu nuorena on ongelma jääkiekossa mutta ei joissain muissa lajeissa esim taitoluistelu, voimistelu, uinti jne jne ??
Eikä tässä tarvitse puhua mistään pelikirja-harjoittelusta 12 vuotiaille vaan monipuolista jääkiekkoa tukevaa harjoittelua.

Siksi koska yksilölajien harjoittelu on täysin eri asia kuin joukkuelajien. Samoin puhut lajeista jossa ei käytetä luovuutta, vaan ainoastaan tavoite on olla teknisesti mahdollisimman hyvä ja suorittaa ennalta sovittua sapluunaa täydellisesti. Eli unohdat että näissä lajeissa ei käytetä luovuutta, pelisilmää tai jouduta reagoimaan muuttuviin tilanteisiin, kuten jääkiekossa ja esim. jalkapallossa. Jääkiekossa nämä ominaisuudet korostuvat valtavasti. Tämän hetken Suomen lahjakkain pelaaja M.Granlund on varmasti saanut ihan hyvää valmennusta, mutta juuri pelisilmä ja tekninen taso mikä erottaa hänet muista ovat juuri siellä omissa harjoitteissa opittua.

Esim. jalkapallossa Barcelona harjoittelee 3-4 kertaa viikossa joukkueharjoittelua. Silti sieltä tulee maailman parhaat pelaajat. Suomessa harjoitellaan paikkapaikoin enemmän kuin Barcelonassa, joten sinun mukaasi sen pitäisi olla toisinpäin?

Joukkueharjoittelussa yleennsä yksilö ei ole keskiössä, vaikka harjoitteissa painotettaisiin yksilön taitoihiin. Samoin ei voida niin hyvin luoda tilanteita jotka tukisivat erilaisten tilandeitan loputonta luomista, mikä tulee omalla ajalla, ns. höntsissä ja pihapeleissä esiin.

Kuten todettua joukkueharjoitteiden määrää ei tule lopettaa, mutta ei myöskään lisätä. Sen pitää olla sidoksissa pelaajien motivaatiotasoon(eri tasoryhmät) ja samalla sen pitää tukea oman ajan harjoittelua.
 

oka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoolainen kiekko
Siksi koska yksilölajien harjoittelu on täysin eri asia kuin joukkuelajien. Samoin puhut lajeista jossa ei käytetä luovuutta, vaan ainoastaan tavoite on olla teknisesti mahdollisimman hyvä ja suorittaa ennalta sovittua sapluunaa täydellisesti. Eli unohdat että näissä lajeissa ei käytetä luovuutta, pelisilmää tai jouduta reagoimaan muuttuviin tilanteisiin, kuten jääkiekossa ja esim. jalkapallossa.
Aika yksinkertainen ajatusmalli että joukkueharjoittelussa ei voisi olla luova ja harjoitella sitä. Hyvä valmentaja osaa ruokkia erilaisilla harjoitteilla luovuutta ja pelisilmää sekä näyttää mallia. Tietysti jos askissa on 40 ukkoa niin vaikeaksi menee, mutta silloin kysymys on enemmänkin resursseista.

Ulkopelit on hyödyllisiä mutta oikean tekniikan oppimiseen tarvitaan opastusta (peliasento, syötön vast.otto, luistelutekniikka jne).
Muuten käy kun perus-golffarille joka itse on opetellut tekniikan ja vaikka kuinka harjoittelisi niin tulokset ei huonolla tekniikalla parane.

Onhan tämä lisääntyvä määrä harjoittelussa ja peleissä näkynyt myös JK-liiton toimissa. Entistä nuoremmille on alueen tehojäitä, tasoryhmiä, sääntömuutoksia ja myös sarjapelien määrä on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina. Jäälläharjoittelu on venynyt jo D-junioreillakin 10 kk pituiseksi.
Tästähän mm Ville Peltonen puhui tuossa Select-artikkelissa.
 

Major Julli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Puttosen, Järvelän ja Ranniston potkut
Taitoluistelussa on tuhansia tyttöjä pikkujunnuissa, ja pudotus on niin kovaa, että joskus mennään Suomessa useita vuosia ilman kv. tason luistelijoita. Tuon tyyppisissä lajeissa etsitään massasta max. yhtä huippuyksilöä per ikäluokka. Aika eri asia kuin lätkä tai futis.

Kyllähän tuo tasapaino motivaation ja riittävän harjoitusmäärän välillä on vaikea löytää. Tämän takia valmennuksessa pitäisi korostaa myös ohjaamisen merkitystä pelkän käsitöiden rinnalla. Ja samoin myös tunnustaa se tosiasia että motivaation puute pudottaa aina muilta osin erinomaista ainesta aina pois rattailta, oli kyseessä laji kuin laji.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Aika yksinkertainen ajatusmalli että joukkueharjoittelussa ei voisi olla luova ja harjoitella sitä. Hyvä valmentaja osaa ruokkia erilaisilla harjoitteilla luovuutta ja pelisilmää sekä näyttää mallia. Tietysti jos askissa on 40 ukkoa niin vaikeaksi menee, mutta silloin kysymys on enemmänkin resursseista.

Ulkopelit on hyödyllisiä mutta oikean tekniikan oppimiseen tarvitaan opastusta (peliasento, syötön vast.otto, luistelutekniikka jne).
Muuten käy kun perus-golffarille joka itse on opetellut tekniikan ja vaikka kuinka harjoittelisi niin tulokset ei huonolla tekniikalla parane.

Onhan tämä lisääntyvä määrä harjoittelussa ja peleissä näkynyt myös JK-liiton toimissa. Entistä nuoremmille on alueen tehojäitä, tasoryhmiä, sääntömuutoksia ja myös sarjapelien määrä on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina. Jäälläharjoittelu on venynyt jo D-junioreillakin 10 kk pituiseksi.
Tästähän mm Ville Peltonen puhui tuossa Select-artikkelissa.

Kyllä joukkueharjoittelussa pystyy olemaan luova, mutta pelaajat itse eivät siellä niin paljoa pysty luomaan, kuin omassa harjoittelussa/omissa peleissään. Jos sinulla on 5-6 kertaa viikossa harjoitukset alle 10-vuotiaana, niin kyllä siinä enemmän tai vähemmän katoaa harjoittelusta hauskuus ja ilo. Sen ikäisillä kun kuitenkin on tärkeää se että homma on leikinomista, hauskaa ja suhteellisen vapaata.

Itsehän juuri totesin että harjoitukset ovat sitä varten että siellä opetetaan se oikea tekniikka, jota sitten omissa toistoissa toistetaan harjoitusten ulkopuolella. Ei 1,5h harjoituksessa kovin monta kertaa pääse vetämään, vaikka koko harjoitus olisi pelkkää vetoharjoittelua suhteessa siihen mitä omalla ajalla sitä voi/pitää tehdä.

Kuten todettua, niin on tärkeätä että erilaisia harjoitusmääriä ja harjoitusryhmiä sekä harjoitustyyppejä on eri junioreille tarjolla. Sen oman motivaation ja kehityksen mukaan. Tämä takaa sen laajan massan.

Kuitenkaan ei niille kärkiryhmillekkään pidä lähteä liian aikaisessa vaiheessa liian suuriin ohjattujen harjoitteluiden määriin. Täysin eri asia sitten tarjota esim. jääaikaa jossa voi halutessaan saada myös opastusta, kuin että puhutaan puhtaasti harjoittelusta joukkueharjoittelussa. Nykyisin vain tuntuu että jonkunlainen "aikuiseksi jo 10-vuotiaana" malli tuntuu olevan vallalla ja pidetään itsestään selvyytenä, että kunhan nostetaan harjoittelun määrä johonkin 5-6 kertaan viikossa jo 10-vuotiailla, niin tulokset nousevat valtavasti. Tärkeämpää olisi taata laadukasta harjoittelua, se 3-4 kertaa viikossa ja ohjata samalla miten pelaajat voivat omalla ajallaan kehittyä mahdollisimman hyvin.

Jos määriä lisättäisiin niin usea ns. lahjakas, mutta ei niin totinen pelaaja, tipahtaisi todennäköisesti hyvinkin nopeasti pois ja näin sitten esim. Jesse Niinimäkiä tuskin kauheasti SM-liigassa pyörisi. Samoin varmasti massa pienenisi, vaikka ehkä kärki olisikin yhtä terävä, ellei ehkä pikkaisen terävämpikin. En kuitenkaan usko että esim. Granlund olisi yhtään sen parempi pelaaja olisi niitä joukkueharjoituksia olisi ollut se 1-2 krt enemmän viikossa.
 

oka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoolainen kiekko
eagle kirjoitti:
Kyllä joukkueharjoittelussa pystyy olemaan luova, mutta pelaajat itse eivät siellä niin paljoa pysty luomaan, kuin omassa harjoittelussa/omissa peleissään. Jos sinulla on 5-6 kertaa viikossa harjoitukset alle 10-vuotiaana, niin kyllä siinä enemmän tai vähemmän katoaa harjoittelusta hauskuus ja ilo. Sen ikäisillä kun kuitenkin on tärkeää se että homma on leikinomista, hauskaa ja suhteellisen vapaata.
Kuka muu kuin sinä on puhunut moisista harj.määristä alle 10 vuotiaille ?
Hauskuus ja ilo on paljon kiinni valmentajasta. Pelaaja ei pysty olemaan luovia joukkue-harjoituksissa ?? miksei ?

eagle kirjoitti:
Ei 1,5h harjoituksessa kovin monta kertaa pääse vetämään, vaikka koko harjoitus olisi pelkkää vetoharjoittelua suhteessa siihen mitä omalla ajalla sitä voi/pitää tehdä.
20 poikaa tekee 30 min erilaisia vetoja parityöskentelynä niin on jokaisella jätkällä "narut" katki. Olen nähnyt ja on tehokasta. Vielä jää 60min aikaa tehdä muuta.

eagle kirjoitti:
Jos määriä lisättäisiin niin usea ns. lahjakas, mutta ei niin totinen pelaaja, tipahtaisi todennäköisesti hyvinkin nopeasti pois ja näin sitten esim. Jesse Niinimäkiä tuskin kauheasti SM-liigassa pyörisi. Samoin varmasti massa pienenisi, vaikka ehkä kärki olisikin yhtä terävä, ellei ehkä pikkaisen terävämpikin.
Kysymys kuuluukin, mitä halutaan ? jos halutaan paljon "massaa" niin kaikille vähän. Jos halutaan kans.välistä huippua niin harvalle paljon.
Mielestäni meillä on aivan liian paljon "massaa" josta tiedetään jo 100-varmasti jo 10-vuotiaana ettei niistä tule koskaan edes B-SM -tason pelaajaa mutta kuitenkin näille annetaan samat jää-määrät kuin enemmän intoa ja lahjakkuutta oleville.

Se että innokkailla pelimiehillä olisi mahdollisuus harjoitella enemmän kuin mitä oma joukkue tarjoaa, vaikka muiden joukkueiden harjoituksissa, tuntuu olevan aika vaikeaa järjestää, niin seuroille kuin vanhemmillekkin. Oli sitten lähtö-taso mikä tahansa.

Mutta onneksi muutos-prosessi on jo käynnissä.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Kuka muu kuin sinä on puhunut moisista harj.määristä alle 10 vuotiaille ?
Hauskuus ja ilo on paljon kiinni valmentajasta. Pelaaja ei pysty olemaan luovia joukkue-harjoituksissa ?? miksei ?

Lainataan erästä kirjoittajaa tästä ketjusta:

Taso ei nouse koska ei ole tarpeeksi jäätä. Jos 10 v jantterit treenaa 3-4 krt/vk niin voiko edellyttää mitään enempää kuin kädetöntä kohellusta.

Eli sinun mukaasi 3-4 kertaa viikossa ei riitä, niin silloin mielestäni on oletettavaa että vaatisit sitten 5-6 kertaa viikossa tms.

Pelaaja pystyy olemaan luova harjoituksissa, mutta harvemmin niin luova kun niissä pihapeleissä ja itsekseen leikkiessä. Harjoituksissa useimmiten koitetaan miellyttää valmentajaa ja toimia harjoitusten normien mukaan. Ohjattu harjoitus on aina erilainen tilanne kun se itsekseen/kavereiden kanssa pelaaminen ja leikkiminen. Se on henkisesti myös erilainen tilanne, vaikka valmentaja(t) olisivat kuinka mukavia ja harjoituksissa olisi kuinka kivaa sekä motivoivaa. Useimmiten vielä suuri osa harjoitteluajasta on pakotettu käyttämään siihen perustekniikan käymiseen.

Teemu Pulkkisen vedon salaisuus on omaehtoinen harjoittelu, Mikael Granlundin pelin pihapelit, Sidney Crosbyn, Wayne Gretzkyn, jne. omat harjoittelut itsekseen. Jalkapallon puolella Jari Litmasen taitojen taustalla on se että hän itsekseen harjoitteli joka aamu ja ilta toistoja ja toistoja. Sinun mukaasi 30minuutissa vetoharjoittelua saadaan toistoja tarpeeksi. Se ei todellakaan pidä paikkansa, koska silloin sitä pitäisi vetää jokaisessa harjoituksessa se 30minuuttia ja tämä tarkottaisi valtavaa vajetta muihin taitoihin. Itsekseen vedot pitää treenata, harjoitukset ovat vain sitä oikean suoritteen oppimista varten. Noita toistoja kun tarvittaisiin tuhansia ja taas tuhansia.

Kysymys kuuluukin, mitä halutaan ? jos halutaan paljon "massaa" niin kaikille vähän. Jos halutaan kans.välistä huippua niin harvalle paljon.
Mielestäni meillä on aivan liian paljon "massaa" josta tiedetään jo 100-varmasti jo 10-vuotiaana ettei niistä tule koskaan edes B-SM -tason pelaajaa mutta kuitenkin näille annetaan samat jää-määrät kuin enemmän intoa ja lahjakkuutta oleville

Puheet siitä että 10-vuotiaana valtavasta massasta osattaisiin aukottomasti seuloa kaikki pelaajat on kyllä todellista haihattelua. Jos lähdetään linjalle missä jokaisessa seurassa on maksimissaan 20 pelaajaa ringissä D-junnuissa, niin Suomi antaa valtavasti etumatkaa jo esim. Ruotsille ja oltaisiin harrastajamäärissä sitten jossain Tanskan tasolla...

Harjoitusmäärien nostaminen ei ole todellakaan tie onneen. Se aiheuttaisi vain entistä enemmän drop outteja, myös niiden lahjakkaiden kavereiden. Täten jääkiekosta tulisi sitten entistä vähemmän niitä lahjakkuuksia läpi. Samoin kun sieltä uinnista ja taitoluistelusta, niin sitten meillä olisi ehkä ikäluokassa edelleen se Pulkkinen, mutta ei välttämättä Granlundia.

Kuten todettua, niin hyvä tutustua miten jalkapallon puolella maailman tämän hetken paras akatemia toimii. Siellä 12-vuotiaatkaan eivät harjoittele kuin 3-4 kertaa viikossa. Mikseivät enempää, jos se kerran olisi se ainoa tie onneen? Lasten pitää antaa nauttia pelaamisesta harjoitusten ulkopuolella, elää lapsuutta ja kehittyä siinä samalla hyvässä valmennuksessa eteenpäin. 3-4 krt viikossa on täysin riittävä, jos pelaajalla on motivaatio kohdallaan ja hän harjoittelee itsekseen. Ongelmat ovat ihan muualla kuin harjoitusmäärissä. Ongelmat ovat harjoittelun tasossa, omaehtoisen harjoittelun/kehittymisen rajoitteissa, liian nuorena voittamisen ylitavoittelemisessa, virheiden pelon istuttamisessa jo ihan nuoriin pelaajiin, jne.

Jos laskee sen 1-2 lisäharjoituksen huonot ja hyvät puolet, niin pitäisi älytä tämä yhtälö. 1-2 harjoitusta lisää tarkoittaa vuodessa luokkaa 50-60h lisää harjoittelua. Tuohon ei käytännössä ole mitään jos vertaa siihen millaisiin määriin innokkaat pelaajat pääsevät omalla ajalla harjotitelussa. Puhutaan sadoista tunneista. Sen sijaan se 1-2 lisäharjoitusta voi rajoittaa juuri sitä omaa harjoittelua. Aiheuttaa enemmän väsymistä, aiheuttaa ajan kanssa ongelmia, rasittaa kehoa, jne.

edit:Suosittelen tutustumaan alan kirjallisuuteen, siis vaikkapa kasvatustieteeseen ja valmentamiseen/harjoitteluun liittyvään, jos ei hahmota miksi 10-vuotiaan ei pidä yhtään tuota 3-4 kertaa enempää viikossa harjoitella joukkueensa harjoituksissa. Edelleen eri asia jos tuon lisäksi saa harjoitella eri muodoissa itsekseen, muissa lajeissa tai esim. vapaasti seuran järjestämissä "vapaajää" tapahtumissa(näissäkin voidaan hyvin järjestää tilanne jossa paikalla on valmentaja, mutta vain niin että häneltä voi kysyä apua/neuvoja, eikä niin että hän on siellä ohjaamassa ns. väkisin pelaajia). Oma ehtoinen harjoittelu tulee olemaan jatkossakin ratkaisevassa asemassa ja joukkueharjoitusmäärien lisääminen ei tule auttamaan kehitystä. Päinvastoin. Paljon tärkeämpää olisi puuttua oikeisiin ongelmiin, niihin mistä tuossa ylempänä puhuinkin.

Mutta sepäs siitä. Jokainen voi toki mielellään uskoa mihin tahtoo. Kannattaa vain vähän syvemmälle mennä pohdinnoissa, kun siitä mistä aita on matalin.
 
Viimeksi muokattu:

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Oikeasti minä halusin vain kehua eaglen kirjoitusta, mutta ihan tekosyynä mainitsen sellaisenkin kysymyksen, että jos 50-60 tuntia jääharjoitusta lisää vuodessa lisää myös muutenkin korkeita harrastuskustannuksia merkittävästi ja tätä kauttakin tulisi lisää poisjääntejä.
 

oka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoolainen kiekko
Tarkennuksia eagle:
- Sinä puhut alle 10-vuotiaista, minä en.
- Sinä olet jankuttanut tästä 5-6 krt/vk joukkueharjoittelusta, minä en. Totesin: "Joukkueharjoitusten lisäksi on tekniikka/peli -jäitä ympäri Espoota 3-4 kertaa viikossa."
eagle kirjoitti:
Puheet siitä että 10-vuotiaana valtavasta massasta osattaisiin aukottomasti seuloa kaikki pelaajat on kyllä todellista haihattelua.
Ei aukottomasti mutta silloin alkaa JK-liiton puolestakin tasosarjat ja näissä alemmissa tasoluokissa näkee paljon sellaista väkeä joille laji ei edes sovi eikä tunnu olevan kiinnostustakaan.
eagle kirjoitti:
Jos lähdetään linjalle missä jokaisessa seurassa on maksimissaan 20 pelaajaa ringissä D-junnuissa, niin Suomi antaa valtavasti etumatkaa jo esim. Ruotsille ja oltaisiin harrastajamäärissä sitten jossain Tanskan tasolla...
En tuota tarkoittanut, mutta kun Espoossa on 200 junioria jokaisessa ikäluokassa niin D-junioreissa tosissaan pelaavia on enää max 50.

eagle kirjoitti:
Harjoitusmäärien nostaminen ei ole todellakaan tie onneen. Se aiheuttaisi vain entistä enemmän drop outteja, myös niiden lahjakkaiden kavereiden. Täten jääkiekosta tulisi sitten entistä vähemmän niitä lahjakkuuksia läpi.
Kumma kyllä, ainakin Espoossa, näillä vapaa-ehtoisilla taito/pelijäillä tuntuu olevan kova kysyntä. Mutta kai ne sitten pitää kieltää. Aloin miettiä että mitä tekee lahjakkuudella jos ei ole intoa harjoitella...
Jukka Jalonen ja Juha Väätäinen ovat molemmat todenneet että tärkein ja jopa ainoa lahjakkuuden muoto huippu-urheilussa on harjoittelulahjakkuus.

eagle kirjoitti:
Kuten todettua, niin hyvä tutustua miten jalkapallon puolella maailman tämän hetken paras akatemia toimii. Siellä 12-vuotiaatkaan eivät harjoittele kuin 3-4 kertaa viikossa. Mikseivät enempää, jos se kerran olisi se ainoa tie onneen?
Mänizeri kirjoitti:
Viime viikon Urheilulehdessä oli varsin ansiokas juttu Barcelonan junioriakatemiasta, La Masiasta. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta muistaakseni siinä sanottiin jota kuinkin näin, että suurimman osan ajasta pojat käyvät koulua ja jalkapalloa on vain 2h/päivä.
Vähän eri tarinaa... tuohan tarkoittaa 5x2h=10h harjoitusta/vk + vklopun peli.


Espoossa on saatu aikaan näillä muutoksilla tason nostoa kaikissa ikäluokissa, joka kulminoitui nyt C,B,A -SM-menestykseen. Aika näyttää jatkuuko menestys.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Kumma kyllä, ainakin Espoossa, näillä vapaa-ehtoisilla taito/pelijäillä tuntuu olevan kova kysyntä. Mutta kai ne sitten pitää kieltää. Aloin miettiä että mitä tekee lahjakkuudella jos ei ole intoa harjoitella...
Jukka Jalonen ja Juha Väätäinen ovat molemmat todenneet että tärkein ja jopa ainoa lahjakkuuden muoto huippu-urheilussa on harjoittelulahjakkuus.



Vähän eri tarinaa... tuohan tarkoittaa 5x2h=10h harjoitusta/vk + vklopun peli.

Barcelonassa on todellisuudessa 3-4 kertaa viikossa harjoitukset ja ne kestävät alle 12-vuotialle aina sen 1,5h maksimissaan. Mistäkö tiedän, henkilökohtaisesti kertonut henkilö joka vieraillut tuolla ja tutustunut tuon toimintaan. Todellisuudessa siis harjoituksia ei todellakaan ole 5 viikossa, vain ainoastaan se 3-4 ja vkl sitten peli/pelejä. Jos et muuten usko, niin sitten tutustumaan asiaan oikeasti, netissäkin löytyy tietoa (esim. Inside FC Barcelona's football academy, churning out future Messis...for free | Mail Online). Tuolta voin lainata kohdan 14-vuotiaista: Typically the 14 year-old boys will train for six hours a week and play a game of 90 minutes.

Read more: Inside FC Barcelona's football academy, churning out future Messis...for free | Mail Online


Niin nyt puhut itse vapaaehtoisista taito/pelijäistä, kun aiemmin puhuit joukkueharjoitteista koko joukkueelle. Nämähän ovat täysin eri asia. Kaikille innokkaille ja lahjakkailla tulee antaa mahdollisuus harjoitella juurikin sitä henkilökohtaista taitoa/tekniikkaa vapaamuotoisesti ja vapaasti seurojen puolesta niin paljon kun löytyy halua ja mahdollisuuksia. Mutta on täysin eri asia harjoittaa joukkuekohtaisia harjoituksia se 5+ kertaa viikossa.

Niin ja mistä nuo määrät tulevat. Lainaus eräältä kirjoittajalta:

"Esim E-junnuissa kun siirrytään pitkälle kentälle voisi vaikka vähän yli 20 pelaajan ryhmä (2 pelijoukkuetta) harjoitella laadukkaasti 5 krt/vk. "

Samoin jos puhutaan lajin vertaamisesta taitoluisteluihin, voimisteluun sun muihin, niin silloin puhutaan tuollaisista harjoitusmääristä jo aivan nuorilla. Ja jos nykyinen taso on sen 3-4, niin ne jotka kaipaavat lisä joukkueharjoituksia silloin tarkoittaa sitä 5-6 sitten aikalailla.

Mutta jos kokoajan siis oletkin tarkoittanut että joukkue harjoittelisi edelleen sen 3-4 kertaa viikossa sinne n.14-vuoteen saakka ja sitten innokkaille tarjottaisiin muuta kuin joukkueharjoittelua nuoresta pitäen, niin sittenhän ollankiin samoilla linjoilla, vaikka tekstisi ovat antaneet ymmärtää ihan toista ja niissä on toisin kirjoitettu.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös