Nuori Suomi ry

[siffa]

Melkoista pelleilyä taas koko ketju. Heti kun siffan keppihevosena käyttämistään referaattien tulkinnoista todistetusti alkaa löytymään suuria, kiistattomia aukkoja, hän häipyy, ja kun P.Sihvonen joutuu p.elikieltoon eikä voi puolustautua, alkaa vanhojen kaunojen ulostaminen.

Paikalla ollaan taas. Kävin välillä vähän maaseudun rauhassa puuhailemassa. Toivoin muilta nimimerkeiltä uusia avauksia liittyen Nuori Suomeen. On täällä näköjään keskusteltu, Jääkiekkoliiton päätöstä valita Nuori Suomi juniorijärjestelmä ohjenuoraksi äänekkäimmän jo 8 vuoden ajan arvostelleesta, Petteri Sihvosesta. Sihvosen kirjoituksista on tehty useita opinnäytetöitä AMK- ja yliopistotasoilla. En ole varma, että onko niissä käsitelty tähän viestiketjuun olennaisesti liittyvää Sihvosen ankaraa kritiikkiä Jääkiekkoliiton/Kummolan tekemää Nuori Suomi valintaa kohtaan. Aineistoa siihen löytyy myös tästä viestiketjusta, koska täällä on vuosien mittaan kirjoitettu monien nimimerkkien toimesta myös puoltavasti Jääkiekkoliiton valintaa puoltaen ja ymmärtäen.

Näytä nyt sinä, mistä Ilmari Selänteen referaateista olen tehnyt väärän tulkinnan. Kirjoitin paljon suoria lainauksia Selänteiden kirjasta. Voit tutustua niihin ja osoittaa väärät tulkintani referaatti referaatilta. Nyt ei kannata enää yleistää, vaan käydä tarkasti läpi referaattini ja väittämäsi väärät tulkintani niihin.

 

[Keltainen Jaffa]

Näytä nyt sinä, mistä Ilmari Selänteen referaateista olen tehnyt väärän tulkinnan. Kirjoitin paljon suoria lainauksia Selänteiden kirjasta. Voit tutustua niihin ja osoittaa väärät tulkintani referaatti referaatilta. Nyt ei kannata enää yleistää, vaan käydä tarkasti läpi referaattini ja väittämäsi väärät tulkintani niihin.

Älä yritä väistellä. Minä en ole se nimimerkki, joka on jo osoittanut tulkintojesi puutteet ja odottaa vastinetta urakoinnilleen.

 

[siffa]

Älä yritä väistellä. Minä en ole se nimimerkki, joka on jo osoittanut tulkintojesi puutteet ja odottaa vastinetta urakoinnilleen.

Miksi sitten puutuit meidän väliseen keskusteluun, kun et edes ole perehtynyt siihen? Hän väitti samaa kuin sinäkin, että referaattini tulkinnat ovat outoja. En ole saanut osoitusta häneltäkään vaikkapa referaatti referaatilta, joita olen tulkinnut oudosti.

Mitkä ovat ne tulkintani puutteet? Kysyn sinultakin, kun osallistut keskusteluun, johon et ole edes tutustunut? Kirjoitat siinä ensimmäisessä viestissäsi, jota lainasin, että tulkintani ovat todistettavasti vääriä. Kuka on todistanut näin?

 

[Salama15]

Heitetäänpäs muutama rivi tännekin.

Mielestäni Nuori Suomi-ideologia ei itsessään ole pilannut yhtään ikäluokkaa tai junioria, kyllä sen on tehneet sitä omalla tavallaan tulkinneet toimijat (vähän niinku kommunismi => hyvä idea, mutta ei toiminut käytänössä kun kaikki kuitenkin halusi niitä rikkauksia)! NS-ideologia kun (meikäläisen tulkinnan mukaan) pyrkii antamaan kaikille junnuille tasapuolisesti omalle tasolle sopivia treenejä ja pelejä...

Otetaanpas esimerkki ihan todellisesta elämästä (Kirkkonummen jäähalli, herran vuonna 2010) => kaukalo on jaettu kolmeen osaan (pääty / keskialue / pääty) ja parinkymmenen pelaajan joukkue on jaettu futisliiveillä kolmeen tasoryhmään. Toisessa päädyssä poikittain pienpeliä, keskialueella kiekonkäsittelyharjoite ja toisessa päädyssä (jossa S15) luistelutekniikkaharjoite. S15 vetää periaatteessa samaa treeniä kaikille (rata, jossa voimakkaita käännöksiä ja kiihdytyksiä), mutta heikoin ryhmä treenaa rataa vauhtikäännöksellä, keskitaso laitahyökkääjän käännöksellä ja taidokkain ryhmä tekee harjoitetta LH-käännöksellä kiekon kanssa sekä osittain myös takaperinluistelussa. Kaarreluisteluharjoitteen kohdalla mennään joko perus-kaarreluistelulla etuperin, takaperin-kaarreluistelulla tai niin, että rintamasuunta säilyy koko ajan päätyä kohti (ristiaskeleella vaihtaen etuperinluistelusta takaperin jne.). Ja sitten vielä kiekkoa messiin niin haastetta voi lisätä. Tasoryhmä-ajattelulla esim. pienpeleissä vastus on aina omalle tasolle kova ja kehittää kaikkia => jos toinen seisoo ku A-tolppa ja toinen pörrää ku Mikke G niin se ei kehitä kumpaakaan!

Olen ollut on/off mukana juniorivalmennuksessa about parikymmentä vuotta (vikat pari en enää) ja olen aina soveltanut Nuori Suomi-ideologiaa tällä tavalla. Toistaiseksi pikkujunnuina koutsaamistani kavereista on tullut pari Suomenmestaria ja lauma kundeja on sillä kinthaalla, että heistä voi jonkun vuoden sisällä joku paahtaa liigassakin? Toistaiseksi en ole kokenut, että NS ideologia olisi jotenkin haitannut poikien / tyttöjen kehittymistä enkä usko, että suomalaisesta jääkiekosta tulisi jotenkin uljaampaa jos tämä "syöpä" saataisiin säteilytettyä siitä huittuun... Kyse on mielestäni aina ja ikuisesti koutsin osaamisesta (urheilullinen ja kasvatuksellinen)!

Toisenlaistakin (lue "totalitääristä") lähestymistä olen tässä vuosien saatossa nähnyt ja siitä on pääosin lopputulemana max. 1-2 kovaa pelimiestä, 5-10 kundia jotka pelailevat lähinnä lämpimikseen ja 5-10 kaveria jotka saavat allergisen reaktion kun kuulevatkin sanan "jääkiekko".

Paras mahdollinen tilanne mun mielestäni olisi jos koko joukkueelle jäisi jääkiekosta lajina positiiviset fibat, oppisivat edes suht terveet ja urheilulliset elämäntavat ja pelaisivat sitten vaikka ukkolätkää kuntoilumielessä? Tuohon kun aina toisinaan saa jokusen omasta halustaan / riittävällä innolla huipulle pyrkivän junnun mukaan niin lajin tulevaisuus on kyllä turvattu.

Tällaista tällä kertaa, jatkakaa...

 

[TosiFani]

... Kuka on todistanut näin?

Jos on noin vaikeaa seurata tätä keskustelua, niin lukaise viesti #2403 tästä ketjusta.

 

[siffa]

Selänteet tekivät aikoinaan kaiken oikein ja oheisharjoittelulajeina oli mm. jalkapallo, yleisurheilu ja jääpallo. Ilmari Selänne tekee kirjassaan hienosti yhteenvedon siitä, miksi päätettiin Teemun osalta lopettaa jalkapallon, yleisurheilun ja jääpallon harrastaminen jääkiekon oheisharjoituksina. Ilmari Selänne kirjoittaa:"Jääkiekko oli kuitenkin Teemun päälaji ja rakkain asia. Hän halusi ennen kaikkea tulla hyväksi jääkiekkoilijaksi - parhaaksi, jos vain mahdollista." "Jääkiekkoilu oli ehdottomasti Teemun lempilaji, joten jalkapallo pitäisi lopettaa joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Niinpä nyt päätettiin keskittyä jääkiekkoon entistä määrätietoisemmin." "Muutaman vuoden jääkiekkoilijat menestyivät oikein hyvin myös jääpallokentillä, mutta sitten alkoivat jääpallon harrastajat vetää kaulaa. Poikien viimeisiä pelejä oli Vestaa vastaan pelattu ottelu, jossa Janne Hölttö piti palloa ja teki maaleja, miten tahtoi." Jääpallossa jääpallon päälajikseen valinneet näyttivät saman, mikä Teemulla oli tullut vastaan jalkapallossa. Lajitaito ei Teemulla enää riittänyt aivan huipulle noissa lajeissa, mikä on aivan ymmärrettävää, olihan Teemun päälaji ollut jääkiekko jo aivan pienestä pitäen. Teemun edelleen maailman aivan huippukärjessä jatkuva jääkiekkoilu-ura NHL:ssä on osoitus siitä, että Selänteet tiesivät jo 70-luvulla sen, mihin Kanadan jääkiekossa on menty voimallisesti laajalla rintamalla sen jälkeen, kun juniorijääkiekon menestys ei ollut riittävän hyvää lajin valtamaassa. Tim Preston on yksi jääkiekon erityistaitoja valmentama yksityisvalmentaja ja hän toteaa näin keväällä 2011:"Jos puhutaan 7-10 vuotiaista pojista ja tytöistä, heidän kaikki perustaitonsa ovat kehittyneet huomattavasti. Ero kymmenen vuoden takaiseen on kuin yöllä ja päivällä."

Tässä on viimeisin referaattini Ilmari Selänteen kirjasta. Referaatit on sanatarkasti esitetty niinkuin ovat kirjassa. Näillä yleisurheilun, jalkapallon ja jääpallon lopettamista koskeneilla kirjoituksilla osoitin sen, että ne olivat jääkiekkoa tukevia oheislajeja. Jääkiekko on täytynyt olla, minun mielestäni, valittuna Teemun päälajiksi jo hyvissä ajoin ennen noita hetkiä, kun oheislajien harrastaminen oli lopetettu. Teen omana johtopäätöksenä, että jääkiekko on valittu Teemun päälajiksi jo lapsena. Olenko tulkinnut Ilmari Selänteen sanoman jotenkin oudosti? Miten te muut tulkitsette tämän, erittäin olennaisen sanoman, kirjasta "Teemu".

 

[TosiFani]

Tässä on viimeisin referaattini Ilmari Selänteen kirjasta. Referaatit on sanatarkasti esitetty niinkuin ovat kirjassa. Näillä yleisurheilun, jalkapallon ja jääpallon lopettamista koskeneilla kirjoituksilla osoitin sen, että ne olivat jääkiekkoa tukevia oheislajeja. Jääkiekko on täytynyt olla, minun mielestäni, valittuna Teemun päälajiksi jo hyvissä ajoin ennen noita hetkiä, kun oheislajien harrastaminen oli lopetettu. Teen omana johtopäätöksenä, että jääkiekko on valittu Teemun päälajiksi jo lapsena. Olenko tulkinnut Ilmari Selänteen sanoman jotenkin oudosti? Miten te muut tulkitsette tämän, erittäin olennaisen sanoman, kirjasta "Teemu".

Minusta sinä olet tulkinnut kirjaa väärin, perusteet löytyvät tämän ketjun viestistä #2403.

 

[siffa]

Toisen taitogurun, Ilmari Selänteen, kirja korostaa voimakkaasti luistelutaidon merkitystä:"Tyvestä noustaan puuhun. Luistelutaidoton jääkiekkoilija on kuin jalaton jalkapalloilija. Kummallakaan ei tee mitään. Joukkue, joka hallitsee luistelun osa-alueet, pystyy syöttämään tarkasti ja aikailematta, ampuu hanakasti sekä tuntee perustilanteidenpääperiaatteelliset ratkaisumallit, on varmasti menestyksekäs ilman kummempaa taktista osaamista. Perustaidoista on kysymys. Luistelu on jääkiekon A ja O. Oikotietä onneen ei ole."

Tässä toiseksi viimeisin referaattini Selänteiden kirjata. Suoraan kirjasta ottamassani referaatissa puhutaan JÄÄKIEKKOILUN perustasta, eli luistelutaidosta. Tulkitsen referaattia niin, että Ilmari Selänne korostaa voimakkaasti luistelutaidon merkitystä. Tulkitsenko jotenkin oudosti?

 

[siffa]

"Ensimmäisen kosketuksensa jääkiekkoon Teemu sai kuitenkin juuri Lauttasaaressa, jossa hän alkoi noin parivuotiaana käydä päivähoitolasten kanssa "pelaamassa" läheiseen puistikkoon jäädytetyllä kentällä. Pelaaminen oli aluksi vain seisoskelua jäällä muovimaila kädessä, paksuissa leikkihaalareissa, kurarukkasissa ja lämpimässä myssyssä. Luistimt ostettiin heti, kun arveltiin nilkkojen kestävän, eli noin nelivuotiaana." Näin kirjoittaa Ilmari Selänne kirjassaan "Teemu". Kirja on kirjoitus jääkiekosta ja monipuolisesta urheilemisesta, jonka tulkitsen jääkiekon oheisharjoitukseksi. Esim. jalkapallo kuului hyvänä oheisharjoitteena kuvioihin niin kauan kuin siitä oli hyötyä ja sen jälkeen Teemu lopetti sen pelaamisen.

Tässä vielä yksi referaattini Selänteiden kirjasta. Onko tulkintani jotenkin outo?

Lisään vielä kirjan Ilmari Selänteen kirjan Alkulauseesta ensimmäiset lauseet keskusteluun poikkeuslahjakkuudesta:"Kirja Teemusta on kertomus menestyksestä. Sitä lukiessa joutuu helposti harhaanjohdetuksi. Tuntuu kuin Teemu olisi syntynyt sankariksi, sadun sunnuntailapseksi, jolta kaikki onnistuu. Niin eivät asiat elämässä kuitenkaan suju. Todellisuudessa Teemun elämä on ollut pelkkää hikeä, hieman kyyneleitä ja vähän vertakin. ILmaiseksi hän ei ole saavuttanut mitään, vaikka julkisuudessa näkyykin vain elämä "parrasvalojen loisteessa".

Tulkitsen Ilmari Selänteen lausuman samoin, kun Esa Sievinen vastasi tv:ssä urheilutoimittajalle, joka ihmetteli Jani Sievisen lahjakkuutta, kun pystyi neljässä uintilajissa uimaan maailman huipulla:" Ei Jani muita lahjakkaampi ole, sitä on vaan uitettu lapsesta lähtien".

 

[Fordél]

Hyvä kirjoitus Salama15:lta! Ihan samoja näkemyksiä ja kokemuksia on itsellänikin eli aika pitkälti homma on ollut siellä kaukalon sisällä kiinni siitä miten ohjaajat ja valmentajat ovat halunneet hommaa viedä eteenpäin. Ja kaikista ratkaisevin juttu on varsinkin ihan nuorilla se, mitä tapahtuu ohjatun harjoituksen ulkopuolella. Jos siellä riittää intoa ja tukea liikunnan harrastamiselle niin mahikset on yleisesti ottaen vaikka mihin. Toki varmasti jossain homma on voinut mennä pikkasen yli ja virheitä on tehty, mutta pääosin ei järjestelmä jarruta kehitystä.

Mitä tulee muuten tähän "keskusteluun" niin se ei tästä varmaan kehity niin kauan kun siffa väistelee Pyhän Patrikin viestiä, jossa oiotaan siffan tulkintoja Selänteen kirjasta. Ikävä homma, että meni taas tähän.

 

[choose_life]

Newsflash: toisilla vaan on, toisilla ei. Esimerkiksi selkärankaa.

Olet kirjoittanut Selänteestä mm.

Tästä saa sen käsityksen, että tähtäimessä oli koko ajan huippu-urheilu ja että valinta jääkiekkoon tehtiin hyvin varhain. Näin ei kuitenkaan ollut, kuten jo aiemmin kirjoitin. Jääkiekon Teemu aloitti seurassa toisella luokalla, koska koulukaveritkin menivät seuraan (EPS:ään). Isä toivoi pojista purjehtijoita, koska perhe oli harrastanut veneilyä, mutta homma ei kiinnostanut. Toiveissa oli ainoastaan kaksospoikien energian suuntaaminen johonkin järkevään, eli liikuntaan ja virikkeiden tarjoaminen.

Tämä onkin sitten jo erittäin paksua roskaa. Päälajia ei todellakaan valittu varhain, vaan koko ajan mentiin poikien ehdoilla. Perheessä myös toivottiin, että koulu olisi kiinnostanut enemmän ja lukemiseen kannustettiin, mutta ainoastaan urheilu kiinnosti.

Kirjassa toki kirjoitetaan lähes sanatarkasti, että "lajivalinta tehtiin pojille hyvin varhain". Tämän siffa varmaankin tulkitsisi, että nelivuotiaasta lähtien Teemusta alettiin tehdä maailman huippua. Kappale tosin jatkuu, että jo 10-11 vuotiaana tehtiin valinta, että keskitytään urheiluun, eikä musiikkiin, johon pojilla, erityisesti Teemulla, oli taipumuksia. Lajivalinta oli siis urheilu.

Tässä vielä vedät yhteen, kuinka Selänteiden tarina on mukamas malliesimerkki "ormolaisesta" lajivalinnasta ja harjoittelusta. Luepa vaikka näin alkuun ne Ilmari Selänteen kirjan ensimmäiset 30-sivua. Teemuhan on lähestulkoon malliesimerkki "korjuslaisesta" polusta ja ylipäänsä mielestäni erittäin terve esimerkki lapsen kasvusta urheilijaksi. Kaiken pohjana on oma into ja halu liikkua ja urheilla erittäin monipuolisesti. Ja tämän lisäksi Teemun erittäin kilpailuhenkinen luonne erona kaksoisveljeen. Vanhempien tehtävä on ollut ohjata poikia omien arvojensa mukaiseen elämään ja tarjota virikkeitä, toiveena, että pojista tulisi kunnon kansalaisia. Toki sitten kaksospoikien myöhäisemmässä nuoruudessa Ilmari teki ison työn poikien urheiluharrastukseen panostukseen, mm. vaihtoi työpaikkaa sen takia, että pystyi järjestämään kuljetuksia ja muutenkin panosti poikien omaehtoiseen harjoitteluun.

Ja sen mukaiset ovat sitten tuloksetkin - vähän joka suhteessa.

 

[Wäinö#16]

Ilmari Selänteen kirja on tosiaan erittäin mielenkiintoinen ja suositeltavaa lukemista kenelle tahansa. Siffan perustulkinta siitä on vain pielessä, että se olisi hieno esimerkki ormolaisesta/kanadalaisesta urheilijan polusta. Lue tosiaan aiempi viestini, josta sinua täällä ystävällisesti opastettiin, jossa esitin mielestäni väärät tulkintasi.

Erittäin merkittävä rooli Selänteen uralla on ollut osaavilla juniorivalmentajilla, erityisesti ensimmäisellä eli Jorma "Juhan isä" Ikosella, joka oli Teemun ensimmäisten joukkueiden valmentaja useamman vuoden. Samoin iso merkitys on ollut Espoon erinomaisilla olosuhteilla monipuoliseen urheiluun. Tässä on mielestäni myös "järjestelmän" oikea rooli; tarjota innokkaille ja motivoituneille parasta mahdollista valmennusta ja olosuhteet.

Ja taas muuten syyllistyt oman agendasi mukaiseen tulkintaan lahjakkuudessa. Esim. sivulla 53 Ilmari kirjoittaa: "Menestys ei tule ilman työtä ja lahjoja, vaan lisäksi lisäksi tarvitaan kosolti onnea kaikkialla väkevien henkisten ja fyysisten karikoiden ohittamisessa."

Itse olen sitä mieltä, että huipuksi ei nouse kukaan ilman riittävää lahjakkuutta. Tämän kieltäminen on minusta suorastaan rikollista ja se antaa vain lisää vettä myllyyn niille isille jotka pakottavat lapsiaan harjoituksiin pienestä pitäen, erityisesti jääkiekossa, jossa rahan läsnäolo tuo jo muutenkin ihan tarpeeksi sairaita piirteitä lajin piiriin. Olen aivan varma, että myös J.Sievisellä oli muuta lahjakkuutta esim. nopeus ja kestävyysominaisuuksissa, vaikka räpylät puuttuivatkin.

 

[siffa]

Tässä vielä vedät yhteen, kuinka Selänteiden tarina on mukamas malliesimerkki "ormolaisesta" lajivalinnasta ja harjoittelusta.

Missä vedän noin yhteen, niinkuin väität tässä? Etkö uskalla käydä keskustelua referaatti referaatilta, jotka olen sinulle jo kahteen kertaan osoittanut. Sinä väitit, että minä olen tehnyt oudot tulkinnat REFEROIMISTANI kirjan kirjoituksista. Ole hyvä ja vastaa puheesi. Nyt ei riitä enää sinun tai muiden jatkuvat ja väärät tulkinnat kirjoituksistani.

 

[Ribarista ylös!]

Kerroppas siffa meille myöhemmin ketjuun mukaan tulleille (ettei kaikkea 8 vuoden historiikkia tarvitse opetella ulkoa), mikä on konkreettisesti sinun panoksesi valmentaja tai seuravaikuttaja NS:n osalta? Referointi jota viljalti harrastat oman mielesi mukaan ja tulkinnat muiden omakohtaisista kokemuksista eivät vielä vakuuta ketään. Mitä siis olet itse tehnyt tai jättänyt tekemättä? Takapihan jäädyttely poikasien iloksi ja piirikunnan jääkiekon seuraaminen toki antavat sinulle jonkinsortin pohjan koska sana on vapaa ja kaikkien kukkien pitää kukkia. Oletko kenties "kovassa ytimessä" ja visiosi ovat suoraan kehän keskeltä? Siirretään keskustelu konkretiaan ja lopetetaan jonnin joutava referointi yksittäisten huippupelaajien osalta (he olisivat huippuja joka tapauksessa NS:stä huolimatta tai vaikka heiltä olisivat jääneet sinun pihajäät väliin. Sanahan sinulla on hallussa, propsit siitä mutta nyt asiaan ja sassiin.

 

[Wäinö#16]

Missä vedän noin yhteen, niinkuin väität tässä? Etkö uskalla käydä keskustelua referaatti referaatilta, jotka olen sinulle jo kahteen kertaan osoittanut. Sinä väitit, että minä olen tehnyt oudot tulkinnat REFEROIMISTANI kirjan kirjoituksista. Ole hyvä ja vastaa puheesi. Nyt ei riitä enää sinun tai muiden jatkuvat ja väärät tulkinnat kirjoituksistani.

Lue se viesti 2403, niin ei tarvitse jankata. Omassa avauksessasi 3.8. rinnastat Ormon esille tuoman uinnin varhaisen aloittamisen tarpeellisuuden ja että samaan ollaan menty Kanadan jääkiekossa. Ilmari Selänteen kirjan pohjalta kirjoitat, että jo 70-luvulla Selänteet olivat ymmärtäneet saman, minkä kanadalaiset nykyään eli ormolaisen varhaisen lajivalinnan ja harjoittelun. Ja tämähän on täyttä roskaa mikäli luet ajatuksella esim. Ilmarin kirjan ensimmäiset 30 sivua. Tämän selvempää rautalankaa en jaksa asiasta enää vääntää.

 

[siffa]

Sanahan sinulla on hallussa, propsit siitä mutta nyt asiaan ja sassiin.

Siirrytään sitten varsinaiseen asiaan välittömästi. Nuori Suomesta allekirjoitan sinun kirjoituksesi siitä muuten, mutta en haluaisi käyttää niin "kroisia" kieltä kuin, mitä sinä olet käyttänyt. Elikä samoilla linjoilla ollaan, mutta hieman sivistyneemmin sanankääntein. Vai oletko muuttanut mieltäsi NS:sta viime aikoina?

 

[siffa]

Tässä vielä vedät yhteen, kuinka Selänteiden tarina on mukamas malliesimerkki "ormolaisesta" lajivalinnasta ja harjoittelusta. Luepa vaikka näin alkuun ne Ilmari Selänteen kirjan ensimmäiset 30-sivua. Teemuhan on lähestulkoon malliesimerkki "korjuslaisesta" polusta ja ylipäänsä mielestäni erittäin terve esimerkki lapsen kasvusta urheilijaksi. Kaiken pohjana on oma into ja halu liikkua ja urheilla erittäin monipuolisesti. Ja tämän lisäksi Teemun erittäin kilpailuhenkinen luonne erona kaksoisveljeen. Vanhempien tehtävä on ollut ohjata poikia omien arvojensa mukaiseen elämään ja tarjota virikkeitä, toiveena, että pojista tulisi kunnon kansalaisia. Toki sitten kaksospoikien myöhäisemmässä nuoruudessa Ilmari teki ison työn poikien urheiluharrastukseen panostukseen, mm. vaihtoi työpaikkaa sen takia, että pystyi järjestämään kuljetuksia ja muutenkin panosti poikien omaehtoiseen harjoitteluun.

Käydään sitten sinun viestisi kohta kohdalta läpi. Miten ihmeessä tulet tuohon johtopäätökseen referaateistani Ilmari Selänteen kirjasta? Missä minä kirjoitan, että referaatit ovat malliesimerkkejä "ormolaisesta" lajivalinnasta ja harjoittelusta?

Ormohan puhui uinnista, mikä on tyypillinen lapsiurheilulaji. Minä olen kirjoittanut jääkiekosta ja referoin Ilmari Selänteen kirjasta kohdat, joissa päätettiin lopettaa jääkiekon oheislajeina olleet yleisurheilun, jalkapallon ja jääpallon harrastaminen.

 

[siffa]

Kirjassa toki kirjoitetaan lähes sanatarkasti, että "lajivalinta tehtiin pojille hyvin varhain". Tämän siffa varmaankin tulkitsisi, että nelivuotiaasta lähtien Teemusta alettiin tehdä maailman huippua. Kappale tosin jatkuu, että jo 10-11 vuotiaana tehtiin valinta, että keskitytään urheiluun, eikä musiikkiin, johon pojilla, erityisesti Teemulla, oli taipumuksia. Lajivalinta oli siis urheilu.

Sanatarkasti kirjassa lukee näin: "Hyvin nopeasti kävi kuitenkin selväksi, että pojat halusivat kehittyä nimenomaan urheilun parissa, eikä aikaa jäänyt muuhun. Tämä ensimmäinen lajin valinta tapahtui siis jo hyvin aikaisin, alle kymmenen vuoden iässä."

Missä minä kirjoitan siinä lainaamassasi kohdassa, että nelivuotiaasta lähtien Teemusta alettiin tehdä maailman huippua. Referoin aiemmin kirjasta kohdan, jossa kerrottiin, että Teemulle hankittiin luistimet heti, kun arvioitiin nilkkojen kestävän, eli neljävuotiaana.

 

[Wäinö#16]

Ormohan puhui uinnista, mikä on tyypillinen lapsiurheilulaji. Minä olen kirjoittanut jääkiekosta ja referoin Ilmari Selänteen kirjasta kohdat, joissa päätettiin lopettaa jääkiekon oheislajeina olleet yleisurheilun, jalkapallon ja jääpallon harrastaminen.

Siffa, jos oikeasti olet DI, niin pystyt kyllä parempaan. Sekin kelpaa vastaukseksi, että muistit väärin
Selänteen lajivalinnan. Sellaista sattuu. Sitä alunperin sinulta tiedustelin, ja kun vastausta ei kuulunut, ajattelin lukea erinomaisen kirjan tältä kantilta ajatellen uudestaan.

Edit. Lue tuo viesti 2452, jos meni ohi.

 

[siffa]

Siffa, jos oikeasti olet DI, niin pystyt kyllä parempaan. Sekin kelpaa vastaukseksi, että muistit väärin
Selänteen lajivalinnan. Sellaista sattuu. Sitä alunperin sinulta tiedustelin, ja kun vastausta ei kuulunut, ajattelin lukea erinomaisen kirjan tältä kantilta ajatellen uudestaan.

Edit. Lue tuo viesti 2452, jos meni ohi.

Et siis puolustakaan vääriä väitteitäsi viestistäsi 2403, johon monet muutkin ovat viitanneet? Siinä on vielä kaksi väärää väitettä käsittelemättä, mutta vastaa nyt noihin kahteen ensimmäiseen esille ottamaani väärään väitteeseeni, koska en ole niin kirjoittanut, kun siinä viestissäsi 2403 väität.

Selänteiden lajivalinta on minusta kerrottu varsin selvästi kirjassa. Ei siinä mitään varsinaista vuotta ole mainittu. On vain johdonmukaisesti kerrottu se jääkiekkoilijan polku, mikä alkoi, kun Teemulle ostettiin luistimet, kun hän oli 4-vuotias. Tämä kerrotaan jo sivulla 14 "Mennään jäälle!" otsikoidussa kohdassa. Tämä oli toimenpide, jolla Teemu ohjattiin luistelemaan. Luistelemista Teemu harrasti siitä lähtien paljon eri jäillä, joihin vanhemmat hänet veivät. Jäädytettiinpä Selänteilläkin jäätä omalle tontille (pieni luistinrata), kun perhe muutti Lauttasaaresta Espooseen 1975. Espooseen muutto oli suuri muutos, koska oma piha ja ympäristö antoivat mahdollisuuksia ympärivuotiseen harjoitteluun, kesäisin sählyä ja futista. Espoo oli jo siihen aikaan nuorisourheilun kultamaita. EPS:n jääkiekko- ja jalkapallojoukkueisiin Teemu liittyi 8-vuotiaana. Jompi kumpi vanhempi tarvittiin viemään jääkiekkoharjoituksiin, sitomaan luistimet jalkaan ja lopuksi viemään kotiin.

Kovaan kilpailutilanteeseen Selänteet joutuivat pääkaupunkisedun jääkiekkojärjestelmän vuoksi. Tekojäitä oli vähän ja parhaat joukkueet, 10-vuotiaista lähtien, pääsivät pelaamaan hallisarjaa, muut jaettiin edelleen toiseen, kolmanteen ja neljänteen disioonaan pelaamaan luonnonjääsarjaa. Espoossa tapahtui näin aina, kun uusi ikäluokka tuli 10-vuoden ikään. Ilmari Selänteen mukaan tällä valinnalla viitoitettiin hyvin pitkälle tulevaisuus jääkiekkoilijana. Ilmari Selänne kirjoittaa, että oli selvää, että niin teknisessä lajissa kuin jääkiekko erot luonnonjääsarjan ja tekojääsarjan pelaajien välillä kasvoivat kiihtyvästi. Perheelle tärkeä opetus tuli, kun EPS (ATLANTA) hävisi EJK:n Coloradolle 0-20. Selänteet liittyivät tämän takia EJK:hon, kun Teemu oli 10-vuotias. Tähtäin oli asetettu EJK:n eliittijoukkueeseen pääsemiseen. Näin sitten myös tapahtui, kun Teemu oli 10-vuotias. Teemu pääsi testien kautta mukaan EJK:n eliittijoukkueeseen, mikä pelasi hallisarjaa, koska lapsesta lähtien hankitut jääkiekkotaidot (lähinnä luistelutaito) mahdollistivat sen. Tärkeä henkilö Teemun uralla oli EJK:n valmentaja Jorma Juhan-isä Ikonen. EJK:hon oli tulokkaita paljon ja pojat jaettiin hallisarjassa pelaavaan EJK I:een ja luonnonjääsarjaa pelaavaan EJK II:een.

Yllä kerrottu juniorien jako eliittijoukkeisiin ja harrastusjoukkueisiin suuremmissa jääkiekkoseuroissa ja eliittisarjojen pelaaminen olisi yksi mahdollisuus nykypäivänäkin nostaa Nuori Suomen vaikutuksesta heikentynyttä huippujuniorituotantoa. Lienevätkö poikien vanhemmat hyväksymässä tuollaisen jaottelun, kun totuttiin vuosikausia siihen, että peliaika jaetaan tasan, olipa juniorin taso mikä hyvänsä?

 

[Wäinö#16]

Siffa, hukkaat nyt pointin lahjakkaasti (vai onko se sinnikkään harjoittelun tulos.. :)?). Rinnastit Ormon lausunnot ja Kanadan juniorijärjestelmän ja sitten kerroit, että Selänteet ymmärsivät saman kuin nyt kanadalaiset jo 70-luvulla. Ja tähän jopa perustuu se, että Teemu on edelleen maailman huipulla.Mitään tällaista johtopäätöstä ei mielestäni voi vetää Ilmarin kirjan perusteella. Mitä siis tarkoitat ja mihin sen perustat?

 

[Ribarista ylös!]

Siirrytään sitten varsinaiseen asiaan välittömästi. Nuori Suomesta allekirjoitan sinun kirjoituksesi siitä muuten, mutta en haluaisi käyttää niin "kroisia" kieltä kuin, mitä sinä olet käyttänyt. Elikä samoilla linjoilla ollaan, mutta hieman sivistyneemmin sanankääntein. Vai oletko muuttanut mieltäsi NS:sta viime aikoina?

Pahoittelen karkeaa kieltäni; toivoa lienee on hyvin vähän siitä, että kirjailijana elättäisin itseni. Ei, en ole muuttanut mieltäni NS:n suhteen mihinkään suuntaan. Vaikket vaivautunut vastaamaan edes esittämämiini kysymyksiini sinun roolistasi niin esitetään niitä sitten lisää: kysyttiinkö ennen NS:n syntyaikoja mielipidettä valmentajilta, seura-aktiiveilta, taustalla vaikuttavilta poliitikoilta, kuntapäättäjiltä; mitäs jos tasapäistetään harrastus- ja kilpaurheilu? Sehän oli kuitenkin lopputulema, eikö? Jos kysyttiin niin miten ja mitä kysyttiin? Vai oliko tämä pienen sisäpiirin salakavala intriigi, jolla tavoiteltiin jotain mutta mitä? Rahaa ja suuren massan hyväksyntää? Urheiluhan ja siihen liittyvä kilvoittelu on kivaa, on ollut aina ja tulee olemaan mutta NS-taustalla täytyy olla tahot joilla ei ole koskaan ollut urhelutaustaa tai kokemusta mitä urheilu sisimmiltään on. Hockey-porukat ainakin lankesivat miinaan ja osin myös fudis; yksilölajeissa asialla ei ollut mitään merkitystä kuten varmaan aikaisemman viestini sisällöstä koskien taitoluistelua, havaitset.
Lukaiseppa (jos vain käsiisi saat) aamun Hesarista Manuela Boscon artikkeli. Pitäisi herättää keskustelua laajemmassakin piirissä. Ko. tekstiä enempää referoimatta mieleeni jäi tähän aiheeseen erittäin hyvin osuva lause, jota hieman lyhennän: Jos Suomessa halutaan kehittää huippu-urheilukulttuuria, uudelle tasolle, mielipiteitä tulee kysyä todellisilta taustavoimilta eli huippurheilijoilta, valmentajilta, seuravaikuttajilta, seuroilta ja psykologeilta. Epäilen vahvasti että NS-puuhastelija kiersivät nämä porukat erittäin kaukaa.
Työasioissa Ruotsissa viihtyneenä useamman vuoden voin sanoa että naapurissa hommat on hoidettu meihin verrattuna loistavasti. Tukioita ja palkattuja tekijöitä löytyy mutta homma ei kuitenkaan ole hengenvakavaa. Ja kaikista ei ole tarkoitus tehdä maailmanmestareita....

 

[siffa]

"Ensimmäisen kosketuksensa jääkiekkoon Teemu sai kuitenkin juuri Lauttasaaressa, jossa hän alkoi noin parivuotiaana käydä päivähoitolasten kanssa "pelaamassa" läheiseen puistikkoon jäädytetyllä kentällä. Pelaaminen oli aluksi vain seisoskelua jäällä muovimaila kädessä, paksuissa leikkihaalareissa, kurarukkasissa ja lämpimässä myssyssä. Luistimt ostettiin heti, kun arveltiin nilkkojen kestävän, eli noin nelivuotiaana." Näin kirjoittaa Ilmari Selänne kirjassaan "Teemu". Kirja on kirjoitus jääkiekosta ja monipuolisesta urheilemisesta, jonka tulkitsen jääkiekon oheisharjoitukseksi. Esim. jalkapallo kuului hyvänä oheisharjoitteena kuvioihin niin kauan kuin siitä oli hyötyä ja sen jälkeen Teemu lopetti sen pelaamisen.

Katsotaan nyt sitten lisää referaatti referaatilta, että olenko tehnyt niitä outoja tulkintoja Selänteiden kirjasta. Tässä on ensimmäinen viesti, jonka Selänteen kirjasta kirjoitin. Tässä teen tulkinnan kirjan sanomasta, että jääkiekon ohella oli Teemulla monipuolista oheisharjoittelua, jonka Teemu lopetti sitten laji lajilta, kun alettiin satsata jääkiekkoon täysillä.

Täytyy selvittää vielä, onko jäänyt muita kuin tämä referaattini omalta osaltani tutkimatta koskien Selänteiden kirjaa.

 

[siffa]

Pahoittelen karkeaa kieltäni; toivoa lienee on hyvin vähän siitä, että kirjailijana elättäisin itseni. Ei, en ole muuttanut mieltäni NS:n suhteen mihinkään suuntaan. Vaikket vaivautunut vastaamaan edes esittämämiini kysymyksiini sinun roolistasi niin esitetään niitä sitten lisää: kysyttiinkö ennen NS:n syntyaikoja mielipidettä valmentajilta, seura-aktiiveilta, taustalla vaikuttavilta poliitikoilta, kuntapäättäjiltä; mitäs jos tasapäistetään harrastus- ja kilpaurheilu? Sehän oli kuitenkin lopputulema, eikö? Jos kysyttiin niin miten ja mitä kysyttiin? Vai oliko tämä pienen sisäpiirin salakavala intriigi, jolla tavoiteltiin jotain mutta mitä? Rahaa ja suuren massan hyväksyntää? Urheiluhan ja siihen liittyvä kilvoittelu on kivaa, on ollut aina ja tulee olemaan mutta NS-taustalla täytyy olla tahot joilla ei ole koskaan ollut urhelutaustaa tai kokemusta mitä urheilu sisimmiltään on. Hockey-porukat ainakin lankesivat miinaan ja osin myös fudis; yksilölajeissa asialla ei ollut mitään merkitystä kuten varmaan aikaisemman viestini sisällöstä koskien taitoluistelua, havaitset.
Lukaiseppa (jos vain käsiisi saat) aamun Hesarista Manuela Boscon artikkeli. Pitäisi herättää keskustelua laajemmassakin piirissä. Ko. tekstiä enempää referoimatta mieleeni jäi tähän aiheeseen erittäin hyvin osuva lause, jota hieman lyhennän: Jos Suomessa halutaan kehittää huippu-urheilukulttuuria, uudelle tasolle, mielipiteitä tulee kysyä todellisilta taustavoimilta eli huippurheilijoilta, valmentajilta, seuravaikuttajilta, seuroilta ja psykologeilta. Epäilen vahvasti että NS-puuhastelija kiersivät nämä porukat erittäin kaukaa.
Työasioissa Ruotsissa viihtyneenä useamman vuoden voin sanoa että naapurissa hommat on hoidettu meihin verrattuna loistavasti. Tukioita ja palkattuja tekijöitä löytyy ja mutta homma ei kuitenkaan ole hengenvakavaa. Ja kaikista ei ole tarkoitus tehdä maailmanmestareita....

Hieno homma, että olet aiemmin tänne kirjoittamasi suhteen edelleen linjallasi. Olen kirjoittanut oman tarinani jääkiekon parissa pyynnöstä tänne muutama päivä sitten. Tarkemmin se on tarinani poikieni jääkiekkoharrastuksen parissa. Se alkoi Imatralla 1972, kun jäädytin kerrostalomme takapihalle jään talon lapsille toisen talon isän kanssa. Tavoitteena oli järjestää talon lapsille mielekästä ja kivaa puuhailua. Vanhempi poikani ilmoitti sitten 1975, että haluaa lähteä talon toisen pojan kanssa Imatran Ketterän juniorijoukkueeseen pelaamaan. Nuorempi poika pääsi vuotta muita nuorempana Imatran Ketterän juniorijoukkueeseen 1977. Lopetin oman judoharrastukseni, koska tuosta vuodesta lähtien poikieni urheiluharrastuksen talvisin (jääkiekko) ja kesäisin (jalkapallo ja yleisurheilu) vaativat minulta niin paljon aikaa, että vaativan työni vuoksi minulla ei ollut siitä lähtien 13 vuoteen aikaa omiin harrastuksiini. Nuori Suomesta ei silloin ollut, onneksi, tietoakaan. Poikani saivat peliaikaa runsaasti varsinkin Joensuussa, johon muutimme 1983, kun alkoi näyttää siltä, että tavoitteeksi asetettu pääsy Ketterän II-disioonajoukkueeseen saattaisi jopa toteutua, kun panostetaan jääkiekkoon riittävästi. Nuorempaa peluutettiin Sinkon Harrin toimesta tärkeissä otteluissa lähes koko pelin ajan. Muistan yhden ottelun Joensuusta, kun Koivunoron Mikko teki 12 maalia, jotka nuorempi poikani syötti kaikki. Vanhemman pelikavereina olivat laidoilla Mika Kupiainen ja Mika Saukkonen, pakkiparina Tero "Töksy" Väänänen ja Marko Kosonen. Kenttä oli aikoinaan Suomen parhaita ja Tampereen Ilves teki tarjouksen pojista, kun Pertti Kaukinen sen scouttaajana oli huomioinut poikien pelitaidot turnausten aikana. Silloisesta juniorikentällisestä kaikilla on nykyään hyvät ammatit, neljällä akateeminen tutkinto.

Tiukkaan ja kontrolloituun Nuori Suomi-järjestelmän piiriin kuului ensimmäisenä ikäluokkana pari vuotta 1985 syntyneet junioripelaajat, kun kaudella 1995-1996 Jääkiekkoliitto päätti kohtalokkaasti jakaa seuroissa pelaavien junioreiden jääajan tasan, riippumatta poikien taitotasoista. En siis ollut enää jääkiekon junioritoiminnassa mukana, kun Nuori Suomi valittiin Jääkiekkoliiton toimesta juniorijärjestelmän ohjeistajaksi. Sen toistan vielä, että en valmentanut koskaan jääkiekkoa, mutta olin kaikissa junioritoiminnan tehtävissä mukana. Ne velvollisuudet päättyivät Kouvolassa 1990-luvun alussa, kun kuulutin KooKoon junioriotteluita, vaikka omat poikani pelasivat jo miesten joukkueissa. Nuori Suomi-touhua päivittelin sitten Kouvolan jäähallilla 1990-luvun puolivälin jälkeen, mutta en tietenkään puuttunut siihen mitenkään. En pysty kertomaan sinulle tarkasti, mistä syystä Jääkiekkoliitto teki jälkeenpäin suureksi vieheeksi osoittautunen NUori Suomi-päätöksensä.

 

[Wäinö#16]

Vielä kerran siffa. Rinnastit Ormon lausunnot ja Kanadan juniorijärjestelmän ja sitten kerroit, että Selänteet ymmärsivät jo 70-luvulla saman kuin nyt kanadalaiset. Ja tähän jopa perustuu se, että Teemu on edelleen maailman huipulla. Mitään tällaista johtopäätöstä ei mielestäni voi vetää Ilmarin kirjan perusteella. Mitä siis tarkoitat ja mihin sen perustat?