Onhan tämä syyllisten etsintä kieltämättä viihdyttävää, mutta ehkä syiden selvittäminen olisi vielä tärkeämpää. Perussyy romahdukselle oli varmaankin se, että markkinat katosivat Nokian alta hetkessä. Siis ne markkinat, jotka toivat rahat taloon. Sitten kun tilannetta lähdettiin paniikissa korjaamaan, tartuttiin epätoivoiseen ratkaisuun (MS) ja heitettiin hyvää rahaa huonon perään, kun ei ollut rohkeutta katsoa tilannetta suoraan silmiin.
Suuruuden ekonomialla laiva oli kasvanut mittoihin, joissa sen kääntäminen oli äärimmäisen haastavaa. Vallitsevien ismien ja kvarttaali-ajattelun nimissä rönsyt oli karsittu pois eikä riittävää puuhastelua "tulevaisuuden" toimialoilla ollut (vertaa "radiopuhelimet" "kumisaapasfirmassa").
Suunnilleen Kallasvuon aikana olisi johdolla yksinkertaisesti pitänyt olla palleja sanoa osakkeenomistajille, että nyt edessä on muutama vaikea ja tappiollinen vuosi, mutta onneksi kassa on vahva. Highend tarjonta ei tule tuomaan rahaa taloon odotetusti (Apple ja Anroid ehti varastaa hillopurkit). Koska tuotantorakenne on mitä on, niin uusi tarjonta tullaan rakentamaan lowend tuotteiden kautta "seuraavaan aaltoon".
Kaiken takana oli loppujen lopuksi kvartaalikapitalismin kääntöpuoli. Keskityttiin tekemään rahaa wanhoille omistajille ja unohdettiin nykysijoittajat (tosiasiassa loppupeleissä myös ne wanhat). Siinä kohtaa kun tappio oli jo osunut kohdalle tuplattiin ilman kunnon selkänojaa. Tuhlattiin järjettömästi resursseja siihen, että pysyttiin "samalla kierroksella" kilpailijoiden kanssa. Tosin näköyhteys oli jo kadonnut, joten turha vaiva.
Paha mennä sanomaan missä kohtaa se pallo putosi, mutta vaikka käyttöjärjestelmäpuoli ja kosketusnäytöt olisivat olleet kunnossa, niin kyyti olisi sittenkin saattanut olla kylmää. Loppujen lopuksi Nokiassa meni ohi se, mihin näitä päätelaitteita käytetään, ei niinkään se, mitä konepellin alta löytyy. Viimeistään MS-yhteistyö osoitti sen.
Suuruuden ekonomialla laiva oli kasvanut mittoihin, joissa sen kääntäminen oli äärimmäisen haastavaa. Vallitsevien ismien ja kvarttaali-ajattelun nimissä rönsyt oli karsittu pois eikä riittävää puuhastelua "tulevaisuuden" toimialoilla ollut (vertaa "radiopuhelimet" "kumisaapasfirmassa").
Suunnilleen Kallasvuon aikana olisi johdolla yksinkertaisesti pitänyt olla palleja sanoa osakkeenomistajille, että nyt edessä on muutama vaikea ja tappiollinen vuosi, mutta onneksi kassa on vahva. Highend tarjonta ei tule tuomaan rahaa taloon odotetusti (Apple ja Anroid ehti varastaa hillopurkit). Koska tuotantorakenne on mitä on, niin uusi tarjonta tullaan rakentamaan lowend tuotteiden kautta "seuraavaan aaltoon".
Kaiken takana oli loppujen lopuksi kvartaalikapitalismin kääntöpuoli. Keskityttiin tekemään rahaa wanhoille omistajille ja unohdettiin nykysijoittajat (tosiasiassa loppupeleissä myös ne wanhat). Siinä kohtaa kun tappio oli jo osunut kohdalle tuplattiin ilman kunnon selkänojaa. Tuhlattiin järjettömästi resursseja siihen, että pysyttiin "samalla kierroksella" kilpailijoiden kanssa. Tosin näköyhteys oli jo kadonnut, joten turha vaiva.
Paha mennä sanomaan missä kohtaa se pallo putosi, mutta vaikka käyttöjärjestelmäpuoli ja kosketusnäytöt olisivat olleet kunnossa, niin kyyti olisi sittenkin saattanut olla kylmää. Loppujen lopuksi Nokiassa meni ohi se, mihin näitä päätelaitteita käytetään, ei niinkään se, mitä konepellin alta löytyy. Viimeistään MS-yhteistyö osoitti sen.