Nuori Suomi ry

[siffa]

Jari Karjalaisen ajatuksia (UL 27/2011) kannattaa lukea tarkasti. Hän on jalkapallopuolella todellinen ammattilainen ja nähnyt sen kehityksen, mihin Nuori Suomen kaikki pelaa-arvomaailma on jalkapallon laatujuniorituotannon suistanut. Aiemmin referoimieni kohtien lisäksi artikkelista löytyy paljon mielenkiintoisia lapsi- ja juniorijalkapallon vaatimuksia, mikäli pyritään pysymään kansainvälisessä kovassa kilpailussa edes jotenkin muiden maiden tasolla.

Karjalainen toteaa, että Suomessa on 115000 rekisteröityä pelaajaa. Tällä pelaajamäärällä Suomen pitäisi pystyä tuottamaan huomattavasti enemmän laadukkaampia pelaajia kuin mitä tähän saakka on onnistuttu tekemään. Vertailun vuoksi: Sloveniassa on vähän yli 40 000 pelaajalla ylletty viime vuosina useisiin miesten arvoturnauksiin. Miksi näin, sitä kävi tutkimassa myös Suomen Palloliiton nimeämä valmentajaryhmä. Viikon matkalta palanneen ryhmän viesti oli selkeä; harjoitusmäärät radikaalisti ylös, pelikeskeinen opettaminen, yksilöllinen valmentaminen ja korkea intensiteetti harjoittelussa nuoresta lähtien. Lasten liikunnallisten taitojen vahvistaminen pienestä saakka on kuulunut Itä-Euroopan maiden palloilukulttuureihin, kun Suomessa samaan asiaan on alettu paneutua toden teolla vasta viime vuosina. Harjoittelun päälle tarvitaan tietenkin haastavia otteluita ympäri vuoden.

Lahjakkuudesta vielä sen verran, että huipputasolla kyse on aina harjoittelulahjakkuudesta. Lapsen ja nuoren on harjoiteltava tuhat tuntia vuodessa, eli noin kolme tuntia päivässä, kymmenen vuoden ajan, minkä pitäisi taata tie menestykseen, jos elämän muut perusasiat ovat olleet pelaajan kohdalla kunnossa. Jalkapallopuolella tämä on ehdoton välttämättömyys, koska kansainvälinen kilpailu on aivan eri luokkaa kuin jääkiekossa. Jääkiekossa voi päästä lajin pienuuden vuoksi huipulle pienemmillä harjoitusmäärillä, mutta Kanadan, USA:n, Ruotsin ja Venäjän esimerkit laatujuniorituotannon nostamisessa edellyttävät Suomen Jääkiekkoliitolta uusia linjauksia lapsi- ja juniorijääkiekkoon, muuten jäädään tässäkin lajissa ratkaisevasti em. maista jälkeen ja vielä takana olevat maat menevät meidän ohitse.

 

[Maple Leaf]

Viikon matkalta palanneen ryhmän viesti oli selkeä; harjoitusmäärät radikaalisti ylös, pelikeskeinen opettaminen, yksilöllinen valmentaminen ja korkea intensiteetti harjoittelussa nuoresta lähtien.

Toisin sanoen on harjoiteltava enemmän ja paremmin. Emmä ollu tajunnukaa tätä aiemmi.

 

[TosiFani]

Jari Karjalaisen ajatuksia (UL 27/2011) kannattaa lukea tarkasti. Hän on jalkapallopuolella todellinen ammattilainen ja nähnyt sen kehityksen, mihin Nuori Suomen kaikki pelaa-arvomaailma on jalkapallon laatujuniorituotannon suistanut...

Nuori Suomi arvomaailma on loistava, mutta esimerkiksi palloliiton toteutus on heikko. Sen, että kaikki pelaa ei tarvitse tarkoittaa sitä, että lahjakkuuksien peliaika vähenisi.

Joka ainoa urheilun parissa työskennellyt tajuaa, että harjoittelumääriä pitää nostaa mikäli halutaan menestystä, ei sitä tietoa tarvitse Sloveniasta etsiä.

 

[siffa]

Joka ainoa urheilun parissa työskennellyt tajuaa, että harjoittelumääriä pitää nostaa mikäli halutaan menestystä, ei sitä tietoa tarvitse Sloveniasta etsiä.

Kovan arvostelun osoitat Suomen Palloliittoa kohtaan. Suomen Palloliiton nimeämä valmentajaryhmä kävi Sloveniassa tutkimassa sitä, miksi Slovenia on yltänyt 40 000 rekisteröityneellä pelaajalla 2000-luvulla usean kerran arvoturnauksiin. Suomi on jäänyt samaan aikaan kolminkertaisella rekisteröityjen pelaajien määrällä verrattuna Sloveniaan yhä kauemmaksi kansainvälisistä arvoturnauksista. Palloliitto on tukeutunut juniorijärjestelmässään Nuoreen Suomeen ja sen kaikki-pelaa, puolen pelin pelaamiskiintiöihin, kilpailun poistamiseen yms. arvoihin, eli Esa Pekosen sanoin "jalkapalloilumme syöpään, jonka seurauksista tulemme kärsimään vielä pitkään".

Viikon matkalta palanneen Suomen Palloliiton valmentajaryhmän viesti on selkeä (Jari Karjalaisen mukaan): harjoitusmäärät radikaalisti ylös, pelikeskeinen opettaminen, yksilöllinen valmentaminen ja korkea intensiteetti harjoittelussa nuoresta lähtien. Tuohan on lyhyt tiivistys laajemmasta materiaalista, jota Jari Karjalainen esittää (UL 27/2011). Itselleni tärkein anti on luonnollisesti se, että Palloliiton on alettava satsaamaan lasten liikunnallisten taitojen vahvistamiseen pienestä saakka ja luotava lapsijalkapalloon aivan uusi järjestelmä, mikä takaa tuhannen tunnin vuosiharjoittelun, eli kolme tuntia päivittäin, kymmenen vuoden ajan, jotta Suomi alkaisi kuroa kiinni sitä ammottavaa aukkoa jalkapallon taitotasossa, mikä on Nuori Suomen aikana päässyt syntymään. Eli edelleen Jari Karjalaisen sanoin:"Valmentajat tiedostavat ne ammottavat puutteet, jotka ovat jarruttaneet suomalaisten lasten jalkapallotaitojen oppimista".

 

[P.Sihvonen]

Höpö höpö!

Joskus toivon Nuori Suomi -järjestelmän romutettavaksi vain siksi, että sen suurimmaksi ongelmaksi juniorivalmennuksessa näkevät ihmiset huomaisivat, ettei mikään muuttunut. Mielenkiinnolla odottaisin, minkä he sitten keksisivät syntipukiksi juniorivalmennuksen ongelmiin, koska täälläkin useaan otteeseen tarjotut keskinkertainen/huono valmennus, keskittyminen "taktiikkaan" yksilötaitojen kehittämisen sijaan, surkeat olosuhteet, lahjakkuuksien siirtyminen toisten harrastusten/pleikan pelaamisen pariin jne. eivät todellisiksi ongelmiksi näytä kelpaavan.

Tässä yllä nähdään nimimerkki ja teksti, jolla ei ole pienintäkään kosketuspintaa oikeasti olevaan todellisuuteen.

1) Keskinkertainen ja huono valmennus? - Ei pidä paikkaansa! Tänä päivänä suomalaiset juniorivalmentajat ovat paljon parempia ja koulutetumpia kuin sillon, kun järjestelmä tuotti (ennen Nuoren Suomen tuhovaikutusta) huippupelaajia solkenaan.

2) Keskittyminen taktiikkaan. - Höpö, höpö! Totta kai taktiikkaan pitää keskittyä. Tekniikka ja taktiikka pitää opettaa lapsesta asti käsi kädessä. Eri asia on se, että meiltä puuttui 1994-2004 taktiikasta järkevä hyökkäyspelisuunnitelman opettaminen, mikä tietenkään ei ole NS:n vika. Vasta maailmancup 2004, Summanen ja Urheilulehti (Sihvonen, Luikku ja Siira) nostivat keskustelujen tikunnokkaan hyökkäyspelisuunnitelmat. Ja käytännössä Jukka Jalonen ja Timo Lehkonen avasivat käytännössä tämän modernin pelaamisen aikauden HPK:ssa jo 2001-.

3) Huonot olosuhteet. -Täh!? Olosuhteethan ovat ovat huippuluokkaa! Ainoa ongelma on - ja tähän NS on välillisesti syypää - liian suuret harraatajamäärät ja sitä kautta liian suuret rymäkoot per jääharjoitus.

 

[eagle]

Suurin osa tiedostaa ongelmat tai osan niistä jalkapallon parissa. Noista mitä itsekkin mainitsin unohtui yksi erittäin merkittävä. Eli ryhmien koot ovat liian suuret. Täten kärsii sekä laatu, pelaajien välinen kilpailu(kovassakin Suomen ryhmässä tasoerot kasvavat liian suuriksi), että yksilökohtainen valmennus. Tässä taas tullaan niihin muihin ongelmiin. Eli ei ole tarpeeksi paikkoja missä harjoitella(varsinkaan syys-kevät kaudella), eikä tarpeeksi hyviä valmentajia, varsinkaan aivan huippuseurojen ulkopuolella. Ongelmana on myös mm. seurojen sisällä linjattomuus ja juuri aiemmin useasti mainittu valmentajien oman edun tavoittelu ohi pelaajien edun(ja kehityksen).

2) Keskittyminen taktiikkaan. - Höpö, höpö! Totta kai taktiikkaan pitää keskittyä. Tekniikka ja taktiikka pitää opettaa lapsesta asti käsi kädessä. Eri asia on se, että meiltä puuttui 1994-2004 taktiikasta järkevä hyökkäyspelisuunnitelman opettaminen, mikä tietenkään ei ole NS:n vika. Vasta maailmancup 2004, Summanen ja Urheilulehti (Sihvonen, Luikku ja Siira) nostivat keskustelujen tikunnokkaan hyökkäyspelisuunnitelmat. Ja käytännössä Jukka Jalonen ja Timo Lehkonen avasivat käytännössä tämän modernin pelaamisen aikauden HPK:ssa jo 2001-

Nyt jos puhutaan esim. 9-vuotiaasta naaperosta, niin on hyvä tutustua siihen kuinka paljon tuon ikäinen kaveri hahmottaa maailmaa eli jääkiekon tai jalkapallon kohdalla kenttää. Voin kertoa, ei juuri mitään. Jos puhutaan tuon ikäisestä lapsesta, niin hänelle se kiekko/pallo on koko maailma. Ei hänelle pidä todellakaan lähteä opettamaan mitään hyökkäyspelisuunnitelmia tai pelissä lähteä rakentemaan mitään kovinkaan monimutkaista taktista rakennetta. Varsinkin kun se menee sitten ulkoa opituksi valmentajan ohjeiden toistamiseksi, eikä sitä tehdä oman oivalluksen kautta.

Jos lähdetään opettamaan taktiikkaa tuon ikäisille, valmentaja ohjeistaa pelaajien pelaamista kauheasti, vielä kentän laidalta pelin aikanakin, niin vaikutus on seuraavanlainen:
-Pelaajan pelikäsitys ei kehity
-Pelaaja oppii pelkäämään virheitä
-Pelaaja välttelee omia ratkaisuja
-Pelaaja ei uskalla haastaa 1vs1 tilanteissa vaan luopuu pallosta/kiekosta paineen alla

jne.

Sen sijaan tuon ikäisille pitää opettaa yksilöntaitoja, niihin hitaasti hivuttaen erilaisia ratkaisumalleja erilaisiin tilanteisiin. Näissä sitten ajan myötä pelaaja oppii reagoimaan nopeasti ja tehokkaasti. Jääkiekko ja jalkapallo ovat pitkälti ns. ongelmaratkaisupelejä. Jos valmentajat huutavat ratkaisut pelaajille jo pienestä pitäen ja eivät anna pelaajien oppia omaa reagoimista, niin ollaan pahasti metsässä.

Tällä hetkellä juuri löytyy valtava kasa valmentajia joiden tavoite on vain voittaa ja sen mukaan laaditaan taktiikat jo nuorille. Esimerkki jalkapallon puolelta:

"Pelikentällä on 12-vuotiaita tyttöjä, ensimmäistä kautta isolla kentällä. Maalivahti ei saa avattua maalipotkuja kunnolla yli 16-rajan. Näinpä joukkueen x valmentaja tekee taktiikan jossa pallo pelataan tarkoituksella AINA päätyrajasta yli. Sitten jokainen pelaaja laitetaan 16-rajan tuntumaan odottamaan maalipotkuja ja tästä tehdään maalit". Vastaavaa varmasti(ja kuulemma) esiintyy myös jääkiekon puolella ja vastaavanlaisia tapauksia on useita myös lisää jalkapallon puolella("vedetään pitkää palloa sille isoimmalle pelaajalle" lähtien"). Täten todellakin on todella vaarallista lähteä taktistamaan peliä liian nuorena ja jos väittää muuta, niin ei ole mitään käsitystä esim. nuorten lasten hahmotuskyvystä tai heidän täysvaltaisesta kehittämisestä.

 

[TosiFani]

Kovan arvostelun osoitat Suomen Palloliittoa kohtaan. Suomen Palloliiton nimeämä valmentajaryhmä kävi Sloveniassa tutkimassa sitä, miksi Slovenia on yltänyt 40 000 rekisteröityneellä pelaajalla 2000-luvulla usean kerran arvoturnauksiin. Suomi on jäänyt samaan aikaan kolminkertaisella rekisteröityjen pelaajien määrällä verrattuna Sloveniaan yhä kauemmaksi kansainvälisistä arvoturnauksista. Palloliitto on tukeutunut juniorijärjestelmässään Nuoreen Suomeen ja sen kaikki-pelaa, puolen pelin pelaamiskiintiöihin, kilpailun poistamiseen yms. arvoihin, eli Esa Pekosen sanoin "jalkapalloilumme syöpään, jonka seurauksista tulemme kärsimään vielä pitkään"...

Nuo ratkaisut ovat Palloliiton, ei Nuori Suomi ry:n. Se, että Palloliitto meni touhuissaan liian pitkälle, on Palloliiton vika, ei Nuoren Suomen. Itse olin 90-luvulla Suomen Ratsastajainliiton hallituksessa ja Nuori Suomi toiminta kuului vastuualueeseeni. Nuori Suomi antoi raamit ja me liitossa rakensimme oman järjestelmän, näin tapahtui myös Palloliitossa ja Jääkiekkoliitossa. Se, että Palloliitto on tehnyt hölmöjä virheitä järjestelmää rakentaessaan on sen oma vika. Ratsastuskilpailussa virheet lasketaan ja ruusukkeet jaetaan, mutta luokkien arvostelun avulla voidaan esimerkiksi kaikki puhtaat radat palkita. Palloliitto päätti taas poistaa tulokset, mikä nyt on täysin hölmöä touhua, mutta Nuori Suomi ei tällaista määrää.

Ja tämän delegaation olisi kannattanut jutella Litmasen ja vaikka Kolkan kanssa, kysyä heidän toistomääriä. Nyt näiden liittojen pitäisi pohtia miten saadaan juniorit tekemään näitä toistoja, miten saadaan nuoret kiinnostumaan harjoittelusta. Joukkueurheilussa tarvitaan aina joukkue yksilöä varten. Tässä joukkueessa on erilaisilla tavoitteilla varustettuja pelaajia ja jokainen tavote pitää ottaa huomioon, jotta joukkue säilyy.

 

[TosiFani]

Tässä yllä nähdään nimimerkki ja teksti, jolla ei ole pienintäkään kosketuspintaa oikeasti olevaan todellisuuteen.

1) Keskinkertainen ja huono valmennus? - Ei pidä paikkaansa! Tänä päivänä suomalaiset juniorivalmentajat ovat paljon parempia ja koulutetumpia kuin sillon, kun järjestelmä tuotti (ennen Nuoren Suomen tuhovaikutusta) huippupelaajia solkenaan.

...

3) Huonot olosuhteet. -Täh!? Olosuhteethan ovat ovat huippuluokkaa! Ainoa ongelma on - ja tähän NS on välillisesti syypää - liian suuret harraatajamäärät ja sitä kautta liian suuret rymäkoot per jääharjoitus.

Puhun nyt porilaisesta jääkiekosta, koska sitä olen seurannut läheltä. Ensinmäinen väitteesi on toisaalta totta, nykyään järjestetään paljon liiton koulutuksia, mutta valmentajamateriaali on vaihtelevaa. Syynä tähän on tietysti aikamäärän ja korvauksen epäsuhta, valmentajat eivät jaksa pitkään vapaaehtoispohjalta viettää lähes joka iltaa hallilla.

Jos syytät Nuorta Suomea liian suuresta ryhmäkoosta, haet kyllä tekosyytä. Seurat määrittelevät koska harjoitellaan, miten harjoitellaan ja kuka harjoittelee.

 

[Maple Leaf]

1) Keskinkertainen ja huono valmennus? - Ei pidä paikkaansa! Tänä päivänä suomalaiset juniorivalmentajat ovat paljon parempia ja koulutetumpia kuin sillon, kun järjestelmä tuotti (ennen Nuoren Suomen tuhovaikutusta) huippupelaajia solkenaan.

Mikä oli se "järjestelmä", joka ennen Nuorta Suomea "tuotti huippupelaajia solkenaan", jos valmentajat olivat huonompia ja vähemmän koulutettuja?

EDIT
PS (siis post scriptum, ei P. Sihvonen): unohdin kommentoida aloitustasi "Tässä yllä nähdään nimimerkki ja teksti, jolla ei ole pienintäkään kosketuspintaa oikeasti olevaan todellisuuteen." — Ymmärrän, että sinua harmittaa aivan hammassäryn lailla se, etteivät kaikki kritiikittömästi niele mielipiteitäsi. Mut hei, sellaista tää joskus vaan on, oikeasti olevassa todellisuudessa. Sori, jos ottaa päähän.

 

[siffa]

Nuori Suomi-järjestelmään tukeutuva Jääkiekkoliitto alkoi saada kovaa arvostelua mediassa ensimmäisen kerran 14.1.2005 ilmestyneessä 2/2005 Urheilulehdessä. Petterin Sihvosen kirjoittama kolumni otsikoitiin "Juniorijääkiekon totuuden hetki". Suomen osalta heikosti menneiden nuorten MM-jääkiekkokisojen jälkeen (Suomi 5.) vaati Sihvonen keskustelua ja uudistuksia juniorijääkiekkoon. Sihvosen Nuori Suomi-kritiikin lisäksi siinä esitettiin HPK:n liigajoukkueen päävalmentajan Jukka Jalosen konkreettinen esitys siitä, miten Leijonaliigan poikittaispelit tulisi organisoida uudelleen. Vastakkain pelaavien joukkueiden ykkös-, kakkos- ja kolmosnelikoita tulisi peluuttaa niin, että ykkösissä olisivat vastakkain aina molempien joukkueiden neljä parasta pelaajaa. Kakkosissa neljä seuraavaksi parasta ja niin edelleen. Jalonen totesi ongelmana, että nykytilanteessa nelikossa saattaa esiintyä sellaisia vähemmän kehittyneitä pelaajia, jotka tuskin koskevat kiekkoon ollenkaan koko kautena. Vastaavasti edistyneemmät eivät tuolloin saa riittävää vastusta taidoilleen. Jalonen puhui pelaavan pojan isän äänellä. Jukka Jalonen toimi silloin apuvalmentajana poikansa joukkueessa.

Vuoden 2009 nuorten MM-kisojen jälkeen Jääkiekkoliitto sai mediassa kovaa arvostelua jo laajemmin. Suomi joutui Jukka Rautakorven johdolla karsintasarjaan Kanadan MM-kisoissa ja päätyi lopulta seitsemänneksi. Vesa Rantanen antoi täyslaidallisen kritiikkiä Suomen jääkiekon juniorijärjestelmälle. Tässä muutamia Rantasen huomioita silloisesta tilanteessa:"Järkyttävää. Nyt on tunnustettava se tosiasia, että Suomi on valunut nuorissa apuvaltioksi. No niin Kale ja kumppanit, tavoitteen ensimmäinen askel on saavutettu. Suomi on todella huono. Systeemin alasajo onnistuu hetkessä, mutta korjausliikkeen tekemiseen menee helposti puoli vuosikymmentä. Jukka Rautakorpi laukoo kisojen jälkeen kovan väitteen, että vanhemmat pilasivat juniorijääkiekon. Niin pilasivatkin. Tai oikeammin, Jääkiekko antoi vanhemmille mahdollisuuden pilata järjestelmä, joka vielä vuosikymmen sitten tuotti uskomattomalla tahdilla kovia pelimiehiä. Jossain vaiheessa jääkiekon maailmanmestaruuden jälkeen 1995 Jääkiekkoliiton johdon valtasi vauhtisokeus. Haluttiin jääkiekkoa kaikille, koska haluttiin levittää lajia kiihtyvällä tahdilla. Junioriseuroista tehtiin päiväkerhoja, jotta harrastajamäärä kasvaisi ja kaikilla olisi mahdollisimman mukavaa. Suurin valehtelija on Jääkiekkoliitto, joka markkinoi jääkiekkojärjestelmää kaikille sopivana puuhastelutoimintana, jossa kaikki pelaavat saman verran, koska kaikki maksavat saman verran."

Vesa Rantasen kritiikki oli tuolloin kovaa. Rantanen teki suuren palvelun Suomen jääkiekolle selvittämällä tämän vuoden IS Veikkaajan numerossa 22/2011 kanadalaista juniorijärjestelmää laajassa artikkelissaan. Palaan siihen seuraavassa kirjoituksessani. Rantanen toteaa, että Kanadassa on tällä hetkellä hillitön draivi ja kiima ikävuosissa 6-14.

 

[larzzon]

...Olosuhteethan ovat ovat huippuluokkaa! Ainoa ongelma on - ja tähän NS on välillisesti syypää - liian suuret harraatajamäärät ja sitä kautta liian suuret rymäkoot per jääharjoitus.

Tuo nyt ei ole tässä maailmasta, että harrastajamääriä pitäisi karsia sen vuoksi, että huippu-urheilijoita syntyisi sen myötä enemmän. Junioriurheilulla on useampia tavoitteita ja huippu-urheilijoiden tuottaminen ei ole niistä tärkein. Sivumennen on sanottava, että ihmetyttää tämä nationalistinen mielenvire jatkoajassa - niin tässä ketjussa kuin esim. NHL:n prospektiketjuissa. Niin kuin sillä olisi jotain väliä, miten paljon huippuja mikäkin maa tuottaa. Ei sillä ole mitään väliä, tervetuloa tälle vuosituhannelle.

Toisekseen, olosuhteiden puute ja harrastuksen kalleus on mainittu useammassa viestissä. Vastaus voisi olla rullakiekko. Kaliforniasta on varattu viime vuosina kasvava määrä lahjakkaita junioreita, joiden tausta on rullakiekossa. Bobby Ryan lienee tunnetuin jo uransa luoneista, jotka ennen varausikää ovat pelanneet enemmän rullilla kuin terillä. Itse olen tahkonnut ensimmäisen kesäni rullakiekon parissa ja vaikka eroa on monilta osin jäällä tahkottavaan isoveljeen paljon, mm. terän käytössä, niin kiekkoa sekin on. PIrun hauskaa.

 

[P.Sihvonen]

Eri mieltä

Nyt jos puhutaan esim. 9-vuotiaasta naaperosta, niin on hyvä tutustua siihen kuinka paljon tuon ikäinen kaveri hahmottaa maailmaa eli jääkiekon tai jalkapallon kohdalla kenttää. Voin kertoa, ei juuri mitään. Jos puhutaan tuon ikäisestä lapsesta, niin hänelle se kiekko/pallo on koko maailma. Ei hänelle pidä todellakaan lähteä opettamaan mitään hyökkäyspelisuunnitelmia tai pelissä lähteä rakentemaan mitään kovinkaan monimutkaista taktista rakennetta. Varsinkin kun se menee sitten ulkoa opituksi valmentajan ohjeiden toistamiseksi, eikä sitä tehdä oman oivalluksen kautta.

Jos lähdetään opettamaan taktiikkaa tuon ikäisille, valmentaja ohjeistaa pelaajien pelaamista kauheasti, vielä kentän laidalta pelin aikanakin, niin vaikutus on seuraavanlainen:
-Pelaajan pelikäsitys ei kehity
-Pelaaja oppii pelkäämään virheitä
-Pelaaja välttelee omia ratkaisuja
-Pelaaja ei uskalla haastaa 1vs1 tilanteissa vaan luopuu pallosta/kiekosta paineen alla

jne.

Sen sijaan tuon ikäisille pitää opettaa yksilöntaitoja, niihin hitaasti hivuttaen erilaisia ratkaisumalleja erilaisiin tilanteisiin. Näissä sitten ajan myötä pelaaja oppii reagoimaan nopeasti ja tehokkaasti. Jääkiekko ja jalkapallo ovat pitkälti ns. ongelmaratkaisupelejä. Jos valmentajat huutavat ratkaisut pelaajille jo pienestä pitäen ja eivät anna pelaajien oppia omaa reagoimista, niin ollaan pahasti metsässä.
kehittämisestä.

Olen jyrkästi eri mieltä. Minulla on empiiristä kokemusta hyökkäyspelaamisen taktiikan ja filosofian opettamisesta 8-9-vuotiaille HPK:n junioreissa.

Pojat oppivat pienpeleissä 3vs3 tai 4vs4 helposti muun muassa seuraavia yhteispelaamisen periaatteita:

1) pelaa (syötä) kolmannelle (eli ei syöttöä takaisin sinulle äsken syöttäneelle)
2) pelaa (liiku) itsesi pelattavaksi (ensin syöttäneelle ei tule syöttöä, joten sinun on hakeuduttava vapaaksi)
3) laske! Jos kulmassa on kaksi omaa pelaajaa, sinä et mene sinne, mene toiselle puolelle kenttää - tai maalille
4) vastustajan kiekollisen päälle menee yksi tai korkeintaan kaksi omaa
5) meillä on kaksi pakkia, kaksi hyökkääjää, jos hyökkääjänä huomaat, että hyökkäystoimissa on lisäksesi kaksi pelaajaa - mene hetkeksi pakin paikalle, pakkisi palaa kohta kyllä, ja voit taas hyökätä
6) ja niin edelleen

Tämä toki vaatii innovatiivisia harjotteita, joskus valmentaja "liki mukana olemista pelin sisällä äänekkäine ohjeineen", mutta sitten, kun on peli, valmentajan ei tule huutaa ja pelata peliä pelaajien puolesta. Ja samoin treeneissä pitää välillä pelata ilman koutsin ohjausta - ja, kas!, opetettuja asioita näkyy sekavankin pelin sisällä.
Johtava

 

[P.Sihvonen]

Liitto on hereillä

Siitä olen onnellinen, että Jääkiekkoliitto terävöittänyt valmentajakoulutustaan Jukka Rautakorven, Jukka jalosen, Jukka Lammiahon ja Erkka Westerlundin ( ennen Jokerit-pestiä) johdolla.

Itse kävin kaikki tutkinnot 1998-2002. Ja tämä on kamala sanoa: silloin ei puhuttu kertaakaan - alleviivaan: ei kertaakaan! - satojen koulutustuntien aikana itse pelistä ja sen pelaamisen periaatteista. Oli vain fysiikkaa, pseudo-psykologiaa ja tekniiikkaa.

Nyt on ääni kellossa muuttunut! Keskiössä on vihdoin paitsi yksilö myös peli.

Ennen Nuori Suomen tuhovaikutusta valmentajamme olivat nykyistä huonompia, mutta järjestelmä tuotti parempia pelaajia. Miksi tuotti ja mikä oli tuo järjestelmä? - Se oli urheiluhengen mukainen ankara kilpailujärjestelmä, jossa ei pätenyt "kaikki pelaa" tai edes "kaikki harjoittelee". Peli- ja harjoitusaika jaettiin kykyjen ja intohimon mukaan, mikä on urheilun universaali laki. Ja ilmankos homma tuottikin laatupelimiehiä! :)
Johtava

 

[TosiFani]

Olen jyrkästi eri mieltä. Minulla on empiiristä kokemusta hyökkäyspelaamisen taktiikan ja filosofian opettamisesta 8-9-vuotiaille HPK:n junioreissa...

Käsittääkseni sinä ja eagle olette asiasta samaa mieltä, eagle puhuu pidemmälle viedystä taktiikasta. Sinun hyvät esimerkit ovat sitä yksilötaidon opettamista, pelisilmä on yksi taidon osa-alue.

Karkein esimerkki minkä olen nähnyt turhan taktiikan opettamisesta pikkujunnuille, oli kun kaksi entistä liigapelaajaa opettivat pikkujunnuille ylivoimakuvioita. Puolet jääajasta neljä poikaa seisoi neliössä mailat väärinpäin kädessä ja viisi poikaa yritti pyörittää ylivoimaa. Mahtoi olla motivoivaa...

 

[P.Sihvonen]

Käsittääkseni sinä ja eagle olette asiasta samaa mieltä, eagle puhuu pidemmälle viedystä taktiikasta. Sinun hyvät esimerkit ovat sitä yksilötaidon opettamista, pelisilmä on yksi taidon osa-alue.

Karkein esimerkki minkä olen nähnyt turhan taktiikan opettamisesta pikkujunnuille, oli kun kaksi entistä liigapelaajaa opettivat pikkujunnuille ylivoimakuvioita. Puolet jääajasta neljä poikaa seisoi neliössä mailat väärinpäin kädessä ja viisi poikaa yritti pyörittää ylivoimaa. Mahtoi olla motivoivaa...

Totta kai ylivoimaa ja alivoimaa voi opettaa jo pienestä pitäen! On kamala harhakäsitys, että jokin osa-alue pelistä olisi jätettävä tuonnemmaksi. YV vs. AV mobilisoi 18 pelaajaa ja keskialueella voi tehdä teniikkaa loppujen kanssa. Parempi se on kuin kiertoharjoitus, jossa liikkuu vain neljä tai pahimmassa tapauksessa kaksi pelaajaa.
Johtava

 

[Vele]

Itse olen sitä mieltä, että siiinä vaiheessa kun joku muu kuin lapsen vanhemmat maksavat lapsen harrastuksen. Voi pelata vaikka yhdellä kentällä.

Itse pelasin 10-vuotta jääkiekkoa ja 2-vuotta niistä korttelikiekossa. Korttelikiekossa oli Nuori Suomi meininki ja kaikki pelasivat.

Kyllä kaikkina muina vuosina HPK:ssa oli eri tasoisia joukkueita, jotka määrittivät sen tason että ykkösessä olivat tosikot, kakkosessa puolitosikot ja kolmosessa pelkät höntsäilijät. Tätähän eivät pelaajat päässeet valitsemaan, vaan ne valmentajat tekivät sen päätöksen sinun puolestasi. Siis ykkös- ja kakkosjoukkueen kohdalla. Kolmoseen sai kyllä itse vapaasti tippua.

Ei ykkösjoukkueessa mitään Nuori Suomea ollut, hyvä jos kakkosjoukkueessakaan tiettyjen valmentajien toimesta. Kolmosessa oli taas monesti se ongelma tai miten sen näkee, että pelaajia oli taas vaikea saada kolmeen-neljään kenttään. Sekin alkaa sitten painamaan pohkeissa, jos vaan kerran viikossa treenaa + pelit.

Eräs kaverini (valmentaja) totesi, että ei siitä pelaamisesta makseta vaan harjoittelusta. Kysyn vaan, että kuinka moni lapsi haluaa vaan harjoitella? Ei kukaan, jos siitä ei ole mitään hyötyä jos ei pääse pelaamaan. Kyllä sen lapsen motivaatio on pilattu jo heti kättelyssä sillä tavalla.

Ja vanhempien kannalta ymmärtäisin vielä asian, jos kyse olisi jostain pikkumaksuista mutta jääkiekossa lisenssit maksavat hunajaa.

 

[TosiFani]

...Ennen Nuori Suomen tuhovaikutusta valmentajamme olivat nykyistä huonompia, mutta järjestelmä tuotti parempia pelaajia. Miksi tuotti ja mikä oli tuo järjestelmä? - Se oli urheiluhengen mukainen ankara kilpailujärjestelmä, jossa ei pätenyt "kaikki pelaa" tai edes "kaikki harjoittelee". Peli- ja harjoitusaika jaettiin kykyjen ja intohimon mukaan, mikä on urheilun universaali laki. Ja ilmankos homma tuottikin laatupelimiehiä! :)
Johtava

Tuo aika ennen Nuorta Suomea oli myös aika ennen huippuharjoittelua, oli yksilöitä, jotka harjoittelivat, mutta suurin osa harjoitteli muutaman kerran viikossa ja pelaili. Peli on muuttunut ja sen vaatimukset ovat muuttuneet. 90-luvun alussa lähes kaikki liigapelaajat kävivät töissä, harjoiteltiin kerran päivässä noin kolme - neljä kertaa viikossa, riippuen peleistä. Nykyään nämä luvut ovat täysin erilaisia. Tässä ympäristössä oli helppo nousta esille pelkällä työnteolla.

Mielestäsi sinun kannattaisi lopettaa puheesi Nuoren Suomen tuhovaikutuksesta ja kohdistaa syytöksesi Jääkiekkoliittoon, siellä tehtiin vääriä päätöksiä. Nuoren Suomen tehtävänä on edistää lasten ja nuorten hyvinvointia ja elämäniloa liikunnan ja urheilun avulla. En ymmärrä miten voit haukkua tällaisia tavotteita ja pyrkiä voimiasi ja palstatilaa säästämättä - Nuori Suomen lakkauttamiseen.

 

[TosiFani]

Totta kai ylivoimaa ja alivoimaa voi opettaa jo pienestä pitäen! On kamala harhakäsitys, että jokin osa-alue pelistä olisi jätettävä tuonnemmaksi. YV vs. AV mobilisoi 18 pelaajaa ja keskialueella voi tehdä teniikkaa loppujen kanssa. Parempi se on kuin kiertoharjoitus, jossa liikkuu vain neljä tai pahimmassa tapauksessa kaksi pelaajaa.
Johtava

Nyt me taas ilmeisesti puhumme aidasta ja aidanseipäästä. Minusta 25 minuuttia alivoimaneliössä maila vääripäin kädessä ei kehitä pelaajaa.

 

[Vellihousu]

Täytyy tästä sivusta huomauttaa että on mielestäni hyvin suomalaista ajattelua syyttää jotakin järjestelmää, systeemiä tms. siitä miten jotakin tapahtuu tai ei tapahdu. Kaikki järjestelmät ja niiden soveltaminen koostuvat viime kädessä ihmisyksilöiden tekemistä päätöksistä ja valinnoista, ja jos meidän huippupelaajatuotantomme on tosiaan yskinyt koska valmentajat ynnä muut toimijat ovat noudattaneet liian orjallisesti Nuori Suomi-järjestelmää, on minun pakko todeta että on meillä Suomessa helvetin huonot valmentajat.

Nuoren Suomen tarkoitus ei lähtökohtaisesti ole huippu-urheilijoiden kasvattaminen joten sikäli järjestelmän syyttäminen huippujen puutteesta on lapsellisen absurdia. Johtavakin voisi keskittyä johtamiseen nalkuttamisen sijasta.

 

[lätkämies]

2) Keskittyminen taktiikkaan. - Höpö, höpö! Totta kai taktiikkaan pitää keskittyä. Tekniikka ja taktiikka pitää opettaa lapsesta asti käsi kädessä. Eri asia on se, että meiltä puuttui 1994-2004 taktiikasta järkevä hyökkäyspelisuunnitelman opettaminen, mikä tietenkään ei ole NS:n vika. Vasta maailmancup 2004, Summanen ja Urheilulehti (Sihvonen, Luikku ja Siira) nostivat keskustelujen tikunnokkaan hyökkäyspelisuunnitelmat. Ja käytännössä Jukka Jalonen ja Timo Lehkonen avasivat käytännössä tämän modernin pelaamisen aikauden HPK:ssa jo 2001-.

Mun mielipide on että näillä taktiikoilla pilataan useiden pelaajien lajitaidon huippuunsa kehittyminen. Kummasta pelaaja hyötyy 8-vuotiaana enemmän: A: Vaikeista lajitaito treeneistä jotka tuovat pelaajille uusia ulottuvuuksia kiekon kanssa vai B: Joukkueen taktiikan treenaamisesta joka kuitenkin vaihdetaan ensi kaudella... Luulenpa että tuo A on tärkeämpää. Väitänpä että taktiikat ja sun muut kerkeää oppimaan kunnolla vaikka niiden opetus alkaisi vasta C-junnuissa.. Kuitenkin pitää muistaa se tosiasia joka unohtuu usein tässä pelataan kiekkoa ei taktiikkaa. Taktiikka voi pienissä junnuissa tuoda ties mitä mestaruuksia mutta kun vanhemmaksi tullaan niin kyllä ne taitoa treenanneet vievät mestaruudet ja pääsevät pelaamaan pääsarjatasoille. Olen itse sitä mieltä että vaikka nyt on muutama huippulupaus tullut parina vuotena Suomesta se on yhä liian vähän, se johtunee että lajitaitoa ei treenata tarpeeksi.

Hyvä esimerkki tästä on vaikkapa Buffalon Ville Leino joka oli ''laiskatreenaaja'' kun muut treenailivat kuntoa ja joukkueen taktiikoita Leino oli yksin ulkojäillä opettelemassa lajitaitoa, osoitus että taito vie pitkälle kunhan vanhemmalla iällä rupee kuntoakin treenaamaan.

 

[msg]

Itse olen sitä mieltä, että siiinä vaiheessa kun joku muu kuin lapsen vanhemmat maksavat lapsen harrastuksen. Voi pelata vaikka yhdellä kentällä.

Eipä taida juurikaan muuta rahaa lasten urheilussa pyöriä kuin vanhempien rahat? Ja ainakin oman tietoni mukaan aika kalliiksi tulevat nämä eliitti- ja akatemiajoukkueet ja tehotreenausryhmät näiden lasten vanhemmille lajista riippumatta.

 

[Vellihousu]

Hyvä esimerkki tästä on vaikkapa Buffalon Ville Leino joka oli ''laiskatreenaaja'' kun muut treenailivat kuntoa ja joukkueen taktiikoita Leino oli yksin ulkojäillä opettelemassa lajitaitoa, osoitus että taito vie pitkälle kunhan vanhemmalla iällä rupee kuntoakin treenaamaan.

Vastaavaksi esimerkiksi kelvannee Leinon mahdollinen tuleva seurakaveri Joel Armia, joka ei ulkojäillä kikkaillessaan kuulemma edes miellä harjoittelevansa.

Kaiken maailman järjestelmistä voidaan ja pitääkin aina puhua, mutta viime kädessä kaikki riippuu yksilöllisistä valinnoista joilla on vaikutuksensa ihmisen koko elämäntapaan. Vaatii hieman erikoista persoonaa ampua kesällä kiekkoja levyltä kun ikätoverit rassaavat mopoja ja imevät fritsuja pikkupimujen kauloihin.

 

[eagle]

Olen jyrkästi eri mieltä. Minulla on empiiristä kokemusta hyökkäyspelaamisen taktiikan ja filosofian opettamisesta 8-9-vuotiaille HPK:n junioreissa.

Pojat oppivat pienpeleissä 3vs3 tai 4vs4 helposti muun muassa seuraavia yhteispelaamisen periaatteita:

Tämä toki vaatii innovatiivisia harjotteita, joskus valmentaja "liki mukana olemista pelin sisällä äänekkäine ohjeineen", mutta sitten, kun on peli, valmentajan ei tule huutaa ja pelata peliä pelaajien puolesta. Ja samoin treeneissä pitää välillä pelata ilman koutsin ohjausta - ja, kas!, opetettuja asioita näkyy sekavankin pelin sisällä.

Niinno, nyt puhut siis ihan samasta asiasta kuin itsekkin otin esille. Eli siitä että taktiikkaa ei viedä sille tasolle että sitä luodaan ylhäältä suuria ohjeita, vaan nyt juuri puhutaan yksilön opettamisesta ja yksilön kehittämiselle pienpelien kautta. Eli tästä, jos olisikin ainoa asia, ollaan täysin samaa mieltä.

Itse miellän nuo kuvailemat asiasi(mieluiten vielä mahdollisimman pieniä peleinä alkaen 1vs1, 2vs1, 2vs2, 3vs2, jne.) yksilön opettamisena, pelisilmän kehittämisenä ja oikeiden ratkaisumallien käyttönä, en sellaisena ylitaktisoitumisena mistä itsekkin puhuin. Esim. lähdetään 8-9vuotiaille opettamaan juuri jotain ylivoimapeliä, vaan ennemmin irroitetaan siitä ylivoimapelistä osia ja sitten opetetaan niitä yksittäisiä osia(missä tulee vaikka 2vs1 tai 1vs1 tilanteita) pelaajille.

 

[canttig]

Ennen Nuori Suomen tuhovaikutusta...

Olenkohan osasyyllinen? Poika pelasi vuosia sitten kiekkoa ja siinä joukkueessa me vanhemmat olimme yksimielisesti NS-ajatusten takana, halusimme vain poikiemme kiekko- ja liikuntaharrastuksen jatkuvan mahdollisimman pitkään.

Oma poika on jo lopettanut kiekkoilun eikä niitä joukkuetovereitakaan liigan nimilistoilla näy. Pahoittelen omalta osaltani "tuhovaikutusta".

 

[P.Sihvonen]

Verinen vääryys

Olenkohan osasyyllinen? Poika pelasi vuosia sitten kiekkoa ja siinä joukkueessa me vanhemmat olimme yksimielisesti NS-ajatusten takana, halusimme vain poikiemme kiekko- ja liikuntaharrastuksen jatkuvan mahdollisimman pitkään.

Oma poika on jo lopettanut kiekkoilun eikä niitä joukkuetovereitakaan liigan nimilistoilla näy. Pahoittelen omalta osaltani "tuhovaikutusta".

Urheilun yksinkertaista periaatetta - paremmuuden herkeämätöntä mittaamista - ymmärtämättömät vanhemmat olivat viemässä urheilua pois urheilusta Nuori Suomi -hengessä. Se on verinen vääryys.
Jos ei hyväksy paremmuuden mittaamisen periaatetta, kannattaa ohjata lapsi tuhansiin muihin mahdollisiin ihaniin harrastuksiin, ei urheiluun.
Vanhemmat tässä ovat se heikoin lenkki, ei lapset.
Muistan elävästi sen lapsuuteni ajan, kun urheilu sijaitsi urheilussa. Kaikki me nautimme hommasta - sekä taiturit että vilttiketjulaiset. Lapsi ymmärtää intuitiivisesti, että niin makaat kuin pelaat, että sitä saat, mitä harjoitellen ansaitset.
Mutta taitaa se olla orkestereissakin niin, ettei soraäänten soittaja voi kauaa olla tasokkaassa lasten orkesterissa. Ei päde, että "kaikki soittaa".
Johtava