Nuori Suomi ry

[Salama15]

Totta kai voi. Nimenomaan pallopelien pelaaminen lapsena kehittää tätä tutkitusti. Silti ne, joiden aivot jo valmiiksi ”ajattelevat” kolmiulotteisesti oppii hahmottamisen ja niiden tarpeiden muutokset nopeammin.

Tämä pätee erittäin vahvasti myös maalivahtipeliin jääkiekossa => puhutaan ns. spatiaalisesta lahjakkuudesta, eli "silmällä hahmottamisesta" ja tällainen kaveri omaksuu huomattavan helposti esim. syvyyssuunnan sijoittumisen (kiekko sektorin lähtöpisteenä / maali selän takana sektorin rajoina). Ja jos kaksi kaveria harjoittelee yhtä paljon niin luontaisesti lahjakas kaveri on ja pysyy edellä!

Toki nykytyylin maalivahdeilla "lahjakkuuden" pitää olla myös anatomista => sikäli kun reisiluut kiinnittyvät lantioon "suppeasti" (kulmassa eteenpäin) niin V-tyyli ei ole helppoa kauraa ja liikkuminen jäissä on aina hieman jäykkää! Jos taasen kiinnityskohdat / nivelkuopat ovat tavallaan "auki" niin tekeminen helpottuu huomattavasti ja odotettavissa ei ole lantionseudun kulumis- / loukkaantumisongelmaa (vrt. esim. Niittymäki vs. Lehtonen)... Olenkin joskus naurahtanut, että pikkukundit pitäisi laittaa maalivahtikouluun röntgenin kautta.

Lahjakkuudesta yleensä => jos Aleksandr Karelin olisi alkanut tanssimaan balettia tai soittamaan viulua niin kaverista ei oltaisi kuultu mitään (no ehkä oltaisiin nähty joku pätkä Nelosen Hauskat Kotivideot-ohjelmassa), mutta kun lahjakkuus saatiin kohdistettua oikeaan lajiin ja kaverilla oli vielä se tärkein, eli harjoittelun lahja niin saatiin kaikkien aikojen legenda. Pelkällä kovalla harjoittelulla ei tule huippuja jos henkilö ei omaa lahjakkuutta kys.lajiin / asiaan...

 

[eagle]

Toi on taas aika kova väite, että isommat paikkakunnat = paremmat seurat. Eikös noista mj-pelaajistakin aika paljon ole lähtöisin noista pienemmistä seuroista, siis aloittaneet junnuina pienellä paikkakunnalla. Liigaan halutakseen on tietenkin pakko jossain vaiheessa lähteä isompaan seuraan.

Ja tuon seikan, että toinen tekee toista ja toinen toista sekä kolmas kolmatta, minä näen rikkautena. Lätkässäkään ei ole vain yhtä ainoaa oikeata tapaa päästä huipulle. Ja vaikka olisikin, niin se homma varioituu silti, koska heti esim. pelaajat ja valmentajat ovat erilaisia ja heidän persoonansa ym. tuovat siihen soppaan aina jotain erilaista, joka pitää huolen siitä, että variaatiota tulee väkisin eri seurojen kesken ja jo seurojen sisälläkin hieman.

Tässä perussysteemi voi olla tietenkin yhteinen ja yhdessä sovittu, jonka päälle sitten ruvetaan hommaa kehittämään.

Yhtenä junnukiekkoa haittavana tekijänä näen edelleen sen, että aivan jo jostain E-junnuista lähtien valmentajien välillä on kovaa kilpailua siitä, että kuka on paras valmentaja, vaikkei sitä mitenkään myönnetäkään. Sen kuitenkin pystyy aistimaan tuolla hallien syövereissä. Tämä jos mikä, on uhka junnujen kehitykselle. Sitä tulosta haetaan heti E-juunuista lähtien ja valmentajat toteavat, että me mennään oikeaan suuntaan, kun johdetaan tätä sarjaa. Katsomoon se homma voi näyttääkin kokonaisuudessaan sitten jo aivan muulta.

En tarkoita että se on automaatiota, mutta kyllähän se on täysin selvää että jos pelaat 13-vuotiaaksi saakka seurassa jossa kaikki ovat kaukana tasostasi, vastustajat ovat kaukana tasostasi ja olosuhteet ovat kaukana hyvistä, niin kehityksestä on varmasti jäänyt jotain pois. Tämä varsinkin kun nykyisin pelaajakehitys on painottunut juuri joukkueharjoituksissa tapahtuvaan kehitykseen(mikä sinänsä ei ole ideaalitilanne). Eli siis kyllä jonkun vaikkapa Sastamalassa asuvan on hyvä hakeutua esim. Tampereelle(tai Poriin), jossa valmennukseen panostetaan enemmän, missä kilpailu on harjoituksissa kovaa ja vastustajat sopivia. En siis hae sitä että siirtyminen seuraan X olisi pakollista, vaan että jos taso ei paikallisessa seurassa riitä, niin usein voidaan menettää paljonkin kehityksessä.

Niin siis ongelma tulee siinä että ensinnäkin seuran sisälläkin eri ikäluokissa tehdään hommat ihan eri tavalla. Siinä sitten jos esim. F-junnuissa valmentaja panostaa tuloksiin(usein tapahtuu nuorissakin) ja E-junnuissa taas pelaajakehitykseen näin kärjistettynä, niin siinä on pelaajaa vaikea oikeasti kehittää. Eli seuran sisällä pitäisi olla se yhtenäinen yleinen linja, mistä itsekkin puhut. Täten pelaajaa on helppo opastaa kohti omaa potentiaaliaan. Täten siis esim. D-junnujen valmentaja tietää että pelaajalla on tietyt valmiudet tietyissä asioissa kun on pelannut seuran F ja E-junnuissa. Eli alhaalta saakka alettaisiin rakentaa sitä "taloa" perustuksista saakka, eikä niin että joka vuosi aloitetaan uudestaan talo tai muutetaan täysin "pohjapiirrustusta".

Tämän lisäksi vielä sitten se, että jos ei asioista voida keskustella kunnolla seurojenkin välillä, niin voi olla että joku on keksinyt hyvän asian/asioita, mutta toiset eivät tätä saa tietoonsa ja taas menee turhaa aikaa, kun kuitenkin tavoitteena pitäisi olla pelaajien kehityst.

Ja tuo itsellä tulikin jo monta kertaa todettua, että juuri se tuloshakuisuus paistaa läpi aivan liikaa juniorivalmennuksessa. Tämä korostuu sitten juuri siinä että vältellään virheitä, ei uskalleta pelata tai roolitetaan pelaajat aivan liian tiukasti. Valmentaja kun usein elää sitä hommaansa, valitettavasti, tulosten kautta. Vaikka valmentajan tulisi elää sen kautta että huomaa pelaajien kehittyneen ja pitäneen samalla hauskaa. Itselle se on paras palkinto. Tällä kaudella tulikin toisen lajin parissa pyöriessä sanottua leikillisesti eräälle joukkueen toiselle toimihenkilölle että "tulospapereihin pyyhin pyllyni". Eräistä tuloksista tosin olin iloinen, mutta ne eivät olleet mitään joukkuetuloksia.

 

[Wäinö#16]

Yksittäistapauksilla ei voi todistaa puoleen eikä toiseen. Sen sijaan trendillä voidaan asiaa tarkastella. Trendinä on ihan selkeästi Suomen ja Ruotsin junnutuotannon erottuminen viimeisen 15 vuoden aikana. Tämä on selkeä, vuosittain toistuva ero kahden about saman harrastajamassan ja samat olosuhteet omaavan länsimaan välillä.

Ruotsi on mielekäs vertailukohta ja sieltä kannattaa ottaa oppia ja ilmeisesti näin ollaan tehtykin. Ruotsissa oli myös aikoinaan hiipumista erityisesti nuorten maajoukkueiden menestyksessä ja sen jälkeen valmennusjärjestelmään tehtiin muutoksia. Näistä olisikin mielenkiintoista tietää lisää ja erityisesti analyysistä mikä johti menestyksen hiipumiseen ja nyt taas sen nousuun.

Yksi selkeä ero Suomen ja Ruotsin välillä kuitenkin on ja se tulee pysymään vielä pitkään eli Ruotsin paljon laajempi pallopelikulttuuri ja sen pitkät perinteet. Tämä luo mielestäni erityisesti valmennuksellista etua Ruotsille, koska tätä korkealaatuista valmennuksellista "massaa" on huomattavasti enemmän. Omasta mielestäni tämä kulttuuri näkyy erityisesti ruotsalaisten pelinluvussa ja pelaajatyypissä. Tämä kaiketi johtuu siitä, että ruotsalaisille lapsille painotetaan jo pienestä asti syöttämisen ja pelinluvun merkitystä, kun suomalainen stereotyyppi on enemmän raatamisessa ja työntekemisessä.

Itsekin toivon, että suomalaista valmennusta viedään siihen suuntaan, että paino on nimenomaan pelaamisessa ja pelinluvussa. Kun se on kunnossa, on siihen päälle helpompi rakentaa niin pelitapoja, pelaajien fysiikkaa kuin taitoarsenaalia.

Mitä tulee NS:ään, niin oma mielipiteenihän on, että paljon suurempi syy kuin NS nuoremman polven huippujen puutteeseen, on koko ajan vähenemään päin oleva omalla ajalla tapahtuva pelaaminen. Omalla ajalla tapahtuva pelaaminenhan on myös kilpailua puhtaammillaan, johon ei mitkään kabinettisäädökset vaikuta pätkän vertaa.

 

[TosiFani]

Minä olen todennut sen tosiasian, että Suomessa Jääkiekkoliiton laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelma oli lajin koulutus- ja valmennusjärjestelmä luistelukouluista A-maajoukkueeseen vuosien 1996-2005...

Nyt taas täytyy muistuttaa, että Jääkiekkoliitolla on ihan oma koulutus- ja valmennusjärjestelmä, Nuori Suomi -ohjelma ei ole koulutus- ja valmennusjärjestelmä. Jääkiekkoliitto on poiminut Nuori Suomi ry:n ohjelmasta tiettyjä asioita omaan käyttöönsä, mutta on tehnyt oman koulutus- ja valmennusjärjestelmän.

Käytännössä Nuori Suomi periaatteet ovat vaikuttaneet eniten otteluissa peluuttamiseen eli jääkiekon sääntöihin on kirjattu tiettyjä asioita junnujen peluuttamisesta. Muuten Nuori Suomi periaatteet ovat olleet enemmänkin ohjeellisia, kuten moni on täällä kertonut. Minusta on harhaanjohtavaa ja populistista tällä perusteella syyttää peluutussääntöjä suomalaisen juniorituotannon tilanteesta.

Asiaan on vaikuttanut varmasti moni asia, joista mukavoituminen on varmasti yksi. 90-luvulla juniorivalmentamisesta tuli monelle hyvä sivubisnes, valmentajien korvaukset nousivat ihan eritasolle aikasempaan verrattuna. Harrastus kallistui, valmentajat leipääntyvät, materiaali väheni, muutamia mahdollisia syitä.

 

[HMenthal]

Koska oma kompetenssini ei riitä ottamaan kantaa asiaan kokemuspohjaisesti, toisaalta tunnen erittäin suurta lämpöä ideologialle ”kaikki pelaa” ja henk. koht. panostaisin enemmän harrastamiseen kuin kilpaurheiluun…

Kaikki pelaa, se olisikin aika helvetin hieno juttu, jos näin olisi, mutta nuo kaksi sanaa "kaikki pelaa" voi ymmärtää niin tuhannella tavalla, että se on se ongelma. Ja osin se on myös tilaongelma, kun talvet eivät ole varsinaisesti suosineet pidemmällä aika välillä. Tosin nykyään sinne ulos pakkaseen ei taida moni nassikka suostua enää menemään. Minä eriyttäisin sopivassa vaiheessa kilpaurheilun, mutta pitäisin myös harrastamisen siinä mukana, jos se vaan olisi mahdollista.

...Suomessa on tehty muutoksia jääkiekon juniorijärjestelmään, mutta niinkuin olen uutta järjestelmää, mikä löytyy Jääkiekkoliiton nettisivuilta, tänne referoinut, niin pieniä ovat suositukset esim. pelimääristä F-B-junioreille verrattuna kanadalaisiin 8-vuotiaisiin junioreihin.

Kun kerran niitä muutoksia on jo tehty, niin silloinhan on jo myönnetty vanhat virheet, tai muuten vaan otettu opiksi vanhasta systeemistä, ja nyt matka jatkuu eteenpäin uuden systeemin kanssa. Tässä kohtaa koen itse tärkeimmäksi sen uuden systeemin analysoinnin ja kehittämisen, jotta se palvelee tarkoitustaan mahdollisimman hyvin.

Vertailu Kanadaan ei mielestäni ole sinällään mielekästä, kun tiedetään hyvin se seikka, että suomalaiset pojat kehittyvät selkeästi muita kiekkomaita hitaammin, myös miehiksi, jolloin harrastamisessa on otettava huomioon nämä seikat.

Tässäkin tulee myös vastaan se fakta, että jääaika halleissa ei taida riittää millään suurempiin pelimääriin, tai sitten harjoittelu on jätettävä pois ohjelmasta. Myöskään jonkun asian pelkkä suositus, tai sen suosituksen luvun nostaminen papereissa ei takaa käytännössä vielä mitään. Itse tiedän erään seuran ainakin ikäluokkansa(E ja D) parhaiden pelaajien pelaavan n. 70 - 80 peliä kaudessa. Tuossa luvussa on mukana kaikki harjoitus- ja sarjapelit sekä turnaukset, joissa peliaika tietenkin lyhyempi. Tosin ei tuolla pelien määrällä ole mitään tekemistä sen kanssa, että heistä tulisi vielä yhtään mitään, vaikka seurassaan ovatkin siis ikäluokkiensa parhaimmistoa.

Hakkarainen on sanonut luennoillaan että aikainen lajivalinta edistää drop out-ilmiötä. Onko Hakkarainen tässä asiassa vahva auktoriteetti? Hakkarainen myös puhuu paljon monipuolisuudesta ja ikätasoisesta harjoittelusta, vähän sen tyylisiä juttuja mistä sinä olet jatkuvasti ollut eri mieltä.

Tässä liian aikaisin aloitetussa yhden lajin harrastamisessa on myös riskejä kehon kannalta. Jääkiekko esim. on hyvin toispuoleinen laji kehon kannalta eli maila on aina samalla tavalla tumpuissa. Tämä altistaa toispuoleisuudelle ja lihasepätasapainoon, jos kroppaa ei harjoiteta muuten tasapuolisesti ja tämä huomioiden.

 

[wanhaa gauraa]

... Nyt sitten joku ottaa vain NS:n ja sillä selittää kaiken.... kerrataan nyt vielä(aika monetta kertaa) seuraavia syitä mm:

- Liian vähäinen omatoiminen harjoittelu
- Liian vähän taitoa....
....
Aivan liian helppoa toki etsiä vain yksi syy ja lähteä julistamaan sitä.

100% samaa mieltä. Parempi keskittyä keskusteluissa näihin TODELLISIIN jääkiekkoilun junioritoiminnan haasteisiin ja ideoida miten ne korjataan.

 

[Fordél]

Tämähän ei ole syy, vaan tälle on olemassa joku syy. Miksi ei harjoitella omatoimisesti enemmän? Kulttuurillinen vapaa-ajanviettotapojen muutos, kyllä, mutta tähän siis ei ole löydetty mitään rakenteellista ratkaisua, jos tämä on defacto tilanne.

On se ehdottomasti syy tälle nykytilanteelle. Toki sitten omatoimiselle liikkumattomuudelle on omat syynsä, mutta ilman muuta se on vaikuttanut massoihin ja sitä kautta myös terävimpään kärkeen, joka huippu-urheilulla on käytössään.

Tämä ei selitä ero Ruotsiin, sillä olemme aika 1:1 varallisuustasossa.

Lähellä ollaan yleisessä varallisuustasossa, mutta urheiluun ja liikuntaan käytettävissä olevissa resursseissa olemme pahasti jäljessä. Esim. yrityksistä pumpataan Norjassa ja Ruotsissa paljon enemmän urheiluun ja liikuntaan kuin Suomessa.

Mitä tule tähän NS keskusteluun niin hienoa, että täällä on tuotu esiin myös muita vaikuttavia tekijöitä eikä hirttäydytä vain Nuoreen Suomeen niin kuin eräät tekevät. Jos suomalaisen kiekkoilun tasonnousu olisi kiinni vain Nuoren Suomen roolin pienentämisestä niin meillä olisi hiton helppo työ nousta takaisin aivan terävimmälle huipulle nuorten pelaajien tuottamisessa.

 

[HMenthal]

...Kyllä, se on pitkä tie, ja synnynnäisesti nopealla solurakenteella oleva vienee voiton, mutta kyllä esim itse pääsin harjoittelulla nostamaan nopeiden solujen määrää ihan mitatusti.

Tästä on aivan pakko kysyä yksi tarkentava kysymys.

Siis sinulla nopeiden lihassolujen määrä kasvoi ja tämä siis ilmeisimmin nopeustyyppisellä harjoittelulla, ja voimaharjoittelulla? Kumpaa siellä tuli lisää, tyypin IIa va tyypin IIb lihassoluja lisää?

Kiinnostavaa tietoa tuo mainitsemasi.

 

[Tarinankertoja]

Siis sinulla nopeiden lihassolujen määrä kasvoi ja tämä siis ilmeisimmin nopeustyyppisellä harjoittelulla, ja voimaharjoittelulla? Kumpaa siellä tuli lisää, tyypin IIa va tyypin IIb lihassoluja lisää?

Tästä on aikaa niiiin kauan, mutta teininä tämä suhde siis muuttui nimenomaan IIa ja IIb:n välillä. Mitä varsinaiset suhteet oli, en muista, mutta ihan selkeätä muutosta pystyi havaitsemaan herkistelyn jälkeen vs. ennen herkistelyä (siinä syy nopeuslajien herkistelyyn, se todella vaikuttaa).

..siis kaiketi fysiologisesti asia menee niin, että lihassolua käskettävä hermopääte muuttuu/vaihtuu (tai jotain..

.. mutta toki olin epätarkka, sillä eihän me lisäsoluja saada, kuhan reenaamme olemassa olevia, mutta ne muokkaantuu reenillä kyllä. palikkaversiona siis voimaharjoittelulla poikkipinta-alaa ja intervalleilla hermostusta…

 

[siffa]

Vertailu Kanadaan ei mielestäni ole sinällään mielekästä, kun tiedetään hyvin se seikka, että suomalaiset pojat kehittyvät selkeästi muita kiekkomaita hitaammin, myös miehiksi, jolloin harrastamisessa on otettava huomioon nämä seikat.

Minusta taas on aina mielekästä selvittää, miten asiat tehdään kovimmissa kilpailijamaissa. Ero nykytilanteessakin on huima kanadalaisten hyväksi ja mikä on tilanne 10 vuoden kuluttua, mikäli suomalaisten junioreiden harjoitus- ja pelimääriä ei saada lähellekään vastaamaan kanadalaisten määriä. Onko tuosta jotain todellista faktaa olemassa, että suomalaiset pojat kehittyvät muita kiekkomaita hitaammin, myös miehiksi? Se on selvä, että, jos muiden maiden junioreilla on huomattavasti enemmän toistoja lajin parissa vuosittain 10 vuoden ajan, niin tottakai he ovat lajissa saman verran kehittyneimpiä.

Tässä liian aikaisin aloitetussa yhden lajin harrastamisessa on myös riskejä kehon kannalta. Jääkiekko esim. on hyvin toispuoleinen laji kehon kannalta eli maila on aina samalla tavalla tumpuissa. Tämä altistaa toispuoleisuudelle ja lihasepätasapainoon, jos kroppaa ei harjoiteta muuten tasapuolisesti ja tämä huomioiden.

Ei ole mikään ongelma harjoitella riittävän monipuolisesti, vaikka lajin valinta tehdään jo lapsena. Esim. 8-vuotiaan Nicolas Ardanazin eliittijoukkue harjoittelee lauantaiaamuisin taitoluistelua, josta on apua jääkiekon luisteluun ja sitä mailaa ei ole mukana kehittämässä kehon toispuoleisuutta. Punttiharjoituksia ei luonnollisesti ole vielä tuossa iässä, mutta ne tulevat sitten mukaan aikanaan. Nicolas ei harrasta muita urheilulajeja kuin jääkiekkoa. Kanadassakin on koulukuntia, joissa pelataan jalkapalloa, baseballia tai haavipalloa jääkiekon lisäksi.

 

[msg]

Pitäisikö koko Suomen lapsikiekkotuotanto monistaa tämän Nicolas Ardanazin elämästä? Nicolas Ardanazkin on yksittäistapaus samoin kuten se johtavaksi itseään kutsuva piirisarjatason kiekkoilija tai Teemu Selänne.

 

[Wäinö#16]

Onko tuosta jotain todellista faktaa olemassa, että suomalaiset pojat kehittyvät muita kiekkomaita hitaammin, myös miehiksi? Se on selvä, että, jos muiden maiden junioreilla on huomattavasti enemmän toistoja lajin parissa vuosittain 10 vuoden ajan, niin tottakai he ovat lajissa saman verran kehittyneimpiä.

Tuosta taisi olla olemassa ihan tutkittuakin tietoa, että Suomessa poikien murrosikä on 1-1,5 vuotta myöhemmin kuin P-Amerikassa. Euroopan sisällä erot lienevät pienemmät.

Veikkaajan kiekkoliitteen jutussa koskien SM-liigan pelaajakatoa Westerlund korostaa, että valmennuksellisesti Suomi ei ole parhaiden joukossa. Samaa mieltä on Hakkarainen koskien fyysistä harjoittelua. Ruotsissa isoin muutos valmennuksessa vuosikymmen sitten koski jutun mukaan yksilövalmennusta, johon keskityttiin aiempaa enemmän. Lisäksi tietoisesti haettiin isompia pelaajia.

Hakkaraisen näkemys siitä, että kenelläkään ei ole geeneissään luojan antamaa lahjaa ja että lahjakkuus on itse synnytettyä, joko sattumalta tai ympäristön ohjaamana on kieltämättä radikaali. Mikäli tähän ei ole antaa tueksi kunnolla tutkittua faktaa, ei tällaisia kannattaisia löysästi puhella, sillä siinä on taas yksi keppihevonen uusille sievisille ja isille, jotka eivät jätä kiveäkään kääntämättä kun pojasta tehdään NHL-pelaajaa. Jos tämä on oikeasti faktaa, niin suora seuraus on siitä, että pysyäkseen kilpailun aallonharjalla, varmasti jotkut valtiot ja perheet aloittavat tavoitteellisen valmennuksen pienen vauvan päivästä no. 1.

 

[Salama15]

Onko tuosta jotain todellista faktaa olemassa, että suomalaiset pojat kehittyvät muita kiekkomaita hitaammin, myös miehiksi? Se on selvä, että, jos muiden maiden junioreilla on huomattavasti enemmän toistoja lajin parissa vuosittain 10 vuoden ajan, niin tottakai he ovat lajissa saman verran kehittyneimpiä.

Tämä on sellainen pointti johon voisin kommentoidakin...

Suomen Jääkiekkoliitto tekee systemaattisesti tutkimusta Leijonapolkua marssivista nuorista. Muistan esim. Tuonosen Petrin kertoneen yhdessä valmentajakoulutuksessa eräästä 18-vuotiaiden maajoukkueesta jonka pelaajien, kaikki samaa ikäluokkaa, biologinen ikä selvitettiin (tämä tehdään jostain ranteen luista tms. en tiedä sen tarkemmin). Lopputulos oli, että suurin osa oli "16-18 vuotiaita" ja muutama pelaaja huiteli lähempänä "20 vuotta". Kuinka ollakaan nuo "parikymppiset" olivat joukkueen parhaita pelaajia (veskaria lukuunottamatta)... Nämä tutkimukset luonnollisesti ovat henkilökohtaisia / salassapitovelvollisuuden alaisia ja tarkoitettu vain sisäiseen käyttöön!

Kun massa on valtava (mallia Kanada) niin nuo "parikymppiset" luonnollisesti ovat niitä, jotka nuorisomaajoukkueet valloittavat (muutama piristävä poikkeus toki joukossa huipputaitavana) => katsokaahan seuraavissa U18-kisoissa ns. parta-indeksiä ja veikatkaa kuinka suuri osa Suomi-pojista ajaa partansa aamulla vs. esim. mainittu Kanada...

 

[msg]

Jos tämä on oikeasti faktaa, niin suora seuraus on siitä, että pysyäkseen kilpailun aallonharjalla, varmasti jotkut valtiot ja perheet aloittavat tavoitteellisen valmennuksen pienen vauvan päivästä no. 1.

Miksi aloittaa vasta syntymästä? Kannattaisi aloittaa siitä keitä valitaan tämän tulevan huippukiekkoilijan biologisiksi vanhemmiksi. Onhan ihan turhaa hukata resursseja lapseen, joka on geeneiltään heikkoa tasoa.

 

[Wäinö#16]

Miksi aloittaa vasta syntymästä? Kannattaisi aloittaa siitä keitä valitaan tämän tulevan huippukiekkoilijan biologisiksi vanhemmiksi. Onhan ihan turhaa hukata resursseja lapseen, joka on geeneiltään heikkoa tasoa.

Hakkarainen sanoi nimenomaan, että "urheilussa kenelläkään ei ole geeneissään luojan antamaa lahjaa". Tosin, enpä usko, että tuohon lausuntoon tuollaisenaan kovinkaan moni asiantuntija yhtyy.

 

[msg]

Hakkarainen sanoi nimenomaan, että "urheilussa kenelläkään ei ole geeneissään luojan antamaa lahjaa". Tosin, enpä usko, että tuohon lausuntoon tuollaisenaan kovinkaan moni asiantuntija yhtyy.

Niin ehkä Hakkaraisen maailmankuva on erilainen kuin esimerkiksi ortopedi Oravalla? Kenties herra Hakkarainen on ateisti eikä siten usko minkään olevan luojan luomaa. Evoluutio lienee sitten erikseen?

 

[Wäinö#16]

Niin ehkä Hakkaraisen maailmankuva on erilainen kuin esimerkiksi ortopedi Oravalla? Kenties herra Hakkarainen on ateisti eikä siten usko minkään olevan luojan luomaa. Evoluutio lienee sitten erikseen?

Eiköhän se Hakkaraisen pointti tuon kommentin perusteella ollut kuitenkin, että jokainen ihminen on syntyessään samalla viivalla urheilun suhteen.

Itse en tähän usko alkuunkaan, mutta mikäli väitteen tueksi on esitettävissä jotain tutkimuksia, olisi niitä toki mielenkiintoista lukea. Ja mikäli joku haluaa puolustaa väitettä, pitäisi sitten löytyä esim. yksilöiden välille, jotka ovat pelanneet ja harjoitelleet suurinpiirtein yhtä paljon, mutta toinen tekee uran NHL:ssä ja toinen mestiksessä, jotain selviä ulkoisia tekijöitä jotka ovat vaikuttaneet lopputulokseen.

 

[HMenthal]

Onko tuosta jotain todellista faktaa olemassa, että suomalaiset pojat kehittyvät muita kiekkomaita hitaammin, myös miehiksi? Se on selvä, että, jos muiden maiden junioreilla on huomattavasti enemmän toistoja lajin parissa vuosittain 10 vuoden ajan, niin tottakai he ovat lajissa saman verran kehittyneimpiä.

Hakkarainen tuon asian mainitsi jollain luennollaan. Vastauksia tähän on jo multa tullutkin, mutta kyllähän usein kanukeista näkee, että ovat hieman edellä, kun "pojilla" kasvaa jo parrat ja ovat usein selvästi kookkaampia kuin samanikäiset suomalaiset. Tällainen havainto minulla on muutamistakin turnauksista Suomesta, joihin kanadalaisia on tullut.

Suomalaistenkin kesken erot voivat olla suuret, kuten Hakkaraisen esityksitä voi todeta. Biologoninen ikä vs. kalenteri ikä voi olla jopa 2 - 4 vuoden eroja. Ja kumpaa pidetään tuolla kilpakentillä lähes aina sitten lahjakkaampana?!

Ei se pelkkä toistojen määrä mikään autuaaksi tekevä asia ole. Kyllä ne toistot pitää tehdä myös taidollisesti hyvin, jotta sitä todellista eroa syntyy. Kanukkien laukomisessa on kyllä huomattava ero heidän hyväkseen.

Ei ole mikään ongelma harjoitella riittävän monipuolisesti, vaikka lajin valinta tehdään jo lapsena. Esim. 8-vuotiaan Nicolas Ardanazin eliittijoukkue harjoittelee lauantaiaamuisin taitoluistelua, josta on apua jääkiekon luisteluun ja sitä mailaa ei ole mukana kehittämässä kehon toispuoleisuutta...

Tää on jo huikeutta!!! Perustele nuo väittämäsi! Monipuolinen harjoittelu ei ole ongelma, onko tuo yhden päivän taitoluistelu monipuolisuutta? OK, varmaan tekevät jossain välissä jotain muutakin. Taitoluistelusta on apua luisteluun, miten?

Tähän monipuolisuuteen ja aikaiseen lajivalintaan liittyen täytyy kysyä sinulta siffa yksi kysymys. Olet tuonut Hakkaraisen auktoriteetin esille kirjoituksissasi, mutta oletko lukenut yhtään Hakkaraisen slideshowta läpi liittyen ko. asiaan? Niitä löytyy siis netistä useita ja ainakin monen eri lätkäjengin sivuilta tai NS:n sivuilta. Miten tulkitset Hakkaraisen näkemyksiä?

.. mutta toki olin epätarkka, sillä eihän me lisäsoluja saada, kuhan reenaamme olemassa olevia, mutta ne muokkaantuu reenillä kyllä. palikkaversiona siis voimaharjoittelulla poikkipinta-alaa ja intervalleilla hermostusta…

Mä oon vähän eri mieltä siitä, että miten noi asiat menee, mutta ei se nyt niin tarkkaa täällä ole. Faktaa on, että treenaamisella voidaan vaikuttaa, mutta millaisella ja mihin, onkin jo eri juttu. Se ei ole kuitenkaan tämän ketjun aihe!

Ja mikäli joku haluaa puolustaa väitettä, pitäisi sitten löytyä esim. yksilöiden välille, jotka ovat pelanneet ja harjoitelleet suurinpiirtein yhtä paljon, mutta toinen tekee uran NHL:ssä ja toinen mestiksessä, jotain selviä ulkoisia tekijöitä jotka ovat vaikuttaneet lopputulokseen.

Eikös näitä esimerkkejä ole koko maailman sivu täynnä? Ulkoiset tekijät vaikuttavat hyvin suuresti jokaiseen meistä ja totta kai myös kiekkoilijoihin. Monet on jäänyt notkumaan sinne kotikylien baareihin, kun esim. naiset ja viuna on kiinnostanut jossain vaiheessa liikaa.

 

[Wäinö#16]

Eikös näitä esimerkkejä ole koko maailman sivu täynnä? Ulkoiset tekijät vaikuttavat hyvin suuresti jokaiseen meistä ja totta kai myös kiekkoilijoihin. Monet on jäänyt notkumaan sinne kotikylien baareihin, kun esim. naiset ja viuna on kiinnostanut jossain vaiheessa liikaa.

Tarkoitin sitä, että jos pidämme Hakkaraisen väitettä totena ja otamme esimerkiksi vaikkapa nyt Petteri Sihvosen ja Teemu Selänteen, joista molemmista tuntuu tällä palstalla olevan hyvin tarkkaa tietoa, niin mitkä oli ne tekijät, jotka tekivät sen eron, että toinen nousi maailman huipulle ja toinen jäi kansalliselle keskitasolle?

 

[Tarinankertoja]

Eiköhän se Hakkaraisen pointti tuon kommentin perusteella ollut kuitenkin, että jokainen ihminen on syntyessään samalla viivalla urheilun suhteen.

tuohan on täyttä potaskaa. Meillä on geneettisesti erilasia perityviä ominaisuuksia, jotka vaikuttavat aivan oleellisesti minkälaisissa urheilulajeissa tulee pärjäämään. Jo sellainen yksinkertainen asia kuin aikuisiän pituus vaikuttaa siihen voiko sinusta tulla lentopalloilijaa vai ei.. ja tuo pituuskasvumäärään ET voi vaikuttaa millään harjoittelulla. Ravinnolla on merkitystä, vaan nykäyssuomessa aliravitsemuksen takia lyhytkasvuiseksi jääminen ei ole ongelma.

Taitoluistelusta on apua luisteluun, miten?

Jos tosiaan harjoitellaan esim sirklauksia jne, niin teränkäytön monipuolisuus taitoluistelu vs. lätkä on kyllä aivan selkeä. Taitoluistelussa varsinkin takaperin luistelun teho/voimankäyttö suhde on pakko hioa optimaaliseksi, että lihasvoimaa jää jäljelle myös hyppäämisen. Hyvä lätkäluistelija ei välttämättä ole hyvä taitoluistelija, mutta väittäisin että jokainen taitoluistelija on aika hyvä lätkätyyliluistelija niin halutessaan.

Myös tasapainojärjestelmät kehittyy nopeammin taitoluisteluharjoituksissa kuin pika- tai lätkäluisteluharjoituksissa. Mutta tohon itse suosittelisin sitä balettia, sillä onhan se taitoluisten harjoitteleminen pois lajiharjoittelusta jäällä. Baletti taas olisi osa kuivaharjoittelujaksoja, eikä supistaisi tärkeää kiekon leipomista..

Mä oon vähän eri mieltä siitä, että miten noi asiat menee, mutta ei se nyt niin tarkkaa täällä ole. Faktaa on, että treenaamisella voidaan vaikuttaa, mutta millaisella ja mihin, onkin jo eri juttu. Se ei ole kuitenkaan tämän ketjun aihe!

Väärä ketju, jep, ja tässä on paljon yksilöllisiä eroja, ja omat höpötyksen perustuvat vain subjektiivisiin kokoomuksiin ja tietoiin. Laajemmin en ole asiaan perehtynyt.

 

[HMenthal]

Jos tosiaan harjoitellaan esim sirklauksia jne, niin teränkäytön monipuolisuus taitoluistelu vs. lätkä on kyllä aivan selkeä. Taitoluistelussa varsinkin takaperin luistelun teho/voimankäyttö suhde on pakko hioa optimaaliseksi, että lihasvoimaa jää jäljelle myös hyppäämisen. Hyvä lätkäluistelija ei välttämättä ole hyvä taitoluistelija, mutta väittäisin että jokainen taitoluistelija on aika hyvä lätkätyyliluistelija niin halutessaan.

En tiedä, mutta mulla on sellainen kutina, että lätkän ja taitoluistelun potkut ovat erilaiset, kaarreluistelussa voi olla lähellä toisiaan, jolloin en välttämättä allekirjoita, että taitoluistelusta olisi suoraa hyötyä lätkän luisteluun. Saattaa jopa sekoittaa sitä, ehkä.

Tässä on kaksi juttua. Taitoluistelussa täytyy olla hyvä luistelemaan, koska muuten et pärjää ja sitä harjoitellaan heti skidistä asti lähes yksinomaan(hypyt ym. mukana tietenkin), kun ei ole esim. sitä mailaa ja kiekkoa. Lätkässä luistelu on taas hyvin pitkälle valmennuksellinen asia. Luistelun harjoittelun määrä ja laatu vaihtelee näkemyksien ja painotusten mukaan sekä tietenkin valmentajan/valmentajien osaamisen mukaan. Jos et osaa tai tiedä kaikkia luistelun vaiheita ja tekniikoita sekä teoria pohjaa näille, et voi niitä opettaakaan. Ja kuinka monella aivan pienten junnujen valmentajalla on luistelu loistvasti hallussa? Taitoluistelussa päästään heti keskittymään siihen luisteluun, kuten lajin nimikin kertoo.

Sellasta tuli mieleen tästä.

 

[asloser]

Jos tosiaan harjoitellaan esim sirklauksia jne, niin teränkäytön monipuolisuus taitoluistelu vs. lätkä on kyllä aivan selkeä. Taitoluistelussa varsinkin takaperin luistelun teho/voimankäyttö suhde on pakko hioa optimaaliseksi, että lihasvoimaa jää jäljelle myös hyppäämisen. Hyvä lätkäluistelija ei välttämättä ole hyvä taitoluistelija, mutta väittäisin että jokainen taitoluistelija on aika hyvä lätkätyyliluistelija niin halutessaan.

Itse valmennan Ringetteä. Seuraamme on tullut useita uusia harrastajia taitoluistelusta. Ja poikkeuksetta nämä tytöt ovet päässeet lajiin mukaan nopeasti ja ovat joukkeidensa parhaita luisteijoita etenkin takaperin. Yksi jopa tuli mukaan D- ikäisena ja vaikkei lajitaitoja tietenkään aluksi ollut pystyi pelaamaan alusta asti pakkina kohtullisesti juurikin sen takia että takaperinluistelu oli vahvempaa kuin kellään muulla joukeessa. Eli taitoluistelutreenissä hankitut pohjat kyllä auttaa hokkareilla ja paljon. Toki kiekkon on vaikeaa tulla mukaan samalla tavalla ja taitoluistelevia poikia on väemmän mutta kokemusteni pohjalta allekirjoitan tuon Tarinankertojan väitteen yllä.

Myöskin paikallinen kiekkoseura käyttää paikallisen taitoluisteluseuran apua pikkujunnujen jääherjoittelussa.

 

[siffa]

tuohan on täyttä potaskaa. Meillä on geneettisesti erilasia perityviä ominaisuuksia, jotka vaikuttavat aivan oleellisesti minkälaisissa urheilulajeissa tulee pärjäämään. Jo sellainen yksinkertainen asia kuin aikuisiän pituus vaikuttaa siihen voiko sinusta tulla lentopalloilijaa vai ei.. ja tuo pituuskasvumäärään ET voi vaikuttaa millään harjoittelulla. Ravinnolla on merkitystä, vaan nykäyssuomessa aliravitsemuksen takia lyhytkasvuiseksi jääminen ei ole ongelma.

Ruumiinrakenteen merkityksestä on jo keskusteltukin paljon alkaen siitä, että uimareille on hyödyksi iso koko ja isot sekä leveät jalkapohjat ja kämmenet. Esille ottamasi 3D näkö puuttuu 10%:lta ihmisistä, joten lahjakkuutena se on 90%:lla ihmisistä. Ruudun veljekset ja serkkupoikansa Hannu Möttölä ovat esimerkkejä siitä, miten ruumiinrakenne määrittelee lajia, mihin on genetiikalla vaikutusta. Harri Hakkarainen tarkoittanee sitä samaa, minkä Ilmari Selänne kertoo kirjassaan "Teemu" heti alkulauseen ensimmäisessä lauseessa:"Kirja Teemusta on kertomus menestyksestä. Sitä lukiessa joutuu helposti harhaanjohdetuksi. Tuntuu kuin Teemu olisi syntynyt sankariksi, sadun sunnuntailapseksi, jolta kaikki onnistuu. Niin eivät asiat elämässä kuitenkaan suju. Todellisuudessa Teemun elämä on ollut pelkkää hikeä, hieman kyyneleitä ja vähän vertakin. Ilmaiseksi hän ei ole saavuttanut mitään, vaikka julkisuudessa näkyykin vain elämä "parrasvalojen loisteessa". Tämä selviää erittäin hyvin kirjasta, kun Ilmari Selänne mm. tuskastuu siihen, että Teemulle oli luistelusta tullut todellinen intohimo. Isää harmitti, kun pojalle oli pääasia luistella kiekon kanssa vastustajan maalille ja maalilaukaus oli Teemulle sivuseikka. Maalipaikkojen tuhlaus harmitti isää suunnattomasti, joten isä ryhtyi toimenpiteisiin, joiden ansiosta olemme voineet nauttia Teemun maalintekonälästä ja -taidosta. Maalintekoon oli sittemmin kiinnitettävä koko huomio ja pistettävä siihen kaikki mitä sielusta ja sydämestä löytyy. Siitä alkoi isän johdolla kolmen kohdan ohjelma, jonka sisällöstä on kerrottu kirjassa seikkaperäisesti. Otin tämän esimerkkinä siitä, miten Teemu Selänteellä ei ollut synnynnäistä maalintekijän lahjaa vaan Harri Hakkaraisen erinomaisen määritelmän mukaan Teemun maalintekotaito on itse synnytettyä-lapsena joko sattumalta oma-aloitteisesti tai vanhempien ja ympäristön ohjaamana. Tässä tapauksessa Teemun maalinteon taito synnytettiin isän vahvalla ohjauksella.

Jos tosiaan harjoitellaan esim sirklauksia jne, niin teränkäytön monipuolisuus taitoluistelu vs. lätkä on kyllä aivan selkeä. Taitoluistelussa varsinkin takaperin luistelun teho/voimankäyttö suhde on pakko hioa optimaaliseksi, että lihasvoimaa jää jäljelle myös hyppäämisen. Hyvä lätkäluistelija ei välttämättä ole hyvä taitoluistelija, mutta väittäisin että jokainen taitoluistelija on aika hyvä lätkätyyliluistelija niin halutessaan.

Hyvä, kun toit tämänkin täällä esille. Taitoluistelu on ollut Suomessakin jääkiekkojunioreiden oheisharjoitteena erinomainen laji. Esa Tikkanen on hyvä esimerkki siitä, miten taitoluistelun harjoittelu kehittää jääkiekkojuniorin tärkeintä taitoa, luistelua. Kanadassa jääkiekkojunioreiden valmennus osataan parhaiten tällä hetkellä ja siellä 8-vuotiaan Nicolas Ardanazin jääkiekkoharjoitteluun kuuluu tunnin taitoluisteluharjoitus lauantaisin.

 

[Wäinö#16]

Ruumiinrakenteen merkityksestä on jo keskusteltukin paljon alkaen siitä, että uimareille on hyödyksi iso koko ja isot sekä leveät jalkapohjat ja kämmenet. Esille ottamasi 3D näkö puuttuu 10%:lta ihmisistä, joten lahjakkuutena se on 90%:lla ihmisistä. Ruudun veljekset ja serkkupoikansa Hannu Möttölä ovat esimerkkejä siitä, miten ruumiinrakenne määrittelee lajia, mihin on genetiikalla vaikutusta. Harri Hakkarainen tarkoittanee sitä samaa, minkä Ilmari Selänne kertoo kirjassaan "Teemu" heti alkulauseen ensimmäisessä lauseessa:"Kirja Teemusta on kertomus menestyksestä. Sitä lukiessa joutuu helposti harhaanjohdetuksi. Tuntuu kuin Teemu olisi syntynyt sankariksi, sadun sunnuntailapseksi, jolta kaikki onnistuu. Niin eivät asiat elämässä kuitenkaan suju. Todellisuudessa Teemun elämä on ollut pelkkää hikeä, hieman kyyneleitä ja vähän vertakin. Ilmaiseksi hän ei ole saavuttanut mitään, vaikka julkisuudessa näkyykin vain elämä "parrasvalojen loisteessa". Tämä selviää erittäin hyvin kirjasta, kun Ilmari Selänne mm. tuskastuu siihen, että Teemulle oli luistelusta tullut todellinen intohimo. Isää harmitti, kun pojalle oli pääasia luistella kiekon kanssa vastustajan maalille ja maalilaukaus oli Teemulle sivuseikka. Maalipaikkojen tuhlaus harmitti isää suunnattomasti, joten isä ryhtyi toimenpiteisiin, joiden ansiosta olemme voineet nauttia Teemun maalintekonälästä ja -taidosta. Maalintekoon oli sittemmin kiinnitettävä koko huomio ja pistettävä siihen kaikki mitä sielusta ja sydämestä löytyy. Siitä alkoi isän johdolla kolmen kohdan ohjelma, jonka sisällöstä on kerrottu kirjassa seikkaperäisesti. Otin tämän esimerkkinä siitä, miten Teemu Selänteellä ei ollut synnynnäistä maalintekijän lahjaa vaan Harri Hakkaraisen erinomaisen määritelmän mukaan Teemun maalintekotaito on itse synnytettyä-lapsena joko sattumalta oma-aloitteisesti tai vanhempien ja ympäristön ohjaamana. Tässä tapauksessa Teemun maalinteon taito synnytettiin isän vahvalla ohjauksella.

Harri Hakkaraisen määritelmä on irrallaan otettuna todella huono, koska siihen löytyy saman tien lukuisia vasta-argumentteja. Jortikkaa mukaellen voisi Harri tulla itse selittämään mitä tarkoittaa.

Oletko sitä mieltä, että lahjakkuus on vain joko tai? Eikö tuossa 90%:ssa ole eri asteisia lahjakkuuden tasoja?

Mitä tulee maalinteon lahjakkuuteen, niin mielestäni siinä on erittäin tärkeä osa vaistoilla. Toki harjoitus on välttämättömyys jotta saadaan tekniikka ja monipuolisuus kuntoon erilaisissa laukauksissa ja varmasti se auttaa myös kehittymään tilanteiden tunnistamisessa, mutta Selänne on esimerkki myös sellaisesta maalintekijästä, joka vain "sattuu" olemaan todella usein juuri oikeassa paikassa. Joillain yksilöillä tämä ominaisuus tulee enemmän luonnostaan kuin toisilla. Ja toki välttämättömyys maalintekijälle on myös kova halu tehdä maaleja ja ratkaista. Sekin on selvä, ettei kaikilla ole yhtä kovaa intoa ja toisaalta tiettyä itsekkyyttä siihen hommaan. Siitä toki samaa mieltä, että intohimoa harjoitteluun täytyy myös löytyä, etenkin nuorena.

 

[siffa]

Harri Hakkaraisen määritelmä on irrallaan otettuna todella huono, koska siihen löytyy saman tien lukuisia vasta-argumentteja. Jortikkaa mukaellen voisi Harri tulla itse selittämään mitä tarkoittaa.

On otettava aina tarkasteluun jonkin urheilulajin vaatima ominaisuus. Jääkiekossa luistelemaan opitaan vain luistelemalla, kiekon käsittelyä vai harjoittamalla sitä. Teemun esimerkin mukaisesti maalinteko opitaan, se ei ollut edes Teemulla lahjakuus. Pelinluku kehittyy vain pelaamalla. Taklaustaito on vaikea taito, jota on myös harjoiteltava paljon, että sen nopeassa pelissä oppii. Syöttämään opitaan harjoittelemalla syöttämistä. Jääkiekossa noiden kaikkien taitojen harjoittelemisen edellytyksenä on luistelutaito.