Nuori Suomi ry

[Fordél]

Jukka Rautakorpi korostaa, että paljon parjattu Nuori Suomi-järjestelmä itsessään tuhonnut mitään, sen tulkinta kylläkin. Rautakorpi:"Kun Nuori Suomea alettiin käyttää liian maalaisjärkisesti, lajiosaamisen ja virtuositeetin tukeminen jäi huomioimatta. Huppu-urheilun näkökulmasta vaatimustaso huomaamatta tipahti."

Siinäpä se tulee ammattilaisenkin suusta mistä täälläkin on jauhettu. Turha syyttää asiasta Nuorta Suomea vaan niitä tahoja, jotka ovat soveltaneet ja tulkinneet sitä väärällä tavalla. Ei Nuori Suomi estä kilpailuelementin toteutumista jos esim. seurat näin haluavat. Vastuu siis juuri niille, joille se kuuluukin. Jätetään väärän puun haukkuminen, sillä Nuori Suomi on tehnyt myös paljon hyvää lasten liikuttamiseksi, siis kaikkien lasten ei vain niiden joilla on halu kilpailla urheilussa.

 

[Hemingway]

Muistutetaan tässä vielä Westerlundinkin mielipiteestä: "Huippuja ei synny organisoiduissa harjoituksissa.

- Pitäisi lähteä liikkeelle pään valmentamisesta eikä lihasten valmentamisesta. Kyllä ne lihakset sieltä tulevat, jos pää ja sydän ovat heti alusta alkaen mukana."

 

[siffa]

Muistutetaan tässä vielä Westerlundinkin mielipiteestä: "Huippuja ei synny organisoiduissa harjoituksissa.

- Pitäisi lähteä liikkeelle pään valmentamisesta eikä lihasten valmentamisesta. Kyllä ne lihakset sieltä tulevat, jos pää ja sydän ovat heti alusta alkaen mukana."

Pohjois-Amerikassa jääkiekkojuniorien kehittäminen perustuu tarkoin organisoituihin järjestelmiin 8-vuotiaista alkaen. Sitä ennen vanhemmat vievät junioreitaan 2-4 vuotiaista alkaen jäille, jotta he pääsisivät heti 8-vuotiaina huippujunioreiden erikoisseuroihin. Olen kirjoittanut tästä aiemmin I-S Veikkaajan/Vesa Rantasen artikkelin pohjalta. Ruotsin jääkiekon juniorijärjestelmän muuttamista on pidetty esim. Westerlundin järjestämillä kehityspäivillä hyvänä esimerkkinä siitä, miten toiminta oikealla tavalla organisoituna alkaa tuottaa hyviä tuloksia.

 

[Maple Leaf]

Veikkaajan tämän viikon numerossa on kirjoitus juniorikiekkoilusta.

On, ja luin sen suurella mielenkiinnolla, sillä kyseissä artikkelissa puhuu esimerkiksi Erkka Westerlund juniorivalmennuksesta, sen ongelmista ja niiden ratkaisumalleista juuri niitä asioita, joita esimerkiksi sivullekirjoittanut on listannut tähän keskusteluketjuun jo vuosia sitten. Näin se kehitys kehittyy.

 

[choose_life]

Siinäpä se tulee ammattilaisenkin suusta mistä täälläkin on jauhettu. Turha syyttää asiasta Nuorta Suomea vaan niitä tahoja, jotka ovat soveltaneet ja tulkinneet sitä väärällä tavalla. Ei Nuori Suomi estä kilpailuelementin toteutumista jos esim. seurat näin haluavat. Vastuu siis juuri niille, joille se kuuluukin.

On, ja luin sen suurella mielenkiinnolla, sillä kyseissä artikkelissa puhuu esimerkiksi Erkka Westerlund juniorivalmennuksesta, sen ongelmista ja niiden ratkaisumalleista juuri niitä asioita, joita esimerkiksi sivullekirjoittanut on listannut tähän keskusteluketjuun jo vuosia sitten. Näin se kehitys kehittyy.

"Välillä harjoittelu oli liian valmentajavetoista. Koutsi antoi tarkat ohjeet ja käskyt, eivätkä pelaajat juuri ajatelleet itse. Nyt on alettu korostaa itse peliä enemmän. Pelaajat saavat olla sellaisia persoonia kuin ovat ja saavat pelissä tilaa." (Juuso Nieminen, TPS:n A-junnujen valmentaja)

Ja niin edelleen, ja niin edelleen. Jep, kuinka yllättäviä ja ennen täällä(kään) kuulumattomia sanoja artikkeli - joka btw on hyvä ja kattava, mutta palastelusta huolimatta ehkä hieman liian pitkä - olikaan täynnä:).
Mutta toki kehitys vaatii kehittyäkseen, että sille on jonkinlaisia terveitä perusedellytyksiä.

"Iso tekijä näissä perheissä lienee lajin ja urheilun itsensä kunnioittaminen. Ei ole tullut vastaan huippupelaajaa, joka roikottaisi lastaan väkisin mukana jonkin aseman saavuttamisen takia. Ei ole iso juttu, että poika pelaa jossain ykkösjoukkueessa, eikä sillä tarvitse kehuskella työpaikalla. Realiteetit ja vaatimukset ovat tiedossa." (Juha Ikonen)
"Näkemykseni mukaan näiden poikien kyky käsitellä vastoinkäymisiä on pikkuisen trimmatumpi." (Jukka Holtari)

 

[siffa]

Nuori Suomen vaikutukset suomalaiseen jääkiekon huippujuniorituotantoon voidaan tarkastella ehkä parhaiten NHL-joukkueiden 1986 ja sen jälkeen syntyneiden pelaajien eri maiden määrissä. Kun seuraan nykyisin jo aika paljon NHL-pelejä, teen samalla havaintoja eri maista tulleista 1986 ja sen jälkeen syntyneistä pelaajista. Sen olen havainnut, että harvassa ovat noiden ikäluokkien suomalaiset NHL-pelaajat, jos vertaa vaikkapa Ruotsiin, jonka jääkiekon juniorijärjestelmä on tässä suhteessa osoittanut tehokkuutensa.

 

[Maple Leaf]

Nuori Suomen vaikutukset suomalaiseen jääkiekon huippujuniorituotantoon voidaan tarkastella ehkä parhaiten NHL-joukkueiden 1986 ja sen jälkeen syntyneiden pelaajien eri maiden määrissä.

Merkittävät jääkiekkovaikuttajat ovat sanoneet vuosien ajan, että "Nuori Suomi" ei ole syypää tähän, vaan jääkiekkoväen oma kapea tulkinta "Nuoresta Suomesta", ja ehkäpä tätäkin merkittävämpänä vielä juniorivalmentajien halu unohtaa yksilön valmentaminen joukkueen "menestyksen" vuoksi — ja sinä vain edelleen syyllistät Nuoren Suomen? Avaa jo silmät, hyvänen aika sentään.

 

[Fordél]

Merkittävät jääkiekkovaikuttajat ovat sanoneet vuosien ajan, että "Nuori Suomi" ei ole syypää tähän, vaan jääkiekkoväen oma kapea tulkinta "Nuoresta Suomesta", ja ehkäpä tätäkin merkittävämpänä vielä juniorivalmentajien halu unohtaa yksilön valmentaminen joukkueen "menestyksen" vuoksi — ja sinä vain edelleen syyllistät Nuoren Suomen? Avaa jo silmät, hyvänen aika sentään.

Ihan mielenkiinnosta niin kerrotko ketkä ovat nämä jääkiekkovaikuttajat ja onko linkkejä näihin lausuntoihin? Rautakorven lausuntohan on jo tuotu esiin, mutta muistakin olisi mielenkiintoista lukea.

 

[Maple Leaf]

Linkkejä on tähänkin ketjuun isketty vuosien mittaisen keskustelun edetessä, eli täältä niitä etsivä löytää. Henkilökohtainen suosikkini on Jukka Jalosen IS-Veikkaajassa 4.11.2008 antama lausunto (ja ainoa Jukka Jalosen lausunto, jota nimimerkki siffa ei ole Jaloselta koskaan lukenut):

"Nuorta Suomea on parjattu liikaakin. Ohjelma sinänsä ei estä kilpailua eikä mitään, mikä voisi kehittää yksilöä. Ongelma on se, että me olemme tulkinneet sen jääkiekossa ihan päin persettä ja olemme tehneet omia sisäisiä sääntöjä olettaen, että ne ovat hyviä yksilön kannalta."

Tämä löytyi koneeni muistista suoraan, muita sitaatteja löydät kyllä tästä ketjusta.

 

[Maple Leaf]

Jukka Jalonen, Jääkiekkovalmentajakerhon jäsenkirje, 24.8.2007: "Nuori Suomi –ohjelmaa pidetään yleisesti juniorikiekkoilumme ongelmien pääpesäkkeenä. Itse olen asiasta kuitenkin eri mieltä. Ehkä ohjelman alkuvaiheissa ongelmat olivat todellisia, mutta NS –ohjelma ei estä laadukasta ja määrällisesti kovaakaan harjoittelua, vaan ongelmat ovat enemmän meissä käytännön toteuttajissa."

 

[Johannes]

"Otteita Jukka Jalosen antamasta haastattelusta Apu-lehdessä:

"Jaloselle on selvää mikä maan junnukiekossa mättää eniten. Se ei ole Nuori Suomi - järjestelmä, veltostuttava nykyaika tai heikko pelaaja-aines vaan konkreettisempi ja vastuun sille kuuluvaan paikkaan osoittava seikka.
-valmennusta on RADIKAALISTI PARANNETTAVA sekä yksilö- että joukkuetasolla!!

NUORI SUOMI EI IKINÄ OLE ESTÄNYT TASORYHMIÄ, USEAMPIA HARJOITUKSIA, KILPAILUA TAI PIENEMPIÄ JOUKKUEITA. KIEKKOVÄKI ON TEHNYT VÄÄRIÄ TULKINTOJA IHAN ITSE!!!
Nuo väittämät löytyvät googlen avulla Satakunnan Kansa keskustelu-sivuilta.

 

[Fordél]

Henkilökohtainen suosikkini on Jukka Jalosen IS-Veikkaajassa 4.11.2008 antama lausunto (ja ainoa Jukka Jalosen lausunto, jota nimimerkki siffa ei ole Jaloselta koskaan lukenut):

"Nuorta Suomea on parjattu liikaakin. Ohjelma sinänsä ei estä kilpailua eikä mitään, mikä voisi kehittää yksilöä. Ongelma on se, että me olemme tulkinneet sen jääkiekossa ihan päin persettä ja olemme tehneet omia sisäisiä sääntöjä olettaen, että ne ovat hyviä yksilön kannalta."

Jukka Jalonen, Jääkiekkovalmentajakerhon jäsenkirje, 24.8.2007: "Nuori Suomi –ohjelmaa pidetään yleisesti juniorikiekkoilumme ongelmien pääpesäkkeenä. Itse olen asiasta kuitenkin eri mieltä. Ehkä ohjelman alkuvaiheissa ongelmat olivat todellisia, mutta NS –ohjelma ei estä laadukasta ja määrällisesti kovaakaan harjoittelua, vaan ongelmat ovat enemmän meissä käytännön toteuttajissa."

Kiitos näistä.

Petteri Sihvonen ja täällä esimerkiksi nimimerkki siffa ovat siis eri linjoilla muuten heidän suuresti fanittaman Jukka Jalosen kanssa. Onhan se hienoa, että ko. henkilöt pystyvät myös omaan ajatteluun eivätkä joka kohdassa peesaa Jalosta.

Itse täytyy kuitenkin tässä kohdin tiukasti peesata Jalosta. Omien kokemusten perusteella näen asian tismalleen samalla tavalla kuin Jalonen.

 

[Johannes]

Ei ole estänyt mutta on antanut suosituksia. Tiedä sitten moniko on noudattanut niitä.
Tuon suosituksen mukaan 10-13 vuotiaan pitäisi harjoitella tätä ko taitolajia max 3+4 h/vk. Taidon "istuttaminen" noin vähällä määrällä harjoittelua ei onnistu vaikka olis kuka valmentamassa.
Jatkoajan keskustelupalsta - Nuori Suomi-myytti

Mitäpä menneitä muistelemaan. Go Barkov, Teräväinen, Ikonen, Pokka jne

Kyllä minustakin 3-4 h/pv, eikä muutamaa tuntia viikossa, pitää harjoitella ja suurin osa omatoimisesti, jos haluaa päästä huippupelaajaksi, mutta nuori-Suomi ei kai estä omatoimista harjoittelua, jos intoa riittää kokeilla rajojaan. : )

 

[Fordél]

Ei ole estänyt mutta on antanut suosituksia. Tiedä sitten moniko on noudattanut niitä.
Tuon suosituksen mukaan 10-13 vuotiaan pitäisi harjoitella tätä ko taitolajia max 3+4 h/vk. Taidon "istuttaminen" noin vähällä määrällä harjoittelua ei onnistu vaikka olis kuka valmentamassa.
Jatkoajan keskustelupalsta - Nuori Suomi-myytti

Lueppas tarkkaan mikä taho nuo suositukset antaa: ei NS vaan SJL.

Taas kerran haukutaan väärää puuta.

 

[TosiFani]

Nuori Suomen vaikutukset suomalaiseen jääkiekon huippujuniorituotantoon voidaan tarkastella ehkä parhaiten NHL-joukkueiden 1986 ja sen jälkeen syntyneiden pelaajien eri maiden määrissä. Kun seuraan nykyisin jo aika paljon NHL-pelejä, teen samalla havaintoja eri maista tulleista 1986 ja sen jälkeen syntyneistä pelaajista. Sen olen havainnut, että harvassa ovat noiden ikäluokkien suomalaiset NHL-pelaajat, jos vertaa vaikkapa Ruotsiin, jonka jääkiekon juniorijärjestelmä on tässä suhteessa osoittanut tehokkuutensa.

Ei Nuori Suomi ry:n vaan Suomen jääkiekkoliitto ry:n vaikutukset. Pitääkö lähteä taas kerran uudelle kierrokselle??

 

[eagle]

En tiedä miten lätkässä, mutta fudiksen puolella jo 8-vuotiaissa löytyy tasoryhmiin jaottelua. Ja kun on useamman vuoden valmentanut, niin pakko sanoa että hyvä niin. Noh moni sitten sanoo toki että "näkeekö siinä vaiheessa absoluuttisesti?". Tähän vastaan että "ei näe, mutta sen hetkisen tilanteen pitää pystyä hahmottamaan". Todella ikävää kun huimien tasoerojen(tai fysiikan erojen) takia toisille ei tule haasteita ja toisille onnistumisen tunteita. Vielä kun lisätään se että mukana voi pyöriä sellaisia jotka suorastaan häiritsevät toimintaa, enemmän tai vähemmän, niin aika surullista sitä on sekä valmentaa että katsoa. Toki tärkeätä olisi pystyä jokaiselle tasoryhmälle antamaan omaa sopivaa valmennusta ja toimintaa.

Mites nuorissa jääkiekossa löytyy tasoryhmittelyä, käsittääkseni ainakin alle 10-vuotiaina? Kuulin myös että jo 7-vuotiaat treenaa jopa 5 kertaa viikossa, mikä on kyllä mielestäni vähän sellainen, että jos ohjattua treenaamista on noin paljon, niin moni "luonnonlapsi" voi nopeasti leipääntyä lajiin.

 

[siffa]

Nyt lienee hyvä aika tehdä johtopäätöksiä siitä, mihin Jääkiekkoliitto vei Suomen huippujuniorituotannon tason ainakin ikäluokkien 1986-1990 osalta, kun se valitsi Nuori Suomen järjestelmänä kehittämään junioritoimintaa. Otan 1986 syntyneet ensimmäiseksi ikäluokaksi, jonka kohdalla itse törmäsin ensi kertaa Nuori Suomi-järjestelmään juniorijääkiekossa. Minulla oli työkaveri Lappeenrannassa ja hänen poikansa pelasi SaiPan 1986-joukkueessa. Sain kuulla jatkuvasti marmatusta siitä, kun KooKoon 1986-joukkueen valmentajat peluuttivat liian usein ja liian pitkään parhaita pelaajia (mm. Lustberg, Gärdström ja Koskelainen), vaikka Jääkiekkoliiton ohjeet olivat Nuori Suomi-järjestelmään tukeutuen peluuttaa kaikkia poikia tasaisesti. Kävin sitten seuraamassa KooKoo-SaiPa 1986-joukkueiden keskinäisiä pelejä ja totesin, että työkaveri oli oikeassa. Lustberg, Gärdström ja Koskelainen urakoivat peleissä samaan tapaan, mihin olin tottunut, kun aiemmin juniorijoukkueiden valmentajat olivat pyrkineet voittamaan pelejä peluuttamalla parhaita pelaajiaan muita enemmän. Olin nähnyt tärkeissä peleissä joitakin junioreita peluutettavan niin paljon kuin he jaksoivat pelata. Näistä tuli myös vähintään Mestis-sarjapelaajia, niinkuin Lustbergista, Gärdströmistä ja Koskelaisestakin tuli. KooKoossa ilmeisesti alettiin toimia Jääkiekkoliiton Nuori Suomi-ohjeiden mukaan, koska L+G+K -trion jälkeen ei uusia KooKoon omia junioreta ole noussut pysyvästi KooKoon Mestis-joukkueen riveihin.

NHL:ssä pelaavaan kokoonpanoon päässeiden pelaajien lukumäärä on yksi mittari kunkin maan juniorijärjestelmän tehokkuudesta. Tein listauksen kaikista NHL-joukkueiden 1986 ja sen jälkeen syntyneistä pelaajista, jotka oli nostetty ylös NHL-joukkueen kokoonpanoon. Maittain 1986 ja sen jälkeen syntyneitä löytyi seuraavasti:

Kanada 140, USA 62, Ruotsi 27, Tshekki 17, Venäjä 14, Tanska 5, Suomi 4, Itävalta 2, Slovenia 2, Slovakia 1, Latvia 1, Valko-Venäjä 1, Italia 1 ja Puola 1.

Huomio kiinnittyy Vancouverin pronssiottelujoukkueiden Suomen ja Slovakian huippujuniorituotantojen romahdukseen. Venäjän huippujunioreita pelaa myös KHL:ssä, mutta yllättävän vähän heitäkin pelaa ko. ikäluokkien osalta NHL:ssä. Tanska on Suomen kanssa samaa tasoa ko. ikäluokkien NHL-pelaajien lukumäärässä. Vertailua Tanskaan voi tehdä tarkemmin pelaakohtaisena. Suomesta ko. ikäluokkien pelaajat ovat Tuukka Rask (1987), Teemu Hartikainen (1990), Petteri Nokelainen (1986) ja Lauri Korpikoski (1986). Tanskan vastaavat pelaajat ovat Philip Larsen (1989), Lars Eller (1989), Peter Regin (1986), Mikkel Boedker (1989) ja Jannik Hansen (1986).

Sen totean jälleen kerran, että miksi Suomessa piti päästää tilanne näin huonoksi, vaikka asiantuntijat näkivät sen todistettavasti vuonna 2004 ja varmaankin monet jo paljon aikaisemmin. Sehän tiedetään, että odoteltiin vuosikausia sitä, että Kummolalle joku uskaltaisi kertoa todellisen tilanteen. Nyt ollaan junioritoiminnassa julkisuudessa näkyneiden viestien perusteella jo paremmassa tilanteessa. Toivottavasti Urama jaksaa jatkaa Westerlundin ja Rautakorven aloittamaa huippujunioritoiminnan kehittämistä.

 

[fat of the land]

Jos vertaa fudikseen ja suomen menestykseen lajissa kansainvälisillä kentillä, niin fudiksesta ei kannata ottaa mitään oppia.

Fudisjunnuja suomessa on edelleenkin enemmän kuin mitään muita junnuja, näin on ollut jo vaikka kuinka pitkään. Valmennusta on kehitetty vaikka kuinka helvetisti, mutta silti huippuja ála Litmanen ei ole ollut kuin yksi. Forsell, joka oli poikkeuksellinen yksilö fudiksessa oli aivan käsittämättömän kova treenaaja, nimenomaan taitopuolen treenaaja siis on ainoa seuraava esimerkki siitä, millä huipputaitavia pelaajia tulee.

Jos noita treenimääriä miettii, on kyse sitten ala-asteikäisestä tai ylä-asteikäisestä, niin 3-4 treenit viikossa on ihan riittävästi. Lätkässä tulee fyrkkakysymykset esiin niin nopeasti, ettei niitä junnuja voida tuottaa. Lopun treenin pelaajat hoitaa itse, eikä nyt puhuta siis kunnosta. Vaan taitopuolen treenaamisesta, kuntoa saa aina lisää eikä niitä tarvitse alkaa ennen yläastetta treenaamaankaan systemaattisesti.

Jos joku vielä kuvittelee, että Selänteitä, Koivuja, Leinoja tai Granlundeja tehdään junioriseuroissa, niin käsitys on aivan väärä. Näitä miehiä tekee käsittämätön lahjakkuus ja into treenata ihan itse. Nykyjunnuhan käyttää sen oto-treeniajan pleikkariin, mopoiluun ja syljeskelyyn.

Suurin ongelma koko lajia ajatellen on se, että junnut ovat niin yksipuolisia ja urheilullisesti lahjattomia, ettei sukupolvesta voi syntyä noita helmiä jos liikunta ja urheilu ei ole elämäntapa. Urheilullisesti huippulahjakas pelaaja pelaa lähestulkoon mitä tahansa lajia, koska on vaan monipuolisesti niin vitun hyvä.

Vähän sama ilmiö kuin se, että tytöistä ehkä 1/100 osaa heittää tennispalloa samalla tekniikalla kuin pojat. Ihan sen takia, että pojat heittelee käpyjä ja lumipalloja sen verran enemmän.

 

[eagle]

Jos vertaa fudikseen ja suomen menestykseen lajissa kansainvälisillä kentillä, niin fudiksesta ei kannata ottaa mitään oppia.

Fudisjunnuja suomessa on edelleenkin enemmän kuin mitään muita junnuja, näin on ollut jo vaikka kuinka pitkään. Valmennusta on kehitetty vaikka kuinka helvetisti, mutta silti huippuja ála Litmanen ei ole ollut kuin yksi. Forsell, joka oli poikkeuksellinen yksilö fudiksessa oli aivan käsittämättömän kova treenaaja, nimenomaan taitopuolen treenaaja siis on ainoa seuraava esimerkki siitä, millä huipputaitavia pelaajia tulee.

Jos noita treenimääriä miettii, on kyse sitten ala-asteikäisestä tai ylä-asteikäisestä, niin 3-4 treenit viikossa on ihan riittävästi. Lätkässä tulee fyrkkakysymykset esiin niin nopeasti, ettei niitä junnuja voida tuottaa. Lopun treenin pelaajat hoitaa itse, eikä nyt puhuta siis kunnosta. Vaan taitopuolen treenaamisesta, kuntoa saa aina lisää eikä niitä tarvitse alkaa ennen yläastetta treenaamaankaan systemaattisesti.

Jos joku vielä kuvittelee, että Selänteitä, Koivuja, Leinoja tai Granlundeja tehdään junioriseuroissa, niin käsitys on aivan väärä. Näitä miehiä tekee käsittämätön lahjakkuus ja into treenata ihan itse. Nykyjunnuhan käyttää sen oto-treeniajan pleikkariin, mopoiluun ja syljeskelyyn.

Suurin ongelma koko lajia ajatellen on se, että junnut ovat niin yksipuolisia ja urheilullisesti lahjattomia, ettei sukupolvesta voi syntyä noita helmiä jos liikunta ja urheilu ei ole elämäntapa. Urheilullisesti huippulahjakas pelaaja pelaa lähestulkoon mitä tahansa lajia, koska on vaan monipuolisesti niin vitun hyvä.

Niin tosiaan siis tiedän faktana että alle kouluikäinen jengi treenaa 4-5 krt/viikko lätkää. Hyvin valitettavaa mielestäni tuossa iässä lähteä tuolle linjalle. Kuten sanottua niin se 3krt olisi jo ihan maksimi tuossa iässä. Että into ja energia/aika riittää omaan treenaamiseen sekä voi tehdä vähän muutakin, mitä nyt lapset tahtoo.

En sanonut missään että fudiksesta pitäisi ottaa mallia, vaan ainoastaan miten fudiksessa toimitaan. Ja tahdoin tietää että onko lätkässä yleisesti tasojoukkueita kuinka nuorilla.

Samalla myös se kertoo siitä miten Nuoren Suomen kautta suhtaudutaan asioihin, koska Jalkapallossa on ihan samat NS-säännöt olleet.

Sen sijaan se että "fudiksesta turha ottaa mallia, kun sieltä ei ole tullut Litmasen lisäksi huippuja", niin aivan turha lähteä vertailemaan lajeja. Fudiksessa on toki eniten harrastajia, mutta suurin osa kirjaimellisesti harrastaa lajia. Tämän lisäksi resurssit ovat aivan toisella tasolla jääkiekossa. Jääkiekossa rahaa on jopa kymmenkertaisia määriä. Olosuhteet vrt. jäähallit vs jalkapallohallit sekä ammattifudisvalmentajat vs ammattijääkiekkovalmentajat ovat aivan toista tasoa. Sen lisäksi jääkiekon imago imee Suomessa paremmin lahjakkuuksia ja kilpailu maailmalla on aivan toiselta planeetalta näissä lajeissa.

Mielestäni on tyhmää kyllä ajtella ettei lajista x voisi ottaa mitään oppia tai mallia sen takia ettei siinä ei ole maailman tasolla samassa pisteessä kuin "omassa" lajissa. Esim. jalkapallovalmentajana ihan mielelläni kuuntelen huomioita/asioita muista lajeista ja otan esim. valmennusapua vaikkapa voimistelusta tai yleisurheilusta, vaikka jalkapallossa olisikin "jarilitmasia" ja yleisurheilu jatkaisi nykyisellä tasollaan. Sehän on sitten täysin eri asia miten käyttää tuota tietoa ja mallia sieltä toisen lajin parista.

Pahinta mitä jääkiekon puolella juuri voi tehdä on se, että ollaan tyytyväisiä siihen omaan tekemiseen ja omaan erinomaisuuteen ja tyydytään siihen. Monessa SM-liigaseurassa se tuntuu olevan valloillaan. Eli riittää että ollaan päästy tiettyyn asemaan, turha lähteä toimintaa siitä enempää kehittämään. Koska jääkiekko on Suomen ykkösurheilu mediatuloissa, resursseissa, jne. niin sitä suurempi syy on silloin kehittää sitä toimintaa tuon kautta paremmaksi.

Tällä hetkellä muutenkaan kauheasti Suomi voi jääkiekossakaan ylpeillä maailman huipuilla. Suomen tämän hetken huiput(pl. maalivahdit) ovat suhteessa melkeinpä yhtä kaukana maailman huipuista kuin joku R.Eremenko jalkapallon puolella. Tämä siis siitä huolimatta että resurssit ovat aivan toista, varsinkin suhteessa muihin kyseisten lajien maihin.

Jostain ollaan samaa mieltäkin, siitä että kaiken ydin on yksilö ja hänen oma harjoituksensa. Mikael Granlund on Mikael Granlund sen takia että on Mikael Granlund, eikä sen takia että pelasi Laserissa tai Kärpissä tai IFK:ssa. Samoin kuin Teemu Selänne on Teemu Selänne itsensä, eikä esim. Jokereiden ansiosta. Seura voi tukea kehitystä, vielä enemmän kyllä haitatakkin sitä(huono valmennus, huonot olosuhteet, jne.), mutta ei tehdä pelaajia.

Sen totean jälleen kerran, että miksi Suomessa piti päästää tilanne näin huonoksi, vaikka asiantuntijat näkivät sen todistettavasti vuonna 2004 ja varmaankin monet jo paljon aikaisemmin. Sehän tiedetään, että odoteltiin vuosikausia sitä, että Kummolalle joku uskaltaisi kertoa todellisen tilanteen. Nyt ollaan junioritoiminnassa julkisuudessa näkyneiden viestien perusteella jo paremmassa tilanteessa. Toivottavasti Urama jaksaa jatkaa Westerlundin ja Rautakorven aloittamaa huippujunioritoiminnan kehittämistä.

Ainakin yksi merkittävä syy on jo tuo minkä mainitsen yllä. Eli on ns. maha täynnä, kun ollaan Suomen ykkösurheilu. Riittää että näkyvyys mediassa on iso, taloudellisesti ollaan isoin laji, sitten vielä kun MM-kisoissa pärjätään ainakin kohtuullisesti, niin se riittää liitollekkin. Joku Kummola katsoo tilannetta norsunluutornistaan ja hänelle se riittää että status on mikä on. Ei hän tilannetta katso ruohonjuuritasolta ja tahdokkaan katsoa. Sama pätee varmasti meneen muuhunkin ns. päättätason toimijaan.

Ns. omahyväisyys ja tyytyväisyys saavutettuihin "etuihin" riittää, turha toimintaa siitä kehittää. Jatketaan sillä millä menty ja päästy samaan tilanteeseen.

 

[fat of the land]

Jalkapallossahan treenaamisen kynnys on aivan eri luokkaa millä tasolla vain kun tarvitaan vain pallo. Siis puhutaan tekniikasta, ei siihen tarvita jalkapallohallia tai 2. sukupolven keinonurmea. Mm. Forsellhan treenasi pääasiassa hiekkakentällä ja sateella porttikongissa.

Kyllä minä väitän, että fudista pelataan ja treenataan sm-tasolla ja nuorissa ihan yhtä kovaa kuin lätkää. Väitän vain, että treenataan vääriä asioita. Eli liian paljon taktiikkaa ja liian vähän tekniikkaa. Ja lahjakkuudesta nyt vaan sen verran, että viime vuosina ollut kaksi Eremenkoa ja yksi Pukki, siinä sitten aika monta Simo Rantalaista välissä, jotka osaavat kyllä tukkia syöttölinjoja, muttei ole kovinkaan taitavia.

Veikkan, että luonteella on tuon kanssa aika paljon tekemistä. Siis pointtina on fudiksen ja lätkän vertaamisessa se, että painopisteen pitäisi olla ihan muualla kuin junnupokaalien voittamisessa.

 

[eagle]

Jalkapallossahan treenaamisen kynnys on aivan eri luokkaa millä tasolla vain kun tarvitaan vain pallo. Siis puhutaan tekniikasta, ei siihen tarvita jalkapallohallia tai 2. sukupolven keinonurmea. Mm. Forsellhan treenasi pääasiassa hiekkakentällä ja sateella porttikongissa.

Kyllä minä väitän, että fudista pelataan ja treenataan sm-tasolla ja nuorissa ihan yhtä kovaa kuin lätkää. Väitän vain, että treenataan vääriä asioita. Eli liian paljon taktiikkaa ja liian vähän tekniikkaa. Ja lahjakkuudesta nyt vaan sen verran, että viime vuosina ollut kaksi Eremenkoa ja yksi Pukki, siinä sitten aika monta Simo Rantalaista välissä, jotka osaavat kyllä tukkia syöttölinjoja, muttei ole kovinkaan taitavia.

Veikkan, että luonteella on tuon kanssa aika paljon tekemistä. Siis pointtina on fudiksen ja lätkän vertaamisessa se, että painopisteen pitäisi olla ihan muualla kuin junnupokaalien voittamisessa.

Näistä ollaan aikalailla samoilla linjoilla. Tosin jalkapallon puolella on sellainen asia että joukkueharjoitteluunkaan ei olosuhteita oikein riitä edes ns. huippujunnujengeillä, vastaavaa tilannetta ei juurikaan jääkiekon puolella ole ja valitettavasti myös nykysukupolvi ei itsekseen treenaa sellaisissa olosuhteissa kuin itse.

Ongelmakohdista en voisi olla enempää samaa mieltä. Eli juurikin sama vika on molempien lajien puolella, painotetaan juurikin junioreissa menestymistä, ei yksilön kehitystä. Painotetaan joukkuetaktiikkaa ja peluutetaan pelaajia niin että tulee tulosta. Vielä kauko-ohjataan pelaajia, jotta tulee tuloksia.

 

[choose_life]

Ongelmakohdista en voisi olla enempää samaa mieltä. Eli juurikin sama vika on molempien lajien puolella, painotetaan juurikin junioreissa menestymistä, ei yksilön kehitystä. Painotetaan joukkuetaktiikkaa ja peluutetaan pelaajia niin että tulee tulosta. Vielä kauko-ohjataan pelaajia, jotta tulee tuloksia.

Tästä onneksi ollaan lätkässä pääsemässä, ainakin jos julkisuudessa ja liitossa jauhetuista puheista edes puolet saadaan käytäntöön. Se toki edellyttää, että juniorivalmennuksesta ja toiminnasta saadaan kitkettyä nämä wannabe-pätijät, joille F-junnujen Kärsämäen kevätturnauksesta "valmentajan tuoma" voitto on esimerkiksi puutteellisen oman uran, harhakuvitelmien, julkisuushingun ja yleisen huonon itseluottamuksen/kotikasvatuksen takia homman ns. ydin.

Kuten Veikkaajan jutussakin todettiin, tätä on monessa seurassa yritetty ehkäistä esim. värväämällä ex-huippupelaajia myös nuorempien ikäluokkien valmennukseen (Jokerit, Blues, HPK jne.). Kaikista heistäkään ei toki tule huippuvalmentajia eikä osa sitä edes halua, mutta tulokset vaikuttavat lupaavilta. Teorianysvärien kulta-aikaahan heidät ajettiin seuroista samalla kuin kokeneet "vanhan liiton" tekijätkin, joita ei ylitaktinen, pelaajien kehitysvaiheisiin nähden liian aikaisin toteutettu roolittaminen ja liiton paperinukeilla leikkiminen kiinnostanut.

 

[eagle]

Tästä onneksi ollaan lätkässä pääsemässä, ainakin jos julkisuudessa ja liitossa jauhetuista puheista edes puolet saadaan käytäntöön. Se toki edellyttää, että juniorivalmennuksesta ja toiminnasta saadaan kitkettyä nämä wannabe-pätijät, joille F-junnujen Kärsämäen kevätturnauksesta "valmentajan tuoma" voitto on esimerkiksi puutteellisen oman uran, harhakuvitelmien, julkisuushingun ja yleisen huonon itseluottamuksen/kotikasvatuksen takia homman ns. ydin.

Kuten Veikkaajan jutussakin todettiin, tätä on monessa seurassa yritetty ehkäistä esim. värväämällä ex-huippupelaajia myös nuorempien ikäluokkien valmennukseen. Kaikista heistäkään ei toki tule huippuvalmentajia eikä osa sitä edes halua, mutta tulokset vaikuttavat lupaavilta. Teorianysvärien kulta-aikaahan heidät ajettiin seuroista samalla kuin kokeneet "vanhan liiton" tekijätkin, joita ei ylitaktinen, pelaajien kehitysvaiheisiin nähden liian aikaisin toteutettu roolittaminen ja liiton paperinukeilla leikkiminen kiinnostanut.

Siinä vaiheessa kun kaikissa isoimmissa seuroissa ainakin valmentajisto on tarpeeksi ammattilaisia, niin ehkä sekin vähentää ongelmia. Eli kun siis aletaan arvostaa sitä F-junnujen valmennusta muunakin kuin "askeleena kohti B-junnujen valmennusta". Sekä siis ihan ns. urana, kuin myös taloudellisesti ja statuksellisesti. Jossain Kanadassahan näin on, ainakin osittain. Toki ei siinä mitään väärää jos tavoitteena on valmentaa joskus SM-liigassa, mutta samalla pitäisi myös olla sen juniorivalmentajan ihan ok panostaa siihen että hänestä tulee mahdollisimman hyvä juniorivalmentaja.

 

[choose_life]

Siinä vaiheessa kun kaikissa isoimmissa seuroissa ainakin valmentajisto on tarpeeksi ammattilaisia, niin ehkä sekin vähentää ongelmia. Eli kun aletaan arvostaa sitä F-junnujen valmennusta muunakin kuin "askeleena kohti B-junnujen valmennusta". Sekä ihan ns. urana kuin myös taloudellisesti ja statuksellisesti. Jossain Kanadassahan näin on, ainakin osittain. Toki ei siinä mitään väärää jos tavoitteena on valmentaa joskus SM-liigassa, mutta samalla pitäisi myös olla sen juniorivalmentajan ihan ok panostaa siihen että hänestä tulee mahdollisimman hyvä juniorivalmentaja.

Jep, ja tämäkin liittyy laillaan siihen itseluottamukseen. Ex-huippupelaajilla se on yleensä sen verran hyvä ja taskussa jo tarpeeksi saavutuksia, että ymmärtää nuorempienkin valmentamisen arvokkaaksi. Kuten on nähty, se se vasta tärkeää ja joskus vaikeaakin on.

 

[siffa]

Petteri Sihvonen aloitti vuonna 2004 Urheilulehdessä kovan arvostelunsa Nuori Suomi-järjestelmää, jonka Jääkiekkoliitto oli valinnut juniorijärjestelmänsä perustaksi 1990-luvulla, kohtaan. Sihvosen Nuori Suomen arvostelu on sittemmin jatkunut Urheilulehdessä säännöllisin väliajoin. Sihvonen esiintyi joskus 2005 Pepe Jurgensin vetämässä tv-ohjelmassa, jossa käsiteltiin Suomen jääkiekon juniorituotannon tilaa. Ohjelmassa esiintyneet Jukka Holtari ja Kari Savolainen eivät jakaneet Sihvosen huolta huippujunioritilanteen heikosta tilasta vaan heidän mielestään tilanne oli hyvä. Mitähän miettinevät nyt Holtari ja Savolainen ja ne lukuisat JA:n nimimerkit, jotka olivat Sihvosen väitteistä täysin eri mieltä? Nyt on aika katsoa, mitä Jääkiekkoliiton valitseman ja Kummolan viimeiseen asti tukeman juniorituotantojärjestelmän aikana on tapahtunut. Jääkiekkoliitto aloitti Kummolan toimesta vuonna 2009 juniorijärjestelmän pelastustalkoot nimeämällä Erkka Westerlund kehityspäälliköksi Jääkiekkoliittoon. Westerlund teki pohjat ja hänen työtään jatkoi Jukka Rautakorpi. Rautakorven tilalle muutostyötä tekemään on valittu Rauli Urama. Kun täällä on käynyt keskustelemassa JA:n NHL-pelien asiantuntijoita, niin tarkastelen tässäkin ketjussa Nuori Suomen vaikutuksia NHL:ssä pelaavien vuonna 1986 ja sen jälkeen syntyneiden suomalaisten määrän suhteen. Vuonna 1986 syntyneet juniorimme olivat ikäluokka, jolle Nuori Suomi ohjeita ja sääntöjä Jääkiekkoliitto alkoi voimallisesti ajaa sisään.

Kanadalla on NHL-joukkueiden virallisissa kokoonpanoissa vuonna 1986 ja sen jälkeen syntyneitä pelaajia 140, USA:lla 62, Ruotsilla 27, Tshekillä 17, Venäjällä 14, Tanskalla 5, Suomella 4, Itävallalla ja Slovenialla 2 sekä Slovakialla, Latvialla, Valko-Venäjällä, Italialla ja Puolalla 1 pelaaja. Huomioni kiinnittyi Vancouverin pronssiottelumaiden, Suomen ja Slovakian, huippujuniorituotannon romahtamiseen. Onko NHL:ää seuraavat JA:n nimimerkit kiinnittäneet tähän Suomen erittäin hälyttävään tilanteeseen huomiota? Minkä tason NHL-pelaajiksi arvioitte neljä suomalaista, jotka ko. ikäluokista ovat NHL-seuroissaan tällä kaudella pelanneet verrattuna vaikkapa Tanskan pelaajiin? Suomalaiset ovat Tuukka Rask (1987), Teemu Hartikainen (1990), Petteri Nokelainen (1986) ja Lauri Korpikoski (1986). Tanskasta NHL-joukkueisiin ovat tänä vuonna nousseet Philip Larsen (1989), Lars Eller (1989), Mikkel Boedker (1989), Jannik Hansen (1986) ja Peter Regin (1986).