Asiaa. Harjoittelun laatuun pitää kiinnittää huomiota kaikissa ikäluokissa. Ts. vaatimustaso pitää olla kovempi ja hioa liikettä niin pitkään että se sujuu oikeaoppisesti.
Mielenkiintoinen pointti tuo että missä ikäluokassa aletaan jäädä jalkoihin? Tuskin kuitenkaan äidinmaidossa. Onko siitä näyttöä että se tapahtuu jo leijonaliigassa, vaiko D-junnuissa vaiko vasta ABC junnuissa?
Helpoin tapa ratkoa "ongelmaa" on lisätä jääaikaa ts. rakentaa jäähalleja tai tekojäitä. Ne täyttyvät varmasti. Vaikeampaa on sitten löytää osaavia valmentajia kun ei niitä ole vielä näilläkään harrastajamäärillä löydetty.
Joo ei se yksinään riitä, että lisätään vain määrällisesti harjoittelua, eikä kiinnitetä sen laatuun mitään huomiota. Resurssit ovat rajalliset aika monella paikkakunnalla, joten ne kerrat kun ollaan jäällä, tulisi käyttää todella tehokkaasti hyödyksi. Tämä edellyttää valmentajilta kirjallisiakin hommia, ellei sitten muisti toimi erittäin hyvin. Treenit suunniteltava hyvin ja toteutusta seurattava, jotta mahdolliset feelut voidaan korjata.
Muistan joskus jossain nähneeni sellaisen artikkelin, että pohjois-amerikkalaiset pojat aikuistuvat ja miehistyvät aikaisemmin kuin me takahikiän asukit. Tämä antaa heille tietenkin etua, jos toisella kasvaa jo kunnon risuparta ja toisella hädin tuskin munakarvat ovat alkaneet kasvaa. Eurooppalaisten kanssa ei pitäisi sitten olla niin valtavan suuria eroja, kai.
Kyllähän ainakin noita tekojäitä tarvittaisiin lisää. Sää on tietenkin niiden kanssa ongelma, kun vettä satelee talvellakin ja eihän nykynuoret sellaisella kelillä voi harrastaa. Jotain katetta nekin ehkä tarvitsisivat, mutta nehän kuitenkin rikotaan.
Oikeastaan siis kaikki päin persettä, turnauksessa neljä joukkuetta, ja tärkeintä voittaa se pronssi. Täysin tuloslähtöinen ajattelu (mutta tyydytään kumminkin muuhun kuin kultaan), ajatellaan vain puolustuksen kautta ja vältellään kiekollista peliä.
Toinen anekdootti, mitä lienee täälläkin tullut toisteltua, on Pietilän kommentti B-junnujen treenauksesta jostain 5-7 vuoden takaa, tapauksina Suomi ja Tsekki: Suomessa b-junnujen treeneissä 3-3 hyökkäyksessä aina kiekko ristikulmaan/ränniin. Tsekeissä joku onneton koitti samaa, treenit poikki ja kaveri koutsin puhutteluun.
Ei voi kun nauraa tuolle ensimmäiselle tapaukselle! Valitettavasti tätähän se välillä on. Jos käytetään kaikkia urheilun ja kiekkoilu kliseitä, niin junnuissahan valmentajan tulisi nähdä sen tuloksen taakse eli miten ne omat harjoitellut asiat ovat toimineet itse pelissä. Itse en näe tuloksella olevan niin hirveän merkittävää asemaa, mutta toisaalta kukapa sitä koko ajan haluaisi hävitäkään, vaikka valmentaja sanoisi, että meidän hommat toimi hyvin, vaikka hävittiin.
Olen kuullut, että Kanadassa painotetaan voittamista heti pikkujunnuista lähtien, mutta siitäkin huolimatta uskallan esittää kysymyksen, että mitä kertoo tulevaisuuden kannalta esim. joku aluesarjan tulos kahden pikkuseuran välillä pelissä, jossa toinen vain purki kiekkoa silmät kiinni keskialueelle ja voitti tällä taktiikalla, kun taas hävinnyt porukka yritti pelata jääkiekkoa syötellen jne.
Jälkimmäisellä tavalla tulee varmasti virheitä, kun yritetään oikeasti pelata kiekkoa, eikä aina vain roiskita sitä jonnekin tangentin suuntaan. Näistä virheistä saattaa sitten tulla maaleja, mutta vastustajahan oli aivan yyberhyvä ja pelaajat parempia, kun kerran voittivat. Ei tälläkään tavalla kaikista tule mahtavia kiekollisia vastuunkantajia, koska toisista ei vain siihen ole.
En kommentoi tähän suuntaan enkä toiseen, sillä en ole lätkän junnuvalmentamisen asiantuntija (monen muun toki, heh). Joku on joskus sanonut tästä poikittaispelistä, että mikäli se olisi hyvä juttu, kanadalaiset tekisivät niin varmasti tms. ja että se tekee pelaamisesta liian seisovaa ja kova suora luistelu jää pois. Esim. futiksessa ja salibandyssä tuo pienpeli on hyvin toimiva juttu juuri mainitsemiesi asioiden johdosta, mutta kun lätkässä on tämä luisteluelementti.
Asiantuntijoista en tiedä, mutta kommentoin silti. OK, kuten vero kirjoitti, niin mittakaava on sinällään ehkä oikeampi aikuisiin verrattuna. Mutta. Ensinnäkin nytkin näkee tätä, että yksi kuljettaa ja seitsemän muuta seuraa katseella, tai sitten kaikki kahdeksan pelaajaa ovat neliösentin sisällä. Toiseksi, perustilanteista kyllä muutamia tulee näinkin pelaten esille, mutta kentästä vain puutuvat kaikki viivat ja tätä kautta useimmat perussäännöt. Oikeassa jääkiekossa et voi vain seistä vastustajan maalin edessä ja odottaa, että joku tarjoilee lapaan.
Ja kolmanneksi voi todeta, että tämä pienellä kentällä pelaaminen ei siis tosiaan kehitä luistelua tarvittavalla tavalla. Aivan jokainen oppii kyllä pyörimään pienessä tilassa, mutta monelle onkin vaikeampaa kehittää oma luistelunsa sellaiseksi, jossa yhdistyy taloudellisuus ja voima, jolloin voisi kutsua pelaajaa luisteluvoimaiseksi.
sitä paitsi myöhemmin hyvin merkittävä osa jääkiekkopelistä pelataan samalla alueella 5-5 pelinä... Ja eikös jo E pelaa isolla kentällä?
En ihan saa kiinni siitä, että mitä tuolla ensimmäisella kommentilla haetaan. Ymmärrän kyllä, että päädyissä pelataan paljon, mutta sitä en, että miten se liittyy tähän koko kokonaisuuteen tai miten se kehittää pelaamista.
On huomattavaa, että molemmissa Pohjois-Amerikan maissa pelaajamassat ovat moninkertaisia Euroopan maihin verrattuna.
Onhan se selvää, että isommasta populaatiosta riittää enemmän harrastajia myös jääkiekolle. Venäjän lukuihin en välttämättä ihan luota, kun tuntuu siltä, että pitävätkö siellä kaikki arkistot aivan paikkaansa.
Ruotsissa on vain noin 3 miljoonaa asukasta enemmän kuin meillä, mutta menestyviä pelaajia tulee silti paljon enemmän. Ja monessa lajissa. Lätkääkin näyttää lisenssien perusteella harrastavan vain vajaa 4000 peluria enemmän. Kaikkea ei voi siis mielestäni pistää suurempien massojenkaan taakse.
Yksi juttu noista IIHF:n tilastoista paistaa silmään ja se on toi hallien ja ulkokenttien määrä. Ruotsissa se vajaa 4000 harrastajaa meitä enemmän saa nauttia 100 hallista enemmän kuin Suomessa. Tai oikeammin kaukalosta. Myös ulkokenttien määrä hämmästyttää. Suomessa niitä näyttäisi olevan 27, kun Ruotsin luku näyttää olevan 136. Muiden maiden samoja lukuja voi tarkastella siis
täältä, jos kiinnostaa.
Muutamat siellä kerkesivätkin jo kommentoimaan tuota pienen kentän tilannetta. Ja todetaan vielä, että niistä kommenteista löytyy samoja ajatuksia omieni kanssa. Kestää vain tämä kirjoittaminen niin hemmetin kauan.
Tälläistä tänään.
