Nielikäinen & VandenBusshe
Nyt, kun pöly on hieman laskeutunut, uskallan minäkin antaa puolueettoman näkemyksen kyseisestä tappelusta.
Olenko ihan väärässä jos sanon yleisten tappeluiden vähentyneen radikaalisesti parin viime kauden aikana? Näin on mielestäni tapahtunut ainakin NHL:ssä, johtuen toki suurelta osin sääntömuutoksien alta löytyvistä lainalaisuuksista. Niinpä goonius on tullut Eurooppaan, myös Suomeen, jossa seurajohtajat ottavat Pohjois-Amerikassa vähemmälle peliajalle jääneet kovanyrkit siipiensä suojaan. Osaltaan tähän vaikuttaa toki kanadalaiskulttuuri, jota on tuotu Suomeen eritoten Jokereiden Sheddenin ja HIFK:n Francisin mukana.
Joka tapauksessa, henkilökohtaisella tasolla minusta tuntuu, että liiga on antanut tietynlaisen vihreän valon goonihengelle. Ja miksipä ei olisi; spontaanit tappelut ovat - ja tulevat olemaan - osa globaalia jääkiekkoa. Suurin osa yleisöstä pitää siitä ja se tuo jääkiekkoon lisää markkina-arvoa. Positiivisia elementtejä löytyy pinnan alta vaikka kuinka paljon, mutta myös paljon negasävyistä sisältöä. Esimerkkinä nyt päällä oleva rikostutkinta, sanktiot ja näihin kohdistuva julkisuus.
Odotettu kohtaaminen Nielikäisen ja VandenBusshen välillä on saanut ehkä ironisiakin piirteitä, sillä liiga ei ole ollut tietoinen, miten tähän pitäisi suhtautua. Eikä pidäkään. Antaa nimittäin yleisön päättää. Mielestäni tappelun julkisuusarvo olisi voinut olla hieman pienemmällä skaalalla esitetty, mutta alitajunteisesti liiga ja joukkueet haluavat suuria jännitteitä jääkiekon ympärille. Se on selvä, sillä se tuo rahaa - ja mainetta. Goonikulttuuri on tervetullut lisämauste SM-liigaan, mutta täyden ohjeistetun toiminnan tyrmään hetimiten. On selvää, että yleisön haluama vääntö Nielikäisen ja VandenBusshen välillä oli jollakin tavalla kuitenkin ohjeistettua. Katsoi sitä mistä persfektiivistä tahansa. Pelissähän Nielikäinen haastaa, Shedden lupaa (nyökkää), ja VandenBusshe vastaa. Se ei mielestäni ole oleellista. Oleellista on se, miten Pasi Nielikäinen, tuo Nivalan kasvatti, pärjää kovaa VandenBusshea vastaan.
Sehän helvetti soikoon päättyi tasan!
Iso henkinen voitto HIFK:n Nielikäiselle, sillä hän uskalsi haastaa miehen, joka on lopettanut nyrkin iskullaan NHL-pelaajan (Kypreos?) uran. Todella hatun noston arvoinen näyttö siitä, ettei The Pasi ole todellakaan mikään suunpieksijä, pussy, vaan onhan mies oikeasti kova jätkä. Kunnioitus sementoitui jääkiekkopiireissä vankalle tasolle, koska suoritus VandenBusshea vastaan oli ennakkoluulottoman hieno.
Tappelulla on vaikutuksensa. Erityisesti sillä on vaikutuksensa jo seuraavassa paikallispelissä, johon HIFK:lla on henkinen yliote. Haluaako VandenBusshe profiloitua Nielikäisen tasoiseksi moukariksi, vai yrittääkö hän olla liigan ykkösnyrkki Sami Heleniuksen ohella? Selvää on ainoastaan vain se, että jännitteet Nielikäisen ja VandenBusshen välillä ovat lievästi sanottuna sähköiset. Liikutaan jo lisäsanktioiden rajamaastossa, mutta onko se tosiasiassa niin oleellista? Seuroilla on varmasti rahaa maksaa sakot - tuli niitä sitten miten paljon hyvänsä. Ja annetaanko niitä edes, jos liigasta on tullut tietyllä tapaa goonihenkisyyden perikuva? Spontaanit tappelut saadaan kuitenkin linkitettyä SM-liigaotteluiden sisään niinkin tukevan oloiselle pohjalle, mitä esimerkiksi Henry ja Crombeen esittivät tässä taannoin.
Yksi goonikin antaa joukkuepelaamiseen omanlaisensa rauhan. Hänen ei tarvitse välttämättä tapella, vaan gooni vie tähtipelaajiston uudelle tehotasolle siksi, koska hänen läsnäolonsa pelottaa. Hiljan virtautunut goonikulttuuri on tervetullut Suomeen. Se ei vie kiekollista tasoa alaspäin, vaan paremminkin se parantaa joukkueiden pelillistä kapasiteettia. Sen on myös vähempiosaisten siviili-ihmisten ymmärrettävä rikospoliisia myöten. SM-liiga halusi kulttuurin, vaikkei sitä ääneen olisikaan sanottu. Vihreä valo palaa edelleen, sillä goonikulttuuri valjastaa yleisön katsomoon. Kulttuurista pitävät myös suurin osa faneista.
