Nuori Suomi ry

[korkki]

Mielestäni taklauksissa kuten lyöntilaukauksissa pitäisi mennä samaan malliin kuin Ruotsissa eli sallia ne. Nykysäännöillä nuoremmissa C-junioreissa tapahtuu joka vuosi enemmän tai vähemmän vakavia loukkaantumisia, kun isot miehet alkavat innolla opettelemaan taklauksia. Toki kaikenlaiset törkeydet ja ylikovaa ajamiset pitää karsia pois.

Tästä ollaan kyllä niin samaa mieltä.

Huomaa esimerkiksi jossain nuorten arvoturnauksissa miten paljon Suomi on Kanadaa ja jenkkejä perässä kun siellä on saatu taklata koko ajan. Itse taklaukset samoin kuin tasapaino ja taklausten vastaanottaminen on aivan eri tolalla noissa maissa. Suomalaiset lentelee kuin rukkaset kun pelaavat vastakkain. Iän karttuessa ero onneksi kaventuu.

Samoin lämärit pitäisi sallia kaikille, sitä kuitenkin harjoitellaan koko ajan vaikkei pelissä saakaan käyttää.

 

[eagle]

Siis hetkinen, eikö nykyään saa lämätä/taklata ennen C-junnuja? En ole niin tarkasti junnusäännöistä selvillä että tälläinen muutos(milloin tapahtunut?) on mennyt täysin ohi.

 

[PJx]

Huomaa esimerkiksi jossain nuorten arvoturnauksissa miten paljon Suomi on Kanadaa ja jenkkejä perässä kun siellä on saatu taklata koko ajan. Itse taklaukset samoin kuin tasapaino ja taklausten vastaanottaminen on aivan eri tolalla noissa maissa. Suomalaiset lentelee kuin rukkaset kun pelaavat vastakkain. Iän karttuessa ero onneksi kaventuu.

Hieman turhan synkkänä näet tilanteen. Ilveksen Cn on perinteisesti tehnyt pelimatkan joulun aikoina Kanadaan Toronton/Montrealin alueelle ja pelannut siellä siinä puoli tusinaa otteluita paikallisia vastaan (AAA (Toronto) / AA (Montreal (AA vastaa Toronton/meidän AAA))).

Viime reisulla asia näytti siltä, ettei Suomi-pojat jääneet hopealle fyysisessä pelissä ja pelit olivat tasaisia. Se missä Kanadalaiset olivat edellä eniten oli joukkuepeli. Toki joinain vuosina poikia on viety fyysisessäkin pelissä, mutta niin ei voi väittää, että näin kävisi aina.

 

[MrDownhouse]

Siis hetkinen, eikö nykyään saa lämätä/taklata ennen C-junnuja? En ole niin tarkasti junnusäännöistä selvillä että tälläinen muutos(milloin tapahtunut?) on mennyt täysin ohi.

Lämätä sää hmm..oisko se D-junnuissa ja taklata tosiaan vasta C-junnuissa. Nämä säännöt, tai ainakin tämä taklaus tuli joku 6-8v sitten, en nyt tarkalleen muista.

 

[eagle]

Lämätä sää hmm..oisko se D-junnuissa ja taklata tosiaan vasta C-junnuissa. Nämä säännöt, tai ainakin tämä taklaus tuli joku 6-8v sitten, en nyt tarkalleen muista.

Okei. Mielestäni ei kyllä D-junnut olleet ollenkaan liian nuoria taklailemaan. Kun vaan muistelee omia junnuaikoja, niin se että oli kokoeroja taklaajilla opetti vaan ottamaan taklauksia paremmin vastaan ja pitämään itsensä kentällä valppaana. Lämäiltiin kuitenkin harkoissa jo varmaan F-junnuissa, joten ongelma ollut lämytkään, kunhan muitakin laukauksia tarpeeksi harjoiteltiin.

 

[Nipsu]

Okei. Mielestäni ei kyllä D-junnut olleet ollenkaan liian nuoria taklailemaan. Kun vaan muistelee omia junnuaikoja, niin se että oli kokoeroja taklaajilla opetti vaan ottamaan taklauksia paremmin vastaan ja pitämään itsensä kentällä valppaana.

Tämä on täysin totta. Tässä on yksi syy miksi jäädän yleensä mm. kanadalle fyysisyydessä 100-0 jälkeen. Pelaajat pitäisi opettaa jo nuorina antamaan taklauksia ja ottamaan niitä vastaan. Kyllä taklaukset pitäisi jo D-junioreihin ottaa mukaan. Jos menette katsomaan esim. joitakin A-junioreiden sarjoja niin kyllä siellä on puhtaat ja kovat taklaukset ovat valitettavan vähissä.

 

[Glove]

Eihän se ole kuin valmentajasta kiinni. Enemmän ne pelaajat ovat harjoituksissa kuin peleissä. Opetetaan ja annetaan poikien ottaa kontaktia harjoituksissa vaikka jo F-junnuissa. Ei se ainakaan minua ole haitannut jos onkin muutama peli hävitty jäähyihin kun on sitten peleissä pelattu lujempaa kuin mitä säännöt sallivat.

 

[Quattro]

Mänizeri kirjoitti:
.. mutta tuon Hakkaraisen tekemän pdf:n "Fyysinen kehitys ja urheiluharrastus" voisi kyllä jokainen junnukoutsi lukea ajatuksella läpi ja miettiä mitä siinä sanotaan. Ja jos ei ymmärrä kaikkia termejä, niin pelkästään niiden etsiminen ja tulkinta opettaa. Aivan loistava tiivistelmä! Erityisesti sivu 14 "Hengitys ja verenkiertoelimistön kehitys" antaa miettimisen aihetta, koska jääkiekko on kaikkea muuta kuin aerobista liikuntaa. Lähimmäksi pääsevät ehkä maalivahdit.

Jokainen esim. NVT:n käyvä junnukoutsi kyllä käy tuon aineiston läpi, se on sitten eri asia miten se sisäistetään. Jännä juttu muuten, että Harri Hakkarainen itse pitää jääkiekkoa nimenomaan aerobisena lajina.

 

[Sarastro]

Jännä juttu muuten, että Harri Hakkarainen itse pitää jääkiekkoa nimenomaan aerobisena lajina.

Niin pitää Erkka Westerlundkin kirjasessaan Sykettä jääkiekkoon. Tai siis tärkeinpänä yksittäisenä ominaisuutena aerobista suorituskykyä. Mikä laji se sitten on, jos ei aerobinen?

 

[Glove]

Mikä laji se sitten on, jos ei aerobinen?

Anaerobinen?

 

[Puolikaspakki]

Jännä juttu muuten, että Harri Hakkarainen itse pitää jääkiekkoa nimenomaan aerobisena lajina.

Melko erikoinen tulkinta Hakkaraisen Harrin luennoista, mutta olkoon nyt sitten. Itse samaiset luennot käyneenä jäin siihen ymmärrykseen, että Harrin esittämän 5% MaxVo2, 80% anaerobinen, 15% aerobinen kuormitusjakauman perusteella jääkiekko ei olisi aerobinen laji. Toki saattaa olla niin, että allekirjoittanut on ymmärtänyt väärin luennoilla esitetyn väittämän "jokaiseen harjoitukseen on lisättävä aerobinen osuus, koska jääkiekko lajina ei itsessään ylläpidä aerobista kestävyyttä" ja jääkiekko on aerobinen laji.

Jos tehdään tiukka yleistys ja todetaan, että keskimäärin aerobinen kynnys on 140-145 ja otetaan huomioon tutkimuksella saadut tulokset, jonka mukaan jääkiekkoilijan syke laskee noin 120:een ollessaan vaihdossa (puolustajilla sykkeet ovat 10-15 alempia), niin voidaan siis päätellä, että ollakseen aerobinen laji, ei syke saisi nousta yhden vaihdon aikana paria kymmentä lyöntiä enempää. Huikeeta.

 

[Quattro]

Ei se ole mikään tulkinta luennosta vaan Hakkaraisen sanallinen toteamus tai väittämä tai ihan mikä vaan. Ei tietenkään peli sinänsä pidä yllä aerobista kestävyyttä, sehän on ihan selvä, mutta lajina se on aerobinen.

 

[Puolikaspakki]

Ei se ole mikään tulkinta luennosta vaan Hakkaraisen sanallinen toteamus tai väittämä tai ihan mikä vaan. Ei tietenkään peli sinänsä pidä yllä aerobista kestävyyttä, sehän on ihan selvä, mutta lajina se on aerobinen.

Oletko tosisssasi? Vai provosoitko ihan tarkoituksella?

Miten kukaan (muu kuin politiikko) pystyy myöntämään ja kieltämään saman väitteen yhdessä virkkeessä?

Mahtavaa.

Siis peli ei ole aerobinen, mutta laji on? Mites tämä on käytännössä mahdollista, kun laji on yhtä kuin peli? Vai tarkoitatko kenties lajilla peliä + harjoittelua? Jos näin, kyseessä on virhetulkinta nro. 2.

Mutta jos Harri on sinut saanut uskomaan, että jääkiekko on aerobinen laji ja minut taas uskomaan että se ei ole, niin suotta me tässä väittelemme.

 

[Quattro]

Voi jumalauta, pitääkö tästäkin kina saada aikaan? Peli ja laji...joopa joo...
Kai sä nyt itsekin tajuat, että jääkiekko, siis laji tai peli tai what ever, tässä tapauksessa peli (pelaaminen), se ei pidä yllä aerobista kestävyyttä, joten se kestävyys on hankittava harjoittelemalla aerobisesti riittävästi (suomeksi rautalangasta=on käytävä riittävän usein pitkällä lenkillä)
Enkä nyt todellakaan siteeraa HH:n tutkimusta ja sen kirjallisen tuotoksen virkkeitä. HH sanoi ääneen selvällä suomen kielellä, että "jääkiekko on aerobinen laji". Jos se sinun mielestäsi ei sitä ole niin ihan ok mun puolesta.

 

[Mänizeri]

Pahoittelen taas...

Voi jumalauta, pitääkö tästäkin kina saada aikaan? Peli ja laji...joopa joo...
Kai sä nyt itsekin tajuat, että jääkiekko, siis laji tai peli tai what ever, tässä tapauksessa peli (pelaaminen), se ei pidä yllä aerobista kestävyyttä, joten se kestävyys on hankittava harjoittelemalla aerobisesti riittävästi (suomeksi rautalangasta=on käytävä riittävän usein pitkällä lenkillä)
Enkä nyt todellakaan siteeraa HH:n tutkimusta ja sen kirjallisen tuotoksen virkkeitä. HH sanoi ääneen selvällä suomen kielellä, että "jääkiekko on aerobinen laji". Jos se sinun mielestäsi ei sitä ole niin ihan ok mun puolesta.

... ettei tämäkään viesti varsinaisesti tähän ketjuun kuulu.

Mutta mielestäni on puututtava tähän keskusteluun, koska nyt puhutaan ilmeisesti asioista niiden väärillä nimillä.

On mielestäni kaksi eri asiaa, jos väittää että: "Jääkiekko on aerobinen laji" ja todeta "Jääkiekon pelaajalla pitää olla hyvä aerobinen kestävyys".

Jääkiekko on nimenomaan anaerobinen laji. Eli suorituksen aikana syke nousee niin korkealle, että lihakset menevät ns. maitohapoille ja mitä pidempään kuormitus jatkuu, sitä pidemmäksi muodostuu palautumisaika. Teoriassa näin ja yksilölliset erot ihmisillä pitää muistaa. Tuskin Hakkarainen on koskaan väittänyt, että jääkiekko on aerobinen laji. Haluaisin kyllä kuulla, missä yhteydessä se on sanottu.

Asioilla on useita näkökulmia, jotka riippuvat lajista ja koulukunnista. Samoja termejä käytetään mielestäni väärin, mikä aiheuttaa sekaannusta.

Oma esimerkki: kuntotesti, jossa mitattiin peruskestävyys, vauhtikestävyys ja maksimikestävyys polkupyörätestillä, jossa vastusta kevyesti nostettiin.

Tavoite: selvittää kuinka nopeasti palaudun, eli kääntäen kuinka nopeasti sykkeeni nousee pois peruskestävyys alueelta. Tulos oli, että peruskestävyyttä ei käytännössä ollut, vauhtikestävyyttä ja maksimikestävyyttä oli riittävästi. Toisin sanoen: palautumiskykyni oli surkealla tasolla.

Testin teettäjä sanoi seuraavat sanat: "Olet tyypillinen pallopelin harrastaja, jolla on huono peruskestävyys. Tähän auttaa aerobinen liikunta matalalla sykkeellä (, omassa tapauksessani välillä 90-120 lyöntiä minuutissa). Teette ilmeisesti lajiharjoittelussa paljon toistoja, jotka kestävät n. 30 sekuntia ja täydellä teholla, mutta olette unohtaneet palautumisen merkityksen." Näin siis asia referoituna.

Olin koko pienen ikäni uskonut, että hiki+oksennus = fyysinen kunto. Tällainen on varsin yleistä lajeissa, joissa mitataan myös miehisyyttä ja testataan kuka on äijä. Yht'äkkiä lajin ulkopuolinen taho kertoi minulle, miksi en kovasta treenistä huolimatta pystynyt juoksemaan cooperissa yli 3000m vaikka ruumiinrakenteeni sen salli. Lisäsin viikko-ohjelmaani palauttavan, matalalla sykkeellä tapahtuvan n. tunnin-puolentoista kävelyn ja joskus jopa juoksin kevyesti ja kas: kestävyystulokseni paranivat kummasti! Ennätyksekseni kirjasin parhaimmillaan 3100m entisen 2800 sijaan.

Noh, "valitettavasti" jääkiekko on myös taitopeli, joten en sitten selvinnyt alasarjoja pidemmälle. :) Mutta siirtyminen muihin liikuntamuotoihin on ollut helppoa, koska pohjat olivat jokseenkin hyvät.

Laitan tähän nyt vielä lainauksia eräästä Hakkaraisen tekstistä:
http://www.suomenvalmentajat.fi/mp/...oittelujaakiekossa_hakkarainen_kuortane04.pdf

Mielestäni näistä ei kyllä ilmene, että jääkiekko olisi aerobinen laji, vaan pikemminkin anaerobinen.

"Koska pelejä huipputasolla on paljon, palautumiskyvyn kehittämiseksi on tehtävä riittävästi lihaskestävyys- sekä aerobista kuntopohjaa kehittäviä harjoitteita, vaikka pelitilanteessa tärkeimmiksi ominaisuuksiksi nousevatkin maksimivoima, nopeusvoima sekä nopeuskestävyys. Tehokas maksimi- ja nopeusvoimaharjoittelu muodostuvat helposti liian kuormittaviksi mikäli lihaskestävyys ja aerobinen kuntopohja eivät ole riittävän korkealla tasolla."

"Otteluruuhkien aikana tulee maksimi- ja nopeusvoimaharjoitusten määrää ja kuormittavuutta miettiä huolellisesti. Aerobian ja helpon lihaskestävyyden tulee olla painotetusti mukana otteluruuhkien aikaan, ja sitten kun pelejä on vähemmän voi maksimivoimaharjoittelua toteuttaa enemmän."

 

[Puolikaspakki]

Tämän viestin jälkeen syytät minua saivartelusta, mutta samapa tuo.

Mikäli tulkitsin Quattro sinut oikein, lasket lajiksi (jääkiekko) sekä pelaamisen että harjoittelun. Mitäs minä sitten harrastan, kun vain pelaan jääkiekkoa, mutten harjoittele sitä missään? Entäs jos joku suomalaisten nuorten kasvatuksen vihollinen numero yksi (juniorivalmentaja) ei teetä pelaajillaan pitkäkestoisia lenkkejä, niin millainen laji jääkiekko silloin on?

Ennen kuin voi väittää lajin olevan aerobinen, olisi hyvä ymmärtää, että mikä se laji oikeastaan on.

Muutenkin tuo väite Hakkaraisen sanomisista on sikäli erikoinen, että ollessaan totta se tekisi lähestulkoon tyhjäksi kaikki Hakkaraisen jääkiekkokohtaisen koulutusmateriaalin.

No, sillä mitä HH on sanonut, ollut sanomatta tai ehkä joskus jossain mahdollisesti sanonut tai siitä seurannut tulkinta, ymmärrys tai väärinymmärrys, ei oikeastaan ole mitään merkitystä, koska on melkoisen selvää, että jääkiekko ei ole aerobinen laji.

Hyvän aerobisen kestävyyden se vaatii - mutta tämä ei ole sama asia kuin aerobinen laji. Senhän kaikki tietävät.

 

[Quattro]

Puolikaspakki kirjoitti:
Mikäli tulkitsin Quattro sinut oikein, lasket lajiksi (jääkiekko) sekä pelaamisen että harjoittelun. Mitäs minä sitten harrastan, kun vain pelaan jääkiekkoa, mutten harjoittele sitä missään? Entäs jos joku suomalaisten nuorten kasvatuksen vihollinen numero yksi (juniorivalmentaja) ei teetä pelaajillaan pitkäkestoisia lenkkejä, niin millainen laji jääkiekko silloin on?

Ei kai se lajia miksikään muuta, teettää se valmentaja pitkäkestoista tai ei....vai muuttaako?

 

[timosusi]

Tosta aero/anaerobisuudesta, niin on takuuvarmaa että jos kaksosista toinen tekee pääsääntöisesti nopeuskestävyysharjoittelua (jääkiekon lajinomainen nopeus/teho) ja toinen pääsääntöisesti aerobista kestävyyttä/suorituskykyä kehittävää, niin jälkimmäinen jaksaa luistella paremmin (=pidemmän matkan) ottelun [mallinnetaan ottelua seuraavasti: 3*(13*(30s maksimimiluistelua/60s istumapalautusta)/17min palautusta)] aikana.

Eli siis vaikka jääkiekon lajisuoritus on anaerobinen, niin aerobiset ominaisuudet määräävät miten hyvin pystyt hyödyntämään anaerobisia kykyjäsi.


Puhumattakaan sitten siitä palautumiskyvystä otteluiden välillä.

 

[Puolikaspakki]

Ei kai se lajia miksikään muuta, teettää se valmentaja pitkäkestoista tai ei....vai muuttaako?

Mikäli harjoittelu lasketaan mukaan lajiin, niin sitten se muuttaa.

 

[Puolikaspakki]

Tosta aero/anaerobisuudesta, niin on takuuvarmaa että jos kaksosista toinen tekee pääsääntöisesti nopeuskestävyysharjoittelua (jääkiekon lajinomainen nopeus/teho) ja toinen pääsääntöisesti aerobista kestävyyttä/suorituskykyä kehittävää, niin jälkimmäinen jaksaa luistella paremmin (=pidemmän matkan) ottelun [mallinnetaan ottelua seuraavasti: 3*(13*(30s maksimimiluistelua/60s istumapalautusta)/17min palautusta)] aikana.

Puhumattakaan sitten siitä palautumiskyvystä otteluiden välillä.

Retorinen kysymys; mainitse yksi urheilulaji, jossa hyvä aerobinen kestävyys ei paranna suoritusta.

Väitteesi varmasti pitää paikkaansa - onneksi jääkiekossa ei ratkaise se, kuka luistelee pisimpään. Se on eri laji se. Uskallan väittää, että kaksosistasi ensimmäinen pärjäisi paremmin jääkiekossa, jos tehdään sellainen oletus, että molemmat ovat taidollisesti ja muilta fyysisiltä lahjakkuuksiltaan tasavertaiset.

Eli siis vaikka jääkiekon lajisuoritus on anaerobinen, niin aerobiset ominaisuudet määräävät miten hyvin pystyt hyödyntämään anaerobisia kykyjäsi.

Ja kuten tuossa jo osuvasti mainitsitkin, on jääkiekko anaerobinen laji.

 

[timosusi]

Retorinen kysymys; mainitse yksi urheilulaji, jossa hyvä aerobinen kestävyys ei paranna suoritusta.

Väitteesi varmasti pitää paikkaansa - onneksi jääkiekossa ei ratkaise se, kuka luistelee pisimpään. Se on eri laji se. Uskallan väittää, että kaksosistasi ensimmäinen pärjäisi paremmin jääkiekossa, jos tehdään sellainen oletus, että molemmat ovat taidollisesti ja muilta fyysisiltä lahjakkuuksiltaan tasavertaiset.

Ja kuten tuossa jo osuvasti mainitsitkin, on jääkiekko anaerobinen laji.

Vastaan retorisella kysymyksellä; parantaako aerobinen kestävyys suoritusta yhtä paljon triathlonissa ja keilailussa.

Kyllä jääkiekkovaihto on anaerobinen suoritus, totta kai. En tiedä ilmaisinko itseäni epäselvästi vai etkö vain halua ymmärtää, mutta koitan selventää:

Molempia harjoitusmuotoja totta kai tarvitaan! On kuitenkin niin että anaerobisia ominaisuuksia ei voida tuottavasti kehittää kovinkaan usein, ja jos näin yritetään tehdä aiheutuu siitä ainoastaan lyhyen ja nopean suorituskykyisyyden kasvun jälkeen suorituskyvyn taantuminen/romahtaminen. Eli irvistys syvenee mutta potku hidastuu. Jos taas annostellaan riittävästi aerobista harjoittelua niin elimistö pystyy selviytymään anaerobisten harjoitusten aiheuttamasta järkytyksestä ja kehittyy jatkuvasti.
Toisekseen vaikka nopeutesi riittäisi ohittamaan pakin heittämällä ensimmäisessä vaihdossa, niin ei paljon lohduta jos ekan kolmen vaihdon jälkeen sama pakki luistelee takaperin karkuun, tai vaihtoehtoisesti joudut vetämään happea 5min yhtä 30s vaihtoa kohti.

 

[Mänizeri]

Molempia harjoitusmuotoja totta kai tarvitaan! On kuitenkin niin että anaerobisia ominaisuuksia ei voida tuottavasti kehittää kovinkaan usein, ja jos näin yritetään tehdä aiheutuu siitä ainoastaan lyhyen ja nopean suorituskykyisyyden kasvun jälkeen suorituskyvyn taantuminen/romahtaminen. Eli irvistys syvenee mutta potku hidastuu. Jos taas annostellaan riittävästi aerobista harjoittelua niin elimistö pystyy selviytymään anaerobisten harjoitusten aiheuttamasta järkytyksestä ja kehittyy jatkuvasti.

Toisekseen vaikka nopeutesi riittäisi ohittamaan pakin heittämällä ensimmäisessä vaihdossa, niin ei paljon lohduta jos ekan kolmen vaihdon jälkeen sama pakki luistelee takaperin karkuun, tai vaihtoehtoisesti joudut vetämään happea 5min yhtä 30s vaihtoa kohti.

Olen tässä kohtaa samaa mieltä.

Väitteesi varmasti pitää paikkaansa - onneksi jääkiekossa ei ratkaise se, kuka luistelee pisimpään. Se on eri laji se. Uskallan väittää, että kaksosistasi ensimmäinen pärjäisi paremmin jääkiekossa, jos tehdään sellainen oletus, että molemmat ovat taidollisesti ja muilta fyysisiltä lahjakkuuksiltaan tasavertaiset.

Aina voidaan tietysti miettiä, mikä on paremmin pärjäämistä jääkiekossa. Onko se nelosketju SM-liigassa vai pistepörssin voitto Mestiksessä? Vai onko se sopimus NHL:n ja pelaaminen farmissa vai ykkösketjun paikka Jokereissa? Vai peräti jatkuva "ylhäälläolo" NHL:ssä?

Mutta jatkuvalla sykettä nostavalla harjoittelulla toinen kaksosista todennäköisesti ei kehity fyysisesti yhtä vastaanottavaiseksi, kuin toinen, joka harjoituttaa säännöllisesti kestävyyttä. Eli ehkä A-juniori-ikään asti tehoharjoittelija vielä pärjää, mutta pitkässä juoksussa kestävyysharjoittelija tulee menestymään paremmin. Jos siis oletetaan, että taitotaso ja ne muut fyysiset ominaisuudet kehittyvät myös samassa tahdissa. Oma pointtini on koko ajan ollut se, että fyysinen kehittyminen on yritettävä nähdä erillisenä, mutta samalla osana kokonaisuutta. (Olikohan tuossa lauseessa mitään järkeä :) )

Eri asia on sitten, voidaanko ihmiskehoa harjoituttaa ajatusmallilla, jossa fyysisiä ominaisuuksia voidaan erotella. Mielestäni ei, vaan pitäisi aina muistaa että aina kun harjoitellaan jotain ominaisuutta, oli se sitten voimaa tai motoriikkaa tai mitä tahansa, niin sillä on välillisiä vaikutuksia muuallekin.

Tässä on juuri sitä mielenkiintoa, mikä liittyy jääkiekkoon lajina. Pelin ulkopuolinen harjoittelu on korostunut valtavasti viime vuosina, vaikka itse peli on loppujen lopuksi varsin samanlaista kuin 10 vuotta sitten. Pelaajatyypit ovat toki hieman vaihdelleet, taktiikat muuttuneet ja viivoja poistettu, mutta maalintekopelistä on edelleen kyse. Ja maalit eivät yleensä jakaudu joukkueessa tasaisesti.

Pelaajan kehittyessä pitäisikin osata tasapainoilla todella monen asian kanssa, mutta käytännössä harvoin se on mahdollista. On todella vaikea tunnistaa juniorikiekkoilijasta, onko kehitys hyvän harjoittelun tulosta vai fyysisen kasvun? Vai onko kaveri tehnyt vapaa-ajallaan harjoitteita, joista valmentajat eivät tiedä jne. Harrastaako hän jotain muuta lajia? Henkistä vireystilaa järkyttävät tuossa iässä monet asiat, jotka vaikuttavat taas fyysiseen olemiseen jne. Pitäisikin löytää sitä kuuluisaa kultaista keskitietä, mutta resursseja ei yleensä ole. Mutta kehittyvälle nuorelle pitää tehdä selväksi se, että kehittyminen jääkiekossa on jatkuvaa, se on aina mahdollista eikä ensimmäiset vastoinkäymiset saisi johtaa masennukseen!

Late-boomereita tulee vuosi vuodelta enemmän Suomessa ja heidän esimerkkiään pitää myös tuoda esille.

 

[Puolikaspakki]

Kyllä jääkiekkovaihto on anaerobinen suoritus, totta kai. En tiedä ilmaisinko itseäni epäselvästi vai etkö vain halua ymmärtää, mutta koitan selventää:

Nyt on ilmeisesti käynyt niin, että allekirjoittanut on se, joka ilmaisee itseään epäselvästi. Olen syvästi pahoillani ja aidosti otettu siitä, että jaksoit nähdä vaivaa vääntääksesi asian rautalangasta. Harmi vain, että lopputulos on täsmälleen sama kuin mihin itse päädyin usea vuosi sitten:

Jääkiekko ei ole aerobinen laji.

Molempia harjoitusmuotoja totta kai tarvitaan! On kuitenkin niin että anaerobisia ominaisuuksia ei voida tuottavasti kehittää kovinkaan usein, ja jos näin yritetään tehdä aiheutuu siitä ainoastaan lyhyen ja nopean suorituskykyisyyden kasvun jälkeen suorituskyvyn taantuminen/romahtaminen. Eli irvistys syvenee mutta potku hidastuu. Jos taas annostellaan riittävästi aerobista harjoittelua niin elimistö pystyy selviytymään anaerobisten harjoitusten aiheuttamasta järkytyksestä ja kehittyy jatkuvasti.
Toisekseen vaikka nopeutesi riittäisi ohittamaan pakin heittämällä ensimmäisessä vaihdossa, niin ei paljon lohduta jos ekan kolmen vaihdon jälkeen sama pakki luistelee takaperin karkuun, tai vaihtoehtoisesti joudut vetämään happea 5min yhtä 30s vaihtoa kohti.

Näinhän tämä menee, siitä kait ei kenelläkään ole sanomista. Vankoista, hieman asian vierestä menevistä, perusteluista huolimatta olen sitä mieltä, että jääkiekko ei ole aerobinen laji.

Mielestäni kannattaa olla tarkkana, ettei mene sekoittamaan aerobista lajia ja aerobisen kunnon tuomaa suorituskyvyn parannusta keskenään.

 

[timosusi]

Nyt on ilmeisesti käynyt niin, että allekirjoittanut on se, joka ilmaisee itseään epäselvästi. Olen syvästi pahoillani ja aidosti otettu siitä, että jaksoit nähdä vaivaa vääntääksesi asian rautalangasta. Harmi vain, että lopputulos on täsmälleen sama kuin mihin itse päädyin usea vuosi sitten:

Jääkiekko ei ole aerobinen laji.



Näinhän tämä menee, siitä kait ei kenelläkään ole sanomista. Vankoista, hieman asian vierestä menevistä, perusteluista huolimatta olen sitä mieltä, että jääkiekko ei ole aerobinen laji.

Ja älkää nyt hyvät valtakunnan viisaimmat sekoittako aerobista lajia ja aerobisen kunnon tuomaa suorituskyvyn parannusta keskenään.

On fysiologisesti mahdotonta että jääkiekko olisi pääsääntöisesti anaerobinen laji koska joukkueessa on vain parikymmentä pelaajaa. Kyllähän kiekossa anaerobisen energiantuotannon osuus on paljon suurempi kuin monessa muussa lajissa, mutta yli 50% ottelun aikaisesta energiasta tuotetaan aerobisesti. Seuraavassa fysiologinen peruste ko. asialle (lainaus M&MKuntotalon sivuilta):
"Anaerobisen glykolyysin avulla tuotetun energian riittävyys on 30-60 sekuntia ja palautumisaika sille on 15-60 minuuttia. Aerobisen hajotuksen energian riittävyys on 1-2 tuntia ja palautumisaika 1-3 vuorokautta. "
Tässä vielä linkki koko juttuun: http://www.mmkuntotalo.com/index.html?n=3194

 

[Puolikaspakki]

On fysiologisesti mahdotonta että jääkiekko olisi pääsääntöisesti anaerobinen laji koska joukkueessa on vain parikymmentä pelaajaa. Kyllähän kiekossa anaerobisen energiantuotannon osuus on paljon suurempi kuin monessa muussa lajissa, mutta yli 50% ottelun aikaisesta energiasta tuotetaan aerobisesti.

Tuolla reunaehdolla, että palautumisaika otetaan mukaan, olet varmasti oikeassa. Tästä tosin seuraa se, että ainakaan ihan lyhyellä mietinnällä ei tule mieleen kuin aerobisia lajeja, joten keskustelu on tältä osin turha.