Nuori Suomi ry

[siffa]

Leikkiä joka päivä? Ihan itse? Ilman pakkomielteisiä nysväreitä, jotka ovat epäonnistuneita omalla ural... anteeksi, ja valment... anteeksi, ja isän... whatever.

Siihenhän se henkilökohtaisten taitojen hankkiminen lämpimissä maissa perustuu, että lapset pelaavat (leikkivät jalkapallolla) kaduilla, takapihoilla, etupihoilla, porttikongeissa, kentillä ja lähes missä vaan jokainen vuoden päivä muutaman tunnin. Tämä etu kehittyä huippujalkapalloilijaksi Suomen oloissa kasvaviin jalkapallojunioreihin verrattuna on niin suuri, että se vaatii meillä erityistoimenpiteitä etenkin loka-maaliskuun aikana.

Eikä, kun äkkiä tehokarsinnat 4-vuotiaille!

Ei tarvita mitään tehokarsintoja. Lapset ovat luonnostaan kiinnostuneita leikeistä. Kun ne ohjataan oikein urheilun ja tässä tapauksessa jalkapallon pariin, niin niitä ei meinaa saada pois heitä kiinnostavista leikeistä. Ongelma ovat vanhemmat, joita ei kiinnosta pätkääkään lapsien tarpeet, mitkä vievät perheen elämästä suuren ajan, jos aidosti antaisivat lapsilleen mahdollisuuden kehittyä urheilussa pitemmälle.

Siinä olet oikeassa, että pakkomielteisiä, lastensa kautta huipulle pyrkiviä vanhempia löytyy paljon. He eivät ole kuitenkaan valmiita satsaamaan omaa aikaansa lasten kehittämiseen niin paljon, kun huipulle pääseminen vaatii.

Uruguyan yhteiskunta muuten vs. Suomi... joo, antaapa olla senkin.

Mitä tällä tarkoitat? Minähän kirjoitin Uruguayn osalta kahdesta asiasta, joista toisen korjaan virheellisenä. Kirjoitin, että Suomen ja Uruguayn väkiluvut ovat samat. Eivät ne ole samat, vaan Uruguayssa on vain 3,5 milj. asukasta ja Suomessa 5,4 miljoonaa. Uruguayn väestöpohja on riittävä kasvattamaan yhden maailman parhaista jalkapallomaajoukkueista. Kirjoitin myös Uruguayn olosuhteista. Tällä tarkoitin ilmasto-olosuhteita. Uruguayssa ilmasto-olosuhteet mahdollistavat lapsille ympärivuotisen harjoittelun (leikkimisen) heti niin nuoresta lähtien, kun pallo vähääkään pysyy jalkojen mukana. Meillä Suomessa ei loka-maaliskuun aikana näy lapsia juurikaan leikkivän ulkona jalkapallon kanssa.

 

[choose_life]

Siihenhän se henkilökohtaisten taitojen hankkiminen lämpimissä maissa perustuu, että lapset pelaavat (leikkivät jalkapallolla) kaduilla, takapihoilla, etupihoilla, porttikongeissa, kentillä ja lähes missä vaan jokainen vuoden päivä muutaman tunnin.

Niinpä perustuu, ihan joka maassa ja lajissa - ilman omaehtoista, monipuolista ja vapaaehtoista tekemistä ei ole syntynyt yhtään huippu-urheilijaa. Kuten tässä(kin) ketjussa on ääretön x esimerkkeineen kerrottu.

Ei tarvita mitään tehokarsintoja.

No mutta, tämähän vie pohjan koko kirjoitushistorialtasi tässä(kin) ketjussa.

Ongelma ovat vanhemmat, joita ei kiinnosta pätkääkään lapsien tarpeet, mitkä vievät perheen elämästä suuren ajan, jos aidosti antaisivat lapsilleen mahdollisuuden kehittyä urheilussa pitemmälle.
Siinä olet oikeassa, että pakkomielteisiä, lastensa kautta huipulle pyrkiviä vanhempia löytyy paljon. He eivät ole kuitenkaan valmiita satsaamaan omaa aikaansa lasten kehittämiseen niin paljon, kun huipulle pääseminen vaatii.

On hienoa, jos lapsen tarpeet ovat (järkevässä määrin) perheessä etusijalla. Siitä, millaisia "mahdollisuuksia kehittyä urheilussa pidemmälle" se toinen ryhmä vanhempia (yleensä isiä) tarjoaa, voi lukea vaikkapa HS:n Kuukausiliitteen Andre Agassin haastattelusta - ja jokaista Agassia kohden löytyy satoja samantyyppisiä tarinoita. Valitettavasti.
(OT jutun lukeneille: pieni ihme, että Agassi on selvinnyt huumehäröilyistään tolkulliseen elämään ja ilmeisen hyväksi tyypiksi, uskaltanut hankkia omia lapsia ja ennen kaikkea viitsii olla lainkaan tekemisissä isänsä kanssa. Respect.)

Mitä tällä tarkoitat?
...
Uruguayssa ilmasto-olosuhteet mahdollistavat lapsille ympärivuotisen harjoittelun (leikkimisen) heti niin nuoresta lähtien, kun pallo vähääkään pysyy jalkojen mukana. Meillä Suomessa ei loka-maaliskuun aikana näy lapsia juurikaan leikkivän ulkona jalkapallon kanssa.

Ei niin: ne ovat koulussa. Tämä pienenä vinkkinä niistä yhteiskunnallisista eroista.
Se, että monien nykylasten pitäisi Suomessa koulussa ja koulun jälkeen liikkua enemmän, on sitten toinen juttu.

 

[siffa]

No mutta, tämähän vie pohjan koko kirjoitushistorialtasi tässä(kin) ketjussa.

Tällä kertaa kirjoituksestasi haluaisin vain tähän kohtaan lisäselvitystä. Vastasin sinulle, että ei tarvita mitään tehokarsintoja 4-vuotiaille lapsille. Sen sijaan olen kirjoittanut sen yksinkertaisen totuuden, että mitä nuorempana lapsi aloittaa harrastaa innostumaansa lajia, sitä parempi hänestä siinä lajissa on mahdollista tulla. Jääkiekossa ollaan sen kuuluisan valovuoden päässä maailman kovimmista lajeista kuten tennis ja golf sekä monet muut yksilölajit, joiden harjoitusmäärät jo lapsena ovat aivan eri tasolla kuin parhaimpienkin jääkiekkojuniorien määrät. Eli, minkä pohjan kirjoituksistani tämä vie pois?

 

[choose_life]

Lusikoita ja kauhoja, osa 769:)

Tällä kertaa kirjoituksestasi haluaisin vain tähän kohtaan lisäselvitystä. Vastasin sinulle, että ei tarvita mitään tehokarsintoja lapsille.
Eli, minkä pohjan kirjoituksistani tämä vie pois?

Jos kysymys on esitetty vakavalla naamalla, jää vain pari vaihtoehtoa. A)joku muu on käyttänyt/käyttää nimimerkkiäsi tässä ketjussa B)aiemmat postaukset on tuotettu tajuttomassa ja tietämättömässä tilassa, vaikka spritistien suosimalla ns. automaatiokirjoituksella C)mielipide on radikaalisti vaihtunut ja takki kääntynyt ns. kungfu-akselilla täysin ympäri. Tai sitten tullaan ihan vain tuttuun "sanasta miestä ja jotain vastuuta siitä" -tematiikkaan. Yeah.

... Nuori Suomi systeemiin, joka minun mielestäni on rapauttanut jääkiekon huippujuniorituotannon huolestuttavan alhaiselle tasolle. Olen sitä mieltä, että Suomessa jääkiekossa suurimmat virheet huippujääkiekkoilijoiden kehittämisessä on tehty alle 13 vuotiaiden osalta. Vuosien 4-13 välille on panostettava tulevina vuosina huippujääkiekkopelaajien suhteen eniten.

Edit: nuff said eli ei löydy vastuuta (rautalankaa: kannattaako tehokarsintoja pikkulapsille vai eikö kannata, pitääkö 4-vuotiasta osana "huippujuniorituotannon" mystistä liukuhihnaa vai eikö pidä, uskooko aikuisten treenimetodien sopivan palopostin kokoisille vai eikö usko, luottaako sokeasti jonkun järjestelmän "tuottavan" sinänsä yhtään huippupelaajaa vai eikö luota jne.). Mikä yllätys.
Mitä mielikuvitukseen tulee, se on oikein iloinen ja elämää rikastuttava asia:) - kunhan ei sekoita hommaa todellisuuspakoon, itsepetokseen ja valheessa elämiseen, joista löytyy niistäkin vahvaa näyttöä muutamalta suunnalta. Tosin mielikuvitusta on jaettu aika valikoivasti, vähän kuten huumorintajua, (itse)ironian tajua, ilmaisu- ja argumentaatiokykyä, kotikasvatusta ja sen sellaisia juttujakin.

 

[siffa]

Jos kysymys on esitetty vakavalla naamalla, jää vain pari vaihtoehtoa. A)joku muu on käyttänyt/käyttää nimimerkkiäsi tässä ketjussa B)aiemmat postaukset on tuotettu tajuttomassa ja tietämättömässä tilassa, vaikka spritistien suosimalla ns. automaatiokirjoituksella C)mielipide on radikaalisti vaihtunut ja takki kääntynyt ns. kungfu-akselilla täysin ympäri. Tai sitten tullaan ihan vain tuttuun "sanasta miestä ja jotain vastuuta siitä" -tematiikkaan. Yeah.

Näytä ne viestini, jotka esittävät tehokarsintoja 4-vuotiaille. Luulen, että elät omassa mielikuvitusmaailmassa, jossa olet tehnyt omat käsityksesi minun kirjoituksistani. Sehän on ollut jo alusta asti selvää, että suuri erimielisyys on ollut suhtaumisissamme jääkiekkoliiton valitsemaan Nuori Suomi systeemiin, joka minun mielestäni on rapauttanut jääkiekon huippujuniorituotannon huolestuttavan alhaiselle tasolle. Olen sitä mieltä, että Suomessa jääkiekossa suurimmat virheet huippujääkiekkoilijoiden kehittämisessä on tehty alle 13 vuotiaiden osalta.Vuosien 4-13 välille on panostettava tulevina vuosina huippujääkiekkopelaajien suhteen eniten.

 

[eagle]

Tässä ollaan asian ytimessä. Ja se nurmelle meno ja pallon pyörittely on vielä kaiken lisäksi ilmaista. Ei voi tajuta tätä, että pitäisi olla ohjattuja harjoituksia ja ammattivalmentajia lisää. Se lisää kustannuksia (niin lätkässä kuin futiksessa) ja tappaa monelta junnulta innon urheiluun, kun kaikki vapaa-aika menee valmentajan silmän alla.

Osittain olet oikeassa, mutta osittain et. Valmentajia tarvitaan ohjaamaan pelaajaa oikeaan suuntaan. Toiset pelaajat sinne löytävät ilmankin, mutta hyvä valmennus voi auttaa montaa pelaajaa joka ei yksin sinne löydä. Itse kun valmennan fudista, niin esimerkkinä 9-vuotiaana voi ensimmäistä kertaa ns. kehitysjoukkueeseen tulla pelaaja jolle ei ole opetettu juuri mitään alkeita edes oikeasta tekniikasta. Ei se auta että pelaaja vain yksin treenaa, jos hän ei osaa ja/tai tiedä mitä treenata. Juuri siihen tarvitaan ammattimaista valmennusta, että sitten niissä harjoituksissa, joita on riittävästi, valmentaja osaa antaa oikeat neuvot kaverille valmentajana. Sitten vapaa-ajalla tehdään se suurin työ, mutta hyvä valmentaja voi antaa paljon eväitä sinne vapaa-ajallekkin.

Jos valmentaja ei osaa esim. opettaa oikeataa potkutekniikkaa, niin ei sitä monikaan alle 10-vuotias poika osaa itsestään oppia. Sama koskee muutakin tekniikkaa.

Oma työ on merkittävin asia jokaisen junnun uralla, mutta oikea valmennus ja tarpeeksi laadukas poistaa paljon potentiaalisia esteitä lahjakkaan pelaajan tieltä.

Sitäpaitsi hyvä valmentaja pystyy siinä ohjatussa harjoittelussa opettamaan pelaajia paremmin. Eikä suinkaan tapa intoa. Samalla kun joku "Ronaldinho 2" treenaa itsekseen sen 30h/viikko hän myös saa jo melko nuoresta lähtien laadukasta valmennusta, jossa hänen tekniikkansa, koordinaationsa ja varsinkin esim. peliälynsä saa paljon asioita mitä heikko valmentaja ei osaa opettaa.

Suomessa pelaajat eivät treenaa itsekseen tarpeeksi, massaa ei ole, mutta se ei poista sitäkään tosiseikkaa ettei Suomessa ole läheskään tarpeeksi laadukkaita valmentajia ja/tai olosuhteita missä näiden harvojen lahjakkaiden kehitystä voisi tukea.

Ruotsissa olosuhteet eivät ole luonnonolojen suhteen valtavan erilaiset, samoin yhteiskunta on melkolailla samanlainen. Kuitenkin panostus valmennukseen ja olosuhteisiin on täysin toista kuin Suomessa ja sen näkee Ruotsin tasosta jalkapallossa. Turha lähteä vertailemaan johonkin E-Amerikan maahan, koska siellä yleiset olosuhteet ovat aivan toiset(tosin sielläkin kaikilla vähänkin suuremmilla joukkueilla on olosuhteet niin kenttien kuin valmennuksen suhteen aivan toiset).

Mielestäni absurdia asetella vastakkain "hyvä valmennus" vs "oma harjoittelu". Koska hyvä valmennus tukee sitä omaa harjoittelua ja toisinpäin tietenkin myös. Sen sijaan huono valmennus ei todellakaan tue, vaan voi jopa heikentää sitä omaa harjoittelua.

 

[siffa]

Osittain olet oikeassa, mutta osittain et. Valmentajia tarvitaan ohjaamaan pelaajaa oikeaan suuntaan....

Hyvä kirjoitus eagle:ltä kaiken kaikkiaan. Luulen, että Erkki Valle oli tv:ssä samoilla linjoilla kanssasi.

Haluaisin tietää, miten ja missä joukkueesi harjoittelee loka-maaliskuun aikana.

 

[eagle]

Hyvä kirjoitus eagle:ltä kaiken kaikkiaan. Luulen, että Erkki Valle oli tv:ssä samoilla linjoilla kanssasi.

Haluaisin tietää, miten ja missä joukkueesi harjoittelee loka-maaliskuun aikana.

Syksyllä on valmennuskuviot taas vähän auki, mutta viime vuonna kylmässä ja pienessä palloiluhallissa sekä koulun saleissa, pikkiriikkisin päästiin myös edes lämpimään palloiluhalliin. Suomessa harva seura junioritasolla pääsee harjoittelemaan talvella jalkapallomaisella alustalla edes, puhumattakaan muuten hyvistä olosuhteista. Tähän sitten voi lisätä vielä sen että vielä harvempi pääsee harjoittelemaan tarpeeksi ja vielä harvempi laadukkaassa valmennuksessa.

edit:Hämeenlinnassa muuten paikallinen seura(HJS) on ostanut kaupungilta muutaman tunnin viikossa seuransa junioreille. Nämä sitten voivat käydä tuolla ajalla koko hallin alueella itsekseen potkimassa vapaasti. Tässä hyvä esimerkki miten tukea junioreita. Vaikka toki hyvin pieni aika tuo muutama tunti viikossa on, mutta silti oikea suunta ja tuollaista juuri lisää kaivattaisiin. Mahdollisuus talvella/syksyllä/alkukeväästä poikien itsekseen leikkiä pallon kanssa olosuhteista huolimattakin.

edit2:

Ihannetilanne on tämä. Lapset laitetaan tasoryhmiin jo reilusti alle 10 vuotiaina. Lahjakkaat ja motivoituneet tekevät omalla ajalla näitä tekniikka- ja fysiikkatreenejä, ja joukkueharjoituksissa keskitytään joukkueena toimimiseen. Lahjattomat ja laiskat syövät omalla ajallaan sipsejä ja pelaavat pleikkaria. Joukkuetreeneissä sitten keskitytään valmentajan ohjeiden kuulemattajättämiseen ja yleiseen hämmentämiseen. Aika käytetty tapa on juomapullon sisällön tyhjentäminen kaverin päälle.

Tätä ollut huomannut ja tähän pitää todeta, että osittain samaa mieltä. Siis siinä että motivoituneet ja lahjakkaimmat tulisi olla samoissa ryhmissä ja saada samantyylistä peli-/kilpaseuraa. Ongelma on vain se että ryhmät eivät saisi olla liian jyrkät/tiukat. Eli siis noita "kilpa"ryhmiä tulisi olla muutamiakin ja niiden välillä liikkumisen toimia kehityksen ja/tai innon mukaan. Jos tuollainen ryhmä on esim. aina vuoden tai useamman "muuttumattomassa" muodossa, niin silloin voi eri ryhmissä monta lahjakkuutta mennä hukkaan tuonkin takia. Toki nykyinen malli vielä huonompi missä mukana on paljon lapsia joita laji ei kiinnosta ja ovat mukana esim. vanhempien pakotuksesta.

 

[choose_life]

Paikallinen seura(HJS) on ostanut kaupungilta muutaman tunnin viikossa seuransa junioreille. Nämä sitten voivat käydä tuolla ajalla koko hallin alueella itsekseen potkimassa vapaasti. Tässä hyvä esimerkki miten tukea junioreita. Vaikka toki hyvin pieni aika tuo muutama tunti viikossa on, mutta silti oikea suunta ja tuollaista juuri lisää kaivattaisiin. Mahdollisuus itsekseen leikkiä pallon kanssa olosuhteista huolimattakin.
Osittain samaa mieltä. Siis siinä että motivoituneet ja lahjakkaimmat tulisi olla samoissa ryhmissä ja saada samantyylistä peli-/kilpaseuraa. Ongelma on vain se että ryhmät eivät saisi olla liian jyrkät/tiukat. Eli siis noita "kilpa"ryhmiä tulisi olla muutamiakin ja niiden välillä liikkumisen toimia kehityksen ja/tai innon mukaan. Jos tuollainen ryhmä on esim. aina vuoden tai useamman "muuttumattomassa" muodossa, niin silloin voi eri ryhmissä monta lahjakkuutta mennä hukkaan tuonkin takia. Toki nykyinen malli vielä huonompi missä mukana on paljon lapsia joita laji ei kiinnosta ja ovat mukana esim. vanhempien pakotuksesta.

Näinhän se menee: ei mitään varsinaisesti uutta auringon alla - tai tässä ketjussa -, mutta tervejärkistä ruohonjuuritason puhetta konkreettisista asioista/kokemuksista. Jos tämänkaltaisia pikkujunnujen (? oletan kuitenkin, että puhut otsikon kohderyhmästä eli pääosin ala-asteikäisistä) koutseja olisi enemmän, ongelmia olisi valmennuksen osalta paljon vähemmän (muut, niinikään sata kertaa luetellut junnutyön ongelmat ovat sitten erikseen). Ei tää hei voi olla näin vaikeeta:).

 

[Kelju K. Kojootti]

Osittain olet oikeassa, mutta osittain et. Valmentajia tarvitaan ohjaamaan pelaajaa oikeaan suuntaan. Toiset pelaajat sinne löytävät ilmankin, mutta hyvä valmennus voi auttaa montaa pelaajaa joka ei yksin sinne löydä. Itse kun valmennan fudista, niin esimerkkinä 9-vuotiaana voi ensimmäistä kertaa ns. kehitysjoukkueeseen tulla pelaaja jolle ei ole opetettu juuri mitään alkeita edes oikeasta tekniikasta. Ei se auta että pelaaja vain yksin treenaa, jos hän ei osaa ja/tai tiedä mitä treenata. Juuri siihen tarvitaan ammattimaista valmennusta, että sitten niissä harjoituksissa, joita on riittävästi, valmentaja osaa antaa oikeat neuvot kaverille valmentajana. Sitten vapaa-ajalla tehdään se suurin työ, mutta hyvä valmentaja voi antaa paljon eväitä sinne vapaa-ajallekkin.

Jos valmentaja ei osaa esim. opettaa oikeataa potkutekniikkaa, niin ei sitä monikaan alle 10-vuotias poika osaa itsestään oppia. Sama koskee muutakin tekniikkaa.

Oma työ on merkittävin asia jokaisen junnun uralla, mutta oikea valmennus ja tarpeeksi laadukas poistaa paljon potentiaalisia esteitä lahjakkaan pelaajan tieltä.

Sitäpaitsi hyvä valmentaja pystyy siinä ohjatussa harjoittelussa opettamaan pelaajia paremmin. Eikä suinkaan tapa intoa. Samalla kun joku "Ronaldinho 2" treenaa itsekseen sen 30h/viikko hän myös saa jo melko nuoresta lähtien laadukasta valmennusta, jossa hänen tekniikkansa, koordinaationsa ja varsinkin esim. peliälynsä saa paljon asioita mitä heikko valmentaja ei osaa opettaa.

Suomessa pelaajat eivät treenaa itsekseen tarpeeksi, massaa ei ole, mutta se ei poista sitäkään tosiseikkaa ettei Suomessa ole läheskään tarpeeksi laadukkaita valmentajia ja/tai olosuhteita missä näiden harvojen lahjakkaiden kehitystä voisi tukea.

Ruotsissa olosuhteet eivät ole luonnonolojen suhteen valtavan erilaiset, samoin yhteiskunta on melkolailla samanlainen. Kuitenkin panostus valmennukseen ja olosuhteisiin on täysin toista kuin Suomessa ja sen näkee Ruotsin tasosta jalkapallossa. Turha lähteä vertailemaan johonkin E-Amerikan maahan, koska siellä yleiset olosuhteet ovat aivan toiset(tosin sielläkin kaikilla vähänkin suuremmilla joukkueilla on olosuhteet niin kenttien kuin valmennuksen suhteen aivan toiset).

Mielestäni absurdia asetella vastakkain "hyvä valmennus" vs "oma harjoittelu". Koska hyvä valmennus tukee sitä omaa harjoittelua ja toisinpäin tietenkin myös. Sen sijaan huono valmennus ei todellakaan tue, vaan voi jopa heikentää sitä omaa harjoittelua.

Ehkä korostin liikaa tuota omatoimisen harjoittelun merkitystä, tai en siis painottanut ohjatun harjoittelun merkitystä. Olen asiasta samaa mieltä kanssasi. Tottakai ohjattua, ja laadukasta sellaista tarvitaan, juurikin kertomistasi syistä. Lähinnä pointtinani oli se, että jos ei lapset ja nuoret motivoidu omalla ajallaan menemään treenaamaan taitojaan, niin en näe että ratkaisu olisi se, että lisätään ohjatun harjoittelun määrää, niin saadaan pojat ja tytöt treenaamaan. Pointtina siis oli se, että motivaatiota täytyy olla omatoimiseen harjoitteluun, jos meinaa kehittyä edes kohtalaisen kovaksi pelimieheksi.

Ja se omatoimisesta treenistä mielestäni ylivoimainen on nämä höntsäpelit kaveriporukassa. Ne ovat motivoivia aika lailla poikkeuksetta kaikille lapsille ja nuorille ja niissä oppii pelaamaan erilaisia pelissä toistuvia tilanteita kuin itsestään. Ehkä tässä suhteessa ollaan vähän eri linjoilla. Uskon siis, että esim. pelaajan teränkäyttö ja kiekonkäsittely kehittyy noissa pihapeleissä, vaikka kukaan ei ole katsomassa noita pelejä ja antamassa palautetta.

Olen ehdottomasti laadukkaan valmennuksen puolesta puhuja. Ehkä juuri erityisesti näille ei niin lahjakkaille olisi vielä tärkeämpää, että he saisivat yksilöllistä ohjausta ja palautetta mahdollisimman paljon.

En tunne Ruotsin futisvalmennuksen tasoa, mutta varmaan siihen vaikuttaa se, että futiskulttuuri Ruotsissa kulkee Suomea jonkun vuosikymmenen edellä. Uskon, että Suomen futiksessakin valmennuksen laatu on paranemassa ja kun (toivottavasti) kv. menestystä tulee, niin saadaan lisää harrastajia. Ja jos jääkiekon harrastaminen käy vuosi vuodelta kalliimmaksi, niin kuin näyttää, niin voihan se olla, että se tekee näistä potentiaalisista Selänteistä uusia Litmasia.

 

[siffa]

Syksyllä on valmennuskuviot taas vähän auki, mutta viime vuonna kylmässä ja pienessä palloiluhallissa sekä koulun saleissa, pikkiriikkisin päästiin myös edes lämpimään palloiluhalliin. Suomessa harva seura junioritasolla pääsee harjoittelemaan talvella jalkapallomaisella alustalla edes, puhumattakaan muuten hyvistä olosuhteista. Tähän sitten voi lisätä vielä sen että vielä harvempi pääsee harjoittelemaan tarpeeksi ja vielä harvempi laadukkaassa valmennuksessa.

Kiitos, eagle, asiantuntevasta kirjoituksestasi. Tässä lainaamassani kohdassa on kirjoitettu asian ydin. Luonnonolosuhteet ovat Suomessa sellaiset, että vaikeaa on täältä nousta yksilöiden jalkapallossa maailman eliittiin. Maajoukkuetasolla ongelma sitten kertaantuu.

Jääkiekon puolella olosuhteet ovat hyvät, mutta juniorijärjestelmä tarvitsee täysremontin. Sen homman hoitaminen on uskottu nyt Jukka Rautakorvelle.

 

[Fordél]

Kiitos, eagle, asiantuntevasta kirjoituksestasi. Tässä lainaamassani kohdassa on kirjoitettu asian ydin. Luonnonolosuhteet ovat Suomessa sellaiset, että vaikeaa on täältä nousta yksilöiden jalkapallossa maailman eliittiin. Maajoukkuetasolla ongelma sitten kertaantuu.

Olosuhteet ovat koko ajan parantuneet ja kausi venyy molemmista päistä. Myös joillain paikkakunnilla on talviharjoittelukin varsin hyvällä mallilla. Uskon siis, että tässä kohdin mennään koko ajan parempaan suuntaan ja Suomestakin saadaan koko ajan yhä laadukkaampia pelaajia futikseen. Nuoret lähtevät myös jo yä aikaisemmin eurooppalaisiin akatemioihin, joista alkaa taatusti jossain vaiheessa lyömään suomalaisia pelaajia läpi.

Kaiken kaikkiaan Eaglelta hyvä kirjoitus ja noinhan se juuri menee. Nuorten urheilussa kaikki lähtee itsestään, jota järjestelmän täytyy tukea mahdollisimman hyvin. Suomen liikuntapaikkaverkosto on yksi maailman parhaista, joten täällä on yleisesti ottaen todella hyvät mahdollisuudet tulla hyväksi vähän lajissa kuin lajissa. Myös seuratoiminta on hyvää ja kattavaa läpi koko Suomen. Tottakai valmennusosaaminen ja olosuhteetkin voivat aina olla parempia, joten niitä tulee esim. lätkässäkin kehittää entisestään.

Itse näen, ett suurin ongelma on itse nuorissa. Siellä on lahjakkaita ja hyvin liikkuvia nuoria,jotka liikkuvat paljon myös vapaa-ajalle. Toisaalta on myös paljon nuoria, jotka eivät liiku tarpeeksi. Yleinen kuntotaso on tippunut koko ajan ja vielä kun muut harrastukset ovat vieneet liikunnalta massaa, jää eri lajeille käytettäväksi yhä vähemmän massaa ja sitä kautta yhä vähemmän lahjakkuuksia.

Turha tässä on kuitenkaan sen suuremmin ajaa liikunnan asemaa paremmaksi suhteessa muihin harrastuksiin, koska esim. muut taideaineet ovat ihan yhtä tärkeitä. Kuitenkin erinäisin toimin pitäisi saada nostettua tuota yleistä kuntotasoa ja liikunnallisuutta. Sitten jokainen voi valita harrastuksensa oman mielensä mukaan. Itse kannustaisin nuoria jo pienestä pitäen liikkumaan monipuolisesti (koululiikuntaa monipuoliseksi hyödyntäen seuratoimintaa, koululiikuntaa ENEMMÄN, liikuntapaikat nuorille maksuttomiksi jne.).

 

[siffa]

Olosuhteet ovat koko ajan parantuneet ja kausi venyy molemmista päistä. Myös joillain paikkakunnilla on talviharjoittelukin varsin hyvällä mallilla. Uskon siis, että tässä kohdin mennään koko ajan parempaan suuntaan ja Suomestakin saadaan koko ajan yhä laadukkaampia pelaajia futikseen. Nuoret lähtevät myös jo yä aikaisemmin eurooppalaisiin akatemioihin, joista alkaa taatusti jossain vaiheessa lyömään suomalaisia pelaajia läpi.

Luitko eaglen kirjoituksen riittävän tarkasti? Minusta se antoi lohduttoman kuvan suomalaisten jalkapallojunioreiden harjoittelumahdollisuuksista loka-maaliskuun aikana. Samaan aikaan paremmissa luonnon olosuhteissa lapset ja juniorit harjoittelevat päivittäin. Kun suomalainen juniori pääsee eurooppalaisiin akatemioihin, on hän jäänyt lajiharjoittelussa ratkaisevasti jälkeen. Ero ei ole enää kurottavissa umpeen.

 

[Fordél]

Luitko eaglen kirjoituksen riittävän tarkasti? Minusta se antoi lohduttoman kuvan suomalaisten jalkapallojunioreiden harjoittelumahdollisuuksista loka-maaliskuun aikana. Samaan aikaan paremmissa luonnon olosuhteissa lapset ja juniorit harjoittelevat päivittäin. Kun suomalainen juniori pääsee eurooppalaisiin akatemioihin, on hän jäänyt lajiharjoittelussa ratkaisevasti jälkeen. Ero ei ole enää kurottavissa umpeen.

Luin, mutta tiedän paikkakuntia, joissa talviharjoittelu ei ole yhtä huonolla tolalla. Toki niissä on aina toivomisen varaa kun vuoroja ei ole tarpeeksi tai ne ovat hyvin kalliita. Kun kausi kuitenkin pitenee molemmista päistä ja talviolosuhteet paranevat, ei tulevaisuudessa suomalainen jalkapalloilu tule kaatumaan kolmen kuukauden jaksoon, jolloin ei ole ulkoharjoitteita. Kekseliäisyyttä ja monipuolisuutta kehiin niin mitään ratkaisevaa eroa ei tapahdu.

 

[eagle]

Luin, mutta tiedän paikkakuntia, joissa talviharjoittelu ei ole yhtä huonolla tolalla. Toki niissä on aina toivomisen varaa kun vuoroja ei ole tarpeeksi tai ne ovat hyvin kalliita. Kun kausi kuitenkin pitenee molemmista päistä ja talviolosuhteet paranevat, ei tulevaisuudessa suomalainen jalkapalloilu tule kaatumaan kolmen kuukauden jaksoon, jolloin ei ole ulkoharjoitteita. Kekseliäisyyttä ja monipuolisuutta kehiin niin mitään ratkaisevaa eroa ei tapahdu.

Kyllä Suomessa on paikkakuntia missä tilanne on parempi, tästä esimerkkinä vaikkapa tuo mainittu Hämeenlinna. Valitettavasti kuitenkin Suomessa on suurin osa paikkakuntia missä asiat ovat noin huonosti. Toki tilanne on selvästi parempi kuin 10, puhumattakaan 20-vuotta sitten, mutta ei tilannetta voi todellakaan hyväksi kutsua. Kuten puhuttua niin esim. Ruotsissa tilanne on täysin toinen, vaikka siellä luonnonolosuhteet ovat lähes yhtä heikot. Suurimmassa osassa kuntia ei ole ollenkaan jalkapallohallia tai hallia missä olisi joku muu kuin futsal-/parkettilattia. Ei siis edes maapohjaisia halleja. Edes pienikokoisia.

Kuvaavaa on mielestäni eräällä tavalla se että yksi pitkäikäisimmistä halleista löytyy Lahdesta(mahtaisiko olla vanhin jopa) ja Suomen menestynein jalkapalloilija on juuri tuon hallin kautta saanut sen koko vuoden omaehtoista harjoittelua. En tarkoita tällä että ilman hallia Litmanen ei olisi tullut noin hyväksi, mutta toisaalta jos on vähänkin tutustunut siihen kuinka paljon tuo halli Jaria hyödytti, niin jokainen tietää että ei se ole ainakaan uraa rajoittanut.

choose_life, kyllä vain puhutaan ala-asteikäisistä junioreista. Vanhemmista junioreista on selvästi vähemmän kokemusta, monestakin syystä.

 

[choose_life]

.choose_life, kyllä vain puhutaan ala-asteikäisistä junioreista.

Nain arvelinkin (aakkoset puuttuvat tassa maassa, toim. huom.:). Edelleen, pointsit asiantuntevista ja tervejarkisista nakemyksista ja toiminnasta. Taman tyylin koutsausta lisaa (tai pikemmin takaisin...) kiekkoonkin otsikon alle mahtuvien ikaisten kanssa, plus ne sataan kertaan kerratut monipuolisuudet, karsivallisyydet=perusasiat oikeaan aikaan, tarpeellinen kuri pilke silmakulmassa, junnujen oman ajan aktiviteetit (vrt. Litmanen palloineen VAPAAEHTOISESTI tuntitolkulla yksin ja kavereiden kanssa Lahden hallissa, ja kaikki muutkin huipulle nousseet) jne., niin hyva tulee. Ajan kanssa.

 

[eagle]

Ajan kanssa.

Tuo onkin tärkeä muistaa. Monessa valmennusportaassa tuota ei oikein ole sisäistetty. Siis sitä, että moni kaveri kehittyy täysin eri tahtia ja kehitystä voi tapahtua toisaalta todella nopeastikkin sitten kun se "lähtee toimimaan". Itse esim. todistanut tällä kaudella yhden pelaajan muuttumista joukkueen "bottom-3" pelaajasta "top-3" pelaajaksi 1-2kk aikana, kun vain sai ajatuksesta kiinni. Tämänkin takia olisi merkittävää etteivät ne mahdolliset tasoryhmät olisi liian kiveen hakattuja. Tämä kuitenkin varmaan koskee kaikkia lajeja, joten jääkiekossa varmasti monilla valmentajilla vastaavia tapauksia. Itse kun en ole kiekkoa kunnolla koskaan valmentanut, vain 15-vuotta pelannut, niin en varma voi olla, mutta vahva oletus että näin on.

 

[mjr]

Tuo Agassin tapaus, johon aiemmin viitattiin, oli kyllä todella pelottava. Ja epäilemättä tuhansien ja tuhansien lasten kohdalla vastaava luonnevammainen pakko-systeemi ei edes johda huippumenestykseen, pilaa vain elämän muuten. Agassinkin kohdalla taisi olla siinä ja noin, että lopulta sai elämänsä kokoon ja terveille urille. Yhteiskunnan ja lasten edun mukaista on, että mahdollisimman suuri joukko liikkuisi ja urheilisi. Sitten onkin aika lailla pienempi ryhmä, jolle on etua siitä, että kehittyisi ikäluokkaansa nähden äärimmäisen pieni ryhmä huippulahjakkaita nuoria, jotka saavat rahakkaan uran huippu-urheilussa. Minusta tälle jälkimmäiselle ei ainakaan yhteiskunnan kannattaisi rakentaa yhtään mitään järjestelmää. Joku huippu-urheilu -putki 4-vuotiaille on järkyttävän vastenmielinen ajatus. Vanhin poika on nyt 3 vuotta ja takaan kyllä, että pysyy vielä vuosia poissa kaikesta systemaattisesta harjoittelusta. Vanha urheilun ihanne oli "terve sielu terveessä ruumiissa", puhuttiin sopusuhtaisesta elämästä, jossa urheilu oli vain yksi elementti. Nykyinen huippu-urheilu on pakkomielteisen spesialisoitunutta, jossa vain yksi kapea sektori on kehitetty huippuunsa kaikkien muiden kustannuksella. En todellakaan toivo omista lapsistani huippu-urheilijoita.

 

[siffa]

Joku huippu-urheilu -putki 4-vuotiaille on järkyttävän vastenmielinen ajatus. Vanhin poika on nyt 3 vuotta ja takaan kyllä, että pysyy vielä vuosia poissa kaikesta systemaattisesta harjoittelusta. Vanha urheilun ihanne oli "terve sielu terveessä ruumiissa", puhuttiin sopusuhtaisesta elämästä, jossa urheilu oli vain yksi elementti. Nykyinen huippu-urheilu on pakkomielteisen spesialisoitunutta, jossa vain yksi kapea sektori on kehitetty huippuunsa kaikkien muiden kustannuksella. En todellakaan toivo omista lapsistani huippu-urheilijoita.

Puhtaiden yksilö- ja taitolajien (mm. voimistelut, taitoluistelu, tennis, pingis, golf, alppilajit) systemaattinen harjoittelu on aloitettava jo hyvin nuorena, mikäli tähdätään huippu-urheilijoiksi. Nämä lajit voi kasvattajana helposti välttää, kun ei vie lapsiaan niiden pariin.
Joukkuelajien, kuten jalkapallon ja jääkiekon, lapsuusajan "harjoittelu" on enemmänkin leikkiä kuin tiukkapipoista, systemaattista harjoittelua. Miten on, pyritkö välttämään lapsiltasi nämäkin harrastukset? Jos he kuitenkin sattuisivat ohjautumaan kavereiden kanssa läheisille puistoalueille tai kentille pelailemaan jalkapalloa, niin sallitko sen heille? Entä, jos he innostuvat olemaan kavereiden kanssa tuntikausia pelailemassa jalkapalloa, niin haetko heidät pois sen takia, etteivät innostuisi yhä enemmän ja enemmän oppimaan lisätaitoja jalkapallon kesyttämisessä. Mitä, jos lapsesi toivoo tulevansa huippujalkapalloilijaksi jo hyvin nuorena, niin kumman toiveet toteutetaan teidän perheessä, isän vai pojan?

 

[mjr]

Miten on, pyritkö välttämään lapsiltasi nämäkin harrastukset? Jos he kuitenkin sattuisivat ohjautumaan kavereiden kanssa läheisille puistoalueille tai kentille pelailemaan jalkapalloa, niin sallitko sen heille? Entä, jos he innostuvat olemaan kavereiden kanssa tuntikausia pelailemassa jalkapalloa, niin haetko heidät pois sen takia, etteivät innostuisi yhä enemmän ja enemmän oppimaan lisätaitoja jalkapallon kesyttämisessä. Mitä, jos lapsesi toivoo tulevansa huippujalkapalloilijaksi jo hyvin nuorena, niin kumman toiveet toteutetaan teidän perheessä, isän vai pojan?

En todellakaan - niin kauan kun haluavat, saavat ehdottomasti touhuta. Toki oma toivomukseni olisi pesäpallo, eikä mikään höpö-joukkuelaji kuten vaikka potkupallo tms. Epäilen vain että tuskin omaehtoisesti tulevat päätymään mihinkään himoharjoitteluun, elleivät sitten aidosti ole näitä yksi-miljoonasta -lahjakkuuksia, mitä en osaa pitää kovin todennäköisenä. Itse tulen joka tapauksessa pyrkimään siihen, että kasvavat sopusuhtaisesti ja tasapainoisesti niin mielen kuin ruumiinkin suhteen.

 

[Viljuri]

En todellakaan - niin kauan kun haluavat, saavat ehdottomasti touhuta. Toki oma toivomukseni olisi pesäpallo, eikä mikään höpö-joukkuelaji kuten vaikka potkupallo tms.

Potkupallon leikkimielinenkin harrastaminen näyttää aiheuttavan polvi- ja nilkkaongelmia. Ex-potkisharrastajat johtavat "raihnaisuustilastoja" omassa laajennetussa kaveripiirissäni, mikä jostakin syystä on monelle myös ylpeyden aihe, go figure.

Jo pelkästään tämän seikan vuoksi monien muiden lajien houkutus saattaisi olla järjellä ajateltaessa ylivoimainen... ottaen huomioon tietysti sen hyvin kaukaisen mahdollisuuden, että muissa lajeissa "menestyksen" saavuttaminen, jos kiinnostus herää, on sen pari promillea todennäköisempää.

 

[siffa]

En todellakaan - niin kauan kun haluavat, saavat ehdottomasti touhuta. Toki oma toivomukseni olisi pesäpallo, eikä mikään höpö-joukkuelaji kuten vaikka potkupallo tms. Epäilen vain että tuskin omaehtoisesti tulevat päätymään mihinkään himoharjoitteluun, elleivät sitten aidosti ole näitä yksi-miljoonasta -lahjakkuuksia, mitä en osaa pitää kovin todennäköisenä. Itse tulen joka tapauksessa pyrkimään siihen, että kasvavat sopusuhtaisesti ja tasapainoisesti niin mielen kuin ruumiinkin suhteen.

Hyvä vastaus. Pesäpallo on hieno peli. Jos poikasi valitsevat sen lajikseen, tulen katsomaan Nurmon Hyllykallion pesäpallostadionille junioriturnaukseen, kun isä-mjr seuraa rauhalliseen tyyliinsä junioreidensa edesottamuksia puuttumatta sanallakaan poikiensa ja heidän joukkueensa edesottamuksiin. En ole nimittäin vielä eläissäni nähnyt vanhempia, jotka eivät sekoaisi pasmoissaan omien lastensa peliesityksiä seuratessaan. Veri on aina vettä sakeampaa.

 

[mjr]

Hyvä vastaus. Pesäpallo on hieno peli. Jos poikasi valitsevat sen lajikseen, tulen katsomaan Nurmon Hyllykallion pesäpallostadionille junioriturnaukseen, kun isä-mjr seuraa rauhalliseen tyyliinsä junioreidensa edesottamuksia puuttumatta sanallakaan poikiensa ja heidän joukkueensa edesottamuksiin. En ole nimittäin vielä eläissäni nähnyt vanhempia, jotka eivät sekoaisi pasmoissaan omien lastensa peliesityksiä seuratessaan. Veri on aina vettä sakeampaa.

Jaa, luulenpa että tosiaan sanattomana katselisin, jos olisin paikalla ollenkaan, ehkä jotain kommentteja ja vihjeitä voisin kotona antaa... Viiden vuoden asuminen Kauniaisten hiekkatekonurmen naapurissa antoi sen verran karun kuvan monista junioreiden vanhemmista, ettei ole tosikaan.

 

[vsmo]

En ole nimittäin vielä eläissäni nähnyt vanhempia, jotka eivät sekoaisi pasmoissaan omien lastensa peliesityksiä seuratessaan. Veri on aina vettä sakeampaa.

Veri ei ole niin sakeaa että tyhmäksi tekisi.

Minulla oli periaatteena olla aina hiljaa kentän laidalla, jottei pojan tarvitse hävetä, valmentajan kanssa juteltiin kahden jos joku asia askarrutti.

Samoin kartingissa oli sopimus, jos ei erikseen pyydetä, minä en kommentoi pojan ajoa ja hän ei kommentoi minun mekaanikon taitoja.

Ja kas, kumpikaan ei murjottanut yms. Tämä siis tosin vain meiltä harrastajilta, fanaatikot ja muut lapsena epäonnistuneet toimivat tietty omalla tavallaan.

 

[Maple Leaf]

En ole nimittäin vielä eläissäni nähnyt vanhempia, jotka eivät sekoaisi pasmoissaan omien lastensa peliesityksiä seuratessaan.

Minä olen nähnyt, satoja sellaisia. Ne muutamat, jotka sekoavat pasmoissaan, ovat onneksi todella pieni vähemmistö, sillä he tapaavat myös olla niitä, jotka häiritsevät ja sotkevat valmennustyötä.