Nuori Suomi ry

  • 999 319
  • 5 368

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Minä olen nähnyt, satoja sellaisia. Ne muutamat, jotka sekoavat pasmoissaan, ovat onneksi todella pieni vähemmistö, sillä he tapaavat myös olla niitä, jotka häiritsevät ja sotkevat valmennustyötä.

Puhumattakaan niistä jotka sotkevat valmennustyötä alkamalla valmentajiksi... siis niistä räyhääjistä/meuhkaajista.
 

choose_life

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Minä olen nähnyt, satoja sellaisia. Ne muutamat, jotka sekoavat pasmoissaan, ovat onneksi todella pieni vähemmistö, sillä he tapaavat myös olla niitä, jotka häiritsevät ja sotkevat valmennustyötä.

Puhumattakaan niistä jotka sotkevat valmennustyötä alkamalla valmentajiksi... siis niistä räyhääjistä/meuhkaajista.

Näinhän se menee. Näiden omassa (urheilu)elämässään epäonnistuneiden spedeilyn vuoksi menetetään enemmän lahjakkuuksia kuin minkään järjestelmän ns. vuoksi ikinä - ja nyt ei edes puhuta siitä inhimillisestä hinnasta a la Agassi.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Viiden vuoden asuminen Kauniaisten hiekkatekonurmen naapurissa antoi sen verran karun kuvan monista junioreiden vanhemmista, ettei ole tosikaan.

Muistan kirjoituksesi ja havaintosi tuolta ajalta. Ajattelin jo silloin, että mjr:lle olisi parhaaksi, jos poika innostuisi kaveriporukan mukana jo hyvin varhain jalkapallosta. Lasten innostuminen ja kiinnostus urheilulajeihin on aitoa ja jatko on ihan kiinni vanhempien intresseistä. Eli, onko vanhemmilla (tässä tapauksessa mjr:llä) aikaa ja innostusta olla mukana lapsen harrastuksessa riittävästi. Yksi tapa luovuttaa, on ajatella, että ei minun lapseni kuulu siihen "yksi miljoonasta" lahjakkuuksiin, joista tulee huippu-urheilija. Huippu-urheilijaksi tulemiseksi tärkein lahjakkuus on harjoituslahjakkuus, ilman sitä ei ominaisuuksiltaan parhaastakaan kehity huippu-urheilijaa.

Tuo kokemuksesi monien junioreiden vanhemmista on minunkin kokemukseni mukaan totta. Noin se on ollut aina. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Kuten kirjoitin, veri on vettä sakeampaa. On vain inhimillistä, että oman lapsensa harrastuksen seuraaminen sekoittaa jollain tapaa jokaisen vanhemman. Eivät ne kaikki huuda siellä kentän laidalla. Monet ovat hiljaa, mutta sisällä on tunnemyrsky, jota ei esiinny silloin, kun oma lapsi ei ole osallisena pelissä tai muussa urheilusuorituksessa.

Aidosti ja rehellisesti suhteensa jääkiekkoon ja omaan poikaansa on tuonut julki esim. Timo Nummelin. Silloin, kun Petteri Nummelinia ei ole valittu Suomen maajoukkueeseen kansainväliseen arvoturnaukseen, on Timo-isä julkisesti ilmoittanut, että häntä ei kiinnosta katsoa yhtäkään ko. turnauksen jääkiekko-ottelua. Ilmari Selännettä otti suunnattomasti päähän, kun poika halusi vain kuljettaa kiekkoa taitavasti sitä käsitellen ja hyvin luistellen päästä päähän, mutta maalinteko ei poikaa kiinnostanut. Ilmari Selänne teki tilanteen korjaamiseksi sen, mistä olemme sitten saaneet nauttia jo yli 20 vuotta.
 

Fordél

Jäsen
Lasten innostuminen ja kiinnostus urheilulajeihin on aitoa ja jatko on ihan kiinni vanhempien intresseistä. Eli, onko vanhemmilla (tässä tapauksessa mjr:llä) aikaa ja innostusta olla mukana lapsen harrastuksessa riittävästi. Yksi tapa luovuttaa, on ajatella, että ei minun lapseni kuulu siihen "yksi miljoonasta" lahjakkuuksiin, joista tulee huippu-urheilija. Huippu-urheilijaksi tulemiseksi tärkein lahjakkuus on harjoituslahjakkuus, ilman sitä ei ominaisuuksiltaan parhaastakaan kehity huippu-urheilijaa.

Osan lapsista kiinnostus urheiluun on aitoa ja tällöin jatko on pitkälle kiinni vanhempien jaksamisesta tukea lapsen harrastusta. On todella hienoa katsella tällaisten lasten harrastamista kun jo pelkistä silmistä näkee aidon poltteen lajia kohtaan. En jaksa uskoa, että kovinkaan monen tällaisen tapauksen vanhempi luovuttaa tukemista.

Toisaalta osa lapsista harrastaa lajia taas muista syistä kuten esimerkiksi vanhempien painostamana, halun kuulua kaveripiiriin jne. Tämä on täysin ymmärrettävää ja heille pitää myös tarjota mahdollisuus harrastaa lajia, olla yhdessä kavereiden kanssa, kokea onnistumisen tunteita, oppia häviämään, oppia ryhmäkäyttäytymistä jne.

Sitten on myös ryhmä lapsia, joita ei urheilu suuremmin kiinnosta ja heille pitää taas tarjota muunlaisia aktiviteetteja.

Nuorten liikuntaharrastusten yksi suurimmista ongelmista on juuri erottaa nämä eri intressit ja tarjota jokaiselle intressille oikeanlaista tekemistä. Omasta kokemuksesta uskallan sanoa, että suurin osa vanhemmista kyllä ymmärtää mikä on oman lapsensa taso ja varsinkin uran alkuaikoina voidaan hyvin jakaa jo ryhmiä harjoituksissa tason mukaan. Toki aina riittää ääritapauksia vanhemmissa, mutta nämä ovat vain ääritapauksia. Itse siis näen, että seuratasolla on kaikki mahdollisuudet kehittää junnuja haluamallaan tavalla.
 

lätkämies

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Columbus Blue Jackets
Olen miettinyt miten ihmeessä kaikki menee tämän nuori-suomi jutun piikkiin? Oikeastaan se on aiavan pikkujuttu siihen nähden mitä muita vikoja on..

Suurin vika on HARJOITTELU Suomessa tunnin jäävuorosta vartti seistään kuuntelemassa valmentajien lätinää.. Ja se 15 min treenataan erilaisia harjoitteita ja se 30 min sitten pelataan, missä vika??? Sen seisoskelun voi jättää pois ja harjoitteet käydään läpi kopissa, ja kun jäälle mennään siellä valmentajien pitäisi kynsienpureskelun sijaan, painostaa poikia antamaan kaikkensa.. Nyt tällä harjoittelulla suomalaiset näyttävät koomisilta treeneissä kun laukaukset lähtevät kuin lehmänpierut ja tussahtavat ekaan pelaajaan, lämärissä mailakin nousee sinne avaruuteen asti...

Kun katsoo pikkujunnejen valmentajia pistää naurattamaan se mitä niiltä odotetaan, kun kysyy voisiko vaatimustasoa nostaa vastaukset on mutta eihän ne osaa ja ne on vasta pienii.. Olisi ehkä hyvä treenata tosissaan jo pienenä alkeet että ei tarvitsisi nauraa kun ehkä jopa yhdessä C-ikäisten joukkueessa on pelaaja joka osaa jotain, mutta on silti jäljessä muita maita ja pahasti.. Siellä pikkujunnuissa voisi vaikkapa pelata vähemmän ja opetella luistelemista oikealla tyylillä ja laukomista tarkasti ja kovaa, ettei tarvitsi aina ihmetellä kuinka ne lehmänpierut lentelee korkeuksissa lepakon lailla, ampua voi kovaa tarkasti.. Vaikka on pieni voi silti vaatia paljon, ei ikä ole mikään este, kanadassa koutsit vaativat paljon jo 5-vuotiailta.. Ja ovat äänessä koko ajan eivätkä pure niitä kynsiä, siellä hyvästä suorituksesta palkitaan peliajalla, huonostaa vähennetään, täällä valmentajat mutisevat että hyvät treenaajat saavat peleissä lisää peiaikaa, mutta tietävät itsekkin kertoneensa suuren valheen! Usein näkee kun se yksi lahjakas pelaa paljon, mutta treenaa paskasti, jossain vaiheessa kyllästyy kun kunto ei enää riitä, sitten joukkueessa on nämä lahjattomat, jotka ovat treenanneet, mutta ei pelanneet yrittämässä mitään, siinähän se koko paska lässähtää.. Oikeastaan sen pitäisi mennä siten että se peliaika jaettaisiin treeneissä käynnin perusteella, tämä tarkoittaa myös sitä, että jos pelaaja harrastaa kahta lajia hänkin saisi peliaikaa jos pystyy todistamaan että oli toisissa treeneissä.. Kaikenlaiset lajit ovat hyviä harrastaa kunto kasvaa, pallosilmää tulee ja luovuus kasvaa..

Luovuus tuhotaan Suomessa viimeistään C-iässä kun pelaajille pirretään tarkat linjat joita pitkin luistellaan koko peli.. Jos et mene siinä missä valmentaja haluaa loppuu peliaika.. En tarkoita että siellä pitäisi olla kuin päätön kanalauma, tietenkin jonkunlainen pelikuri pitää olla, mutta pelaajaa pitää kannustaa omiin ratkaisuihin kiekon kanssa, eikä valmentajan ratkaisuihin. Nykyään samassa pelissä nähdään kun kiekko tulee lapaan se jatketaan aina samalle kaverille, tekee pelistä tylsää katsoa ja pelaamisesta vaikeaa.. Katsokaa vaikka Suomen maajoukkuetta MM-kisoissa, kun parhaat ei ole aina mukana silloin peli on koko ajan itsensä toistoa ja paskaa kun kukaan ei uskalla tehdä mitään koska päässää pyörii koko ajan mitähä se Jalonen/Dufva sillon piirsi ja oonkoha mä oikeessa paikassa.. Olympialaisissa oli meidän onneksemme kokenut joukkue joka joukkueena taisteli pronssin, siihen ei oli valmentajaa edes tarvittu jos se on tuon tasosta maajoukkueessa kun nyt... Tsekit muuten vei MM-kultaa ja hopella oli Venäjä, mistä nämä maat on tunnettu? Luovista taitopelaajista... Suomi on tunnettu kolmos/neloskentän kääpiöistä, jotka sahaavat samaa linjaa illasta toiseen, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ja poikkeuksetkin ovat lähes kaikki yli 35.... Suomen materiaalia MM-kisoissa pitäisi valmentaa Jukka Rautakorven koska sellainen kahvaus olisi loistavaa suomalaisille joilla ei ole luovuutta, taidosta puhumattakaan.

Jotai tarttis tehrä, muutakin kun Kummolan jyrähdellä vaikka se ei koskaan asiaa jyrähdäkkään..
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Olisi ehkä hyvä treenata tosissaan jo pienenä alkeet että ei tarvitsisi nauraa kun ehkä jopa yhdessä C-ikäisten joukkueessa on pelaaja joka osaa jotain, mutta on silti jäljessä muita maita ja pahasti.. Siellä pikkujunnuissa voisi vaikkapa pelata vähemmän ja opetella luistelemista oikealla tyylillä ja laukomista tarkasti ja kovaa, ettei tarvitsi aina ihmetellä kuinka ne lehmänpierut lentelee korkeuksissa lepakon lailla, ampua voi kovaa tarkasti.. Vaikka on pieni voi silti vaatia paljon, ei ikä ole mikään este, kanadassa koutsit vaativat paljon jo 5-vuotiailta.. Ja ovat äänessä koko ajan eivätkä pure niitä kynsiä, siellä hyvästä suorituksesta palkitaan peliajalla, huonostaa vähennetään, täällä valmentajat mutisevat että hyvät treenaajat saavat peleissä lisää peiaikaa, mutta tietävät itsekkin kertoneensa suuren valheen

Nuori Suomi juuri pakottaa antamaan sitä peliaikaa tasoisesti. Vaikka ei kaverit kävisi harkoissa tai ottaisi tosissaan, niin se vaatii kaikille vähintään tiettyä osuutta pelistä(riippuen lajista).

Kanadaan on aika turha muutenkin verrata. Siellä valmentajat ovat ammattilaisia, valmentajia koulutetaan ihan toisella tavalla, resurssit muutenkin ovat toiselta planeetalta, puhumattakaan kuinka paljon on poikia joista valita, jotka tekevät vielä itsenäisesti töitä kiekon eteen.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Nuori Suomi juuri pakottaa antamaan sitä peliaikaa tasoisesti. Vaikka ei kaverit kävisi harkoissa tai ottaisi tosissaan, niin se vaatii kaikille vähintään tiettyä osuutta pelistä(riippuen lajista).

Tästähän täällä on keskusteltu jo vuosia. Mitään ei ole tapahtunut. Urheilulehti näki ongelmat jo kauan sitten eikä silloin tarvinnut tukeutua auktoriteetteihin. Nyt I-S Veikkaajan SM-liigan kausijulkaisussa ovat Sami Kapanen ja Pasi Nurminen sanoneet yksinkertaiset asiat riittävän selkeästi.

I-S:n toimittaja Marko Lempinen kirjoittaa väliotsikon `Tasapäistäminen` alla:"Jo junioritasolla valmentajat tasapäistävät joukkuetta luotsatessaan, yksilöt hylätessään. Se vähentää kilpailua, joka on urheilussa kaiken ydin".

Sami Kapanen ei ymmärrä, miksi persoonien ei anneta kukoistaa:"Tasapäistävällä NUORI SUOMI-ajattelulla nuorilta on poistettu vastuuta, kilpailua".

Pasi Nurminen pudistelee päätään ja sanoo:"Alettiin kuvitella, että huippujääkiekko sopii kaikille. Mutta eihän se sovi kuin todella harvoille, kovaluonteisille jätkille. Juniori- ja harrastejääkiekolla on oma paikkansa, mutta kilpailua ei saisi unohtaa juniorivalmennuksessa". "Koulussa lapset kilpailevat arvosanoilla, muutenkin he rakastavat kilpailua. Se ei ole mörkö kuin lasten vanhemmille, jotka ovat ymmärtäneet urheilun merkityksen väärin. Heidän luomassaan paineessa myös kiekkoväki on antanut periksi, ja sittemmin lajin harrastajamäärät ovat olleet päättäjille peliä tärkeämpiä." Ajattelun hedelmiä keräävät nyt SM-liigaseurojen joukkueita kokoavat miehet, kuten Nurminen. "Parikymppiset pelaajat eivät osaa edes perusasioita, kuten harjoitella itsenäisesti, saati sitten johtaa joukkuetta".
 

korkki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porilainen urheilu (ja yks raumalainenkin joukkue)
Mutta kyllä ennen Nuori Suomi -järjestelmän purkamista olisi tehtävä jotain jääkiekon hinnoille. Ymmärrän hemmetin hyvin että satoja euroja kuukaudessa maksavat vanhemmat vaativat lapselleen peliaikaa. Jos hinta olisi halvempi monet voisivat sulattaakin sen että toiset pelaavat enemmän kuin toiset.

Ja jotkut isät valmentajina ovat siinä mielessä huonoja että suosivat liiaksi omaa lastaan vaikka lapsella ei olisi kykyjä eikä motivaatiota tarpeeksi. Ja tuntuu että tuo isä on harjoituksissa mukana lähinnä kohentamassa omaa kuntoaan.
 

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
I-S:n toimittaja Marko Lempinen kirjoittaa väliotsikon `Tasapäistäminen` alla:"Jo junioritasolla valmentajat tasapäistävät joukkuetta luotsatessaan, yksilöt hylätessään. Se vähentää kilpailua, joka on urheilussa kaiken ydin".

Eikös valmentajat jo lähtökohtaisesti valmenna joukkuetta. Valmentajien yksilön hylkäys tulee siitä, että valmentajat joutuvat valmentamaan massoja. Aika harva valmentaja pystyy jokaista junnua ohjaamaan yksilöllisesti koko ajan. Tämäkö sitten vähentää kilpailua?


Sami Kapanen ei ymmärrä, miksi persoonien ei anneta kukoistaa:"Tasapäistävällä NUORI SUOMI-ajattelulla nuorilta on poistettu vastuuta, kilpailua".

Kapanen ei varmasti ymmärräkään, koska hän pelasi juniorina silloin, kun pelitapa ei karsinut yksilön vapauksia, vaan aikana jolloin otteluiden idea oli tehdä enemmän maaleja kuin vastustaja. Vuoden 1995 jälkeen homma kääntyi siihen, että piti puolustaa, repiä, raastaa jne. Se oli puolutustusvoittoinen, virheitä välttävä pelitapa, ja joka oli käytännössä käytössä maanlaajuisesti kaikissa ikäluokista. Nuori Suomi on toki saattanut kärjistää vaikutusta. Toivottavasti tätä ei unohdeta kun Nuorta Suomea kuopataan.

Pasi Nurminen pudistelee päätään ja sanoo:"Alettiin kuvitella, että huippujääkiekko sopii kaikille. Mutta eihän se sovi kuin todella harvoille, kovaluonteisille jätkille. Juniori- ja harrastejääkiekolla on oma paikkansa, mutta kilpailua ei saisi unohtaa juniorivalmennuksessa". "Koulussa lapset kilpailevat arvosanoilla, muutenkin he rakastavat kilpailua. Se ei ole mörkö kuin lasten vanhemmille, jotka ovat ymmärtäneet urheilun merkityksen väärin. Heidän luomassaan paineessa myös kiekkoväki on antanut periksi, ja sittemmin lajin harrastajamäärät ovat olleet päättäjille peliä tärkeämpiä." Ajattelun hedelmiä keräävät nyt SM-liigaseurojen joukkueita kokoavat miehet, kuten Nurminen. "Parikymppiset pelaajat eivät osaa edes perusasioita, kuten harjoitella itsenäisesti, saati sitten johtaa joukkuetta".

No Pasi Nurminen voisi kertoa omasta treenitaustastaan ihan vertailun vuoksi. Ei sillä, etteikö mies asiaa puhuisi.
 

msg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sopimustekninen verovelka
Mutta kyllä ennen Nuori Suomi -järjestelmän purkamista olisi tehtävä jotain jääkiekon hinnoille. Ymmärrän hemmetin hyvin että satoja euroja kuukaudessa maksavat vanhemmat vaativat lapselleen peliaikaa. Jos hinta olisi halvempi monet voisivat sulattaakin sen että toiset pelaavat enemmän kuin toiset.

Jotenkin olen junnu-urheilun suhteen siinä uskossa, että lähes 100 %toiminnassa pyörivästä rahasta on peräisin vanhempien taskusta. Näin harrastavien lasten isänä tulee mieleen, että miksi minun ja muiden vanhempien pitäisi rahoittaa tässäkin ketjussa mainittua juniorituotantoa? Minä haluan rahoittaa lapsieni harrastusta enkä mitään 'tehotuotantoa'. Ei minua kausimaksuja maksavana isänä kiinnosta lainkaan tuottaako lasteni harrastus kansallisista urheilumenestystä.

Reiluahan olisi, että nämä kaikki laadukasta 'junnutuotantoa' haluavat sitten rahoittaisivat sen tehotuotannon.

Ja jotkut isät valmentajina ovat siinä mielessä huonoja että suosivat liiaksi omaa lastaan vaikka lapsella ei olisi kykyjä eikä motivaatiota tarpeeksi. Ja tuntuu että tuo isä on harjoituksissa mukana lähinnä kohentamassa omaa kuntoaan.
Paljonkohan korkeampia olisivat kausimaksut, jos isät eivät ryhtyisi valmentamaan? Itse olen oman rajallisuuteni valmennuksen ja lajiymmärryksen osalta ymmärtänyt enkä ole lähtenyt valmennushommiin mukaan. Eräänkin lajin poikajoukkueen vanhempien kokouksessa seuran edustaja toivoi jonkun isän ryhtyvän valmentamaan, jotta joukkue saataisiin pystyyn. Muuutenkin aika monen lajin junnujoukkueet tuntuvat toimivan pääasiassa vanhempien vapaaehtoistyön varassa eikä seuran tuki useinkaan tunnu olevan mitään muuta konkreettista kuin logo itse maksetun peliasun rinnassa.
 

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
Hyvä Ika!!

En keksi parempaa ketjua kommentoida Lehkosen uusinta kirjoitusta. Omasta mielestäni täyttä asiaa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuli sellainen tunne, että jääkiekon puolella on sittenkin ymmärrystä oikeanlaisesta fysiikkavalmennuksesta. Nyt olisi mielenkiintoista saada jonkilaista vastaväitettä Ikan väittämiin.
 

Fordél

Jäsen
En keksi parempaa ketjua kommentoida Lehkosen uusinta kirjoitusta. Omasta mielestäni täyttä asiaa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuli sellainen tunne, että jääkiekon puolella on sittenkin ymmärrystä oikeanlaisesta fysiikkavalmennuksesta. Nyt olisi mielenkiintoista saada jonkilaista vastaväitettä Ikan väittämiin.

Aivan samaa mieltä! Olen jo pitkään ihmetellyt suomalaisten nuorten kiekkoilijoiden intoa viihtyä salilla. Esimerkiksi KooKoossakin on nähty tapauksia, jossa syksyn ekoissa peleissä näkee kuinka nuori pelaaja on viettänyt aivan liikaa aikaa salilla. Tai no eihän siinä ajan viettämisessä salissa ole suoranaisesti mitään pahaa, mutta jos siellä tekee vääriä asioita, vaikeuttaa se helkkaristi pelaamista. Ikan kirjoitus ei koske ainoastaan lätkän pelaajia vaan sama koskee myös muita lajeja kuten futista. Käsittääkseni fysiikkavalmennuksessa on tajuttu tehdä muutoksia ja uskon, että tämä ongelma on jo pikku hiljaa väistymässä. Ainakin tällaisen kuvan olen saanut seuratessani nuorten kiekkoilijoiden ja futiksen pelaajien treenaamista.
 

oka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoolainen kiekko
Pohj.Amerikassa ei juurikaan juosta pitkiä matkoja vaan hankitaan voimaa ja räjähtävyyttä joka ei ole pahaksi mm kaksinkamppailuissa.
Suomessahan on pitkään ollut tämä juoksukulttuuri kunniassa ja sitten ihmetellään että miksi 72 kg Liigapelaajan laukaus on niin heikko...

Teme Pulkkinen päätti tehdä toisin: linkki

Voimanhankintakin on taitolaji ettei riko itseään.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Mielestäni Ikan kolumni on huonosti otsikoitu, jääkiekkoilija tarvitsee lihasmassaa. Ika kritisoi tyyliä miten voimaharjoittelua tehdään ja on siinä oikeassa. Nuorilla pelaajilla on yleensä omaehtoisissa harjoituksissa ne perinteiset penkit ja kyykyt isoilla painoilla.

Ika taas peräänkuuluttaa lajianalyysiä harjoitteluun eli pitää tietää mitä lihaksia harjoitetaan ja miten, ennen salille menoa. Valtavat reidet/ huippu kyykytulos ei takaa nopeutta, isot lihakset hidastavat, pitää tietää miten paljon luistelu lähtee esimerkiksi keskikehon vinoista lihaksista, lantion lihaksista jne. Nyky jääkiekkoilija ei ole valtava lihaskimppu vaan sopusuhtainen ja nopea, nopeus on nykyjääkiekon tärkein ominaisuus.
 

L4E

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauma Luk
Toisaalta iso koko ja voima eivät poissulje sitä etteikö pelaaja voisi olla nopea. Taannoin Rautakorpi ihmetteli miten Tuomaisen kokoinen "jättiläinen" voi hypätä vauhdittomasi niin korkealla(joukkueen paras tulos muistaakseni). Samoin penkiltä nousee varmasti riittävästi kiekkoilijaksi(150kg:tä taisivat mainostaa). Eikä varmasti kukaan voi sanoa Tuomaista hitaaksi peluriksi.

Tuskin näissäkään hommissa on yhtä kultaista tietä vaan toinen sopii toiselle ja toinen toiselle. Pitäisi vaan löytää se rata mikä sopii omalle kropalle parhaiten.
 

L4E

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauma Luk
Minä haluan rahoittaa lapsieni harrastusta enkä mitään 'tehotuotantoa'. Ei minua kausimaksuja maksavana isänä kiinnosta lainkaan tuottaako lasteni harrastus kansallisista urheilumenestystä.
Tässä ollaan kyllä vahvasti asian ytimessä ja tätä eivät nämä Nuori-Suomi kriitikot tunnu millään tajuavan.

Jos seurat maksaisivat lystin, niin mitään ongelmaa ei olisi. Mutta niin kauan kuin vanhemmat sen homman rahoittavat, pitää myös kaikkien pelata. Aika yksinkertaisesta asiasta kysymys. Aika harvalla seuralla varmaankin varaa tälläiseen tomintaan taikka jääkiekkoliitolla.

Saatikaan sitä että liian aikaisin lähdettäisiin suosimaan tiettyjä pelaajia, kun kuitenkin kehitys tapahtuu aika yksilöllisesti ja toisaalta jonkun "lahjakkuus" saattaa olla vain sitä että kertakaikkiaan viettänyt enemmän aikaa urheilun parissa kuin toiset(ei sinänsä huono homma, mutta tälläiset erot sitten tasaantuvat/vaihtuvat toiseen suuntaan kun ikää kertyy).
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Toisaalta iso koko ja voima eivät poissulje sitä etteikö pelaaja voisi olla nopea. Taannoin Rautakorpi ihmetteli miten Tuomaisen kokoinen "jättiläinen" voi hypätä vauhdittomasi niin korkealla(joukkueen paras tulos muistaakseni). Samoin penkiltä nousee varmasti riittävästi kiekkoilijaksi(150kg:tä taisivat mainostaa). Eikä varmasti kukaan voi sanoa Tuomaista hitaaksi peluriksi.

Tuskin näissäkään hommissa on yhtä kultaista tietä vaan toinen sopii toiselle ja toinen toiselle. Pitäisi vaan löytää se rata mikä sopii omalle kropalle parhaiten.

Tuomaisen kropan suhteet, koordinaatio ja luistelutekniikka mahdollistavat hyvän liun ja tätä kautta hyvän luistelunopeuden. Tuomainen on lahjakas näillä osa-alueilla, mutta hyvin harvoin näin on. Iso kaveri pilataan helposti väärillä voimaharjoittelulla, kun ei tunneta lajiominaisuuksia. Olen useasti keskustellut mm. V-P Ketolan kanssa voimaharjottelusta ja hän on kertonut, että takavuosien Ässien menestysjoukkueet voittaisivat nykyset joukkueet punttituloksissa. Varmasti näin, penkissä, rinnalle vedossa ja kyykyssä, mutta onko nämä niitä harjoitteita, jotka lisäävät luistelunopeutta?? Monet nykyvalmentajat ovat erimieltä tästä, heidän mielestä esim. kahvakuula harjoitteet ovat tärkeämpiä kuin syväkyykky.

Ikan esille tuoma ongelma on nimenomaan junioreiden omatoiminen voimaharjoittelu ja sen ohjaamisen ammattitaidottomuus. Eli käsketään junnun hankkia massa vääriin paikkoihin ja samalla aiheutetaan loukkaantumisriski (lihasten epätasapaino).
 

oka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoolainen kiekko
Mutta niin kauan kuin vanhemmat sen homman rahoittavat, pitää myös kaikkien pelata.
Kai nyt jossain raja menee vai tarkoitakot että kun esim vanhemmat rahoittavat toimintaa vielä B:n SM-sarjassa(16-17v), joka on kilpakiekko-sarja, niin tälläkin tasolla kaikille tasapuolisesti peliaikaa ?
Eiköhän se tasapuolisuuden raja lopu käytännössä viimeistään siellä 13-vuotiaiden kilpasarjoissa.
 

Glove

Jäsen
Ja mitä voimaharjoitteluun tulee niin kiteytän sen paikallisen seuran ex-puheenjohtajan lausahdukseen: "Ei meidän Ville (nimi muutettu) ainakaan lähde punttisalille." No, kyseessä oli keski-ikäinen ikänsä toimistotyötä tehnyt naisihminen, jolla ei ollut mitään hajua valmennuksesta.

Mutta vastaaviin kommentteihin törmää vanhempien puolelta jatkuvasti, mutta kukaan ei ole minulle toistaiseksi näyttänyt sitä tutkimusta, jonka mukaan voimaharjoittelun aloittaminen nuorella iällä olisi lapsen kehityksen kannalta haitallista. Olen sitä mieltä, että jos voimaharjoittelu suoritetaan oikein, siitä on vain hyötyä.
 

choose_life

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Olen sitä mieltä, että jos voimaharjoittelu suoritetaan oikein, siitä on vain hyötyä.

No niin on, mutta kun siinä on se helvetin vahva jos. Tavoista, joilla suomalaisessa kiekkoilussa(kin) on tehty puntin osalta kaikki mahdolliset virheet varsinkin junnuissa, saisi Kalevalaan verrattavan eepokseen. Huippuna esimerkki eräästä liigajoukkueesta toissakaudelta (!): KAIKKI pelaajat, oli ikää sitten 18 tai 38 vuotta ja voimataso- ym. erot millaiset tahansa, pakotettiin tekemään samat sarjat samoilla painoilla - jopa pelipäivänä. Että näin.

Mielestäni Ikan kolumni on huonosti otsikoitu, jääkiekkoilija tarvitsee lihasmassaa. Ika kritisoi tyyliä miten voimaharjoittelua tehdään ja on siinä oikeassa.
... lajianalyysiä harjoitteluun eli pitää tietää mitä lihaksia harjoitetaan ja miten, ennen salille menoa.

Plus ottaa huomioon ikä ja kehitysvaihe, ne yksilölliset erot voima- ja nopeusominaisuuksissa, järkevä jaksotus pelikauden kannalta, tolkullinen kokonaiskuormitus, vammariskien minimointi jne. jne. Silloin voimatreenistä on tosiaan hyötyä ja sen voi aloittaa heti murrosikään tultaessa - mutta hemmetin tarkka pitää olla.
 
Viimeksi muokattu:

PJx

Jäsen
Minä haluan rahoittaa lapsieni harrastusta enkä mitään 'tehotuotantoa'. Ei minua kausimaksuja maksavana isänä kiinnosta lainkaan tuottaako lasteni harrastus kansallisista urheilumenestystä.
Tässä ollaan kyllä vahvasti asian ytimessä ja tätä eivät nämä Nuori-Suomi kriitikot tunnu millään tajuavan.
Minä taas väitän, että harva osaava valmentaja/toimihenkilö lähtee mukaan tuolla asenteella. Itse en olisi ainakaan tuhlannut liikaa voimavarojani, jos yhdelläkään pojalla ei olisi ollut saumaa tehdä uraa. Rehellisesti sanoen, jos tavoitteet eivät ole tarpeeksi korkealla, miksi seura tai toimihenkilö viitsisi ottaa kaksin käsin paskaa niskaansa?

Hyväksyn täysin yllä mainitut periaatteet, mutta älkää alkako ajamaan niitä kilpaurheiluseuroihin. Perustakaa omat harrasteseurat. Ei se ole niin vaikeaa. Tiedän kaveriporukoita, jotka ovat tämän tehneet, kun "kilpailulliset" pelihommat ovat loppuneet. Saman voi tehdä omille lapsille. Silloin joukkueen arvot voi valita ihan itse. Kilpaurheilu on kilpaurheilua ja sen arvot määräytyvät muuta kautta.

Mitä Ikan kommentteihin tulee, niin muistaakseni hän ihannoi pieniä ja vikkeliä pelaajatyyppejä, jotka (muka) jaksavat painaa sata lasissa alusta loppuun. No mitä kovempi sarja sen isommat kaverit (karrikoiden sanoen). Sillä perusteella väittäisin, että herralta on jäänyt jotain huomaamatta...
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...Mitä Ikan kommentteihin tulee, niin muistaakseni hän ihannoi pieniä ja vikkeliä pelaajatyyppejä, jotka (muka) jaksavat painaa sata lasissa alusta loppuun. No mitä kovempi sarja sen isommat kaverit (karrikoiden sanoen). Sillä perusteella väittäisin, että herralta on jäänyt jotain huomaamatta...

Nyt puhutaan jääkiekkoilijan voimatason kehittämisestä ja se ei vaadi valtavia muskeleita. Minä väittäisin, että sinulta on jäänyt jotain huomaamatta, nimittäin jääkiekon kehitys entistä nopeammaksi peliksi.

NHL:n nuoret pelaajat eivät enää ole järjestään yli satakiloisia järkäleitä vaan nopeita ja vahvoja, sopusuhtaisesti harjoitettuja pelaajia. Heidän kestävyys- ja voimaominaisuudet ovat tasapainossa, lihaksisto järkevästi rakennettu. Luultavasti takavuosien huiput voittavat nämä kyykyssä, mutta häviävät nopeudessa.
 

PJx

Jäsen
Minä väittäisin, että sinulta on jäänyt jotain huomaamatta, nimittäin jääkiekon kehitys entistä nopeammaksi peliksi.
Varmasti on jäänyt monikin asia huomaamatta. Ihan omia ajatuksia Ikasta en kuitenkaan esittänyt. Ei taida olla vuottakaan kun muun muassa Ikan (mainittiin ihan nimeltä) edustaman leirin näkemyksiä ammuttiin alas Kiekkolehdessä (?) pitkän artikkelin verran. Siinä kiinnitettiin nimenomaan huomiota siihen, kuinka eri lailla asiaa lähestytään NHL:ssä.

Tämänkin toin esiin lähinnä sen takia, ettei Ikan sanomisiin suhtauduttaisi liian kritiikittömästi.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös