Nuori Suomi ry

[L4E]

Joskus kuulee ja näkee sanottavan, että karsintaa ei saa aloittaa liian aikaisin, sillä se sulkee ulos niin sanotut "myöhäisheränneet". Väite on kestämätön.

Vaatii muuten aika moista henkilötuntemusta, että pystyy jostain 7-9 vuotiaasta päättelemään onko oikeasti lahjakas vai onko vaan treenannut enemmän kuin muut ikäluokkansa pelurit(kaikkien taustat siis pitäisi tietää). Se ei sinänsä ole pelurilta pois, että on viihtynyt toisia enemmän ulkojäillä, mutta se ei toisaalta tee kyseistä pelurista myöskään lahjakkaampaa urheilijaa.

Mitä itse on noita nuoria kiekkoilijoiden ja jalkapalloilijoiden alkuja tullut seurattua, niin yllättäviäkin voimasuhteiden muutoksia tulee ja yllättävän pienessä ajassa, kun harjoitusmäärät kasvavat ja näiden itse hankittujen "ylimääräisten" harjotteiden merkitys pienenee. Toki ei saa ymmärtää väärin, sillä kaikki omaehtoinen harjoittelu on hyvästä ja tarpeen, jos meinaa huippukiekkoilijaksi kehittyä.

 

[PJx]

Vaatii muuten aika moista henkilötuntemusta, että pystyy jostain 7-9 vuotiaasta päättelemään onko oikeasti lahjakas vai onko vaan treenannut enemmän kuin muut ...

Sihvosen "koulukunnan" (ja tietyssä mielessä myös minun) ajatusmalli lähtee siitä, että on kestämätöntä yrittää pitää matkassa kaikkia lahjakkuuksia harjoittelun laadun kustannuksella. Lapset on saatava laadukkaaseen valmennukseen tarpeeksi aikaisin.

Jos kaverin treenihistoria ei ole kunnossa, ei lahjakkuuskaan auta. Välttämättömiä edellytyksiä menestykselle ovat treenihistoria (mukaan lukien pelit) ja lahjakkuus. Näistä valmennuksella hoituu toinen puoli ja porukan "arvonta" tehdään parhaan tiedon mukaan. Tulosten aikaansaamiseksi on valittuun joukkoon mahduttava riittävästi lahjakkuutta. Mentiin miten mentiin, valinnat eivät osu 100% kohdalleen.

Luulisin, että tässä suhteessa oma ajatteluni eroaa Sihvosen vastaavasta lähinnä määrä-kysymyksissä.

 

[choose_life]

Jos kaverin treenihistoria ei ole kunnossa, ei lahjakkuuskaan auta. Välttämättömiä edellytyksiä menestykselle ovat treenihistoria (mukaan lukien pelit) ja lahjakkuus. Näistä valmennuksella hoituu toinen puoli ja porukan "arvonta" tehdään parhaan tiedon mukaan. Tulosten aikaansaamiseksi on valittuun joukkoon mahduttava riittävästi lahjakkuutta. Mentiin miten mentiin, valinnat eivät osu 100% kohdalleen.

Eivät tietenkään, koska yksikään järjestelmä ei ole aukoton eikä varsinkaan itseisarvona "tuota" tai ole tuottamatta yhtään huippua.
Ilman sarvia ja hampaita (koska olet selkeästi tervejärkinen, vilpitön, konkreettisia ratkaisuehdotuksia ja kokemusta junioritoiminnasta omaava tyyppi): millainen tehokarsinnan oikeuttava ja välttämätön menestystä edellyttävä "treenihistoria" (mukaan lukien pelit) on 7-vuotiaalla?

 

[L4E]

Sihvosen "koulukunnan" (ja tietyssä mielessä myös minun) ajatusmalli lähtee siitä, että on kestämätöntä yrittää pitää matkassa kaikkia lahjakkuuksia harjoittelun laadun kustannuksella. Lapset on saatava laadukkaaseen valmennukseen tarpeeksi aikaisin.

Siitä olen täsmälleen samaa mieltä, että laadukas valmennus mahdollisimman aikaisin on tärkeää. Varsinkin kun noissa ikäluokissa ihminen on "oppivaisimmillaan". Mutta en ymmärrä miksi noin nuorille pitäisi jotain jakoja tehdä, sillä eihän nuo mitään laadukasta valmennusta takaa tai jos jako jätetään tekemättä ole poissulkemassakaan laadukasta valmennusta. Laadukas valmennus enemmän siitä kiinni onko halukkaita vetäjiä tarpeeksi.

 

[PJx]

millainen tehokarsinnan oikeuttava ja välttämätön menestystä edellyttävä "treenihistoria" (mukaan lukien pelit) on 7-vuotiaalla?

Mieluummin ei mitään vielä muutamaa vuotta vanhemmillekaan, mikäli resursseja on on edes siedettävästi käytössä. Sen sijaan "tavoitteelliselle" joukolle vaatimustaso kohdalleen ja luonnon valinta hoitaa loput jollain aikavälillä.

Toki tämä edellyttäisi, että joukkueilla olisi mahdollisuus elää kauden aikana. Suomeksi sanoen kavereita pitäisi pystyä "siirtämään" jossain määrin joukkueiden/ikäluokkien välillä. Visio ei oikein taida mahtua tähän nykysysteemiin (ainakaan jakamatta kautta vähintään pariin itsenäiseen osaan). Lisäksi joukkueiden toistuva "perustaminen" olisi raskas prosessi.

Liian pienen valiojoukon kasaaminen ei nähdäkseni enää nykymaailmassa onnistu, sillä mistään ei tule 70-luvun ulkojäiden tapaan vahvistuksia. Niillä mennään, jotka melko "alkumatkasta" valikoituvat mukaan.

Pakon edessä valinnan olisi perustuttava aika lailla valintahetken (huonosti) arvioituun tasoon.

 

[choose_life]

Mieluummin ei mitään vielä muutamaa vuotta vanhemmillekaan, mikäli resursseja on on edes siedettävästi käytössä. Sen sijaan "tavoitteelliselle" joukolle vaatimustaso kohdalleen ja luonnonvalinta hoitaa loput jollain aikavälillä.

Toki tämä edellyttäisi, että joukkueilla olisi mahdollisuus elää kauden aikana. Suomeksi sanoen kavereita pitäisi pystyä "siirtämään" jossain määrin joukkueiden/ikäluokkien välillä.

Liian pienen valiojoukon kasaaminen ei nähdäkseni enää nykymaailmassa onnistu, sillä mistään ei tule 70-luvun ulkojäiden tapaan vahvistuksia. Niillä mennään, jotka melko "alkumatkasta" valikoituvat mukaan.

Pakon edessä valinnan olisi perustuttava aika lailla valintahetken (huonosti) arvioituun tasoon.

Asiantunteva, ratkaisukeskeinen ja realistinen vastaus (ei yllättänyt aiempien viestin perusteella:). Kahden ensimmäisen kappaleen mukaan toimimista ei NS- tai mikään mukaan järjestelmä ole kieltänyt/estänyt yhdelläkään vuosikymmenellä.
Erinäisistä muista esteistä, joista joukkueensa menestystä hysteerisinä kyttäävät valmentajat eivät ole pienin, on sitten "katergorisia" esimerkkejä pilvin pimein.

 

[Puolikaspakki]

Toki tämä edellyttäisi, että joukkueilla olisi mahdollisuus elää kauden aikana. Suomeksi sanoen kavereita pitäisi pystyä "siirtämään" jossain määrin joukkueiden/ikäluokkien välillä. Visio ei oikein taida mahtua tähän nykysysteemiin (ainakaan jakamatta kautta vähintään pariin itsenäiseen osaan). Lisäksi joukkueiden toistuva "perustaminen" olisi raskas prosessi.

Hyvä idea, vaan ei toimi niin kauan kuin ikäluokkien korkeimmalla sarjatasolla (AAA) pelaa suuri määrä joukkueita kaikista mahdollisista seuroista ja vanhempien näkökulmasta AA-sarjat vastaavat lähinnä pihahöntsyjä.

Ehkäpä sitten muuttuu ääni kellossa, jos joskus saamme oikeasti AAA-tason sarjat, mikä nykyisellä pelaajamäärällä tarkoittaisi yhtä sarjaa / ikäryhmä (C/D/E). AA- ja A-tason sarjat voisivat edelleen pyöriä ikäluokittain (vaikka itse näkisin mielelläni myös AA-tason ikäryhmittäin), joka takaisi näille "myöhään heränneille" samanlaisen kasvualustan kuin nykyäänkin. Tällainen muutos toki pienentäisi kiekkoliiton tuloja, joten eipä tule koskaan tapahtumaan.

Nuoren Suomen kantava teema on antaa jokaiselle harrastalle mahdollisuus. Tämä on ymmärretty kiekkoliitossa niin, että jokaiselle on annettava mahdollisuus pelata parhaiden kanssa, mistä on seurannut vääjäämättä suuret ja epätasaiset sarjat, joissa pelataan vielä verrattain vähän otteluita. Ihan tuosta noin vain en suostu uskomaan, että tämä sarjajärjestelmän ongelma olisi lähtöisin junioreiden valmentajista - edes niistä jotka suu vaahdossa janoavat menestystä.

Kiekkoliiton valmentajanoppaissa (joita minullekin on jaettu) on mainittu kuinka paljon eri-ikäisten junnujen tulisi harjoitella, esim D-ikäisille mainittiin riittävän 3 kertaa viikossa. Nämä ohjeistukset tulivat vasta, kun Nuori Suomi tuli kuvaan mukaan, joten on varsin ymmärrettävää, että kentällä nämä mielletään Nuoren Suomen ohjeiksi (mitä ne itse asiassa ovatkin). Toivottavasti näistä ohjeista on jo nykyisin luovuttu.

Nuorta Suomea pitää kohdella sellaisena kuin se on - taustajärjestönä, joka ohjaa sidosryhmiensä toimintaa mm. taloudellisella tuella. On aivan yhtä sinisilmäistä väittää, ettei Nuorella Suomella ole mitään tekemistä pelaajatuotannon kanssa kuin syyttää Nuorta Suomea kaikesta mikä on vialla jääkiekon junioritoiminnassa.

Suomen kiekkokulttuuri (ja muukin urheilukulttuuri) on varsin nuori ja sille on tyypillistä etsiä sitä viisasten kiveä sen sijaan, että keskityttäisiin oleelliseen. Näitä viisasten kiviä on vuosien saatossa ollut mm. voimaharjoittelu, rasvaprosentti, pienpelit, suunnanmuutospeli, pelitilanneroolit, teränkäyttö, taitoluisteluvalmentajien hyödyntäminen jne. Kaikki nuo ovat kyllä tärkeitä osatekijöitä kun puhutaan urheilijasta, mutta ei noista yksistään mikään tee autaaksi. Mielestäni tärkein asia on kuitenkin unohdettu ja vasta nyt sitä ollaan keksimässä uudestaan - Harjoituksen laadulla ei ole mitään merkitystä, mikäli harjoittelun määrää ei ole tarpeeksi.

Lainaus Hyvä Harjoittelu -tutkimuksen raportista:

- Mikäli pelaaja ei ota suurta vastuuta omasta harjoittelustaan ennen kahtatoista ikävuotta, ei millään ulkoisilla tukitoimilla päästä toivottuun lopputulokseen.

Kysymys kuuluukin, miten Nuori Suomi kannustaa junioreita ottamaan vastuuta omasta harjoittelustaan?

 

[choose_life]

Nuorta Suomea pitää kohdella sellaisena kuin se on - taustajärjestönä, joka ohjaa sidosryhmiensä toimintaa mm. taloudellisella tuella. On aivan yhtä sinisilmäistä väittää, ettei Nuorella Suomella ole mitään tekemistä pelaajatuotannon kanssa kuin syyttää Nuorta Suomea kaikesta mikä on vialla jääkiekon junioritoiminnassa.

Totta. Pitää olla harvinaisen typerä, junnukiekon historiasta, muutoksista ja käytännön realiteeteista tietämätön ja/tai henkilökohtaisista ongelmista kärsivä, jos syyllistyy kumpaankaan ääripäähän. Onneksi molemmat ovat vähemmistönä tällä palstalla ja toivottavasti reaalimaailmassakin.

Suomen kiekkokulttuuri (ja muukin urheilukulttuuri) on varsin nuori ja sille on tyypillistä etsiä sitä viisasten kiveä sen sijaan, että keskityttäisiin oleelliseen. Näitä viisasten kiviä on vuosien saatossa ollut mm. voimaharjoittelu, rasvaprosentti, pienpelit, suunnanmuutospeli, pelitilanneroolit, teränkäyttö, taitoluisteluvalmentajien hyödyntäminen jne. Kaikki nuo ovat kyllä tärkeitä osatekijöitä kun puhutaan urheilijasta, mutta ei noista yksistään mikään tee autuaaksi.

Totta tämäkin, ja liittyy pelin (yksinkertaisten) perusasioiden ja kokonaisuuksien unohtamiseen, ylenmääräisen teorianysväilyn ajamiseen käytännön kokemusten edelle & yhden "totuuden" auktoriteettiuskoiseen sokeuteen, joista niin ikään on puhuttu sen sata kertaa.

Harjoituksen laadulla ei ole mitään merkitystä, mikäli harjoittelun määrää ei ole tarpeeksi.

Ei, eikä määrällä jos harjoituksessa tehdään asioita päin persettä (esim. opetetaan palopostin kokoisesta alkaen, että oikea tapa purkaa paine omista on heittää kiekko mahdollisimman äkkiä hevon helvettiin, koska Raato Summanenkin käski puukäsipakki X:ää tekemään maajoukkueessa niin:).

- Mikäli pelaaja ei ota suurta vastuuta omasta harjoittelustaan ennen kahtatoista ikävuotta, ei millään ulkoisilla tukitoimilla päästä toivottuun lopputulokseen.
Kysymys kuuluukin, miten Nuori Suomi kannustaa junioreita ottamaan vastuuta omasta harjoittelustaan?

Vai olisiko tästä kannustuksesta vastuussa ihan joku konkreettinen taho mystisen järjestelmän sijaan - kuten se valmentaja ja muu lähipiiri? Puhumattakaan pelaajanalun omasta halusta, jota voi kyllä vahvistaa tai heikentää, mutta jonka olemassaolo on lopulta aina kaiken alku (tai loppu).

 

[mjr]

Kysymys kuuluukin, miten Nuori Suomi kannustaa junioreita ottamaan vastuuta omasta harjoittelustaan?

En näkisi että NS:llä olisi käytännössä mitään spesifiä roolia tässä kysymyksessä. Ja sama vastaus, ei mitenkään, tulisi myös kysymykseen "miten Nuori Suomi estää junioreita ottamasta vastuuta omasta harjoittelustaan?" Nuoren Suomen tavoitteet luonnollisesti eroavat, ja edukseen, huippu-urheilija -tuotannon tavoitteista, mutta mikään NS:ssä ei ole olennainen este suomalaisen juniorituotannon laadun parantamiselle. Suurin käytännön este lienevät taitamattomat ja lyhytnäköiset valmentajat, mutta tämäkin on osin epäoikeudenmukainen yleistys, koska puitteet eivät mitenkään suosi juniori-valmentajien työtä. On sinänsä peri-inhimillistä hakea omaa gloriaa niinkin vaatimattomasta asiasta kuin oman juniorijoukkueen menestyksestä, vaikka juuri tämä lyhytnäköinen menestyksenhimo ja tappioiden kammo lienee se suurin este huippu-yksilöiden esiin nostamiselle ja systemaattiselle kehittämiselle, ei siis jokin NS-idealismi.

 

[HMenthal]

On siis perjantai ja rankan työviikon jälkeen väsymys painaa, mutta viljasta pannun tuotteen voimalla uhmaan kaikkia mahdollisia fysiikan lakeja, vai mitä ne oli...

Oho! Että Kalekin sitten vihdoin myöntää Nuori-Suomen vieneen kiekkoiluamme mönkään.

Ja tällä onkin sitten kaikki aiemmat Kalen kommentit ja höpöhöpöt kuitattu. Toivottavasti Kale saa jatkaa hommassaan ainakin seuraavat 20 vuotta. Only in Finland! Jee jee!!!

Valmennus ja valmentajien asenteet, tietty näköalattomuus ja lyhytnäköisyys ovat ylivoimaisesti olennaisempia tekijöitä.

Täältä löytyy mielestäni se todellinen ja suurin epäsuhta suomalaisessa kiekossa. Junnuvalmennuksen taso on kokonaisuutena huono. Ja tähän löytyy monia ja kirjava joukko syitä. Jos nostetaan tästä kavalkaadista muutama pointti esille, nousee seuratason "veljeilyt" ja toisaalta koulutuksissa opittujen, tai kuultujen, asioiden siirtyminen käytäntöön aivan kärkipäähän.

Fakta on, että kiekossa todellisista junnuasiantuntijoista on pulaa. Suhteellisen suurissakin seuroissa, ja etenkin pienemmissä, ikäkausien "kunkkuina" toimivat valmennuspäälliköille tutut tai suositellut isät tai sitten seurassa pitkään olleet vanhat konkarit. Tässä ei sinällään ole mitään pahaa, mutta hyvin yleisesti on havaittavissa, että tietotaito ja valmiudet eivät kohtaa todellista tarvetta. Havainnollistaen homma menee siis niin, että vedetään settiä, kuten tätä on aina vedetty, tai siten kuten silloin oman "uran" alussa tehtiin.

Tähän liittyy vahvasti koulutus. Liiton päättäjien ja ainakin muutamien aluekouluttajien suista on kuultu, että vähintään kaikki halukkaat ohjaajat/valmentajat, tai mieluiten yksinkertaisesti kaikki, pitäisi saada uudistetuille valmennuskursseille, siis ainakin alimmissa ikäluokissa. Mutta. Seurojen valmennuspäälliköt, ja kaiketi päävalmentajat, ohjeistetaan tekemään rankkaus omista valmentajistaan, jotta valmentajia voidaan kutsua tietyssä järjestyksessä kursseille, koska kaikki halukkaat eivät kaikilla alueilla kursseille mahdu. Näin olen keskusteluissa saanut selville. Tähän liittyykin sitten paljon epäkohtia, joita en nyt tässä ala käymään läpi, mutta jokainen lajiniilo ymmärtänee yskän.

Pointti on siis kuitenkin se, että monia halukkaita ja kyvykkäitä valmentajia jää nuolemaan näppejään ja taka-alalle, kun valitut ja "koskemattomat" hallitsevat valmennuskuvioita. Tällä saadaan hyvin tapettua innostusta ja halukkuutta valmentamiseen etenkin "nuorten" ja kokemattomien keskuudessa, joilla kuitenkin olisi pitkällä tähtäimellä paljonkin annettavaa Suomi-kiekolle, vaikkakin sitten vain sen alimmilla tasoilla.

Unohtaa ei sovi tässä myöskään valmentajien keskinäistä kilpailua, joka myös vaikuttaa monella tapaa koko toimintaan. Jokainen on heti toinen toistaan parempia ja laadukkaampia koutseja ja lähes valmiita liigaan. Harmi vaan, että olennainen saattaapi tässä sitten unohtua. Usein äänekkäimmin huutava on se kukko tunkiolla ja muut ovat...

Jos vanhemmat eivät ole olleet hereillä tarpeeksi nuorena, niin vaikeaksi menee.

Tässä tullaan myös hyvin kiintoisaan kohtaan. Löytyy meinaan ihan helvetisti vanhempia, jotka vain tuovat lapsensa treeneihin ja se onkin sitten siinä. Monen olettamuksena tuntuukin olevan, että seuran valmentajasedät hoitavat loput ja oma poika(tyttö) on ainakin oman joukkueen paras, ellei jopa koko ikäluokkansa paras. Ja kotona sitten tarjotaan palkkioksi ehkä n. 10 tunnin uurastamisesta viikossa energiajuomat, sipsit, limut, karkit ym. ja äksboksit ym. ym. ym. ja sitten ihmetellään, kun ei se VesaPekka kehitykkään oletetusti ja/tai omien(vanhempien) toiveiden mukaisesti ja sitten haukutaan koko seura ja puoli Suomea. Mitä näiltä vanhemmilta voikaan muuta odottaa, koska he eivät ole olleet itse missään (kilpa)urheilun tapaisessa koskaan mukana. Ja tämä nykyisen teknologian kehityksen alkulähteiden startattua todella heidän nuoruudessaan mm. C64:n voimalla.

Kysymys kuuluukin, miten Nuori Suomi kannustaa junioreita ottamaan vastuuta omasta harjoittelustaan?

Heh! Tähän voisi kaiketi antaa filosofisen vastauksen, mutta kun en ole filosofi. Oletan, että vstauksesta saisi kuitenkin pitkän. Ja ilmeisesti jotkut palstaveljet ovat enemmän perillä filosofiasta...

Nuoren Suomen tavoitteet luonnollisesti eroavat, ja edukseen, huippu-urheilija -tuotannon tavoitteista, mutta mikään NS:ssä ei ole olennainen este suomalaisen juniorituotannon laadun parantamiselle.

En itsekään näe ja koe, että NS olisi yksinään tuomittavissa murhaajaraiskaajahuumerikollisena Suomen jääkiekon, tai minkään munkaan lajin, huippu-urheilijoiden tyrehdyttäjänä, se olisi aivan liian mustavalkoista ajattelua. NS vaikuttaa monessa päätöksessä kylläkin taustalla, mutta se ei ole urheilun ja liikunnan perustuslaki.

Siis, hyvä Kale, keep on going!

 

[anatsu]

Pitää sanoa itsekin joku sana tästä Nuori Suomi-järjestelmästä, kun olen itse sen läpikäynnyt. En osaa sano onko kukaan muu edellä kirjoittaneista kokenut sitä henkilökohtaisesti.

Pitää aloittaa kertomalla oma kehityskaari jääkiekon osalta. Olin 6-vuotiaana, kun aloitin pelaamisen, melkeinpä kentän paras. Tämä johtui niistä monista monituisesta tunnista, jotka olin viettänyt kavereiden kanssa ulkona. Minua ja kavereita yhdisti yksi intohimo. Jääkiekko. Päivittäin huidottiin tennarin perässä ulkona useampi tunti, varmaan 4 tuntia suurinpiirtein. Se kehitti sellaiset taidot käsiin, että niillä pärjäsi jäällä.

Sitten tuli pleikkari ja muut viihdyttimet ja ulkona pelaaminen jäi, jota kadun syvästi. Kehitys meni alaspäin, paino ylöspäin. Ilman Nuorta Suomea en varmasti olisi mahtunut pelaavaan kokoonpanoon, mutta se rakkaus lajiin ei ollut kadonnut mihinkään.

D-junnuihin asti vain kirjaimellisesti "pyörin" mukana. Peliaikaa kerta tuli, vaikkei treenannutkaan kunnolla. Mutta sitten C-junnuihin päästessä loppuikin tämä "turvatakuu" peliajasta. Jouduin istumaan penkinpäässä usemman kerran. Ilman rakkautta jääkiekkoon olisin todennäköisesti lopettanut. Mutta joku kyti sisällä, joku palava halu näyttää. Aloitin treenaamisen. Treenasin luistelua, joka oli ehdottomasti minun heikoin kohta. Ajattelin, että ei haittaa vaikken pääsisi heti pelaavaan kokoonpanoon, mutta treenamisella minunkin aikani koittaa joskus. Luistelu alkoi parantua ja pääsin enemmän kentälle. Kentälle pääsy palkitsi. Se tuntui kuin palkalta treenaukselle. C-junnuvuosi oli vielä vähän heikompaa minulta, mutta olin tajunnut, että ilman työtä ei tule tuloksia.

Ensimmäinen B-junnuvuosi oli edessäkäsin. Edelliseltä kaudelta olin oppinut, että treenaminen kannattaa. Joten treenasin aivan uudella asenteella kesällä. Nyt minäkin pääsisin näyttämään, ajattelin. Olin nuorempaa B-junnu ikäluokkaa tuolloin, eli vastassa oli pitkälti vanhempia pelaajia kuin minä. Silti pohjatyö "menestykselle" oli tehty. Kesän ja viime kauden opittu treenaminen alkoi näkyä. Luistin kulki siihen malliin, että yleisössä hämmästeltiin "kuka tuo on?". Muiden kavereiden isät ja totta kai omakin naureskeli tyytyväisenä ihmettiljöille, että "*****han se!". He tiesivät, että minulla on kaikki nuorena opittu taito vielä tallessa, joten kohtaa saattaa tapahtua. Eka vuosi B-junnuissa meni niin ja näin tuloksellisesti. Mutta silti olen tyytyväinen. Pelasin rikkovaa ja ärsyttäjän roolia vastustajaa vastaan. Minusta tuli yleisönsuosikki asenteeni johdosta. En anna ikinä periksi, oli tilanne mikä vain. Edellisen vuoden penkitykset nostivat myös tätä henkistä voimavaraa.

Toinen B-junnuvuosi oli vähän rikkonainen. Sairastuin keuhkokuumeseen joulun alla, joten kausi oli aika vajaa. Mutta ei luistelu ainakaan huonontunut. Lisäksi pistemäärä nousi edellisestä kaudesta, vaikka olinkin toipilas suurimman osan kaudesta. Tiesin treenatessa, että nyt treenataan ensi kauden varalle, ei enää tälle kaudelle. Tämä kausi on jo minun osalta taputeltu.

A-junnuvuosi, tämänhetkinen vuosi alkoi kovalla treenillä. En ole ikinä treenannut niin kovaa kesällä kuin treenasin viime kesänä. En tiedä oliko motivaattorina tytön antamat pakit, vai mielessä ollut mahdollinen viimeinen kausi. Olin syksyllä huippukunnossa, kun kausi alkoi. Onnekseni syyskuussa ei kuitenkaan ollut sarjapelejä. Kirjoitukset nimittäin antoivat jonkun henkisen lukon minulle. Syyskuu meni vähän heikosti, mutta kun kirjoitukset olivat ohi "vapauduin kahleista". Nyt lähes lennän jäällä. Kesän treenit näkyy. En ole enää se penkillä istuva ylipainoinen jämämies. Olen yli maali per peli keskiarvolla pelaava hyökkääjä. Jääkiekko tuntuu taas ihanalta.

Eli minun mielestäni Nuori Suomen tuoma "turvatakuu" on pelaajan kehitykselle haitaksi. Mietin usein minkälainen pelaaja minusta olisi tullut, jos olisin tuolloinkin harjoitellut kuten nyt. Saattaisin pelata ihan eri sarjassa. Toisaalta, kuten sanoin, Nuori Suomen ansiosta saatan yhä pelata. Sen ansiosta ei motivaatiotani tapettu, tosin en usko, että sitä pystyisi mikään tappamaankaan. Sillä olen kasvanut kiinni jääkiekkoon. Joillekkin muulle asia saattaisi olla toisin. Mutta sen olen huomannut, että harjoittelu, ja varsinkin omatoiminen, on se, joka tekee pelimiehen. Siihen kun lisätään ripaus intohimoa, rakkautta ja taitoa on käsissä ainekset, joista leivotaan huippupelaaja.

 

[siffa]

Katsoiko kukaan muu eilen TV2:lta Granlundin perheen taipaleesta jääkiekon parissa tehdyn ohjelman. Se näytettiin ringeten 3. loppuottelun sijasta täyteohjelmana. Mitään uutta ei ohjelmassa ollut. Yksinkertaisesti nykyilanne poikien jääkiekkotaitojen suhteen perustuu valtavaan määrään pihapelejä ja jäällä oloon 2-vuotiaasta alkaen, aamusta iltaan, vuodesta toiseen. Isä ja äiti siinä sitten kannustamassa poikia ja mahdollistamassa myös naapurien lasten mukanaolon pihapeleissä. Olennaista on ollut Granlundeilla myös se, että kaikessa on kilpailtu aivan pienestä lähtien. Kilpaileminen on isä-Granlundin mukaan kehittänyt poikia. Mikaelin ja Markuksen välillä kilpailu jatkuu. Vielä ei ole katsottu sitä, kumpi vetää pitemmän korren jääkiekkoilijana.

Rautakorven tehtävänä on tuoda terve kilpailu junioriurheiluun viimeistään 7-vuotiaiden kohdalla. Kummolan vihdoin myöntämä liiallinen sosiaalikiekkoilu ja tasapäistäminen on Rautakorven poistettava jääkiekon junioritoiminnasta. On palattava terveeseen, lapsia kiinnostavaan ja kehittävään kilpailuun takaisin 15 vuoden harharetken jälkeen.

 

[Quattro]

Kiitos anatsu kirjoituksestasi!

Hienoa lukea joskus todellisen asiantuntijan, eli asian omakohtaisesti kokeneen, kirjoitus ko. aiheesta. Suurin osa meistä on "jeesustelijoita" ja "päivittelijöitä" jotka tyrkyttävät omaa näkemystään pystymättä oikeasti perustelemaan sitä.

Toivottavasti urasi jatkuu hyvässä nosteessa!

 

[siffa]

Rauno Korven käsitys

Nyt oli sitten Rauno Korven vuoro kertoa käsityksensä suomalaisesta juniorituotannosta. MTV3:n aamutv:ssä Korvella oli pieni hetki puuttua pelaajiemme taitotasoon. Ranen mielestä meidän nykyisillä maajoukkuepelaajillamme (EHT-turnaus) on taitovajetta, mikä on syntynyt 20 viimeisen vuoden aikana. Liiaksi organisoitu juniorijärjestelmä on Korven mielestä unohtanut sen perusasian, että intohimoisesti jääkiekkoon jo lapsesta suhtautuvien juniorien on tehtävä omaehtoisia harjoitteita paljon noustakseen huippukiekkoilijoiksi. Muutamat granlundit ja vataset eivät poista sitä tosiasiaa, että laajemmin taitovajetta on päässyt syntymään. Ranekaan ei maininnut Nuori Suomi järjestelmää nimeltä, mutta jokainen tiedämme, että Kummolan johdolla on tukeuduttu juniorituotannossa Nuori Suomi järjestelmään lähes juuri tuon 20 vuoden ajan. Hyvä oli, kun Kummola jo tunnusti virheensä, niin jääkiekon asiantuntijatkin uskaltavat vihdoin avata suitaan juniorijärjestelmämme heikkouksista.

 

[Maple Leaf]

Liiaksi organisoitu juniorijärjestelmä on Korven mielestä unohtanut sen perusasian, että intohimoisesti jääkiekkoon jo lapsesta suhtautuvien juniorien on tehtävä omaehtoisia harjoitteita paljon noustakseen huippukiekkoilijoiksi.

Aivan. Vuosien ajan ovat Nuoren Suomen agentit kiertäneet kenttiä, luonnonjäitä ja takapihoja takavarikoiden omatoimisesti harjoitelleilta ja pelanneilta lapsilta luistimet, mailat ja kiekot.

 

[choose_life]

Aivan. Vuosien ajan ovat Nuoren Suomen agentit kiertäneet kenttiä, luonnonjäitä ja takapihoja takavarikoiden omatoimisesti harjoitelleilta ja pelanneilta lapsilta luistimet, mailat ja kiekot.

Puhumattakaan siitä, että Korven aiheesta kritisoimalla liiaksi organisoidulla juniorijärjestelmällä saattaa olla jotain pienenpientä tekemistä tässäkin ketjussa x kertaa mainittujen teorianysväri"valmentajien", yksilötaitojen laiminlyömisen, siihen kiinteästi liittyvän liian varhaisen ja vääriin asioihin väärään aikaan tuijottavan pelitapaorjuuden, muiden lajien harrastamisen kieltämisen tai sen käytännössä mahdottomaksi tekemisen, valmennustyöhön sekaantuviin vatipääisukkien ja muun sellaisen kanssa.
Koska luetun ymmärtäminen on tunnetusti mission impossible, sitä, oliko ko. liika organisointi ja järjestelmäuskovaisuus vai Nuori Suomi viestin ydin, voi tiedustella vaikka Ranelta itseltään - jos kantti kestää.
OT: Korpi on monissa asioissa nykykiekosta kauniisti sanottuna vähemmän perillä, mutta paradoksaalisesti juuri siksi häntä kannattaa kuunnella tässä asiassa: pienimpien junnujen (alle D-ikäiset) osalta kun päästään oikeille raiteille jo sillä, että palataan perusasioihin.

 

[siffa]

NHL-ottelun Col-CBJ loputtua tulin vilkaisemaan, onko Korven Ranen mielipide Suomen pelaajien taitovajeen synnystä viimeisten 20 vuoden aikana virittänyt keskustelua. Tänä syksynähän huolestumisensa samasta aiheesta ovat tv:ssä jo ehtineet tuoda julki myös mm. Hannu Jortikka ja Kalervo Kummola. Jatkoa on todennäköisesti tulossa, kun rautakansleri on itse tuonut huolensa esille ja lisännyt vihdoin keskustelua suomalaisen jääkiekon tärkeästä aiheesta. Aikoinaan 1990-luvulla Jääkiekkoliitto valitsi juniorijääkiekkoa kehittämään Nuori Suomi järjestelmän. Virheen huomasivat jääkiekon asiantuntijat jo silloin heti, mutta Kummolan puheet suomalaisesta tehokkaasta juniorijärjestelmästä hiljensivät yli kymmeneksi vuodeksi Nuori Suomi järjestelmän arvostelijat. Voi sanoa, että liian monta vuotta on menetetty, kun vasta nyt Jukka Rautakorven johdolla yritetään tehdä korjaustoimenpiteet. Erkka Westerlundin lyhytaikainen yritys muuttaa radikaalisti juniorijärjestelmä ei tuonut mitään tuloksia.

Ihmettelen tuota, että tämä toinen JA:n Nuori Suomi järjestelmän vankkumaton puolestapuhuja epäilee taas, nyt Korven tapauksessa, etten muka uskaltaisi kysyä näistä Nuori Suomi asioista Ranelta henkilökohtaisesti sitä, mitä hän on puheillaan tarkoittanut. Ei kai tässä nyt, hyvänen aika sentään, ole tarkoitus se, kun olen referoinut tänne näiden jääkiekkovaikuttajien (Kekäläinen, Rautakorpi, Hannu ja Sami Kapanen, Hannu Jortikka, Kalervo Kummola, Jukka Jalonen jne jne) käsityksiä juniorijärjestelmämme kyvyttömyydestä tuottaa riittävä määrä maailman huippujääkiekkoilijoita, että kävisin vielä heiltä henkilökohtaisesti tarkistamassa, mitä he puheillaan ovat tarkoittaneet. En ole koskaan keskustellut heistä muiden kuin Kapasten kanssa, muiden kanssa en ole ollut missään tekemisissä koskaan. Mediaan annetut viestit heiltä kaikilta ovat niin yhteneväiset, että teen sen pohjalta omat päätelmäni. Jätän henkilökohtaiset haastattelut ja juttujen teot jääkiekkotoimittajien tehtäviksi. En aio lähteä nykyisten metsä- ja maataloustöitteni lisäksi nyttenkään kyselemään Ranelta Tampereeltä, että tarkoittiko hän todella puheillaan sitä, että suomalaisessa jääkiekkoilussa on syntynyt viimeisten 20 vuoden aikana taitovajetta. Tietysti voinhan tarkistaa Ranelta, jos tilanne tulee eteen, että tietääkö hän sen, että tuon 20 vuoden aikana Jääkiekkoliitto on tukeutunut juniorituotannossaan Nuori Suomi järjestelmän apuihin. Ranen tyttären, Kiiran, taitoluisteluharrastus on edennyt maailmen huipulle ilman Nuori Suomen vaikutusta sen takia, että Taitoluisteluliitto ei viisaasti Nuoreen Suomeen aikoinaan lähtenyt mukaan.

 

[Cobol]

Ketjussa on syntynyt vähän asetelmaa, jossa Siffa laittaa 100 prosenttia kaikista ongelmista Nuoren Suomen piikkiin ja muut ehkä osin siksi kampeavat sitten joka käänteessä vastaan :)

Mikään ei muuta kahta faktaa:

1. Suomessa ns. taitovajetta on syntynyt viimeisten vuosien aikana
2. Nuoren Suomen ideologialla on ollut merkittävää roolia juniorivalmennuksessa

On todennäköisempää että mainituilla asioilla on yhteys kuin että niillä ei olisi yhteyttä. Kuinka merkittävää Nuoren Suomen vaikutus taitovajeen ja muiden juniorivalmennuksen ongelmien syntymiseen on, sitä voi toki yrittää arvioida. Ongelma on siinä, että kiistelemällä Nuoren Suomen osuudesta saatetaan hukata itse ongelman ydin.

Jos asiaa lähestyisi yritysjohtamisen tavalla niin oleellisempaa olisi tehdä selkeä arvio, miten tästä jatketaan eteenpäin. Toisin sanoen, ensin asetetaan tulevaisuuden tavoitteet ja sen jälkeen tehdään analyysi siitä, kuinka tavoite saavutetaan, mitä uudistuksia tehdään sekä koko paketille konkreettiset toimintamallit aikatauluineen.

Ehkä aivan ensimmäiseksi suomalaisten kiekkopäättäjien tulisi tutustua Ruotsin juniorivalmennusjärjestelmään ja siinä vuosituhannen vaihteessa tehtyihin uudistuksiin. Uskon että tätä kautta olisi helpompi mallintaa tarvittavaa uudistusta. Ruotsi on saavuttanut ymmärtääkseni asettamansa tavoitteet erinomaisesti.

 

[Maple Leaf]

Ihmettelen tuota, että tämä toinen JA:n Nuori Suomi järjestelmän vankkumaton puolestapuhuja epäilee taas, nyt Korven tapauksessa, etten muka uskaltaisi kysyä näistä Nuori Suomi asioista Ranelta henkilökohtaisesti sitä, mitä hän on puheillaan tarkoittanut.

Tulkitsen siffan tarkoittavan sitä, että allekirjoittanut olisi sitten se toinen "Nuori Suomi järjestelmän vankkumaton puolestapuhuja". Yritän siis siksi vielä kerran, ihan rautalangasta vääntäen kiteyttää tässä ketjussa jo vuosien ajan tolkuttamani.

"Suurin osa suomalaisista juniorivalmentajista tekee työtään surkeilla resursseilla, ja siksi on joskus kolkkoa lukea esimerkiksi Jatkoajasta mielipiteitä, joiden mukaan suomalaisen jääkiekkoilun suurin ongelma on se-ja-se-liiga/maajoukkuevalmentaja, se-ja-se-kiekkojohtaja, se-ja-se-tuomari tai se-ja-se-Nuori Suomi. Eivät ne ole ongelmia, ne ovat vain vaaratonta pintavaahtoa - suurempi vaara piilee juniorivalmennuksen resurssipulan synkässä pohjavirrassa, joka voi vetää uimaan uskaltautuneen pinnan alle. Räpiköikäämme kuitenkin parhaamme mukaan muistaen koko ajan se, että valmentaja on pelaajia varten, ei päinvastoin." — Maple Leaf 3.1.2006

"Eihän esimerkiksi Nuori Suomi -ajattelu estä rakentamasta harjoituksissa tasoryhmiä ja antamasta lahjakkaammille ja motivoituneemmille junioreille tiukempaa ja kovempaa treeniä. Nuoren Suomen "syyllistäminen" tasapäistämisestä näyttääkin usein vain hyvältä tekosyyltä valmentajan omalle laiskuudelle, saamattomuudelle ja mielikuvituksettomuudelle harjoitteiden suunnittelussa ja toteuttamisessa. Nuoresta Suomesta, valmentamisesta ja urheilu(seura)toiminnasta ylipäätään mitään tietämättömien fanien vikinät "tasapäistämisestä" jätän tässä tyystin huomiotta." — Maple Leaf 4.1.2007

"Ymmärrän profiloituvani tässä ketjussa Nuoren Suomen asiamieheksi, vaikka en sitä ole. Minua vain harmittaa suuresti se, että junioriurheilun todellisiin ongelmiin - ammattitaitoisten valmentajien ja resurssien pienuuteen, pikkujunioreiden joukkueiden pelien "voittamisen" etusijaan suhteessa henkilökohtaisten taitojen kehittämiseen ja niin edelleen - ei haluta keskittyä, vaan tyydytään syyllistämään syntipukin asemaan nostettu Nuori Suomi." — Maple Leaf 10.1.2007

"Ja — korostan tätä vielä kerran — minulle Nuori Suomi ei ole itseisarvo. Minua vain harmittaa se, että juniorivalmennuksemme todelliset ongelmat (resurssi- ja valmentajapula, "voittamisen" korostaminen eli purkukiekkojen heitättäminen lapsilla, joiden tulisi opetella henkilökohtaisia taitoja ja niin edelleen) peitetään hakemalla niihin väärä syyllinen. Niin toimimalla todellisiin ongelmiin ei koskaan päästä puuttumaankaan." — Maple Leaf 22.10.2008

Nimimerkki siffalle tämä on selvästi ollut liian vaikea asia hahmotettavaksi: hänen mielestään kun esimerkiksi ne, jotka eivät sortuneet Juhani Tammisen Sport-aikana Aurinkokuninkaan jumalointiin, olivatkin "Sport-vastaisia". Näin hassusti se logiikka joskus toimii!

Ei kai tässä nyt, hyvänen aika sentään, ole tarkoitus se, kun olen referoinut tänne näiden jääkiekkovaikuttajien (Kekäläinen, Rautakorpi, Hannu ja Sami Kapanen, Hannu Jortikka, Kalervo Kummola, Jukka Jalonen jne jne) käsityksiä juniorijärjestelmämme kyvyttömyydestä tuottaa riittävä määrä maailman huippujääkiekkoilijoita, että kävisin vielä heiltä henkilökohtaisesti tarkistamassa, mitä he puheillaan ovat tarkoittaneet.

Referoipa vielä Jukka Jalosen Nuori Suomi -lausunto, jota sinulta on jo muutaman vuoden ajan kyselty?

Esimerkiksi tämä Jääkiekkovalmentajakerhon jäsenkirjeen teksti (24.8.2007): "Nuori Suomi –ohjelmaa pidetään yleisesti juniorikiekkoilumme ongelmien pääpesäkkeenä. Itse olen asiasta kuitenkin eri mieltä. Ehkä ohjelman alkuvaiheissa ongelmat olivat todellisia, mutta NS–ohjelma ei estä laadukasta ja määrällisesti kovaakaan harjoittelua, vaan ongelmat ovat enemmän meissä käytännön toteuttajissa."

Tai tämä Veikkaaja-lehdessä 4.11.2008 annettu lausunto: "Nuorta Suomea on parjattu liikaakin. Ohjelma sinänsä ei estä kilpailua eikä mitään, mikä voisi kehittää yksilöä. Ongelma on se, että me olemme tulkinneet sen jääkiekossa ihan päin persettä ja olemme tehneet omia sisäisiä sääntöjä olettaen, että ne ovat hyviä yksilön kannalta."

 

[Johannes]

Ruotsin nykyinen päävalmentaja Pär Mårts kertoi viime nuorten mm-kisojen aikana, muistaakseni 3.1.2010 antamassaan haastattelussa (löytyy IIHF:n uutisarkistosta), että Ruotsissa pyrittiin juniorivalmennuksessa säilyttämään omat vanhat vahvuudet ja lisäämään osaamispalettiin kanadalainen maalinedustojen pelaaminen ja ennenkaikkea opettaa pojat kanadalaistyylisiksi voittajiksi. Konsultteina käytettiin mm. Scotty Bowmania ja Mike Keenania ja lisäksi ruotsalaiset kävivät P-Amerikassa pelaamassa paljon harjoituspelejä sikäläisiä joukkueita vastaan. Ei tässä ole kuin varmaan ripaus siitä miten Ruotsi sai juniorituotantonsa tuottamaan kuin liukuhihnalta uusia huippupelaajia, joita on arvostettu usein myös ykköskierroksen varauksina NHL-drafteissa viime vuosina. Ruotsissa on tietysti taitopuoli ollut korkeammalla tasolla kuin Suomessa ns. ikiaikaisesti, joten ongelmamme eivät ole samat kuin Ruotsin siinä, että Suomi saisi uusia huippupelaajia vähitellen väistyvien Selänteiden ja Saku Koivujen tilalle. Ehkä meidän pitäisi pyytää Ruotsista konsulttiapua taitopuolen pelaajien kouluttamiseen, kun suomalainen pelaaja on jo nyt hyvä kolmos- ja nelosketjun taistelija, jopa NHL-tasolla.

 

[siffa]

Nuori Suomi on syksyn mittaan nimennyt uusia henkilöitä avaintehtäviin. YLE urheilun päällikkö Jyrki Kemppainen valittiin Nuoren Suomen uudeksi pääsihteeriksi 29.9.2010. Nuoren Suomen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin markkinoinnin suunnittelutoimiston TBWA/Helsingin toimitusjohtaja Petteri Kilpeläinen.

Petteri Kilpeläinen oli TV1:n aamutv:ssä tänään haastateltavana. Kilpeläisen mukaan Nuoren Suomen maine on muodostunut kaikki-pelaa teeman mukaisesti. Nyt Nuori Suomi tulee linjaamaan toimintaansa uudelleen. Periaatteene on edelleen se, että kaikille lapsille ja nuorille mahdollistetaan liikuntaharrastusten harjoittaminen. Nuori Suomi kohdistaa toimintansa kolmelle tasolle. Tasot ovat liikunnallisuus, urheilullisuus ja kilpailullisuus/huippu-urheilu.

Kilpeläinen korosti sitä, että huippu-urheilun vaatima kilpailullisuus ja huippu-urheilijoiden kasvattaminen on aloitettava jo lapsuudessa ja se tulee olemaan Nuoren Suomen ohjelmassa omana tasonaan. Tämä on hyvä linjanveto uudelta puheenjohtajalta. Huippu-urheilun vaatimukset tulevat nyt linjattua ja vietyä myös kentälle.

Jääkiekkoliitto on lähtenyt Jukka Rautakorven johdolla kehittämään juniorijääkiekkoilijoiden valmennusta 14-vuotiaista ylöspäin vierailemalla jääkiekkoseuroissa. Toivottavasti jatkossa painopistettä siirretään uuden Nuori Suomen mukaisesti lapsuuteen eli ikäluokkiin 7-14, mitkä ovat huippu-urheilun kannalta ne tärkeimmät kehitysvuodet. Siitä sitten eteenpäin harjoitusmääriä ja -laatua nostamalla koko sen ajan, mitä kunkin pelaajan huippu-urheilun aika kestää.

 

[Mänizeri]

Mitäs tälle junnupuolelle nykyään kuuluu, mitä liitto on touhunnut, onko jotain uutta kerrottavaa tulevaisuuden näkymistä ja tavoitteista junioripuolella? Itselleni ei tule mitään liiton lehtiä, joten ajattelin onkia tietoa täältä....

Jatkaako Rautakorpi tehtävissään vielä ensi vuonna?

 

[siffa]

Ville Peltosen erinomainen kirjoitus (4.3.2011) Suomen jääkiekon huippujuniorituotannon tilasta ja sen nostamisesta takaisin kansainväliselle tasolle on luettavissa netissä Veikkauksen sivuilla kohdassa Urheilu.

Peltonen kirjoittaa mm.:" Suomalaiset kiekkojuniorit ovat vuosia antaneet etumatkaa pohjoisamerikkalaisille, venäläisille ja ruotsalaisille. Lahjakkaimmat pelaajamme eivät ole saaneet riittävän aikaisin kyllin kovia pelejä, jotka kiihdyttäisivät kehittymistä ja lisäisivät motivaatiota. Parhaiden nuorten kehittyminen huipulle vaatii haasteellista harjoitus- ja kilpailuvastusta. Kuitenkin niin, että onnistumisia tulee. Muistan hyvin omasta nuoruudestani, kuinka tiukat turnauspelit karaisivat ja antoivat lisää intoa treenata".

Tuttua tekstiähän tuo on jo vuosien takaa täällä JA:ssakin, mutta ilmeisesti mitään todellisia muutoksia ei Jääkiekkoliiton taholta ole tehty. Ongelma on asiantuntijoiden toimesta tuotu esiin toistuvasti ainakin 7 vuoden ajan, mutta Kummolan vitkuttelu Nuori-Suomi järjestelmään tukeutuen on ollut suomalaisen juniorijääkiekon kehityksen pahin virhe. Hyvä, kun tällä kertaa Ville Peltonen toteaa tuon yksinkertaisen totuuden, että etumatkaa on annettu vuosikausia pahimmille kilpailijamaille.

Peltonen esittelee Floridassa tutustumansa Select-toiminnan. Peltosen omat pojat olivat tuolloin Select-iässä. Kausi loppui keväällä ennen kuin pelihalut. Kautta jatkettiin innokkaista ja lahjakkaista pelaajista koottujen joukkueiden turnauksilla ympäri Pohjois-Amerikkaa ja Kanadaa. Try outin kautta kootut joukkueet kokoontuivat turnauksiin, jotka kestivät torstaista sunnuntaihin. Sama joukkue pääsi parin kuukauden sisällä useisiin tasokkaisiin turnauksiin. Nuorten pelaajien kehityksen saattoi päivänselvästi nähdä jo tuossa ajassa.

Peltonen esittelee kirjoituksessaan Select-toiminnan organisointia Suomessa ja sen aloitusta viime kesänä. Kannattaa tustua Ville Peltosen kirjoitukseen kokonaisuudessaan Veikkauksen nettisivuilla. Teemana on yksilönkehityksen puolesta yli seurarajojen.

 

[Fordél]

Kuuntelen tässä juuri Urheilun taustapeliä aiheesta mitkä lajit vetävät puoleensa? Siinä tuotiin esiin mielenkiintoinen ero musiikin ja urheilun harrastamisessa. Ensimmäisessä treenataan omatoimisesti ja esimerkiksi pianotunnille mennään jo harjoitelleena näyttämään mitä osataan. Sitten annetaan uudet läksyt ja harjoittelu jatkuu omatoimisesti. Urheilussa taas tuntuu, että omatoimista treenausta ei osata samalla tavalla hyödyntää (onneksi osa liikkuu omallakin ajalla) vaan harjoituksiin mennään oppimaan uutta. Oppiminen tapahtuu siis ensisijaisesti harjoituksissa eikä niiden välillä. Mielenkiintoinen vertailu.

 

[eagle]

Kyllähän musiikissakin siellä "harjoituksissa" opetetaan mitä tehdä ja kotona sitten opetellaan se käytännössä. Näinhän sen pitäisi mennä urheilussakin, jos vain mahdollista. Eli harjoituksiin mennään oppimaan oikea suoritus ja sitä sitten toistetaan omalla ajalla. Harva esim. alle 10-vuotias poika(tai tyttö) osaa itse ilman ohjeistusta ihan kaikki urheiluun liittyvät asiat ilman opastusta. Niinpä harjoitusten tulisi olla paikka jossa valmentaja(t) näyttää/opastaa oikeisiin liikeratoihin/malleihin ja sitten innokkaat harjoittelijat vetävät sen huippuunsa. Toki tärkeätä on omalla ajalla myös koittaa oppia uutta, mutta on useita asioita mihin tarvitaan sitä opastusta. Muuten voi helposti käydä niin että oppii vääriä malleja/asioita ja niitä voi olla myöhäistä korjata sitten myöhemmin.

Siinä toki ollaan asian ytimessä, että musiikin alalla oma toiminen harjoittelu on paljon tiivimpää, kuin urheilun. Urheilu on nykyisin muutenkin lähinnä sellaista aikuisten "omaa aikaa". Eli viedään se lapsi "hoitoon" harrastukseen. Usein nuorista paistaakin läpi se ketkä oikeasti tahtovat harjoituksiin tulla ja ketä sinne puoliväkisin kuskataan. Näissä myös yleensä näkyy se, että ne jotka sinne tahtovat harjoittelevat/pelailevat enemmän itsenäisesti.