Nuori Suomi ry

[Mänizeri]

Vaikka olenkin näitä vääriä asioita murehtivia "DDR-miehiä"...

Ei siinä ole mitään pahaa, että murehtii minun mielestäni vääriä asioita, vaan keskustelussa tarvitaan kaikkia mielipiteitä.

Varmasti yksi syy tämän hetken ehkä aavistukseen heikompaan tilaan junioreiden taitotasossa on, että 2000-luvun alussa kaikki olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, ettei Suomesta voi tulla riittävästi taitavia pelaajia ja siksi meidän pitää panostaa pelaajatyyppeihin, jotka ovat hyviä kulmissa ja tekevät tehokkaasti kiekon riistoja ym. asioita, joilla pitkässä juoksussa ei pelejä voiteta. Yksimielisyys on pahinta, mitä voi lajin ympärillä tapahtua, koska pelikin kehittyy.

Itsekin menin hetkeksi tähän miinaan, kunnes Jukka Jalonen avasi silmäni HPK:n kanssa pelaamalla saatavissa olevilla pelaajilla aivan loistavaa jääkiekkoa, opetti pelaajille kiekollista peliä ja nosti huipulle jo tuomittuja tapauksia aikamoisen liudan. Eli taisteli jonkin aikaa yksin sitä valtavirtaa vastaan, joka vallitsi 2000-luvun alkupuolella.

 

[PJx]

Niin Ville Leino Savonlinnassa kuin Janne Pesonen Suomussalmella ovat saattaneet viettää paljon aikaansa ulkojäillä taidon hankkimisen tärkeimmällä herkkyysajanjaksolla 7-12 vuotta. Jos näin on tapahtunut, eivät he ole tulleet puskista vaan aivan loogista kehittymistietä jääkiekon huippupelaajiksi. Juhamatti Aaltosen (Iissä), Mikael Granlundin (Oulun lähistöllä) ja Toni Rajalan (Parkanossa) tiedetään viihtyneen ulkojäillä lapsena tuntikausia päivittäin. Tulos on nähtävissä.

Mitä Ville leinoon tulee, niin Ilveksessä homma ei oikein onnistunut, vaikka henkilökohtaiset taidot olivat olemassa. Pelitaidot eivät tahtoneet riittää. Vasta Jalosen koulu toi tähän riittävät eväät. Huonommalla säkällä saattaisivat hokkarit olla jo vaikka naulassa...

 

[choose_life]

Niin Ville Leino Savonlinnassa kuin Janne Pesonen Suomussalmella ovat saattaneet viettää paljon aikaansa ulkojäillä taidon hankkimisen tärkeimmällä herkkyysajanjaksolla 7-12 vuotta. Jos näin on tapahtunut, eivät he ole tulleet puskista vaan aivan loogista kehittymistietä jääkiekon huippupelaajiksi. Juhamatti Aaltosen (Iissä), Mikael Granlundin (Oulun lähistöllä) ja Toni Rajalan (Parkanossa) tiedetään viihtyneen ulkojäillä lapsena tuntikausia päivittäin. Tulos on nähtävissä.

Ja kaikki nämä pikkuseurojen ja ulkojäiden kasvatit ovat saattaneet ehtiä, jaksaa ja ennen kaikkea haluta pyöriä siellä ulkojäillä alle 12-vuotiaana ihan itse, koska homma oli heistä niin kivaa. Siis ilman 3-vuotiaasta asti korvaan vallankumouksellisen modernin jääkiekon ohjeita huutaneita valmentajaneroja, omia kunnianhimojaan kirjoista ja lehdistä ammentaneita isukkeja ja muita "asiantuntijoita" sekä 2 x 3 tunnin päivittäisiä pakkoharjoitteita, joista kaikki ei-huipputuoteainekset on siivottu pois tehoraakkauksella (ulkojäillä
on aina ollut sellainen kauhea "järjestelmä" käytössä, että kaikki pelaa). Hämmästyttävää.

 

[siffa]

Mitä Ville leinoon tulee, niin Ilveksessä homma ei oikein onnistunut, vaikka henkilökohtaiset taidot olivat olemassa. Pelitaidot eivät tahtoneet riittää. Vasta Jalosen koulu toi tähän riittävät eväät. Huonommalla säkällä saattaisivat hokkarit olla jo vaikka naulassa...

Jukka Jalonen näki lapsuudessa hankitun taitopotentiaalin Leinossa. Ilveksessä tätä ei nähty tai arvostettu. Hyvä, kun Jalonen poimi Leinon HPK:hon kuten myös monia muita pikkuseurojen (mm. Hyvinkään Ahmat) paljolla jääajalla taitaviksi kehittyneitä junioripelaajia.

 

[siffa]

Ja kaikki nämä pikkuseurojen ja ulkojäiden kasvatit ovat saattaneet ehtiä, jaksaa ja ennen kaikkea haluta pyöriä siellä ulkojäillä alle 12-vuotiaana ihan itse, koska homma oli heistä niin kivaa. Siis ilman 3-vuotiaasta asti korvaan vallankumouksellisen modernin jääkiekon ohjeita huutaneita valmentajaneroja, omia kunnianhimojaan kirjoista ja lehdistä ammentaneita isukkeja ja muita "asiantuntijoita" sekä 2 x 3 tunnin päivittäisiä pakkoharjoitteita, joista kaikki ei-huipputuoteainekset on siivottu pois tehoraakkauksella (ulkojäillä
on aina ollut sellainen kauhea "järjestelmä" käytössä, että kaikki pelaa). Hämmästyttävää.

Nimenomaa näin on tapahtunut ja tapahtuu vieläkin. Kuitenkin ne pikkujuniorit on vanhempien täytynyt viedä aina sinne ulkojäille niin kauan kuin se on ollut näin tehtävä. Kyse on siitä, kenestä vanhemmasta on siihen hommaan lähtijäksi lapsensa harrastuksen tukijaksi. Heti, kun pojat ovat sinne itse päässeet ja saaneet luistimennauhat itse solmittua, ei heitä ole pidättänyt mikään menemästä jäälle. Toni Rajalan isä vei eväät jäälle, että poika sai olla ihan vapaaehtoisesti niin paljon jäällä kuin halusi.

Modernin pelikirjan tai pakkoharjoittelun veto tänne juniorikiekkoilun keskusteluun on sinulta turhaa. Nimenomaan silloin, kun puhutaan lapsen ja juniorin kehityksen eri herkkyysikäajoista. Niillä kummallakaan ei ole sijaa huippujääkiekkoilijaksi kehittymisen kanssa lapsuudessa ja nuoruudessa.

Ulkojäillä todella kaikki pelaavat. Parhaat pitävät kiekkoa eniten ja kehittyvät eniten. Vaihdon pituus voi olla tunti tai kaksi. Sama pätee pihahöntsyihin.

 

[Ghost]

Jukka Jalonen näki lapsuudessa hankitun taitopotentiaalin Leinossa. Ilveksessä tätä ei nähty tai arvostettu. Hyvä, kun Jalonen poimi Leinon HPK:hon kuten myös monia muita pikkuseurojen (mm. Hyvinkään Ahmat) paljolla jääajalla taitaviksi kehittyneitä junioripelaajia.

Kyllä se Ilveksessäkin nähtiin ja sitä olisi haluttu arvostaa. Homma vain lähti raiteiltaan vuotta ennen kuin HPK-siirto oikeasti toteutui. Nimimerkki HN:n valottamana silloista tilannetta: http://keskustelu.jatkoaika.com/showpost.php?p=2065959&postcount=153

Kaikki saumat Leinolla olisi ollut viimeisellä Ilves-kaudellaan nousta lähelle liigan eliittiä. Sittemmin Leino lienee kasvanut henkisellä puolella ja nauttii hedelmiä NHL:ssä asti.

 

[choose_life]

Hail! Hail! Rock´n roll! II

Nimenomaa näin on tapahtunut ja tapahtuu vieläkin. Heti, kun pojat ovat sinne itse päässeet ja saaneet luistimennauhat itse solmittua, ei heitä ole pidättänyt mikään menemästä jäälle. Toni Rajalan isä vei eväät jäälle, että poika sai olla ihan vapaaehtoisesti niin paljon jäällä kuin halusi.

Tapahtuu, juu. Siinä vaiheessa kun tämänikäisillä on kuudet kahdet tunnin treenit viikossa, joissa toteutetaan aikuisten ammattilaisten metodeja, vapaaehtoisuuden käsite, kiinnostuksesta puhumattakaan, alkaa olla jo aika suhteellinen.

Modernin pelikirjan tai pakkoharjoittelun veto tänne juniorikiekkoilun keskusteluun on sinulta turhaa. Nimenomaan silloin, kun puhutaan lapsen ja juniorin kehityksen eri herkkyysikäajoista. Niillä kummallakaan ei ole sijaa huippujääkiekkoilijaksi kehittymisen kanssa lapsuudessa ja nuoruudessa.

Tästä täällä on puhuttu kaiken aikaa. On todella hienoa, jos tämä ns. avautuu - muullakin kuin taas yhden ulkoaopitun fraasin tasolla.

 

[siffa]

Tästä täällä on puhuttu kaiken aikaa. On todella hienoa, jos tämä ns. avautuu - muullakin kuin taas yhden ulkoaopitun fraasin tasolla.

Voisitko selventää, mitä tarkoitat tällä? Mistä on puhuttu kaiken aikaa? Mikä avautuu? Mistä fraasista on kyse? Keskustellaan nyt aivan kaikessa rauhassa ja selkokielisesti.

 

[LaTe_Show]

Jukka Jalonen näki lapsuudessa hankitun taitopotentiaalin Leinossa. Ilveksessä tätä ei nähty tai arvostettu.

Tästä kaipaisin lisätietoja.

 

[siffa]

Tästä kaipaisin lisätietoja.

Ghost tähän jo viittasikin HN:n kirjoituksella Ville Leinosta ja Ilveksestä. Ilveksen aikanaan Leino ei noussut SM-liigassa siihen asemaan, minkä Jukka Jalonen ja HPK hänelle olivat varanneet. Heti ensimmäisellä HPK-kaudellaan Leino oli tärkeä lenkki HPK:n mestarijoukkueessa. Leino voitti HPK:n sisäisen runkosarja- ja playoffs-pistepörssit.

Tein omat johtopäätökseni, että Ilveksessä Leinon potentiaalin arvostus ei ollut sitä luokkaa, mitä se oli Jukka Jalosen HPK:ssa. Voinhan olla väärässäkin, jolloin ihmetyttää se, että Leino halusi HN:n mukaan jo vuotta aikaisemmin Ilveksestä pois. Olisi luullut, että Ilves olisi pitänyt kultakimpaleestaan kiinni, jos hänen taitopotentiaalinsa tunnisti.

 

[LaTe_Show]

Tein omat johtopäätökseni, että Ilveksessä Leinon potentiaalin arvostus ei ollut sitä luokkaa, mitä se oli Jukka Jalosen HPK:ssa. Voinhan olla väärässäkin, jolloin ihmetyttää se, että Leino halusi HN:n mukaan jo vuotta aikaisemmin Ilveksestä pois. Olisi luullut, että Ilves olisi pitänyt kultakimpaleestaan kiinni, jos hänen taitopotentiaalinsa tunnisti.

OK, eli toisinsanoen kirjoitit puhtaasti MustaTuntuu-pohjalta asiasta josta sinulla ei ole mitään tosiasioita (taustoista) tiedossa.

 

[choose_life]

Voisitko selventää, mitä tarkoitat tällä? Mistä on puhuttu kaiken aikaa? Mikä avautuu? Mistä fraasista on kyse? Keskustellaan nyt aivan kaikessa rauhassa ja selkokielisesti.

Mikä ettei. Noin aivan äärimmilleen yksinkertaistettuna:
Emmekö sittenkään tarvitse suomalaisen juniorituotantolinjan alennustilan korjaamiseksi kaikille näille lapsille ajatusten tonavan (koodinimi: Raimo Summanen) johdolla toteutettua täysin aukotonta järjestelmää, jossa 3-vuotias ohjataan toteuttamaan ihka omia pyrkimyksiään huippukiekkoilijaksi kuuden tunnin päivävauhtia?
Vai olisiko kyse jostain ihan muusta - kuten V. Leinon kohdalla, joka raakattiin tälläkin sosiaalikiekkosysteemillä pihalle junnujen "ykkösjoukkueista" ja lähes koko lajista useampaan kertaan?

 

[siffa]

OK, eli toisinsanoen kirjoitit puhtaasti MustaTuntuu-pohjalta asiasta josta sinulla ei ole mitään tosiasioita (taustoista) tiedossa.

Se tärkein tieto minulla oli/on, että Savonlinnassa kiekkotaitonsa hankkinut Ville Leino siirtyi Ilveksestä HPK:hon. Kun Leino nousi Suomen parhaimmistoon Hämeenlinnassa Jukka Jalosen valmentamana, ihmettelin, miten se ei tapahtunut entisessä taitokiekon suurseurassa Ilveksessä. Eli aivan mutua ei minun päätelmäni ollut, omasta mielestäni. Miksi Ilves ei pitänyt junioritähdestään kynsin hampain kiinni, jos kerran tiedosti Leinon poikkeuksellisen suuren potentiaalin?

Parkanolaisen junioritähden, Toni Rajalan, kanssa Ilves on toiminut toisin ja pystynyt järjestämään hänelle ja hänen perheelleen Tampereella sellaiset olosuhteet, että muiden joukkueiden houkutukset eivät ole ainakaan vielä saaneet Rajalaa lähtemään Ilveksestä.

 

[siffa]

Mikä ettei. Noin aivan äärimmilleen yksinkertaistettuna:
Emmekö sittenkään tarvitse suomalaisen juniorituotantolinjan alennustilan korjaamiseksi kaikille näille lapsille ajatusten tonavan (koodinimi: Raimo Summanen) johdolla toteutettua täysin aukotonta järjestelmää, jossa 3-vuotias ohjataan toteuttamaan ihka omia pyrkimyksiään huippukiekkoilijaksi kuuden tunnin päivävauhtia?
Vai olisiko kyse jostain ihan muusta - kuten V. Leinon kohdalla, joka raakattiin tälläkin sosiaalikiekkosysteemillä pihalle junnujen "ykkösjoukkueista" ja lähes koko lajista useampaan kertaan?

Nyt alkaa selvitä. Tästä saa jo jotain selvääkin. Mikäli olet minun kirjoituksistani saanut yllä olevan käsityksen, niin jätä kuitenkin Raimo Summasen nimi pois. Uskon, että Summasella on aivan inhimillinen, lasten omista haluista ja innostuksista lähtöisin oleva ratkaisu Suomen huippujuniorikiekkoilun syvän alennustilan korjaamiseksi. Onko Summanen edes toteuttamassa tätä välttämätöntä Suomi-kiekon uudistamista, jää nähtäväksi. Summanen ja Ismo Lehkonen ovat minun ehdokkaani toteuttamaan huippujuniorikiekkoilun kannalta tärkeimpien ikävuosien 7-12 juniorituotannon toteuttamisen kelvolliselle tasolle.

Tärkeintä on todeta nykytilanne. Selkeimmin sen on sanonut Jukka Rautakorpi (IS Veikkaaja 7.1.2009):" Suomalainen huippukiekkoilu maksaa hintaa Nuori Suomi-järjestelmän vääristä tulkinnoista. Joukkueita tasapäistettiin, eivätkä pelaajat saaneet alkaa harjoitella kunnolla riittävän aikaisin. Huippu-urheilu lähtee aivan eri lähtökohdista. Huippu-urheilussa harjoitellaan hullun lailla ja tehdään töitä. Taito on määräharjoittelua ja fysiikka laatuharjoittelua."

Olen varma, että oikeat viestit ovat saavuttaneet myös Kalervo Kummolan lähtien monista eri jääkiekon auktoriteettilähteistä huippujuniorituotannon alennustilaa koskien. Erkka Westerlund valittiin jo johtamaan C-junioreista ylöspäin tapahtuvaa kiekkotoimintaa. Itse pidän vielä tärkeämpänä niitä nimeämisiä ja linjauksia, jotka tehdään ikäluokkien 7-12 huippukiekkoilun kehittämiseksi. Odotan, että kevään mittaan kuullaan näistäkin linjauksista lisää.

Vanhemmat voivat siloittaa lastensa tietä huippujääkiekkoilijoiksi osallistumalla heidän kanssaan niin pienestä lähtien kuin lapset haluavat ja ovat siitä innostuneita kaikenlaiseen taitoa, liikkuvuutta ja motoriikkaa kehittävään toimintaan. Tämä kattaa leikkipuistoissa kiipeilemisestä aina ulkojäillä luisteluun saakka. Lapsille kaikenlainen leikinomainen yhdessä touhuaminen on hauskaa, mutta samaa ei voi sanoa kuin vain harvoista vanhemmista.

 

[Fordél]

Parkanolaisen junioritähden, Toni Rajalan, kanssa Ilves on toiminut toisin ja pystynyt järjestämään hänelle ja hänen perheelleen Tampereella sellaiset olosuhteet, että muiden joukkueiden houkutukset eivät ole ainakaan vielä saaneet Rajalaa lähtemään Ilveksestä.

Sinänäsä Leino ja Rajala ovat eri tilanteessa, että Leino tuli myöhäisemmällä iällä Ilvekseen eikä ole seuran oma kasvatti kuten Rajalasta voidaan puhua (pois lukien kaksi ekaa kauttaan). Rajala on Ilveksen juniorimyllyn suurin lupaus sitten Lindgrenin ja T.Raskin, joten hänestä onkin pidettävä kiinni ja yleisön paine on tähän suuri.

Mitä tulee taas olosuhteisiin niin näennäisesti ne ovat varmasti kunnossa, mutta jos yhtään tunnet Ilveksen juniorien sisäänajoa Pietilän johtamassa edustuksessa niin eihän se ihan mutkatonta ole. Pahimmassa tapauksessa nuo muiden joukkueiden houkutukset voivat siis viedä tämän lahjakkuuden pois kuten tapahtui vaikka Huhtalan kohdalla.

Ja muuten sellainen mielenkiintoinen seikka vielä Leinosta siffalle, että vahva huhu kertoo, että häntä tarjottiin aikanaan SaPKosta KooKooseen, mutta isä-Reijo sanoi kohtalokkaat sanat: ei kiitos.

 

[oka]

Ja kaikki nämä pikkuseurojen ja ulkojäiden kasvatit ovat saattaneet ehtiä, jaksaa ja ennen kaikkea haluta pyöriä siellä ulkojäillä alle 12-vuotiaana ihan itse, koska homma oli heistä niin kivaa. Siis ilman 3-vuotiaasta asti korvaan vallankumouksellisen modernin jääkiekon ohjeita huutaneita valmentajaneroja, omia kunnianhimojaan kirjoista ja lehdistä ammentaneita isukkeja ja muita "asiantuntijoita" sekä 2 x 3 tunnin päivittäisiä pakkoharjoitteita, joista kaikki ei-huipputuoteainekset on siivottu pois tehoraakkauksella (ulkojäillä on aina ollut sellainen kauhea "järjestelmä" käytössä, että kaikki pelaa). Hämmästyttävää

Nimenomaa näin on tapahtunut ja tapahtuu vieläkin. Kuitenkin ne pikkujuniorit on vanhempien täytynyt viedä aina sinne ulkojäille niin kauan kuin se on ollut näin tehtävä. Kyse on siitä, kenestä vanhemmasta on siihen hommaan lähtijäksi lapsensa harrastuksen tukijaksi. Heti, kun pojat ovat sinne itse päässeet ja saaneet luistimennauhat itse solmittua, ei heitä ole pidättänyt mikään menemästä jäälle. Toni Rajalan isä vei eväät jäälle, että poika sai olla ihan vapaaehtoisesti niin paljon jäällä kuin halusi.

Modernin pelikirjan tai pakkoharjoittelun veto tänne juniorikiekkoilun keskusteluun on sinulta turhaa. Nimenomaan silloin, kun puhutaan lapsen ja juniorin kehityksen eri herkkyysikäajoista. Niillä kummallakaan ei ole sijaa huippujääkiekkoilijaksi kehittymisen kanssa lapsuudessa ja nuoruudessa.

Mutta itsehän totesit tässä että:
"Huippujunioriksi ja -pelaajaksi jo 4-vuotiaasta tai alle sen tähdännyt poika (perheen kannustamana) tarvitsee jo viimeistään 7-vuotiaana juniorijärjestelmän, joka mahdollistaa riittävän määrän jääkiekon lajiharjoituksia. Vähimmäismääränä pitäisin 7-vuotiaille neljää ohjattua lajiharjoitusta viikossa omien oheisharjoitusten lisäksi.

Eli siis arvon sir siffa: Eikö 7 vuotiaille enää pidä ollakkaan väh neljää ohjattua lajiharjoitusta viikossa jotta taataan huippupelaajaksi kehittyminen ?

ps. Ei papukaija-vastausta...

 

[siffa]

Eli siis arvon sir siffa: Eikö 7 vuotiaille enää pidäkkään ollakkaan väh neljää ohjattua lajiharjoitusta viikossa jotta taataan huippupelaajaksi kehittyminen ?

Pitää olla vähintään nuo määrät. Niillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä pelikirjojen ja pakkoharjoittelun kanssa. Harjoittelun on oltava aina lapsen innostuksesta lähtevää toimintaa. Huipulle tähtäävälle juniorille (perheelle) neljä seuran ohjattua harjoitusta eivät ole paljon vaan vähimmäismäärä 7 vuotiaana. Varsinkin silloin nämä määrät tarvitaan, jos ulkojäille vanhemmat eivät ole kiinnostuneita viemään poikiaan luistelemaan/pelaamaan. Esim. hiihtoloma-aikana juuri nyt on ulkojäitä riittävästi pikkujunioreille. Siellä voi viettää tuntikausia päivittäin hienon harrastuksen parissa, kunhan vain vanhemmat olisivat kiinnostuneita siitä, mistä lapset pitävät.

Mitä kovempi on kansainvälinen lajikilpailu sitä tehokkaamman juniorijärjestelmän tarvitsemme. Tärkeintä on saada 7-12 vuotiaille riittävän suuret (kilpailijamaihin verrattuna) harjoitusmäärät lajitaidon kehittämiseksi. Olen seurannut läheltä taitoluistelutyttöjen harjoittelua jo 13 vuoden ajan. Se on aivan eri luokan maailmaa harjoitusten määrän, laadun ja intensiteetin kannalta jääkiekkoon verrattuna. Jääkiekossa pääsee helpolla ja vähällä harjoittelulla kansalliselle ja kansainväliselle huipulle verrattuna taitoluisteluun.

 

[Johannes]

Kun minä olin lapsi, niin ei vanhemmat vieneet minua tai kavereitani pelaamaan lätkää. Mentiin ihan itse n. kilometrin päässä sijaitsevalle ulkojäälle ja käytiin välillä kotona syömassä. Oltiin n. 7-10 vuotiaita. Ongelmana oli jo silloin pari kehnoa talvea ja lyhyt ulkojääkausi, kun asuttiin Helsingissä. Joskus tuntuu, että nykyajan ongelma on myös se, että lapsiin ei voi muka luottaa edes sen vertaa, että käyvät itsenäisesti pelaamassa omalla porukalla lätkää. Peli-ilo touhutessa kavereiden kanssa saattaa myös kasvaa aika paljon, kun ei aina tarvitse nuhjata omien vanhempien valvovan silmän alla, vaikka välit olisivatkin ok vanhempien ja lasten välillä.

Pihahöntsään ulkojäillä ei pitäisi minusta välttämättä siis tarvita omia vanhempia ollenkaan. Tulkoon he mukaan, jos on mahdollista, vain seuratoiminnan kautta harrastamiseen, jo ihan 7-8 vuotiaasta alkaen.

 

[siffa]

Hyvä kirjoitus Johannekselta. Toni Rajalan isä vei poikansa Parkanossa 1995 talvella ensi kertaa ulkojäille. Silloin Toni oli 4-vuotias, joten isän osuus oli tarpeen. Minusta 8-vuotiaina pojat pääsevät lähijäille porukalla ja saavat luistimen nauhat riittävän tiukoille. Sinne ei vanhempien pidäkään mennä sotkemaan. Kova kilpailuvietti ja voitontahto siivittävät poikia eteenpäin ja kehittymään taidoissa. Siellä ei ole tasapäistäjiä vaan parhaat pitävät pelivälinettä eniten ja kauemmin sekä luistelevat eniten.

 

[oka]

Mitä kovempi on kansainvälinen lajikilpailu sitä tehokkaamman juniorijärjestelmän tarvitsemme. Tärkeintä on saada 7-12 vuotiaille riittävän suuret (kilpailijamaihin verrattuna) harjoitusmäärät lajitaidon kehittämiseksi. Olen seurannut läheltä taitoluistelutyttöjen harjoittelua jo 13 vuoden ajan. Se on aivan eri luokan maailmaa harjoitusten määrän, laadun ja intensiteetin kannalta jääkiekkoon verrattuna. Jääkiekossa pääsee helpolla ja vähällä harjoittelulla kansalliselle ja kansainväliselle huipulle verrattuna taitoluisteluun.

Hyvä että siffa kerrankin kerrot omia mielipiteitä mm lajitaitojen harjoittelusta. Seuraavat herrat ovat eri linjalla siffan kanssa siitä milloin lajitaitoja pitäisi kehittää.
Harri Hakkaraisen mukaan liian aikainen lajivalinta pienentää aikuisiän menestymismahdollisuuksia. Lähde.

Myös Jukka Jalonen puhuu samaa tässä esitelmässään että lajivalinta pitäisi tehdä 12 v jälkeen ja korostaa monipuolisuutta.

12–15-v on etsikkoaika kasvaa urheilijaksi, sitä edeltävä aika on monipuolisten urheilutaitojen hankinta-aikaa.
Nuori-Suomi ei tietääkseni estä sitä että Pertti 8 v harrastaa jääkiekkoa, jalkapalloa, uintia ja telinevoimistelua. Täytettyään 13 hän harrastaa enää jääkiekkoa (vuotta vanhemmissa) ja telinevoimistelua. Ei olisi huono pohja tulevalle "Mikko Koivulle".

Sanonta: "Vain hyvästä urheilijasta voi tulla loistava jääkiekkoilija" pitää edelleen paikkansa.

Vertaus taitoluisteluun (ja voimisteluun) ontuu siltä osin että ikä jolloin voidaan olla huipulla on eri kuin jääkiekossa.

 

[Mänizeri]

Mitä kovempi on kansainvälinen lajikilpailu sitä tehokkaamman juniorijärjestelmän tarvitsemme. Tärkeintä on saada 7-12 vuotiaille riittävän suuret (kilpailijamaihin verrattuna) harjoitusmäärät lajitaidon kehittämiseksi. Olen seurannut läheltä taitoluistelutyttöjen harjoittelua jo 13 vuoden ajan. Se on aivan eri luokan maailmaa harjoitusten määrän, laadun ja intensiteetin kannalta jääkiekkoon verrattuna. Jääkiekossa pääsee helpolla ja vähällä harjoittelulla kansalliselle ja kansainväliselle huipulle verrattuna taitoluisteluun.

En edelleenkään ymmärrä tätä kilpailun pakkoa ja huippukiekkoa, joka pitäisi lasten kiekkoiluun ajaa. Miksi näin nuorilla (7-12 vuotta) pitää jo olla "kovia" pelejä? Tästä on niin lyhyt matka prosenttikiekkoon ja voittamisen menemiseen kaiken edelle. Aletaan laskemaan sarjasijoituksia, pistepörssejä ym. voittoprosentteja, mutta kuka muistaa näitä kymmenen vuoden päästä? On suuri vaara, että tuossa vaiheessa ns. parhaat pelaajat eivät tee riittävästi perustyötä, vaan kaikki keskittyy seuraavan ottelun voittamiseen.

Mielestäni on ihan ok, että Erkankin päätehtävä on keskittyä 15-x vuotiaisiin, koska tässä vaiheessa ne todelliset askeleet otetaan kohti huippua, jos otetaan. Nuorilta aikuisilta voi pikku hiljaa jo alkaa vaatimaan sitä sitoutumisen tasoa, jolla huipulle päästään. Tätä nuoremmat eivät mielestäni tarvitse muuta, kuin perustaitojen hiomista niin paljon kuin se vain on mahdollista.

Miksi lajitaidon kehittämiseen tarvitaan uusi järjestelmä? Eikö ilman uutta järjestelmää voida opettaa oikeita asioita? Onko Nuori Suomi järjestelmä huono vai ovatko toteuttajat olleet huonoja?

Ja tuo jälkimmäinen, että yksilölajeissa "huipun" saavuttaminen on vaikeampaa kuin joukkuepeleissä, pitänee paikkansa. Ja onhan se selvääkin selvempää, jos nyt miettii siltäkin pohjalta mikä luokitellaan huipputasoksi. Yksilölajeissa pitää seuloutua kaikkien osallistujien joukosta kolmen joukkoon yksittäisissä kilpailuissa. Jääkiekossa voi NHL:ssäkin roikkua eri tasoisia pelaajia eri rooleissa, koska kyse on joukkueesta ja joukkuepelistä, pitkistä sarjoista jotka kestävät monta kuukautta jne. Suomessa lehdistö käyttää heti termiä "NHL-tähti", jos sopimus on takataskussa. Ei sillä, etteikö ole kunnioitettava suoritus, mutta kyllä touhu on tietyllä tavalla raadollisempaa yksilölajien puolella.

Joten ihan suoria vertauksia en tekisi yksilölajeista, vaan mielummin lajin sisällä muihin maihin. Kenellä on parhaat hyökkääjät, parhaat puolustajat parhaat maalivahdit jne.

Kun pelaajat laitetaan lajin sisällä järjestykseen tilastojen perusteella, päästään ehkä lähimmäksi totuutta ja loppu on sitten katsojan silmässä.

 

[choose_life]

Minusta 8-vuotiaina pojat pääsevät lähijäille porukalla ja saavat luistimen nauhat riittävän tiukoille. Sinne ei vanhempien pidäkään mennä sotkemaan. Kova kilpailuvietti ja voitontahto siivittävät poikia eteenpäin ja kehittymään taidoissa. Siellä ei ole tasapäistäjiä vaan parhaat pitävät pelivälinettä eniten ja kauemmin sekä luistelevat eniten.

Siellä ei myöskään ole epäonnistuneita wannabe-valmentajia, jotka peluuttavat aikuisten ammattilaisten kiekkoa alle 13-vuotiailla ja estävät näiltä perustaitojen oppimisen, tappaen siinä sivussa peli-ilon, rohkeuden ja innostuksen jo ennen murrosikää. Eikä niitä, jotka katsovat ("parhaimmillaan" ilman mitään kokemusta käytännön juniorityöstä) näkevänsä 7-vuotiaasta, tuleeko tästä NHL-tähti, ja pakottavat palopostin kokoiset omia kunnianhimojensa sijaiskärsijöiksi. Puhumattakaan sitten vanhemmista, joille omat lapset kelpaavat rakastettavaksi ja huomioitavaksi arvojärjestyksessä sen mukaan, miten täyttävät huipputuotantoaineksen kriteerit.

 

[PJx]

Nykyjärjestelmässä varhainen lajivalinta on merkinnyt yksipuoleista ja vajavaista harjoittelua kiekossa. Ei sen näin pidä mennä. Toisaalta nuorena menetettyjä maileja ei voi täysin korvata vanhemmalla iällä. Sikäli siffa on oikeilla jäljillä.

Kuitenkin väittäisin, että peli menetetään paljon myöhemmin. Vielä jotkut 14v pojat ovat hyvin kehityksessä mukana. Varausikäisistä pojista ei voi enää vilpittömästi sanoa samaa. Homma menee pahiten pieleen tavoitteellisen harjoittelun alettua. Se ei oikein osu tähän NS alueelle, mutta liittyy keskusteluun.

Yksi kuvaava esimerkki on Hämeen alueella Tampere-Lahti seutukuntien välillä. Vielä jossain D:ssä näyttää Lahden tilanne usein säälittävältä. Koko seudulta ei näytä tulevan pelimiehiä Tampereen vinkkelistä katsoen ollenkaan. Kuitenkin B:ssä ja A:ssa Lahtelaiset ovat esimerkiksi tänä vuonna Tamperelaisia edellä. Toisaalta Lahden kautta Liigaan tuntuu olevan lyhyempi matka kuin Tampereen kautta. Näyttäisi siltä, että Tampereella ryssitään hyvin alkanut työ loppumetreillä.

Suurin syy tähän lienee, että jossain A:ssa tai varsinkaan Liigassa ei kysytä enää kenellä on komeimmat kikat. On paljon tärkeämpää osata pelata oikein kuin osata parhaat kikat. Vaillinaisillakin perustaidoilla pääsee pitkälle, mutta pelitaidon puute puute pysäyttää menon kuin seinään. Asiaa voisi kuvailla niin, että pienenä junnuna (ja ulkojäillä) luodaan pohja isoksi tähdeksi tulemiselle. Tavoitteellisen harjoittelun laatu (ja lahjakkuus) määrää, määrää tuleeko pojasta pelimiestä ollenkaan.

Jotenkin näkisin, että ihan ensimmäisenä pitäisi putki korjata 14(12)-18 ikäisiltä pojilta. Siinä iässä pojat pitäisi opettaa pelaamaan. Ne hyväjalkaiset olisi helppo poimia pelaamaan oppineista nuorukaisista vähän myöhemminkin. En millään halua väheksyä fyysisten ominaisuuksien merkitystä, mutta...

 

[choose_life]

Homma menee pahiten pieleen tavoitteellisen harjoittelun alettua. Se ei oikein osu tähän NS-alueelle, mutta liittyy keskusteluun.
...
Asiaa voisi kuvailla niin, että pienenä junnuna (ja ulkojäillä) luodaan pohja isoksi tähdeksi tulemiselle. Tavoitteellisen harjoittelun laatu (ja lahjakkuus) määrää, määrää tuleeko pojasta pelimiestä ollenkaan.
Jotenkin näkisin, että ihan ensimmäisenä pitäisi putki korjata 14(12)-18 ikäisiltä pojilta. Siinä iässä pojat pitäisi opettaa pelaamaan. Ne hyväjalkaiset olisi helppo poimia pelaamaan oppineista nuorukaisista vähän myöhemminkin. En millään halua väheksyä fyysisten ominaisuuksien merkitystä, mutta...

Viestin olisi voinut allekirjoittaa (lähes) kokonaan, mutta tässä on sitä ydinasiaa. Nuff said.

 

[siffa]

Tähän kohtaan olisi ehkä hyvä kirjoittaa tänne Bluesin päävalmentaja Kari Heikkilän mietteitä suomalaisesta ja venäläisestä juniorivalmennuksesta. Olen kirjoittanut tämän nauhoittamastani tv-haastattelusta, joka tuli urheiluruudun yhteydessä ulos. En ole järjestellyt Heikkilän sanomisia mitenkään, joten asiat tulevat siinä järjestyksessä kuin ne nopeatahtisessa ja lyhyessä tv-haastattelussa tulivat ulos.

Näin Heikkilä puhui:
"Juniorivalmennuksemme ei pysty tuottamaan riittävästi virtuaalimaisia pelaajia. Suomalaisten pelaajien taitotaso on jäljessä muiden huippumaiden tasosta. Minulla oli tilaisuus tutustua tarkoin venäläiseen jääkiekon juniorivalmennukseen ollessani siellä valmentajana.
Kaikki lähtee siellä pelaajan henkilökohtaisen taidon kehittämisestä. Taidot eivät siirry geeneissä tai äidinmaidossa junioreille. Taitoharjoittelun eteen tehdään paljon työtä, jotta saadaan taitavia pelaajia.
Asiat tehdään perusteellisesti. Hyvin nuorella ikää opetetaan sellaiset asiat kuin luistelu, luisteluasento, kiekonkäsittely, mailatekniikka, ampuminen, syöttäminen.
Nämä perusasiat opetetaan noin 10 vuoden ikään mennessä. Heiltä vaaditaan harjoituksissa oikeat suoritukset. 10-vuotias on siinä iässä, että silloin pitäisi jo osata perustaidot ja olla se hahmo siitä, mihin suuntaan ollaan menossa. Tästä eteenpäin vain taitojen kehittämistä.
Teknisen osaamisen päälle nuoret siirtyvät 13 vuoden iässä ammattivalmennukseen. Lajinomaista harjoittelua paljon eli jääkiekkoilijalla pitää olla jääkiekkoharjoittelua. Myöhemmin tulee voimaharjoittelun aika.
Se on ainoa oikea tapa oppia. Tekemällä oikeita asioita ja vaatimalla oikeiden asioiden tekemistä ja toistaa näitä oikeita asioita niin sieltä se tulee."

Tässä on kirjoitustani yli kolmen vuoden takaa. Siinä Kari Heikkilä kertoo yhden kovimmista kilpailijamaista, Venäjän, juniorisysteemistä.

Meidän on seurattava niinkuin aiemmin kirjoitin kilpailijamaita ja pysyttävä niiden mukana kehityksesssä.

Tärkeintä on satsata alle 10-vuotiaiden lajitaitojen kehittämiseen aluksi. Sieltä se lähtee perusteista. Suomella vie muutaman vuoden ennenkuin saavutamme Kanadan, Ruotsin, Venäjän ja USA:n tason. Mitä nopeammin tarvittavat muutokset tehdään, sitä nopeammin saavutamme huippujuniorituotannon kärkimaat.