Nuori Suomi ry

  • 998 636
  • 5 368

mtt

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Detroit(tiputin Bluesin pois. Blues on paska)
Jouluna oli sitten kuitenkin kutoset kääntyneet yllättäen kaseiksi ja yseiksi ja vain höntsäämässä oli käyty pari kertaa kavereiden kanssa. Eikä se ajatus kiekon lopettamisesta enää jotenkin ollutkaan niin sietämätön meikäläiselle, oli tullut jotenkin etäisyyttä asiaan. Ja sehän oli selvinnyt myös, että yllättäen opiskelupaikaksi oli valikoitumassa Hervanta.

Onnittelut! Elämä on todellakin kiekkoa tärkeämpää. Fiksu poika sulla "vaikka" kiekon jättikin.

Aikoinaan omalla urheilu-urallani (ei jääkiekko) olin liiton valmennusleirillä C-junnuiässä. Liiton valmentaja piti luennon urheilijan urasta. Pointtina oli se että kerrottiin mitä kriittisiä aikakausia on tulossa: lukio, tytöt, armeija, jatko-opinnot, siirtyminen junnuista aikuisiin yms. Silloin tajusin eka kerran että tässähän voi käydä niin että urheilu-ura ei olekaan pysyvä ratkaisu. Lopetin tavoitteellisen urani noin 25 vuotiaana kun huomasin miten paljon enemmän olisi pitänyt treenata menestyäkseen ja toisaalta parantumattomat loukkaantumiset vaivasivat.

Mutta tämä stoori ei vastaa kysymykseen miten Suomen huipputasoa saadaan nostettua. Motivaatio on tärkein vaatimus. Huipulle noustaan vain menestystavoitteiden kautta, ei siten että on kivaa kavereiden kanssa (se on bonusta). Kivempaa kun on vaikka jonkun tytön kanssa:-) Urheilullinen tavoite pitää olla pitkällä tulevaisuudessa, ei tässä päivässä tai edes huomisessa.
 

Salama15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lankisen Lukupiiri - Zervuska Haidis
...mutta kuitenkin osa on pakko olla pelkkää luistelua. Vastapainoksi on toki harjotteita, joissa keskitytään pelkästään kiekkoon ja sen käsittelyyn.

Juuri näin => pikkunatiaisena perustekniikkaa opeteltaessa pitää harjoitella vain sitä yhtä ja ainoaa asiaa kerrallaan! Näitä "yksiä asioita" voi sitten harjoitusten päätteeksi lyhyesti yhdistää ja näin näyttää konkreettisesti myös junnuille, että se kaarreluistelu ei olekaan ihan niin helppoa kuin miltä se hetki sitten ilman kiekkoa tuntui. Vanhemmassa ikävaiheessa näitä perusjuttuja ei enää pidä opettaa vaan kerrata & kehittää...
 

mtt

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Detroit(tiputin Bluesin pois. Blues on paska)
... Minusta näitä myös arvokasta työtä tekeviä pikkuseuroja ja niiden mukana isiä (äitejä) ei ole tarpeen syyttää U17- tai U20-ikäluokan menestymättömyydestä.

.... Eikö olisi aika valmentajienkin katsoa peiliin, jos näistä timanteista ei hioudu 10-15 vuodessa teollisuustimantteja kummempaa? Se ei välttämättä onnistu niin, että nojataan laitaan ja huudetaan ohjeita naama punaisena kirosanoilla höystäen ja halli raikuen. Välillä on mentävä jätkien keskelle ja näytettävä kädestä pitäen, miten menetellä. Jos osaa.

Niinpä, siis ne wannabe isät pois kilpakiekon vastuuvalmentajan tehtävistä. Samasta hommasta pois vähän A-junnuissa pelanneet tai jopa mestiksessä kokeilleet. Vastuuvalkuiksi koulutettuja (ei tarvitse olla tiedemiehiä), osaavia ja sopivasti vaativia valmentajia. Aloittelevat valkut kakkosvalkuiksi opettelemaan. Muutamassa seurassa on erittäin hyvin entisiä liigapelaajia 10-14 vuotiaita valmentamassa. Näitä lisää. Luulisi että löytyy. Yleensä oman pitkän uran kokeneet tietävät että junnuiässä pitää olla vähän pilkettäkin silmäkulmassa ja harrastaa useita lajeja monipuolisuuden vuoksi. Nykyisen huonokuntoisen ikäluokan tulisi harrastaa useita lajeja jotta kunto kohoaa muutenkin kuin vain hiirikädessä.
 

mtt

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Detroit(tiputin Bluesin pois. Blues on paska)
Koko

Jotkut kirjoitti edellä, että muilla mailla on isompia pelaajia. Nuorten MM-kisoissa Suomella oli isokokoisin joukkue kärkimaista! Tässä faktaa IIHF:n sivuilta, rostereista laskettuna:

CAN
All 1.84 87
D 1.88 91
F 1.82 84
GK 1.83 91

FIN
All 1.85 86
D 1.89 92
F 1.83 83
GK 1.81 83

SWE
All 1.84 85
D 1.84 86
F 1.83 85
GK 1.91 87

RUS
All 1.82 80
D 1.83 83
F 1.82 79
GK 1.77 80

USA
All 1.84 89
D 1.83 90
F 1.84 88
GK 1.86 86

SVK
All 1.85 84
D 1.88 86
F 1.84 83
GK 1.83 87

Ja tässä vielä turnauksen avainpelaajia:

PANIK Richard F 1.87 92
HARTIKA Teemu F 1.86 91
TAVARESJohn F 1.83 92
KARLSSOErik D 1.81 74
FILATOV Nikita F 1.80 75
HODGSOCody F 1.80 86
SUBBAN P D 1.80 93
EBERLE Jordan F 1.78 82
GRANLUNMikael F 1.78 78
TATAR Tomas F 1.77 80

Ei mitään jättiläisiä. Jos vastustajat tulivat kovaa niin se johtunee heidän kovasta asenteesta ja taklaustaidosta, ei ainakaan koosta. Nykysäännöillä koosta ei ole ihan niin paljon etua kuin ennen.
 

PJx

Jäsen
Älkää vaan tulko sanomaan, että virhe tehtiin jo 7-vuotiaana, kun se ja se isä oli valmentajana ja opetti luistelun alkeita. Vaikka poikittaiskentällä. Alle 10-vuotiaille ei paljoa taktiikoita kannata tyrkyttää, ei liioin terän käyttöä. Luistelu tulee kyllä harjoittelun kautta luonnollisesti, toisilla nopeammin, toisilla hitaammin. Hienosäätöä voidaan ruveta tekemään 10-ikävuoden jälkeen, siinä D:n vaiheilla. Sitä, kenestä tulee tähti 20-vuotiaana, tai 25-vuotiaana ei välttämättä näe 6-vuotiaista, koska lapset kehittyvät kovin eri tahtiin.
Tästä olen aika lailla eri mieltä: tehokas luistelu ei kehity itsestään. Valitettavasti perusluistelua ei opeteta juuri ollenkaan edes kaikissa suurseuroissakaan. Tuloksen näkee luistelutyylien kirjavuudessa ja siinä, että "tyylien" tehokkuudessa on paljon toivomisen varaa. Syy tähän lienee, ettei osaaminen puuttuu ja siksi luotetaan "luonnonmenetelmään".

Pari esimerkkiä aiheesta kertoo jotain, joskin yleistäminen on vaarallista. Jokunen aika sitten näin pojan vuosien jälkeen, jonka olin nähnyt edellisen kerran jäällä joskus I-junnuissa (koko kauden). Poika oli helppo tunnistaa luistelutyylistään, joka oli pysynyt hyvin saman kaltaisena vajaan vuosikymmenen, vaikka siihen oli pyritty puuttumaan tällä välin. Toinen esimerkki on Toni Rajala, jonka luistelu oli poikkeuksellisen hienoa jo ainakin G-junnuissa. Muutenkin luistelun hyvin nuorella iällä opitut peruspiirteet tuntuvat olevan tosi sitkeässä.

Toki olen nähnyt päinvastaisiakin esimerkkejä, jossa poika on saanut luistelun kuntoon, vaikka jossain Cn:ssä homma on näyttänyt huonolta. Toivotonta se ei siis ole. Kuitenkin väittäisin, että pienten junnujen kanssa päähuomion pitäisi olla perustekniikoissa eikä luonnonmenetelmä riitä keskimääräiselle pojalle.

Sitten asiasta viidenteen: Otin esiin 92-ikäluokan poikien (nykyisin U17) suusta kuullut kommentit (ei U20), että Kanadan turneella (ja viime keväänä Finkamppenissa) kaksinkamppailuvoima loppui kesken. Jos sama tarina kuuluu sekä hyökkääjien että puolustajien suusta, niin jotain siinäkin on taustalla. Jos pakki sanoo, että kaverin siirtämiseen maalin nurkalta olisi tarvittu nosturi, se kuvaa aika paljon.
Kaivamalla tilastoista hyvin epäluotettavia pituuksia ja painoja kertoo aika paljon vähemmän kuin poikien subjektiivinen kokemus. Kun ei pysty tasavertaiseen kaksinkamppailupelaamiseen niin ei pysty. Tässä kohtaa vastustajan kokoa voi yliarvioida, mutta perusasiaa se ei muuta. Senteistä ja kiloista riippumatta kaveri oli "isompi".
 

vero

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tästä olen aika lailla eri mieltä: tehokas luistelu ei kehity itsestään. Valitettavasti perusluistelua ei opeteta juuri ollenkaan edes kaikissa suurseuroissakaan. Tuloksen näkee luistelutyylien kirjavuudessa ja siinä, että "tyylien" tehokkuudessa on paljon toivomisen varaa. Syy tähän lienee, ettei osaaminen puuttuu ja siksi luotetaan "luonnonmenetelmään".

Tässä on mielenkiintoinen kysymys monestakin kulmasta. Ensinnä jääkiekkoliittohan tapaa muuttaa jopa oikeaa perusluistelutyyliä parin kolmen vuoden välein. Viimeksi voimakas muutos nähtiin Tenkratin ja Tonin dominoidessa SM-liiga, tällöin myös pikkujunnuille yritettiin lanseraata ns. powerluistelu. Ongelmana oli tietenkin voimantuotto, joka loppui auttamatta kesken ja koko luisteluasento meni kasaan kuin korttitalo tuulella. Toinen kysymys on pitääkö kooltaan isojen ja pienien luistella myös juniorina samalla tavalla. Pitkällä pojallahan vääntömomentit kasvavat niin suuriksi, että keskivartalo ei pysy pakettina, vaan luistelu on enemmän tai vähemmän "ossipellimmäistä", jos ja kun pyritään maksimi pitkään potkuun. Toisaalta pitkällä pojalla riittää junnuna myös 70%:n potkun pituus, jos tällöin saadaan paine jäähän oikein. Kumpi on vanhempana helpompi oppia; potkun pituuden lisäys vai oikea paineen tuotto jäähän? Toisaalta pienellä pojalla tarvitaan armoton potkutaajuus, koska potkun pituus on kuitenkin lyhyt verrattuna pitkään kaveriin.


Sitten asiasta viidenteen: Otin esiin 92-ikäluokan poikien (nykyisin U17) suusta kuullut kommentit (ei U20), että Kanadan turneella (ja viime keväänä Finkamppenissa) kaksinkamppailuvoima loppui kesken. Jos sama tarina kuuluu sekä hyökkääjien että puolustajien suusta, niin jotain siinäkin on taustalla. Jos pakki sanoo, että kaverin siirtämiseen maalin nurkalta olisi tarvittu nosturi, se kuvaa aika paljon.
Kaivamalla tilastoista hyvin epäluotettavia pituuksia ja painoja kertoo aika paljon vähemmän kuin poikien subjektiivinen kokemus. Kun ei pysty tasavertaiseen kaksinkamppailupelaamiseen niin ei pysty. Tässä kohtaa vastustajan kokoa voi yliarvioida, mutta perusasiaa se ei muuta. Senteistä ja kiloista riippumatta kaveri oli "isompi".

Kanadassa vielä tänäkin päivänä monet pojat tulevat pieniltä paikoilta ja ovat esimerkiksi jonkin maatilan poikia. Nämä pojat ovat joutuneet tekemään ruumiillista työtä läpi koko elämänsä, toki järkevässä määrässä suhteessa ikään, mutta kuitenkin. Tällä on karmea merkitys junnuna ja vielä myös aikuisiässä. Itsellä on niinikään ollut muutama maatalonpoika joukkueissa ja ovat olleet yleensä kaukalossa isäntälinjan miehiä. Meidän mopoautopojat kun eivät tahdo jaksaa kantaa omaa kassiaan, vaan siinäkin täytyy olla pyörät alla.

Muutama viesti sitten kerroin omasta jannusta, joka meni pariksi kuukaudeksi metsätöihin. Oli voimanhankintana 17 kesäiselle aivan loistava, toki mainitun neidin istuminen kannon nokassa johti varmaankin siihen, että painavaa tukkia ei edes ollut olemassa.
 

ahal

Jäsen
Tästä olen aika lailla eri mieltä: tehokas luistelu ei kehity itsestään. Valitettavasti perusluistelua ei opeteta juuri ollenkaan edes kaikissa suurseuroissakaan. Tuloksen näkee luistelutyylien kirjavuudessa ja siinä, että "tyylien" tehokkuudessa on paljon toivomisen varaa. Syy tähän lienee, ettei osaaminen puuttuu ja siksi luotetaan "luonnonmenetelmään".

Sitten asiasta viidenteen: Otin esiin 92-ikäluokan poikien (nykyisin U17) suusta kuullut kommentit (ei U20), että Kanadan turneella (ja viime keväänä Finkamppenissa) kaksinkamppailuvoima loppui kesken.
Olen kanssasi samaa mieltä. Itseni kanssako eri mieltä - en :-). Vaan se pointti tuossa asiassa jäi ehkä epäselväksi ja tarkoittaa sitä, että ikäluokissa n. 6-10-vuotiaat on paljon isiä jäällä luistelua(kin) opettamassa. Mutta eivät olisi jäällä, jos eivät itse perustekniikoita osaisi ja olisi jossain vaiheessa pelanneet tai yhä pelaavia. Siis opettamassa sellaisia kikkoja, mitä nyt pienet nassikat tarvitsevat eteenpäin päästäkseen ja pystyssä pysyäkseen. Pointtini oli, että jos joku sanoo alle 10-vuotiaista, että "pohjat on jo pilattu"... niin suuresti ihmettelen.

Omassa joukkueessamme kokeiltiin yhtenä talvena (pojat 11-12-ikäisiä) luisteluopetusta kokeneen taitoluistelijan johdolla, mutta eivät pojat oikein osanneet suhtautua vakavasti koko asiaan. Vaikka hyvä opettaja olikin. Kertoo osaltaan siitä, ettei kovin moni ottanut koko kiekkoa vakavasti. Näki selvästi, kenellä (harvalla) oli tavoitteita lätkän suhteen mielessään. Mutta opetuksen kokeilu ja ajoitus tuohon oli ehdottomasti paikallaan. Eikä yhtään liian aikaisin.

Olen myös seurannut joitakin ns. omia poikia vuodesta 2000 alkaen tähän päivään asti, ja totean saman, että luistelutyylistä erottaa kaverit heti. Tänäkin päivänä. Osalla on kehitystä tullut enemmän, osalla vähemmän. Sitä en tiedä, paljonko luistelua on treenattu, mutta perustyyli on säilynyt. Eikä se aina ole sitä sulavinta sorttia.

Kun mainitsin pari nuorten ikäluokkaa aiemmin, heitin vaan esimerkkinä edustusryhmistä, en tarkoittanut nimenomaisesti näitä ikäluokkia.

Taannoin seurasin Pirkkolassa junnuturnausta (E98), jota Jokerit isännöi. Siellä näki hyvin ja nopeasti missä mennään, koska mukana oli joukkueita Venäjältä, Baltian maista ja Ruotsista. Karkeasti ottaen suomalaiset pärjäsivät hyvin (tasapäisesti) muita kuin Moskovan Dynamoa vastaan. Se kylvetti isännät finaalissa 15-0. Ja oli joka suhteessa suomalaisia vahvempi. Ja myös kookkaampi (olikohan kaikki 98:ja vai 97:ja, en tiedä - joskus sieltä on tullut "lievästi yli-ikäisiäkin"). Ei kuitenkaan voinut kuin ihailla sitä taitoa, luistelua, mailan ja vartalon käyttöä sekä peliajatusta. Ei olisi uskonut 10-vuotiailta, meillä vastaavaa näkee n. 12-vuotiailla. Taustoja tuntematta en voi spekuloida enempää, mutta arvatenkin koko monimiljoonaisen Moskovan parhaita poikia oli kehässä. – Missähän välissä ja kuinka paljon he pelaavat netti- ja pleikkapelejä?

Niin, seuraava asia voisikin olla tämä aikamme suuri uhka ja mahdollisuus. Ja kaupungistuminen ja ilmastonmuutos ja salibandy ja muut mielenkiintoiset jutut... Mutta siitä toiste.

Verolle lopuksi, että poikasi tarina on erittäin hyvä ja kuvaa laajemminkin juniorikiekkoilun isoa kuvaa. Murrosiässä on paljon "uusia haasteita" edessä ja usein ne vievät mennessään. Kato käy. Vain sinnikkäimmät jatkavat, ja myös niitä "tulevia tähtiä" siirtyy syrjään. Kaikesta huolimatta.
 

Fordél

Jäsen
Omassa joukkueessamme kokeiltiin yhtenä talvena (pojat 11-12-ikäisiä) luisteluopetusta kokeneen taitoluistelijan johdolla, mutta eivät pojat oikein osanneet suhtautua vakavasti koko asiaan. Vaikka hyvä opettaja olikin. Kertoo osaltaan siitä, ettei kovin moni ottanut koko kiekkoa vakavasti. Näki selvästi, kenellä (harvalla) oli tavoitteita lätkän suhteen mielessään. Mutta opetuksen kokeilu ja ajoitus tuohon oli ehdottomasti paikallaan. Eikä yhtään liian aikaisin.

Tartun tähän pieneen yksityiskohtaan eli eikö sekä luistelun opetuksen että uskottavuuden kannalta olisi parempi hyödyntää pikaluistelijoita? Sinänsä kyllä kannatan tällaisia ennakkoluulottomia kokeiluja, joilla tuodaan jotain uutta päivittäiseen treenaamiseen.
 

Pravda

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Tartun tähän pieneen yksityiskohtaan eli eikö sekä luistelun opetuksen että uskottavuuden kannalta olisi parempi hyödyntää pikaluistelijoita? Sinänsä kyllä kannatan tällaisia ennakkoluulottomia kokeiluja, joilla tuodaan jotain uutta päivittäiseen treenaamiseen.
Veikkaan, että tarkoitus on ollut opettaa terän käyttöä, eikä perus eteenpäinvievää luistelutekniikkaa.
 

PJx

Jäsen
Osaavia pikaluisteluvalmentajia tuskin riittää edes oman lajin käyttöön. Käsittääkseni, ainakin pikkuseuroissa, tilanne on huonompi kuin kiekossa.

Olen itsekin nähnyt kuinka huonosti toimii taitoluistelijoiden roudaaminen pikkupoikien luistelutreenien vetäjiksi, ei katu-uskottavuutta eikä valmentajakokemusta -> ei toimi.

jos en väärin muista, niin taitoluistelijoiden käyttö lähti Suomessa Jursinovin antamasta mallista. Uskottavuus ja näkemys oli sitä kautta taattu. Epäilemättä nämä treenit oli ammattitaidolla suunniteltu ottaen huomioon todelliset tarpeet. Niissä treeneissä, joita itse näin, ei valmentajilla ja taitoluistelijoilla ollut yhteistä "missiota" ensimmäistä kertaa jäälle mentäessä. Yritettiin ulkoistaa asioita, joita ei itse osattu tarpeeksi hyvin Hukkaan meni.

No oli miten oli, niin hyvä, että edes yritettiin. Pienimmillä junnuilla on yleensä kokemattomimmat valmentajat, joilla ei ole yleensä edellytyksiä luistelutekniikan opettamiseen. Siinä ei liiton linjauksilla ole juuri merkitystä. Homma edellyttäisi palkattuja (kiertäviä?) valmentajia esim taitoluistelun tyyliin. Kustannus- ja resurssikysymys.
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Homma edellyttäisi palkattuja (kiertäviä?) valmentajia esim taitoluistelun tyyliin. Kustannus- ja resurssikysymys.

Odotahan vain, Pjx, eiköhän joku kohta havahdu kertomaan, että tämäkin on Nuoren Suomen syytä.
 

HMenthal

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Otin esiin 92-ikäluokan poikien (nykyisin U17) suusta kuullut kommentit (ei U20), että Kanadan turneella (ja viime keväänä Finkamppenissa) kaksinkamppailuvoima loppui kesken. Jos sama tarina kuuluu sekä hyökkääjien että puolustajien suusta, niin jotain siinäkin on taustalla. Jos pakki sanoo, että kaverin siirtämiseen maalin nurkalta olisi tarvittu nosturi, se kuvaa aika paljon.

Aiemminkin on tullut esille, että me härmälääset kehitytään vähän hitaasti. Se ei yksin riitä, että Suomessa poikien kehitys voi olla vuosia eri aikataulussa, vaan tähän sitten vielä se fakta, että tosiaan monet muut kehittyvät miehiksi aikaisemmin.

Tosin mielestäni nykysäännöillä sieltä maalilta on vaikea siirtää oikeastaan ketään jäähyttä kokonaan pois tilanteesta. Ehkä tässä pitäisi pystyä lukemaan tilannetta paremmin ja esim. pystyä estemään omalla sijoittumisella vastustajan pääsy sinne kulmalle. Riippuu tietenkin aina tilanteesta.

Ja monella uhohtuu se seikka, että ehkä aina ei ole tarkoituksenmukaista painia älyttömästi sen kaverin kanssa siellä maalilla, vaan pelata tyylillä se maila pois pelistä. Veskari ei tietenkään tykkää, jos edessä älyttömästi maskia, mutta riippuu mielestäni tilanteesta, että kannattaako edes yrittää kovasti siivota sitä pelaajaa pois siitä. Pahimmassa tapauksessa siihen kuluu vaan hirveästi energiaa turhaan.

Pitkällä pojallahan vääntömomentit kasvavat niin suuriksi, että keskivartalo ei pysy pakettina, vaan luistelu on enemmän tai vähemmän "ossipellimmäistä", jos ja kun pyritään maksimi pitkään potkuun.

Keskivartalo on tosiaan se ydin. Siitähän lähes kaikki lajit ovat kiinni. Sellaisen havainnon olen vain tehnyt, että tähän ei osata juurikaan puuttua. Toisaalta suomalaiset ovat hyvinkin kankeata kansaa ja lantion/lonkan alueen liikkuvuus puutteellista. Tämä vaikuttaa rutosti luisteluun. Jo 9-10 -vuotiaat voivat olla todella kankeita. Ja tässä iässä pitäisi hankkia se hyvä liikkuvuus.

Verolle lopuksi, että poikasi tarina on erittäin hyvä ja kuvaa laajemminkin juniorikiekkoilun isoa kuvaa. Murrosiässä on paljon "uusia haasteita" edessä ja usein ne vievät mennessään. Kato käy. Vain sinnikkäimmät jatkavat, ja myös niitä "tulevia tähtiä" siirtyy syrjään. Kaikesta huolimatta.

Ei ollut suoraan minulle tämä setti, mutta tartutaan siihen silti. Mielestäni tässä iässä(lukio) pitäisi viimeistään hoitaa hommat paremmin. Se ei ihan riitä, että meillä on joku Mäkelänrinne ja pari muuta lukiota, joissa liikunta painottuu normaalia enemmän. Sama koskee tietysti myös ammatillisenkoulutuksenkin puolta. Ja näitä mahdollisuuksia opiskelun ja urheilun yhdistämiseen pitäisi muutenkin tehostaa huomattavasti.

Ja yleisesti liikuntaa pitäisi lisätä koulujen ohjelmaan. Tämä siis ihan näin yleisesti, eikä pelkästään kiekkoilun näkökulmasta.

Pienimmillä junnuilla on yleensä kokemattomimmat valmentajat, joilla ei ole yleensä edellytyksiä luistelutekniikan opettamiseen. Siinä ei liiton linjauksilla ole juuri merkitystä. Homma edellyttäisi palkattuja (kiertäviä?) valmentajia esim taitoluistelun tyyliin. Kustannus- ja resurssikysymys.

Tämä on aika monitahoinen asia. Sehän on valmennuspäällikön(tai vast.) tehtävä, että hommaa sopivat valmentajat joukkueille. Nuoremmissa hommasta taitaa vastata esim. korttelipäällikkö(tai vast.) Tässä voisi olla esim. vielä itse pelaavia junnuja, joilta luistelu luonnistuu kunnollaja jotka pystyvät näyttämään oikeat suoritukset. Toisaalta valmentajien/ohjaajien pitäisi käydä tietyt koulutukset, jotta edes tietävät mitä pitäisi opettaa. Ja se koulutus ei tarkoita sitä, että se vedetään ihan vihkoon. Joillekin se voi olla se kerta, kun pääsee viikonlopuksi pois kotoa, tai jotain, ja sitten illanvietossa vedetään porukalla persiit olalle. Näinhän siitä koulutksesta varmasti jää kaikki olennainen kalloon.

Muutama viesti sitten kerroin omasta jannusta, joka meni pariksi kuukaudeksi metsätöihin. Oli voimanhankintana 17 kesäiselle aivan loistava, toki mainitun neidin istuminen kannon nokassa johti varmaankin siihen, että painavaa tukkia ei edes ollut olemassa.

Nykäs Masahan sen on todennut, että mikä se siellä mielessä liikkuu, mutta aivan loistava kiteytys! Kenelläpä tuossa vaiheessa yksinkään tukki olisi liian painava. Nykyään tämän voi varmaan hoitaa virtuaalisesti netissä... Siis sen tukin noston.

Voisikohan tuota käyttää muuten salaisena aseena motivaation ylläpitämiseen harjoittelun suhteen?!
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Muutoksia on tulossa

Jukka Jalonen oli Peliuutisten haastattelussa tänään. Jutussa sivuttiin alkuun junioritoimintaa. Jalonen kertoi, että viime aikoina on istuttu alas usein junioritoiminnan kehittämisen tiimoilta. Muutoksia on vaikea saada aikaan tällä kaudella, mutta jo ensi kauden alusta alkaen muutoksia on Jalosen mukaan tehtävä. Kevään mittaan kokoonnutaan isolla porukalla miettimään, mitä on tehtävä juniorijärjestelmän parantamiseksi.
Jalonen kertoi jo sen itsestään selvän kehittämiskohteen, että alle 10-vuotiaille on saatava harjoitusta enemmän ja laadukkaammin. Tämä oli hyvä uutinen niille jääkiekkojunioreiden vanhemmille, joilla on tieto taidon herkkyysiästä (7-11 vuotta), jolloin tehdään taitolajien henkilökohtaisen taidon perusta suurilla toistomäärillä.
 

Fordél

Jäsen
Jalonen kertoi jo sen itsestään selvän kehittämiskohteen, että alle 10-vuotiaille on saatava harjoitusta enemmän ja laadukkaammin. Tämä oli hyvä uutinen niille jääkiekkojunioreiden vanhemmille, joilla on tieto taidon herkkyysiästä (7-11 vuotta), jolloin tehdään taitolajien henkilökohtaisen taidon perusta suurilla toistomäärillä.

Näinhän se on. Mikään ei sulje pois sitä, etteikö voisi pitää hauskaa lajin parissa ja samalla treenta laadukkaasti. Nuoret kiekkoilijan alutkin pitävät haasteista ja haluavat laittaa itsensä peliin. Heillä loppuu nopeasti into harjoitteista, jos ne eivät ole tarpeeksi vaativia. Siinä vaiheessa alkaa kiinnostaa enemmän kaikenlainen oheistoiminta treenaamisen sijasta.
 

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
Jalonen kertoi jo sen itsestään selvän kehittämiskohteen, että alle 10-vuotiaille on saatava harjoitusta enemmän ja laadukkaammin. Tämä oli hyvä uutinen niille jääkiekkojunioreiden vanhemmille, joilla on tieto taidon herkkyysiästä (7-11 vuotta), jolloin tehdään taitolajien henkilökohtaisen taidon perusta suurilla toistomäärillä.

Mielenkiinnolla odotan, miten tämä käytännössä toteutetaan. Ettei käy vertauskuvallisesti niin kuin Suomen kunnille, joille valtio on antanut enemmän vastuuta, mutta ei suhteessa riittävästi lisää rahaa.

Vuorokaudessa on kuitenkin ne 24h, joka koostuu levosta, koulupäivästä, läksyistä ja mahdollisista treeneistä. Jääajasta on isoissa keskuksissa joka tapauksessa pulaa (eli tehokas aika aikavälillä 15.00-21.00), ja parhaat vuorot menevät vanhimmille ikäluokille.

Tämä muutoksen tuuli tarkoittaisi käytännössä homman kääntämistä päälaelleen: annetaan prime time vuorot 7-11 vuotiaille, tehdään tunnin vuoroista puolentoista tunnin vuoroja, joista tehokas aika on teoriassa max. 1h 20min, todellisuudessa vielä vähemmän. Enkä oikein usko, että pelkällä oheisharjoittelun lisäämisellä ongelmia ratkotaan kokonaan. Jääaikaa pitäisi jostain taikoa lisää, ellei sitten käytetä korvaavia lajeja.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Summanen haluaa valmennuspäälliköksi

Urheilulehden nettiuutisten mukaan Raimo Summanen on ilmoittanut Jääkiekkoliitolle halukkuutensa valmennuspäällikön tehtäviin.

http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/uutiset/article156676-1.html

Summanen olisi mielestäni paras mahdollinen muutoksen tekijä juniorijärjestelmäämme. Saa nähdä, minkälaiset ovat suhteet Kalervo Kummolaan, joka tekee käytännössä päätöksen uudesta valmennuspäälliköstä.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Summanen olisi mielestäni paras mahdollinen muutoksen tekijä juniorijärjestelmäämme.

Jos asiaa lähestytään vain tuon UL:n kirjoituksen pohjalta, niin Sihvonen esittää kolme vaatimusta:

1. valtavaa laji-substanssia,
2. esiintymistaitoja ja
3. paineensietokykyä.

Lisäisin liiton valmennuspäällikön vaatimukseksi vielä:

4. käytännössä osoitetun johtamistaidon ja riittävän kyvyn tulla toimeen erilaisen taustan omaavien kanssa.

Jos pisteytys olisi normaali johtajavaatimusten pisteytys yhdestä neljään (1 = ei omaa riittäviä taitoja .... 4 = alan tunnustettu auktoriteetti) ja vaatimus olisi että yhtään ykköstä tai kakkosta ei saa olla, Summanen tuskin kelpaisi kiekkoliiton näkökulmasta aiempien näyttöjensä vuoksi tehtävään paineensietokyvyn ja johtamistaidon puutteiden osalta.

Tosin voidaanhan päätös tehdä vastoin Sihvosen vaatimusmäärittelyä, jolloin Summanen on vahvemmalla ennen kaikkea substanssitasolla.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Kummola on ainakin kerran aikaisemmin turvautunut Raimo Summaseen, kun on tarvittu muutosta Jääkiekkoliiton toimintaan. Valitessaan yllättäen Raimo Summasen maajoukkueen päävalmentajaksi, oli Kummola kypsynyt muutokseen. Sama tilanne on nyt juniorijärjestelmän kanssa. Vihdoin Kummola on myös vakuuttunut siitä, että muutoksia tarvitaan juniorijärjestelmäämme.

Summasella on ollut yhteistyössä Luisteluliiton päävalmentaja Janne Hännisen kanssa projekti juniorijääkiekkoilijoiden kehittämiseksi. Siitä oli viime syksynä tv:n urheiluruudussa pieni juttu, jossa Summanen luottavaisena kertoi, että Suomessa pystytään jatkossa tuottamaan taitotasoltaan kansainvälisen tason kiekkoilijoita.

Muutoksen teko jääkiekon juniorijärjestelmään on muutosjohtajan työtä. Välttämättä yhteisöllinen, kaikkien kanssa toimeen tuleva valmennuspäällikkö ei saa todellisia muutoksia aikaan. Muutosvaiheessa tarvitaan nyt valmennuspäällikkö, joka pystyy viemään läpi kipeitäkin linjaratkaisuja. Summanen pystyy mielestäni tähän sen lisäksi, että jääkiekon ja sen taitovaatimukset hän tuntee viimeisen päälle.
 

PJx

Jäsen
Uskoakseni, jos Summanen lähtee mukaan, on hänellä kunnianhimoisena miehenä omat vaatimukset resursseille. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa niistä saattaa tulla este, varsinkin, jos vaatimuksiin kuuluu nykyisen organisaation siivous.
Toisaalta uusi valmennuspäällikkö olisi hyvä valita heti, mutta toisaalta nyt olisi keskustelun paikka. Olisi sääli, jos keskustelun jälkeen kenttä ja valmennuspäällikkö ajautuisivat eri linjoille heti alussa. En millään jaksa uskoa, että järjestelmän nopea ja menestyksekäs uudistaminen voisi olla yhden miehen show.
Lopputuloksen kannalta voisi olla paikallaan edetä asiassa järjestyksessä: Ensin ongelmakohdat pitäisi tunnistaa ja sitten miettiä ratkaisuvaihtoehtoja. Sitä ennen voimakkaat toimet eivät mene läpi ilman voimakasta muutosvastarintaa, vaikka olisivat oikeita. Juniorimäärien karsiminen vaikuttaa seurojen talouteen eikä ihan mihin vain ryhdytä kevein perustein.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Välttämättä yhteisöllinen, kaikkien kanssa toimeen tuleva valmennuspäällikkö ei saa todellisia muutoksia aikaan. Muutosvaiheessa tarvitaan nyt valmennuspäällikkö, joka pystyy viemään läpi kipeitäkin linjaratkaisuja. Summanen pystyy mielestäni tähän sen lisäksi, että jääkiekon ja sen taitovaatimukset hän tuntee viimeisen päälle.

Tästähän ei ole kysymys. En asettanut lähtökohdaksi mukavaa, kaikkien kanssa toimeentulevaa valmennuksen johtajaa. Jostain syystä moni ymmärtää asian kuten sinäkin, että jos ei tule kaikkien kanssa toimeen, se tarkoittaa kykyä viedä kipeitä linjaratkaisuja läpi.

Ihan oikeassa johtamisessa tuo ei pidä paikkaansa. Mulkku (yleisellä tasolla, en ota Summaseen kantaa) on usein kaikkien heikoin lenkki viemään linjaratkaisut läpi. Paras taas on jämäkkä johtaja, joka ei kumartele, mutta tulee riittävän hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa.
 

HMenthal

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
En millään jaksa uskoa, että järjestelmän nopea ja menestyksekäs uudistaminen voisi olla yhden miehen show.

Lopputuloksen kannalta voisi olla paikallaan edetä asiassa järjestyksessä: Ensin ongelmakohdat pitäisi tunnistaa ja sitten miettiä ratkaisuvaihtoehtoja.

Eihän tuo mikään yhden jampan urakka tosiaankaan ole. Kyllä tässä tarvitaan kliseisesti koko "kiekkoperheen" osallistumista ja toimia. Yksinään Summanen, tai kuka muukaan tahansa, ei pysty valmentamaan ja tekemään parastaan kaikkien Suomen kiekkojunnujen eteen.

Edelleen tuo ehdotus merkittäviempien kiekkoihmisten palaverista tai seminaarista pitäisi mielestäni toteuttaa. Valitaan sitten Summanen valmennuspäälliköksi tai kuka tahansa, niin tämän paneelin tuotos olisi tässä se pohja, jota sitten lähdettäisiin toteuttamaan ja tässä valmennuspäällikkö olisi sitten se koko homman johtaja.

Urheilulehden nettiuutisten mukaan Raimo Summanen on ilmoittanut Jääkiekkoliitolle halukkuutensa valmennuspäällikön tehtäviin.

Tuolta heitän yhden lainauksen, joka liittyy myös tuohon edelliseen kirjoittamaani. Urheilulehden tietojen mukaan Summasella on esittää Jääkiekkoliitolle selkeä sapluuna, jolla muutos tehdään. Summasen mallissa on tiettävästi voimakas paino sillä, että valmennuspäällikkö ja hänen kokoamansa porukka jalkautuisivat haalarihommiin kaukaloihin ympäri Suomea.

Se olisi hienoa, että valmennuspäällikkö kiertäisi pienemmilläkin paikkakunnilla ja näin osaltaan saataisiin toivottavasti luotua uutta yhteishenkeä Suomikiekkoon. Samalla siirtyisi paljon tietoa ja käytännön työkaluja sinne käytännön työkentälle, jolla tätä päivittäistä työtä kiekkoilun eteen tehdään. Homma ei saa kuitenkaan mennä siihen, että jostain Stadin konttorista hommaa ohjaillaan puhelimen ja sähköpostien välityksellä ja suuret paikkakunnat ottavat välillä miehestä hyödyn irti, mutta periferia jää täysin vaille huomiota.

Työkaluna pitäisi sitten käyttää sitä "viisaiden kerhon" tuotosta. Ei tämä voikuitenkaan mennä yhden ihmisen päätöksien mukaan ja siksi tuo sapluuna tulisi koostua tuosta em. tuotoksesta. Valmennuspäällikkö voi tietenkin vaikuttaa tuohon kanssaan toimivaan työryhmään, mutta ihan kokonaan en antaisi hänen päättää yksinään sen kokoonpanosta.

Muutoksen teko jääkiekon juniorijärjestelmään on muutosjohtajan työtä. Välttämättä yhteisöllinen, kaikkien kanssa toimeen tuleva valmennuspäällikkö ei saa todellisia muutoksia aikaan. Muutosvaiheessa tarvitaan nyt valmennuspäällikkö, joka pystyy viemään läpi kipeitäkin linjaratkaisuja. Summanen pystyy mielestäni tähän sen lisäksi, että jääkiekon ja sen taitovaatimukset hän tuntee viimeisen päälle.

Paras taas on jämäkkä johtaja, joka ei kumartele, mutta tulee riittävän hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

...Summanen tuskin kelpaisi kiekkoliiton näkökulmasta aiempien näyttöjensä vuoksi tehtävään paineensietokyvyn ja johtamistaidon puutteiden osalta.

Tosin voidaanhan päätös tehdä vastoin Sihvosen vaatimusmäärittelyä, jolloin Summanen on vahvemmalla ennen kaikkea substanssitasolla.

En tarkkaan tiedä, että millainen johtaja se Summanen lopulta on, mutta tämä valmennuspäällikön homma on kuitenkin erilainen kuin mj:n päävalmentajan homma. Sinällään en vetäisi suoria päätelmiä niistä ajoista, kun mies oli valmentajana, koska työnkuva on nyt erilainen. Se kuitenkin tiedetään, että eihän ihminen nyt vallan kauheasti muutu, mutta josko toi tehtävänkuva sekä ikä ja kokemus vähän hioisi niitä Summasen terävimpiä särmiä, mitä näihin liiga- ja mj-valmentajan aikoihin tulee.

Tiedoiltaan ja taidoiltaan Summanen on varmasti aivan sitä kärkipäätä, jota tehtävään haetaan. Montaa muuta nimeä ei tule mieleen, jotka tehtävään sopisivat yhtä hyvin kuin Summanen. Muilla on jo muita hommia sovittuna, ellei joku heistä sitten vaihtaisi hommaa.

Maikkarin netti-tv:stä voi katsoa Tulosruudun haastattelun kiekkoihmisten mielipiteistä junnukiekon tilanteesta. Lyhykäisyydessään siinä Hannes Kapanen painotti sitä, että antaa huippu kukkien kukkia eli ei tasapäistämiselle ja Kale korosti yksilötaitojen kehittämistä. Nämä ovat jo siis aiemminkin ousseet esille, joten sinällään mitään uutta tuossa ei tullut.

Jäädään odottamaan niitä päätöksiä.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Jäädään odottamaan niitä päätöksiä.

Itse näkisin Summasen hyvin mielelläni tehtävässä. Juuri tuon substanssin takia. Toivotaan että Summaseen päätyvät (jos Summanen nyt on edes ehdolla - aiemminhan UL:n mukaan Summanen oli Sveitsissä). Nostin esille ainoastaan ne todennäköiset syyt, jotka tullaan vanhoillisessa organisaatiossa kuten kiekkoliittossa nostamaan esille Summasen valintaa vastaan. Siksi kirjoitin "kiekkoliiton näkökulmasta."

Olen samaa mieltä kuin sinä. Olisi aika Summasen paluulle, jos pää ja perse kestää.
 

PJx

Jäsen
En ole ihan varma ovatko kaikki kentän toimijat yksimielisiä juuri tämän hetkisestä substanssista. 5-10v poikien toiminta eroaa melkoisesti 10-15v poikien toiminnasta, joka eroaa 15-20v poikien totisesta menosta.

Käsittääkseni Summanen ei ole ollut kovin kiinteästi mukana junnutoiminnassa, joten ihan alku menisi opetellessa sen lainalaisuuksia. Toki oletan, että hän oppisi nopeasti, mutta alkumetreillä ilman yhteisön tukea kallista aikaa menisi hukkaan.

Itse jättäisin valmennuspäällikön viran täyttämättä. Palkkaisin mieluummin määräaikaisen projektipäällikön (Summasen (?), josta toivoakseni myöhemmin valmennuspäällikkö) uudistamaan järjestelmää. Vasta kun askelmerkit olisivat kohdallaan, täyttäisin "vakivirat".
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Muutosvaiheessa tarvitaan nyt valmennuspäällikkö, joka pystyy viemään läpi kipeitäkin linjaratkaisuja. Summanen pystyy mielestäni tähän sen lisäksi, että jääkiekon ja sen taitovaatimukset hän tuntee viimeisen päälle.

Tervehdin ilolla ajatusta Summasen paluusta aktiivisti toimivaan jääkiekkoperheeseen. Koska Jääkiekkoliiton nuorisotoimintalinja ei ole yhdentekevä, olisi mielenkiintoista kuulla nimimerkki siffan analyysi Summasen linjauksista ko. tointa ajatellen — tietoahan asiasta siffalta löytyy, koska ei kai hän muuten näyttäisi näin kirkasta vihreätä valoa asialle?

Kerropa siis, siffa, minkälaisella paperilla Summanen lähtisi liikkeelle?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös