Mainos

Nuori Suomi ry

  • 999 663
  • 5 368

Fordél

Jäsen
Kaikki pelaa-järjestelmän mukaan alettiin pelata vasta sitten, kun Jääkiekkoliitto liittyi Nuori Suomen sinettiseura-projektiin vuodesta 1995 alkaen.

Moni asia viittaa toisenlaiseen totuuteen ja itse uskon esim. Tikkasen elämänkertaan, jossa ei voi olla 15 vuoden heittoa kaikki-pelaa järjestelmän soveltamisessa, kuten väität. No lopullista vastausta emme näillä tiedoilla saa, mutta palataan asiaan jos ilmenee jotain uutta.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Hihanauhat tulivat 80-luvulla, tarkkaa vuotta en muista. Keskustellin tuosta sääntöuudistuksesta silloisen huipputuomari Juholan kanssa, jonka mielestä on hullua, että säännöillä joudutaan puuttumaan seurojen kyvyttömyyteen.

Toimin erilaisissa junioripelien toimitsijatehtävissä Imatralla, Joensuussa ja Kouvolassa vuosien 1975-1989 aikana. Minulle ei jäänyt mieleen sitä, että junioreiden peliaika olisi jaettu tasan Jääkiekkoliiton määräyksillä. Kun olin ollut kuutisen vuotta sivussa junioritoiminnasta, alkoi kohu siitä, kun esim. KooKoon 1986-syntyneiden valmentajat peluuttivat vastoin Jääkiekkoliiton sääntöjä parhaita pelaajia (Lustberg, Gärdström ja Koskelainen) enemmän kuin huonompia pelaajia. Sitten alkoi KooKoossa Jääkiekkoliiton Nuori Suomi-sinettiprojektin mukainen junioritoiminnan organisointi ja vanhempien vaikutusvallan lisääminen joukkueiden harjoitusten ja pelien suhteen. KooKoon junioritoiminnan taso putosikin tämän johdosta rajusti yli kymmeneksi vuodeksi. Nyt ilmeisesti Kookoon junioritoiminta on palannut terveemmälle, lasten kilpailuun perustavalle, urheilun pohjalle.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Hihanauhat tosiaan tuli 80-luvulla käyttöön. Itse nuoremmissa junioreissa(en muista tarkkaan minkä ikäisissä) pelasin useammankin kauden noilla. Oli kyllä aika paska fiilis pelata niiden kanssa, kun tiesi että kohta se "pakkovaihto". Jotenkin pelin "flow":n tappaja.

Nauhat olivat yleisessä käytössä silloin ainakin Uudenmaan ja lähialueiden peleissä. Mistään Nuoresta Suomesta ei kyllä ollut puhetta silloin.
 

Fordél

Jäsen
Hihanauhat tosiaan tuli 80-luvulla käyttöön. Itse nuoremmissa junioreissa(en muista tarkkaan minkä ikäisissä) pelasin useammankin kauden noilla. Oli kyllä aika paska fiilis pelata niiden kanssa, kun tiesi että kohta se "pakkovaihto". Jotenkin pelin "flow":n tappaja.

Nauhat olivat yleisessä käytössä silloin ainakin Uudenmaan ja lähialueiden peleissä. Mistään Nuoresta Suomesta ei kyllä ollut puhetta silloin.

Ok, eli ehkä tässä on ollut alueellisia eroja. Keskeisin huomio kuitenkin on, että toiminnan taustalla oli Jääkiekkoliitto, joka aloitti kaikki pelaaa -järjestelmän sisäänajon ennen Nuoren Suomen perustamista.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Ok, eli ehkä tässä on ollut alueellisia eroja. Keskeisin huomio kuitenkin on, että toiminnan taustalla oli Jääkiekkoliitto, joka aloitti kaikki pelaaa -järjestelmän sisäänajon ennen Nuoren Suomen perustamista.

Voi siis toki olla että nuo oli aiemminkin käytössä, mutta viimeistään siinä 80-luvun loppupuolella, koska silloin itse niistä pääsin "nauttimaan". Sen ikäinen junnu kun itse olin niin ei kauheasti kiinnostunut muusta kuin omasta pelaamisestaan, joten en tiedä nauhojen "historiaa" tarkasti. Mutta se on 100% varma että nauhat olivat käytössä useita vuosia ennen vuotta 95. Oliko se sitten 5- vai 10-vuotta(tai vaikka ylikin) on tosiaan melko irrelevanttia tämän yhden henkilön väitteiden takia.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Voi siis toki olla että nuo oli aiemminkin käytössä, mutta viimeistään siinä 80-luvun loppupuolella, koska silloin itse niistä pääsin "nauttimaan". Sen ikäinen junnu kun itse olin niin ei kauheasti kiinnostunut muusta kuin omasta pelaamisestaan, joten en tiedä nauhojen "historiaa" tarkasti. Mutta se on 100% varma että nauhat olivat käytössä useita vuosia ennen vuotta 95. Oliko se sitten 5- vai 10-vuotta(tai vaikka ylikin) on tosiaan melko irrelevanttia tämän yhden henkilön väitteiden takia.

Kummolan arvostelu Jääkiekkoliiton juniorijärjestelmää kohtaan ei tarkoittanut 1980-lukua vaan Nuori Suomi sinettiseura-projektin aikaa ja se alkoi 1995. Minulle tuo 1980-luvun parhaiden junioreiden peliaikaa rajoittava "Fazer-nauhasääntö" on vieras, mutta uskon omakohtaisiin kokemuksiisi sen suhteen. Muistan toisen ääripään 1980-luvulta eli sen, kun parhaat pelasivat paljon (jopa koko ottelun) ja huonommat joutuivat tyytymään pienempiin peliaikoihin tärkeissä otteluissa.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Kummolan arvostelu Jääkiekkoliiton juniorijärjestelmää kohtaan ei tarkoittanut 1980-lukua vaan Nuori Suomi sinettiseura-projektin aikaa ja se alkoi 1995...

Sinulla metsurintakki vihuu jatkuvasti...

Eli nyt Kummolla arvosteli nimenomaan Nuori Suomi sinettiseura-projektia?? Miten sinettiseura-projekti vaikeutti juniorivalmentamista??
 

Fordél

Jäsen
Minulle tuo 1980-luvun parhaiden junioreiden peliaikaa rajoittava "Fazer-nauhasääntö" on vieras, mutta uskon omakohtaisiin kokemuksiisi sen suhteen. Muistan toisen ääripään 1980-luvulta eli sen, kun parhaat pelasivat paljon (jopa koko ottelun) ja huonommat joutuivat tyytymään pienempiin peliaikoihin tärkeissä otteluissa.

Kannattaa uskoa molempiin kokemuksiin niin ei jämähdä vain yhteen totuuteen. En minäkään epäile, etteikö sinun kokemuksesi olisi totta, mutta samalla uskon näihin muihin lähteisiin, jolloin voimme todeta, että Jääkiekkoliitto aloitti kaikki pelaa -järjestelmän sisäänajon jo ennen Nuoren Suomen perustamista.

Ja kyse ei ole muuten välttämättä samasta asiasta eli Fazer-turnausten kaikki pelaa -säännöt ja nauhasääntö voivat olla kaksi eri asiaa.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Hyvä kirjoitus eaglelta kaiken kaikkiaan. Lisään tähän listaan myös sen tärkeän tosiasian, että suomalainen urheileva lapsi ja nuori liikkuu liian vähän. Nuori Suomi oli osaltaan mukana selvityksessä, jossa tutkittiin suomalaisten urheilevien lasten ja nuorten viikkoharjoituspäiväkirjoja. Selvityksen mukaan lasten ja nuorten urheilussa on paljon toivomisen varaa: vuonna 2008 tilanne oli se, että 16-ikävuoteen mennessä suomalaiselle nuorelle oli syntynyt jo 2000 harjoitustunnin vaje. Tämä ei voi olla näkymättä siinä massassa, josta pitäisi nostaa huiput esiin. Selvitys suosittaakin mm. vähintään viisi tuntia lisää liikuntaa urheileville nuorille, jotta päästäisiin edes siihen vaadittavaan tasoon.

Tähän on tultu, niinkuin tutkimus on osoittanut. Harjoitustuntivaje, mikä on syntynyt juuri sinä aikana, kun Nuori Suomi on vaikuttanut liikuntamääriin päiväkodeissa, kouluissa ja urheiluharrastuksessa, on melkoinen. Tässä on Nuorella Suomella iso haaste edessään, kun sen tehtävänä on nostaa liikuntaharrastusta päivökodeissa, kouluissa ja urheiluseuroissa sille tasolle, että 2000 tunnin harjoitusvaje kurotaan umpeen. Jääkiekkoliiton liityttyä Nuoren Suomen sinettiseura-projektiin annettiin Jääkiekkoliiton toimesta seurojen junioritoiminnan ohjeiksi ylärajat harjoitus- ja pelimääriksi. Siihen, kun lisätään tasaisen peluuttamisen määräykset, niin huippu-urheilijoiksi tähtäävillä junioreilla syntyi huippu-urheilijoiden vaatimukseen 10 000 harjoitustunnista vajetta, niinkuin selvitys on osoittanut. Nythän tilanteeseen on tehty korjauksia ja Jääkiekkoliitto on muuttanut junioritoiminnan ohjeita vuodesta 2009 alkaen uusiksi.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tähän on tultu, niinkuin tutkimus on osoittanut. Harjoitustuntivaje, mikä on syntynyt juuri sinä aikana, kun Nuori Suomi on vaikuttanut liikuntamääriin päiväkodeissa, kouluissa ja urheiluharrastuksessa, on melkoinen. Tässä on Nuorella Suomella iso haaste edessään, kun sen tehtävänä on nostaa liikuntaharrastusta päivökodeissa, kouluissa ja urheiluseuroissa sille tasolle, että 2000 tunnin harjoitusvaje kurotaan umpeen...

Nuori Suomi ei vastaa päiväkotien, koulujen tai urheiluseurojen toiminnasta, kuten olemme moneen kertaan tässä ketjussa todenneet.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Ja kyse ei ole muuten välttämättä samasta asiasta eli Fazer-turnausten kaikki pelaa -säännöt ja nauhasääntö voivat olla kaksi eri asiaa.

Niin en tiedä onko mitään tekemistä, koska aika laajalti oli nuo hihanauhat käytössä tuolloin 80-luvun loppupuolella. Itse muistan että pelasimme ainakin aluesarjan(Uudenmaan) niiden kanssa ja muistikuvana myös turnaukset, mutta en täysin varmasti mene sanomaan. Vasta siinä ~13-vuotiaana(eli varmaankin jossain D-nuorissa) tuo taisi loppua.
 

PJx

Jäsen
Muutenkin nauhasäännöistä kinastelu ei ole kovin rakentavaa, kun ottaa huomioon esimerkiksi tamperelaisen junnutuotannon. Nauhasääntöjen ja kaikkipelaa-ajattelun vaikutus ei pitäisi näkyä isosti vielä aivan 90-luvun alussa syntyneiden kehityksessä.

Pojat pelasivat muistaakseni F-junnuihin asti liiton sarjojen ulkopuolella ja jostain noin G-junnuista asti pitkällä kentällä. F-kausi vedettiin muistaakseni kahta sarjaa (?), josta liiton sarja liiton säännöillä (poikittain+nauhat?). Varsinaisesti nauhat oli riesana suunnilleen pari kautta, mikä ei voi selittää tason laskua.

Niin kuin olen aiemminkin sanonut, junnutuotannon ”romahdus” ajoittuu jäähallien rakennusbuumiin. Oma tulkintani on, että hallijään määrän kasvu johti siihen, että harrastuspohja laajeni, mutta resurssit pysyivät samoina (paitsi hallijää ). Samoin ”valintakriteerit” muuttuivat poikien määrän kasvaessa. Näihin muutoksiin järjestelmä ei pystynyt vastaamaan , vaan vaatimustaso putosi.
 

mtt

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Detroit(tiputin Bluesin pois. Blues on paska)
Mielenkiintoinen ja hyvä pointti PJx.

Eiköhän taustalla ole se että harrastajamääriä on haluttu kasvattaa ja siten myös hallien maksajien määrää. Tästä seuraa se että on monen tasoista ja haluista pientä peluria mukana. Ja kaikkien pitää päästä pelaamaan jotta maksajat ei katoa.

Sama juttu on näkyvissä tänäkin päivänä ja monessa yksilölajissakin. Esim taitoluistelussa on vähemmän lahjakkaita mukana (hyvä niin) jakamassa valmentajien palkkakuluja. Vanhempien vaan pitää tajuta milloin kannattaa lopettaa maksaminen (kun lasta ei enää kiinnosta).

Jääkiekossa tämä näkyy siten että kerätään iso rinki (maksajia) mutta osa ei pääse peleihin tai jäälle (ehkä kertaakaan).

On hyvä asia että osa joukkueista on kilpajoukkueita joissa ei ole peluutusrajoituksia. Ja on hyvä että on joukkueita joissa kaikki oikeasti pääsee pelaamaan. Se on sitten ihan sama pelaako nämä joukkueet samassa sarjassa tai ei.

Mutta siihen ei tartte mennä että kaikkien pitää saada voittaa vuorotellen:-)
 

PuckFace

Jäsen
Suosikkijoukkue
Texas Rangers
Finland Selects

Joopa joo,

Kun kaikki kontrolli ja kaikki resurssit kerätään yhteen paikkaan, kaikki valta tiivistyy samaan ympyrään, jonka jälkeen seuraava askel on se että valta positioidaan niin tiiviisti keskeisten henkilöiden haltuun että kukaan 'yli-innokas' ei pääse sotkemaan kuvioita.

Tässä herää monenmoisia kysymyksiä motiiveista. Tai, rehellisyyden nimissä mainittakoon, on jo herännyt vuosia sitten.

On se kumma juttu - mikä ihmeen paha siinä voi olla että yritetään kehittää yksilötaitoja omaehtoisesti. Vai onko syynä se, että tietylle linjalle valitut pelaajat koetaan niin isoiksi investoinneiksi, että niiden ohi ei yksinkertaisesti saa ujuttaa muuta tietä? Mainitussa raportissa oli muistaakseni maininta siitä, että pelaajakohtainen kustannus alle 20-vuotiaiden kisoissa pelaavalle Leijonalle on 75,000 euroa kun koko investointijakso alusta alkaen lasketaan mukaan. Tässä on ilmeisesti huomioitu se, että alkupäässä resursseja käytetään melko laajan joukon kartoittamiseen.

Näyttäisi käyneen toisaalta myös niin, että hyvin alusta alkaen yksilöllistä valmennusta on voinut saada, ja siten mahdollisuuksia edetä laajan seulottavan joukon kärkeen, etenkin jos omassa perheessä löytyy kovia pelimiehiä. Väitän että näissä pelimiehissä on niitä, jotka haluaisivat jakaa osaamistaan myös laajemmalle joukolle, koska jokainen pelimies tietää, että vain kova todellinen kilpailu johtaa kovaan tasoon, kovaan ja leveään kärkitasoon kun kamppaillaan isoilla areenoilla.

Aina on vaarallista jos kirjoitetaan Yksi Totuus isoilla alkukirjaimilla ja sen varaan rakennetaan; Meidän Peli......jne. Vaihtoehtoja pitää olla myös yksilöille, veikkaan että tilalle tulee muita keinoja vastata siihen kysyntään joka on kaikkialla maailmalla kova: Miten voin kehittyä vielä paremmaksi. Esim. Kanadassa tämä hyvin tavallista, että yksilöt hakevat omia valmennusapuja. Yksilön kehittämisen edistäminen palvelee kaikkia kiekkokuluttajia, erityisesti katsojia, minkä olemme kaikki saaneet todeta ilolla juuri päättyneitä MM-kisoja seuratessamme, koska se että oma joukkue ei voittanut ei ole se tärkein asia, kun arvioidaan sitä viihdettä jota maailman huippujen kohtaaminen tarjoaa.

Johtiko Nuori Suomi sitten siihen, että kaikki tuntuu tässä lajissa keskittyvän, on paljon laajempi kysymys - tuskinpa vain. Lajissa on monta muutakin ulottuvuutta, joka ei komiteoilla ja kabineteilla ratkea. Iksilö sen hien ja tuskan itsestään antaa ja sieltä kautta niitä tuloksia syntyy jos rakenne on muuten sellainen että todellinen kilpailu pääsee vaikuttamaan.
 

scholl

Jäsen
Johtiko Nuori Suomi sitten siihen, että kaikki tuntuu tässä lajissa keskittyvän, on paljon laajempi kysymys - tuskinpa vain. Lajissa on monta muutakin ulottuvuutta, joka ei komiteoilla ja kabineteilla ratkea. Iksilö sen hien ja tuskan itsestään antaa ja sieltä kautta niitä tuloksia syntyy jos rakenne on muuten sellainen että todellinen kilpailu pääsee vaikuttamaan.

Yksi asia, joka minua näissä Nuori Suomi, Meidän Peli jne. keskusteluissa ihmetyttää on se ripustautuminen yhteen ainoaan lajiin. Lähes kaikki meidän lahjakkaimmat pelaajat ovat olleet hyviä monissa lajeissa. Ihan jostain Jari Litmasesta lähtien. Pelaaja on sitten vasta joskus 15-16 ikäisenä tehnyt valinnan esim. jalkapallon ja jääkiekkoilun välillä. Toinen mikä ihmetyttää on se halu opettaa taktiikkaa ja vastaavia juttuja hyvin nuorille junnuille. Olin Finnair Stadiumilla katsomassa aikanaan futiksen U17 arvokisoja. Espanjan joukkueen kundeilla ei ollut mitään hajua taktiikasta. Pelasivat typerästi, mutta olivat hemmetin taitavia. Nyt samat jätkät, kuten vaikkapa Cesc Fàbregas, pelaavat suurseuroissa.
 

Swearengen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fortress Europe, turvattomat tilat
Lähes kaikki meidän lahjakkaimmat pelaajat ovat olleet hyviä monissa lajeissa. Ihan jostain Jari Litmasesta lähtien.

Totta. Esim. Jere Lehtinen sai käytännössä valita lähtikö junnuna jääkiekkoon vai jalkapalloon nuorten maajoukkuetasolla. Petteri Nummelin samoin.

Selänne on myös tyypillinen fyysisen motoriikan monilahjakkuus. Huippu lätkässä, ihan hyvä myös tenniksessä ja fudiksessa. Pienellä lisäpanostuksella moottoriurheilukin sujuisi Temeltä ammattitasolla ilman, että Kalelle tulee kolhuja :)

Toinen mikä ihmetyttää on se halu opettaa taktiikkaa ja vastaavia juttuja hyvin nuorille junnuille

Juuri tämä on perseestä ja hyvin todennäköisesti pääsyy siihen, miksi Suomesta ei tule tarpeeksi taitavia maalintekijöitä vaan tunnollisesti koohottavia, mutta kädettömiä yleispelaajia. Prioriteetit sekaisin junnuvalmennuksessa. Siellä varmaan hoetaan vaan "jalat, jalat! ja puolusta, puolusta!"
 

PuckFace

Jäsen
Suosikkijoukkue
Texas Rangers
Olette aivan oikeassa; Jenkkien yliopistokoriksessa pelasi aivan huipulla muutama vuosi sitten kaveri joka sittemmin meni fudiksen puolelle nousten aivan huipulle (Julius Peppers), samoin baseballissa pelaa kavereita jotka olisivat voineet menestyä fudiksessa (siis jenkkipelissä) ja aika moni tekee edelleenkin valinnan yllättävän myöhään ja aika vaativalla tasolla. Kaikki urheilu tukee kaikkea urheilua. Samoja joukkuepelien lainalaisuuksia löytyy niin laajalta alueelta, että todellakin hämmästyttää miten vähän siitä ammennetaan. Itse asiassa on jopa niin, että sanotaan suoraan, että meidän Akatemiaan ei poika tule jos jatkaa kiekon parissa, se on valittava nyt (12v!).

Kuuliko kukaan muu muuten Klingan haastattelua (terveisiä Perelle!) radiossa, jossa hän kuvaili koriksen ja kiekon välityksiä, pere pelaa itse nykyään aika paljon lätkää, oli MM-radiossa bongattuna.
 

Glove

Jäsen
Niin, miksi se lajivalinta pitää tehdä niin aikasessa vaiheessa? Kerran tässä juteltiin kaverin kanssa, että jos joskus vielä aletaan valmentamaan niin vedetään samaa porukkaa talvella kiekossa ja kesällä futiksessa. Kaveri kun on ollut usemman vuoden futiksessa valmentajana ja sitten tuli myöhemmin poikansa mukana mulle kaveriksi kiekkoporukkaan. Kaveri olis ykköskoutsi futiksessa ja minä jäkiksessä. Siinä kun vielä sopivasti rytmittäis futis ja kiekkotreenit niin saisi helposti viikkoon 5 treeniä ja pelit päälle.
 

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
Hyvä Tappara!

Tappara käynnistää valmennuksen mentoriohjelman

Muutaman kerran ihmetellyt tälläkin palstalla, miksi päätoimisia valmentajia ei käytetä enemmän hyödyksi.

Tämän soisi leviävän muihinkin seuroihin, en tiedä onko sitä virallisesti muut harrastaneet?
 

Fordél

Jäsen
Yksi asia, joka minua näissä Nuori Suomi, Meidän Peli jne. keskusteluissa ihmetyttää on se ripustautuminen yhteen ainoaan lajiin. Lähes kaikki meidän lahjakkaimmat pelaajat ovat olleet hyviä monissa lajeissa. Ihan jostain Jari Litmasesta lähtien. Pelaaja on sitten vasta joskus 15-16 ikäisenä tehnyt valinnan esim. jalkapallon ja jääkiekkoilun välillä.

Ehdottomati näin! Monipuolisuus on kaiken a ja o. Hyvin harvassa on ne urheilijat, valmentajat ja muut urheiluvaikuttajat, jotka vannovat ainakin julkisuudessa aikaisen lajivalinnan nimeen. Valitettavasti välillä kuulee "kentältä" kuinka joku valmentaja on suhtautunut hyvin kriittisesti lapsen muihin harrastuksiin ja painottanut keskittymistä omaan lajiinsa. Kuitenkin kun haastattelet lähes ketä tahansa nykyistä huippu-urheilijaa, löytyy hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan lähes poikkeuksetta monipuolinen lajitausta. Valinta on sitten tehty jossain vaiheessa kun siltä tuntuu, mutta sen kanssa ei ole kiiruhdettu.

Saman suuntainen ilmiö on olemassa myös esim. balettipuolella, jossa ainakin vanhemmissa on paikoin ajattelua, että baletti ei sovi yhteen esim. taistelulajien kanssa. Mitä vielä, taistelulajeissakin oppii vaikka mitä asioita, joista on hyötyä baletissa.

Eli monipuolisesti vaan eri lajeja jos ja kun intoa riittää ja kaikenlainen turha lajikateus pois. Suomalaisen huippu-urheilun kannalta keskeistä on saada lapset mahdollisimman aikaisessa vaiheessa sisäistämään liikunnallisuus ja harrastamaan monipuolisesti eri lajeja. Mitä enemmän ja mitä laajempi joukko lapsista liikkuu niin sitä parempitasoisia aihioita ohjautuu myös huippu-urheiluun.

Hyvä Tappara!

Tappara käynnistää valmennuksen mentoriohjelman

Muutaman kerran ihmetellyt tälläkin palstalla, miksi päätoimisia valmentajia ei käytetä enemmän hyödyksi.

Tämän soisi leviävän muihinkin seuroihin, en tiedä onko sitä virallisesti muut harrastaneet?

Hienoa, että tällaistakin yhteistyötä tehdään.

Itse kaipaisin tällaisen yhteistyön lisäksi yhä enemmän yhteistyötä urheiluseurojen ja koulun välille. Paljonhan tästäkin asiasta on puhuttu, mutta aika vähän on vielä tapahtunut siihen nähden mikä on tässä asiassa potentiaali. Urheiluseuroissa on paljon osaavia ja innokkaita valmentajia, joita ei kuitenkaan hyödynnetä kuin vain urheiluseuran toiminnassa. Samaan aikaan meillä ei lapset liiku riittävästi, viettävät paljon aikaa iltapäivisin yksin ja toisaalta seuratkin taas kaipaisivat varmasti lisää harrastajia, joten jonkinlainen synergiaetu tässä olisi varmasti saatavissa.

Eli vaikka ennen koulupäivää, suoraan koulun jälkeen, viikonloppuisin tai iltaisin järjestettäisiin enemmän erilaisia liikuntakerhoja (niin yhteen lajiin kuin eri lajeihin keskittyviä), joita eri urheiluseurojen osaavat valmentajat vetäisivät. Näin saataisiin houkuteltua varmasti enemmän lapsia mukaan seuratoimintaan tai ylipäänsä harrastamaan liikuntaa ja seuroihin voitaisiin ehkä palkata yhä enemmän osaavia valmentajia/ohjaajia kun palkkakuluja voitaisiin jakaa koulun ja seuran kesken.
 

msg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sopimustekninen verovelka
Valitettavasti välillä kuulee "kentältä" kuinka joku valmentaja on suhtautunut hyvin kriittisesti lapsen muihin harrastuksiin ja painottanut keskittymistä omaan lajiinsa.

Taitaa vain olla niin, että aika varhaisessa vaiheessa tietyissä lajeissa viikottaisten harjoituskertojen määrää ja kestoa on kasvatettu sellaiseksi, että edes kahta lajia harrastavalla ei riitä viikossa tunnit eikä päivät. Eli sinällään ei kielletä toisen lajin harrastamista, mutta lähtökohtaisesti edellytetään osallistumista kaikkiin viikottaisiin harjoituksiin.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Itse kaipaisin tällaisen yhteistyön lisäksi yhä enemmän yhteistyötä urheiluseurojen ja koulun välille. Paljonhan tästäkin asiasta on puhuttu, mutta aika vähän on vielä tapahtunut siihen nähden mikä on tässä asiassa potentiaali.

Tämä on aika lailla paikkakunnan koosta riippuva juttu. Omakohtaiset kokemukset positiivisia, sillä Hämeenlinna on vielä sen verran pieni kaupunki, että ala-asteikäisillä harjoituspäivät koordinoidaan esim. salibandyn, jääkiekon ja jalkapallon suhteen päällekkäisyyksiä välttäen. Ei ole niin montaa seuraa, ettei yhteistyö onnistuisi.
 

Fordél

Jäsen
Taitaa vain olla niin, että aika varhaisessa vaiheessa tietyissä lajeissa viikottaisten harjoituskertojen määrää ja kestoa on kasvatettu sellaiseksi, että edes kahta lajia harrastavalla ei riitä viikossa tunnit eikä päivät. Eli sinällään ei kielletä toisen lajin harrastamista, mutta lähtökohtaisesti edellytetään osallistumista kaikkiin viikottaisiin harjoituksiin.

Jep, varmasti tämä on ongelmallista, mutta ei missään nimessä estä monen lajin laadukastakin harrastamista samaan aikaan. Esim. tossa Sisu - kohti Lontoota -ohjelmassakin on tää nuori meloja Jeremy Hakala, jonka päälaji on melonta. Siinä hän on nuorissa Suomen yksi huipuista, mutta on samaan aikaan pitänyt sivulajina uintia, jossa on myös ihan huipputasoa. Ilmeisesti pikkasen uintitreeneistä on joutunut luistamaan. Kuitenkin täytyy muistaa, että nämäkin lajit myös tukevat ihan hyvin toisiaan treenausmielessä. Lisäksi eri lajit on vähän kausikohtaisia, joten voit keskittyä vaikka talvisin enemmän toiseen lajiin ja jättää toista vähän sivummalle kun taas kesällä homma menee tosin päin.
 

Fordél

Jäsen
Tämä on aika lailla paikkakunnan koosta riippuva juttu. Omakohtaiset kokemukset positiivisia, sillä Hämeenlinna on vielä sen verran pieni kaupunki, että ala-asteikäisillä harjoituspäivät koordinoidaan esim. salibandyn, jääkiekon ja jalkapallon suhteen päällekkäisyyksiä välttäen. Ei ole niin montaa seuraa, ettei yhteistyö onnistuisi.

Tarkoitatko siis että koulu ja urheiluseurat tekee yhteistyötä sen suhteen, että harkat ja koulupäivät natsaa paremmin yhteen?
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Tarkoitatko siis että koulu ja urheiluseurat tekee yhteistyötä sen suhteen, että harkat ja koulupäivät natsaa paremmin yhteen?

HJS:n(Hämeenlinnan Jalkapalloseura) toiminta on ainakin mennyt niin hyvin yhteistyöhön Hämeenlinnan koulujen kanssa, että siellä kokopäiväinen valmentaja toimii osa-aikaisesti koulussa vetämässä urheilukerhoja ja loput päivästä valmentaa junnuja.

Tampereella jalkapallo-Ilves on koittanut ainakin osittain samaa, en tosin tiedä ihan tarkasti missä tuon suhteen mennään.

Eli yritystä on, mutta käytännön taso on vielä hyvin paikkakuntakohtaista ja riippuu useimmiten enemmän koulun ja/tai seurojen yksittäisistä henkilöistä, kuin laajemmasta toiminnasta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös