Nuori Suomi ry

[Kiekoton]

Moni esittää "kirkkain silmin" lisää ammattivalmentajia junnuille ja haluaa meidät vanhemmat pois vastuuvalmennuksesta. Ymmärrän ajatuksen, mutta koittakaa nyt jumankauta tajuta että kysymys on lähes olemattomista taloudellisista resursseista, joilla moni seura pyörii. Ei seuroilla ole rahaa palkata ammattitaitoisia valmentajia

Tässä tulee tehdä selvä ero ammattivalmentajan ja ammattitaitoisen valmentajan välillä. Kun on käynyt riittävästi kursseja ja omaa kokemusta kasvattajana ja valmentajana, voi "isävalmentajakin" olla ammattitaitoinen. Valmennuspäälliköiden tulisi kuitenkin huolehtia siitä, että kaikki vastuuvalmentajat ovat ammattitaitoisia ja tarvittaessa autta heitä jopa jäällä.
Paljon on kuitenkin esimerkkejä myös ammattivalmentajista, jotka ovat täysin kykenemättömiä tehtäväänsä, koska heillä ei ole mitään hajua lasten/nuorten kanssa toimimisesta.

 

[eagle]

Moni esittää "kirkkain silmin" lisää ammattivalmentajia junnuille ja haluaa meidät vanhemmat pois vastuuvalmennuksesta. Ymmärrän ajatuksen, mutta koittakaa nyt jumankauta tajuta että kysymys on lähes olemattomista taloudellisista resursseista, joilla moni seura pyörii. Ei seuroilla ole rahaa palkata ammattitaitoisia valmentajia ja joukkueet on isoja kun ei edes vanhempia löydy riittävästi rinkiin mukaan. Itse lähdin mukaan kun halusin varmistaa, että pojan joukkueella on edes joku "valmentaja". Liigahallin katsomosta voi tietysti olla vähän heikko näkyvyys pikkuseurojen junnutoimintaan, mutta kannattaa välillä käydä tutustumassa.

Ei niiden ammattilaisten tehtävä olisi viedä vanhemmilta ns. osallistumisoikeutta pois, jos vain intoa riittäisi. Vaan niiden ammattilaisten tulisi tukea ja auttaa valmentajia junioreiden kehityksessä. Ja kuten tarinankertoja ainakin sanoikin, niin lajiliitoilla pitäisi rahaa olla. Jääkiekko on kuitenkin sen verran suuri laji Suomessa, että kyllä niitä euroja pyörii, samoin fudiksessa. Eri asia on miten ne kohdennetaan(Palloliiton "tutkimusmatkat Espanjaan" tietää toki kaikki).

 

[eagle]

Lukemisen ymmärtäminen näyttää olevan sinulle vaikeaa.

Pelipaikat on kaikilla kentällä olevilla pelaajilla eikä se tarkoita, että ne ovat aina samat pelaajilla.

Minä en ole kirjoittanut myöskään päätyyn heittämisestä enkä virheiden välttämisestä. Virheitä tulee vaikka olisi kuinka hyvä ja taitava.

Haukkumiset ja penkittämiset ovat myöskin sinun kirjoituksia.

Minä olen kirjoittanut yksilönä voittamisesta,pelipaikoista. Sinä kirjoitat joukkueena voittamisesta,rooleista,taktiikasta.

No ole hyvä ja selitä miten pelipaikkojen juurruttaminen syvään ja voittamisen korostaminen eroaa, häviön välttelystä ja roolittamisesta? Teen sen helpoksi:

1)Eikö virheiden välttely ole nykyajan trendi kun korostetaan voittamista?
2)Eikö pelipaikkojen syvä juurruttaminen jo nuorena ole roolittamista?
3)Pitäisikö sinusta siis korostaa lisää sitä että yksilöt voittamat eli korostaa seuran X voittaessa nykyistä enemmän yhden pelaajan roolia voittojen tapahtuessa?
4)Millä tavoin voittaminen auttaa taitojen kehittymisessä? Eli miten esim. SuperSeuran voittaessa piirinsarjansa ja pelatessa kurinalaista viisikkopeliä, sekä vältellessä virheitä pelaajat kehittävät paremmin, kuin LuuseriSeuran hävitessä puolet otteluista, mutta antaessa pelaajille mahdollisuudet toteuttaa itseään ja ottaa riskejä?
5)Mielestäsi suomalaiset kiekkoilijat olisivat parempia jos vain korostettaisiin lisää voittamisen kulttuuria?
6)Opitaanko voittamaan sillä että jo pienestä pitäen vain parhaat pelaisivat ja muut istuisivat? Vai miten tämä mystinen voittaminen ja pelaajien kehitys tapahtuisi?
7)Auttaako henkilökohtaisuuksiin meneminen kirjoituksen uskottavuutta? Esim. toisen lukutaidon arvostelu.

 

[Joukkuepelaaja]

eaglelle vastauksia
1)Eikö virheiden välttely ole nykyajan trendi kun korostetaan voittamista?
- jääkiekkooon kuuluu oleellisena osan omien virheiden minimoiminen.

2)Eikö pelipaikkojen syvä juurruttaminen jo nuorena ole roolittamista?
- pelipaikat kuuluvat myöskin tähän peliin.Sinä kirjoitat syvä juuruttamisesta en minä.Mitähän se roolittaminen on sinun ajatuksissa?

3)Pitäisikö sinusta siis korostaa lisää sitä että yksilöt voittamat eli korostaa seuran X voittaessa nykyistä enemmän yhden pelaajan roolia voittojen tapahtuessa?
- yksilöt kokevat voiton tunteen ei joukkue.Yksilö tekee maalit ja syötöt jne.Yksilöt muodostavat joukkueen.

4)Millä tavoin voittaminen auttaa taitojen kehittymisessä? Eli miten esim. SuperSeuran voittaessa piirinsarjansa ja pelatessa kurinalaista viisikkopeliä, sekä vältellessä virheitä pelaajat kehittävät paremmin, kuin LuuseriSeuran hävitessä puolet otteluista, mutta antaessa pelaajille mahdollisuudet toteuttaa itseään ja ottaa riskejä?
- minä kirjoitin, että voittaminen ei estä taitojen kehittymistä eikä voittaminen estä myöskään riskien ottamista.

5)Mielestäsi suomalaiset kiekkoilijat olisivat parempia jos vain korostettaisiin lisää voittamisen kulttuuria?
- voittamaan oppii voittamalla ei häviämällä.JÄÄKIEKKOPELISSÄ ON TARKOITUS VOITTAA VASTATA PUOLI MAALINTEOSSA.

 

[eagle]

Kiitos, turhapa tuohon nyt enää väännellä, vaikka myönnän suoraan että olen aika radikaalisti eri mieltä. Mutta kiitos että vastasit.

 

[Maple Leaf]

Minua oikeasti ihmetyttää ja jopa surettaa tilanne jossa esim. kymmenellä maalilla hävityn pelin jälkeen pelaajat tulevat koppiin, alkavat mutustella eväsbanaaneitaan ja jutella mukavia. Se tuntuu ainakin minusta epänormaalilta käytökseltä.....mutta heillehän onkin vuosien ajan opetettu, että ei sillä ole mitään väliä voittaako vai häviääkö. Pääasia, että kaikilla on kivaa....

Minua oikeasti ihmetyttäisi ja surettaisi tilanne, jossa lapset eivät hävityn ottelun jälkeen mutustelisi eväsbanaaneitaan ja juttelisi mukavia, koska pääasia lapsille on se, että on kivaa. Ei lapsia valmenneta kuin aikuisia, koska lapset eivät ole aikuisia, eivät edes pieniä sellaisia. He ovat lapsia, eivätkä muutu hetkessä aikuisiksi edes sillä, että heitä kohdeltaisiin kuin aikuisia.

 

[Knower]

Koska kyseessä on harrastus, jonka harrastaminen kannattaa tehdä mahdollisimman monelle mielekkääksi. Täälläkään kauhean moni ei tunnu ehdottavan kulujen jakamista samassa suhteessa kuin peliaika. Vaaditaan kovasti, että niiden vähän heikompien junnujen vanhempien pitää iloiten kustantaa lahjakkaiden harrastus saamatta vastinetta omalle lapselleen. Usein vielä isoilla henkilökohtaisilla panostuksilla.

Kuinka paljon täällä kovasti peliajan kohdennusta vaativat kuluttavat omia rahojaan junnukiekkoon? En usko, että monikaan yhtään, koska luulen, että isolla osalla ei ole omaa junnua siellä pelaamassa. Voisi tietenkin ihmetellä, että miksi ette sitten laita vaikka puolikasta kauden lisenssimaksuista paikallisen junnuseuran tilille, kun se kerran tuntuu junnujen vanhemmille olevan velvollisuus ilman minkäänlaisia takuita siitä, että se junnu edes pääsee pelaamaan?

Lainasin kokonaan, sillä tässä on yksi olennainen pointti. Onko jääkiekkoharrastus / mikä tahansa muu joukkueurheiluharrastus ns. tuote? Tuotteen ostamalla ja siitä saman verran maksamalla kuin vieruskaveri, on oltava oikeus samanlaiseen palveluun / tuotteeseen, eikö näin?

Tähän ajatteluun törmää lähes päivittän urheiluseurassa. Itse olen sitä mieltä, että urheiluharrastus ei ole palvelu tai tuote - se on urheilua - eikä sitä myöten voida perustella noita vaatimuksia tasaisesta peluutuksesta sillä, että maksaa tasaisesti myös kausimaksuja. Tekevätkö urheiluseurat tätä kuitenkaan riittävän selväksi? Yleensähän halutaan alkuvaiheessa mahdollisimman paljon massaa mukaan.

 

[mjr]

Tämä kaikki pätee myös jääkiekkoon. Tarpeeksi isojen jääkiekkoilijamassojen aloittaessa jääkiekon vaatimien motorististen ominaisuuksien harjoittelun hyvässä ohjauksessa kolme-neljävuotiaina, jääkiekkoilijoiden taitotaso nousee huimasti nykyisestään. Kun yleinen taitotaso parhailla pelaajilla nousee lähelle optimia, niin huomataan, että jääkiekkoilijat kuuluvat tähän samaan "vaativimpien ammattien harjoittajiin" kuin tanssijat, taitoluistelijat ja voimistelijat.

Juuri nyt olisi "ilmariselänteillä", "jukkakoivuilla", "esasievisillä", "isäpalandereilla" iskun paikka, kun kilpailijat yrittävät Nuori Suomi-järjestelmän kautta huipulle. Vanhemmat järjestävät omat työolonsa sellaisiksi, että lapsien vienti jo hyvin pienestä alkaen mahdollisimman hyvin ruumiin motoriikkaa kehittäviin liikuntaharrustuksiin mahdollistuu riittävän usein ja aina, kun lapsi on siitä innostunut.

Tässä melkein lastesi puolesta toivoo, että olet lapseton... Ainakin on selvää, ettei yhteiskunnan yleisen edun mukaista ole lapsuuksien kaappaaminen vanhempien päätöksellä jonkin kapean erikoistaidon ammattimaiseen harjoitteluun. Ei nyt sentään olla DDR:ssä.

edit: typo

 

[Maple Leaf]

Ainakin on selvää, ettei yhteiskunnan yleisen edun mukaista olen lapsuuksien kaappaaminen vanhempien päätöksellä jonkin kapean erikoistaidon ammattimaiseen harjoitteluun. Ei nyt sentään olla DDR:ssä.

Kuvitelkaamme nyt viiden tuhannen vanhemman ryhtyvän ponteviin erikoistoimenpiteisiin kolmevuotiaan Janipetterinsä kasvattamisessa NHL-kiekkoilijaksi. Näistä tavoitteessaan onnistuu ehkä... no, sanotaan vaikka kaksi, joiden menestystarinaa voi käyttää innostamaan uusia vanhempia samanlaisiin ponnisteluihin. 4998 muuta tarinaa eivät sitten olekaan enää yhtä seksikkäitä, mutta kukapa niistä koulunkäyntinsä ja ammattikoulutuksensa sikseen heittäneistä luusereista välittäisikään?

 

[siffa]

mjr:lle ja Maple Leafille

Kerroin siitä, mitä "ilmariselänteet", "jukkakoivut", "esasieviset", "jounipalanderit", "isäforssellit", "isälitmaset", "isäkapaset" jne jne ovat tehneet. He ovat tehneet lastensa eteen kaiken vapaaehtoisesti vapaassa Suomessa eikä monien ihannoimassa sosialistisessa yhteiskunnassa. On hyvin lapsellista vedellä sieltä, että tämä vanhempien ja lasten yhteinen taival huipulle yleistyisi kovin paljon. Ei tule tuhansia "ilmariselänteitä", vaikka Ilmari Selänne kirjoitti meille kaikille kirjan, jossa selvitettiin hyvin tarkoin se menetelmä, jolla läntisessä demokratiassa on mahdollisuus tehdä huippuluokan jääkiekkoilija. Tekin iloitsette varmaankin Teemu Selänteen loistokkaista suorituksista NHL:ssä ja Suomen maajoukkueessa, mutta ette ole valmiita rehellisesti tunnustamaan sitä menetelmää, millä huipulle mennään. Tiedän jo entuudestaan, että kuulutte siihen samaan viisastelevaan koulukuntaan kuin tunnettu suomalainen filosofi, joka viisaudessaan mollasi kirja-arvostelussaan Ilmari Selänteen kirjan Teemu, että "on epäinhimillistä kouluttaa lasta kuin koiraa".

 

[Maple Leaf]

Ei tule tuhansia "ilmariselänteitä", vaikka Ilmari Selänne kirjoitti meille kaikille kirjan, jossa selvitettiin hyvin tarkoin se menetelmä, jolla läntisessä demokratiassa on mahdollisuus tehdä huippuluokan jääkiekkoilija. Tekin iloitsette varmaankin Teemu Selänteen loistokkaista suorituksista NHL:ssä ja Suomen maajoukkueessa, mutta ette ole valmiita rehellisesti tunnustamaan sitä menetelmää, millä huipulle mennään. Tiedän jo entuudestaan, että kuulutte siihen samaan viisastelevaan koulukuntaan kuin tunnettu suomalainen filosofi, joka viisaudessaan mollasi kirja-arvostelussaan Ilmari Selänteen kirjan Teemu, että "on epäinhimillistä kouluttaa lasta kuin koiraa".

En koe kuuluvani mihinkään "viisastelevaan koulukuntaan", mutta tiedän, että moisten henkilökohtaisten leimakirveiden heristely alkaa yleensä siinä vaiheessa, kun asialliset argumentit loppuvat. Joiltakin muilta olisin tuollaista voinut odottaakin, mutta siffa, en sinulta.

Kirjoitit aiemmin, ettet jaa lapsia "lahjakkaisiin" ja "lahjattomiin" - jos näin on, tarkoittaa se myös sitä, että pelkällä harjoittelulla jokaisella on mahdollisuus nousta tähtiin. Se on vaarallinen näkemys - lasten kannalta. Jos tuo näkemys yleistyy, se tarkoittaa sitä, että tuhannet "ilmariselänteet" näkevät (urheilullisesti kenties lahjattomammassa lapsessaan) tulevan NHL-tähden, ja ryhtyvät koulimaan tästä väkisin jotain, mitä tämä ei ole luonnostaan voi olla.

Vielä jokin aika sitten nauroimme vitseille, joissa äiti kiikuttaa halutonta lasta väkisin viulu- tai pianotunneille, koska se on "hienoa". Näemmekö pian saman koomisen ilmiön junioriurheilussa, mutta tragediana? Usko siihen, että kenestä hyvänsä voi tehovalmennuksella "tehdä" huippu-urheilijan, on kuitenkin - anteeksi alatyylinen ilmaisu - paskaa. Ei voi. Esimerkkinäsi käyttämä Teemu Selänne on huippulahjakkuus, jonkalaisia Suomessa syntyy todella harvoin. Usko siihen, että teemuselänteitä voi tuosta vain ikään kuin "tehdä", on - anteeksi edelleen alatyylinen ilmaisu - hirvittävää paskaa.

Erota nyt, hyvä mies, toisistaan todellisen lahjakkuuden valmentaminen ja raskas tie tähtiin (Teemu Selänne) ja edustamasi (reaalisosialismin filosofian mukainen) usko siihen, että kenestä hyvänsä on "muokattavissa" jotain, mitä hän ei luonnostaan ole. Tämä ei onnistu varsinkaan lahjakkuuteen ja luovuuteen perustuvassa lajissa, kuten jääkiekossa.

 

[oka]

Kyllä tuolla hallilla näkyy olevan aika paljon niitä isiä jotka ovat lukeneet näitä Teemu tai vastaavia kirjoja.
Suurin osa niistä on surullisia tapauksia, esim apuvalmentaja faija repii poikansa kypärän ristikosta ja käskee yrittämään kunnolla tai isä antaa sovittuja käsimerkkejä pojalleen pleksin takaa. Kumpi siinä harrastaa ?

Tämä "liian innokkaat isät" ongelmahan tunnetaan Kanukeissa hyvin ja siellä onkin ollut sen takia tämä "Relax, it's just a game" projekti käynnissä jo jonkin aikaa.

http://slam.canoe.ca/Slam/Hockey/News/2004/11/14/714539.html
http://www.hockeycanada.ca/7/5/1/2/index1.shtml

Väitän että suurin osa huipuista on saavuttanut asemansa ilman "valmentaja-isää". Nämä harvat isä-poika tapaukset saavat vain jostain syystä huomion.

Vanhempien tehtävä on KKK (= kuljeta, kannusta, kustanna)

Valmennus ja nuoren oma halu ovat avaintekijöitä menestykseen.

 

[oka]

siffa ja Joukkuepelaaja, teidän kommentit vetää kyllä sanattomaksi.

Itse kahden jk-junnun isänä ja kohta 10 v hommaa seuranneena, toivon kaikkien junnujen puolesta etteivät teidän vähemmistöä edustavat ajatuksenne saa suurempaa kannatusta ja varsinkaan realisoidu käytännön toimenpiteiksi.

Relax, it's just a game.

 

[siffa]

En koe kuuluvani mihinkään "viisastelevaan koulukuntaan", mutta tiedän, että moisten henkilökohtaisten leimakirveiden heristely alkaa yleensä siinä vaiheessa, kun asialliset argumentit loppuvat. Joiltakin muilta olisin tuollaista voinut odottaakin, mutta siffa, en sinulta.

Et huomaa, Maple Leaf, omissa kirjoituksissasi olevaa ylimielisyyttä ja ivaa. Heitin tarkoituksella sinulle ja mjr:lle asenteistanne, jotka minä koen keskustelua häiritsevinä. Toki ymmärrän sen, että peilaan teistä itseäni.

Taiteen ja urheilun saralta minulla on kerättynä melkoinen aineisto siitä, miten lapsista kehittyy huippuosaajia. Tiedän, että olen ajatusteni kanssa usein yksin. Jatkan omalla linjallani tietoisena siitä, että minut ymmärretään joko tietoisesti tai tietämättään väärin. Minusta tämä keskustelu on mielenkiintoista eikä ole tarkoituskaan, ainakaan minulla, olla kenenkään kanssa samaa mieltä, jos asiat olen itselleni selvitellyt toisin.

 

[Joukkuepelaaja]

oka
Mm alla olevien asioiden suunnitteluun ja toteutukseen osallistuneena uskon tietäväni jotain nuorten jääkiekosta.

Herkkyyskaudet
Leikinomaisuus - lapsenomaisuus
Valmentajan palautteenantokeinot
Kenen ehdoilla ?
Voiko jääkiekossa kasvattaa? - Kannattaako yrittää ?
Voitto - tappio
Jääkiekon juniorivalmentaja - riskinottaja vai esimerkki
Kuka on kasvattaja jääkiekossa - huoltajan rooli.
Huoltaja - kassin kantaja vai kasvattaja ?
Joukkueen johtaja - johtaja vai johdettava ?
Juniorivalmentajan suhde omaan organisaatioon
Nuorten valmennuksen ja ohjauksen psykologiset ja sosiologiset perusteet sekä kasvatukselliset tavoitteet
Nuorten valmennuksen yleiset perusteet
Nuoren jääkiekkoilijan lajiharjoitus vetäjän kannalta

 

[siffa]

siffa ja Joukkuepelaaja, teidän kommentit vetää kyllä sanattomaksi.

Itse kahden jk-junnun isänä ja kohta 10 v hommaa seuranneena, toivon kaikkien junnujen puolesta etteivät teidän vähemmistöä edustavat ajatuksenne saa suurempaa kannatusta ja varsinkaan realisoidu käytännön toimenpiteiksi.

Relax, it's just a game.

En ole tarkoittanutkaan, että sinun tarvitsisi muuttaa millään tavalla tavoitteitasi omien poikiesi suhteen jääkiekossa. Minusta on hienoa, että olet ollut kahden juniorin kanssa jo 10 vuotta jääkiekon parissa. Eihän sinun eikä kenenkään muunkaan kannata välittää minun kirjoituksistani ainakaan niin, että ne aiheuttavat ahdistusta.
Keskustelu täällä lähti siitä, miten saataisiin nostettua Suomen huippujääkiekkojuniorien taitotaso vastaamaan yhäti kiristyvää kansainvälistä tasoa. Tiedän, ettei minun puheistani välitä kukaan pennin vertaa, siksi olen tuonut tänne esimerkkejä siitä, mitä vaatii junioreilta ja heidän läheisiltään korkean kansainvälisen taitotason saavuttaminen. Siihen en ole pystynyt vastaamaan, miten totaalinen satsaaminen huippujääkiekkoon jo nuorena istuu Nuori Suomi-järjestelmään.
Sen toki olen tiennyt jo kauan, että kuulun pieneen vähemmistöön ajatuksineni. Eikä ole mitään pelkoa siitä, että suuret joukot lähtisivät sille tielle, mitä minä edustan.

 

[Maple Leaf]

Et huomaa, Maple Leaf, omissa kirjoituksissasi olevaa ylimielisyyttä ja ivaa. Heitin tarkoituksella sinulle ja mjr:lle asenteistanne, jotka minä koen keskustelua häiritsevinä. Toki ymmärrän sen, että peilaan teistä itseäni.

Kirjoituksieni "iva" ei ole tarkoituksellista, vaan todennäköisesti epäonnistunutta sarkasmia. Ylimielisyyden syntiä yritän välttää, mutta kuolevainen on myös vajavainen. Yritän siitä huolimatta kasvaa edelleen ihmisenä.

Taiteen ja urheilun saralta minulla on kerättynä melkoinen aineisto siitä, miten lapsista kehittyy huippuosaajia. Tiedän, että olen ajatusteni kanssa usein yksin. Jatkan omalla linjallani tietoisena siitä, että minut ymmärretään joko tietoisesti tai tietämättään väärin.

On hienoa, jos sinulla on aineistoa huippuosaajien kehittymisestä. En silti edelleenkään usko - ilmeisesti toisin kuin sinä - että millään tehovalmennuksilla lahjattomasta tehdään lahjakas (tai millään pelikirjalla, tai edes Scotty Bowmanin valmennuksessa keskinkertaisista pelaajista koostuvasta joukkueesta menestyvää). Jos uskomme, että tehosysteemeillä lapsesta kuin lapsesta voidaan tehdä menestyvä urheilija, taiteilija, mitä hyvänsä, on siitä seurauksena todennäköisesti yksi menestystarina muutamaa tuhatta tragediaa kohden. Se on kova hinta, etenkin, kun todelliset lahjakkuudet nousevat esiin myös ilman suupielet vaahdossa lapsiaan rääkkääviä wannabe-ilmariselänteitä.

Minusta tämä keskustelu on mielenkiintoista eikä ole tarkoituskaan, ainakaan minulla, olla kenenkään kanssa samaa mieltä, jos asiat olen itselleni selvitellyt toisin.

Olen viimeisten joukossa tässä maailmassa vaatimassa samanmielisyyttä. Jos olisimme samaa mieltä kaikesta, ei meillä olisi mitään syytä keskustella, vaan voisimme keskittyä telepaattiseen kilpanyökyttelyyn. Argumentteja kehään (esimerkiksi pelin perusideasta ja siitä, pelaavatko lapset itselleen, vanhemmilleen vai suomalaisen jääkiekon tulevaisuudelle), ja jatkakaamme keskustelua!

 

[eagle]

kun todelliset lahjakkuudet nousevat esiin myös ilman suupielet vaahdossa lapsiaan rääkkääviä wannabe-ilmariselänteitä.

Niin esim. Mario Lemieux, mitä olisikaan voinut tapahtua jos kaveria olisi painostettu. Nuoren Marion luonteesta jotain tietävänä, olisi voinut hyvin heittää mailan nurkkaan.

 

[siffa]

On hienoa, jos sinulla on aineistoa huippuosaajien kehittymisestä. En silti edelleenkään usko - ilmeisesti toisin kuin sinä - että millään tehovalmennuksilla lahjattomasta tehdään lahjakas (tai millään pelikirjalla, tai edes Scotty Bowmanin valmennuksessa keskinkertaisista pelaajista koostuvasta joukkueesta menestyvää). Jos uskomme, että tehosysteemeillä lapsesta kuin lapsesta voidaan tehdä menestyvä urheilija, taiteilija, mitä hyvänsä, on siitä seurauksena todennäköisesti yksi menestystarina muutamaa tuhatta tragediaa kohden. Se on kova hinta, etenkin, kun todelliset lahjakkuudet nousevat esiin myös ilman suupielet vaahdossa lapsiaan rääkkääviä wannabe-ilmariselänteitä.

En ole väittänyt missään, että tehosysteemillä voidaan tehdä lapsesta kuin lapsesta menestyvä urheilija tai taiteilija. Olen kertonut täällä esimerkkinä Ilmari Selänteen kertomuksesta vähäisiä kohtia siitä menetelmästä, jonka avulla Teemu Selänteen tasoinen lapsi kehittyi huippupelaajaksi.
En jaa edelleenkään ihmisiä "lahjakkaisiin" ja "ei-lahjakkaisiin". Sen sijaan näen junioreista sen, miten pitkään ja miten paljon he ovat olleet harrastuksensa parissa.
Minulla on ollut tilaisuus käydä viime vuosina musiikiopiston junioreiden konserteissa. Kuulen heti, onko juniorisoittaja soittanut viulua 10 vuotta vai 3 vuotta. Sekin selviää, miten paljon päivittäin kukin on soittanut. Erot ovat huikeat niiden eduksi, jotka ovat harjoitelleet päivittäin 10 vuotta. Sitä en pysty, eikä kukaan muukaan pysty sanomaan, miten hyvin soittaisi tuo 3 vuotta soittanut, jos hän olisi soittanut 10 vuotta jokainen päivä. Tämän takia en lähde arvioimaan, kumpi on lahjakkaampi viulun soittaja. Ihmisinä ja viulun soiton harrastajina he ovat yhtä arvokkaita.
Edellä kirjoitettu pätee myös jääkiekkojunioreihin.

Otit, eagle, tärkeän asian esille. Painostamiseen menetelmänä lasten ohjaamisessa menestykseen en usko minäkään niinkuin ei uskonut Ilmari Selännekään. Kehoittaisin nyt ainakin jotakuta lukemaan Ilmari Selänteen kirja, niin ei tarvitsisi verrata häntä esim. niihin apuvalmentajina toimiviin isiin, jotka yrittävät väärillä systeemeillä tehdä lapsistaan tähtiä.

 

[Tarinankertoja]

Edellä kirjoitettu pätee myös jääkiekkojunioreihin.

Jätät täysin huomioimatta sen tilastollisen tosiasian, että erilaiset haravointimenetelmät tuottavat eri määrän huippuyksilöitä riippuen siitä haravoitavien määrästä. Et suostu analysoimaan sitä tapaa, jolla nuori suomi pyrkii pitämään pienen harrastajajoukon mukana mahdollisimman pitkään, jotta valikointiprosessi saisi ongittua kaikki lahjakkuudet esiin. Kanadalaisella (tai esittämälläsi) metodilla syntyy edelleen "teemuselänteet", mutta nuorisuomi tyyppisellä haravointisysteemillä terävän kärjen taakse saadaan leveyttä, jota ei muuten olisi. tämä on ihan matematiikkaa ja todenäkäisyyksiä.

Vain poikkeustapaukset ja poikkeusyksilöt kehittyvät supertähdiksi, ja he tekevät sen nuorestasuomesta huolimatta, mutta niiden 19 muun pelipaikan täyttämiseksi nuorisuomi tyyppinen järjestelmä seuloo enemmän huippupelaajia kuin kanadalainen järjestelmä suhteutettuna harrastajamäärään. Kanadalaisen järjestelmän pelastaa laaja juniori massa, joka tuottaa huippuyksilöitä riittävästä myös valikoivammalla haravointitavalla.

 

[Joukkuepelaaja]

Poikien ikäluokan koko lienee Suomessa n. 28 000 ja jääkiekon pariin tulee n. 5 500 ikäluokasta. Suomen Jääkiekkoliiton Pohjola leirille valitaan 180 15v poikaa ja näistä taitaa 4-5 poikaa päästä A-maajoukkueeseen.

Kun puhutaan Suomen tulevista huippukiekkoilijoista,niin Jääkiekkoliiton 9 alueella tapahtuvat valinnat 180 poikaa muodostaa ensimmäisen seulan. Tätä ennenkin jo 10v poikia käy paljon Vierumäellä NS -Suomi päivillä pelaamassa pääsiäisenä muistaakseni.Osuuko nämä valinnat on paljon valmentajien ammattitaidosta kiinni.

Huippukiekkoilijoiden ns. leijontie järjestelmä on kunnossa,mutta kun meillä on näitä ns. palloilu lahjakkuusia kuitenkin vähän, niin ohjautuvatkohan nämä itsensä kannalta oikean lajin pariin?

Jääkiekkoseurojen tulisi valita ovatko kilpaurheiluseuroja vai harrasteseuroja vai sekä että,koska näillä kaikilla on hiukan erilainen tarkoitus. Tämän päätöksen jälkeen on toimintojen ja toimitatapojen määritteleminen selkeämpää ja vanhemmat tietävät mihin lapsensa tuovat.Tämä prosessi tulisi kaikkien seurojen käydä.

Tässä joitan ajatuksia upotettavaksi.

 

[Quattro]

Minua oikeasti ihmetyttäisi ja surettaisi tilanne, jossa lapset eivät hävityn ottelun jälkeen mutustelisi eväsbanaaneitaan ja juttelisi mukavia, koska pääasia lapsille on se, että on kivaa. Ei lapsia valmenneta kuin aikuisia, koska lapset eivät ole aikuisia, eivät edes pieniä sellaisia. He ovat lapsia, eivätkä muutu hetkessä aikuisiksi edes sillä, että heitä kohdeltaisiin kuin aikuisia.

Jos olisit lukenut tekstini, niin olisit huomannut mitä tarkoitin. Sanoin: "heille on vuosien ajan kerrottu, ettei ole väliä voittaako vai häviää.....". Puhun siis vanhemmista pelaajista, jopa B-ikäisistä, jotka ovat koko "uransa" olleet NS-ideologian vaikutuspiirissä. Kyllä se perkele on aika säälittävää jos pelaaja on pyörinyt kuvioissa lähes täysi-ikäiseksi ja asenne on edelleen sama banaaninmutusteluasenne!! Siinä sitä on harrasteltu sitten vuosikaudet "jääkiekkoa".....vai olisiko kyse mukavasta hengailusta jonka on mahdollistanut täälläkin kovasti vallalla oleva mielipide, että koska vanhemmat maksaa, niin kaikkien pitää saada mutustella banaania yhtä paljon ja usein. Kuka nyt on kärsijänä? Ne pelaajat, jotka OIKEASTI haluavat pelata, kehittyä ja mennä eteenpäin. Mutta kun nämä banaanin mutustelijat haluavat edelleen leikkiä jääkiekon harrastajaa ja jostain ihmeen syystä heidän vanhempansa haluavat edelleen myös rahoittaa sitä.

 

[mekabyte]

Jos olisit lukenut tekstini, niin olisit huomannut mitä tarkoitin. Sanoin: "heille on vuosien ajan kerrottu, ettei ole väliä voittaako vai häviää.....". Puhun siis vanhemmista pelaajista, jopa B-ikäisistä, jotka ovat koko "uransa" olleet NS-ideologian vaikutuspiirissä. Kyllä se perkele on aika säälittävää jos pelaaja on pyörinyt kuvioissa lähes täysi-ikäiseksi ja asenne on edelleen sama banaaninmutusteluasenne!! Siinä sitä on harrasteltu sitten vuosikaudet "jääkiekkoa".....vai olisiko kyse mukavasta hengailusta jonka on mahdollistanut täälläkin kovasti vallalla oleva mielipide, että koska vanhemmat maksaa, niin kaikkien pitää saada mutustella banaania yhtä paljon ja usein. Kuka nyt on kärsijänä? Ne pelaajat, jotka OIKEASTI haluavat pelata, kehittyä ja mennä eteenpäin. Mutta kun nämä banaanin mutustelijat haluavat edelleen leikkiä jääkiekon harrastajaa ja jostain ihmeen syystä heidän vanhempansa haluavat edelleen myös rahoittaa sitä.

Tää oli kyllä niin syvältä hatusta vedetty skenaario. Onko jääkiekon harrastaminen joku rikos. Tuo setti kuulostaa joltain piirisarjajoukkueen touhulta, jota on itsekin tullut pelailtua. Ei ne huiput enää pelaa siinä samassa porukassa, vaan ne on vaihtaneet joukkuetta jo vuosia sitten tai sitten ne ei oikeasti ole mitään kehittyviä pelaajia. Jos nyt kuitenkin pidetään ne esimerkit järjellisellä tasolla, eikä vertailla täysin eri sarjatasojen toimintaa.

 

[Maple Leaf]

Jos olisit lukenut tekstini, niin olisit huomannut mitä tarkoitin. Sanoin: "heille on vuosien ajan kerrottu, ettei ole väliä voittaako vai häviää.....". Puhun siis vanhemmista pelaajista, jopa B-ikäisistä, jotka ovat koko "uransa" olleet NS-ideologian vaikutuspiirissä. Kyllä se perkele on aika säälittävää jos pelaaja on pyörinyt kuvioissa lähes täysi-ikäiseksi ja asenne on edelleen sama banaaninmutusteluasenne!! Siinä sitä on harrasteltu sitten vuosikaudet "jääkiekkoa".....vai olisiko kyse mukavasta hengailusta jonka on mahdollistanut täälläkin kovasti vallalla oleva mielipide, että koska vanhemmat maksaa, niin kaikkien pitää saada mutustella banaania yhtä paljon ja usein. Kuka nyt on kärsijänä? Ne pelaajat, jotka OIKEASTI haluavat pelata, kehittyä ja mennä eteenpäin. Mutta kun nämä banaanin mutustelijat haluavat edelleen leikkiä jääkiekon harrastajaa ja jostain ihmeen syystä heidän vanhempansa haluavat edelleen myös rahoittaa sitä.

Hyvä tarkennus, kiitos siitä. Ymmärränkö nyt siis oikein, jos tulkitsen sinun olevan sitä mieltä, että pikkujunioreilla banaaninmutusteluasenne on hyväksyttävissä, mutta vanhemmilla junioreilla ei? Ja missä vaiheessa juniorin kehitystä sinun mielestäsi banaaninmutusteluasenteen tulisi vaihtua toisenlaiseksi? Ja miten Nuori Suomi estää kovemmat treenit esimerkiksi B-ikäisissä niiltä, jotka "OIKEASTI haluavat pelata, kehittyä ja mennä eteenpäin"?

Ymmärrän profiloituvani tässä ketjussa Nuoren Suomen asiamieheksi, vaikka en sitä ole. Minua vain harmittaa suuresti se, että junioriurheilun todellisiin ongelmiin - ammattitaitoisten valmentajien ja resurssien pienuuteen, pikkujunioreiden joukkueiden pelien "voittamisen" etusijaan suhteessa henkilökohtaisten taitojen kehittämiseen ja niin edelleen - ei haluta keskittyä, vaan tyydytään syyllistämään syntipukin asemaan nostettu Nuori Suomi.

 

[Quattro]

mekabyte kirjoitti:
Tää oli kyllä niin syvältä hatusta vedetty skenaario. Onko jääkiekon harrastaminen joku rikos. Tuo setti kuulostaa joltain piirisarjajoukkueen touhulta, jota on itsekin tullut pelailtua. Ei ne huiput enää pelaa siinä samassa porukassa, vaan ne on vaihtaneet joukkuetta jo vuosia sitten tai sitten ne ei oikeasti ole mitään kehittyviä pelaajia. Jos nyt kuitenkin pidetään ne esimerkit järjellisellä tasolla, eikä vertailla täysin eri sarjatasojen toimintaa.

Nyt on alennuttava lausumaan, että älä jauha paskaa, ellet tiedä asiasta mitään. Ajattele asiaa. jos pystyt, esim. isompien seurojen B:n kakkosjoukkueiden kannalta. Ei siellä enää huippuja (tämän hetkisiä) olekaan, mutta monta kehittyvää ja kehityskelpoista pelaajaa, jotka tähtäävät ensi kaudella B:n ykköseen. Sitten siinä ympärillä nämä banaanipojat jotka ovat tottuneet saamaan aina saman kuin muutkin, koska pappa betalar....Koita siinä sitten kehittyä ja kehittää pelaajia samalla kun paimennat näitä mukana hengailijoita, jotka taidollisesti ovat ehkä oikealla tasolla, mutta asenne on perseestä.

Maple Leaf kirjoitti:
Hyvä tarkennus, kiitos siitä. Ymmärränkö nyt siis oikein, jos tulkitsen sinun olevan sitä mieltä, että pikkujunioreilla banaaninmutusteluasenne on hyväksyttävissä, mutta vanhemmilla junioreilla ei? Ja missä vaiheessa juniorin kehitystä sinun mielestäsi banaaninmutusteluasenteen tulisi vaihtua toisenlaiseksi? Ja miten Nuori Suomi estää kovemmat treenit esimerkiksi B-ikäisissä niiltä, jotka "OIKEASTI haluavat pelata, kehittyä ja mennä eteenpäin"?

Joo...tottakai pienissä junnuissa on kaikenlaista mutustelijaa, se on ihan ok ja heille on luotava mahdollisuus pelata. Käsittääkseni ns. kilpakiekko alkaa vanhemmassa C:ssä ja siinä vaiheessa minun mielestäni pitää olla omat "banaanijoukkueet" niille, jotka siellä haluavat olla. Hei....tiedät itsekin, että Nuorella Suomella ei ole mitään tekemistä B-ikäisten kanssa.....mutta pikku kärjistyksesi otetaan hymyssä suin vastaan.

Maple Leaf[/B] kirjoitti:
Ymmärrän profiloituvani tässä ketjussa Nuoren Suomen asiamieheksi, vaikka en sitä ole. Minua vain harmittaa suuresti se, että junioriurheilun todellisiin ongelmiin - ammattitaitoisten valmentajien ja resurssien pienuuteen, pikkujunioreiden joukkueiden pelien "voittamisen" etusijaan suhteessa henkilökohtaisten taitojen kehittämiseen ja niin edelleen - ei haluta keskittyä, vaan tyydytään syyllistämään syntipukin asemaan nostettu Nuori Suomi

Olen itsekin toistuvasti kertonut kannattavani NS-ideologiaa määrättyyn rajaan asti. Luettelemasi ongelmat ovat ihan oikeita ongelmia, olen niistä samaa mieltä kanssasi. Mutta pidän myös yhtenä suurena ongelmana sitä, että NS jatkuu joidenkin (=monien) mielestä liian pitkään ja oletetaan vaan kaiken tulevan kuin manulle se kuuluisa illallinen, kunhan vanhemmat jaksavat maksaa. Henkilökohtaisen kokemuksen tuomalla syvällä rintaäänellä voin kertoa useammankin esimerkin joissa pelaajalle ja papalle on jo kolmen vuoden ajan kauden avauksessa kerrottu, että olemme kilpakiekkoikäluokka ja peliaika ja -paikka on ansaittava määrätyt kriteerit täyttämällä. Silti pelaaja edelleen itkee peliaikansa perään tekemättä kuitenkaan mitään asian eteen. Ja pappa erottaa hallin baarissa valmentajia, jotka eivät anna pojalle peliaikaa vaikka hän maksaa saman kuin muutkin. He vain tottuivat 7-8 vuoden aikana siihen, että rahalla saa saman kuin muutkin, teit sitten töitä tai et.
Maailma on kuitenkin loppujen lopuksi äärimmäisen epätasapuolinen paikka, eikö? Pitää kilpailla koulupaikasta, työpaikasta, naisista....ihan kaikesta. Tällä Nuorella Suomella nuoria on aika vaikea valmistaa siihen tulevaan taisteluun. Siis jos sitä aleta himmaamaan jossain ikävaiheessa.