Muuten ihan hyvä kirjoitus (ja ymmärrettäväähän se on, että defenssimekanismit nousevat pintaan), mutta tämä on malliesimerkki siitä, mikä on mennyt vikaan junnukiekossa.
Totta vitussa puolustan valmentajia, on se sen verran perseestä olevaa hommaa, kuten itsekin vuosien valmennuskokemuksen omaavana tiedät.
Aikuisten puoli- ja täysammattilaisten ja mahdollisesti edustusorganisaation alla olevan A-nuorten valmentajalla on "sopimuskausia, jolloin ollaan vastuussa"=maksimoidaan joukkueen menestys ja oma urakehitys. C-ikäisissä, pikkujunnuista puhumattakaan, pelaajien pitkäjänteinen kehitys iän, yksilöllisten erojen ja kehitysvaiheen mukaan on se, mikä tulee ensimmäiseksi - eikä sijoitus Perä-Hikiän turnauksessa "sopimuskauden" aikana (miten rummutetussa ilmaisessa vapaaehtoistyössä voi yleensä käyttää moisia termejä...?).
Tämä provo on malliesimerkki siitä mikä suomalaisessa junnukiekossa on oikeasti pielessä.
Lähes jokaisessa junioriseurassa jokaiselle valmentajalle tehdään kirjallinen sopimus, jossa keston lisäksi määritellään valmennettava joukkue, vastuut ja oikeudet sekä mahdollinen korvaus menetetystä vapaa-ajasta. Tämä on täysin normaalia toimintaa.
Se että valmentaja on vastuussa joukkueestaan sopimuskautensa ajan ei automaattisesti tarkoita kilpailullisen tuloksen maksimointia. Tavoitteen asetannan ja täten myös valmennuksellisen linjauksen on tultava seuran taholta. Mikäli valmentaja ei pysy linjauksessa on hänen esimiehensä rekrytoitava parempi tekijä kyseiseen tehtävään. Jos linjausta ei yleensäkään ole, on seuran valmennuksesta vastaavan henkilön sellainen luotava.
Yksittäinen valmentaja ei voi olla vastuussa pelaajan kehittämisestä viiden vuoden ajan jos hän ei valmenna kyseistä pelaajaa kuin vuoden.
Jos tätä vastuuta ollaan ulkoistamassa valmennuspäälliköille, saati jonnekin mystiselle liittotasolle, homma on viturallaan jo lähdössä. Ei se helppoa ole, mutta sen verran pitää olla munaa, että saa pidettyä sekä häröilevät vanhemmat että wannabesummanen-pomot pois oman joukkueen kimpusta
Jos vastuuta ei kasata niille, jotka saavat palkkaa toiminnan ohjaamisesta oikeaan suuntaan, niin minne sitten?
Niin ovat. Mutta rakenteellisia vääristymiä on vaikea, ellei mahdotonta korjata niin kauan, kuin käytännön tärkeintä ruohonjuuritason työtä tekevät eivät halua tai suostu näkemään itseään osallisina prosessiin. Ainakaan muulloin kun kehuja saataessa
Kehuja saati arvostusta käyttämästään ajasta on juniorivalmentajan turha tässä maassa odottaa ainakaan julkisesti.
Tässä meillä on selkeä näkökulmaero. Itse näen asian siten, että rakenteen korjaaminen ohjaa ruohunjuuritason tekijät oikeaan suuntaan kun itse näet ruohonjuuritasolle tehtävän muutoksen tuottavan halutun lopputuloksen. Kumpi näistä kahdesta on tehokkaampi, sitä on vaikea sanoa ja täysin mahdotonta kokeilla.
Itse uskon vahvasti siihen näkemykseen, että järjestelmä ohjaa prosessissa osallisena olevia henkilöitä päätöksen teossa, eli korjaamalla järjestelmää saadaan valmentajat tekemään parempia päätöksiä.
