Nuori Suomi ry

[Major Julli]

Arvaajan Vesa Rantasen IS-kolumni oli tällä viikolla osuva. Maajoukkue porskuttaa Torinossa voitosta voittoon, vaikkei joukkuetta valmenneta lainkaan, vaan annetaan vaan ukkojen pelata. Mitä vähän penkin takana määrätään pelaajat kentälle. Eli perinteinen viikkokausien valmistautuminen ja orjallinen "systeemin" noudattaminen ei ehkä sittenkään ole tie onneen, vai mitä ?

Jos Suomen maajoukkue Torinossa ei ollut orjallinen systeemin noudattaja, niin sitten ei ole kukaan ikinä missään.

Tuossa jo toisessa ketjussa toin ilmi pelkoni siitä, että maajoukkueen taktiikkaa aletaan apinoimaan junnuissa ja saadaan lopultakin jääkiekosta pois maalit viidellä viittä vastaan.

 

[Major Julli]

Liitossa tuulen suunta muuttuu?

Palataampa tähän keskusteluun.

Liitossa on tehty kaksi valmentaja-nimitystä, jotka ovat melkoinen muutos aiempaan linjaan. Ensinnäkin maajoukkueen peräsimeen on otettu kohtuu puhdas peluuttaja Doug Shedden. Toinen mielenkiintoinen nimi on Juha Jyrkkiö U16-joukkueessa. Jyrkkiö on tunnettu prosenttikiekon vastustaja, joten on mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan tuon ikäluokan maajoukkueen peliä aletaan muokkaamaan.

Omasta mielestäni on positiivista, että liitossa ei olla täysin jähmetytty yhden pelitavan taakse, vaan nyt uskalletaan ottaa rohkeita mausteita soppaan. On mielenkiintoista nähdä näiden miesten onnistuminen penkin takana. Onko tässä sitten alku sille muutokselle, että taidollisista pelaamista aletaan korostaa joukkuetaktiikan sijaan, jää nähtäväksi, mutta positiivista tuulta on ilmassa. Vihdoinkin.

 

[Quattro]

Pidätkö Jyrkkiötä jotenkin taitokiekon "sanansaattajana"??

 

[Major Julli]

Pidätkö Jyrkkiötä jotenkin taitokiekon "sanansaattajana"??

Jyrkkiön joukkueissa on yleensä ollut pyrkimys välttää rännikiekkoja ja korostaa omaa kehittymistä tuloksen sijaan. En voi vannoa että näin mentäisiin maajoukkueessakin, mutta tähän filosofiaan mies uskoi ainakin vuosi-kaksi takaisin.

 

[Quattro]

No joo...en toki väitä vastaan, sulla on ehkä enemmän perspektiiviä JJ:n toimintaan. Useita kertoja takavuosina Vierumäen turnauksissa nähtynä Jyrkkiön ja Virtasen valmentama -89 joukkue oli kyllä melkoisen tulosorientoitunut ryhmä, ei niinkään pistänyt silmään taidon arvostaminen. Toki sitä tulostakin tuli sitten sm-kullan verran, mutta minusta kyllä enemmän asenteen kuin taidon avulla. Joukkuehan pääsi sinä vuonna hädin tuskin C:n pleijareihin.....muistaakseni viimeisenä joukkueena.

 

[Major Julli]

No joo...en toki väitä vastaan, sulla on ehkä enemmän perspektiiviä JJ:n toimintaan. Useita kertoja takavuosina Vierumäen turnauksissa nähtynä Jyrkkiön ja Virtasen valmentama -89 joukkue oli kyllä melkoisen tulosorientoitunut ryhmä, ei niinkään pistänyt silmään taidon arvostaminen. Toki sitä tulostakin tuli sitten sm-kullan verran, mutta minusta kyllä enemmän asenteen kuin taidon avulla. Joukkuehan pääsi sinä vuonna hädin tuskin C:n pleijareihin.....muistaakseni viimeisenä joukkueena.

Ehkä Jyrkkiöllä sitten tapahtui muutos ajattelussa välillä Vierumäki -> SM-kulta. Tuo Ässien C-joukkue meinais ryssiä koko runkosarjan, joukkueen materiaali ja taitotaso olisi tuonut tuloshakuisemmalla valmennuksella varmasti runkosarjan kasia paremman sijoituksen. Mutta joukkueessa oli päätetty kauden alussa, että rännikiekko ei ole vaihtoehto, vaan kiekollista peliä pelattiin uhallakin. Play-offseissa se sitten kantoi komeaa hedelmää.

Jyrkkiöllä tietysti oli tulosorientaatio siinä mielessä, että mies todellakaan harrastanut ainakaan play-offseissa mitään sosiaalipeluutusta, vaan parhaat pelasivat ihan järkyttäviä minuuttiamääriä.

Niin tai näin, uskoisin Jyrkkiön palkkauksen olevan pieni irtiotto valtavirrasta.

 

[Quattro]

Uskon ja toivon ihan samaa......tsemppiä vaan JJ:lle!

 

[siffa]

Tähän kohtaan olisi ehkä hyvä kirjoittaa tänne Bluesin päävalmentaja Kari Heikkilän mietteitä suomalaisesta ja venäläisestä juniorivalmennuksesta. Olen kirjoittanut tämän nauhoittamastani tv-haastattelusta, joka tuli urheiluruudun yhteydessä ulos. En ole järjestellyt Heikkilän sanomisia mitenkään, joten asiat tulevat siinä järjestyksessä kuin ne nopeatahtisessa ja lyhyessä tv-haastattelussa tulivat ulos.

Näin Heikkilä puhui:
"Juniorivalmennuksemme ei pysty tuottamaan riittävästi virtuaalimaisia pelaajia. Suomalaisten pelaajien taitotaso on jäljessä muiden huippumaiden tasosta. Minulla oli tilaisuus tutustua tarkoin venäläiseen jääkiekon juniorivalmennukseen ollessani siellä valmentajana.
Kaikki lähtee siellä pelaajan henkilökohtaisen taidon kehittämisestä. Taidot eivät siirry geeneissä tai äidinmaidossa junioreille. Taitoharjoittelun eteen tehdään paljon työtä, jotta saadaan taitavia pelaajia.
Asiat tehdään perusteellisesti. Hyvin nuorella ikää opetetaan sellaiset asiat kuin kuistelu, luisteluasento, kiekonkäsittely, mailatekniikka, ampuminen, syöttäminen.
Nämä perusasiat opetetaan noin 10 vuoden ikään mennessä. Heiltä vaaditaan harjoituksissa oikeat suoritukset. 10-vuotias on siinä iässä, että silloin pitäisi jo osata perustaidot ja olla se hahmo siitä, mihin suuntaan ollaan menossa. Tästä eteenpäin vain taitojen kehittämistä.
Teknisen osaamisen päälle nuoret siirtyvät 13 vuoden iässä ammattivalmennukseen. Lajinomaista harjoittelua paljon eli jääkiekkoilijalla pitää olla jääkiekkoharjoittelua. Myöhemmin tulee voimaharjoittelun aika.
Se on ainoa oikea tapa oppia. Tekemällä oikeita asioita ja vaatimalla oikeiden asioiden tekemistä ja toistaa näitä oikeita asioita niin sieltä se tulee."


Suomalaisesta juniorisysteemistä Heikkilä mainitsi vielä lyhyesti:
"Tasapäistäminen ei toimi. Huippuyksilöitä on vietävä nopeammassa tahdissa eteenpäin ja tukea heitä. Suomessa olisi satsattava juniorivalmentajiin. Ammattimaiset, kokeneet valmentajat kypsymättömien valmentajien tilalle opettamaan yksilötaitoja junioreille."

Olisi mielenkiintoista päästä seuraamaan Kari Heikkilän luentoa juniorivalmentamisesta. Siinä hän voisi ajan rajoittamatta jäsennellä ja painottaa sanottavansa tärkeiden asioiden suhteen. Ilmeisesti Bluesin organisaatiossa on tehty työtä juniorivalmennuksen uudistamiseksi. Ollessaan Suomen joukkueen päävalmentajana pyrki Raimo Summanen kehittämään myös suomalaista juniorijääkiekkoa.
Jukka Koivulta odotan myös vahvaa panosta suomalaisen juniorijääkiekkoilun palauttamiseksi huipputasolle.

Kun nyt venäläinen juniorityö on osoittanut nuorten MM-kisoissa Ruotsissa tuloksekkuutensa ja Suomi on Nuori Suomi juniorikiekkoilun vaikutuksesta putoamassa taitavien pelaajien kehittämisessä pahasti jälkeen, niin lainaan tämän koko kirjoitukseni nostaakseni keskustelun tästä suomalaisen kiekkoilun kannalta aivan ratkaisevasta asiasta esille. Itse olen ollut täysin Heikkilän linjoilla jo ennen Heikkilän tv-esiintymistä.
Minulla on sellainen käsitys, että ikäluokasta 1988 ja sitä nuoremmista ikäluokista tulevat Nuori Suomen alusta lähtien läpikäyneet parhaatkin jääkiekkojuniorit ovat jääneet ratkaisevasti jälkeen nimenomaan taitopuolen kehittämisessä verrattuna muihin huippumaihin. Tiedän, että korjausliikkeen tekeminen riittävän taidon vaativan toistomäärän palauttamiseksi parhaille junioreille on äärimmäisen vaikeaa, koska se vaatii Nuori Suomi systeemiin perusteellisia rakennemuutoksia.

 

[mjr]

Venäjällä on totuttu hukkaamaan materiaalia, niin varmasti Kanadassakin - kun syvyyttä kerran löytyy. En nyt sinänsä rupea kiistämään etteikö olisi huolestuttavaa, ettei näitä poikkeuslahjakkuuksia tunnu meiltä löytyvän, mutta toisaalta suomalainen kurinalaisuus ja yhtenäisyys voivat myös olla omien vahvuuksien järkevää maksimointia. Ei välttämättä koko suomalaista järjestelmää voi tuloksekkaasti valjastaa tuottamaan Ovechkineja ja Malkineja...

 

[Brunberg]

Tuollaisia virtuoosimaisia taitoja ei tueta suomalaisessa juniorisysteemissä. Onhan se mukavampaa katsella EHT:a kun siellä on neljä Pakaslahtea senttereinä, pakkeina seitsemän Luomaa ja laidalla neljä Valtosta ja toisella puolella sama määrä Kallioita.

Jää roiskuu ja luistin liikkuu kuin junat kiskoilla mutta kääntyvätkin ihan yhtä hyvin. Maalia ei tehdä mistään. Ne katsojat, jotka jaksavat kiduttaa itseään pelejä seuraten ovat repineet tukkansa irti jo ekan pelin ekassa erässä.

Onneksi NHL:stä saadaan sen verran näitä suomalaisia poikkeustapauksia, että isoissa turnauksissa on seurattavaa.

 

[Väsyneet Kädet]

Onneksi NHL:stä saadaan sen verran näitä suomalaisia poikkeustapauksia, että isoissa turnauksissa on seurattavaa.

Mutta kuinka kauan....?

Totta on, että yhä vähenevässä määrin on näissä nuorisojoukkueissa huippuyksilöitä. Lähes poikkeuksetta meiltä löytyy aina huippuveskari joukkueeseen, mutta kenttäpelaajat ovatkin sitten kaikki 3./4. -kentän jamppoja. Toivottavasti tähän herätään, mutta uskon sen tapahtuvan vasta kun kunnon sukellus tulee (useampi ikäluokka jää kisoissa alkulohkoon tms.).

 

[Brunberg]

Hyvä pointti, no on siellä Filppula tulossa seuraavaksi maajoukkueen johtosentteriksi ja OJ jaksaa vielä aika monta vuotta. Kai sieltä nyt joku on tulossa takaa.

 

[Väsyneet Kädet]

Tällä hetkellä NHL:ssä pelaavia (tai useamman ottelun pelanneita) ei-ihan-ikäloppuja ja jossain määrin kädellisiä:

OJ -78, Miettinen -80, Salmelainen -81, Immonen -82, M.Koivu, T.Ruutu, J.Jokinen, Pitkänen, J.Timonen -83 ja Filppula -84.

Ja on toki ihan kelpo pelimiehiä sitten vielä lisäksi, mutta noilla uskon olevan kiekolliseen (hyökkäys)peliin "enemmän" annettavaa. Kyllähän noista kaks neljän hyökkääjän kenttää saa rakennettua...

 

[Maple Leaf]

Tiedän, että korjausliikkeen tekeminen riittävän taidon vaativan toistomäärän palauttamiseksi parhaille junioreille on äärimmäisen vaikeaa, koska se vaatii Nuori Suomi systeemiin perusteellisia rakennemuutoksia.

Kirjoitit aiemmin myös: "Ollessaan Suomen joukkueen päävalmentajana pyrki Raimo Summanen kehittämään myös suomalaista juniorijääkiekkoa."

Ihan mielenkiinnnon vuoksi esittäisin muutaman tarkentavan kysymyksen:

1) Miten Nuori Suomi estää lahjakkuuksien tehokkaamman valmentamisen ja millaisia "perusteellisia rakennemuutoksia" tekisit Nuori Suomi -systeemiin? Minkä ikäiset juniorit jaottelisit jo "lahjakkaisiin" ja "höntsääjiin"?
2) Mitä konkreettisia toimenpiteitä Raimo Summanen teki maajoukkueen päävalmentajana suomalaisen juniorijääkiekon kehittämiseksi? Onko kukaan muu maajoukkueen päävalmentaja tehnyt mitään konkreettista suomalaisen juniorijääkiekon kehittämiseksi (toimiessaan maajoukkueen päävalmentajan tehtävässä)?
3) Uskotko, että erilaisilla valmennussysteemeillä on mahdollista synnyttää kovaltshukeja ja selänteitä?

 

[KJR_63]

Eivät suomalaiset juniorit ole "kädettömiä". Kysymys on vain pelitavasta.
Tässä junnuturnauksessa Suomi pelasi hyvää puolustuspeliä, maalivahtipeliä ja ajoittain hyvää erikoitilannepelaamista. Lisäksi tunne ja taistelutahto oli kova.

Paketin pilaa luokaton hyökkäyspeli. Kahdessa viimeisessä ottelussa Venäjä ja USA hyökkäsivät vain suorilla hyökkäyksillä. Keskialueelta lähtee sommitelma, jolla kiekko pelataan maalintekosektoriin. Kulmiin ja päätyyn ei mennä pyörimään.

Suomi pelasi kaikki hyökkäyksensä päätyyn ja kulmiin.

Prosenttikiekko voi toimia, jos se ajoitetaan oikein, vastustajalla on kankeat pakit ja painetaan 60 minuuttia peräsuoli pitkänä.

Pelitapana se on väärä.

 

[siffa]

Kirjoitit aiemmin myös: "Ollessaan Suomen joukkueen päävalmentajana pyrki Raimo Summanen kehittämään myös suomalaista juniorijääkiekkoa."

Ihan mielenkiinnnon vuoksi esittäisin muutaman tarkentavan kysymyksen:

2) Mitä konkreettisia toimenpiteitä Raimo Summanen teki maajoukkueen päävalmentajana suomalaisen juniorijääkiekon kehittämiseksi? Onko kukaan muu maajoukkueen päävalmentaja tehnyt mitään konkreettista suomalaisen juniorijääkiekon kehittämiseksi (toimiessaan maajoukkueen päävalmentajan tehtävässä)?

Vastaan myöhemmin kysymyksiisi 1) ja 3). Raimo Summasen rooli suomalaisen juniorijääkiekkoilun kehittäjänä jäi toistaiseksi ilmeisesti vain kehityskeskusteluihin Kalervo Kummolan kanssa vuonna 2002. Tavoitteena Summasella ja Kummolalla oli saada iso muutos Jääkiekkoliiton toimintaan. Kummolan kanssa käymiensä useiden neuvottelujen jälkeen Summanen yllättäen valittiin jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajaksi. Summanen ja Erkka Westerlund olivat silloin vielä toimiva parivaljakko. He olivat huolissaan jääkiekon tulevaisuudesta Suomessa. Summanen kirjoittaa kirjassaan Meidän päivä: "Juniorijärjestelmästä oli kehkeytynyt eräänlainen täyden palvelun laitos, jossa jääkiekon pelaaminen ja harjoittelu olivat vain pieni osa kokonaisuutta. Järjestelmä oli ottanut itselleen jääkiekon valmentamisen lisäksi myös koulun ja kodin tehtävän koulia lapsista kansalaisia. Kuitenkin juniorijääkiekossa pitäisi saada keskittyä jääkiekon pelaamiseen, nuoriso- ja kasvatustyö kuuluu ensisijaisesti kodille ja koululle."
Kummola oli ilmoittanut Summaselle, että Jääkiekkoliitto oli kypsä muutokseen. Summasen näkemyksen mukaan Leijonajoukkueen valmentamisen lisäksi päävalmentajan työkenttänä oli koko suomalainen jääkiekko ja sen toimintaedellytysten varmistaminen.
Varsin hyvin muistamme, miten Summasen kävi, kun hän alkoi toteuttaa Kummolan kanssa sopimiaan Jääkiekkoliiton rakenteiden muutoksia. Ei edes huippumenestys WC 2004:ssa antanut Summaselle mahdollisuutta jatkaa päävalmentajana ja Jääkiekkoliiton toimintojen kehittäjänä.
Minusta Summanen voitaisiin nyt unohtaa Nuori Suomi keskustelusta ja paneutua järjestelmän ongelmiin, jos niitä on. Taitavien, virtuoosimaisten jääkiekkoilijoiden kehittäjänä näyttäisi Nuori Suomi epäonnistuneen. Vastaavasti suurten massojen saamiseksi jääkiekon pariin on Nuori Suomi onnistunut hyvin, mikä ei ole tietenkään väheksyttävä saavutus.

 

[Turisti]

Hyvää tekstiä Heikkilältä. Lyöntilaukaus - ja taklauskiellot G-D junioreissa, tasapuolinen peluuttaminen (hihanauhat ja 1 min vaihdot), tasojoukkueiden puuttuminen, 5-5 päätypelaaminen G-F junioreissa.....Siinä monta hyvää syytä, miksi mm. pieni kiekkomaa Saksa ottaa voittoja Suomen juniori-maajoukkueista ! Eli Saksassa käsittääkseni ei mikään näistä säännöistä ole voimassa. Kuka ja koska nämä säännöt on keksinyt ???

Uskon ja toivon, että jääkiekkoliitto tekee pikaisia syvää luotaavia analyyseja nopealla aikajänteellä.

Kausi on juniori-maajoukkueilla mennyt tuloksellisesti aika huonosti. Alle 18-v. MM-kisat pelataan Suomessa keväällä. Toivotaan parasta (sijat 1-3) ja pelätään pahinta (sijat 4-10)

 

[The Original Jags]

Venäjällä on totuttu hukkaamaan materiaalia, niin varmasti Kanadassakin - kun syvyyttä kerran löytyy.

Venäjällä on suurin piirtein saman verran rekisteröityneitä pelaajia ja vähemmän jäähalleja kuin Suomessa. Venäjän "massat" jääkiekossa on pelkkä myytti. Niitä ei ole sen enempää kuin Suomella, Ruotsilla tai Tshekillä.

En nyt sinänsä rupea kiistämään etteikö olisi huolestuttavaa, ettei näitä poikkeuslahjakkuuksia tunnu meiltä löytyvän, mutta toisaalta suomalainen kurinalaisuus ja yhtenäisyys voivat myös olla omien vahvuuksien järkevää maksimointia.

Jos huipputaitoon yhdistyy kurinalaisuus on jälki parempaa kuin keskinkertaisuuteen yhdistyvä kurinalaisuus.

Ei välttämättä koko suomalaista järjestelmää voi tuloksekkaasti valjastaa tuottamaan Ovechkineja ja Malkineja...

Ei mikään juniorijärjestelmä ole valjastettu tuottamaan VAIN Ovetshkineja ja Malkineja. Mutta tottakai sitä parempi, mitä enemmän tällaisia pelaajia putkahtelee esiin massan seasta.

 

[Turisti]

Kurri, Selänne, Koivu, Lehtinen ja Jokinen O. siinä on mielestäni viimeiset world class-pelaajat. Kysymys vain hyökkääjistä. Koska saadaan seuraava ?

TOJ on kova Venäjä fani mutta lista: Ovetshikin, Malkin, Afinogenov, Kovalthuk saa haukkomaan henkeään. TOJ, onko muita n. 20-25v. staroja hyökkäykseen ?

 

[Osmo Rapeli]

Upeaa tekstiä Heikkilältä. Propsit jälleen kerran rehellisestä, suorasta puheesta. Kake - ammattivalmentajien Petteri Sihvonen!

Tällä hetkellä NHL:ssä pelaavia (tai useamman ottelun pelanneita) ei-ihan-ikäloppuja ja jossain määrin kädellisiä:

OJ -78, Miettinen -80, Salmelainen -81, Immonen -82, M.Koivu, T.Ruutu, J.Jokinen, Pitkänen, J.Timonen -83 ja Filppula -84.

Ja on toki ihan kelpo pelimiehiä sitten vielä lisäksi, mutta noilla uskon olevan kiekolliseen (hyökkäys)peliin "enemmän" annettavaa. Kyllähän noista kaks neljän hyökkääjän kenttää saa rakennettua...

Kyllä Suomesta tulee enemmän yksilöinä reenattuja maalivahteja, hyviä pakkeja, ja 3-4 ketjujen monipuolisia kahden suunnankin pelaajia, mutta jos OJ:n jälkeen ei löydy muita 1-2 -ketjun tehokkaita hyökkääjiä kuin Tuomo Ruutu niin meillä ei todellakaan mene hyvin.

Missä on Suomen seuraava Ilya Kovalchuk tai Teemu Selänne?

Onneksi Ruotsilla menee kokonaisuutena oikeastaan vielä huonommin.

 

[Turisti]

Kaikkien rakastama P.Sihvonen n. vuosi sitten U-lehden kolumnissa:

Petteri Sihvonen tänään Urheilulehden verkkoversiossa ” Suomalainen juniorijääkiekkoilu on todella vakavissa ongelmissa. Meillä ei järjestelmä tuota enää taitavia pelaajia, koska Nuori-Suomi –ideologia estää ne tarvittavat tuhannet ja tuhannet toistot, joita lajitaidot tarvitsevat kehittyäkseen. Lisäksi Nuori Suomi pitää yllä liian suuria ryhmäkokoja ja sitä, että taitavimmat pelaajat eivät saa pelata ja harjoitella vain taitavimpia pelaajia vastaan. Joka muuta väittää, ei ymmärrä yhtään mitään huippu-urheilun perustan lainalaisuuksista. Tällaisia valopäitä on muun muassa Hesarin jääkiekkotoimitus täynnään kaikkine helppoheikkeineen. On paha asia, että jääkiekon mediajulkisuus tukee lähes aukottomasti tätä Nuorta Suomea kaikkine kiekko- ja futiskeskusteluineen. Valitettavasti myös koko suomalainen jääkiekkokenttä on tämän Nuori-Suomi –fasismin indoktrinoima ja hallinnassa.”

 

[The Original Jags]

TOJ on kova Venäjä fani mutta lista: Ovetshikin, Malkin, Afinogenov, Kovalthuk saa haukkomaan henkeään. TOJ, onko muita n. 20-25v. staroja hyökkäykseen ?

No lisäisin tuohon listaan ainakin nimet Frolov, Zherdev, Semin ja Radulov. Semin on näistä aliarvostetuin. Huikean taitava jamppa. Radulov puolestaan on huomaamatta pelaamassa huipputulokaskautta. Ennen kaikkea on positiivista, että Radulov on OIKEA laituri. Venäjällä riittää taitoa vasemmalla laidalla AO:n, Kovaltshukin, Frolovin, Seminin, Zherdevin ja Tshistovin muodossa, mutta oikealla laidalla on tyhjempää.

Varsinaisia tähtiä ei näiden ohella ole, mutta nimet Svitov, Tshistov, Perezhogin ja Aleksejev ovat NHL:ssä vakiopelaajia.

Kanadan juniorisarjoissa pelaavat 88-syntyneet huippulahjakkaat Bashkirovin kaksoset, jotka saattavat olla tulevia tähtiä myös NHL:ssä.

Venäjän liigassa parhaita nuoria hyökkääjiä ovat nimet Mozjakin, Tsherepanov (17-v), (Igor) Makarov, Kurianov, Lisin ja Mirnov.

 

[Bruce Lee]

Kanadan juniorisarjoissa pelaavat 88-syntyneet huippulahjakkaat Bashkirovin kaksoset, jotka saattavat olla tulevia tähtiä myös NHL:ssä.

Sen verran korjaan, että Bashkirovin kaksoset ovat 1989 syntyneitä.

 

[The Original Jags]

Sen verran korjaan, että Bashkirovin kaksoset ovat 1989 syntyneitä.

Näin on.

Jatkoa ajatellen on mielenkiintoista seurata Bashkirovien kehitystä ja verrata sitä niinikään 1989 syntyneen Aleksei Tsherepanovin kehitykseen. Vielä viime kaudella kukaan ei ollut kuullut Tsherepanovista mitään, ja Bashkirovit olivat puolestaan Venäjän 1989 syntyneiden maajoukkueen kantava voima.

Bashkirovit pelaavat huippukautta QMJHL:ssä, mutta Tsherepanov pelaa vähintään yhtä hyvin Venäjän kovassa miesten mestaruusliigassa. Lisäksi Tsherepanov on 20-v MM-kisojen pistepörssin johdossa. Ei hassummin tällä kaudella tuntemattomuudesta pinnalle nousseelle 17-vuotiaalle.

 

[Knower]

1) Miten Nuori Suomi estää lahjakkuuksien tehokkaamman valmentamisen ja millaisia "perusteellisia rakennemuutoksia" tekisit Nuori Suomi -systeemiin? Minkä ikäiset juniorit jaottelisit jo "lahjakkaisiin" ja "höntsääjiin"?

Minä haluan jotain vastata tähän ykköseen, kun siitä jotain kuvittelen urheiluseurassa työskentelevänä tietäväni.

En ymmärrä miksi tässä tarvitsisi jakaa joukkueita "lahjakkaisiin" ja "höntsääjiin". Harjoitusmäärät ja valmennuksen tason tulisi olla kummassakin ryhmässä ainakin silloin pikkujunnuna ihan samalla viivalla. Osaavat tekijät kummassakin ryhmässä. (OK, tiedän - urheiluseurassa työskentelevänä - että siihen heikompaan jengiin on vaikea saada yhtä pätevää valmentajaa. Tässä kohtaa tullaankin siihen, että tulisi palkata ne ammattivalmentajat.)

Tällainen jako ei sulje keneltäkään mitään mahdollisuuksia pois ja antaa kaikille tsäänssin treenata oman tasoisen porukan kanssa. Kasvatustieteessa puhutaan, että oppimisen kannalta on tehokkainta liikkua ns. lähikehityksen vyöhykkeellä (blackout, mahtoiko olla tuo termi?). Oppija saa onnistumisen kokemuksia ja epäonnistumisia hyvässä suhteessa. Liian kovassa vaatimustasossa itseluottamus ja hauskuus katoaa, liian köykäisessä vaatimustasossa ei tarvitse antaa itsestään kaikkea irti. Sama pätee ihan varmasti jääkiekkoonkin.

Nämä tasoryhmät nähdään ihan kamalana peikkona jostain kumman syystä. Sehän lähtee ihan yksilön parhaan ajattelusta.