Nuori Suomi ry

[siffa]

Kyllä, he itse "haksahativat" ja jos jotain kritisoitavaa järjestelmässä on, täytyy kritiikkiä suunnata myös liittoa kohtaan. Ei Nuori Suomi oli itseään väkisin sinne ängennyt. Turha siis siirrellä vastuuta.

Henkilöinä kritiikin pääkohteina ovat olleet Kalervo Kummola ja Eero Lehti. Kummola jatkaa edelleen Jääkiekkoliitossa. Eero Lehdellä oli merkittävä tehtävä Jääkiekkoliitossa Nuori Suomi ideologian ajamisessa koko jääkiekkokenttään ja Nuori Suomi järjestelmän mukaisen toiminnan toteuttamisessa ja valvonnassa. Eli Jääkiekkoliiton päättäjät ovat olleet noin seitsemän vuoden ajan ankaran kritiikin pääkohteina. Jääkiekkoliitto on saanut myös kiitosta ja kannustusta mm. täällä JA:ssa siitä, kun se valitsi Nuori Suomi järjestelmän kehittämään junioritoimintaansa. Kummola myönsi virheensä Nuori Suomen suhteen ja Erkka Westerlund kutsuttiin Vierumäeltä takaisin Jääkiekkoliiton hommiin tehtävänään nostaa virheenä valitun Nuori Suomen jäljiltä hiipuneen laatujuniorituotannon. Jukka Rautakorpi on jatkanut Erkka Westerlundin aloittamaan kehitystyötä. Ilmeisesti tarvittavia muutoksia on jo saatu ajettua jääkiekon junioritoimintaan.

Kysymys kuuluukin, että miksi vasta nyt ollaan tekemässä muutoksia, kun Nuori Suomi on nähty virheenä jo ainakin seitsemän vuotta sitten Urheilulehdessä Petteri Sihvosen toimesta. Jos tarvittaviin muutoksiin olisi alettu jo seitsemän vuotta sitten, niin tilanne laatujuniorien määrän suhteen olisi parempi. Juniorijärjestelmän yksinkertainen vaatimus huippujuniorien kehittämiselle on tukea sen 10 000 riittävän laadukkaan toiston aikaansaamista, mitä huippu-urheilijaksi kehittyminen vaatii jokaiselta junioripelaajalta, joka huipulle pyrkii. Juniorijärjestelmän on vastattava kovaan kansainväliseen kilpailuun ja se asettaa vaatimukset sen tehokkuudelle, jos tavoitteena on pysyä Suomen ykköslajissa, jääkiekossa, kansainvälisen huipun tuntumassa.

 

[oka]

Kysymys kuuluukin, että miksi vasta nyt ollaan tekemässä muutoksia, kun Nuori Suomi on nähty virheenä jo ainakin seitsemän vuotta sitten Urheilulehdessä Petteri Sihvosen toimesta.

Nythän muutoksia on jo tehty niinkuin poikasi totesi.
Mennyttä ei saa muutettua, joten mitä sitä jauhamaan.
Mitä esteitä tai parannuksia olisi tehtävä nyt nykyiseen järjestelmään jotta näitä "laatu-junioreita" saataisiin vielä enemmän ?

Nythän muutos on jo tapahtunut kuten tässä artikkelissa todetaan.

 

[Johannes]

Tamin sanoin, muistinvaraisesti ja vapaamuotoisesti:
- Tunnustetaan faktat.
- Vedetään johtopäätökset.
- Tehdään uudet suunnitelmat.
- Matka jatkuu.

Vielä yksi klisee. Turha ruikuttaa maahan kaatunutta maitoa.

 

[PTS]

Kummola myönsi virheensä Nuori Suomen suhteen ja Erkka Westerlund kutsuttiin Vierumäeltä takaisin Jääkiekkoliiton hommiin tehtävänään nostaa virheenä valitun Nuori Suomen jäljiltä hiipuneen laatujuniorituotannon. Jukka Rautakorpi on jatkanut Erkka Westerlundin aloittamaan kehitystyötä. Ilmeisesti tarvittavia muutoksia on jo saatu ajettua jääkiekon junioritoimintaan.

Kysymys kuuluukin, että miksi vasta nyt ollaan tekemässä muutoksia, kun Nuori Suomi on nähty virheenä jo ainakin seitsemän vuotta sitten Urheilulehdessä Petteri Sihvosen toimesta.

Kerropa nyt minullekin, missä ja milloin Kummola ja erityisesti Westerlund olisivat kritisoineet Nuoren Suomen pääperiaatteita? Juniorikiekon ongelmat on myönnetty ja nehän on nähty tunnetusti esimerkiksi yksilövalmentamisen puutteena. Sitä että kaikille lapsille tarjotaan mahdollisuus harrastaa jääkiekkoa, ei ole kritisoinut kyllä kuin Sihvonen.

Ja etkö sää voisi jo lopettaa Sihvonen sen itsellesi valehtelun, kyllä Nuoren Suomen pääperiaatteita puolustaa sinua paljon kovemman uran jääkiekon parissa tehneitä. Tiedät sen itsekin. Noilla ansioilla ei ehkä kannattaisi kauheasti huudella, saati itseään Johtavaksi nimitellä. Ihan hyvää huumoriahan nämä heittosi ovat, ei siinä mitään. Eikä jääkiekkoa niin vakavasti pidä ottaa. Eräs menestynyt valmentaja on todennut osuvasti: voitto tai kuolema ja sitten me kaikki mennään kotiin. Suosittelen samaa asennetta sinullekin.

Sen verran lisäisin neuvona, että sellaista erottelua kuin lapset/aikuiset ja liikunta/huippu-urheilu kannattaisi käydä mielessään läpi. Näillä on oikeassa elämässä ihan merkittävä ero. Kyllä se siitä selkenee.

 

[siffa]

Kerropa nyt minullekin, missä ja milloin Kummola ja erityisesti Westerlund olisivat kritisoineet Nuoren Suomen pääperiaatteita? Juniorikiekon ongelmat on myönnetty ja nehän on nähty tunnetusti esimerkiksi yksilövalmentamisen puutteena. Sitä että kaikille lapsille tarjotaan mahdollisuus harrastaa jääkiekkoa, ei ole kritisoinut kyllä kuin Sihvonen.

Minä kirjoitin, että Kummola myönsi virheensä Nuori Suomi järjestelmän suhteen ja Erkka Westerlund kutsuttiin Vierumäeltä takaisin kehittämään jääkiekon junioritoimintaa.

Seurasin tarkoin Kummolan lausuntoja vuosikausia sen jälkeen, kun Urheilulehdessä Petteri Sihvonen kritisoi voimakkaasti vuonna 2004 Kummolaa siitä, että hän oli valinnut Nuori Suomi ideologian kehittämään jääkiekon junioritoimintaa Suomessa. Kummola myönsi julkisesti virheensä MTV3:n Studio55 ohjelmassa 28.10.2010. Kummola kertoi, että Suomi oli ollut lähellä MM- ja olympiavoittoja. Osa vanhemmista maajoukkueen runkopelaajista oli lopettamassa maajoukkueuransa. Suomella oli ollut Kummolan mukaan huippujuniorituotannossaan muutama hiljaisempi vuosi. Meillä mentiin kaikki pelaa- ja sosiaalikiekossa liian pitkälle. Muutos oli tehty ja Rautakorven johdolla kaivetaan huiput esille. Kummolan mukaan meillä oli haastattelun ajankohtana jo hyviä junioreita, mutta Kummola oli ollut kolme vuotta sitten (2007) tosi huolissaan pelaajatuotannosta. Kummolan mukaan henkilökohtaiset taidot on hankittava nuorena ja jääkiekkoon on satsattava aivan pienestä lähtien riittävästi. Maalintekoon oli Kummolan mukaan satsattava erityisesti pienestä lähtien. Kummola totesi vielä, että meillä oli huonoja, tasapäistäviä vuosia välissä. Minusta Kummolan viesti oli selvä, koska Nuori Suomi järjestelmän vankkumattomasta kannattajasta oli tullut siihen kriittisesti suhtautuva kiekkopomo.

Ja etkö sää voisi jo lopettaa Sihvonen sen itsellesi valehtelun, kyllä Nuoren Suomen pääperiaatteita puolustaa sinua paljon kovemman uran jääkiekon parissa tehneitä. Tiedät sen itsekin. Noilla ansioilla ei ehkä kannattaisi kauheasti huudella, saati itseään Johtavaksi nimitellä. Ihan hyvää huumoriahan nämä heittosi ovat, ei siinä mitään. Eikä jääkiekkoa niin vakavasti pidä ottaa. Eräs menestynyt valmentaja on todennut osuvasti: voitto tai kuolema ja sitten me kaikki mennään kotiin. Suosittelen samaa asennetta sinullekin.

Kerrattakoon nyt vielä oma urheilutaustani. Se on mopinipuolinen, lähinnä kamppailulajeihin suuntautunut, urheilu-ura. Jääkiekon peluu alkoi noin 13-vuotiaana, kun jääpallomailat muuttuivat suoralapaisikisi jääkiekkomailoiksi. Sarjatasoa en muista tarkkaan, mutta tuskimpa silloin oli alempaa tasoa kuin se, millä minä pelasin kossina. Granlund oli muuten silloin esikuvana ja niissä olosuhteissa kova kiekkomies. Mielestäni en ole jääkiekkoansioillani täällä pahemmin kehuskellut enkä nimittänyt itseäni Johtavaksi. Jääkiekon pelikirjoihin olen sen sijaan tutustunut hyvinkin tarkkaan vuoden 2004 jälkeen ja pystyn seuraamaan maailman parhaiden jääkiekkosarjojen pelitapoja jo ihan automaationa.

Kerrotko vielä yksikin jääkiekkovaikuttaja, joka puolustaa Nuoren Suomen pääperiaatteita jääkiekon junioritoiminnassa syksyllä 2011?

 

[PTS]

Ensinnäkin, pahoittelen, että ymmärsit viestini osittain väärin. Loppuosa oli suunnattu Petteri Sihvoselle. Vähän nolotti viestiä lukiessani, kun huomasin väärinymmärryksen.

Meillä mentiin kaikki pelaa- ja sosiaalikiekossa liian pitkälle. Muutos oli tehty ja Rautakorven johdolla kaivetaan huiput esille. Kummolan mukaan meillä oli haastattelun ajankohtana jo hyviä junioreita, mutta Kummola oli ollut kolme vuotta sitten (2007) tosi huolissaan pelaajatuotannosta. Kummolan mukaan henkilökohtaiset taidot on hankittava nuorena ja jääkiekkoon on satsattava aivan pienestä lähtien riittävästi. Maalintekoon oli Kummolan mukaan satsattava erityisesti pienestä lähtien. Kummola totesi vielä, että meillä oli huonoja, tasapäistäviä vuosia välissä. Minusta Kummolan viesti oli selvä, koska Nuori Suomi järjestelmän vankkumattomasta kannattajasta oli tullut siihen kriittisesti suhtautuva kiekkopomo.

Hmm, kun en kyseistä ohjelmaa nähnyt, en ala sen sisällöstä kiistellä. Mutta siis eiväthän nuo esimerkiksi "maalintekoon on satsattava pienestä pitäen" ole yhtään mitenkään ristiriidassa kaikki pelaa -periaatteiden kanssa. Sitten jos Kummola on todennut, että "oli tasapäistäviä vuosia välissä" pitäisi avata, mitä hän tarkkaan ottaen tarkoittaa. On kai nyt täysin eri asia sanoa, että lasten jääkiekon harrastajamääriä on karsittava ja 10-vuotiaiden peliaikaa ei saa jakaa tasan kuin puhua esimerkiksi jostain 12-14 -vuotiaiden tasoryhmistä. Kyllä vahvasti väittäisin, että tässä on suuri ero Petteri Sihvosen ja vaikkapa mainitun Westerlundin välillä.

Kerrotko vielä yksikin jääkiekkovaikuttaja, joka puolustaa Nuoren Suomen pääperiaatteita jääkiekon junioritoiminnassa syksyllä 2011?

Heh, nyt pitäisi määritellä, mitä niillä Nuoren Suomen pääperiaatteilla tarkoitetaan. Itse tarkoitin sitä, että kaikille lapsille tarjotaan mahdollisuus harrastaa (ei siis karsintaa ala Petteri Sihvonen) ja peli-aikaa ei aleta jakaa epätasaisesti liian aikaisessa vaiheessa (se nyt ei muuten ole välttämättä edes huippu-urheilun etu). Kyllähän Nuori Suomi mahdollisti esimerkiksi lahjakkaimpien pelaamisen vanhemmissa ikäluokissa, kuten on tullut ilmi.

Mitään nimiä en lähde tuomaan esille, mutta sanotaanko, että puolustajia löytyy vaikka tamperelaisista ex-liigakiekkoilijoista. Kyllähän Sihvonen voisi halutessaan tehdä Urheilulehteen vaikka gallupin ja kysyä liigavalmentajilta: kenen mielestä jääkiekon harrastajamääriä tulee rajata ja kuka on sitä mieltä, että jo 10-vuotiaat tulee jakaa tasoryhmiin tai että näiden peliaika tulee jakaa epätasaisesti. En oikein usko, että tällä linjalla on itse asiassa kovinkaan moni - jos kukaan.

Siis tosiasiahan on kai, että lasten kannalta kaikkein tärkeintä on, että he saavat harrastaa ja että heillä on kentällä mukavaa. Tämän kautta sitten huippu-urheilukin voi saada niitä, joiden lahjakkuus riittää ja joilla syttyy palo pelaamiseen niin, että jaksavat tehdä huipulle vaadittavan työn. Mutta huipulle yltää yhtä kaikki vain murto-osa harrastajista. Minusta tämä ymmärrys lasten näkökulmasta puuttuu monilta Nuoren Suomen kritisoijilta tyystin. Huippu-urheilu toimii ihan eri periaatteiden mukaan. Toki huipulle nousuun pitää antaa pienestä pitäen parhaat mahdolliset edellytykset, mutta se ei saa olla lasten jääkiekkoilun ainut eikä edes päätarkoitus.

 

[Fordél]

Mutta huipulle yltää yhtä kaikki vain murto-osa harrastajista. Minusta tämä ymmärrys lasten näkökulmasta puuttuu monilta Nuoren Suomen kritisoijilta tyystin. Huippu-urheilu toimii ihan eri periaatteiden mukaan. Toki huipulle nousuun pitää antaa pienestä pitäen parhaat mahdolliset edellytykset, mutta se ei saa olla lasten jääkiekkoilun ainut eikä edes päätarkoitus.

Tämä näkökulma tosiaan tuppaa unohtumaan Nuoren Suomen kritisoijilta. Edelleen, Nuoren Suomen syyttäminen huippu-urheilun unohtamisesta on sama kuin syyttäisi Ilveksen jääkiekon edustusta siitä, että se ei edistä aikuisten terveysliikuntaa. Unohdetaan siis tyystin mitä eri organisaatiot toiminnallaan tavoittelevat ja, että kyse pikkasen suuremmasta kokonaisuudesta kuin vain huippu-urheilusta.

Toki huippu-urheilukin on tärkeä asia ja siltä kannalta voin kritiikin ymmärtääkin. Sitten jos katsotaan asiaa laajemmasta näkökulmasta (mitä moni kritisoija ei tee), ymmärretään, että lasten liikunnalla on muitakin päämääriä kuin uusien granlundien tuottaminen. Ja valtiovaltaa kiinnostaa luonnollisesti myös se massa, josta ei tule uusia granlundeja, koska jos heihin saadaan kylvettyä liikunnallinen elämäntapa, säästää se yhteiskunnan kustannuksia myöhemmin melkoisesti.

Tarvitaan siis toimijoita, jotka pitävät huolta mm. vähän liikkuvista lapsista, syrjäytyneistä, erityisliikunnan kohderyhmästä jne. Miksi? Koska seuratoiminnalla ei yleensä tarjota näille liikuntapalveluita ilman, että taustalla on valtiovallan porkkanaa. Onko se porkkanan antaja sitten Nuori Suomi vai mikä, on toissijainen kysymys.

Mutta ehkä tämä tästä nyt omalta kohdaltani. Kaikki lienee jo sanottu ties kuinka monta kertaa. Toivotaan vain, että systeemi kehittyy koko ajan siihen, että kaikille pystytään tarjoamaan liikunnan riemua heidän omista lähtökohdistaan. Tällöin saadaan uusia granlundeja sekä liikunnallisen elämäntavan omaksunut nuoriso.

 

[Mänizeri]

Vedetään tähän hieman off-topicia: miltäs se juniorikiekkoilu eri puolilla Suomea nyt näyttää jääkiekon näkökulmasta? Mitä siellä kentällä nykyään tapahtuu, kun en ole muutamaan vuoteen pelejä ehtinyt katsomaan. Pelataanko siellä jääkiekkoa vai laitetaanko siellä edelleen kiekkoa vain keskialueelle?

Jos nyt lainataan ja muokataan näitä teräviä lausahduksia, niin omasta mielestäni tämän hetken tila, se että meiltä puuttuu terävä kärki -83 syntyneiden takana, johtuu siitä, että suomalaisesta jääkiekosta poistettiin jääkiekko. Ja mitä tällä tarkoitan, niin omin silmin näin, kun kiekoton pelaaminen nousi ylijumalan asemaan ympäri Suomen ja virheiden välttely vietiin aivan äärimmilleen. Jätkät istuivat 12-13 vuotiaina punttisalilla 4-5 kertaa viikossa (tähän autokuljetukset ym. päälle), kun ulkona olisi voinut käydä höntsäämässä. Saatiin kyllä vahvoja jätkiä, joo, mutta pelitaidot siinä sivussa eivät kehittyneet.

Mehän luulimme melkein 10 vuotta, että jääkiekko on painia. Ja sitten ihmeteltiin, kun varaustilaisuuksissa suomalainen pelaajatyyppi ei kiinnosta. No ei varmasti kiinnostanut, kun se ei oikein muuta osannut kuin lyödä kiekkoa pleksiin, jos vastustaja vähän antoi painetta.

Oma väitteeni on edelleen se, että ei Nuori Suomi ole tämän hetken "tilan" syy, kyllä se tulee enemmän sieltä, mitä me kuvittelimme jääkiekkoilijan osaamistarpeeksi. Ja monikohan junnu on tämän 10 vuoden ajanjakson aikana (about vuodet 1995-2006) lopettanut, kun jääkiekosta vietiin jääkiekko pois?

 

[Fordél]

Oma väitteeni on edelleen se, että ei Nuori Suomi ole tämän hetken "tilan" syy, kyllä se tulee enemmän sieltä, mitä me kuvittelimme jääkiekkoilijan osaamistarpeeksi. Ja monikohan junnu on tämän 10 vuoden ajanjakson aikana (about vuodet 1995-2006) lopettanut, kun jääkiekosta vietiin jääkiekko pois?

Juuri tämä pointti on nostettava myös esiin, jotta suomalaisen kiekkoilun heikot vuodet eivät mene vain Nuoren Suomen piikkiin. Kenties Jääkiekkoliitossa on Nuori Suomi valinnan lisäksi tehty muitakin virheitä.

 

[Fordél]

Tässä ketjussa on muistaakseni kiistelty myös siitä pitäisikö lasten harrastaa yhtä lajia vai monipuolisesti eri lajeja, jotta kehitys olisi optimaalista.

Huippu-urheilun muutostyöryhmä haastatteli noin nykyistä suomalaista 80 huippu-urheilijaa noin 3-5 tunnin haastatteluissa. Näistä haastatteluista eri alojen huiput nostivat paljon yhtäläisyyksiä esille. Ensinnäkin lopullista lajivalintaa he eivät ole tehneet kovinkaan nuorena vaan vasta noin 15 vuotiaana. Lapsena he ovat harrastaneet valtavan määrän liikuntaa eli noin 21 tuntia viikossa, mikä tarkoittaa kolme tuntia liikuntaa päivässä. Ja eikä vain se määrä vaan myös monipuolisuus on ihan keskeistä. Suomalaiset eri alojen huipuille on yhteistä, että ovat harrastaneet monipuolisesti 4-5 lajia.

Eipä mitään kovin yllättäviä tietoja, mutta varmistavat ainakin omia käsityksiäni siitä, mikä on paras resepti huipulle: määrällisesti paljon liikuntaa ja monipuolisesti eri lajien harrastamista. Paljon siis omalla ajalla tapahtuvaa monipuolista liikuntaa.

 

[HMenthal]

Ensinnäkin lopullista lajivalintaa he eivät ole tehneet kovinkaan nuorena vaan vasta noin 15 vuotiaana. Lapsena he ovat harrastaneet valtavan määrän liikuntaa eli noin 21 tuntia viikossa, mikä tarkoittaa kolme tuntia liikuntaa päivässä.

Ei saatana voi pitää paikkaansa... On se muuten kumma, että jos lapsi harrastaa paljon erilaista liikuntaa, niin siinähän saattaa lapsen/lasten fyysis-motoriset taidot kehittyä monipuolisesti, josta saattaa kenties myöhemmin olla hyötyä tiellä aina huippu-urheilijaksi asti.

No joo spedeily sikseen. Aika osuva on myös tuo Korjuksen sanoma, että "Eri tutkimusten mukaan huippu-urheilijaksi tuleminen edellyttää kymmentätuhatta harjoittelutuntia. Suomalaislasten liikuntamäärä on niin pieni, että nykyiset viisivuotiaat olisivat 100-vuotiaita ennen kuin saavuttaisivat kymmenentuhannen harjoitustunnin tavoitteen". Revi tosta nyt sitten huumoria

Valmentajuudesta on myös keskustelua käyty muutosprojektin yhteydessä, mutta nostaisin yhden asian esiin, jota on vähemmän julkisuudessa käsitelty. Itse olen jonkin verran ollut seuraamassa sivusta, ja tuttujen kautta, jotka valmentavat junnuja, juniorikiekkoilua Uudellamaalla ja pääkaupunkiseudulla ja näiden havaintojen sekä keskustelujen pohjalta on noussut eräs seikka esiin. Ja se on se, että ainakin ko. alueella valmentajat tuntuvat ikään kuin kilpailevan keskenään siitä, että kuka on paras valmentaja ja kenellä on voittavin pelikirja. Ja nyt puhutaan siis luokkaa E- ja D-junnujen valmentajista.

Tämä tuntuu ja kuulostaa aika hassulta, mutta tällaista on kuulemma havaittavissa. Voisin kuvitella, että tämä ei välttämättä ole paras tapa junnujen kannalta, joiden tulevaisuudesta on kuitenkin kyse. Monelle valmentajalle on ilmeisesti tärkeämpää se, että jengi löytyy mahdollisimman ylhäältä sarjataulukoista noiden ikäluokkien sarjoissa. Onko se isin ego niin tärkeä, että on pakko nähdä joukkue sarjassa ylhäällä ja sitten ajatellaan, että on tehty hyvää työtä junnujen eteen. Ehkä jotain siihen suuntaan.

Tällaisen kuvan olen tosiaan saanut sivusta hommaa jonkin verran seuranneena ja noissa ikäluokissa valmentavilta sekä muutamilta junnujen vanhemmilta, joiden pojat tuolla alueella lätkää pelaavat.

Pistetään heti kuitenkin päinvastaistakin ajatusta kehiin eli muutaman valmentajan mukaan heille on ollut runsaasti hyötyä ko. alueen seurojen kesken ikäluokittain tapahtuvasta vuorovaikutuksesta, jossa vuoroin joku jengi järjestää tilaisuuden, jossa kertovat omasta toiminnastaan ja harjoittelustaan. Kaikilla alueen valmentajilla on siihen kuulemma mahdollisuus osallistua ja mennä seuraamaan, että millä tavalla muut asioita tekevät. Tilaisuudessa järjestävä jengi vetää myös joitakin harjoitteita esimerkinomaisesti.

Ja siitä monipuolisuudesta vielä sen verran, että varsinkin joissakin pääkaupunkiseudun seuroissa jo 10 -vuotiailta saatetaan vaatia sitä, että pelaa vain lätkää siinä jengissä ja muut lajit kielletään. Tämä on tullut esille ihan läheisen sukulaisen lasten harrastusten kautta.

Nämä kirjoittamani toteamukset ovat siis suurelta osin muilta kuultuja asioita, mutta koen, että ei mulle ihan silkkaa paskaakaan ole kerrottu.

 

[siffa]

Jäkiekkoliton valitsemaa Nuori Suomi järjestelmää ja sen tuottamia huippujunioreita verrattuna kilpailijamaiden huippujunioreihin voi tarkastalle ehkä parhaiten seuraamalla NHL-pelejä, joita on tv-tarjonnan vuoksi nähtävissä Suomessakin runsaasti. Seurasin eilen NHL-ottelua Anaheim-Chicago.

Suomalaisia pelasi Anaheimin joukkueessa: Teemu Selänne s. 1970, Saku Koivu s. 1974, Toni Lydman s. 1977 ja Niklas Hagman s. 1979. Chicagon joukkueessa pelaava Sami Lepistö s. 1984 ei ollut eilen pelaavassa kokoonpanossa.

Kanadalaisia huippupelaajia oli Anaheimin joukkueessa: Ryan Getzlaf s. 1985, Corey Perry s. 1985, Andrew Cogliano s. 1887, Devante Smith-Pelly s. 1992, Cam Fowler s. 1991. Chicagon joukkueessa oli kanadalaisia: Daniel Carcillo s. 1985, Brent Seabrook s. 1985, Dave Bolland s. 1986, Jonathan Toews s. 1988.

Anaheimin joukkueessa pelasi nuoria huippuja lisäksi: yhdysvaltalainen Bobby Ryan s. 1988 ja italialainen Lucas Sbisa 1990. Chicagon joukkueessa: USA:sta Patrick Kane s. 1988, ruotsalaiset Viktor Stälberg s. 1986 ja Marcus Kruger s. 1990 sekä tshekki Michael Frolik s. 1988.

Viesti on varsin selvä: suomalaiset 1985-1991 syntyneet kansainvälisen huipputason pelaajat puuttuvat NHL:stä. Nuori Suomi huippujuniorituotantojärjestelmäksi oli aikanaan Jääkiekkoliitolta raaka virhe, jonka seuraukset tulevat vääjäämättä esiin jo lähivuosina kansainvälisten kisojen huonona menestymisenä.

 

[eagle]

Jäkiekkoliton valitsemaa Nuori Suomi järjestelmää ja sen tuottamia huippujunioreita verrattuna kilpailijamaiden huippujunioreihin voi tarkastalle ehkä parhaiten seuraamalla NHL-pelejä, joita on tv-tarjonnan vuoksi nähtävissä Suomessakin runsaasti. Seurasin eilen NHL-ottelua Anaheim-Chicago.

Suomalaisia pelasi Anaheimin joukkueessa: Teemu Selänne s. 1970, Saku Koivu s. 1974, Toni Lydman s. 1977 ja Niklas Hagman s. 1979. Chicagon joukkueessa pelaava Sami Lepistö s. 1984 ei ollut eilen pelaavassa kokoonpanossa.

Kanadalaisia huippupelaajia oli Anaheimin joukkueessa: Ryan Getzlaf s. 1985, Corey Perry s. 1985, Andrew Cogliano s. 1887, Devante Smith-Pelly s. 1992, Cam Fowler s. 1991. Chicagon joukkueessa oli kanadalaisia: Daniel Carcillo s. 1985, Brent Seabrook s. 1985, Dave Bolland s. 1986, Jonathan Toews s. 1988.

Anaheimin joukkueessa pelasi nuoria huippuja lisäksi: yhdysvaltalainen Bobby Ryan s. 1988 ja italialainen Lucas Sbisa 1990. Chicagon joukkueessa: USA:sta Patrick Kane s. 1988, ruotsalaiset Viktor Stälberg s. 1986 ja Marcus Kruger s. 1990 sekä tshekki Michael Frolik s. 1988.

Viesti on varsin selvä: suomalaiset 1985-1991 syntyneet kansainvälisen huipputason pelaajat puuttuvat NHL:stä. Nuori Suomi huippujuniorituotantojärjestelmäksi oli aikanaan Jääkiekkoliitolta raaka virhe, jonka seuraukset tulevat vääjäämättä esiin jo lähivuosina kansainvälisten kisojen huonona menestymisenä.

Ensinnäkin se on Luca Sbisa, toisekseen kaveri on syntynyt kyllä italiassa, mutta muuttanut sieltä 1-vuotiaana Sveitsiin. Eli ihan yhtä sveitsiläinen kuin melkein kuka vain sveitsiläinen.

Se toki onkin totta että Suomi ei ole tuottanut NHL:n huippuja vuosiin. Eri asia onko se sitten Nuoren Suomen vai Jääkiekkoliiton vika. Minusta jälkimmäisen puhtaasti, ottamatta vastuuta pois seuroilta ja valmentajilta.

Sbisa ja Frolik ovatkin siitä mielenkiintoisia esimerkkejä, että molemmat ovat menneet CHL:n kautta NHL:n. Eli nuorina lähteneet jo kotimaastaan pois. Onko siis viestisi se että suomalaistenkin pitäisi sinne mennä?

Kanadalaisia turha taas ottaa esiin, vähän sama kun vertailisi Brasiliaa ja Belgiaa jalkapallossa, kun vertaa Suomea ja Kanadaa. Kummassakin laji voi olla ykköslaji, mutta resurssit(pelaajamäärät jo pelkästään) ovat täysin toiselta planeetalta toisessa maassa.

 

[siffa]

Se toki onkin totta että Suomi ei ole tuottanut NHL:n huippuja vuosiin. Eri asia onko se sitten Nuoren Suomen vai Jääkiekkoliiton vika. Minusta jälkimmäisen puhtaasti, ottamatta vastuuta pois seuroilta ja valmentajilta.

Minähän kirjoitin, että Jääkiekkoliitolta oli raaka virhe valita Nuori Suomi järjestelmä tuottamaan huippujääkiekkoilijoita Suomeen. NHL:ssä pelaa suomalaisia maailman huippupelaajia, mutta he ovat syntyneet vuosina 1970-1984.

Kanadalaisia turha taas ottaa esiin, vähän sama kun vertailisi Brasiliaa ja Belgiaa jalkapallossa, kun vertaa Suomea ja Kanadaa. Kummassakin laji voi olla ykköslaji, mutta resurssit(pelaajamäärät jo pelkästään) ovat täysin toiselta planeetalta toisessa maassa.

Kanadalaiset olivat huippujuniorituotannossaan aallon pohjassa 1998 ja tekivät järjestelmään tarvittavat muutokset. Kanadalaisia huippujunioreita on järjestelmä tuottanut sitten liukuhihnalta ja ero muihin maihin kasvaa koko ajan. Kanadassa 8-vuotiaiden eliittisarjoihin on kova kilpailu. Takana on monilla jo kuusi vuotta jäällä oloa, josta viimeiset vuodet seuroissa ja sarjoissa, joissa kilpailu on olennainen elementti, kun ponnistellaan perheiden voimin kohti vähiä NHL-pelaajapaikkoja. Muita lajeja ei harrasteta kuin vain jääkiekon harjoitteina (esim. taitoluistelu).

Ruotsi oli myös aallon pohjassa samaan aikaan kuin Kanada ja teki omat ratkaisunsa huippujuniorituotannon nostamiseksi. Ruotsalaisia 1990 ja sen jälkeen syntyneitä NHL-pelaajia on jo useita: Victor Hedman, Oliver Ekman-Larsson, Magnus Pääjärvi-Svensson, Jacob Josefson, Tim Erixon, Marcus Johansson, Anton Lander, Robin Lehner, Gabriel Landeskog, NHL-sopimuksia/farmissa Carl Klinberg, Anders Nilsson, Adam Larsson, NHL-sopimus/lainalla Patrick Nemeth, Sebastian Wannström, Mika Zibanejad, ja Jonas Brodin.

Suomalaisista 1990-luvulla syntyneistä NHL-sopimukset/lainalla on Toni Rajalalla, Sami Vatasella, Joonas Raskilla, Teemu Pulkkisella ja Tommi Kivistöllä. Joonas Nättisellä on NHL-sopimus/farmissa.

Virheitä nopeasti tekemiini pelaajalistoihin sisältyy varmaankin, mutta viesti on varsin selvä. Olemme jääneet jälkeen Kanadasta ja Ruotsista huippujunioreiden kehittämisessä. Miksi sitten kirjoitan yhä junioriojääkiekkoilun ongelmistamme, niin syy on se, että en oikein luota, että Erkka Westerlundin ja Jukka Rautakorven johdolla olisi tehty riittävän perusteellista muutosta jääkiekon juniorijärjestelmään, jotta se pystyisi vastaamaan kovaan kansainväliseen kilpailuun.

 

[eagle]

Miksi sitten kirjoitan yhä junioriojääkiekkoilun ongelmistamme, niin syy on se, että en oikein luota, että Erkka Westerlundin ja Jukka Rautakorven johdolla olisi tehty riittävän perusteellista muutosta jääkiekon juniorijärjestelmään, jotta se pystyisi vastaamaan kovaan kansainväliseen kilpailuun.

Jostain olemme samaa mieltä. Eli itsekkin olen skeptinen. Varsinkin jos ongelmat on yritetty selittää helposti vain yhdellä tai yksittäisellä tekijällä. Ja suurin epäluulo on sitä kohtaan että tärkein asia olisi tapahtunut, eli Suomessa tehtäisiin yhteistyötä asioiden kehittämiseksi. Pelkään jatkossakin että täällä ei samaan pystytä kuin Ruotsissa, kulttuuri valitettavasti sinällään jo rajoittaa sitä. Lyhyesti siis kateus ja puutteet kommunikaatiossa/yhteistyössä.

 

[siffa]

Jostain olemme samaa mieltä. Eli itsekkin olen skeptinen. Varsinkin jos ongelmat on yritetty selittää helposti vain yhdellä tai yksittäisellä tekijällä. Ja suurin epäluulo on sitä kohtaan että tärkein asia olisi tapahtunut, eli Suomessa tehtäisiin yhteistyötä asioiden kehittämiseksi. Pelkään jatkossakin että täällä ei samaan pystytä kuin Ruotsissa, kulttuuri valitettavasti sinällään jo rajoittaa sitä. Lyhyesti siis kateus ja puutteet kommunikaatiossa/yhteistyössä.

Näen suurena epäkohtana Suomessa sen, että Jääkiekkoliitossa kehittämispäällikön tehtävä on välivirka SM-liigan valmentajille. Westerlund tuli takaisin Vierumäeltä valmennushommiin kehittämispäällikön työn kautta. Rautakorpi kävi hengähtämässä valmennuspestien välissä Westerlundilta vapaaksi jääneessä virassa. Uraman vuoro on mennä Jääkiekkoliittoon lepäämään ennen seuraavaa päävalmentajatehtävää Suomessa tai ulkomailla. Luulen, että päävalmentajan työ on paljon mielenkiintoisempaa kuin kääntää juniorijärjestelmä kansainvälisesti kilpailukykyiseksi.

 

[Fordél]

Suomalaisista 1990-luvulla syntyneistä NHL-sopimukset/lainalla on Toni Rajalalla, Sami Vatasella, Joonas Raskilla ja Teemu Pulkkisella.

Myös ainakin Tommi Kivistöllä (Carolina) ja Joonas Nättisellä (Canadiens) on NHL-sopparit.

 

[siffa]

Myös ainakin Tommi Kivistöllä (Carolina) ja Joonas Nättisellä (Canadiens) on NHL-sopparit.

Kiitos näistä lisäyksistä. Nämä olin unohtanut, lisään ne viestiini. Vuoden 2009 varaustilaisuudessa varattiin 24 ruotsalaista ja 10 suomalaista, vuoden 2010 lukemat olivat Ruotsin hyväksi 20-7 ja 2011 varaukset 28-10.

 

[korkki]

Olen jo jonkin aikaa miettinyt kirjoitanko vai en, koska kyllähän meikäläisen nimimerkki osataan oikeaan henkilöön yhdistää, mutta tuntuu siltä että on pakko...

Nuori Suomi -ohjelmaa usein kritisoinut jääkiekon oppositio Petteri Sihvonen on julistanut että tasojoukkueet ovat oikea ratkaisu. Jokaiselle siis pelejä sen tason joukkueissa mihin kuuluvatkin. Mutta mitä mieltä olette siitä (ei siis pelkästään Petterille tai isälle esitetty kysymys) että kootaan samaa sarjaa varten tasojoukkueet. Ässillä on länsirannikon D2 -AAA aluesarjassa tehty näin. On joukkue joka johtaa ylivoimaisesti sarjaa ja sitten on joukkue joka on sarjan jumbona. Tuon ns. kakkosjoukkueen pelaajat ovat äärimmäisen turhautuneita, ottavat älyttömästi kurittomuudesta johtuvia jäähyjä ja selkäranka napsahtaa heti kun vastustaja menee parin maalin johtoon. Viime pelissä ei edes ollut kuin kymmenen pelaajaa mukana eri syistä (ja pari noista vielä nostettuna kolmosjoukkueesta AA-sarjasta). Vaikuttaa varmasti pelaajien motivaatioonkin lähteä vieraspeliin kun jatkuvasti tulee turpaan ja tietyt pelaajat ottavat pelkästään omasta tyhmyydestään johtuvia jäähyjä.

Itse en pidä tätä kovinkaan järkevänä, koska pahimmassa tapauksessa pilalle menee kymmenkunta pelaajaa. Sen mitä tuota joukkuetta on tullut seurattua niin siellä on muutama pelaaja jotka treeneissäkin keskittyvät lähinnä häiriköimiseen jos nyt viitsivät treeneihin tulla. Kun nuo ovat treenanneet ns. kolmosjoukkueen (AA-sarja) kanssa niin tuntuu että tärkeämpää on vain ajella "heikompia" pelaajia jatkuvasti ja sitten jos joku sattuu heitä ajelemaan annetaan joku viikateisku pohkeille tai mennään porukalla kostamaan. Ja harmillista on se että aikaisemmin ihan mukavatkin pojat ovat lähteneet tuohon kovanaamoiksi itseään luulevien pelleilyyn mukaan. Maalivahdit ja pari pakkia ovat kyllä kehittyneetkin kovasti, kun tilanteita omassa päässä tulee runsaasti, mutta vähän tuntuu siltä että tällä kaudella noita ei silti tuohon parempaan joukkueeseen päästetä. Tälläinen ei varmasti ollut Petterinkään tarkoituksena? Mielestäni samassa sarjassa kuuluisi aina olla tasavahvat joukkueet ja noista koota sitten valtakunnalliseen sarjaan parhaiden joukkue, kuten esimerkiksi TPS ja monet muut tekevät (TPS sitten voitti D2 -juniorien valtakunnallisessa turnauksessa tuon Ässien parhaan porukan vaikka ovat Länsirannikon sarjassa hävinneet tasavahvoillaan). Se että joko voitetaan jatkuvasti tai että saadaan turpaan jatkuvasti ei voi kehittää pelaajia vaan kyllä tasaväkiset pelit kehittävät eniten.

 

[eagle]

Olen jo jonkin aikaa miettinyt kirjoitanko vai en, koska kyllähän meikäläisen nimimerkki osataan oikeaan henkilöön yhdistää, mutta tuntuu siltä että on pakko...

Nuori Suomi -ohjelmaa usein kritisoinut jääkiekon oppositio Petteri Sihvonen on julistanut että tasojoukkueet ovat oikea ratkaisu. Jokaiselle siis pelejä sen tason joukkueissa mihin kuuluvatkin. Mutta mitä mieltä olette siitä (ei siis pelkästään Petterille tai isälle esitetty kysymys) että kootaan samaa sarjaa varten tasojoukkueet.

Tämä vähän riippuu kuinka iso tasoero on joukkueiden välillä tai siis niiden taso suhteessa sarjaan. Eli tasojoukkueiden ideahan on juuri se että silloin saadaan sopivia pelejä. Joku suhde 66-33 olisi varmaan aika ihanteellinen tai maksimissaan 75-25. Eli tappioita ja tarpeeksi koviakin pitäisi tulla, koska haasteen pitää olla todellinen, ei teoreettinen. Toisaalta ei myöskään aina voi olla ottamassa turpaankaan. Eli ei mitään järkeä pelata sarjaa jossa olet täysin heittopussi.

Itse tiedän että useissa seuroissa on suorastaan kielletty keskinäiset ottelut tasojoukkueiden kesken samassa ikäluokassa, koska ne tasothan pitäisi olla muutenkin tiedossa. Ei silloin myöskään juurikaan pelata samoissa turnauksissa/sarjoissa.

Noin muuten tosin tuosta esimerkistäsi myös mielestäni paistaa se, että valmennus ei suhtaudu tarpeeksi kriittisesti tuollaiseen sikailuun/kurittomuuteen. Koska kyllä voi olla heittopuss ilman tuotakin tyyliä.

 

[choose_life]

Itse tiedän että useissa seuroissa on suorastaan kielletty keskinäiset ottelut tasojoukkueiden kesken samassa ikäluokassa, koska ne tasothan pitäisi olla muutenkin tiedossa. Ei silloin myöskään juurikaan pelata samoissa turnauksissa/sarjoissa.

Noin muuten tosin tuosta esimerkistäsi myös mielestäni paistaa se, että valmennus ei suhtaudu tarpeeksi kriittisesti tuollaiseen sikailuun/kurittomuuteen.

Jep. Mikä helvetin järki niitä tasojoukkueita on perustaa, jos kuitenkin tungetaan samoihin sarjoihin? Ei todellakaan kehitä, kummankaan joukkueen pelaajia (pl. ehkä ne "heittopussin" maalivahdit ja parhaat pakit).

Samaa mieltä myös valmennuksen osuudesta. Kyllä tollaset pikkupojat pitää kuriin saada; taustoja yhtään tuntematta uskallan veikata, että siihen puuttuu enemmän halu kuin kyky, ts. valmennuskin on saattanut jossain määrin lyödä läskiksi.
Mutta tässä nyt tullaankin taas ihan reaalimaailman juttuihin sokean järjestelmäuskovaisuuden ja julkisuushinkuisten löysien heittojen sijaan.

 

[TosiFani]

Olen jo jonkin aikaa miettinyt kirjoitanko vai en, koska kyllähän meikäläisen nimimerkki osataan oikeaan henkilöön yhdistää, mutta tuntuu siltä että on pakko...

Kyllähän tuon "kakkosjoukkueen" valmentajat saavat katsoa aika pitkään peiliin.

Olen valmentanut useampia ns. sosiaalikiekkojoukkueita ja meillä on aina ollut kivaa. Hävitty ollaan paljon, mutta tekeminen on ollut aina mieluisaa. Ensisijaisesti tuon joukkueen pahaolo on kiinni valmentajista.

 

[Joe Plop]

Paha tietty ihan sanoa tarkemmin sarjaa tuntematta mutta jos tuo kakkos-joukke on taas liian hyvä AA-tasolle? Monissa tuon ikäluokan sarjoissa tahtoo olla se tilanne eli ei välttämättä löydy sitä juuri oikeaa tasoa. Onko ollut tasonmittaus pelejä esim AA joukkueita vastaan? Valmennuksesta riippuu myös paljon. Seura on voinut laittaa lahjakkaat mutta häiriö alttiit pelaajat samaan joukkueeseen ja siten antanut tuolle ykkösporukalle työrauhan. AAA-tason ainakin pitäisi olla jo kohtuullisen tavoitteellista joten muutama mätä omena joukkueessa tappaa pelin myös niiltä tunnollisemmilta pelaajilta. Pahintahan tuossa on se ettei kukaan osaa vielä tuon ikäisistä pojista sanoa että kenestä tulee se seuraava MG ja siksi kaikille olisi hyvä olla riittävän haasteellinen pelipaikka. Kehitys on niin eritahtista ja se pelaamisen älyllinen hätkähdys saattaa muuttaa kaverin luonnetta yhdessä yössä. Itse olen nähnyt kuinka yhdestä "häiriköstä" kasvoi "mies" yhdessä kesässä. Nyt pelaa joukkueen eteen ja tsemppaa joka pelissä ja harkoissa. Ja muutos tapahtui juuri tuossa D2-D1 vaiheessa. Aiemmilla esityksillä ei olisi ollut mitään asiaa AAA-tasolle mutta nyt kukaan ei edes kyseenalaista sitä.

 

[Henkka]

Suomalaisista 1990-luvulla syntyneistä NHL-sopimukset/lainalla on Toni Rajalalla, Sami Vatasella, Joonas Raskilla, Teemu Pulkkisella ja Tommi Kivistöllä. Joonas Nättisellä on NHL-sopimus/farmissa.

Ei ole kyllä Pulkkisella minkäänlaista Detroit-sopimusta, pelaajaoikeudet vain. Ehkä sen tekevät ensi kesänä, kun on pari vuotta draftista kulunut.

 

[siffa]

En ymmärrä, miksi täällä vieläkin kohkataan NS:stä - lukekaa ketju, jos on vielä epäselvää. Eli Nuori Suomi on ollut korkeintaan marginaalinen tekijä suomalaisen juniorituotannon ongelmissa. Paljon suurempi on esimerkiksi valmentajien pyrkimys yli-kurinalaiseen peliin, johon istuu paljon enemmän nöyrät luistelukoneet kuin väliin itsekkäät ja omaperäisiä ratkaisuja tekevät taiteilijasielut - juniorivalmennukselle tärkeintä on menestyminen nyt ja heti siinä omassa ikäluokassa, ei huippupelaajien tuotanto pääsarjoihin.

Näin Nuori Suomen ehdoton kannattaja, mjr, kirjoitti viime vuoden lokakuulla. Täällä JA:ssa on kohkattu Nuori Suomesta yli 6 vuoden ajan. Urheilulehdessä se alkoi jo yli 7 vuotta sitten ja JA:n keskustelu Nuoren Suomen kannattajien ja Nuori Suomen huippujuniorituotannon hiipumista huolissaan olevien muutamien nimimerkkien välillä on lakannut viime aikoina.

Jääkiekkokentältä alkaa tulla viestiä Nuori Suomen haitallisuudesta jääkiekon huippujuniorien tuotannossa. Veikkaajan tämän viikon numerossa on kirjoitus juniorikiekkoilusta. Blues Matinkylän taustavaikuttajana hääräävä ex-huippusentteri Juha Ikonen sanoo jutussa:"Täällä (Espoossa) tehtiin jo vuosia sitten asioita, jotka olivat siihen aikaan melko poikkeuksellisia, eli muodostettiin mm. tasoryhmiä. Parhaat pelaajat tuotiin yhteen, minkä ansiosta pojat ja koko joukkue kehittyivät. Tämä toimintamalli oli mahdollinen, koska Blues ja sen sateenvarjon alla toimivat kasvattajaseurat eivät olleet Nuori Suomi-seuroja". Jukka Rautakorpi korostaa, että paljon parjattu Nuori Suomi-järjestelmä itsessään tuhonnut mitään, sen tulkinta kylläkin. Rautakorpi:"Kun Nuori Suomea alettiin käyttää liian maalaisjärkisesti, lajiosaamisen ja virtuositeetin tukeminen jäi huomioimatta. Huppu-urheilun näkökulmasta vaatimustaso huomaamatta tipahti." Juniorit itse korostavat kilpailun sallimisen merkitystä. TPS-lupaus Arttu Lehkonen kertoo tästä seuraavasti:"On se vaikuttanut, että nämä ikäluokat ovat välttäneet Nuori Suomen. Toiminta on ollut kilpailuhenkistä, mikä on auttanut paljon."