Ainahan se olisi mukava jos voisi luoda jonkun polun, jota kulkemalla nuori kiekkoilija kehittyy niin hyväksi kun se hänen ominaisuuksillaan on mahdollista. Valitetttavasti siinä missä harjoittelun täytyy olla monipuolista, on kokonaisuus yksilöllinen. Joku aloittaa lajin 4-vuotiaana ja on hyvin pätevä, mutta palaa jo 8-vuotiaana loppuun ja menettää mielenkiinnon siirtyen toiseen lajiin. Joku taas tulee mukaan vasta 7-8 vuotiaana ja saa heti juonesta kiinni nousten heti joukkueen kärkinimiin.
Tottakai 4-vuotiaana aloittaminen parantaa mahdollisuuksia nousta lajissa huipulle, koska silloin jo 6-vuotiaana voidaan sanoa esim. luistelun perusasioiden olevan jollain tavalla hallussa ja tällöin voidaan jo aikaisessa vaiheessa keskittyä myös muihin lajiteknisiin asioihin. Kuitenkin nämä ovat hyvin yksilöllisiä asioita ja tärkeintä on edelleen monipuolisuus lajien suhteen, intohimo liikuntaa kohtaan sekä kyky ja halu oppia uutta. Tuossa jälkimmäisessä auttaa todella paljon monipuolinen lajitausta. Esim. nuorista, jotka ovat harrastaneet jääkiekon lisäksi yleisurheilua ja jotain muuta pallopeliä, näkee heti kuinka he sisäistävät erilaiset harjoitteet tavallista kiekkoilijaa nopeammin. Liikeradat ovat heti kunnossa, voimaa löytyy tarvittava määrä ja silmä kaikelle toiminnalle on kunnossa.
Se täytyy mainita positiivisena asiana tuosta 4-vuotiaana aloittamisesta, että silloin lapsi ei juuri pelkää mitään ja häneltä löytyy uskallusta harjoitella ja ottaa osaa peleihin. Yksi selittävä tekijä on varmasti se, että näin nuorella kaverillä on painopiste alhaalla ja lyhyen varren takia aina tullaan alhaalta alas, jos kaadutaan, joten nämä veikot ovat todella huimapäisiä kavereita. Toisaalta sitä ei tuossa iässä ehkä edes ymmärrä pelätä.
Osa lapsista tulee aina olemaan sellaisia, joilla ei edes ole mielenkiintoa kehittyä jääkiekossa mihinkään vaan he ovat mukana harrastuksen, kavereiden, isän tai kenties vain sen takia, että saa kuulua johonkin joukkoon. Osalla nuorista on taas hyvin selkeät tavoitteet ja asenne on heti kunnossa. He käyvät ulkojäillä ja omalla pihalla pelailemassa päivät pitkät sekä harrastavat muita lajeja, koska ovat liikunnallisesti hyvin lahjakkaita. Heille harkat ovat pikemminkin paikka, jossa näytetään mitä osataan. He tuijottavat myös paljon lätkämatseja ja jo pelkät eleet jäällä kertovat, mikä on tämän kaverin tulevaisuuden haave.
Ongelma on se, että miten näille kaikille voidaan taata parhaat mahdolliset harrastaa jääkiekkoa ja kehittyä oman intressin mukaisessa tahdissa kokien onnistumisen tunteita. Niitä onnistumisen tunteita kuitenkin tarvitsee sekä se mukana palloileva kuin myös NHL-jäitä tavoitteleva nuori. Kun puhutaan vielä 4-8 vuotiaista, joilla ei ole tasojoukkueita, vaatii tämä valmentajalta paljon työtä kun pitää suunnitella eri porukoille erilaisia treenejä ja porukkaa pitää jakaa moneen osaan, mutta kuitenkin pitää porukka yhtenäisenä. Se ei ole helppoa, mutta vain sitä kautta pystytään tarjoamaan kaikille parhaat mahdollisuudet harrastaa jääkiekkoa. Tasapäistämiseen ei siis tarvitse ryhtyä jo noinkaan nuorissa.