taunohnd kirjoitti:Turistille tiedoksi että NS ohjelma alkoi 1987 ja on vaikuttanut jo ainakin ikäluokkiin 80 ja sen jälkeen syntyneet. Vuosina 1989-1997 Suomi ei voittanut ainuttakaan mitalia 20v-kisoissa ja kyseiset ikäluokat 69-77-synt. eivät olleet millään lailla tekemisissä NS:n kanssa. Sen sijaan 2000-luvulla Suomi on menestynyt erinomaisesti nuorten kisoissa pelaajilla jotka ovat olleet vahvasti mukana NS:n ohjelmassa. NHL:n kärkivarausista mm. Mikko Koivu,Joni Pitkänen,Tuomo Ruutu,Kari Lehtonen,Sean Bergenhaim,Valtteri Filppula,Hannu Toivonen,Sami Lepistö,Lauri Tukonen,Karri Rämö,Jussi Jokinen,Tuukka Rask ja monet erittäin hyvät pelaajat ovat edustaneet Suomea eri maajoukkueissa maailmalla...eikä ole tarvinnut hävetä. NS voi kehittyä ja kehittää toimintaansa huippupelaajia tukevaksi entistä enemmän mutta syitä kannattaa etsiä varmasti aivan jostain muualta kuin NS ohjelmasta. Etupäässä on varmasti ammattivalmentajien palkkaaminen juniorikiekkoon ainakin 10 kertainen määrä nykyiseen verrattuna. Toinen iso asia on ehdottomasti pelityyli joka sallii nuoremmissa ikäluokissa rohkean hyökkäävän kiekollisen pelaamisen eli uskallusta PELATA.
Turisti kirjoitti:Juniori-ikäluokkia minua tarkemmin tuntevat asiantuntijat sanovat, että tämä vuosi oli vielä herkkua sen rinnalla, mitä ainakin neljän seuraavan ikäluokan kanssa on luvassa. Edessä on kuulemma lähes katastrofi.
siffa kirjoitti:Onko näin, että nyt meidän U20-joukkue, joka tuli tänä vuonna MM-kisoissa kuudenneksi, on parempi pelaajalaadultaan kuin tulevat neljä seuraavaa ikäluokkaa? Eli odotettavissa ei ole menestystä lähivuosina nuorten MM-kisoissa?
Jos asia on niin kuin väitteessä, jonka Turisti on lainannut Urheilulehdestä, kerrotaan, niin mistä syystä on päässyt käymään tälläinen pelaajatuotannon terävän kärjen laadun lasku?
Kun Jääkiekkoliitto lähti mukaan 1980-luvun lopulla Nuori Suomi-järjestelmän mukaiseen juniorijääkiekkosysteemiin, nin tavoitteethan olivat ennenkaikkea Jääkiekkoliiton näkökulmasta taata laadukkaan pelaajatuotannon jatkuvuus. Riippumatta siitä, mistä syystä mikäkin asia johtuu, niin nyt ollaan toteamassa se, että laadukasta huippujääkiekkoilijoiden tuottamista Nuori Suomi ei ole pystynyt aikaansaamaan. Siis näin, jos Turistin lainaama väittämä pitää paikkansa.
Jotkut täällä ovat sitä mieltä, että valtion rahoilla tuetun Nuori Suomi junioriurheilu-järjestelmän tehtävä ei ole tukea huippu-urheilua vaan kansanterveyttä. Mitä sitten Jääkiekkoliiton olisi tehtävä, että huippu-urheilun vaatimukset jatkossakin tulisivat toteutetuiksi laadukkaan pelaajatuotannon avulla?
eagle kirjoitti:Nuori Suomi ajatusta voisi mielestäni laajentaa niin että samalla kun pelaajia pitäisi peluuttaa tasapuolisesti, niin valmentajille pitäisi saada se selville että tärkeintä on pelaajien kehitys, ei seuran voitto jossain piirikunnallisissa turnauksissa. Vanhemmille ja valmentajille kun useissa seuroissa nämä tuntuvat olevan tärkeimpiä asioita.
Puolikaspakki kirjoitti:Olen täysin samaa mieltä. Ja kun kerran aloitettiin, niin miksi ei muuteta koulujärjestelmää siten, että ennen lukiota ei saa kenellekään antaa kokeista tai aineista numeroita, ja lukiossakin vain 10 ja 10- on luvallisia arvosanoja?
Kaikki kilpailu pois, siitähän urheilussa on kysymys. Valitaan ikäkausimaajoukkueetkin arvalla kaikkien sinne haluavien kesken ja perustetaan sellaisia juniorisarjoja johon kaikki saa osallistua. Ainakin 100 joukkuetta samaan sarjaan ja menestyspainolasti mukaan - viisi eniten pisteitä tehnyttä ei saa pelata
Ja ei välttämättä sekään että voittaminen olisi pääasia, vaan se että pelaajia ajetaan muotteihin. Taitavia kavereita kielletään liian herkästi tekemästä asioita, ja "pakotetaan" pelaamaan kuten pelitapa vaatii.Maple Leaf kirjoitti:Ei ole. Perustavin syy on se, että liian nuorissa ikäluokissa "voittamista" pidetään tärkeämpänä kuin yksilöiden taitotason kehittämistä.
Skaba kirjoitti:Nuori Suomi on demarikiekkoa parhaimillaan! Kaikki tasapäistetään A4:siksi, jottei kellekkään tule traumoja, koska joku on parempi ja veivaa muut pihalle.
Mutta eikös se ole niin, että pelaaminen kehittää? Jos pelaajia peluutetaan tasapuolisesti (jokaisen pelaajan on saatava pelata tietty minuuttimäärä per peli), niin sehän on suuri haitta yksilöiden kehitykselle. Ei se auta pelkästään, että lapsi itsekseen pellolla harjoittelee mailaveivejä. Pelisilmä yms. kehittyy juurikin pelaamalla. Lahjakkaiden pelaajien pitäisi saada pelata suuria minuuttimääriä silläkin ehdolla, että jotkut jäävät sitten lähes ilman peliaikaa. En tiedä sitten, mikä olisi paras ratkaisu tällaiseen, mutta kyllä minä olen vahvasti sitä mieltä, että huippu-urheilu kärsii Nuoren Suomen takia. Se, että huippupelaajia saattaa silti edelleen syntyä on paremminkin sitä, että niitä syntyy järjestelmästä huolimatta - ei sen takia. Pelkkä järjestelmä ei sentään onnistu kaikkia lahjakkuuksia tuhoamaan.eagle kirjoitti:Nuori Suomi ajatusta voisi mielestäni laajentaa niin että samalla kun pelaajia pitäisi peluuttaa tasapuolisesti, niin valmentajille pitäisi saada se selville että tärkeintä on pelaajien kehitys, ei seuran voitto jossain piirikunnallisissa turnauksissa. Vanhemmille ja valmentajille kun useissa seuroissa nämä tuntuvat olevan tärkeimpiä asioita.
Tämä kappale tiivistää aikalailla omat mielipiteeni suomalaisesta junnukiekosta ja sen ongelmista. Myöskin NS-järjestelmässä on kehittämisen varaa, mutta ne suurimmat ongelmat ovat ihan jossain muualla. Muutamat suomalaiset huippuvalmentajat (mm. Summanen ja Dettman) ovat todenneet, että junnuilla pitäisi olla parhaat ja osaavimmat valmentajat. Jääkiekon perustaitoja (syöttö, laukaus, luistelu, syötön vastaanotto) ei yksinkertaisesti voi oppia jos kriittisimmässä iässä (10-15v) olevien junnujen ei anneta yrittää peleissä niitä harjoituksissa opeteltuja asioita. Vain virheiden kautta oppii. Se ei riitä, vaikka tunnin jauhaisi laukaisuharjoitusta, jos sitä ei osaa soveltaa pelitilanteeseen. Kuten edellä jo joidenkin kirjoittajien toimesta todettiin, taktista puolta on helppo opetella vaikka vasta B-junnuissa.eagle kirjoitti:Edit:Jottei tarvitse rautalangasta vääntää montaa kertaa, niin kyse on siitä että ei voiton tavoittelemisessa ole mitään väärää. Väärää on siinä että kovin nuorissa lähdetään välttelemään tappiota, kun ei lähdetä pelaamaan, vaan rikkomaan ja välttelemään virheitä. Virheistä oppii ja niitä pitää myös olla mahdollisuus tehdä.
Taitopelaaja kirjoitti:Mutta eikös se ole niin, että pelaaminen kehittää? Jos pelaajia peluutetaan tasapuolisesti (jokaisen pelaajan on saatava pelata tietty minuuttimäärä per peli), niin sehän on suuri haitta yksilöiden kehitykselle. Ei se auta pelkästään, että lapsi itsekseen pellolla harjoittelee mailaveivejä. Pelisilmä yms. kehittyy juurikin pelaamalla. Lahjakkaiden pelaajien pitäisi saada pelata suuria minuuttimääriä silläkin ehdolla, että jotkut jäävät sitten lähes ilman peliaikaa. En tiedä sitten, mikä olisi paras ratkaisu tällaiseen, mutta kyllä minä olen vahvasti sitä mieltä, että huippu-urheilu kärsii Nuoren Suomen takia. Se, että huippupelaajia saattaa silti edelleen syntyä on paremminkin sitä, että niitä syntyy järjestelmästä huolimatta - ei sen takia. Pelkkä järjestelmä ei sentään onnistu kaikkia lahjakkuuksia tuhoamaan.
Jep, mulla on kokemusta ja paljon junnu- ja liigaseuratasolta. Treenejä ja peluuttamista voi kehittää paljon siitä mitä nyt näkee monissa seuroissa. Turnauksissa näkee heti eron, miten kavereiden henkilökohtaista motoriikkaa, mailankäsittelyä jne. on harjoiteltu ja millä tasolla henkilökohtaiset taidot ovat.Maple Leaf kirjoitti:Onko sinulla tähän esittämääsi Nuoren Suomen tasapäistämisvisioosi tarkempia analyyttisia tai kokemuksellisia perusteita? Tätä samaa virttä tuntuu tässä viestiketjussa riittävän, eikä oikein kukaan ole vielä osannut kertoa konkreettisesti, miten Nuori Suomi -ajattelu on vastuussa "tasapäistämisestä", saatika suomalaisen jääkiekkoilun tuhoamisesta.
Skaba kirjoitti:Jep, mulla on kokemusta ja paljon junnu- ja liigaseuratasolta. Treenejä ja peluuttamista voi kehittää paljon siitä mitä nyt näkee monissa seuroissa.
---
Kun vedetään helppoja treenejä, huudetaan peleissä pää punaisena, haukutaan pystyyn ja simputetaan pikku virheistä niin tuloksena on tasaista harmaata A4 mössöä, josta on aivan turhaa etsiä vastuunkantajia ja tekniikkataitureita.
---
Jos valmentaja ei pysty vetämään sellaisia harjoitteita, jotka kehittävät myös taitavimpia pelaajia ja säilyttävät näiden luovuuden, niin ollaan suossa josta ei päästä.
Joukkuepelaaja kirjoitti:Voittaminen ei ole tärkeätä.Näinhän ne jotkut sanovat, mutta pelaajat niin nuorena kuin vanhanakin tahtovat voittaa pelit mielummin kuin hävitä.
Sanotaan, että pelaamaan oppii pelaamalla ja harjoittelemaan harjoittelemalla.
Niin se on, että voittamaan oppii voittamalla ja häviämään häviämällä. Tunne tilat ovat erilaiset häviämiessä ja voittamisessa.
Kilpailu itsensä kanssa tarkoittaa yksilön kehittymistä itseensä nähden ja tämä vie myöskin ryhmän kehittymistä eteenpäin.Vain ja ainoastaan yksilön kautta tapahtuu kehittyminen.
Joukkuepelaaja kirjoitti:Kannattaa lukea huolella mitä toinen kirjoittaa sekä ajatella,mitä se tarkoittaa. Voittaminen tunteena ei ole este taidolle,mutta häviäminen saattaa koitua tunteena taidolle esteeksi.
Yksilöitä opetetaan ja ne oppivat tai sitten ei.Tästä yksilön oppimisesta seuraa sitten....
Quattro kirjoitti:Suomalaisesta jääkiekosta puuttuu voittamisen (=tappion vihaamisen) kulttuuri, ja sitä on erittäin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta saada opetettua Nuori Suomi-systeemillä.
eagle kirjoitti:Teppo Numminen kyyneleet silmissä hävityn olympiafinaalin jälkeen, kaikkea muuta.
Jos tarkastelee suomalaisia pelaajia mitä Suomi suurimman osan tuottaa, on kyseessä mielikuvituksettomia roolipelaajia. Se ei johdu siitä etteikö olisi teroitettu voittamisen tarvetta, päin vastoin. Se johtuu juuri siitä että jo junioreissa korostetaan kuinka virheitä pitää välttää ja riskejä ei saa ottaa.
Quattro kirjoitti:Isoja panostuksia henkiseen valmennukseen jo nuorissa....siitä se lähtee.....eikä siellä ole sen enempää romuttuneita itsetuntoja kuin täälläkään....päinvastoin.
Quattro kirjoitti:Me ei nyt olla ihan samalla aaltopituudella. Kaipaan pohjois-amerikkalaista tapaa kasvattaa kiekkoilijoita vihaamaan tappiota. Ei siellä mitään virheitä vältellä vaan pyritään pistämään kiekko vastustajan maaliin vaikka "hampaissa kantaen". Maalintekoa harjoitellaan maalintekona eikä helvetin hienon kiemuraluistelun päätöstapahtumana. Oman maalin edustaa pidetään "war zonena" jo pienestä pitäen. Sellainen ei toimi meidän NS-ilmapiirissä....joku voi saada traumoja.
Tarinankertoja kirjoitti:
Kun joku ihailee Kanadalaista junnukoulutusta, tulee muistaa muutamia tosiasioita. Ensinnä, jääkiekko aloitetaan Kanadassa todella nuorena. Junnumassa on yli kymmenkertainen Suomeen verrattuna (tai ruotisin tai jopa Venäjään). Valikoitumisprosessi on siis aivan erilainen kuin pienemmän harrastajamassa omaavissa maissa. Samoja metodeja ei voi käyttää suoraan ja kuvitella pääsevänsä samoihin tuloksiin.
Maple Leaf kirjoitti:
Minulla on hämärä muistikuva siitä, että olemme käsitelleet tätä asiaa aikaisemminkin. En kuitenkaan muista sinun kertoneen, miten tämä kasvattaminen "vihaamaan tappioita" toteutetaan konkreettisesti esimerkiksi kanadalaisessa juniorivalmennuksessa? Olen kyllä jossain määrin perehtynyt sikäläiseen juniorivalmennuskulttuuriin ja -keskusteluun, mutta olen aina halukas oppimaan asiasta lisää. Eli minkälaisia pohjoisamerikkalaisten suosimia "tappion vihaamiseen" opettavia ja kasvattavia harjoitteita ja toimintatapoja olisit halukas siirtämään Suomeen, ja miten ne ovat ristiriidassa Nuoren Suomen perusajatuksen kanssa?