Nuori Suomi ry

[siffa]

Jalkapalloliitto ja sen juniorijärjestelmän valintana Nuori Suomi saa kovaa arvostelua KuPS:n päävalmentajalta ja entiseltä A-maajoukkuepelaajalta Esa Pekoselta. Viime viikolla ilmestyneessä Urheilulehdessä 27/2011 on Pekosen kovaa kritiikkiä juniorijalkapallon tilasta tuotu esille Timo Innasen kirjoittamassa jutussa.

Esa Pekosen kritiikki on varsin selvää tekstiä:" Aloitellessani 90-luvun alussa omaa valmennusuraani muistan hyvin, kuinka jo silloin kaikki lajin ammatti-ihmiset kauhistelivat ajatusta siitä, että kilpailu otettaisiin pois nuorten urheilusta. Se oli luonnon vastaista. Harrastajamääräthän siinä varmasti nousivat, mutta samalla se sorsi laadukkaita yksilöitä valtavasti. Se oli anteeksiantamatonta ja heijastuu tänä päivänä kylmästi siinä, ettei meillä ole kasvanut riittävästi todellisia huippulahjakkuuksia. Tasapäistäminen ei ole tuottanut meille huippufutaajia, vaan se on ollut jalkapalloilumme syöpä, jonka seurauksista tulemme kärsimään vielä pitkään. Jo 8-vuotiaasta asti lapsen olisi opittava kilpailemaan, häviämään ja voittamaan. Varhaisnuoresta asti olisi opittava jo ymmärtämään, kuinka paljon ja tosissaan täytyy tehdä töitä sen eteen, mikäli aikoo saavuttaa urallaan jotain. Harrastamiset ovat toki myös tärkeitä asioita, mutta ikäluokan eliittiporukalle pitäisi aina antaa mahdollisuus kehittyä vaativassa miljöössä. Jalkapalloilijaksi ja minkä tahansa muunkin lajin ammattilaiseksi kasvaminen on kokonaisvaltainen ja aikaa vievä prosessi, joka pitää aloittaa varhain. Kilpailun tulee olla kovaa, koska kentälläkin pitää olla äärettömn kova".

Kilpailun ja voittamisen merkitystä Pekonen korostaa usean otteeseen Innasen jutussa:" Jos mietitään jotain Litmasta, Hyypiää, Eremenkoja, Hetemajta, Väyrystä ja Tainiota, niin he eivät olleet minkään hemmetin Kaikki Pelaa-ideologin läpikäyneitä pelureita, vaan henkisesti kovia ja vahvoja pelimiehiä, joilla on ollut aina taidon lisäksi mieletön halu ja intohomo voittaa. Ympäristö on ruokkinut heitä voittamaan ja kilpailemaan. Meidän valmentajien pitäisi korostaa kilpailun merkitystä lapsille alusta asti - toki turvallisessa ja kannustavassa ympäristössä".

A-maajoukkueen tulevaisuudesta Pekonen sanoo:" Tulevaisuus näyttää huonolta. On tyly tosiasia, ettei meillä ole kasvamassa lähivuosina uusia väyrysiä ja tainioita - puhumattakaan sitten litmasista ja hyypiöistä. Tiedän, että juniorimaajoukkueissa ollaan tälläkin hetkellä hyvin huolissaan siitä, missä meidän kaikki tulevaisuuden laatuyksilömme ovat. Kestää vielä monta vuotta ennen kuin A-maajoukkue voi tosissaan kuvitella taistelevansa pääsystä arvokisoihin".

 

[eagle]

Tällä hetkellä on jalkapallon puolella jo ihan yleisesti käytössä mm. tasojoukkueet, kilpasarjat, jne. Hyvin nuoresta saakka. Näin Nuori Suomi hyvin toimii laajentamassa pohjaa ja samalla kilpailullinen kärki saa sitä mitä tarvitseekin. Nyt jopa paremmin kuin joskus aiemmin.

Nuori Suomi ei todellakaan ole tällä hetkellä ongelma. Suurimmat ongelmat ovat mm. harjoitusolosuhteet, liian nuorena tulosten hakeminen, heikot valmentajat, vähäinen omaehtoinen harjoittelu, jne.

Pekonen varmasti myös tietää tämän, että nykyinen tilanne on ihan eri kuin esim. 10-vuotta sitten milloin, vanhempien painostuksesta varsinkin mentiin linjalla "kaikille yhtä paljon peliaikaa ja kaikki samaan ryhmään". Suurin ongelma tälläkin hetkellä on se etteivät vanhemmat(siis jotkut, ei kaikki) hyväksy sitä että se oma "JaniPetteri" pelaa siinä heikoimpien ryhmissä tai että se oma poika(tai tyttö) tipahtaa alempaan ryhmään, kun muut harjoittelevat ja treenaavat kovempaa.

Vanhemmat itse noin muutenkin ovat selvästi suurempi ongelma, monessakin mielessä, kuin Nuori Suomi. Nuori Suomi kun ei juurikaan ole ongelma, eikä varsinkaan tuon mölyn arvoinen mitä nykyisin se on saanut.

Kannattaa oikeasti kunnolla pureutua niihin ongelmiin mitä oikeasti on.

Loppuun vielä pari kertaa varmistaen että jokainen, vihdoinkin, ymmärtäisi. Nuori Suomi ei estä kilpailua, eikä kilpailullisuutta. Nykyisin hyvin nuorissa jo täysin rinnakkain kulkee Nuori Suomi ja kilpaileminen. Jos ei tätä usko, niin hyvä tutustua oikeasti vaikkapa jonkun Käpa:n toimintaan. Niin kiekossa, kuin jalkapallossa on PALJON ja OIKEITA ongelmia. Niihin tulisi puuttua. Niin kauan kun jengi mouhoaa Nuoren Suomen polttamista roviolla nämä oikeat, isotkin, ongelmat helposti jäävät piiloon. Näihin tulisi oikeasti pureutua. Mielestäni UL:kin voisi ottaa "johtavana urheilumediana" oikeasti nyt asiaksi tutkia näitä oikeita ongelmia ja kertoa niistä kansalle. Alkaen vaikka siitä miten valmentajien voiton tavoittelu ajaa järjestään pelaajien kehittämisen ohi. Erittäin merkittävä ongelma, kun haetaan sitä nopeinta ja helpointa tietä esim. yksittäisten otteluiden ja turnausten voittoon, eikä mietitä miten se pelaaja kehittyisi maksimaaliseen potentiaaliinsa.

Ja jos joku ei ymmärrä miksi olen voiton tavoittelua vastaan, niin tarkennattakoon että pelaajien tulee sitä tavoitella, mutta valmentajien tehtävä on maksimoida pelaajien kehitys pelaajina ja ihmisinä. Vasta aikuisina sitten haetaan ne aiemmin kylvetyt siemenet, jotka on hyvin hoidettu ja kasvatettu. Jos valmentaja lähtee tavoittelemaan "pikavoittoja" niin silloin suomalaisittain minimoidaan riskit, ei kehoteta uskallukseen, ei luovuuteen, tehdään kaikki varman päälle ja tehot(siis yksittäisten pelien tulokset) maksimoiden.

Jalkapallosta tarvitse enempää kauheasti puhua, mutta siellä on niin paljon ongelmia(valtavasti enemmän kuin jääkiekon puolella), ettei sitä tarvitse tai kannata edes kauheasti jääkiekkoon verrata. Tietenkin jotkut yhteiset ongelmat ovat.

 

[Pekkis]

Vanhemmat itse noin muutenkin ovat selvästi suurempi ongelma, monessakin mielessä, kuin Nuori Suomi.

Ei, vaan valmentajat jotka antavat vanhempien vaikuttaa valmentamiseen.

Olen sitä mieltä, että viimeistään 10 vuotiaina erotellaan joukosta ne pelaajat joilla on edellytyksiä ja motivaatiota kehittyä hyviksi pelaajiksi (ja ne sieltä kyllä löytyy). Lahjakkaat ja motivoituneet kehittyvät sitten ihan eri tahtia, kun saavat harjoitella ja pelata oman tasoisten pelaajien kanssa. Kenenkään on ihan turha tulla väittämään mitään muuta. Laiskat ja lahjattomat voivat sitten pelleilyllään pilata omia treenejään, kukin vuorollaan.

Kaikenlainen "kaikki pelaa"-sosiaalipelleily on todella säälittävää, eikä edistä suomalaista palloilua millään lailla. Jos minun lapseni olisivat laiskoja ja lahjattomia, niin mulla ei helvetti olisi pokkaa mennä vaatimaan niille samaa kohtelua, kuin mitä motivoituneille ja lahjakkaille kuuluu.

Tasoryhmiä kyllä kiitettävän monesta seurasta löytyy, mutta yhä liian paljon hukataan lahjakkaita pelaajia muihin lajeihin, kun valmennus ei ole sitä mitä sen kuuluisi olla. Tämä koskee eritoten pieniä seuroja, joissa on totuttu näin toimimaan. Sitten, jos tuleekin erityisen lahjakas ja määrällisesti poikkeuksellisen iso ikäryhmä, niin toimintamallia (kaikki paskatkin pelaa) ei uskalletakaan muuttaa, koska näin meillä on aina ennenkin tehty. Ja sitten ihmetellään, kun vuosi vuodelta porukka pienenee.

En jaksa kahlata vanhoja viestejä, mutta tätä mieltä minä olen.

 

[eagle]

Ei, vaan valmentajat jotka antavat vanhempien vaikuttaa valmentamiseen.

Vanhemmat vaikuttavat pelaajiin ja ilmapiiriin sekä ympäristöön valmentajista riippumatta. Jos valmentaja on täysin ulkopuolinen, niin vanhemmat voivat kaivaa hyvin monella tapaa valmentajan alta maata. Joten se että valmentajat voisivat Suomessa jotenkin toimia täysin "irtonaisina" vanhemmista on täysin absurdia. Koska vanhemmat yleensä maksavat junioreiden toiminnan, niin valtakin on valitettavan suuri.

Hyvänä esimerkkinä siitä miten valmentajan toiminta voi mennä täysin mahdottomaksi. Kuulin tuossa juttua eräästä seurasta, jossa muutama valmentaja oli mennyt seuran johdolle valittamaan jatkuvasti valmentajasta x, koska heidän omat poikansa eivät pelanneet heidän mukaansa siinä oikeassa(parempi) joukkue. Kuka jaksaa sitten vapaaehtoistyössä(suurin osa valmentajien työstä on sitä niin jääkiekon kuin jalkapallon ja muidenkin lajien puolella), tälläistä rallia. Motivaatio vähintään menee, lopulta useimmiten ainoa järkevä vaihtoehto lopettaa/vaihtaa seuraa.

Tässä avautuukin se suurin ongelma. Niin kauan kun valmentajat eivät ole ammattilaisia, niin kauan mukaan tulee myös sellaisia jotka tavoittelevat vain ns. omaa menestystä. Eli tavoitellaan voittoja, turnausten voittoja, jne. Eikä pelaajien kehitys. Siinä vaiheessa kun seura maksaa valmentajan toiminnan, voi se myös asettaa automaattisesti selvät tavoitteet joita valmentajan tulee noudattaa kuten missä vain työssä. Eli tavoitteena olkoon pelaajan kehitys.

Noin esimerkkinä jalkapallon puolelta. Siinä kun esim. suomalaisen seuran X(en viitsi leimata mitään seuraa, koska kaikista seuroista löytyy) valmentaja tavoittelee Hesa Cupin/Kokkola Cupin/Nike Premier Cupin/Ålandia Cupin tai minkä vain voittoa, niin Ajaxin valmentajan tavoite on kouluttaa mahdollisimman monesta pojasta niin hyvää pelaajaa että nämä aikuisena pelaavat Ajaxin edustuksessa ja jopa realmadrideissabarcelonissa, jne.

 

[siffa]

Jalkapallovalmentajat Erkka V. Lehtola (HJK) ja Markus Paananen (Ilves) olivat puhumassa tänään Ykkösen aamutv:ssä juniorijalkapallon uusista linjauksista. Lehtola mainitsi, että vielä viitisen vuotta sitten hyvät ja heikommat juniorit olivat sekaisin joukkueissa (Kaikki-Pelaa-systeemi), mutta nyt on alettu tekemään ns. eliittijoukkueita ja harrastusjoukkueita. Aiemmin esim. Helsinki cup:ssa tuli joukkueiden välille suuria, jopa 12:n maalin eroja, jolloin pelit eivät kehittäneet kumpiakaan osapuolia. Nyt pelit ovat kehittävämpiä ja tasaväkisempiä, kun kaikki parhaat ovat vastakkain. Paananen totesi sen saman asian, mitä täälläkin on korostettu, että taidon herkkyysiässä 6-10 vuotta on Suomessa jääty jälkeen aiemmin niin paljon, että taitovajetta ei ole enää mahdollisuutta saada kiinni. Nyt satsataan juuri noihin ikäluokkiin 6-10, jotta motivoituneimmat, parhaat juniorit saavat kaiken mahdollisen resurssi- ja valmennusavun. Niille, joille tavoitteet eivät ole korkealla, järjestetään keskenään mahdollisuus harjoitella ja kilpailla omien halujensa ja kykyjensä mukaan. Paananen oli ollut tutustumassa Slovenian juniorisysteemiin, koska Slovenia on Suomea paljon pienimmillä harrastajamäärillä päässyt 2000-luvulla 3 kertaa arvokisoihin.

 

[Pekkis]

Nyt satsataan juuri noihin ikäluokkiin 6-10, jotta motivoituneimmat, parhaat juniorit saavat kaiken mahdollisen resurssi- ja valmennusavun. Niille, joille tavoitteet eivät ole korkealla, järjestetään keskenään mahdollisuus harjoitella ja kilpailla omien halujensa ja kykyjensä mukaan. Paananen oli ollut tutustumassa Slovenian juniorisysteemiin, koska Slovenia on Suomea paljon pienimmillä harrastajamäärillä päässyt 2000-luvulla 3 kertaa arvokisoihin.

Puhuiko Paananen yleisesti Suomessa vallitsevasta "heräämisestä", vai pelkästään Ilveksen toiminnasta? Jos ensimmäisestä, niin ei pidä paikkaansa, mutta jos Ilveksestä, niin se pitää paikkaansa.

Jonkun verran on tullut seurattua Ilveksen junioritoimintaa ja ei voi muuta sanoa, kuin että kateeksi käy. Ikäluokissa löytyy pelaajia useisiin joukkueisiin, ja ne parhaat pelaavat yleensä vuotta vanhempien sarjoissa. Näin kuuluisi ehdottomasti toimia.

Ei taida enää sivuta aihetta, ja enkä tiedä onko tästä keskusteltu, mutta jalkapalloilijan harjoittelu varsinkin lapsuusiässä tuppaa olemaan turhan yksipuolista, eikä sitä tehdä tarpeeksi. Turhan usein tulee nähtyä sellaisia junioreja, jotka pelaavat seuransa ykkösjoukkueessa, mutta fyysisissä ominaisuuksissa olisi rajusti parannettavaa. "Hesekahvat" lanteilla ja siitä johtuen jaksaminen ja liike yleisestikin todella heikkoa. Jos tässä ihan oikeasti aletaan kehittämään uutta menestyvää sukupolvea, niin urheilullinen ote tähän lajiin pitää iskostuttaa jo varsin varhain.
Jalkapallon ohella olisi syytä harrastaa jotain muutakin lajia, mutta jos siihen ei ole halua, niin sitten pitää se fyysinen puoli saada kuntoon jollain muulla tavalla. Viikottaiset 3-4 jalkapallotreeniä eivät ikävä kyllä riitä mihinkään. Jalkapallo jos mikä, on erittäin suuresti "liikkeen peli", ja jos sitä ei ajoissa oivalleta, niin metsään menee.

Hyvää tekemistä näkee jo kiitettävän usein pelien alla, mutta kun se peli on sitten ohi, niin turhan usein jää se toinen tärkeä juttu tekemättä, eli kunnollinen loppuverryttely. Se on ihan vitun sama onko peli hävitty vai voitettu, niin hommat hoidetaan loppuun asti. Usein valmentaja vaan sanoo, että muistakaa sitten venytellä kotona...

 

[eagle]

Puhuiko Paananen yleisesti Suomessa vallitsevasta "heräämisestä", vai pelkästään Ilveksen toiminnasta? Jos ensimmäisestä, niin ei pidä paikkaansa, mutta jos Ilveksestä, niin se pitää paikkaansa.

Jonkun verran on tullut seurattua Ilveksen junioritoimintaa ja ei voi muuta sanoa, kuin että kateeksi käy. Ikäluokissa löytyy pelaajia useisiin joukkueisiin, ja ne parhaat pelaavat yleensä vuotta vanhempien sarjoissa. Näin kuuluisi ehdottomasti toimia.

Ei taida enää sivuta aihetta, ja enkä tiedä onko tästä keskusteltu, mutta jalkapalloilijan harjoittelu varsinkin lapsuusiässä tuppaa olemaan turhan yksipuolista, eikä sitä tehdä tarpeeksi. Turhan usein tulee nähtyä sellaisia junioreja, jotka pelaavat seuransa ykkösjoukkueessa, mutta fyysisissä ominaisuuksissa olisi rajusti parannettavaa. "Hesekahvat" lanteilla ja siitä johtuen jaksaminen ja liike yleisestikin todella heikkoa. Jos tässä ihan oikeasti aletaan kehittämään uutta menestyvää sukupolvea, niin urheilullinen ote tähän lajiin pitää iskostuttaa jo varsin varhain.
Jalkapallon ohella olisi syytä harrastaa jotain muutakin lajia, mutta jos siihen ei ole halua, niin sitten pitää se fyysinen puoli saada kuntoon jollain muulla tavalla. Viikottaiset 3-4 jalkapallotreeniä eivät ikävä kyllä riitä mihinkään. Jalkapallo jos mikä, on erittäin suuresti "liikkeen peli", ja jos sitä ei ajoissa oivalleta, niin metsään menee.

Hyvää tekemistä näkee jo kiitettävän usein pelien alla, mutta kun se peli on sitten ohi, niin turhan usein jää se toinen tärkeä juttu tekemättä, eli kunnollinen loppuverryttely. Se on ihan vitun sama onko peli hävitty vai voitettu, niin hommat hoidetaan loppuun asti. Usein valmentaja vaan sanoo, että muistakaa sitten venytellä kotona...

Jatketaan nyt jalkapallosta vielä. Ensinnäkin Tampereella Ilveksen tavalla, vaikka selvästi pienemmillä resursseilla toimii TPV. Samoin Tampereen seudulla vastaavat tasojoukkueet löytyy Hämeenlinnasta, Nokialta ja Ylöjärveltä. Muissakin kunnissa näitä on, mutta puhutaan sitten taas jo todella pienistä pelaajamääristä, joten asia vaikeutuu. Ympäri Suomen on ihan yleistä tämä tasojoukkuetoiminta. Tasojoukkueille järjestetään eri tasoisia turnauksia tai eri turnauksissa on joskus pari eri sarjaa eri tasoisille joukkueille. Ongelmia aiheuttaa vielä vanhempien vastarinta, jne. Mutta yleisesti tämä on jo ihan nykypäivää. Palloliiton linjauksetkin ainakin kouluttajatasolla(Paananenkin on Piirikouluttaja muistaakseni) kehottaa vahvastikkin tähän nykyiseen linjaukseen(tasojoukkuelinjaus) ja se että väitetään muuta ei pidä ollenkaan paikkansa ja silloin ei selvästi olla ihan ajan tasalla.

Se sitten onkin eri asia pitäisikö tehdä enemmän yhteistyötä ja esim. Tampereella olla yhteiset "huippujoukkueet" ja esim. Helsingissä yksi koko Helsingille, jne. Koska valitettavasti Ilveksessä tai HJK:ssakin voi taso olla ihan siinä huippujoukkueessakin melko vaihteleva/tasoero melko iso. Riippuen toki ikäluokasta, jne.

Mitä tulee sitten fyysiseen valmennukseen. Mielestäni tämän pitäisi tapahtua ihan omana toimintana. Sillä toki tarkoitan esim. nopeutta, ketteryyttä, liikkuvuutta, jne. kehittäviä harjoituksia. Se toimisi pienenä osiona ns. pallollisissa harjoituksissa ja siihen sitten varattaisiin se 1(vanhempana ehkä 2) harjoitusta viikossa. Toki muiden lajien harrastaminen tukee tätä. Kuitenkaan itse harjoitteluun tuota ei tarvitse tuoda lisää, sen verran oleellista on saada pelaajat teknisellä ja pelikäsitystasolla opetetuiksi niissä 2-4(riippuen iästä) tehtävissä harjoituksissa. Yksipuolisuutta toki on, mutta se lähinnä korostuu juuri silloin kun tavoitellaan esim. puhtaan fysiikan tai pelin ylitaktistamien kautta nopeita voittoja. Tällöin esim. pelaajien fyysisen kehityksen kautta korostetaan liikaa fyysistä voimaa.

Mitä tulee venyttelyihin, niin toki sen voi henkisen puolen takia käydä ja opettaa pelaajat rutiineihin, mutta noin muuten jollekkin 6-9vuotiaalle loppuvenyttelyistä ei ole mitään etua. Joidenkin tutkimusten/mielipiteiden mukaan voi olla jopa haittaakin, mistä itse en kyllä varma ole.

Yksilön vastuuta ja samalla sen yksilön motivointia ja aktivointia korostaisin entistä enemmän. Eli miten se nuori/lapsi saadaan pelaamaan itsekseen sen 2-6h(varsinaista ylärajaa nyt edes ole)/päivä ja varsinkin sielläkin tekemään oikeita asioita. Tämä koskee niin kiekkoa, kuin palloa.

 

[Pekkis]

Mitä tulee venyttelyihin, niin toki sen voi henkisen puolen takia käydä ja opettaa pelaajat rutiineihin, mutta noin muuten jollekkin 6-9vuotiaalle loppuvenyttelyistä ei ole mitään etua. Joidenkin tutkimusten/mielipiteiden mukaan voi olla jopa haittaakin, mistä itse en kyllä varma ole.

Yksilön vastuuta ja samalla sen yksilön motivointia ja aktivointia korostaisin entistä enemmän. Eli miten se nuori/lapsi saadaan pelaamaan itsekseen sen 2-6h(varsinaista ylärajaa nyt edes ole)/päivä ja varsinkin sielläkin tekemään oikeita asioita. Tämä koskee niin kiekkoa, kuin palloa.

En tiedä luitko kiireessä väärin, mutta tarkoitin nimenomaan alku- ja loppuveRRyttelyä. Venyttely sitten tukee sitä tai jos sitä ei tehdä, niin sitten ei tue.

Tämän päivän lapsi tai nuori vaan tuppaa olemaan sen verran syvällä tässä "kermapersemeiningissä", että jonkinlainen tuputtaminen tähän oheisharjoitteluun olisi suotavaa. Säännöllisesti toistuvat fyysiset testit sitten kertovat karusti sen, onko niitä ohjeita noudatettu.

Olen seurannut kohtalaisen läheltä pääsarjatason palloilijoiden motivaatiotasoa tähän "ammattinsa" harjoittamiseen. Ikävä sanoa, mutta yleensä yhtään enempää ei tehdä kuin on pakko. Ja siihen pakottamiseenkin suhtaudutaan houlestuttavan negatiivisesti. Tekisi oikein mieli kertoa karu esimerkki eräänkin SM-liigan huippupelaajan (ainakin median ja fanien mielestä) asenteesta ammattiansa kohtaan...

 

[eagle]

En tiedä luitko kiireessä väärin, mutta tarkoitin nimenomaan alku- ja loppuveRRyttelyä. Venyttely sitten tukee sitä tai jos sitä ei tehdä, niin sitten ei tue.

Tämän päivän lapsi tai nuori vaan tuppaa olemaan sen verran syvällä tässä "kermapersemeiningissä", että jonkinlainen tuputtaminen tähän oheisharjoitteluun olisi suotavaa. Säännöllisesti toistuvat fyysiset testit sitten kertovat karusti sen, onko niitä ohjeita noudatettu.

Luin/käsitin. Samaa mieltä kyllä. Valitettavasti usein homma toimii helpoimman kautta. Sama tähän jälkimmäiseen otsikkoon. Valitettavasti useissa seuroissa ei olla ollenkaan toiminnan tasolla käytössä minkäänläisiä testejä, mistään asioista.

 

[Stultus]

Finland Selects -toiminnan kotisivuilta löytyy Ville Peltosen ja Juha Ikosen ajatuksia mm. lahjakkaiden juniorijääkiekkoilijoiden kehityksen kiihdyttämisestä Suomessa. Linkki kyseiseen pdf-tiedostoon. Kannattaa lukea.

Pari lainausta:

4.1 Finland Selects 98 kausi 2010–2011 – Yhteenveto

Parhaat suomalaiset yksilöt pärjäävät vertailussa ikäluokan parhaisiin ulkomaalaisiin pelaajiin 12–14 vuoden iässä. Näitä parhaita yksilöitä on kuitenkin huolestuttavan vähän, vain 1-3 ikäluokassa ja heilläkin saattaa olla vielä omassa pelaamisessa selkeä kansainvälistä pelaamista haittaava puute, mikä säilyessään tulee estämään pelaajan jalostumisen voittavaksi kansainväliseksi pelaajaksi.

Näiden huippupelaajien haastajaryhmässä on Selects-toiminnassa ollut mukana n. 20–30 pelaajaa, joiden silmät ovat avautuneet oman tekemisen ja osaamisen suhteesta kansainväliseen kärkeen. Nämäkin pelaajat ovat kuitenkin saanet palautetta ja ensikäden tietoa siitä, millä pelaamisen osaalueella on tehtävä kovasti töitä, että pelaaja pystyisi joskus tulevaisuudessa pelaamaan voittavaa kansainvälistä jääkiekkoa.

Toimintaan osallistuneet pelaajat ovat myös päässeet tutustumaan haasteisiin, mitä kansainvälinen jääkiekko tuo mukanaan. Elämänhallinta, matkustaminen, väsymys ja häiriötekijät kansainvälisen turnauksen ympärillä ovat asioita, mitä oppii vain kokemalla. Tällä saralla tämä ikäluokka on varmasti valmiimpi kohtaamaan kilpakumppanit paremmin kuin aikaisemmin.

Seurajoukkueiden valmentajat ovat olleet tervetulleita osallistumaan toimintaan ja heille on välitetty viestiä havainnoista toiminnan ympärillä. Tavoitteena on ollut, että tieto ja ymmärrys lapsikiekon kotimaisesta tilanteesta välittyisivät seurajoukkueiden valmennuksesta vastaaville henkilöille. Tämä on toivottavasti auttanut omalta osaltaan nostamaan tavoitteellisen jokapäiväisen harjoittelun toiminnan keskiöön jo lapsikiekkovaiheessa.

5.1 Yksilön kehittämisen kiihdyttäminen – Kehitysehdotukset

Huipulle tähtäävä toiminta tulisi aloittaa Jääkiekossa jo aikaisemmin. Sen aikaistaminen lapsikiekkovaiheen rinnalle antaisi suomalaisille huippuyksilöille mahdollisuuden kansainvälisen jääkiekon vaatimukset täyttävään pelaajapolkuun. Tämä toiminta on jo aloitettu ja johdettu vapaaehtoisvoimin, mikä on toiminnan jatkuvuudelle uhkatekijä.

Huipulle tähtäävä lapsikiekkotoiminta tulisi ottaa jääkiekkoliiton vastuulle. Toiminnan turvaamiseksi, sen kehittämiseen ja johtamiseen pitäisi nimetä yksi päätoiminen valmennuspäällikkö, joka vastaa toiminnasta.

Yksilön kehityksen kiihdytystoiminta voidaan organisoida hyödyntäen olemassa olevia resursseja ja vapaaehtoisvoimia. Alueellisten kartoitustapahtumien aloittaminen 2-4 vuotta nykyistä aikaisemmin jo itsessään kiihdyttää yksilön kehitystä. Pelko mahdollisten turistien drop outista ei saisi olla esteenä kehittää lajin insidereja.

Toimintaa on mahdollista kehittää tukeutuen alueiden huippuseurojen valmennusresursseihin sekä entisten ja nykyisten lajin isidereiden vapaaehtoistyöhön – toiminta, mikä koetaan mielekkääksi ja arvokkaaksi, palkitsee osallistujat ilman korvauksia.

Huippuyksilöä motivoi usein saavuttamisen tarve. Se saavutus voisi olla paikka edustusjoukkueessa, joka osallistuu vuosittain kansainväliseen huipputurnaukseen. Edustusjoukkue valitaan alueellisten selects joukkueiden turnauksesta ja jääkiekkoliiton vastuulla olisi toimihenkilöiden valinta ja kansainvälisen turnauksen matkakulujen kattaminen. Muut kulut maksavat mukaan pyrkivät pelaajat.

Motivoivan lapsikiekkopolun rakentamisen kokonaiskustannukset jääkiekkoliiton puolelta olisi noin 50 000 €/ikäluokka/kausi vastuuhenkilön kulujen kattamisen lisäksi. Tämä arvio on luonnollisesti ilman mahdollista ulkopuolista taloudellista tukea, minkä hankkiminen onnistunee Jääkiekkoliiton toimesta helpommin kuin vapaaehtoisvoimin tapahtuva varainkeruu.

Jääkiekkoliiton johtaman yksilönkehityksen kiihdyttäminen tulee aloittaa jo lapsikiekkovaiheessa, sillä menneisyytemme velvoittaa ja tulevaisuutemme edellyttää sitä meiltä.

Ville Peltonen - Juha Ikonen

 

[siffa]

Loppuun vielä pari kertaa varmistaen että jokainen, vihdoinkin, ymmärtäisi. Nuori Suomi ei estä kilpailua, eikä kilpailullisuutta. Nykyisin hyvin nuorissa jo täysin rinnakkain kulkee Nuori Suomi ja kilpaileminen. Jos ei tätä usko, niin hyvä tutustua oikeasti vaikkapa jonkun Käpa:n toimintaan. Niin kiekossa, kuin jalkapallossa on PALJON ja OIKEITA ongelmia. Niihin tulisi puuttua. Niin kauan kun jengi mouhoaa Nuoren Suomen polttamista roviolla nämä oikeat, isotkin, ongelmat helposti jäävät piiloon. Näihin tulisi oikeasti pureutua. Mielestäni UL:kin voisi ottaa "johtavana urheilumediana" oikeasti nyt asiaksi tutkia näitä oikeita ongelmia ja kertoa niistä kansalle.

Samassa Urheilulehden numerossa 27/2011, missä Esa Pekonen arvosteli ankarasti sitä, että Nuori Suomen myötä Suomi menetti noin 15 vuoden aikana mahdollisuudet kehittää huippujunioreita, on erittäin laaja (5-sivuinen) artikkeli, jossa Palloliiton entinen johtoryhmän jäsen ja Nurmijärven Jakapalloseuran nykyinen valmentaja Jari Karjalainen kertoo näkemyksiään juniorijalkapallon nykytilanteesta ja sen kehittämisestä. Jari Karjalainen on sitä mieltä, että suomalaisen jalkapallon seuraava kultainen sukupolvi on nousemassa vasta vuonna 2000 syntyneiden junioreiden sukupolvesta. 2000-syntyneet ja sitä nuoremmat pelaajat tulevat saamaan sellaista opetusta, mitä tässä maassa ei ole viime vuosina vastaavassa laajuudessa nähty. Muutosten syynä voidaan pitää varhaisemmassa vaiheessa tehtyjä tasojoukkueita ja sitä, että useat seurat ovat nostaneet toiminnan tasoa palkkaamalla juniori- ja valmennuspäälliköitä lasten valmentamisen kehittämiseen. Lasten oppimisvauhti on nopeaa, koska he oppivat yksittäisiä taitosuorituksia joskus muutamalla toistolla. Tuhat tuntia vuodessa, eli noin kome tuntia päivässä, kymmenen vuoden ajan, pitäisi taata Karjalaisen mukaan tien menestykseen, jos elämän muut perusarvot ovat olleet pelaajan kohdalla kunnossa. Yksilön kehittäminen vaatii ehdottomasti tasoryhmiä. Jo alle kymmenen vuoden iässä lasten väliset erot taidossa, pelikäsityksessä, liikunnallisuudessa ja valmennettavuudessa ovat niin suuria, että edes keskitaso ja sen hetken terävin ikäluokan kärkitaso eivät pysty tekemään esimerkiksi samoja pelitaktisia pienpeliharjoitteita. Lasten harjoittelussa on sen vuoksi laadittava suunnitelmat ja toteutettavat harjoitteet terävimmän 20%:n mukaan, koska tällöin varmistetaan sen hetken parhaimpien pelaajien kehittyminen.

En tiedä, onko muissa urheilumedioissa otettu juniorijalkapallon laatujuniorien Nuori Suomen myötä tapahtunut tason romahtaminen ja juniorijalkapallon uusien kehittämistoimipiteiden esittely niin hyvin esille kuin Urheilulehdessä. Jalkapallossa maailmanlaajuisena ykkösurheiluna on pysyttävä kilpailijamaiden kehityksessä mukana jatkuvasti. Suomen jalkapallo huippu-urheiluna kärsi historiallisen suuren tason laskun, kun Palloliitto tukeutui aikoinaan Nuori Suomi-järjestelmään. Nyt on valoa nähtävissä 2000-syntyneistä alkaen, kuten Jari Karjalaisen ajatuksista voidaan lukea.

Toivottavasti jääkiekkoliitto ottaa oppia Palloliiton uusista lapsijalkapallon kehityssuunnista. Stultus lainasi jääkiekon puolelta Ville Peltosen ja Juha Ikosen lapsijääkiekon Select-toiminnasta. Suomen jääkiekko pienenä kansainvälisenä lajina on helpommin käännettävissä oileaan suuntaan kuin Suomen jalkapallo, jolla on edessä pitkä jakso ilman tyydyttävääkään kansainvälistä menestystä.

 

[P.Sihvonen]

Nuorii Suomi

Nuoren Suomen Kaikki pelaa -ideologian ongelma on siinä, ettei sillä ole mitään tekoa urheilun eikä huippu-urheilun ytimen kanssa.
On silkkaa eksyttämistä puhua, että nykyään kaikkialla on jo tasoryhmät, että Nuori Suomi hyväksyy sen. Ja ainakin jäljelle jää kysymys, että mitä koko Nuorella Suomella enää sitten tehdään? Nuori Suomi lähti siitä, ettei tasoryhmiä tarvita. Se oli fiasko. Nyt kaikki urheiluihmiset tajuavat, että tasoryhmiä tarvitaan jo 8-vuotiaiden lapsiurheilussa. Totta kai tarvitaan, sillä urheilun syvin olemus on mitata taso(ryhmiä) ja paremmuutta ensimmäisetä sekunnista viimeiseen, lapsuudesta aikuisuuteen.

Seuraava askel on - ja tähän osallistun itsekin syksystä lähtien voimiani ja palstatilaa säästämättä - keskustella siitä, miten Nuori Suomi lakkautetaan. Nuori Suomen nielemät rahat tulee ohjata kentälle suoraan toimintaan. Nuori Suomi voidaan ja pitää korvata uudella tavalla, koska Nuori Suomi epäonnistui valekaapuisessa urheilutoiminnassaan.
Vähintä, mitä tehdään, on se, että Nuori Suomi irroitetaan liitto- ja seuratoiminnasta. Jos joku siivu jää päiväkoteihin, puuhastelkoot siellä pienesti. Koululiikuntaankaan Nuoren Suomen ei tule antaa puuttua mitenkään.
Johtava, kesälomalta

 

[TosiFani]

... Nuori Suomi voidaan ja pitää korvata uudella tavalla, koska Nuori Suomi epäonnistui valekaapuisessa urheilutoiminnassaan...

Nuori Suomi -systeemi on ehkä estänyt muutaman liigapelaajan syntymisen, mutta lisännyt urheilutoimintaa. Kysymyshän on keskitason pelaajien menettämisestä, huippulahjakkaat urheilijat tulevat läpi systeemistä huolimatta ja lahjattomasta systeemi ei pysty huippua kehittämään. Esimerkiksi jääkiekossa on tuskin jäänyt yhtään Selännettä tai Granlundia pimentoon Nuoren Suomen takia, mutta jokunen Aki Uusikartano on voinut jäädä syntymättä.

Mielestäni jääkiekkoliitto ja -seurat voivat katsoa peiliin lahjakkuuksien menettämisessä kun systeemit ovat jääneet menneisyyteen. Kehittyäkseen huipuksi lahjakkaan juniorin pitäisi harjoitella paljon, mutta ei välttämättä joukkueen kanssa. Nyt jääkiekosta on tehty kallis, paljon aikaa vievä harrastus koko joukkueelle vaikka todellisuudessa ikäluokasta nousee pari kaveria liigatasolle, kerran kymmenessä vuodessa löytyy ehkä kansainvälinen pelajaa, todellinen huippu ties koska. Eli parikymmentä poikaa maksaa ja kannattelee sinun ajatusmaailmassa paria tulevaa liigapelaaja, vaikka asia voitaisiin hoitaa toisella tavalla. Pikkujunnuihin paljon yksilöharjoitteluun keskittyviä jäävuoroja, lahjakkuus leirejä yms. ja vain muutama joukkueharjoitus viikkoon ja pelit päälle. Tällöin joukkueen kulut pysyisivät kurissa, ne ketkä harjoittelevat paljon maksavat sen ja saavat hyvää harjoitusta. Toisaalta ei niin lahjakkaat pojat saavat mukavan harrastuksen ja jaksaisivat varmasti paremmin pysyä harrastuksen parissa.

Nuori Suomi on hyvä tekosyy jääkiekon parissa toimiville huonoille valmentajille ja hölmöille päätöksille.

 

[eagle]

Nuori Suomi on hyvä tekosyy jääkiekon parissa toimiville huonoille valmentajille ja hölmöille päätöksille.

Erittäin hyvin tiivistetty omat ajatukset asiasta. Tässä tuo kaikkinensa tulee hyvin.

Toivottavasti UL:ssä jatkossa panostetaan siihen että katsotaan noiden oikeiden syiden taakse. Eikä vain jäädä siihen "Nuori Suomi on syy", kun oikeasti ne syyt löytyvät nykyisin ainakin paljon syvemmältä ja erilaisista asioista.

 

[Major Julli]

Suomaisiaan kiekkovalmennuksen viimeisen 20 vuoden ongelma on se, että kun 16-20v luoville pelaajille pitäisi alkaa opettaa kurinalaisuutta niin meidän systeemillä onkin jouduttu yrittämään opettamaan luovuutta kurinalaisille pelaajille. Taitoa väheksytty ja joukkuepelaamista on yli-korostettu.

 

[siffa]

Toivottavasti UL:ssä jatkossa panostetaan siihen että katsotaan noiden oikeiden syiden taakse. Eikä vain jäädä siihen "Nuori Suomi on syy", kun oikeasti ne syyt löytyvät nykyisin ainakin paljon syvemmältä ja erilaisista asioista.

Tässäkin viestiketjussa on todettu useaan kertaan se, että varsinaisesti laatujuniorituotannon heikentymisen/pysähtymisen syypäät viimeisten 15 vuoden aikana ovat olleet Jääkiekkoliitto ja Palloliitto, jotka tukeutuivat 1990-luvun alkupuolella juniorijärjestelmäänsä kehittäessään Nuori Suomen periaatteisiin. Muutoksia juniorijärjestelmään on tehty Palloliitossa jo parin vuoden ajan ja Jääkiekkoliitto on myös tehnyt Erkka Westerlundin ja nyt Jukka Rautakorven johdolla tarvittavia korjaustoimenpiteitä.

Luotan jalkapallopuolelta Esa Pekosen lausuntoon (UL 27/2011), että tasapäistäminen on ollut jalkapalloilumme syöpä, eikä se ole kasvattanut meille huippufutaajia ja sen seurauksista tulemme kärsimään vielä pitkään. Jari Karjalainen tuntee asian jalkapallossa myös perinpohjin entisenä Palloliiton johtoryhmän jäsenenä ja nykyisenä Nurmijärven Jalkapalloseuran juniorijalkapallon valmentajana. Karjalainen kertoo (UL 27/2011) jo niistä toimenpiteistä, joiden avulla jalkapallossa vuonna 2000 syntyneistä on nousemassa seuraava suomalainen kultainen sukupolvi.

 

[TosiFani]

Tässäkin viestiketjussa on todettu useaan kertaan se, että varsinaisesti laatujuniorituotannon heikentymisen/pysähtymisen syypäät viimeisten 15 vuoden aikana ovat olleet Jääkiekkoliitto ja Palloliitto, jotka tukeutuivat 1990-luvun alkupuolella juniorijärjestelmäänsä kehittäessään Nuori Suomen periaatteisiin. Muutoksia juniorijärjestelmään on tehty Palloliitossa jo parin vuoden ajan ja Jääkiekkoliitto on myös tehnyt Erkka Westerlundin ja nyt Jukka Rautakorven johdolla tarvittavia korjaustoimenpiteitä...

Mutta syy ei ole Nuori Suomi -järjestelmä vaan jääkiekkoliiton hölmöt päätökset. Nuori Suomi -järjestelmä ei estä lahjakkuuksien kehittämistä, päinvastoin. On täysin hölmöä, että pitkään lajin parissa puuhastelleet syyttävät jotain järjestelmää omista epäonnistumisistaan. Nuori Suomi järjestelmä ei estä lahjakkuusryhmien perustamista, se ei estä lahjakkaiden lisäharjoittelua, se ei estä lahjakkaiden pelaajien peluuttamista, tämän kaiken tekevät liiton toimisto, seurojen junnupäälliköt ja valmentajat. Mikään järjestelmä ei estänyt tai pakottanut Jari Litmasta pomputtelemaan palloa tuntikausia Lahden jalkapallohallissa, hän teki sen itse.

Ilmeisesti urheilussa on nyt muotia olla "kova valmentaja", joka vannoo kilpailullisuuden nimeen. Tässä tilanteessa lajiliitot voivat ampua itseään jalkaan, kun heiluri heilahtaa laidasta toiseen. Nuori Suomi ideologia on hieno, sen pitäisi olla kaikille selvä. Sen ajatuksena on saada nuoriso liikkumaan ja kasvamaan fiksuiksi ihmisiksi. Se, että aikuset ihmiset syyttävät tätä idelogiaa ja järjestelmää epäonnistumisistaan, kertoo paljon näistä ihmisistä.

 

[PJx]

Esimerkiksi jääkiekossa on tuskin jäänyt yhtään Selännettä tai Granlundia pimentoon Nuoren Suomen takia, mutta jokunen Aki Uusikartano on voinut jäädä syntymättä.

Toiveajattelua. Ruotsissa ei "pelata" oleellisesti suuremmilla "massoilla" kuin Suomessa, mutta siellä on kehittynyt kasapäin MG:tä lupaavampia junnuja.

Eikä pidä unohtaa, että samasta pienen paikkakunnan (Oulunsalo/Kempele) pienestä maaseutujoukkueesta tuli 92-ikäluokassa muun muassa MG ja Donskoi. Sattumaako? Ei varmasti, vaan silloin Laserissa tehtiin asiat vähän toisin... Muistaakseni myös hyvintäällä oli taannoin hyvä ikäluokka, sattumaltako?

Kylmä totuus, on että taspäistämisen kulttuurin pahimpina aikoina lahjakkaimmat olisi pitänyt monissa seuroissa komentaa pois reeneistä höntsäilemään muualle. Ohjatut reenit eivät antaneet heille mitään muuta oppia rötjöilyyn.

Juu, saattaa olla, että osa näistä nousee vielä myöhemmällä iällä jossain määrin tasolleen, ei kuitenkaan sille, minne olisi ollut edellytyksiä. Hukattuja maileja ei saa takaisin...

 

[TosiFani]

Toiveajattelua. Ruotsissa ei "pelata" oleellisesti suuremmilla "massoilla" kuin Suomessa, mutta siellä on kehittynyt kasapäin MG:tä lupaavampia junnuja.

Eikä pidä unohtaa, että samasta pienen paikkakunnan (Oulunsalo/Kempele) pienestä maaseutujoukkueesta tuli 92-ikäluokassa muun muassa MG ja Donskoi. Sattumaako? Ei varmasti, vaan silloin Laserissa tehtiin asiat vähän toisin... Muistaakseni myös hyvintäällä oli taannoin hyvä ikäluokka, sattumaltako?

Kylmä totuus, on että taspäistämisen kulttuurin pahimpina aikoina lahjakkaimmat olisi pitänyt monissa seuroissa komentaa pois reeneistä höntsäilemään muualle. Ohjatut reenit eivät antaneet heille mitään muuta oppia rötjöilyyn.

Juu, saattaa olla, että osa näistä nousee vielä myöhemmällä iällä jossain määrin tasolleen, ei kuitenkaan sille, minne olisi ollut edellytyksiä. Hukattuja maileja ei saa takaisin...

Huippujen kohdalla on yksi ominaisuus, mitä mikään järjestelmä tai valmentaja ei pysty kehittämään, henkilökohtainen lahjakkuus. Ja ohjattujen treenien heikkous ei ole Nuori Suomi ry:n vika, kyllä syy löytyy valmentajasta.

 

[eagle]

Tässäkin viestiketjussa on todettu useaan kertaan se, että varsinaisesti laatujuniorituotannon heikentymisen/pysähtymisen syypäät viimeisten 15 vuoden aikana ovat olleet Jääkiekkoliitto ja Palloliitto, jotka tukeutuivat 1990-luvun alkupuolella juniorijärjestelmäänsä kehittäessään Nuori Suomen periaatteisiin.

Syypäät ovat palloliitto ja jääkiekkoliitto, mutta syitä on paljon enemmän ja useampia. Tässä ketjussa on todettu näitä syitä mutta toistetaan ne nyt kerran vielä. Näihin ongelmiin(tai suurimpaan osaan) siis ei ole UL, eikä mikään muukaan media pureutunut kunnolla ja silti ne ovat niitä oikeita ongelmia.

Eli oikeita ongelmia:

-Pelaajien omaehtoisten harjoitusten puute/vähyys ja/tai laadun heikkous näissä(case tietokone/playstationit)
-Pelaajien väärä mielikuva siitä miten päästä huipulle saakka, tämä vaikuttaa edelliseen kohtaan
-Vanhempien vääränläinen toiminta liittyen nuoriin ja seuroihin(esim. pelaajat viedään "hoitoon", pelaajien peluuttamiseen, harjoitteluun, jne. puututaan vanhempien toimesta, pelaajia otetaan seuroista pois ja viedään toiseen, pelaajien omaan harjoitteluun puututaan, pelaajille annetaan vääränläistä palautetta/vääriä signaaleja, jne.)
-Rahan puute, tämä taas heijastuu edelliseen liittyen. Kun vanhemmat maksavat, niin samalla vanhemmat voivat vaikuttaa liikaa toimintaa, ilman todellista tietoa mikä olisi oman juniorin kehitykselle parasta
-Tähän liittyen taas suuri ongelma, eli vaikka tasoryhmiä tehdään, niihin pyritään, niin vanhemmat ovat usein näiden esteenä. "Meidän Petteri ei kuulu kakkosjengiin, mikä valmentaja sä luulet olevasi, susta valitetaan varmasti johtokuntaan"
-Jalkapallossa merkittävä ongelma on se että innokkaimmatkaan tai ns. kilparyhmät eivät saa kunnon olosuhteita, ei valmentajien, ei vastustajien, ei harjoitusten, eikä varsinkaan kenttien suhteen. Suomessa omaehtoista harjoitteluakin rajoittaa tämä asia
-Yksi suurimmista ongelmista on se että valmentajat tekevät valmennusta vain itsensä takia. Tällöin tarkoituksena on saada voittoja ja tulosta, ei kehittää pelaajia. Näin tasojoukkueetkin voivat mennä hukkaan, kun sitä lahjakkainta porukkaa valmentaa kaveri jonka tavoitteena on voittaa Hesa Cup, Ålandia Cup tai joku jääkiekon vastaava turnaus
-Valmennus ei ole tarpeeksi yksilöllistä, valmennus painottuu liian nuorena pelin ylitaktistamiseen ja lapsien yliohjaamiseen. Kentän laidalta valmentaja pelaa pleikkaria pelaajilla huutaen kokoajan minne pallo/kiekko pitää seuraavaksi toimittaa, jne.

Kilpailua pitää olla, kilpailua on, hyvin nuorista saakka, mutta se ei todellakaan riitä pelaajien kehittämiseen. Sen kilpailun avulla saadaan tietyt asiat kuntoon ja siihen sitä tarvitaan, samoin kun ihan psyykkiseen kehitykseen, mutta paljon asioita tulee ihan muusta valmennukseen ja pelaajakehitykseen liittyvistä asioista.

Sen Nuoren Suomen voi vaikka polttaa roviolla, mutta niin kauan kun edes osa noista ongelmista säilyy edes suuressa osassa Suomen seuroista, niin roviolla palamisella ei ole mitään väliä. Täällä tuntuu olevan joku kummallinen päähänpinttymä useillakin kirjoittajilla, että kunhan Nuori Suomi poistettaisiin, niin kaikki olisi hyvin ja missään ei olisi ongelmia. Itse näen että Nuoren Suomen tulkitseminen tasapäistämisenä on ollut ongelma, merkittävä ongelma, mutta tällä hetkellä ei enää kovinkaan merkittävä, melkein marginaalinen. Sen sijaan nämä oikeat ongelmat mistä osan mainitsen yllä ovat edelleen todella vahvasti olemassa ja vaikuttavat jatkossakin hyvin vahvasti negatiivisesti pelaajan kehitykseen. Niin kauan kun pidetään pää pensaassa ja huudellaan "Nuori Suomi hautaan" ja ummistetaan silmät näiltä muilta oikeilta ja merkittäviltä ongelmilta, voidaan unohtaa merkittävä kehitys.

Tottakai kaikille olisi helpointa kun asiat noin helposti voisi korjata, mutta valitettavasti ei. Itse aion jatkossakin tuoda niitä oikeita ongelmia esiin, jos jotkut journalistit/"journalistit" tai esim. palstalaiset tahtovat vain paeta yhden "aatteen" taakse niin jokainen tavallaan. Olen aika varma että Esa Pekoset ja kumppanitkin ottaisivat myös muita ongelmia esiin, jos heiltä niistä kysyttäisiin. Itsehän olen keskustellut parin viime vuoden aikana useamman kymmenen jalkapallovalmentajan/vaikuttajan kanssa ja näistä oikeastaan kukaan ei pidä Nuorta Suomea enää minään merkittävänä ongelmana, väärää tulkintaa toki vielä jossain seuroissa harmitellaan, mutta ei suurimpana ongelmana.

Näköjään jo 5,5vuotta sitten cobol todennut sen mitä itse olen yrittänyt tässä varmaan pari vuotta toistaa. Noh varmaan joutuisin jatkossakin: Jatkoajan keskustelupalsta - Yksittäisen viestin lukeminen - Nuori Suomi-Myytti

Eli Suomessa suurimmat seurat vievät jo nuorena parhaat kaverit omiin kilpajoukkueisiin. Näissä ei todellakaan puhuta mistään "kaikki pelaa saman verran ja kaikilla on kivaa" periaatteista. Vaan siellä on kilpailu todella kovaa, vain parhaat ovat joukkueissa ja joka vuosi joukkueet uusitaan(eli heikoimmat tippuu ja vahvimmat nousee), jne. Jos Nuori Suomi on se ainoa ongelma, miten on mahdollista etteivät nämä seurat tuota yhtään sen paremmalla prosentilla(suhteessa resursseihin) huippuja? Niinpä. Ehkä ne ongelmat ovat oikeasti muualla. Major Julli jatkaa seuraavassa viestissä vielä hyvillä lisäyksillä.

 

[PJx]

Huippujen kohdalla on yksi ominaisuus, mitä mikään järjestelmä tai valmentaja ei pysty kehittämään, henkilökohtainen lahjakkuus.

Hopö höpö. Juuri tällainen asenne on NS:ääkin pahempi este huippujen kehitykselle. Huippulahjakkuus antaa valmiudet kehittymiselle, mutta se työ on edelleen tehtävä täysimääräisenä ja koko historia lasketaan mukaan. Itse lahjakkuus ei kanna mihinkään, jos sitä ei kehitetä "määrätietoisesti".

Toki huipulle on monta tietä. Siksi omien polkujen kulkijat tuntuvat ilmaantuvan kuin tyhjästä, mikä jättää harhakuvan lahjakkuuden maagisesta vaikutuksesta. Jos kuitenkin näidenkin kavereiden historia perattaisiin huolella, niin taustalta löytyisi kelpo harjoitushistoria, ehkä huomaamatta kertynyt.

Sille ei vaan voi mitään, ettei ihmislapsi ole syntyessään saanut juurikaan taitoja mukaansa tähän maailmaan. Ihan kaikki on opteltava. Joku oppii helpommin, toisille oppiminen on vähän vaikeampaa... kiekon pelaamisen oppiminenkin.

 

[Maple Leaf]

Sen Nuoren Suomen voi vaikka polttaa roviolla, mutta niin kauan kun edes osa noista ongelmista säilyy edes suuressa osassa Suomen seuroista, niin roviolla palamisella ei ole mitään väliä. Täällä tuntuu olevan joku kummallinen päähänpinttymä useillakin kirjoittajilla, että kunhan Nuori Suomi poistettaisiin, niin kaikki olisi hyvin ja missään ei olisi ongelmia.

Joskus toivon Nuori Suomi -järjestelmän romutettavaksi vain siksi, että sen suurimmaksi ongelmaksi juniorivalmennuksessa näkevät ihmiset huomaisivat, ettei mikään muuttunut. Mielenkiinnolla odottaisin, minkä he sitten keksisivät syntipukiksi juniorivalmennuksen ongelmiin, koska täälläkin useaan otteeseen tarjotut keskinkertainen/huono valmennus, keskittyminen "taktiikkaan" yksilötaitojen kehittämisen sijaan, surkeat olosuhteet, lahjakkuuksien siirtyminen toisten harrastusten/pleikan pelaamisen pariin jne. eivät todellisiksi ongelmiksi näytä kelpaavan.

 

[choose_life]

Mutta syy ei ole järjestelmä vaan jääkiekkoliiton hölmöt päätökset. Nuori Suomi ei estä lahjakkuusryhmien perustamista, se ei estä lahjakkaiden lisäharjoittelua, se ei estä lahjakkaiden pelaajien peluuttamista, tämän kaiken tekevät liiton toimisto, seurojen junnupäälliköt ja valmentajat. Mikään järjestelmä ei estänyt tai pakottanut Jari Litmasta pomputtelemaan palloa tuntikausia Lahden jalkapallohallissa, hän teki sen itse.

Ilmeisesti urheilussa on nyt muotia olla "kova valmentaja", joka vannoo kilpailullisuuden nimeen. Tässä tilanteessa lajiliitot voivat ampua itseään jalkaan, kun heiluri heilahtaa laidasta toiseen.

Se, että aikuiset ihmiset syyttävät tätä idelogiaa ja järjestelmää epäonnistumisistaan, kertoo paljon näistä ihmisistä.

Juu, on tyyppejä, jotka lentelevät kuin roska joka "muodin" ja tuulen mukana (ja siinäkin yleensä jälkijunassa) sen sijaan, että keskittyisivät itse asiaan. Näille tapauksille jopa lasten valmennus voi olla vain keppihevonen omien itsetunto-, ammattitaito- yms. ongelmien peittelyyn - ja sen näköistä on sitten jälkikin. Valitettavasti.

Joskus toivon Nuori Suomi -järjestelmän romutettavaksi vain siksi, että sen suurimmaksi ongelmaksi juniorivalmennuksessa näkevät ihmiset huomaisivat, ettei mikään muuttunut. Mielenkiinnolla odottaisin, minkä he sitten keksisivät syntipukiksi ongelmiin, koska täälläkin useaan otteeseen tarjotut keskinkertainen/huono valmennus, keskittyminen "taktiikkaan" yksilötaitojen kehittämisen sijaan, surkeat olosuhteet, lahjakkuuksien siirtyminen toisten harrastusten/pleikan pelaamisen pariin jne. eivät todellisiksi ongelmiksi näytä kelpaavan.

No mutta, eivät tietenkään kelpaa. Oikeiden ongelmien tunnistaminen kun vaatisi jonkinlaista realismintajua, selkärankaa, tahtoa puuttua niihin ongelmiin löysän papukaijajargonin hokemisen sijaan ja kykyä käsitellä kokonaisuuksia. Not gonna happen.

 

[TosiFani]

Hopö höpö. Juuri tällainen asenne on NS:ääkin pahempi este huippujen kehitykselle. Huippulahjakkuus antaa valmiudet kehittymiselle, mutta se työ on edelleen tehtävä täysimääräisenä ja koko historia lasketaan mukaan. Itse lahjakkuus ei kanna mihinkään, jos sitä ei kehitetä "määrätietoisesti"...

Mutta se lahjakkuus vaaditaan, jotta kansainvälinen huippu voi syntyä. Eikä Nuori Suomi estä työntekemistä tai peluuttamista vaikka vanhemmassa ikäluokassa. Silloin kun lapsi on herkkyysiässä, hänen pitää harjoitella oikeita asioita. Esimerkiksi pehmeitä käsiä ei kehitetä enää b-junnuna, ne kehitetään paljon nuorempana. Nuori Suomi järjestelmä ei estä tätä taidon kehittämistä, huonot päätökset ja valmentajat estävät.

edit:

Yksi suuri syy lahjakkuuksien häviämiselle on harrastuksen kalleus, jääkiekko on nykyään eliittilaji ja tämä vähentää massoja mistä näitä lahjakkuuksia tulee.

 

[Sir Justiina]

Ehkä jo hivenen ohi aiheen, mutta kyllä valmentajien taso ainakin täällä Tampereella on ollut männä vuosina osittain katastrofaalinen.(Ilves, Tappara, Koovee). Jos valmennusryhmissä poikien ollessa herkimmässä iässä(11-15v) pyörii kavereita jotka ei pysy luistimilla, saatikka ymmärrä pelin luonnetta, täytyi harjoituksia välillä seurata sormien välistä kuin piinaavaa kauhuleffaa.
Sanotaanko näin että keiloja kierrettiin komeasti, mutta auta armias kun ruvettiin harjoittelemaan pelinomaisesti, se oli suorastaan farssia.Tiputanssia.

Onneksi tilanne on korjaantunut todella merkittävästi. Osaavia ja motivoituneita kiekkomiehiä on luojan kiitos saatu remmiin.