Nuori Suomi ry

[siffa]

Ja sitten sama faktoina:

"Ikävuodet 1–6 ovat parhaimpia yleistaitavuuden kehi-tyksen ja kehittämisen kannalta, kun taas ikävuodet 7–12yleistaitavuuden vakiinnuttamisen ja lajikohtaisten taito-jen oppimisen kannalta.Varsinainen lajitekniikan herkkyyskausi ajoittuu yleis-taitavuuden oppimis- ja vakiinnuttamisvaiheen jälkeen"

"Motoriset perustaidot ja lajitekniikka Ennen murrosikää tulee liikunnassa painottaa motorisia perus-taitoja, joiden varaan lajikohtaisten taitojen ja -tekniikan harjoit-telu murrosiässä ja sen jälkeen rakentuu."

Tätä mieltä on Harri Hakkarainen työryhmineen 2006 julkaistussa selvityksessä "urheilevien lasten ja nuorten fyysis-motorinen harjoittelu".

Harri Hakkaraisen työryhmän esityksiä käytiin läpi silloin, kun toin tänne keskusteluun Hannele Forsmanin ja Kyösti Lampisen uutuuskirjan, massiivisen yli 400-sivuisen opuksen "Laatua käytännön valmennukseen" ja jossa urheilu-ura oli jaettu ikäluokittain: lapsuus (0-12/15), nuoruus (12/15-17/20) ja aikuisikä. Jo silloin otettiin esille eri lajien vaatimukset. Jalkapallon, rytmisen voimistelun, telinevoimistelun, taitoluistelun, uinnin, tenniksen, golfin, koripallon, lentopallon, jääkiekon, kamppailulajien, keihäänheiton, moukarinheiton, kestävyysjuoksujen jne eri lajien vaatimukset ja herkkyysiät vaihtelevat. Kansainvälisen kilpailun taso on eri lajeissa vielä erilainen ja se on merkittävä vaikuttaja siihen, milloin oma laji on valittava, mikäli halu on nousta maailman huipulle.

Jääkiekko lähestyy taitoluistelua, jossa 10-vuotiaiden 2-vuotiaina luistelun aloittaneiden lajitaito on aivan eri luokkaa kuin esim. Tintti Wegeliuksen aikana. Wegelius menestyi erinomaisesti, vaikka ei oppinut enää myöhemmällä iällä 3-hyppyjen suorittamista. Olin joitakin vuosia sitten Tallinnassa kansainvälisissä nuorten taitoluistelukilpailuissa. Sain seurata japanilaisia, venäläisiä ja eestiläisiä junioriluistelijoita. Varsinkin japanilaiset 10-vuotiaat taitoluistelijatytöt tekivät minuun suuren vaikutuksen, kun he ohjelmissaan tekivät ongelmitta 3-hyppyjä eli lajitaitoa oli hankittu jo hyvin lapsesta lähtien.

Vic Arnadaz oli Vesa Rantasen tekemän erinomaisen reportaasin aikana 47-vuotias, entinen jääkiekon maalivahti ja pelannut koko ikänsä jääkiekkoa. Vic Arnadaz vei poikansa Nicolaksen luistelemaan, kun poika oli kahden vuoden ikäinen. Hän vei Nicolaksen luistelemaan 2-vuoden ikäisenä sen takia, että Nicolas pääsisi Kanadassa organisoidun huippujääkiekon seuraan, kun Kanadassa organisoitu jääkiekkotoiminta alkaa kuusivuotiaana. Nicolasilla oli niin hyvät luistelutaidot eli hän oli edistynyt jo niin paljon, että hän pääsi 4-vuotiaana huippuseuraan organisoituun jääkiekkotoimintaan mukaan. Kanadassa näiden huippujunioreiden jääkiekko- ja oheislajiharjoitukset on erittäin tarkasti mietitty palvelemaan jääkiekkoilijaksi kehittymistä.

Selänteet tekivät aikoinaan kaiken oikein ja oheisharjoittelulajeina oli mm. jalkapallo, yleisurheilu ja jääpallo. Ilmari Selänne tekee kirjassaan hienosti yhteenvedon siitä, miksi päätettiin Teemun osalta lopettaa jalkapallon, yleisurheilun ja jääpallon harrastaminen jääkiekon oheisharjoituksina. Ilmari Selänne kirjoittaa:"Jääkiekko oli kuitenkin Teemun päälaji ja rakkain asia. Hän halusi ennen kaikkea tulla hyväksi jääkiekkoilijaksi - parhaaksi, jos vain mahdollista." "Jääkiekkoilu oli ehdottomasti Teemun lempilaji, joten jalkapallo pitäisi lopettaa joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Niinpä nyt päätettiin keskittyä jääkiekkoon entistä määrätietoisemmin." "Muutaman vuoden jääkiekkoilijat menestyivät oikein hyvin myös jääpallokentillä, mutta sitten alkoivat jääpallon harrastajat vetää kaulaa. Poikien viimeisiä pelejä oli Vestaa vastaan pelattu ottelu, jossa Janne Hölttö piti palloa ja teki maaleja, miten tahtoi." Jääpallossa jääpallon päälajikseen valinneet näyttivät saman, mikä Teemulla oli tullut vastaan jalkapallossa. Lajitaito ei Teemulla enää riittänyt aivan huipulle noissa lajeissa, mikä on aivan ymmärrettävää, olihan Teemun päälaji ollut jääkiekko jo aivan pienestä pitäen. Teemun edelleen maailman aivan huippukärjessä jatkuva jääkiekkoilu-ura NHL:ssä on osoitus siitä, että Selänteet tiesivät jo 70-luvulla sen, mihin Kanadan jääkiekossa on menty voimallisesti laajalla rintamalla sen jälkeen, kun juniorijääkiekon menestys ei ollut riittävän hyvää lajin valtamaassa. Tim Preston on yksi jääkiekon erityistaitoja valmentama yksityisvalmentaja ja hän toteaa näin keväällä 2011:"Jos puhutaan 7-10 vuotiaista pojista ja tytöistä, heidän kaikki perustaitonsa ovat kehittyneet huomattavasti. Ero kymmenen vuoden takaiseen on kuin yöllä ja päivällä."

 

[Wäinö#16]

Lajitaito ei Teemulla enää riittänyt aivan huipulle noissa lajeissa, mikä on aivan ymmärrettävää, olihan Teemun päälaji ollut jääkiekko jo aivan pienestä pitäen. Teemun edelleen maailman aivan huippukärjessä jatkuva jääkiekkoilu-ura NHL:ssä on osoitus siitä, että Selänteet tiesivät jo 70-luvulla sen, mihin Kanadan jääkiekossa on menty voimallisesti laajalla rintamalla sen jälkeen, kun juniorijääkiekon menestys ei ollut riittävän hyvää lajin valtamaassa. Tim Preston on yksi jääkiekon erityistaitoja valmentama yksityisvalmentaja ja hän toteaa näin keväällä 2011:"Jos puhutaan 7-10 vuotiaista pojista ja tytöistä, heidän kaikki perustaitonsa ovat kehittyneet huomattavasti. Ero kymmenen vuoden takaiseen on kuin yöllä ja päivällä."

Minultakin löytyy Ilmari Selänteen kirja hyllystä ja pariin kertaan olen sen lukenutkin. En vain tarkalleen muista kuinka Selänne lopulta päätyi jääkiekkoon. Osaatko siffa kertoa tästä lajivalinnasta tarkemmin? Sen muistan, että Teemu pelasi lukemattomia tunteja Kivenlahden ulkojäillä, vaikka matkaa Nöykkiöstä olikin jonkun verran ja sen, että Teemu harrasti todella monipuolisesti urheilua. Selänne on toki aivan poikkeuksellinen pelaaja Suomen historiassa, mutta samalla myös loistava esimerkki intohimon ja luontaisen lahjakkuuden yhdistymisestä. Selänteen nopeus ja peliälykkyys ovat niin poikkeuksellisia, että niitä ei kuka tahansa voi saavuttaa, vaikka harjoittelisi kuinka.

En edelleenkään ymmärrä miksi Sihvonen haluaa kieltää lahjakkuuden merkityksen urheilijalle? Eihän asia mihinkään muutu, vaikka tosiasiat yrittää kuinka kieltää. Teitä huipulle on toki monia ja äärimmäisen kova harjoittelu on välttämättömyys, mutta lahjakkuuden tunnistaminen on minusta myös hyvin tärkeä seikka niin ihmiselle itselleen kuin koko lajin menestymiselle. Sehän on suorastaan rikos, jos lapsi pakotetaan johonkin harjoitteluputkeen, johon ominaisuudet eivät sovellu niin hyvin kuin vaikkapa johonkin toiseen lajiin tai vaikkapa jollekin muulle elämän alueelle kuten vaikkapa tieteeseen tai taiteeseen.

 

[TosiFani]

Lajitaito.. no se vähän riippuu, mutta motoristen taitojen osalta ollaan kohdeiässä. Ehkä motorisinta hallintakykyä vaativa laji maailmassa on.. .

Siffa vaatii jääkiekkoilijoita keskittymään jo kaksi vuotiaana pelkästään jääkiekkoon sillä perusteella, että ikäkausi 2-6v. on jääkiekon lajiominaisuuksien takia ratkaiseva ikäkausi. Tämä on tietysti väärin, sillä kuten sinä sanot, se on motorisen herkkyyden ikäkausi.

 

[Keltainen Jaffa]

En edelleenkään ymmärrä miksi Sihvonen haluaa kieltää lahjakkuuden merkityksen urheilijalle? Eihän asia mihinkään muutu, vaikka tosiasiat yrittää kuinka kieltää. Teitä huipulle on toki monia ja äärimmäisen kova harjoittelu on välttämättömyys, mutta lahjakkuuden tunnistaminen on minusta myös hyvin tärkeä seikka niin ihmiselle itselleen kuin koko lajin menestymiselle. Sehän on suorastaan rikos, jos lapsi pakotetaan johonkin harjoitteluputkeen, johon ominaisuudet eivät sovellu niin hyvin kuin vaikkapa johonkin toiseen lajiin tai vaikkapa jollekin muulle elämän alueelle kuten vaikkapa tieteeseen tai taiteeseen.

Tähän on helppo yhtyä. Vaikka kuinka yritettäisiin rakenteellisesti keskustella, niin jos kokonaiskuvaan ei oteta mukaan sitä yhtä huipputärkeää yksilöä tuhannesta, niin homma kusee vähintään samalla lailla kuin millä tahansa muullakin huippuyksilöihin tähtäävällä junnusysteemillä.

Siinähän se vastaus tuli kysymykseesi omassa tekstissäsi. "Rikosta" ei tapahdu, jos asian olemassaolon kieltää. Tulee parempi mieli.

 

[P.Sihvonen]

Tähän on helppo yhtyä. Vaikka kuinka yritettäisiin rakenteellisesti keskustella, niin jos kokonaiskuvaan ei oteta mukaan sitä yhtä huipputärkeää yksilöä tuhannesta, niin homma kusee vähintään samalla lailla kuin millä tahansa muullakin huippuyksilöihin tähtäävällä junnusysteemillä.

Siinähän se vastaus tuli kysymykseesi omassa tekstissäsi. "Rikosta" ei tapahdu, jos asian olemassaolon kieltää. Tulee parempi mieli.

Selitä, Keltainen Jaffa, miten suomalaisessa huippu-urheilussa on muka jätetty huomiotta se yksi tuhannesta!?

Selitä, miten sen yhden tuhannesta urheilijanpolku eroaa muiden urheilijanpolusta!?

Mietitään vaikkapa näitä lahjakkaimmista lahjakkaimpia, Selännettä ja Litmasta. On jännittävää huomata, että näiden kahden ehkä lahjakkaimman on tarvinnut harjoitella enemmän kuin kenenkään muun ja ovat vieläpä tarvinneet vahvat isät ja tukihenkilöt (Räpsä Haapaniemen ja Velho Voutilaisen ynnä muita) vaiheilleen. Lisäksi ovat kumpikin tehneet varhaisen päälajivalinnan.

Johtava

 

[Chilango]

Selitä, Keltainen Jaffa, miten suomalaisessa huippu-urheilussa on muka jätetty huomiotta se yksi tuhannesta!?

Selitä, miten sen yhden tuhannesta urheilijanpolku eroaa muiden urheilijanpolusta!?

No selita sina miksi sun uras kusi vaikka harjoittelit isasi ohjeiden mukaan? Miksi susta ei tullut NHL pelajaa vaikka sinne tahtasit?

Ja ethan yrita "ymmartaa" vaarin kysymysta ja kertoa miten homma onnistui koska olet saanut ammatin kiekosta. Selitin jo mita kysymyksella haen aikaisemmin mutta kumpikaan teista ei siihen vastannut.

 

[Ouninpohja]

Kannattanee tässä yhteydessä tuoda esiin myös Marko Malvelan kommentit asiaan:

Petteri Sihvonen - Johtavan Pelikirja

Linkki PAF:n sivuille, Sihvosen blogin kommenttiosioon.

 

[Keltainen Jaffa]

Selitä, Keltainen Jaffa, miten suomalaisessa huippu-urheilussa on muka jätetty huomiotta se yksi tuhannesta!?

Ei suomalaisessa huippu-urheilussa laajassa näkökulmassa, vaan vain valitsemalla liian aikaisin päälajin. Valitsemalla heti alkuun vain yksi päälaji, todennäköisyys sille, että myöhemmin paljastuvat lahjat sopivat juuri siihen lajiin, ovat pienet. Valitsemalla alussa kaksi päälajivaihtoehtoa, joita harjoittelee ankarasti, mahdollisuudet tuplaantuvat. Kolme, kolminkertaistuvat. Jne.

Ja totta kai, liian montaa päälajivaihtoehtoa ei kannata harrastaa yhtäaikaa sen tärkeimmän, riittävien toistojen saamisen takia. Ja viimeistään 7-10 -vuoden ikäisenä valitaan se yksi ainut päälaji. seli.. seli... Olenhan minä tämän jo selittänyt sinulle pari kertaa?

Selitä, miten sen yhden tuhannesta urheilijanpolku eroaa muiden urheilijanpolusta!?

Hän kehittyy selvästi nopeammin jossain tietyssä asiassa tai monessa asiassa kuin muut. Henkilöstä itsestään riippuu, miten hän käyttää muita paremmat lähtökohtansa hyväkseen. Jotkut paremmin, toiset huonommin.

Mietitään vaikkapa näitä lahjakkaimmista lahjakkaimpia, Selännettä ja Litmasta. On jännittävää huomata, että näiden kahden ehkä lahjakkaimman on tarvinnut harjoitella enemmän kuin kenenkään muun ja ovat vieläpä tarvinneet vahvat isät ja tukihenkilöt (Räpsä Haapaniemen ja Velho Voutilaisen ynnä muita) vaiheilleen. Lisäksi ovat kumpikin tehneet varhaisen päälajivalinnan.

Ihmeellistä, että kauhea metakka minun esimerkkinä käyttämästäni 15 -vuotiaana urheiluampujan itsestään löytäneestä henkilöstä, ja sitten itse annat esimerkkinä suomalaisen jääkiekon ja jalkapallon todelliset erikoistapaukset.

Kannattanee tässä yhteydessä tuoda esiin myös Marko Malvelan kommentit asiaan.

On se fiksu mies ja hyvä kirjoittaja. Suorastaan kaikkia meitä asiantuntevampi uinnin osalta.

 

[Kirjoittelija]

Ns. tägäpronssi. Verrattavissa Valko-Venäjän Salt Lake cityn 4. sijaan. Kyllä tuon jälkeen on vasta alettu pärjäämään kv-karkeloissa.

Vuonna 1988 olympiahopeaa ja vuonna 1992 MM-hopeaa. Suomella oli vuonna 1991 sellaisia pelaajia kuin Jari Kurri, Christian Ruuttu, Teppo Numminen, Jyrki Lumme, Petri Skriko, Teemu Selänne, Kari Eloranta, Janne Laukkanen, Ville Sirén, Iiro Järvi ja Esa Tikkanen. Minun mielestäni nykyinen maajoukkue ei ole materiaaliltaan yhtään lähempänä maailman kärkeä kuin vuoden 1991 joukkue (maalivahteja lukuun ottamatta). Eikä silloinen kolmossija ollut yhtään sen enempää säkäsaavutus kuin Vancouverin pronssi 2010.

 

[siffa]

Kannattanee tässä yhteydessä tuoda esiin myös Marko Malvelan kommentit asiaan:

Petteri Sihvonen - Johtavan Pelikirja

Linkki PAF:n sivuille, Sihvosen blogin kommenttiosioon.

Tämä on aivan loistavaa keskustelua uinnista ja laajemmin urheilun päälajin valinnasta. Marko Malvela on uinnin ykkösasiantuntijoita Suomessa. Ormon ulostulo ja referaattini siitä tänne Jatkoaikaan on käynnistänyt tärkeän keskustelun. Malvela kiistää Ormon ajatukset siitä, että nuorimmat Lontoon olympiakisojen uinnin olympiavoittajista on aloittanut systemaattisen uinnin harjoittelun 3-4 vuotiaina. Tämän tiedon Malvela kiistää ainakin liettualaisen 15-vuotiaan uimaritytön osalta. Malvelan esiin ottama Ian Thorpehan ei Lontoossa uinut. Nyt olisi Ormon vuoro tulla ulos ja kertoa tietonsa, jotka Radio Suomen ohjelmassa olympiakisojen aikana esitti.

Siitä tosiasiasta ei päästä mihinkään, että puuseppä Esa Sievinen on Ormon tuella tehnyt toistaiseksi menestyneimmän uintivalmennustyön Suomessa. Malvelan tunnetuin ja menestynein valmennettava on ollut Jere Hård. Tämän hetken Malvelan valmentamien uimarien huippu Suomessa on Ari-Pekka Liukkonen, joka jäi olympiakisoissa alkueriin. Malvela on uinnin asiantuntija Suomessa ja hänellä on vielä aikaa näyttää kykynsä maailman huippujen uintivalmentajana. Jäädään seuraamaan sitä, mihin Malvela jatkossa pystyy.

 

[Ribarista ylös!]

P.Sihvonen: sinusta ei ollut huippu-urheilijaksi kun vaan ei sitten ollut lahjoja riittävästi. Anna anteeksi mutta vaikka olisit noudattanut tuota lanseeraamaasi "harjoituslahjakkutta" niin huippua ei sinusta olisi tullut. Ei millään kun ei ollut niitä lahjoja. Saavuttamasi taso oli kuitenkin maakuntatasoa ja siihen tuolla "harjoitulahjakkuudella" pääsee joka heppu. Valmennuksesi ei vielä ole tuottanut kuin yhden hopean juniorien valtakunnallisella tasolla; teeppä ahkerasti töitä, voita joukkueesi kanssa edes joskus jotain ja jätä tämä palsta amatööreille; kehutaan sitten kilpaa savutuksiasi valmennuksen vaikealla saralla esim. vaikkapa viiden tai 10 vuoden päästä. Maisteris-miehenä kyllä ymmärrät varmasti kuinka vaikeaa on lasten/nuorten kanssa saavuttaa tavoite tai tavoitteet jota/joita koko ryhmä tai osa ryhmästä ei edes koe tavoittelun arvoiseksi. Ja siffa sitten, joka ei edes ole koskaan ole urheillut kilpailumielessä ja lainaa tuiki ahkeraan muiden tekemiä kirjoja yms. muita julkaisuja. Tee tai valmenna joskus itse jotain tulokseen tai tavoitteeseen tähtäävää lasten tai nuorten kanssa; yritä, yritä ja epäonnistu ja päädy vaikeuksin kautta voittajaksi. Tai kirjoita ja julkaise kirja, joka perustuu omiin kokemuksiin ja erheisiin ja tule voittaja ylos. Ja vielä lisäksi; onhan se todella hyvä ettei taitoluistelijat lähteneet mukaan Nuori-Suomi ohjelmaan; parhaathan olisivat luistelleet huppu silmillä tai toinen jalka jäykäksi teipattuna.

 

[Robin Big Snake]

Valmennuksesi ei vielä ole tuottanut kuin yhden hopean juniorien valtakunnallisella tasolla; teeppä ahkerasti töitä, voita joukkueesi kanssa edes joskus jotain ja jätä tämä palsta amatööreille; kehutaan sitten kilpaa savutuksiasi valmennuksen vaikealla saralla esim. vaikkapa viiden tai 10 vuoden päästä.

Olisi mielenkiintoista tietää kuinka suuri osa valmentajista on voittanut b-junnuissa(?) hopeaa ja päässyt sm-liigavalmentajaksi miesten tasolla. Tuli vain mieleen kuin vedät ne ikäänkuin nollatason saavutuksiksi. Tietysti kaikissa valmentajissa on sellaisia, varmasti suurin osa, ketkä eivät edes tavoittele minkään tason "uraa".

Toisaalta jaksetaan myös toimittajan hommissa aina muistuttaa tuosta valmennusurasta negatiivisessa mielessä vaikka melkein kaikilla ole mitään kokemusta siitä ja varmaan osa edes pitänyt mailaa kädessä.

 

[Wäinö#16]

P.Sihvonen: sinusta ei ollut huippu-urheilijaksi kun vaan ei sitten ollut lahjoja riittävästi. Anna anteeksi mutta vaikka olisit noudattanut tuota lanseeraamaasi "harjoituslahjakkutta" niin huippua ei sinusta olisi tullut. Ei millään kun ei ollut niitä lahjoja. Saavuttamasi taso oli kuitenkin maakuntatasoa ja siihen tuolla "harjoitulahjakkuudella" pääsee joka heppu. Valmennuksesi ei vielä ole tuottanut kuin yhden hopean juniorien valtakunnallisella tasolla; teeppä ahkerasti töitä, voita joukkueesi kanssa edes joskus jotain ja jätä tämä palsta amatööreille; kehutaan sitten kilpaa savutuksiasi valmennuksen vaikealla saralla esim. vaikkapa viiden tai 10 vuoden päästä. Maisteris-miehenä kyllä ymmärrät varmasti kuinka vaikeaa on lasten/nuorten kanssa saavuttaa tavoite tai tavoitteet jota/joita koko ryhmä tai osa ryhmästä ei edes koe tavoittelun arvoiseksi. Ja siffa sitten, joka ei edes ole koskaan ole urheillut kilpailumielessä ja lainaa tuiki ahkeraan muiden tekemiä kirjoja yms. muita julkaisuja.

Käsittääkseni siffakin on pitkänlinjan urheilumiehiä ja omaakin urheilutaustaa löytyy varsin korkealta tasolta. Siffa voi toki itse kommentoida tarkemmin.

Mitä tuohon lahjakkuuteen tulee, niin ymmärrän oikein hyvin, ettei sitä tule liikaakaan korostaa. Kovalla työllä voi kompensoida tiettyjen ominaisuuksien puutetta paljonkin, eikä kukaan lopulta voi tietää mihin rahkeet tulevat riittämään. Se ei kuitenkaan poista sitä, että samalla poikkeuslahjakkuuden tunnistaminen on tärkeää erityisesti valmennuksen osalta. Laaja-alaisuus on tässäkin tärkeää, että osataan ohjata nuorta sellaisen lajin piiriin, jossa lahjakkuus parhaiten pääsee puhkeamaan kukkaan.

 

[siffa]

Mitä tuohon lahjakkuuteen tulee, niin ymmärrän oikein hyvin, ettei sitä tule liikaakaan korostaa. Kovalla työllä voi kompensoida tiettyjen ominaisuuksien puutetta paljonkin, eikä kukaan lopulta voi tietää mihin rahkeet tulevat riittämään. Se ei kuitenkaan poista sitä, että samalla poikkeuslahjakkuuden tunnistaminen on tärkeää erityisesti valmennuksen osalta. Laaja-alaisuus on tässäkin tärkeää, että osataan ohjata nuorta sellaisen lajin piiriin, jossa lahjakkuus parhaiten pääsee puhkeamaan kukkaan.

Minusta Ormo tärkeässä puheenvuorossaan otti uinnin lahjakkuuden erään osa-alueen eli ruumiinrakenteen esiin. Uinnissa pärjäävät Ormon mukaan pitkät, leveäkätiset ja leveäjalkapohjaiset uimarit. Sitä Ormo ei kertonut, että Jani Sieviseltä puuttuivat nämä uinnin lahjakkuuden olennaiset osa-alueet tyystin. Sekin jäi Ormolta kertomatta, että lahjakkuuselementtien puuttuminen korvattiin Jani Sievisen osalta viisaalla, uintitaitojen/-tekniikoiden ja kestävyyden pitkäaikaisella hankinnalla aivan lapsesta lähtien. Malvelallahan on juuri nyt käsissään ehkä Suomen lahjakkain uimari jalostettavaksi maailman huipulle, 208 cm pitkä, isoraajainen Ari-Pekka Liukkonen. A-P Liukkosta ja Jani Sievistä vertailtaessa on minusta otettava esille se, missä iässä on alettu panostaa uinnin systemaattiseen harjoitteluun. Tässäkin on kyse lajvalinnasta ja missä iässä se on tehty.

Jääkiekko poikkeaa uinnin lahjakkuusvaatimuksista olennaisesti. Jääkiekossa pärjäävät lyhyet ja pitkät pelaajat, esimerkkeinä vaikkapa NHL:stä Martin St. Louis ja Znedo Chara. Granlundin veljekset ja Sami Vatanen ovat esimerkkejä nuorista, toivottavasti tulevista NHL-huipuista, uuden tyypin jääkiekkoilijoista, jotka harjoituslahjakkuutensa avulla ovat menneet jo nyt pitkälle. Jääkiekossa on aina ollut huippupelaajina myös pyknikkotyyppisiä ihmisiä urheilullisten ruumiinrakenteiden omaavien lisäksi.

 

[Keltainen Jaffa]

Uinnissa pärjäävät Ormon mukaan pitkät, leveäkätiset ja leveäjalkapohjaiset uimarit.

Pystyykö 2-4 -vuotiaasta jo sanomaan, onko hänellä isompana nuo ominaisuudet? Varmasti jotain voi jo päätellä isästä ja äidistä, sekä ehkä vähän lapsesta itsestään, mutta siis onnistuuko se jo tuolla iällä? Kysyn siis mielenkiinnosta, vetämättä mukaan sen suurempia agendoja.

 

[siffa]

Pystyykö 2-4 -vuotiaasta jo sanomaan, onko hänellä isompana nuo ominaisuudet? Varmasti jotain voi jo päätellä isästä ja äidistä, sekä ehkä vähän lapsesta itsestään, mutta siis onnistuuko se jo tuolla iällä? Kysyn siis mielenkiinnosta, vetämättä mukaan sen suurempia agendoja.

A-P Liukkosesta tuon ennusteen pystyi tekemään, olihan isä maajoukkuetason, pitkä lentopalloilija. A-P liukkonen lähti Pieksämäeltä Jyväskylään Malvelan valmennukseen muutamia vuosia sitten, joten hänen kohdallaan saattaa olla kyse jopa suhteellisen myöhäisestä lajinvalinnasta Pieksämäen aikoina. Minusta Malvelalla on käsissään todellinen uintilahjakkuus Liukkosessa. Kyse on enää siitä, että onko systemaattinen uintiharjoittelu aloitettu riittävän ajoissa ja onko se ollut Pieksämäellä ennen Malvelaa riittävän laadukasta. Jäädään seuraamaan, mitä hänen kohdallaan tapahtuu niinkuin porilaisen Markus Mattsonin kohdalla tehdään.

Jani Sievisestä pystyi sanomaan perintötekijöiden (isä, äiti) valossa, että uimarin rakenteelliset huippuominaisuudet (lahjakkuudet) puuttuivat. Ne korvattiin sitten 4-vuotiaana aloitetulla systemaattisella uinnin harjoittelulla loistavin tuloksi. Jani Sievisestä tuli aikansa maailman parhaita urheilijoita, kun muistetaan, että hänen lajinsa oli maailman laajuinen suurlaji, uinti. Sievisten kohdalla voitaneen todeta Juha Väätäisen tavoin, että harjoituslahjakkuus on tärkein lahjakkuus.

 

[Fordél]

Jani Sievisestä pystyi sanomaan perintötekijöiden (isä, äiti) valossa, että uimarin rakenteelliset huippuominaisuudet (lahjakkuudet) puuttuivat. Ne korvattiin sitten 4-vuotiaana aloitetulla systemaattisella uinnin harjoittelulla loistavin tuloksi.

Selvennätkö, kun sulla on ilmeisesti tietoa Sievisen perintötekijöistä, että mitä uimarille tärkeitä ominaisuuksia Sieviseltä jäi saamatta perintötekijöiden kautta ja miten ne korvattiin? Entä mitä menestyksensä kannalta tärkeitä ominaisuuksia hän sai perintötekijöinä?

 

[Wäinö#16]

Jani Sievisestä pystyi sanomaan perintötekijöiden (isä, äiti) valossa, että uimarin rakenteelliset huippuominaisuudet (lahjakkuudet) puuttuivat. Ne korvattiin sitten 4-vuotiaana aloitetulla systemaattisella uinnin harjoittelulla loistavin tuloksi. Jani Sievisestä tuli aikansa maailman parhaita urheilijoita, kun muistetaan, että hänen lajinsa oli maailman laajuinen suurlaji, uinti. Sievisten kohdalla voitaneen todeta Juha Väätäisen tavoin, että harjoituslahjakkuus on tärkein lahjakkuus.

Mikä mielestäsi on sitten tämän Jani Sievisen tarinan opetus? Kaikkien suomalaisten isien pitäisi valita 4-vuotiaille lapsille laji ja aloittaa systemaattinen harjoittelu sen ikäisenä? Tässä siis lääke suomalaisen urheilun nousuun.

Kaikki kunnia Esa Sieviselle, mutta pahasti pakkomielteiseltä hommalta tuo tuntui ja systemaattisena laajempana toimintana tuo ei kuulosta kovinkaan terveeltä. Selvää on, että kilpailu huipulla kiihtyy koko ajan, mutta jossain vaiheessa tulee varmasti rajat vastaan ja yleinen mielipide huippu-urheilua kohtaan tulee yhä kielteisemmäksi ja ainakin verovarojen saaminen toimintaan on yhä vaikeampaa. Mielestäni ei yksinkertaisesti ole mielekästä tuhlata valtavia rahamääriä ja suorastaan uhrata lukuisia ihmiselämiä sen takia, että kärjistetysti voidaan yrittää pistää kiinalaisille kampoihin vaikkapa nyt uima-altaassa. Huippu-urheilun mielekkyys ylipäänsä lienee oma keskustelunsa, mutta linkittyy toki myös Nuori-Suomen ympärillä vellovaan keskusteluun.

 

[siffa]

Selvennätkö, kun sulla on ilmeisesti tietoa Sievisen perintötekijöistä, että mitä uimarille tärkeitä ominaisuuksia Sieviseltä jäi saamatta perintötekijöiden kautta ja miten ne korvattiin? Entä mitä menestyksensä kannalta tärkeitä ominaisuuksia hän sai perintötekijöinä?

Nyt oli kyse vain Ormon mainitsemista lahjakkuustekijöistä eli perimänä saaduista pitkästä kropasta, suurista ja leveistä kämmenistä ja jalkapohjista, mitkä antavat ison pinnan kauhaisuille ja potkuille. Ormo kertoi, että Lontoon nuorilla olympiavoittajilla oli näitä uinnin huippumenestykselle tärkeitä ominaisuuksia. Jani Sievinen on saanut nuo perintötekijänsä vanhemmiltaan. A-P Liukkonen omilta vanhemmiltaan. Homma selviää maallikoillekin, kun Esa Sievinen ja A-P Liukkosen isä menevät seisomaan vierekkäin. Molemmat ovat tulleet isiinsä näissä perinnöllisissä ominaisuuksissa. Minusta Jani Sievinen sai normaalin ihmisen lahjakkuuden ja kovalla työllä eli harjoituslahjakkuudella saavutettiin maailman huippu. Jani Sievisen huippu-uraan johtivat siten edulliset ympäristötekijät, joista olen kirjoittanut tänne jo aiemmin.

 

[LaTe_Show]

Mikä mielestäsi on sitten tämän Jani Sievisen tarinan opetus? Kaikkien suomalaisten isien pitäisi valita 4-vuotiaille lapsille laji ja aloittaa systemaattinen harjoittelu sen ikäisenä? Tässä siis lääke suomalaisen urheilun nousuun.

Minuakin kiinnostaisi kuulla mitä mieltä siffa loppujen lopuksi on, kun toinen välillä höpöttää irrelevantteja itsestäänselvyyksiä, ikäänkuin verbaalivartaloharhautuksen muodossa.

Pitäisikö systemaattinen lajiharjoittelu aloittaa jo 4-vuotiaan osalta ja mitä se "systemaattinen harjoittelu" tarkoittaisi oikeasti. Tämä helpottaisi kovasti tätä nk keskustelua sinänsä tärkeästä aiheesta.

"Olen jo vastannut" tai "vastaus ilmenee minun aiemmista sanomisista"-viestiä odotellessa...

 

[siffa]

Mikä mielestäsi on sitten tämän Jani Sievisen tarinan opetus? Kaikkien suomalaisten isien pitäisi valita 4-vuotiaille lapsille laji ja aloittaa systemaattinen harjoittelu sen ikäisenä? Tässä siis lääke suomalaisen urheilun nousuun.

Opetus on se, että Jani Sievisen lahjakkuudella varustetusta ihmisestä voi tulla maailman paras Sievisten menetelmällä. Opetus oli myös se, että Esa Sievisen oli jätettävä puusepän ammattinsa ja kouluttauduttava mm. Kari Ormolta saamiensa oppien mukaan kaikkien aikojen menestyksekkäimmäksi suomalaiseksi uintivalmentajaksi. Opetus on myös se, että noin valtavat ovat uhraukset, mikäli tähdätään huippua uinnissa.

Et kai sinäkin ole tosissasi tuossa kysymyksessäsi, että kaikkien suomalaisten isien pitäisi valita 4-vuotiaille lapsilleen laji ja aloittaa systemaattinen lajiharjoittelu jo 4-vuotiaina? Keihäänheitto on esimerkki lajista, missä Tapio Korjuksen ja Tero Pitkämäen esimerkit osoittavat polun huipulle olevan täysin erilainen kuin uimareilla, voimistelijoilla, taitoluistelijoilla, jalkapalloilijoilla ja yhä enemmän myös jääkiekkoilijoilla.

Suomalaisen urheilun nousua varten on ollut jo vuosia erilaisia projekteja ja työryhmiä. Tulokset ovat olleet erittäin heikkoja. Nyt on taas katseet käännetty Rion olympialaisiin ja jopa vuoteen 2020, jolloin Tapio Korjuksen mukaan Suomen on oltava paras Pohjoismaa ja saavutettava 10 mitalia. Näinhän piti käydä jo Pekingin ja Lontoon olympiakisoissa.

Jääkiekon huippujuniorituotannon heikentäminen aloitettiin toden teolla 1995 keväällä saavutetun MM-mestaruuden jälkeisellä kaudella 1995-1996. Kauden puolivälissä TV1:n Vekkari-ohjelmassa (28.1.1996) Jääkiekkoliiton Nuori Suomi-ohjelman läpiviennistä vastaava Eero Lehti sanoi, minulle kohtalokkaat sanat, juniorin äidille:"Pyritään jatkossa siihen, että poikia peluutetaan kauden aikana tasapuolisesti". Tämä lausuma koski silloin 1984 jälkeen syntyneitä kiekkojunioreita ja sen seurauksena yritetään nyt korjata silloin tehtyjä virheitä. Samaisessa Vekkariohjelmassa oli Kari Ormo kertonut 23.9.1995 ns. lapsiurheilulajien, kuten uinnin, voimistelun ja taitoluistelun vaatimuksista. Ormon viesti oli silloin jo sama kuin tänäkin päivänä, noissa lajeissa harjoittelu on aloitettava hyvin nuorina, mikäli pyritään huipulle. Ormo oli silloin sitä mieltä, että ns. lapsiurheilulajeissa huipulle pyrkimyspäätöksen on vanhempien tehtävä. Päätös on aina suuri riski, koska vain harvoista tulee näissä lajeissa huippuja senkään jälkeen, kun päätös on tehty. Haastattelija Petteri Ahomaa piti silloin Ormon sanomisia rankkoina ja kovina.

 

[TosiFani]

Eilen Radio Suomessa keskustelivat Suomen uinnin alennustilasta Sakari Kilpelän toimittamassa ohjelmassa Kari Ormo ja Timo Seppälä. Kari Ormon viesti on yksinkertainen ja soveltuu myös tänne jääkiekkokeskusteluun. Maailmalla nuoret uimarit ovat nousseet uinnissa olympiavoittajiksi sen takia, että heidän systemaattinen, tavoitteellinen uinnin harjoittelu on aloitettu 4-vuotiaina. Nämä nuoret (nyt 16-19 vuotiaat) olympiavoittajat ovat harjoitelleet enemmän kuin suomalaiset 20-vuotiaat uimarit, jotka ovat aloittaneet tavoitteellisen uinnin harjoittelun vasta 10 vuoden iän jälkeen. Ero maailman huippuihin syntyy myös siinä, että maailmalla jo 4-vuotiaina systemaattisen harjoittelun aloittaneet ovat taidollisesti ja kestävyydeltään luoneet sellaiset ominaisuudet, mitä eivät vasta 10 vuoden jälkeen systemaattisen harjoittelun aloittaneet pysty tavoittamaan eikä maailman kärkeen ole mitään mahdollisuuksia enää nousta. Ormo kertoi, että hänen uinnin päävalmentaja-aikanaan korostettiin sitä, että uinnin systemaattinen harjoittelu on aloitettava jo lapsena. Tuloksia myös syntyi silloin ja suomalaisia uimareita oli maailman huipulla useampia. Sen jälkeen, kun Ormo sai 1998 potkut uinnin päävalmentajan tehtävistä, on menty alaspäin vuosi vuodelta. Ormon mielestä olympialaisiin ei pidä lähettää uimareita saamaan kokemusta kansainvälisestä suurkisasta sellaisia urheilijoita, joilla ei ole mitään mahdollisuutta nousta myöhemminkään alkueriä pidemmälle. Olympiakisoihin mennään menestymään, ei saamaan kokemusta.

Kanadassa on jääkiekon juniorisysteemi viety vastaamaan uinnin huippujen kehittämistä. Siellä aloitetaan jääkiekon tavoitteelinen harjoittelu tuossa 4 vuoden iässä ja kilpailu on kovaa jo 6-vuotiaista lähtien. Suomen jääkiekon ei tarvitse odottaa mitään Mika Kojonkosken johtaman huippu-urheilun kehittämistyöryhmän raportteja. Maailman uinnin ja jalkapallon sekä Kanadan jääkiekon juniorisysteemien seuraaminen mahdollisimman nopeasti nostaisi Suomen jääkiekon juniorityön takaisin maailman huipulle kymmenessä vuodessa. Sitä ennen on mentävä Jääkiekkoliiton virheellisesti valitseman Nuori Suomi-järjestelmän 15 vuoden aikana tuottaman pelaajamateriaalin varassa.

En löytänyt vielä netistä linkkiä ko. ohjelmaan, joten ulkomuistista kirjoitin mielestäni erittäin tärkeän Kari Ormon näkemyksen siitä, mistä johtuu uinnin alennustila Suomessa.

Palautetaan nyt mieliin viesti, mistä koko tämä keskustelu lähti liikkeelle. Tässä viestissä siffa selkeästi antaa reseptin suomalaisen jääkiekkoilun tason nostamiseeen, systemaattinen ja tavoitteellinen harjoittelu pitää aloittaa neljä vuotiaana ja kilpailutoiminta kuusi vuotiaana. Tästä syystä en ymmärrä tätä kommenttia:

Et kai sinäkin ole tosissasi tuossa kysymyksessäsi, että kaikkien suomalaisten isien pitäisi valita 4-vuotiaille lapsilleen laji ja aloittaa systemaattinen lajiharjoittelu jo 4-vuotiaina?

Lainaus siffan viestistä.

 

[choose_life]

Palautetaan nyt mieliin viesti, mistä koko tämä keskustelu lähti liikkeelle. Tässä viestissä siffa selkeästi antaa reseptin suomalaisen jääkiekkoilun tason nostamiseeen, systemaattinen ja tavoitteellinen harjoittelu pitää aloittaa 4-vuotiaana ja kilpailutoiminta 6-vuotiaana. Tästä syystä en ymmärrä tätä kommenttia:

Et kai sinäkin ole tosissasi tuossa kysymyksessäsi, että kaikkien suomalaisten isien pitäisi valita 4-vuotiaille lapsilleen laji ja aloittaa systemaattinen lajiharjoittelu jo 4-vuotiaina?

Lainaus siffan viestistä.

Not to mention kaksivuotiaiden tehoryhmät, ettei vaan elintärkeät lajitaidot jää kehittymättä ennen kuin vaipoista on päästy. Luontaista lahjakkuutta ei toki saa olla olemassa, kun sitä ei ole itsellekään suotu ja sen omaajat - nämä selänteet ja muut hommastaan nauttivat vääristyneet tähtikultin edustajat - ovat sietämättömästi ihan eri tasolla kaikin puolin. Ja vähän huonommatkin pelaajat sivumennen ovat sillä lailla ikävästi yksilöitä, että nauravat käytännön duunissa ja johtamisessa osaamattomat järjestelmäuskoiset wannabe-valmentajat pihalle kopista ja koko valmennustouhusta, kun hommasta ei reaalimaailmassa tule lasta eikä paskaa.

Mutta mitäs: asioiden ja oman DDR/Kiina-agendan myöntäminen vaatisi sellaisia rakettitieteen tasoisia juttuja kuin rehellisyyttä, kykyä seistä sanojensa takana ja suoraselkäisyyttä. Yhtä vaikeaa kuin ymmärtää, että palstalla(kin) on tietyt käytös- ym. tavat ja mm. mainostaminen on kielletty. Lusikka ja kauha.

Jäämme btw mielenkiinnolla odottamaan sekä uinti- että kiekkoliitolta suoraa puhetta siitä, mikäli Kiinana ja DDR:nä halutaan jatkossa junnujen kanssa toimia. (Joku Ormo sentään on rehellisesti mitä on, sanoo suoraan millaisia toimia ajaa ja millaiseen järjestelmään lapset haluaisi - siitä hänelle pisteet.).
Nämä mahdolliset periaatteet pitää tehdä selväksi paitsi joka ikiselle lajiin tulevalle pikkujunnulle vanhempineen, myös ylätasolla, jotta ne ovat luettavissa esim. liittojen valtionavusta päättävässä Opetusministeriössä, kulttuuri- ja urheiluministerillä alaisineen, sponsoreilla ja kunta/kaupunkipäättäjillä, jotka rakentavat ja ylläpitävät jää- ja uimahalleja ja mahdollisesti tukevat paikkakunnan seuroja. Sitten on enää lasten, vanhempien, yritysten ja yhteiskunnan asia päättää, haluavatko olla hommassa mukana.
Vapaassa maassa kun on ikävästi vapaus valita - ellei kotona sitten ole jokin niin pahasti vinksallaan, ettei mukulaa hyväksytä kuin "huippujuniorituotannon" osasena ja isän/äidin itsetunto-ongelmien parsijana. Tämmöinen kasvatus tosin tuppaa tuottamaan tietyntyyppisiä ihmisiä ja varsinkin "miehiä", joille esimerkiksi aikuisen ehjä minäkuva, vastuun ottaminen sanoistaan ja kyky kestää vastoinkäymisiä ja kritiikkiä asiallisesti voi tuottaa suunnattomia vaikeuksia. Jos ei kelpaa omana itsenään, on hyvin vaikeaa kasvaa edes jotenkin täysipäiseksi ja itsenäiseksi ihmiseksi.

Tai vaihtoehtosesti hyvaksya se etta ne jotka varmaan ihan tosissaan kirjottavat tanne, hyppaavat kelkasta pois.

Näin on käynyt ajat sitten, pl. esim. asioista oikeasti jotain tietävä Eagle, jonka täytyy siellä reaalimaailmassakin olla erittäin pitkäpinnainen, äärimmäistäkin typeryyttä sietävä ihminen ja perusteluihin ja kokonaisuuksien näkemiseen kykenevä uskottava (junnu)valmentaja. Respect vaan:).

 

[Chilango]

Taman ketjun vois laittaa lukkoon tai ainakin blokata isa ja poika taalta. Tai vaihtoehtosesti hyvaksya se etta ne jotka varmaan ihan tosissaan kirjottavat tanne, hyppaavat kelkasta pois.

On ihan jarjetonta vaantaa heidan kanssaan, ei ole mitaan merkitysta silla minkalaisen maaran todisteita ja tutkimuksia heille kaivaa esille, vastauksena on aina "mutku Ormo sanoi..." tai "Vesa Rantanen kirjoitti..". Tai jostain Ilmari Selanteen kirjasta etsitaan ne itselle sopivat kohdat, tavallaan muistuttaa jotain uskonlahkoa joka raamatusta etsii ne sopivat kohdat ja unohtavat ne loput.
Jos taas esitat heille epamielyttavan kysymyksen, et saa vastausta tai sitten vastauksena on joku 1000 sanan liikuttava tarina joka ei tietenkaan vastaa yhteenkaan niista kysymyksista.

Ymmarran etta isa on jo vanhempi ja tuollainen jankkaaminen on jo ihan normaalia mutta vittumaista se silti on.
Mutta poika on tavallaan saali koska on mieluummin valinnut Suomen jaakiekon Soinin (tai Vennamo ehka paremmin) roolin jossa vain provokoi ja karjistaa. Kyllahan se tietysti myy ja varmaan se onkin tarkoitus, eihan Arnoldin S:n nayttella osaa patkaakaan mutta silti hanen elokuvat myy saman ellei paremmin kuin Daniel Day-Lewisin.
Kiekkotaustaa & toimittajan tutkinto, tolla yhdistelmalla vois tehda jotain paljon fiksumpaakin.
Mutta jokainen tavallaan.

 

[Keltainen Jaffa]

...Tästä syystä en ymmärrä tätä kommenttia:

Et kai sinäkin ole tosissasi tuossa kysymyksessäsi, että kaikkien suomalaisten isien pitäisi valita 4-vuotiaille lapsilleen laji ja aloittaa systemaattinen lajiharjoittelu jo 4-vuotiaina?

Lainaus siffan viestistä.

Pitää olla helvetin tarkkana tämän sihvos-lahkon kanssa. Siffa ehdottaa aikaista lajivalintaa vain tietylle osalle urheilulajeista, ei kaikille. Jos menee mokaamaan ja kysymään sanalla "kaikki", niin vastaus on spam spam spam Nuori Suomi -ohjelma syntyi vuonna 1987 SVUL:n alaiseksi projektiksi edistämään moniarvoista lasten ja nuorten urheiluseuratoimintaa. Itsenäiseksi ry:ksi se perustettiin vuonna 4. kesäkuuta 1993... jumalainen Ormo... kaikkien lasten viaton päiväuni...