Brunberg kirjoitti:
HPK-TPS pelissä katselin kun TPS karvasi yhdellä nimellisesti ja omalla sinisellä oli neljän jätkän rivi metrin porrastuksella, en nyt dissaa TPS:ää, koska muutkin pelaavat ihan samalla tavalla mutta ei tuo kyllä pelille hyväksi ole.
Peli olisi ihan eri näköistä ja vauhtista jos tuo keskialueen paitsio olisi käytössä, linja olisi 10 metriä lähempänä vastustajan maalia kertaheitosta ja kiekonriistoja tulisi paljon enemmän. Mutta toisaalta ehkä myös läpiajoja kun syöttömatka lyhenisi ja keskialueen kyylääminen loppuisi. Ens kaudella vanhat säännöt kokonaisuudessaan takaisin, myös taklaukset.
Juuri näin. Laitoin oheisen tekstin ilmeisesti väärään ketjuun.
Mielestäni SM-liigan NHL:stä apinoiman "nollatoleranssissa" on pari perustavaa laatua olevaa ongelmaa.
1) Kaukalon koko ja siitä seuraava taklausten määrän lasku ja laadun muuttuminen.
NHL:n nollatoleranssi on pudottanut taklausten määrää, mutta ei niin radikaalisti kuin SM-liigassa. Isossa kaukalossa luonnollisia taklaustilanteita ei tule käytännössä muuten kuin silloin, kun puolustaja lähtee hakemaan kiekkoa kulmasta ja karvaaja taklaa puolustajaa. Keskimääräisessä ottelussa vain puolustajat ottavat taklauksia vastaan!
Näidenkin taklausten määrä on täysin riippuvainen miten paljon karvaajien estämistä annetaan tapahtua. Hannu Aravirran Pelicans oli ottanut käyttöön täysin systemaattisen kärkikarvaajien estämispolitiikan - kuitenkin ilman kontaktia. Pakki tai sentteri luisteleen jatkuvasti kärkikarvaajan edessä blokaten luistelulinjoja, jotta oma pakki pystyy hakemaan rauhassa kiekon. Jotta tämä toimii pitää 1-2-2 järjestelmän tehokkaasti muuntua oman siniviivan läheisyydessä 1-4 systeemiksi, jossa yksi pelaaja hakee kiekkoa ja kolme estävät karvaajia. Suoraan sanoen tuo ei näyttänyt yhtään paremmalta tai viihdyttävämältä kuin pahin kahvakiekkokaan.
Koska toista pelaajaa ei saa millään muotoa pitää kiinni tai ohjata mailalla on taklaaminen, varsinkin 1-1 tilanteissa, erittäin vaikeaa. Käytännössä ainoa tapa puolustaa on hitaasti valua kohti maalia ja odottaa apuja. Koska vastaan ei uskalla mennä, saati taklata, tämä vähentää huomattavasti pelin intensiteettiä. Jos edes punaviiva olisi yhä käytössä puolustjilla olisi auttavia mahdollisuuksia taklata keskialueella. Nyt ainoa mahdolliset taklauspaikat ovat silloin, kun vastustajan hyökkäys on pysähtynyt kulmapeliksi. Tällöin molempien pelaajien vauti on erittäin pieni ja taklaukset lähinnä tuuppaisuja.
Tällä taklausten yksipuolistumisella on muitakin seurannaisvaikutuksia - määrän vähenenmisen ohella. Nyt siis ainoat kunnon taklaukset tapahtuvat kovalla vauhdilla kiekkoa hakevia puolustajia vastaan. Ilman estämistä taklaaja on parhaimmillaan kerännyt vauhtia punaviivalta asti. Eli ne harvat taklaukset, jotka ottelussa tapahtuvat ovat sitäkin hurjemman näköisiä. Nollatoleranssihengessä noista taklauksista on helppo viheltää ryntäysjäähy. Tämä entisestäänkin vähentää pelin intensiteettiä.
2) Sääntöjen epäselvyys ja epäjohdonmukaisuus
Uutta linjaa on yritetty selventää näyttämällä esimerkkejä DVD levyllä. Kuitenkin jonkinlainen kiekottoman miehen estäminen on selvästi sallittu. Hyökkäyspään blokkipeli on sallittu. Samanmoinen blokki, joka aiheuttaisi jäähyn puolustajalle ei sitä aiheuta kulmapelissä blokkaavalle hyökkääjälle. Miksi näin? Puolustaja saa selvästi estää maalinedessä enemmän luistelulinjoja myös 1-1 tilanteissa. Miksi estämistä vihelletään enemmän ja on kielletympää silloin kun puolustaja estää hyökkääjää 1-1 tilanteissa, kuin silloin kun puolustaja estää hyökkääjää pääsemään käsiksi toiseen kiekolliseen puolustajaan?
Tuomareiden linja on poikennut pelistä toiseen. Jotkut viheltävät kaikki mahdolliset virheet ja oikeatkin taklaukset. Toiset antavat pienet koukut mennä läpi ja jopa välillä saa käyttää mailaa, kun toista pelaajaa ohjataan taklaukseen. Kaikki tämä tekee pelaajien työnteon vaikeaksi ja kyseisen päivän linjan haistelu vaatii nykyisellään melkein erän verran peliä, jos linja sattuu pysymään seuraavaa erään.
Jääkiekko tarvitsee selvät tulkintaohjeet, jossa myös kerrotaan milloin blokkaaminen ja estäminen on sallittua! Lainauksessa kerrotussa koripalossa säännöt ja niiden tulkinta on paljon paremmin ymmärrettävissä ja pelaajien on helppo mukautua kunkin päivän linjaan.
Jos sääntötulkinta säilyy alkukauden mukaisena uskon, että Pelicanssin tapainen systemaattinen kontaktiton luistelulinjojen peittäminen parilla-kolmella pelaajalla yleistyy räjähdysmäisesti ja aiheuttaa lisää pelin passivoitumista. Ennustan myöskin, että tulemme näkemään jenkkifutiksesta lainattua hyökkäyspeliä, jossa kiekollisen pelaajan edessä menee ns. blokkaaja kohti maalia pääasiallisena tavoitteenaan estää luistelulinjoillaan puolustajia pääsemästä kiekolliseen pelaajaan kiinni.
Kyseinen blokkaaja pystyy myös helposti tekemään maskia, jota ei nykysääntöjen mukaan saa siivota maalin edestä pois. Myös jos puolustaja ottaa kontaktia, blokkaaja voi heittää pitkälleen ja kalastaa jäähyn pakille. Ääritapuaksessa blokkaaja voi mennä maalille jopa peruuttaen, jolloin pakki ei edes voi tönäistä blokkaajaa jäähyn pelossa.
Yksi asia on varmaa. Sellaisena peliä kuin jääkiekko ei enää ole. Nykyinen peli tuo mukanaan omat ongelmansa, jotka johtuvat kaukolon liiasta tilasta tuomarointilinjaa nähden ja sääntöjen epäselvästä tulkinnasta. Myös tilanteeseen tullaan kehittämään uusia puolustus- ja hyökkäyspelitaktiikoita joiden vaikutusta pelin viihdyttävyyteen on vaikea etukäteen arvioida. Ai niin tämä on nyt varmaan sitä itkua mistä varoitettiin.
