Nuori Suomi ry

[Fordél]

HJS:n(Hämeenlinnan Jalkapalloseura) toiminta on ainakin mennyt niin hyvin yhteistyöhön Hämeenlinnan koulujen kanssa, että siellä kokopäiväinen valmentaja toimii osa-aikaisesti koulussa vetämässä urheilukerhoja ja loput päivästä valmentaa junnuja.

Tampereella jalkapallo-Ilves on koittanut ainakin osittain samaa, en tosin tiedä ihan tarkasti missä tuon suhteen mennään.

Eli yritystä on, mutta käytännön taso on vielä hyvin paikkakuntakohtaista ja riippuu useimmiten enemmän koulun ja/tai seurojen yksittäisistä henkilöistä, kuin laajemmasta toiminnasta.

Jep, tosiaan näitä yksittäisiä juttuja on olemassa ja Hämeenlinnankin kuvio kuulostaa mainiolta, mutta tämä toimintamalli pitäisi saada koko maahan.

 

[PJx]

Yksi asia, joka minua näissä Nuori Suomi, Meidän Peli jne. keskusteluissa ihmetyttää on se ripustautuminen yhteen ainoaan lajiin. Lähes kaikki meidän lahjakkaimmat pelaajat ovat olleet hyviä monissa lajeissa. Ihan jostain Jari Litmasesta lähtien. Pelaaja on sitten vasta joskus 15-16 ikäisenä tehnyt valinnan esim. jalkapallon ja jääkiekkoilun välillä.

En millään halua kyseenalaistaa itse asiaa, mutta näistä entisajan esimerkeistä ei voi tehdä luotettavaa päätelmää.

Totta ihmeessä wanhan hyvän ajan huiput harrastivat monia lajeja. Eihän he olisi muuten ehtineet kerätä vaadittavia harjoittelumaileja kasaan.

Se mitä tämä useamman lajin harrastaminen ainakin kertoo, on lähinnä, että tie huipulle vaatii runsaasti harjoitusmaileja. Miten nämä tehokkaimmin kerätään, on toinen juttu. Siitä olen kuitenkin melko varma, että myös lajinomaisia toistoja on tehtävä riittävästi (=järjettömän paljon) kaiken muun treenamisen lisäksi. Pahaa pelkään, että nykysysteemillä puutteita jää sekä kokonaisharjoitusmääriin että lajiharjoitteluun. Tää maailma on vaan mennyt siihen, että yhtä tehokasta harjoitustuntia kohti menee aivan liikaa aikaa kaikkeen oheistoimintaan.

 

[Osmo Rapeli]

Tarkoitatko siis että koulu ja urheiluseurat tekee yhteistyötä sen suhteen, että harkat ja koulupäivät natsaa paremmin yhteen?

Eagle ehtikin jo vastata, lisäksi viittasin erityisesti siihen, että eri lajien valmentajat jakavat ikäryhmälleen harjoituspäiviä niin, etteivät ne ole päällekkäin. Steelers (sb), HPK ainakin, talvisaikaan.

 

[vsmo]

Juu, harjoittelun tulee olla monipuolista ja lasta innostavaa.

Oma poika oli ikäisekseen isokokoinen ja polvet kipeytyivät kun HPK:n kesätreenien painiharjoituksissa mm. kantoivat joukkuetovereitaan, mikähän talvisodan henki tuossakin sitten oli innostajana.

Nämä -96 junnujen valmentajapellet saikin kuulemma valmennuskiellon jonkun Lahdessa pelatun junnu-turnausepisodin jälkeen.

 

[Salama15]

Juu, harjoittelun tulee olla monipuolista ja lasta innostavaa.

Oma poika oli ikäisekseen isokokoinen ja polvet kipeytyivät kun HPK:n kesätreenien painiharjoituksissa mm. kantoivat joukkuetovereitaan, mikähän talvisodan henki tuossakin sitten oli innostajana.

Tuntematta juuri tätä tapausta, tuo on erittäin paljon käytetty voimanhankinta-harjoite nuoremmilla junnuilla jotka eivät vielä ole punttisaliharjoitteluun tarpeeksi vanhoja. Itsekin vedin aikanaan Ahveniston maauimalan rappusia ylös oksennus kurkussa ja kaveri repparissa.

Toki tuossa harjoitteessa on hemmetin tärkeä tuntea pelaajien fysiikka => periaatteessa saman mittaiset kaverit voivat painaa +/- 10-15kg ja siinä toinen pääsee liian helpolla kun toinen lyyhistyy kuorman alle... Polvikivut taasen tavallaan "kuuluvat" kasvavien urheilijanalkujen uraan, yksi yleisimmistä on Osgood-Schlatterin tauti (Likes
), josta esim. meidän jantteri kärsii. Tuo juontaa yleensä juurensa jalkaterän väärästä asennosta joka tekee polven liikkumisesta epäluonnollista ja varmasti kärjistyy "ylikuormalla" urheillessa.

 

[vsmo]

Tuntematta juuri tätä tapausta, tuo on erittäin paljon käytetty voimanhankinta-harjoite nuoremmilla junnuilla jotka eivät vielä ole punttisaliharjoitteluun tarpeeksi vanhoja. Itsekin vedin aikanaan Ahveniston maauimalan rappusia ylös oksennus kurkussa ja kaveri repparissa.

Varmasti on paljon käytetty ja hyväksi havaittu harjoitusmenetelmä, me vaan toimimme sen ohjeen mukaan, jonka tilanteessa saimme.
Meillä on jo useampi vuosi kun poika noissa harkoissa pyöri, hauskoja pelireissuja oli pojalla ja kyllähän nuo isän hommatkin on pääosin positiivisesti mieleen jäänyt, varsinkin kun hoiti "pelikelloa".

HPK:lla on hyvä juniori-valmennus, tulokset puhuvat puolestaan.
Onneksi on harvassa ne kerrat, että valmentajille annetaan valmennuskielto.

edit. tämä siis pohjimmiltaan sama viesti, kun edellinen tähän ketjuun, mutta ilman olutta.

 

[Pekkis]

Tuntematta juuri tätä tapausta, tuo on erittäin paljon käytetty voimanhankinta-harjoite nuoremmilla junnuilla jotka eivät vielä ole punttisaliharjoitteluun tarpeeksi vanhoja. Itsekin vedin aikanaan Ahveniston maauimalan rappusia ylös oksennus kurkussa ja kaveri repparissa.

Tässä puhutaan varmaan jostain 12-15 vuotiaista urheilijanaluista?

Ihmettelen vaan, että jos pojat ovat punttisalille vielä liian raakileita, niin miten tämä harjoite muka on jollain tapaa turvallisempi esim. juuri polville?
Otat viestissäsi hyvin esille tuon pelaajien välisen kokoeron eli voi tulla tilanteita, joissa 40 kiloinen rääpäle kantaa 60 kiloista "Hesekahvaa" räkä poskella. Todennäköisesti huonolla tekniikalla ja marketin skeittikengillä...

Rapputreeni on todella tärkeä ja nopeasti urheilijan fysiikkaa kehittävä harjoite, mutta väärällä toteutuksella siitä ei ole pahimmassa tapauksessa kuin haittaa.

Tässä on tullut viime vuosina seurailtua eri joukkuelajien harjoittelua melko läheltä ja onhan se nyt käsittämätöntä, että jo monta vuotta lajia harrastaneet kaverit ei kaikki osaa vittu edes juosta! Juoksuharjoittelun täydellinen laiminlyönti kun vielä "suoritetaan" kahdessa toisiaan melko lähellä olevassa lajissa (jääkiekko/jalkapallo), niin ei tarvitse hirveästi ihmetellä miksi jantterin kroppa on ihan paskana jo teini-iässä.

Huvitti, eilenkö se oli, kun Suomen 21-maajoukkue otti Ukrainalta pataan ja puoliajalla haastateltiin jotain lahjakasta pelaajaa. Kaveri ylpeänä kehuskeli kuinka oli aina kritisoinut treeneissä juoskuharjoittelua. Käytti puheidensa mukaan senkin ajan potkuharjoitteluun. No, naama väärällä käveli sitten pelissä vaihtoon kun ei oikein saanut pelissä palloa.
Illalla tuli sitten toosasta oikeaa jalkapalloa, ja jos vertaa tätä lahjakasta juoksuharjoittelua vieroksuvaa suomipoikaa vaikka Saksan maajoukkueen oikeaan laitalinkkiin, niin "pienoista" eroa mielestäni havaittavissa sekä ulkoisessa habituksessa, että liikkumisessa pelin aikana...;)

Juoksuharjoittelun vieroksuminen on kyllä kumma asia. Helpoin ja takuuvarmin keino parantaa yksittäisen pelaajan fysiikkaa, mutta jos valmentajat ovat niin vitun pihalla, etteivät sitä osaa tuoda esille, niin eihän sille sitten mitään voi. Vanhemmat tuntuu tänä päivänä olevan niin totaalisen ulkona, että sääliksi vaan välillä käy.

 

[Salama15]

Tässä puhutaan varmaan jostain 12-15 vuotiaista urheilijanaluista?

Ihmettelen vaan, että jos pojat ovat punttisalille vielä liian raakileita, niin miten tämä harjoite muka on jollain tapaa turvallisempi esim. juuri polville?
Otat viestissäsi hyvin esille tuon pelaajien välisen kokoeron eli voi tulla tilanteita, joissa 40 kiloinen rääpäle kantaa 60 kiloista "Hesekahvaa" räkä poskella. Todennäköisesti huonolla tekniikalla ja marketin skeittikengillä...

Joo, puhutaan... Ja JOS tuo esittämäsi skenario toteutuu niin kenkää koutsille välittömästi!!

Jotta tuosta harjoitteesta saadaan oikea vaikutus niin tarvitaan totta kai oikeat jalkineet (ja ne nauhat prkl kireällä), oikea kuorma (samanpainoiset ukot), järkevä määrä toistoja ja rauhallinen tahti. Hyvä harjoite reisille sekä myös keskivartalolle joka on nykyjunnuilla usein se heikoin osa-alue...

 

[msg]

Johtavaksi itseään kutsuva ja hovinsa varmaan iloitsee, kun harrastajat vaihtavat liikunnan harrastamisen johonkin muuhun ja antavat tilaa pelaajatuotantoeläimille?

| Yle Uutiset | yle.fi (Urheilujärjestöt karkottavat nuoret liikunnan parista)

Kannattaisikohan tätäkin asiaa miettiä muustakin näkökulmasta kuin siitä johtavaksi itseään kutsuvan ja hovinsa hyvin kapeasta näkökulmasta?

 

[eagle]

Johtavaksi itseään kutsuva ja hovinsa varmaan iloitsee, kun harrastajat vaihtavat liikunnan harrastamisen johonkin muuhun ja antavat tilaa pelaajatuotantoeläimille?

| Yle Uutiset | yle.fi (Urheilujärjestöt karkottavat nuoret liikunnan parista)

Kannattaisikohan tätäkin asiaa miettiä muustakin näkökulmasta kuin siitä johtavaksi itseään kutsuvan ja hovinsa hyvin kapeasta näkökulmasta?

Ongelma on toisaalta siinä että koska lätkä on ainoa laji mikä Suomessa on puhtaasti ammattilaislaji ja jossa pyörii paljon rahaa, niin myös silloin siinä varmasti tuo junnumaailma on raadollisempaa ja kilpailu kovempaa. Sen lisäksi koska kustannukset ovat aika isot, niin puhtaasti harrastustoiminta on vaikeampaa järjestää. Toisin kuin vaikka jossain uinnissa tai vaikka lentiksessä/koriksessa.

Jääkiekko on siis tavallaan itse ajanut itsensä tuohon asemaan.

Itse toki toivoisin että jokaisessa lajissa löytyisi sopivasti erilaiseen toimintaan erilaisia seuroja/joukkueita.

 

[PJx]

Johtavaksi itseään kutsuva ja hovinsa varmaan iloitsee, kun harrastajat vaihtavat liikunnan harrastamisen johonkin muuhun ja antavat tilaa pelaajatuotantoeläimille?

| Yle Uutiset | yle.fi (Urheilujärjestöt karkottavat nuoret liikunnan parista)

Kannattaisikohan tätäkin asiaa miettiä muustakin näkökulmasta kuin siitä johtavaksi itseään kutsuvan ja hovinsa hyvin kapeasta näkökulmasta?

Ennenkin tämä pitäisi nähdä herätyksenä, että harrasteliikunnan ja kilpaurheilun työntäminen samojen vapaaehtoisten vastuulle on järjetöntä. Tästä kärsivät lähes kaikki.

No kaikkein pienimmille junnuille sekin saattaa sopia, mutta raja tulee äkkiä vastaan. Niin kauan kun edes taustalla on häivähdys todellisia urheilullisia tavoitteita, niin harrasteaspekti ei nouse ykkösprioriteetiksi. Toisaalta, niin kauan kun urheilulliset asiat eivät sanele toiminnan luonnetta, niin huippuja ei kehity.

Kilpaurheilun luonne on loppupeleissä, että lähes kaikista tulee jossain vaiheessa drop-outeja. Muuten kyse ei olisi huippu-urheilusta.

Koska on luonnon laki, että urheiluseuroissa valtaosa resursseista menee urheiluun, on huono ajatus tuoda harrastustoimintaa resurssien rippeille.

 

[Pekkis]

Kilpaurheilun luonne on loppupeleissä, että lähes kaikista tulee jossain vaiheessa drop-outeja. Muuten kyse ei olisi huippu-urheilusta.

Totta. Löytyy myös lajeja joissa potentiaalisten "drop-out"-tapausten roikkuessa sinnikkäästi harrastamansa lajin parissa tulee silti menestystä. Tällöin kyse ei ole huippu-urheilusta vaikka osa tiedotusvälineistä kuinka koittaa toisin väittää.

Maailma muuttuu ja me, tai siis osa teistä, sen mukana. Vanhat perinteiset lajit menettävät suosiotaan, ja tilalle tulee mukavampia ja vaatimustasoltaan ei niin tylyjä lajeja.

Media tottakai siirtää painopistettä niihin lajeihin joista ihmiset ovat kiinnostuneita. Täysin ymmärrettävää. Median vaikutusvallasta taas ihmisten mielipiteisiin saatiin erinomainen esimerkki, kun eräässä gallupissa kysyttiin arvostetuinta urheilulajia. Joko ihmiset ovat vaan niin ulalla, tai kysely tehtiin tarkoitushakuisesti oikeassa ympäristössä, mutta lopputulos veti kyllä allekirjoittaneen hiljaiseksi...

 

[Osmo Rapeli]

Sitä minä en kyllä oikein ymmärrä, että jääkiekon vaativuudesta valitetaan. Siis kallistahan se on, ja järki päähän ja jäitä hattuun valmentajille kokonaisuutena, varmasti väärä valmentaja voi tappaa lahjakkuuksiakin, ja älyä pitää olla pitää homma vaativuuden yhteydessä mielekkäänä, mutta jumalauta koko Suomi on täynnä tekojäitä ja mahdollisuuksia lätkiä ja lätkäillä. Jos taas haluaa pelata hallissa varusteet päällä niin sen suhteen lätkä on kallis ja vähän vaikeampi laji, mutta onpa siinäkin aiiiika paljon harrasteporukoita olemassa.

Enkä nyt laita tätä yksin nuorison pullamössöilyksi. Tiedän, että itsekin selittelen joukkueurheilemattomuuttani sillä, että ei ole oikein porukkaa. Noh, vaihtoehtoisia lajeja onneksi löytyy, liikkumaan pääsee muutenkin kun vain nostaa perseensä.

PS. ottakaa mut pelaamaan

 

[Hemingway]

Ongelmahan tilanteessa on se, että lahjakkaimmat eivät ole aina motivoituneimpia. Hyvä olisi, kun koko lössiä saataisiin kuljetettua mahdollisimman pitkään mukana. Motivaatio voi herätä myöhemmälläkin iällä - silloinkin, kun on vielä aikaa kehittyä.

 

[siffa]

Eilen Radio Suomessa keskustelivat Suomen uinnin alennustilasta Sakari Kilpelän toimittamassa ohjelmassa Kari Ormo ja Timo Seppälä. Kari Ormon viesti on yksinkertainen ja soveltuu myös tänne jääkiekkokeskusteluun. Maailmalla nuoret uimarit ovat nousseet uinnissa olympiavoittajiksi sen takia, että heidän systemaattinen, tavoitteellinen uinnin harjoittelu on aloitettu 4-vuotiaina. Nämä nuoret (nyt 16-19 vuotiaat) olympiavoittajat ovat harjoitelleet enemmän kuin suomalaiset 20-vuotiaat uimarit, jotka ovat aloittaneet tavoitteellisen uinnin harjoittelun vasta 10 vuoden iän jälkeen. Ero maailman huippuihin syntyy myös siinä, että maailmalla jo 4-vuotiaina systemaattisen harjoittelun aloittaneet ovat taidollisesti ja kestävyydeltään luoneet sellaiset ominaisuudet, mitä eivät vasta 10 vuoden jälkeen systemaattisen harjoittelun aloittaneet pysty tavoittamaan eikä maailman kärkeen ole mitään mahdollisuuksia enää nousta. Ormo kertoi, että hänen uinnin päävalmentaja-aikanaan korostettiin sitä, että uinnin systemaattinen harjoittelu on aloitettava jo lapsena. Tuloksia myös syntyi silloin ja suomalaisia uimareita oli maailman huipulla useampia. Sen jälkeen, kun Ormo sai 1998 potkut uinnin päävalmentajan tehtävistä, on menty alaspäin vuosi vuodelta. Ormon mielestä olympialaisiin ei pidä lähettää uimareita saamaan kokemusta kansainvälisestä suurkisasta sellaisia urheilijoita, joilla ei ole mitään mahdollisuutta nousta myöhemminkään alkueriä pidemmälle. Olympiakisoihin mennään menestymään, ei saamaan kokemusta.

Kanadassa on jääkiekon juniorisysteemi viety vastaamaan uinnin huippujen kehittämistä. Siellä aloitetaan jääkiekon tavoitteelinen harjoittelu tuossa 4 vuoden iässä ja kilpailu on kovaa jo 6-vuotiaista lähtien. Suomen jääkiekon ei tarvitse odottaa mitään Mika Kojonkosken johtaman huippu-urheilun kehittämistyöryhmän raportteja. Maailman uinnin ja jalkapallon sekä Kanadan jääkiekon juniorisysteemien seuraaminen mahdollisimman nopeasti nostaisi Suomen jääkiekon juniorityön takaisin maailman huipulle kymmenessä vuodessa. Sitä ennen on mentävä Jääkiekkoliiton virheellisesti valitseman Nuori Suomi-järjestelmän 15 vuoden aikana tuottaman pelaajamateriaalin varassa.

En löytänyt vielä netistä linkkiä ko. ohjelmaan, joten ulkomuistista kirjoitin mielestäni erittäin tärkeän Kari Ormon näkemyksen siitä, mistä johtuu uinnin alennustila Suomessa.

 

[msg]

Kannattaisiko tunnustaa, että Suomen kokoisessa maassa ei vuonna 2012 löydy kovinkaan montaa perhettä, joka olisi valmis sitoutumaan tuollaiseen neljän vuoden iässä aloitettavaan tavoitteelliseen harjoitteluun? Tämänkin seikan nämä keskustelijat toivat esille.

 

[Fordél]

Suomen jääkiekon ei tarvitse odottaa mitään Mika Kojonkosken johtaman huippu-urheilun kehittämistyöryhmän raportteja. Maailman uinnin ja jalkapallon sekä Kanadan jääkiekon juniorisysteemien seuraaminen mahdollisimman nopeasti nostaisi Suomen jääkiekon juniorityön takaisin maailman huipulle kymmenessä vuodessa.

Sellaista raporttia ei ole tulossakaan, koska Mika Kojonkoski ei johda HuMu -työryhmää. Muutosryhmän vetäjä on Jukka Pekkala ja Kojonkoski on siinä jäsenenä. Sen sijaan Kojonkoski on valittu olympiakomitean uuden huippu-urheiluyksikön johtajaksi.

Suomalainen huippu-urheilu näyttää menevän kuitenkin ilmeisesti eri suuntaan kuin sinä toivot. Suomessa on ajatuksena "lajirajat alas, moninaisuus ylös". Tällä moninaisuuteen panostamalla Suomessa on ennenkin syntynyt ihan maailmanluokan huippuja kuten vaikka Jari Litmanen. Ja tiedä sitten voidaanko Suomeen soveltaa suoraan yli 30 miljoonan asukkaan maassa toimivia käytäntöjä, jossa on ehkä varaa panostaa vain yhteen juttuun maan ehdottomasti suurimmassa lajissa ja ehkä samalla menettää potentiaalisia huippuja muista lajeista. Itse suosin monipuolista harrastamista nuorena ja esim. lätkässä ihan nuorempien kohdalla moni voimistelua tai yleisurheilua harrastanut tuntuu omaavan lätkän jututkin ihan eri tavalla kun kehonhallinta, koordinaatio ja monet muut ominaisuudet on ihan eri tasolla muihin verrattuna.

 

[siffa]

Ja tiedä sitten voidaanko Suomeen soveltaa suoraan yli 30 miljoonan asukkaan maassa toimivia käytäntöjä, jossa on ehkä varaa panostaa vain yhteen juttuun maan ehdottomasti suurimmassa lajissa ja ehkä samalla menettää potentiaalisia huippuja muista lajeista.

Suomen kannattaakin ottaa mallia pienistä maista, kuten Slovenia ja Liettua. Suomessa on pelaajamassaa jääkiekossa ja jalkapallossa aivan riittävästi. Paljon on ollut mielipiteitä siitä, että näissä lajeissa on liikaakin junioreita mukana, jolloin tulevien huippujen vaatima toistomäärä vaarantuu.

Itse suosin monipuolista harrastamista nuorena ja esim. lätkässä ihan nuorempien kohdalla moni voimistelua tai yleisurheilua harrastanut tuntuu omaavan lätkän jututkin ihan eri tavalla kun kehonhallinta, koordinaatio ja monet muut ominaisuudet on ihan eri tasolla muihin verrattuna.

Tämä on tullut selväksi, että sinä et ole valmis nostamaan Suomen jääkiekon huippujuniorituotantoa kansainvälisen kärjen tasolle. Olet monipuolisen harrastusliikunnan kannattaja, mikä on kyllä suuri arvo sellaisenaan. Maailman huippuja ei monipuolisella harrastamisella nykyään enää tule, koska muissa maissa systeemit on viety Kari Ormon kertomille yksinkertaisille linjoille. Löytyy varmasti urheilulajeja, joissa monipuolinen liikunta lapsena on hyväksi, mutta jalkapallo, jääkiekko, uinti, telinevoimistelu, taitoluistelu, alppi- ja kamppailulajit ovat esimerkkejä lajeista, joita on alettava harjoituttaa systemaattisesti jo hyvin nuorina, mikäli aikoo kansainväliselle huipulle nousta.

 

[TosiFani]

...Tämä on tullut selväksi, että sinä et ole valmis nostamaan Suomen jääkiekon huippujuniorituotantoa kansainvälisen kärjen tasolle...

Se on tullut selväksi, että sinä kannatan tämän kaltaista urheilua, minä en. Minulle riittää, että suomalaisella tyylillä nousee lahjakas urheilija silloin tällöin maailmanhuipulle. Sinun ehdottamassa tilanteessa kyse on vanhempien pakottamisesta, lohikäärmevanhemmuudesta. Urheilu ei ole maailman tärkein asia.

Linkki vie IS:n sivuille.

PS. Etsi linkin kuvista sitä urheilun riemua.

 

[LaTe_Show]

Löytyy varmasti urheilulajeja, joissa monipuolinen liikunta lapsena on hyväksi, mutta jalkapallo, jääkiekko, uinti, telinevoimistelu, taitoluistelu, alppi- ja kamppailulajit ovat esimerkkejä lajeista, joita on alettava harjoituttaa systemaattisesti jo hyvin nuorina, mikäli aikoo kansainväliselle huipulle nousta.

En tiedä miten hyvin olet perillä miten nykylapset liikkuvat, mutta tosiasia on se, että nykyään lapset liikkuvat vähemmän vapaa-aikana kuin ennen ja pääosa liikunnasta tulee näistä ohjatuista, joukkueharjoituksista. Valitettavasti, hyvin moni lahjakas 12-vuotias jääkiekkojuniori ei omaa alkeellistakaan kropanhallintaa, esimerkiksi monelle pelkkä kuperkeikan tekeminen on hankalaa saati sitten, että se tehtäisiin takaperin. Ennen, lapset kehittivät tätä lihasmuistia omatoimisesti, vapaa-aikana ja leikkimällä, liikkumalla ja harrastamalla lajeja monipuolisesti.

Ainakin meillä tämä kylmä tosiasia on tiedostettu, ja iso osa meidän ohjatuista joukkueharjoituksista on nimenomaan suunnattu kehittämään näitä asioita. Pojat ovat ainakin tykänneet noista, sillä ne antavat myös kivaa vaihtelua varsinaiselle lajiharjoittelulle.

Eli hyvään valmennukseen kuuluu, että systemaattisesti luo harjoitteita ja harjoitusvuoroja jotka ovat liikunnallisesti myös monipuolisia.

 

[Fordél]

Tämä on tullut selväksi, että sinä et ole valmis nostamaan Suomen jääkiekon huippujuniorituotantoa kansainvälisen kärjen tasolle.

Ei, kyllä minä olen valmis nostamaan jääkiekkoilumme junnutuotannon kv. kärjen tasolle. En usko, että sinne on vain yhtä tietä ja yhtä totuutta. Monipuolisuudellakin voidaan tuottaa huippuja kunhan tekemisen taso on riittävän laadukasta kaikkialla ja harjoitusmäärät sekä omatoiminen harjoittelu on riittävää.

 

[PuckFace]

Olympiakulmaa

Voi sitä aloittaa myöhemminkin: BBC News - Helen Glovers Olympic gold first for UK talent scheme

Tämä esimerkki on tytöstä, joka viisi vuotta sitten ei päässyt veneellään jaardiakaan kaatumatta. Lahjakkuuksia valittaessa näinkin tarkoilla menetelmillä ja kriteereillä löydetään potentiaalia, jos maalla riittää resursseja testata. Nämä lajit (käsipallo, lentopallo ja soutu) eivät ole tietysti hokiin rinnastettavia, koska vaadittava tekninen osaaminen on ehkä kuitenkin toisella tasolla, mutta se vanha 10,000 tuntia pitää jyystää lajia kun lajia päästääkseen huipulle on nyt ainakin haastettu. Tässä ohjelmassa testataan geneettisiä kestävyysominaisuuksia osana valikointia, mikä myös osittain kumoaa senkin väitteen että kestävyyttä pitää juuri yhdellä tavalla kehittää pitkän ajan kuluessa. Kestävyys näyttäisi olevan oma lahjakkuuden laji, sen voi korvata kovalla työllä, mutta näinkin raju laji kuin soutu onnistuu myöhemminkin aloitettuna.

Huomatkaa myös taustalla löytyvä monipuolisuus tämän urheilijan kohdalla.

Ihmeellinen on tämä keskustelun suunta, että jääkiekko veisi lahjakkuudet, joita se ei käytä tai käyttää loppuun liian nopeasti. Ikään kuin suuntaa pitäisi luoda kiekosta muihin lajeihin jollakin tavalla. Ajatellaanko, että joku viisas sitten keksii nämä kiekkoilijat keihäänheittäjiksi tai kiekontyöntäjiksi, ja sanoo että tässä voisit menestyä paremmin, pääsisit Olympialaisiin, tai jopa menestyisit siellä.

Nuori Suomi -idean avulla on jääkiekossa huikea harrastajamäärä, ja kantavana periaatteena on terveen harrastamisen tukeminen. Jossain vaiheessa harrastaminen tulee mahdottomaksi (esim. lukioikäinen tai opiskeleva alemman sarjan pelaaja jolla on 300 euron budjetti per kuukausi) hyvin monelle. Onko siis niin, että Suomalaisen urheilun menestyksen kannalta tätä pelaajakarsintaa pitäisi tehdä paljon aikaisemmin, vaikka edes positiivisesti niin että tarjotaan hyviä uusia vaihtoehtoja. Silloin kuitenkin mennään tietoisesti hakemaan menestystä jostakin muualta - menestys ei kuitenkaan ole ollut sen talentteja keräävän lajin tarkoitus tämän Nuori Suomi -ideologian puitteissa (tai sitten en ymmärrä lainkaan).

Urheilu ja urheilijat ovat kiinnostavia kun menestystä tulee. Piste. Kaikki kansalliset ohjelmat jotka menestystä luovat käyttävät siihen valtavan määrän resursseja - maailman parhaita sellaisia. Se nyt vaan on selvä, että tässä maassa ne resurssit ovat rajalliset. Menestykseen ei voi tähdätä kaikissa lajeissa, ei millään. Melkein kaikkia lajeja voi silti harrastaa. Mutta se, että lajeissa joissa olemme perinteisesti menestyneet, vähäiset resurssit tuhlataan, on iso ongelma.

Tämä on keskustelu, jossa tunteet käyvät aika kuumana, mutta olisi kiva kuulla dialogi jossa menestyneet urheilijat keskustelevat anlyyttisesti siitä, miten, missä ja kenen toimesta se iso päätös tehdään, ja millä resursseilla. Nimittäin se iso päätös, että haetaan menestystä. Olympialiike elää selvästi uutta renessanssia ja tämä laaja innostuneisuus Lontoon kisoista panee ajattelemaan. En mitenkään osoita sormella, enkä haasta, mutta tarkoittaako Bryggare kenties sitä, että kiekon parista pitäisi aikaisemmin irrota muiden lajien menestyjiä, ja onko silloin niin että Nuori Suomi -kuva jollakin tasolla jarruttaa tätä kehitystä. Kannattaisi ainakin kuunnella. Aloite on hyvä, jos se luo tasokasta pohdintaa. Mutta jätetään se kaljan tarjoaminen sikseen, ei kiekkoa kukaan mene katsomaan muusta syystä, kun siitä että siellä näkee hyvää sporttia, vakiintuneita staroja ja tulevaisuden lupauksia.

Nuori Suomi on jotenkin niin pyhä, että varmasti moni ei uskalla edes siihen sohaista, mutta jos kerrankin keskusteltaisiin ns. puhtaalta pöydältä ja niin että sitä vievät ne joilla on tieteellistä, urheilullista ja taloudellista osaamista vaadittavassa laajuudessa, jotta päästään edes alkuun. Voihan se olla niinkin, että se tulppa ei olekaan Nuori Suomi, vaan joku muu, kuten esimerkiksi lajin tai lajien välinen sulkeutuneisuus. Puhutaan Leijonatiestä, joka vie maajoukkeeseen ja mestaruuksiin. Jos avataan kerralla tämä Nuori Suomi -mökäle, niin perataan tämä Leijonatiekin sitten.

Vielä lopuksi, jos satutte tietämään: montako Kanadalaista valmentajaa on koutsannut nuorten sarjoissa, sanotaanko edes I-div tasolta ylöspäin, tai vielä paremmin, vielä nuoremmista alkaen?

Muuten, tuo juokseminen on hauska juttu: luistelussa ja pikajuoksussa on elementtejä, jotka yhdistävät - miten olisi jos systemaattisesti yhdistetään nuorissa yleishurheilu ja kiekko - näillä lajeilla on aika kiva kausirytmi. Kaikenlaista loikkaa ja pomppua sekä heittelyä yhdistämällä saadaan paljon uutta ja arvokasta. Vein asiaa kerran eteenpäin innolla, mutta vastaukseksi tuli että 'kyllä Petteri, Osku ja Tero saavat joskus ihan olla ongellakin, ei tämä sovi meidän mökkiohjelmaan' noin geneerisesti yleistäen. Mutta jos liitot pelaisivat yhteen, niin stadilainen voisi treenata yu:ta missä tahansa Suomessa eikä muiden lomat mene solmuun, mikä on sekin aika tärkeä asia. Noin käytännössä.

 

[Pekkis]

En tiedä miten hyvin olet perillä miten nykylapset liikkuvat, mutta tosiasia on se, että nykyään lapset liikkuvat vähemmän vapaa-aikana kuin ennen ja pääosa liikunnasta tulee näistä ohjatuista, joukkueharjoituksista. Valitettavasti, hyvin moni lahjakas 12-vuotias jääkiekkojuniori ei omaa alkeellistakaan kropanhallintaa, esimerkiksi monelle pelkkä kuperkeikan tekeminen on hankalaa saati sitten, että se tehtäisiin takaperin. Ennen, lapset kehittivät tätä lihasmuistia omatoimisesti, vapaa-aikana ja leikkimällä, liikkumalla ja harrastamalla lajeja monipuolisesti.

Asia on tasan tarkkaan näin. Jarkko Wiss toimii jalkapallon puolella aluevalmentajana ja on erittäin huolissaan nykyjunioreiden fysiikasta. Pallon kanssa tehdään kyllä töitä, mutta se toinen puoli on monilla jäänyt hoitamatta.

Suomen maajoukkueen vahvuuksia on nimenomaan ollut kova fysiikka, mutta tulevaisuus näyttää sen suhteen kyllä synkältä. U21-joukkueeseenkin mahtuu
sellaisia kavereita, joiden ei kuuluisi missään nimessä siellä olla. Juoksemista avoimesti vieroksutaan, ja näkyy ihan silmillä, että sitä on ihan vieroksumalla vieroksuttu.

 

[TosiFani]

Asia on tasan tarkkaan näin. Jarkko Wiss toimii jalkapallon puolella aluevalmentajana ja on erittäin huolissaan nykyjunioreiden fysiikasta. Pallon kanssa tehdään kyllä töitä, mutta se toinen puoli on monilla jäänyt hoitamatta...

Fysiikan pystyy hoitamaan kuntoon vanhemmallakin iällä, taito tarttuu nuorena.

 

[LaTe_Show]

Fysiikan pystyy hoitamaan kuntoon vanhemmallakin iällä, taito tarttuu nuorena.

Jos tarkoitat fysiikalla yleiskuntoa, voimaa jne niin olet oikeassa. Sen sijaan jos fysiikalla tarkoitetaan motoriikkaa niin se kehittyy nuorena.