Toin tänne keskusteluun Kari Ormon ajatuksia siitä, miten noustaan maailman huipulle uinnissa. Uinti on maailmanlaajuinen suuri urheilulaji, kuten esim. tennis, golf ja jalkapallo. Jääkiekko on pieni urheilulaji maailmalla. Mitä kovempi on kilpailu taitoa vaativassa lajissa maailmalla, sitä aiemmin on aloitettava lajin systemaattinen harjoittelu. Ormo puhui uinnista, missä hänen aikanaan Suomi saavutti hyvää menestystä järjestelmällä, jossa Esa Sievisen sanoin lapsia alettiin uittamaan jo 4 vuoden iässä. Kyse ei ollut mistään erityislahjakkuudesta vaan siitä, että leikin varjolla systemaattinen uittaminen aloitettiin hyvin nuorina ja kansainvälisesti erittäin kilpaillussa lajissa saatiin myös hyviä tuloksia.
Millaista kansainvälistä menestystä nämä Ormon aikaudella aloittaneet uimarit ovat saavuttaneet.
Ormon potkujen jälkeen tiedetään se, mihin suuntaan Suomen uinti on ajautunut. Lontooseenkin lähetettiin vastuuttomasti iso uintijoukkue hakemaan muka kokemusta Rio:n olympialaisia varten. Ormo alan huippuasiantuntijana kertoi, että yhdestäkään Lontoossa kilpailleesta suomalaisesta uimarista ei tule enää kansainvälistä huippua. Syy on yksinkertainen. Länsimaiden nuoret uimaritähdet ovat Ormon mukaan aloittaneet systemaattisen uinnin harjoittelemisen 3-4 vuotiaina, jolloin heillä on saavuttamaton etu puolellaan. Minusta tämä on hyvin yksinkertaista urheilun totuutta ja hyvä, kun Ormo toi tämän asian esille.
Katseleppas joutessasi
Lontoon uimajoukkueen syntymäaikoja ja mietiskele sitten kuka oli uimaliiton valmennuspäällikkönä silloin kun näiden uimareiden pohjatyötä tehtiin. Juuri tällä hetkellä käytännössä korjataan sitä satoa, jonka ehdottomana guruna pitämäsi Ormo aikoinaan kylvi. Ei tunnu Ormokaan omaa työtään pahemmin arvostavan, koska kritisoi juuri näiden oman päävalmentajauransa aikana aloittaneita uimareita huonosta pohjatyöstä.
Täällä useat nimimerkit eivät halua kansainvälistä huippumenestystä suomalaiselta urheilulta. Siinä ei ole mitään väärää, koska niinkuin on kirjoitettu, monet ongelmat seuraavat perheitä, mikäli menestystä ei suurista panostuksista huolimatta tule. Kyse on tavoitteen asettelusta ja menestymättömyys on hyväksyttävä. Suomi on kuitenkin urheilun menestyshullu kansa ja päättää lopun perin demokraattisesti liikunnan/urheilun tavoiteasettelun. Nythän on perustettu noita Fordélin mainitsemia huippu-urheilun kehittämistyöryhmiä yms. Olen ymmärtänyt, että niiden tehtävinä on tehdä ehdotuksia Suomen huippu-urheilun nostamiseksi kansainvälisesti korkeammalle tasolle kuin, mihin se on vajonnut useissa isoissa urheilulajeissa. Ormo kertoi uinnin osalta sen, mitä esim. Liettuassa, Yhdysvalloissa, Hollannissa ja Englannissa on tehty, kun 16-19 vuotiaat ko. maiden uimarit menestyvät erinomaisesti Lontoon olympialaisissa samalla, kun yksikään suomalainen olympiauimari ei päässyt alkueriä pidemmälle.
En ole kenenkään nähnyt sanovan, ettei halua kansainvälistä menestystä. Sen sijaan muutamat eivät ole olleet valmiita ostamaan sinun ja Ormon käsitystä siitä, että edellytys kansainväliseen menestykseen on systemaattinen panostaminen yhteen lajiin jo 3-4 vuotiaana.
Ei ole missään nimessä minkäänlainen provo. Olen tehnyt johtopäätökseni tuohon lauseeseen täällä käydyn keskustelun pohjalta. Kun tosiasia on se, että määrätyissä urheilulajeissa, kuten uinnissa, on systemaattinen harjoittelu aloitettava lapsena maailman huipulle noustaakseen, niin se tosiasia on joko hyväksyttävä tai olla hyväksymättä. Uinti ei ole ainoa urheilulaji, jonka kansainvälinen huippukilpailukyky vaatii lajin aloittamisen jo lapsena. Jääkiekko tulee kovaa vauhtia perässä, vaikka siinäkin Suomessa muutamat perheet ovat tilanteen tajunneet jo vuosikymmeniä sitten. Jalkapalossa olemme pudonneet maailman huippukehityksen vauhdista lopullisesti, mutta siinä suurin syy on meidän pitkä talvi ja loppusyksy, jolloin en ole nähnyt junioreita pelaavan päivittäin ulko-olosuhteissa niinkuin tapahtuu lämpimissä maissa läpi vuoden.
Onko näistä tosiasioista olemassa jotain tutkimuksia, vai ovatko ne muotouneet tosiasioiksi, koska sinä Ormo olette vankkumattomasti tuota mieltä?
Sinä käänsit keskustelun erään toisen nimimerkin kanssa kiinalaisiin menetelmiin ja väitit minun olevan niiden kannattaja. Vastaukseni sinulle on, että en hyväksy Kiinan systeemejä, joten älä enää toista tuota väitettäsi.
Hyvä jos näin on. Kieltämättä eräät kirjoituksesi antoivat ymmärtää jotain muuta.
Koska ansiokkaasti kyselet ihmisiltä täällä, valitsevatko he oman kantasi vai sen, mitä ovat itse jo viestitolkulla tänne kirjoittaneet, niin minä kysyn yhtä ansiokkaasti, että oletko hiljattain nähnyt suomalaista 3-4 -vuotiasta lasta?
Itsellä kaksi juuri tuon ikäistä, eikä kävisi kyllä mielessäkään alkaa mihinkään systemaattiseen harjoitteluun heitä alkaa viemään. Varsin vaikealta tuntuisi toki lajivalintakin tehdä toisten puolesta, enkä usko heidän itsensäkään siihen vielä pystyvän. Olkoon siis vielä lapsia ja liikkukoon leikkien lomassa palloa potkien ja muuten remeltäen.
Aloin luistella ja pelata, iskän johdolla, 4-vuotiaana. Veli aloitti vuotta nuorempana. Ylsin SM-liigatasolle. Veli pelasi kolmet MM-kisat. Ponnistimme ulkojääpaikkakunnalta Imatralta. Kausi oli hieman lyhyt. No, ammatti tuli lajista kummallekin vellokselle. Ilman Siffaa ei olisi näin. Kapasen Hannes sanoo mukavasti perheestään: "Hautaan asti vie meidät tämä laji." Hieman on sama hiki Siffan poppoolla.
Olisiko kannattanut aloittaa vähän myöhemmin ja yrittää etsiä joku laji, jossa olisit voinut oikeasti jopa menestyä? En ala esityksiäsi kaukalossa tai sen laidalla sen kummemmin tässä ruotimaan, mutta ei se ammattilaisura kovin hohdokas tai pitkä ollut.
Jotenkin tuntuu, että tähän keskusteluun ottavat osaa ne, jotka "eivät ole olleet siellä eivätkä tehneet sitä".
Kun hyvä ystäväni Nummelinin Timppa ja lajituttuni Koivun Jukka jäädyttivät aikoinaan yöpimeällä pojilleen jäätä kevätauringon uhatessa, siinä oli sama soundi kuin isä-Sievisellä, johon Kari Ormo puheena olevassa haastattelussa viittaa.
Argumentit taas ilmeisen vähissä, kun täytyy jälleen kerran alkaa arvioimaan keillä on tarpeeksi kompetenssia osallistua keskusteluun. Kun osallistuu kansalaiskeskusteluun, kannattaa myös asennoitua siihen, että kansalaiset keskustelevat.
Tämänkin käsitit väärin. Siffan doktriinissa harrastettiin monipuolisesti: talvella lätkää, kesät yleisurheilua ja futista. Seuraus oli: kaksi ammattilaista.
Korjataan: yksi ammattilainen (parhaimmillaan hyvä perusjyrä, kaukana huipusta) ja yksi ammattilaiseksi haluava, mutta kun ei vain yrityksistä huolimatta nappaa.
Kaartelet edelleen, etkä vastaa kysymykseeni Ormon puheista koskien uintia. Hyväksytkö Ormon ja maailman johtavien uintimaiden systeemin, jossa systemaattinen uinti on aloitettu 3-4 vuotiaina? Tiedän, että olet puhunut paljon monien lajien harrastamisesta ennen lajin valintaa. Tarkoitatko myös, että ennen, kun uinti valitaan lopulliseksi urheilulajiksi, niin sitä ennen on hyvä harrastaa muita urheilulajeja ja tehdä oman lajin valinta joskus 15-vuotiaana.
Ormon systeemillä saattaisi hyvinkin tulla joku yksittäinen kirkas tähti, mutta yleistä tasoa se ei mielestäni nosta. Tuo systeemi vaati aikamoisia massoja, koska tuolla systeemillä tulee väkisinkin lajivalinnallisia hutilyöntejä. Kansainväliseen huippumenstykseen tarvitaan lahjoja sekä harjoittelua, sen nyt ymmärtää jokainen. Liian aikaisella systemaattisella keskittymisellä tulee vääriä valintoja ja lajin vaihtaminenhan on turhaa, koska ollaan jo annettu muille aivan liikaa. Omissa silmissäni tuo systeemi ei ole myöskään erityisen humaani. Helmiä etsiskellessä nakellaan rannalle uskomaton määrä kuoria, joille ei ole mitään käyttöä. Systeemi on minun makuuni aivan liian teollinen. Kyse on kuitenkin ihmisistä ja ennen kaikkea lapsista, joiden puolesta kunnianhimoiset valmentajat ja vanhemmat ovat tekemässä loppuelämää koskevia päätöksiä.
Et siis ole vieläkään tämän keskustelun kartalla. Aloitin keskustelun tuomalla tänne Kari Ormon ajatuksia uinnista. Kari Ormon mielestä johtavat uintimaat ovat Suomea edellä siinä, että niissä uinnin systemaattinen harjoittelu on aloitettu 3-4 vuotiaina. Ormon mukaan hänen aikanaan systeemi oli juuri tämä sama. Miksi sinua häiritsee se, että minä olen Ormon kanssa samaa mieltä. Oletko sinä suomalaisen uinnin todellisen kehittäjän ja osaajan, Ormon, kanssa eri mieltä? Kuten jo useasti on tullut kirjoitettua, niin kiinalaisten menetelmillä ei tämän asian kanssa mitään tekemistä vaan niiden esille ottamisella haluttiin vain provosoida asiallista keskustelua.
Sinulla tuntuu olevan tietoa, joten kerropa missä seuroissa tätä Ormolaista systeemiä noudatettiin 90-luvulla ja mitkä ovat niiden tulokset. Jani Sievinen, Antti Kasvio ja muut 90-luvulla menestyneet eivät ole millään lailla ormolaisen aikakauden tuotteita. 2000-luvulla menestynyt Hanna-Maria Seppäläkin on aloittanut jo ennen Ormon aikakautta.