Nuori Suomi ry

[Joukkuepelaaja]

Quttro kirjoitti:
Siitä puuttuu mielestäni yksi erittäin oleellinen kohta, joka on se suomalaisen jääkiekon suurin ongelma....se maalinteko.

Aloitetaan nyt tästä maalinteosta. Kerro sinä nyt miten se opetetaan, niin että juniori oppii myöskin sen.

Outtrolle ja muille kommentoijille

Alla olevia minä kysyin siitä listasta
- miten nämä ovat nyt ?
- miten ne pitäisi olla ?
- opetuksen taso johtaa minkäläiseen oppimiseen?

Käydään nyt vaikka keskustelu ensin lajitekniikasta edellä olevan pohjalta.

 

[Quattro]

Joukkuepelaaja kirjoitti:
Aloitetaan nyt tästä maalinteosta. Kerro sinä nyt miten se opetetaan, niin että juniori oppii myöskin sen.

Miten minä voisin sen kertoa? Uskon vakaasti, että valmentaisin jotain muuta joukkuetta kuin nykyistä, jos pystyisin sen tässä kertomaan. Saattaisin jopa olla Torinon suunnalla näinä päivinä.

Vielä tuohon listaasi. Jokainen meistä tietää ainakin suunnilleen miten nuo asiat nyt ovat suomalaisessa jääkiekossa...noin yleisellä tasolla. Jokainen myös tietää millä tolalla niiden pitäisi olla. Sitä, miten ne sinne saadaan, sitä me tässäkin nyt yhdessä kai pohdimme.....ja monet muut monissa paikoissa. Näitä listoja vaan on ihan turhaa kopsailla tai jopa yrittää keksiä, koska niillä ei sinänsä ole mitään itseisarvoa....varsinkin, kun ne ovat aina jonkun mielestä puutteellisia ja kaikki eivät halua painottaa samoja asioita. Sen maalinteon haluan listaasi lajitekniikan osioon koska se mielestäni sinne kuuluu, mutta esim. liiton kouluttajiltakin saaduista vastaavista listauksistakin se usein puuttuu. Sillä kaikkihan tiedämme myös sen, että laukauksesta se maalinteko vasta alkaa....

 

[Turisti]

Jollain tavalla meidän on saatava pelaajillle, jotka ovat siinä 12-15 vuoden iässä parempaa valmennusta/harjoituksia, tasokkaita pelejä, tasoryhmiä, tarpeeksi jääaikaa ym.....Eli suomeksi, maan kärkipelaajien on oltava 16-18 vuotiaina tasolla, joka kestää kansainvälisen vertailun.

Siinäpä liitolle ja muille ns-ryhmille pähkinää purtavaksi....

 

[Joukkuepelaaja]

Tärkeimmät vuodet ovat pelaajan 10 ja 16 ikävuoden välillä.Tässä iässä nuorilla ensiksi kehittyy halu pelata ja sen jälkeen harjoittelemalla kehitetään hänen yksityisiä taitojaan.

Varsinaisen koulutuksen ei pitäisi alkaa ennen kuin nuori on noin 12 vuoden ikäinen, tähän saakka on enimmäkseen vain pelattava, ensiksikin jotta pelaajien itseluottamus kasvaisi ja, vasta tässä iässä pelaaja on kehittynyt fyysisesti ja henkisesti kyetäkseen ottamaan vastaan neuvot joita valmentaja hänelle antaa.

Valmentajan tehtävät eri ikäryhmissä

12 vuoteen saakka On pyrittävä kehittämään nuorten itseluottamusta ja halua vastaanottaa opetus. On pyrittävä antamaan nuorilla mahdollisimman usein tilaisuus pelata, ja valvottava, etteivät pelaajat loukkaannu sekä varmistauduttava siitä, että nuorilla on sopivat luistimet ja mailat. Se mitä harjoitellaan pitäisi pyrkiä saamaan kilpailun muotoon, olkoon se sitten luistelua mailankäsittelyä , syöttelyä jne. Varsinaiseen opetukseen ei tarvitse vielä pyrkiä

12 - 14 Valmentajan tulisi keskittyä perustaitojen opetukseen. Tärkeimmät taidot ovat luistelu, syöttö ja ampuminen. Valmentajan olisi järjestettävä harjoitukset siten että nuoret oppivat kaikki taidot oikealla tavalla. Kuinka hyvin nämä taidot hallitaan on toisarvoista, tärkeintä että ymmärretään kuinka kaiken on tapahduttava .

14 - 16 Pelaajien tulisi ymmärtää perustaidot ja valmentajan. tulisi keskittyä näiden kehittämiseen ja yksityisten virheiden ja heikkouksien korjaamiseen. Perustilanteiden harjoittamiselle tulee varata näissä harjoituksissa aikaa ja pelaajien yksityisten taitojen edistäminen, näihin yksityistaitoihin sisällytetään nyt myös estäminen ja mailankäsittely. Perustilanteiten harjoittelu on joukkuepelin opetuksen ja kehityksen alku. Tässä iässä tulisi aloittaa myös kestävyyden ja voiman hankinta jäättömän kauden aikana.

Kelpaisivatkohan nämä aluksi

 

[Quattro]

No ei kelpaa ainakaan minulle. Jos luistelua aletaan OPETTAA vasta 12-vuotiaana, niin eipä tarvitse enää miettiä missään ikäluokassa kansainvälistä menestymistä.

Anteeksi nyt vaan Joukkuepelaaja, mutta minua ainakin tuo kertomuksesi rupesi hymyilyttämään...ellei suorastaan naurattamaan. Jos kahteentoista ikävuoteen asti valmentajan suurimpia huolenaiheita on pelaajien luistimien sopivuus, niin....... niin, en oikein tiedä mitä sanoa....

 

[siffa]

No ei kelpaa ainakaan minulle. Jos luistelua aletaan OPETTAA vasta 12-vuotiaana, niin eipä tarvitse enää miettiä missään ikäluokassa kansainvälistä menestymistä.

Tähän kohtaan olisi ehkä hyvä kirjoittaa tänne Bluesin päävalmentaja Kari Heikkilän mietteitä suomalaisesta ja venäläisestä juniorivalmennuksesta. Olen kirjoittanut tämän nauhoittamastani tv-haastattelusta, joka tuli urheiluruudun yhteydessä ulos. En ole järjestellyt Heikkilän sanomisia mitenkään, joten asiat tulevat siinä järjestyksessä kuin ne nopeatahtisessa ja lyhyessä tv-haastattelussa tulivat ulos.

Näin Heikkilä puhui:
"Juniorivalmennuksemme ei pysty tuottamaan riittävästi virtuaalimaisia pelaajia. Suomalaisten pelaajien taitotaso on jäljessä muiden huippumaiden tasosta. Minulla oli tilaisuus tutustua tarkoin venäläiseen jääkiekon juniorivalmennukseen ollessani siellä valmentajana.
Kaikki lähtee siellä pelaajan henkilökohtaisen taidon kehittämisestä. Taidot eivät siirry geeneissä tai äidinmaidossa junioreille. Taitoharjoittelun eteen tehdään paljon työtä, jotta saadaan taitavia pelaajia.
Asiat tehdään perusteellisesti. Hyvin nuorella ikää opetetaan sellaiset asiat kuin luistelu, luisteluasento, kiekonkäsittely, mailatekniikka, ampuminen, syöttäminen.
Nämä perusasiat opetetaan noin 10 vuoden ikään mennessä. Heiltä vaaditaan harjoituksissa oikeat suoritukset. 10-vuotias on siinä iässä, että silloin pitäisi jo osata perustaidot ja olla se hahmo siitä, mihin suuntaan ollaan menossa. Tästä eteenpäin vain taitojen kehittämistä.
Teknisen osaamisen päälle nuoret siirtyvät 13 vuoden iässä ammattivalmennukseen. Lajinomaista harjoittelua paljon eli jääkiekkoilijalla pitää olla jääkiekkoharjoittelua. Myöhemmin tulee voimaharjoittelun aika.
Se on ainoa oikea tapa oppia. Tekemällä oikeita asioita ja vaatimalla oikeiden asioiden tekemistä ja toistaa näitä oikeita asioita niin sieltä se tulee."


Suomalaisesta juniorisysteemistä Heikkilä mainitsi vielä lyhyesti:
"Tasapäistäminen ei toimi. Huippuyksilöitä on vietävä nopeammassa tahdissa eteenpäin ja tukea heitä. Suomessa olisi satsattava juniorivalmentajiin. Ammattimaiset, kokeneet valmentajat kypsymättömien valmentajien tilalle opettamaan yksilötaitoja junioreille."

Olisi mielenkiintoista päästä seuraamaan Kari Heikkilän luentoa juniorivalmentamisesta. Siinä hän voisi ajan rajoittamatta jäsennellä ja painottaa sanottavansa tärkeiden asioiden suhteen. Ilmeisesti Bluesin organisaatiossa on tehty työtä juniorivalmennuksen uudistamiseksi. Ollessaan Suomen joukkueen päävalmentajana pyrki Raimo Summanen kehittämään myös suomalaista juniorijääkiekkoa.
Jukka Koivulta odotan myös vahvaa panosta suomalaisen juniorijääkiekkoilun palauttamiseksi huipputasolle.

 

[Joukkuepelaaja]

Quattrolle

Kannattaisi lukea ajatuksella ja kokonaan mitä toinen kirjoittaa eikä pahitteeksi olisi jos vielä ymmärtäisi sen kirjoituksen.

Maalinteosta et osannut kirjoittaa mitään vaikka otit itse asian esiin.

HN kirjoitti erittäin osuvan teksistin maalinteosta.

 

[Turisti]

Suomalaisesta juniorisysteemistä Heikkilä mainitsi vielä lyhyesti:
"Tasapäistäminen ei toimi. Huippuyksilöitä on vietävä nopeammassa tahdissa eteenpäin ja tukea heitä. Suomessa olisi satsattava juniorivalmentajiin. Ammattimaiset, kokeneet valmentajat kypsymättömien valmentajien tilalle opettamaan yksilötaitoja junioreille."

Tässä se on ! Hyvä Kake Heikkilä !

 

[korkki]

Koska en millään jaksa selata koko tätä ketjua läpi, niin kertokaa minulle miksi nuoremmassa C:ssä ei voisi tehdä tasojoukkueita. Ainakin minun mielestäni ne on siinä vaiheessa pakko tehdä jos aiotaan lähteä vanhemmassa C:ssä liiton sarjoihin mukaan.
Tuleeko siitä tasojoukkueiden muodostamisesta jollekkin jotain traumoja (pelaajille vai kenties vanhemmille...) vai miksi tästä asiasta jauhetaan vuodesta toiseen?

Niinhän se mielestäni pitäisi olla että F-D junnuilla pitää mennä leikin varjolla ja sitten C junnuissa on aloitettava tosissaan treenaaminen. Kauden aikana kuuluu jättää kaikki leikit pois, nuoremmat voivat käydä kerran viikossa vaikka jumpassa/hapkidossa tai missä vain mutta C-junnuikäisenä pitäisi keskittyä jo 100% jääkiekkoon (tai sama pätee myös jalkapalloon ja muihinkin joukkuelajeihin)

Kaipa siinä jotain traumoja tulee mutta tuollainen asia on myös vanhempien sisäistettävä. Kuitenkin C-junnuissakin on annettava mahdollisuus myös harrastaa kiekkoa vaikka taidot eivät ykkösjoukkueeseen riitäkään. Itse olen ainakin yrittänyt jo valmiiksi sisäistää että jossain vaiheessa omat lapset eivät välttämättä pääse ykkösporukkaan, tai vanhimmasta pojasta olen oikeastaan varma ettei hän jääkiekossa sinne asti pääse, ehkä jalkapallossa sitten. Toinen poika on jo nyt huomattavasti isoveljeään parempi vaikka on kaksi vuotta nuorempi. Toisaalta lapset kehittyvät niin eri tahtiin, että kaikki voi muuttua parissa vuodessa.

HN:ltä muuten hyvä viesti maalinteosta. Siitä voisi tehdä vaikka huoneentaulun.

 

[Glove]

Muistetaanpas vielä lapsen liikunnalliset herkkyyskaudet (Kuten Heikkiläkin mainitsi). Pääasiallisesti toinen herkkyyskausi ajoittuu 6-12 ikävuoden välille, jolloin pelaajan tulee oppia tarvittavat liikunnalliset perustaidot ja jääkiekon lajitaidot. Taito on periaatteessa sähkösignaalien liikkumista hermostossa oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan. Ja hermosto on 80-90 % valmis jo 6-8 vuoden iässä.

Eli ei pitäisi olla epäselvää, mitä tässä iässä pitää harjoitella. Vielä kun tehdään oikeita ja korkeatasoisia toistoja tuhansia ja taas tuhansia, niin ei taitojen kehittäminen ole mikään ongelma.

Valitettavan usein kuitenkin näkee junnuvalmentajan yrittävän keksiä pyörää uudelleen ja sen seurauksena F-junnut harjoittelevat kulmapeliä. Tai sitten yritetään voittaa junnuturnausta hinnalla millä hyvänsä; F-junnupelissä pakit nököttävät omalla maalilla odottaen hyökkäystä ja maalivahdiksi laitetaan joukkueen isokokoisin pelaaja, joka on perhosasennossa kokoajan. Mitä nämä pelaajat oppivat ko. pelissä?

SJL on tehnyt mm. listan lajitaitojen opettamisjärjestyksestä. Tuon listan mukaan kun mennään ja otetaan yksilölliset erot huomioon, niin ollaan otettu jo pitkä askel eteenpäin. Perusasiat ensin kuntoon ja sitten aletaan jalostamaan taitoja.

Keep it simple.

 

[PJx]

Olen Gloven kanssa aivan samaa mieltä, paitsi yhdestä asiasta. Pienten junnujen valmentajat joutuvat usein elämään kuin siat pellossa, tukea ja opastusta ei oikein ole saatavilla.

Ei siinä pyörää haluta uudelleen keksiä, pakon edessä on pakko yrittää jotain ja jälki on sen mukaista. Itse olen peräänkuuluttanut junnuvalmentajan opaskirjan puutteesta sekä eräässä Suomen suurimmassa junnuorganisaatiossa että nettipalstoilla. Ongelman olemassa olo on tunnustettu, mutta mitään ei ole tapahtunut. Yhä edelleen pienten junnujen valmentajilta puuttuu toimiva sapluuna.

 

[Jukka Ropponen]

Suomalaisesta juniorisysteemistä Heikkilä mainitsi vielä lyhyesti:
"Tasapäistäminen ei toimi. Huippuyksilöitä on vietävä nopeammassa tahdissa eteenpäin ja tukea heitä. Suomessa olisi satsattava juniorivalmentajiin. Ammattimaiset, kokeneet valmentajat kypsymättömien valmentajien tilalle opettamaan yksilötaitoja junioreille."

Tästä asiasta on Kaken kanssa keskusteltu kauden mittaan ja erityisen kiinnostavaa on ollut kuulla Kaken havainnoista Jaroslavin ajalta ja kuinka Venäjällä keskitytään taitojen kehittämiseen junioreilla. Meillä on paljon oppimista naapurin systeemeistä.

Tottakai meillä löytyy parantamista systeemeistä, täytyy olla avoimia ideoille ja pyrkiä kehittämään valmennustamme.

F-junnupelissä pakit nököttävät omalla maalilla odottaen hyökkäystä ja maalivahdiksi laitetaan joukkueen isokokoisin pelaaja, joka on perhosasennossa kokoajan.

Vielä jokunen kommentti tuohon mv-asiaan joka on aika lähellä allekirjoittaneen sydäntä.

Nuorten maalivahtien harjoittelussa meillä on toki paljon korjattavaa ja on hälyyttävää kun näkee tämän päivän trendin jossa pikkunaskalit eivät osaa kunnolla luistella vaan konttaavat jokaisessa vedossa.

Ei ole väärin torjua jään kautta, mutta siitä ei saa tulla itsetarkoitus varsinkaan liian nuorella iällä.

Tärkeämpää kuin itse torjuntaliike (reagointi) on se mitä MV tekee ennen laukausta eli kuinka liikkuu tilanteessa ja miten sijoittuu. Seuraavaksi tulee oikea ajoitus ja vasta sitten itse torjunta. Katsokaapa muuta hieno koppi hidastettuina, MV:n liike tapahtuu usein vasta torjunnan jälkeen eli mv on sijoittunut oikein ja veto tulee päin. Paljas silmä näkee vain liikkeen eikä pysty juurikaan erottamaan mitä tapahtuu sillä välillä kun kiekko irtoaa hyökkääjän lavasta ja osuu maalivahtiin.

Tässä täytyy siis palata perusasioihin ja opettaa junnu maalivahdit liikkumaan ja luistelemaan kunnolla ennen kun aletaan hieroa V-torjuntoja kuntoon. Jäihin menossa on myös ajoitus tärkeä. Ennen aikainen jäihin meno haittaa maalivahtia ja mitä vanhemmasta mv:sta kyse ja paremmasta tasosta, sitä suuremmat haitat ovat.

Jukka

 

[Quattro]

Joukkuepelaajalle

Kuule... luen kyllä ajatuksella jokaisen viestin mitä kommentoin. Yritän myös omien, varmasti vajavaisten kykyjeni mukaan ymmärtää viestejä. Sinun tapauksessasi se tuntuu todella vaikealta koska mielestäni viimeisissä viesteissäsi ei kerta kaikkiaan löydy mitään ajatusta tai jos löytyykin joissain kohdin, niin ne ovat mielestäni täysin typeriä. Uskon olevani oikeutettu tähän mielipiteeseeni ja korostan, että se on vain ja ainoastaan minun fiilikseni kirjoituksistasi.

Nimimerkki HN jaksoi nähdä vaivaa ja kirjoitti kieltämättä hyvän kirjoituksen maalinteosta. Tosin teesit eivät ole hänen keksimiään (eikä hän toki niin antanut ymmärtääkään) vaan yleisesti kaikkien jääkiekkoa tekevien tiedossa, myös minun. Hän kertoi asioita, jotka ovat kylmiä faktoja, toisin kuin sinun listasi otsikolla "valmentajan tehtävät eri ikäryhmissä", jotka olivat suurimmaksi osaksi naurettavia. Suurin epäasiallisuus listassasi on se, että aloitat kaikki toimenpiteet ja opettamisen vähintään kaksi vuotta liian myöhään. Ja nythän kai edelleen keskustellaan suomalaisen jääkiekon tilasta maailman huipun suhteen.

Väitteesi, että en osannut kertoa maalinteosta mitään pitää siltä osin paikkansa, että en kirjoittanut siitä mitään. Totesin, että en omista sitä viisasten kiveä, jonka avulla asia saataisiin kuntoon. Olisin myös voinut kirjoittaa HN:n julkaiseman listan asioista koska ne todellakin ovat jääkiekkoihmisillä tiedossa ja uskoin tämän palstan kirjoittajienkin olevan juuri niitä ihmisiä. Erehdyin hiukan, kaikki eivät kuitenkaan näytä olevan.....

Joukkuepelaaja, yritetään olla rasittamatta itseämme keksimällä jo useaan kertaan keksittyjä asioita. Koetetaan sitävastoin edelleen miettiä miten niitä asioita saataisiin juurrutettua suomalaiseen junnukiekkoon....vai mitä?

 

[Glove]

Olen Gloven kanssa aivan samaa mieltä, paitsi yhdestä asiasta. Pienten junnujen valmentajat joutuvat usein elämään kuin siat pellossa, tukea ja opastusta ei oikein ole saatavilla.

Ei siinä pyörää haluta uudelleen keksiä, pakon edessä on pakko yrittää jotain ja jälki on sen mukaista. Itse olen peräänkuuluttanut junnuvalmentajan opaskirjan puutteesta sekä eräässä Suomen suurimmassa junnuorganisaatiossa että nettipalstoilla. Ongelman olemassa olo on tunnustettu, mutta mitään ei ole tapahtunut. Yhä edelleen pienten junnujen valmentajilta puuttuu toimiva sapluuna.

Totta tämäkin, seurat eivät aina ymmärrä pikkujunnujen toiminnan tärkeyttä.

Miten olisi liiton koulutustilaisuudet ja liiton materiaali, joka on kohtalaisen korkeatasoista? Toki ne voisivat olla vielä parempia, mutta mitä niistä sinun mielestäsi puuttuu?

 

[PJx]

Lyhyesti sanottuna: infon perillemenosta huolehtiminen. Kyynikosta voisi tuntua, ettei pikkujunnuissa seuroja kiinnosta muuta kuin raha. Ei vaan. Joka tapauksessa liiton materiaalilla on aivan liian pitkä matka aloittelevan valmentajien tietoisuuteen.

Jos/kun voidaan lähteä siitä, että suuri osa aloittelevista valmentajista toimii tyystin ilman seuran tukea, niin liiton pitäisi tulla oma-alaotteisesti vastaan. Hyvä alku olisi, että koulutusmateriaali suorastaan hyppäisi silmille liiton sivuilta. Toki vielä parempi olisi, että liitto lähestyisi henkilökohtaisesti, esimerkiksi kirjeitse.

Toki kosketuspintani pienimpien junnujen valmennusjuttuihin on hieman vanhentunut. Mistään en ole kuitenkaan kuullut, että asiaan olisi tullut iso muutos.

 

[Joukkuepelaaja]

Quattro kirjoitti:
..listasi otsikolla "valmentajan tehtävät eri ikäryhmissä", jotka olivat suurimmaksi osaksi naurettavia. Suurin epäasiallisuus listassasi on se, että aloitat kaikki toimenpiteet ja opettamisen vähintään kaksi vuotta liian myöhään.

Voisithan sinä antaa myöskin perustelua edellä olevalle. Kerro jotain omaa eikä vaan toisten arvostelua.

Quattro kirjoitti:
Koetetaan sitävastoin edelleen miettiä miten niitä asioita saataisiin juurrutettua suomalaiseen junnukiekkoon....vai mitä?

Nyt sitten vain niitä asioita mitä pitää ja miten juurruttaa suomalaiseen junnukiekkoon.

 

[Quattro]

Voi helvetti....!!

Perustelu oli, ellet sattunut huomaamaan, että listasi valmentaja tekee kaiken vuosia liian myöhään jotta hänen pelaajansa pystyisivät nousemaan huipulle.
Ja ne asiat esim. siitä maalinteosta ovat esim. siinä HN:n listauksessa. Ja jos et sattunut Joukkuepelaaja tajuamaan, niin kerroin, että en tiedä miten pitäisi toimia esim. maalinteon suhteen asian saattamiseksi kuntoon kansainvälisessä vertailussa....eikä sitä tiedä kukaan muukaan suomalaisessa jääkiekossa, koska muutoin se olisi jo kunnossa.

Jos keskustelumme on näinkin hedelmätöntä niin vedän sen johtopäätöksen, että jompikumpi meistä on aika ulalla näissä asioissa. Joten eiköhän lopeteta tämä paskan jauhaminen....

 

[Quattro]

No voi sen noinkin sanoa HN..... tai ehkä pitääkin. Osasit pukea vaikean asian sanoiksi!!

 

[Joukkuepelaaja]

12 vuoteen saakka = alle 12v voi alkaa vaikka 3v:nä
- kehittämään nuorten itseluottamusta
- halua vastaanottaa opetus
- usein tilaisuus pelata
- mitä harjoitellaan kilpailun muotoon, olkoon se sitten luistelua mailankäsittelyä , syöttelyä jne. - varsinaiseen opetukseen ei tarvitse vielä pyrkiä

Mitä tässä on naurettavaa tai väärin?

Maalinteossa on lähtökohtana se, että maalin voi tehdä
1. laukkaisemalla 2. ohjaamalla mailalla
mv torjuntoja on ottelua kohti 24-40/joukkue,mv torjunta % n.90 ja keskimäärin pelaaja laukaisee maalia kohti 4-7 laukausta.
Kun laukauksien määrä per pelaaja on vähäinen,niin laukauksen tarkkuus korostuu ja miten sitten voi harjoitella laukauksen tarkkuuttaa.

Ampumalla paljon ensin paikaltaan ja samaan paikkaan,niin harjaantuu silmän ja käden yhteistyö. (ranteiden käyttö,nopeus,"kippari kalle lihakset").Tämän voi tehdä vaikka joka päivä esim. 20-50 kertaa ja ijästä riippumatta.

Muistaen ,että kiekko näkee eritavalla kuin silmät.Tästä sitten siirrytään liikkeeseen ja vaikeutta asteittain lisäten.

 

[Quattro]

Niinpä niin.... kipparikallelihakset.....

Naurettavaa siinä on esim. lause "varsinaiseen opetukseen ei vielä tarvitse pyrkiä". Tiedätkö miten helppoa on sitten 12 ikävuoden jälkeen yrittää saada kaverit ns. poisoppimaan väärät suoritukset. Luulempa, että et tiedä, kun tuollaisia ajatuksia viljelet.

 

[Joukkuepelaaja]

Varisnaiseen opetukseen....

Varsinainen avain sana. Koulussakin opetus alkaa ohjauksesta ensin ja siirtyy asteittain varsinaiseen opetukseen. Mallin näyttäminen on näille alle 12 vuotiaille tärkeintä. Mallin kautta se kuitenkin tapahtuu se oppiminen näille alle 12 v.

Pois oppiminen on myöskin valmentajien pulma useasti.

Löytyisikö vielä joku sana tai lause tästä alle 12v kappaleesta,joka on naurettavaa, jos ei niin siirrytään asiaan.

 

[Quattro]

Löytyy....mutta palataan siihen....nyt ei ehdi, pitää mennä poisopettamaan näitä entisiä "pikkukipparikalleja".

 

[Major Julli]

Kyllä tietoa, taitoa ja ideoita on olemassa, mutta valitettavasti niitä ei juuri tällä hetkellä saada tarpeeksi esille jyväskyläläiskoulukuntalaiseen prosenttikiekkoiluun hurahtaneissa vaikuttajapiireissä.

Suomessa pelataan köyhän miehen kanukkikiekkoa. Kanadassa on vaan paljon laajempi massa, että sieltä tulee väkisinkin riittävästi hyviä yksilöitä. Samoin Kanadassa on perusasioiden kunnioitus ihan eri luokkaa kuin täällä -> laukaukset, luistelu, voima ja taklaaminen.

Suomessa pyritään taistelevaan kiekkoon johon on yhdistetty tilastotiede. Tämä on ehkä ihan hyvä valinta johonkin World Cupiin ja Olympialaisiin nykymateriaalilla, mutta junnusarjoissa sovellettuna se pitää hyvin huolta siitä ettei tulevaisuuden materiaali ainakaan ole parempaa taidollisesti.

Suomi on myös siinä mielessä omituinen maa, että täällä pyritään uhraamaan kaikki resurssit maajoukkueen menestymiseen, vaikka järkevämpää olisi huolehtia siitä että jokaviikkoinen SM-liiga viihde olisi parempaa.

 

[taito]

Suomessa pelataan köyhän miehen kanukkikiekkoa. Kanadassa on vaan paljon laajempi massa, että sieltä tulee väkisinkin riittävästi hyviä yksilöitä. Samoin Kanadassa on perusasioiden kunnioitus ihan eri luokkaa kuin täällä -> laukaukset, luistelu, voima ja taklaaminen.

Listastasi puuttui syöttämiseen ja syötön vastaanottamiseen liittyvät taidot, jossa nikkarit ovat aika hakoja.

Kanadassahan pelataan paljon jo junnuissa ja pelit järjestetään tasojoukkueille. Meikäläisen viisikko-, pelitilanneharjoittelun ja pienpelien sijaan kanadan junnut oppivat asioita enemmän suoraan pelistä. Peliä opetetaan enemmän pelipaikkaroolien kautta, kuin täällä. Esim. hyökkäyspelaamisessa tämä helpottaa joukkuepelin lainalaisuuksien oppimista ja lasten ottelut näyttävätkin paljon selkeämmiltä.

Ja suuresta massasta löytyy helmiä. Tosin Kanadan kohdalla uskoisin heidän systeemin tuottavan menestystä, vaikka maa olisi paljon pienempikin.

 

[puusilmä]

Kyllä suomalaisiltakin junnuilta löytyy taitoa ja paljon, mutta tasapäistämiseen kuuluu vanhemmilla junioreilla lisäksi ja ennen kaikkea se, että pelaajilta karsitaan valmennuksen toimesta "kikat" pois. Kikkailija ei ole arvossaan. Kikkailla kyllä saa, mutta auta armias jos pelaaja epäonnistuu tempussaan, harhautuksessaan ja sen seurauksena on paha vastahyökkäys omaan päähän; siinä ei kunnian kukko laula omassa vaihtoaitiossa.

Joku totesi aikaisemmin ketjun alkuvaiheessa, että joukkueen menestys ei saisi olla määräävä tekijä, vaan pelaajien kouluttaminen. Valitetavasti näin ei tietenkään ole. Joukkue tulee aina yksilöä ennen ja C-junnuista eteenpäin joukkueita valmentavat janovat joukkueen menestystä. Taiturit pulpahtavat sitten esiin jos pulpahtavat.


Eli tasapäistämisellä tarkoitan sitä, että pelaajat pannaan pelaamaan valmennuksen laatimien nuottien mukaan. Sooloilua ei sallita, eikä omiin kiemuroihin kannusteta. " Kylläpä ne pelaa joukkueena hyvin" on yleinen ihastelun aihe. Individualismille jää vähän sijaa.

Esimerkkejä kuluneelta kaudelta:
Kaverit osaavat tehdä "Rob Hiseyt" eli täyden vauhdin ilmaveivin harjoituksissa varsin hyvin, mutta ennen kaikkea maalin takana seisten " Janne Tähkä" ilmaveivi onnistuu lähes aina. Pelisssä sitä ei saa yrittää, sillä se tuhoaa harjoitellun ylivoimakuvion. Ainakaan siihen ei valmennusjohto kannusta, päinvastoin epäonnistumista seuraisi hetkellinen penkkikomennus tai joutuminen pois ykkös yv:stä.

Kaverit noussevat pitkin laitaa ylös vasemmalta. Ränni kiekon perään sännännyt lähtee kiertämään maalia jolloin maalivahti siirtyy tolpalta toiselle. Pelaaja heittää kiekon ovelasti yli maalin (nostaa siis lerppuna yli maalin )tulosuuntaansa vasempaan kaistaan maalin läheisyyteen nousseelle pelaajalle tämän iskiessä kiekon "tyhjään" maaliin.(kuvio matkittu NHL pelistä) Temppua on harjoiteltu ja pojat päättävät sen suorittaa jos tilaisuus koittaa. Ja koittaahan se. Suoritus on onnistua, mutta nosto maalin takaa putoaa yläputkeen kimmahtaen siitä pakille, joka avaa pystyyn sillä seurauksella, että vastustaja pääsee yksin läpi. Tuloksena vastahyökkäysmaali. Mikä meni vikaan. Valmennuksen mielestä pelissä oli liikaa innovatiivisuutta ja luovuutta. Yksioikoisesti maali kiekon kanssa kiertämällä ja "omaa" peliä pelaamalla vastustaja ei olisi maalia tehnyt. Seuraus: pojat penkille miettimään joukkuepelin lainalaisuuksia ja joukkueen pelitapaa sekä omaa pelikuria.

Jollei Janne Tähkä olisi saanut kikkailla pallon kanssa maalin takana ja kehitellä hurjaa ilmaveiviään ei miehestä olisi koskaan kukaan kuullut. Allekirjoittaneesta tuntuu joskus, että meillä ei valmenneta aina kavereita heidän vahvuuksiensa kautta, vaan keskitytään parantamaan kaikkien heikkouksia ja luomaan sitä harmaata massaa. Tuulennopea raketti tuskin omaksuu kankean puolustajan roolia, eikä jääkaappimaisesta vahvasta vääntäjästä synny uutta Niklas Hagmania vaikka kuinka valmentaisi. Meillä pitäisi siis mielestäni antaa kavereille enemmän vapauksia itsensä toteutamiseen ja valmentaa enemmän pelaajia heidän vahvuuksiensa kautta yksilöinä.


Valmennus saattaa siis turhaan myös kahlita ja voimavarat jäävät käyttämättä. Jos taitoa ei arvosteteta, eikä sen käyttöön kannusteta nuorena, niin miten sen sitten edustuksessa yhtä äkkiä esille kaivat ? Arvaajan Vesa Rantasen IS-kolumni oli tällä viikolla osuva. Maajoukkue porskuttaa Torinossa voitosta voittoon, vaikkei joukkuetta valmenneta lainkaan, vaan annetaan vaan ukkojen pelata. Mitä vähän penkin takana määrätään pelaajat kentälle. Eli perinteinen viikkokausien valmistautuminen ja orjallinen "systeemin" noudattaminen ei ehkä sittenkään ole tie onneen, vai mitä ?