cobol kirjoitti:...hyvinkin tulkinnallinen kiekottoman miehen taklaus palkittuna estämisjäähyllä on vienyt osaltaan otteluista tunnetta & hienoja tilanteita ja tuonut nykyisen jääkiekkon lähemmäksi peliä, jossa taklaukset ovat yhä harvemmassa. En rinnastaisi taklauspeliä ja mailalla kahvaamista toisiinsa muutenkaan.
Näinhän se tietysti on. Ja se tekeekin nollatoleranssista mahdottoman toteuttaa - jos vielä halutaan puhua jääkiekosta eikä kaukalopallosta.
Enpä malta olla vetämättä tähän vanhaa keskustelua Rautakorven Tapparasta, jolloin ainakin oma pääargumenttini kahvaussyytöksiä vastaan oli siinä, että Tapparan agressiivinen kiekoton pelitapa loi paljon kamppailutilanteita, jotka saattoivat (varsinkin vastustajan näkökulmasta) vaikuttaa kahvaukselta, vaikka kyse oli pääasiassa kamppailupelaamisesta. Toki kaksinkamppailujen seurauksena myös kahvaamista varmasti esiintyi enemmän kuin passiivisemmissa pelisysteemeissä.
Niin uudessa kuin vanhassakin SM-liigassa eniten kahvasivat aktiivista karvauspeliä yrittäneet "huonot" joukkueet ja vähiten kahvasivat passiivisesti kiekottomana pelanneet taitojoukkueet. Rautakorven Tappara ei kuulunut kumpaankaan ryhmään. Nollatoleranssi ei rankaise tylsän passiivisesti pelaavia huippujoukkueita eikä palkitse agressiivisia duunariporukoita hyvästä yrityksestä. Siten jääkiekko ajautuu kauemmaksi fyysisistä ja osin kaoottisistakin juuristaan. Suurin toivo lienee sääntötulkintojen lievenemisessä niin, että kamppailupelaamista taas sallittaisiin, mutta todelliset vauhdinpoistot mailalla jäisivät vähiin. Pahin pelko taas on, että tulkinnat lievenevät juuri toisinpäin...
PS. Perusongelma ihanteellisen normiston luomisessa on siinä, että enemmistö jääkiekkofanesta haluaisi kirkkain silmin pelata kaksilla eri sääntötulkinnoilla: omalle suosikille 80-luvun kanadalaissäännöillä ja vastustajalle nollatoleranssi naisjääkiekon taklauskiellolla höystettynä...
Viimeksi muokattu: