NHL Top 100: Jatkoaika listaa sata parasta suomalaista NHL-pelaajaa kautta aikojen – keskustelua listauksesta

[V-G-]

Muilla tietysti pidemmät urat mutta tasoltaan kovempi kuin Mikko Koivu tai Olli Jokinen. Väittäisin jopa että Saku Koivua kovempi.

Absoluuttiselta tasoltaan joo, kuten myös kovempi kuin Gretzky jne. mutta että relatiiviselta tasoltaan? Enpä kyllä tiedä. Ja siis Saku Koivua parempi? Koivu oli joskus tuolloin reilut 20 vuotta sitten häikäisevän hyvä NHL:ssä jossa jättiläismöröt saivat pelata todella kovaa. Nykyinen liiga perustuu nopeuteen kovuuden sijasta, noin karrikoiden, ja minä puolestani väitänkin, että jos prime-Sakun laittaisi nykyliigaan, puhuttaisiin hänestä koko sarjan top3 pelaajana.

Mua siis häiritsee tämä recency bias, jossa Ahot, Heiskaset ja muut laitetaan näiden absoluuttisten Suomi-legendojen edelle jo tässä vaiheessa uraa. Ei se Ahokaan ole vielä viivan alle saanut mitään enempää kerrytettyä, paitsi jos oikeasti vain verrataan pudotuspelimääriä.

 

[Animal]

Väitän että Aho on Suomen toiseksi paras sentteri kautta aikain.

Mahdollisuudet on olla uran päätyttyä jopa paras, vaikken siihen itse varsinaisesti usko.

Mun mielestä yksi syy, miksi Ahon voi rankata Jokisen ja M. Koivun edelle on tasaisuus. Aho on suorittanut äärimmäisen kovalla tasolla NHL:ssa tulokaskaudesta lähtien ja taso on pysynyt samassa myös pudotuspeliotteluissa. Ahon aikana Carolina on ollut myös kuusi viimeistä kautta kahdeksasta varsin solidi sarjan kärkijoukkue ja tasainen pudotuspelijoukkue. Aho on erityylinen pelaaja kuin Barkov, mutta oikeasti ei olla kovin kaukana, kun puhutaan pelaajan painoarvosta omalle joukkueelle ja tähtistatuksesta sarjan sisällä.

 

[Kuuukko]

Mahdollisuudet on olla uran päätyttyä jopa paras, vaikken siihen itse varsinaisesti usko.

Mun mielestä yksi syy, miksi Ahon voi rankata Jokisen ja M. Koivun edelleen on tasaisuus. Aho on suorittanut äärimmäisen kovalla tasolla NHL:ssa tulokaskaudesta lähtien ja taso on pysynyt samassa myös pudotuspeliotteluissa. Ahon aikana Carolina on ollut myös kuusi viimeistä kautta kahdeksasta varsin solidi sarjan kärkijoukkue ja tasainen pudotuspelijoukkue. Aho on erityylinen pelaaja kuin Barkov, mutta oikeasti ei olla kovin kaukana, kun puhutaan pelaajan painoarvosta omalle joukkueelle ja tähtistatuksesta sarjan sisällä.

Pleijareissa Aho on kyllä pitänyt hyvin tasonsa, Mikolla ollut melko rajukin kyykkäys ja Jokisella otanta on niin pieni että vaikea sanoa.

Mutta onhan Sepe viimeiset kuusi kautta painanut about ppg-tahtia (kuuden vuoden kokonaissaldo yli ppg). Tuohon OJ pystyi kahdella kaudella ja Mikko, vaikkakin hyvin erityylisenä pelaajana, ei kertaakaan. Eri aikakaudella Jokisella saattaisi toki kausi tai kaksi olla lisää. Aho on valittu kolme kertaa all-star otteluun, Mikko ja OJ kerran. Koivulla lisäksi tuo selke-finaali kertaa yksi. Koivulla kapteenivuosia 11, Jokisella 4. Sepellä tulee A olemaan rinnassa ainakin kunnes Carolinan oma MikkoKoivu, eli Jordan Staal lopettaa.

Jälleen kerran verrataan keskenään absoluuttisesti kovinta pelaajaa, jolla ura kesken (Aho) ja pitkiä komeita uria (Koivu & Jokinen). Seuraavan parin kauden aikana Aho saattaa jo syödä molemmat verrokit all-time pistepörssissä, mutta jos Ahon ura katkeaisi tähän päivään niin laittaisin kyllä hyvin mielin jo Koivun ja Jokisen edelle.

 

[ralph cox]

Olennaista varmaankin se, että ovat hyvin samanlaisilla sijoilla kokonaislistauksessa. Niin kuin omasta mielestäni pitääkin.

 

[Nick Neim]

Etenkin Jokinen oli parhaimmillaan aivan jäätävän kova pelaaja, ja vaikuttaa myös todella aliarvostetulta.

Samaa mieltä. Jokisen todelliset huippuvuodet tosin jäivät lyhyeksi, mutta onhan tuo työsulun jälkeinen aika heikossa Panthersissa aika vakuuttavaa jälkeä, kun kolmen kauden otannalla:

- NHL:n 15. tehokkain pelaaja ja 8. tehokkain sentteri
- 3x sisäisen pistepörssin voitto, 33 pisteen, 29 pisteen ja 9 pisteen erolla
- noilla kolmella kaudella Floridassa Jokisen lisäksi 60 pisteen ylittäjiä oli Horton 2x, 50 pisteen ylittäjiä Stumpel 2x ja Nieuwendyk 1x
- Florida oli runkosarjassa noilla kausilla sijoilla 21, 21 ja 22

Vastaavasti Aho viimeisen kolmen kauden otannalla joita voi pitää hänen osalta ihan hyvänä pätkänä:

- NHL:n 25. tehokkain pelaaja ja 12. tehokkain sentteri (Reinhart merkattu sentteriksi, eli tavallaan voisi laskea Ahon olevan 11. tehokkain sentteri jos huomioidaan puhtaat sentterit)
- 2x sisäisen pistepörssin voitto, 12 pisteen ja 22 pisteen erolla, sekä yksi kakkossija hävittyään Necasille 4 pisteellä
- noilla kausilla Carolinassa Ahon lisäksi 60 pisteen ylittäjiä mm. Svechnikov, Teräväinen, Necas, Burns ja Jarvis sekä 50 pisteen ylittäjiä mainittujen lisäksi myös Trocheck ja DeAngelo, eli taustatuki huomattavasti laajempaa
- Carolina oli runkosarjassa noilla kausilla sijoilla 3, 2 ja 3

Jos tosiaan otetaan huomioon maalimäärien kehitys ja työsulun jälkeinen aika vs. nämä 2020-luvun vuodet, niin homma tasoittuu entisestään. Ei isosti, mutta kuitenkin. Viimeisimmän kolmen kauden maalikeskiarvot ovat kaikki korkeampia kuin yksikään Jokisen kausista, joskin tuo 05-06 kausi on maalimäärien osalta jo lähellä näitä viime vuotisia.

Ainoa tosiaan mikä Ahoa selkeästi Jokisen ohi vetää, on pudotuspelit ja tasaisuus. Itse ainakin pidän Jokisen parhaimpia vuosia vielä napsun Ahon nykyisiä vuosia edellä, joskin Aho on jo hyvin lähellä ja eihän piste-ennätyksessäkään ole kuin pari hassua pistettä eroa, jos pelkkiä pisteitä tuijottaa eikä huomioi mitään muita muuttuvia tekijöitä lainkaan. Ainoa selkeämpi Ahoa puoltava seikka on se, että Aho on jo nyt pelannut tuolla huipputasolla Jokista pidemmän pätkän ja Aholla on näyttöjä pidemmältä ajalta, kun Päälliköllä se todellinen huippu jäi vain muutaman kauden mittaiseksi. Tavallaan olen samaa mieltä kyseenalaistuksesta voiko Ahoa heittää Jokisen ohi vai ei, mutta en kyllä toisaalta osaa sitä ihan hirveänä vääryytenäkään pitää, että Aho on jo nyt noussut Jokisen ohi.

E: No itseasiassa vertailu meni siinä mielessä vituiksi, että osuihan tuohon Aholle tuo vähän (eikä sekään siis mikään floppikausi) heikompi välikausi ja noiden Ahon vajaiden kausien osalta vertailu olisi ehkä ollut reilumpi. Ja todennäköisesti hieman lähempänäkin Jokista. En jaksa alkaa laskea uusiksi, pointti nyt kuitenkin tuli selville noillakin kausilla.

 

[MA8]

Mua siis häiritsee tämä recency bias, jossa Ahot, Heiskaset ja muut laitetaan näiden absoluuttisten Suomi-legendojen edelle jo tässä vaiheessa uraa. Ei se Ahokaan ole vielä viivan alle saanut mitään enempää kerrytettyä, paitsi jos oikeasti vain verrataan pudotuspelimääriä.

Tähän varmaan vaikuttaa se, että eri käyttäjät ovat tulkinneet tätä aihetta eri tavalla. Joku listaa sata suurinta Suomi-legendaa, joku toinen sata hienointa NHL-uraa, ja joku taas sata parasta pelaajaa.

Ainakin itselläni nuo kolme ovat jossain määrin eri asioita. Sami Helenius mahtuu varmasti Suomi-legendojen listalle, mutta hänen NHL-uransa ei ollut kauhean pitkä eikä meriiteistä rikas. Aki Berg taas pelasi pitkän ja hienon uran - yli 600 peliä runkosarjassa - mutta ei hän koskaan ollut pelaajana kovin lähellä NHL:n huippua.

Sitten taas joku nuori pelaaja voi olla pelaajana todella lähellä NHL:n huippua, vaikka ura on toistaiseksi lyhyt, ja nimi Suomessa melko tuntematon.

 

[Denverin Munasyndi]

Aho on valittu kolme kertaa all-star otteluun, Mikko ja OJ kerran.

Tästä nalkutan säännöllisesti, mutta aikakaudet ovat tämän osalta erityisen huonosti keskenään verrattavissa ja tähdistöottelun yleinen merkitys on myös kyseenalainen. Kuten olen aikaisemmin sanonut, pelaajat teeskentelevät loukkaantumisia välttääkseen tähdistöotteluja, joten niillä ei saa olla mitään painoarvoa tämänkaltaisissa listauksissa. Jos kyseessä on kaksi käytännössä samoina vuosina pelannutta pelaajaa, joista toisella on viisi tähdistöottelua ja toisella yksi, niin todennäköisesti muitakin eroja löytyy.

 

[juba]

Reijo Ruotsalainen aivan väärällä sijalla. Omalla listallani neljäs joka on lähempänä totuutta.

 

[JKyykka]

Reijo Ruotsalainen aivan väärällä sijalla. Omalla listallani neljäs joka on lähempänä totuutta.

No sehän näissä listauksissa on se hauska juttu, että ei ole mitään totuutta. Millä perusteella muuten laitat Ruotsalaisen esim. Rinteen, Raskin ja Kipperin edelle? Tai Rantasen?

 

[juba]

No sehän näissä listauksissa on se hauska juttu, että ei ole mitään totuutta. Millä perusteella muuten laitat Ruotsalaisen esim. Rinteen, Raskin ja Kipperin edelle? Tai Rantasen?

Jari Kurri
Teemu Selänne
Reijo Ruotsalainen
Esa Tikkanen
Teppo Numminen
Saku Koivu.
Jyrki Lumme
Jere Lehtinen
Aleksander Barkov.
Mikko Rantanen

Tuossa listani uudestaan. Oho olinkin sijoittanut kolmanneksi vaikka Tikkanen on mielestäni parempi. Listalla näkyy etten pidä maalivahteja jääkiekkoilijoina . Toki sitten erillisillä listoilla heistäkin voi puhua. Lisäksi arvostan puolustajia enemmän kuin hyökkääjiä. Jos ei katso pelin kehitystä vaan arvioi oman aikansa mukaan niin ottaisin joukkueeseen Ruotsalaisen ennen Rantasta.

 

[larzzon]

NHL:n tämän hetken suomalaiset ovat parempia pelaajia isommissa rooleissa mitä koskaan aiemmin. Ei ole ollut yhtä hyvää suomalaista NHL-sentteriä kuin Barkov tai edes Aho. Ei ole ollut parempaa pakkia kuin Heiskanen.

Ei tässä ole kyse recency biaksesta, vaan yksinkertaisesti siitä, että tällä hetkellä änärissä pelaa saatanan kovia suomalaisia. Kyllä tämä luultavasti myöhemmin ymmärretään, mutta urapisteitä tuijottamalla helposti unohtuu, että aiemmat suomalaiset tähtipelaajat olivat paljolti aseenkantajia tai sitten kukkoja tunkiolla, eli toisin sanojen vaivaiskoivuja suolla eli toisin sanojen tähtipelaajia heikoissa joukkueissa.

Sebastian Aho on pelannut yhdeksässä kaudessa aika saman määrän pudotuspelejä kuin Saku Koivu urallaan. Runkosarjaa likemmäs ppg. Ja ne reilut 70 pudotuspeliottelua aika kovalla tasolla myös. Tietysti paljon odottamatontakin voi sattua, Saku Koivu on siitä itse hyvä esimerkki, mutta kyllä Ahon uran alku on nousukulmaltaan ollut sellainen, että on ihan kohtuullista olettaa, että kun ura laitetaan pakettiin, se on ollut Barkovin jälkeen toiseksi kovin suomalaissentterin NHL-ura. Ihan mahdollisuuksien rajoissa, että toiseksi kovin suomalaishyökkääjän NHL-ura.

Kannattaa nauttia matkasta. Yleensä ottaen.

 

[Kuuukko]

Tästä nalkutan säännöllisesti, mutta aikakaudet ovat tämän osalta erityisen huonosti keskenään verrattavissa ja tähdistöottelun yleinen merkitys on myös kyseenalainen. Kuten olen aikaisemmin sanonut, pelaajat teeskentelevät loukkaantumisia välttääkseen tähdistöotteluja, joten niillä ei saa olla mitään painoarvoa tämänkaltaisissa listauksissa. Jos kyseessä on kaksi käytännössä samoina vuosina pelannutta pelaajaa, joista toisella on viisi tähdistöottelua ja toisella yksi, niin todennäköisesti muitakin eroja löytyy.

Samaa pohdintaa kävin tuon suhteen, kunnes Koivun kohdalla eliteprospectissa oli mainittu "NHL All-Star Game (Selected, did not play)". Toinen asia sitten jos on ihan oikeassa loukissa ollut jo valintojen aikaan.

 

[Vatanen]

Aika aikaisin tuli Tikkanen listauksessa verraten monen palstalaisen näkemykseen.

 

[Animal]

Nyt meni JA:n listauksessa arvio niin päin helvettiä kuin voi mennä.

 

[Nick Neim]

Eli Tikkasen edellä listassa ovat vielä jäljellä satunnaisessa järjestyksessä

Kurri
Selänne
Barkov
Kiprusoff
Rinne
Rask
Numminen
Rantanen
Lehtinen
S. Koivu
Timonen

Jääköhän sitten Koivu vai Timonen TOP10 ulkopuolelle, vai alkaako sieltä kohta tulemaan vastaan jo ensimmäistä jäljellä olevaa maalivahtia.

 

[Reds72]

Minä en heittämällä saa Tikkasen edelle kuin Kurrin ja Selänteen. On kyllä isoin yllätys, että ei top 10:ssä ole. Tikillä on kuitenkin 5 Stanley Cupia ja playoffmaaleissa jaettu 15. sija Ovechkinin ja Marleaun kanssa.

 

[Kruuvamies]

Minä en heittämällä saa Tikkasen edelle kuin Kurrin ja Selänteen. On kyllä isoin yllätys, että ei top 10:ssä ole. Tikillä on kuitenkin 5 Stanley Cupia ja playoffmaaleissa jaettu 15. sija Ovechkinin ja Marleaun kanssa.

Minusta Tikkanen on yhtä selvä kolmonen kuin Kurri ja Selänne ovat ykkönen ja kakkonen.

 

[Barcelona]

Mitä enemmän tässä on Tikkasen uraa ja menoa muistellut, niin sitä enemmän on tullut fiilis että saattaisi ehkä ansaita sen pronssisijan tällä listalla. Oli omalla listalla sijalla kuusi, mutta pakko se on tunnustaa että omaan Tikin arvostukseen vaikutti hänen kaukalon ulkopuolinen meno. Mutta Tikkanen voitti kaksi kannua kun pelasi joukkueensa ykkösketjussa ja kaksi kannua kun pelasi kakkosessa. Siinä on enemmän palkintoja kuin suomalaisveskareilla Vezina Trophyjä yhteensä.

 

[Animal]

Mitä enemmän tässä on Tikkasen uraa ja menoa muistellut, niin sitä enemmän on tullut fiilis että saattaisi ehkä ansaita sen pronssisijan tällä listalla. Oli omalla listalla sijalla kuusi, mutta pakko se on tunnustaa että omaan Tikin arvostukseen vaikutti hänen kaukalon ulkopuolinen meno. Mutta Tikkanen voitti kaksi kannua kun pelasi joukkueensa ykkösketjussa ja kaksi kannua kun pelasi kakkosessa. Siinä on enemmän palkintoja kuin suomalaisveskareilla Vezina Trophyjä yhteensä.

Ei kolmonen varmaan väärin olisi, mutta itse sijoittaisin hänet sijoille 4-8. Barkov edelle, mutta muiden kohdalla pitäisi sitten raapia enemmän päätä.

Todettakoon kuitenkin se, että tämä on Jatkoajan toimitukselta erinomainen kesäartikkelisarja. Herättää kivasti keskustelua ja homma pyörii jääkiekon, eikä minkään semipoliittisen väännön ympärillä.

Ilmaisena vinkkinä, niin ensi kesäksi sitten sama maajoukkuepelaajista ja seuraavalle liigapelaajista. Sen jälkeen voidaankin varmaan aloittaa jo uusi kierros änärin kohdalla, kun muutama nykyura on paketissa, uusia tähtiä on syttynyt tai vyöllä on jollain enemmän meriittejä.

 

[JJLehto]

Huumorilistaushan siitä sitten tuli, oodi runkosarjajyrille. Halvalla menee voitot: jos Mitch Marner olisi suomalainen, hän olisi vielä tulossa tuon tuomariston listalla.

 

[Loorz15]

Kyllähän Tikkasen jättäminen top 10 ulkopuolelle syö uskottavuutta tältä listalta.

 

[Ciccarelli]

En tiedä olinko ainoa jota vitutti tuossa Tikin tekstissä olevat virheet vuosiluvuissa;
”Floridasta Tikkanen siirtyi puolessa välissä kautta 1996–97 vielä Washington Capitalsiin. Capitals pelasi erinomaisesti ja selvisi Stanley Cup -finaaleihin asti, mutta omaa dynastiaansa rakentanut Detroit Red Wings voitti mestaruuden suoraan neljässä ottelussa.

Rangers teki sopimuksen vapaana agenttina olleen Tikkasen kanssa, mutta kausi 1997–98 oli pettymys. Tehoja ei syntynyt ja loukkaantuminen 32 ottelun jälkeen päätti kauden ja samalla Tikkasen NHL-uran.”

 

[Rantojen mies]

Tuossa sen näkee, miten helposti tällaisten pelaajien kohdalla mennään miinaan, kun työkalupakissa on pelitaitojen lisäksi myös muita avuja. Väitän, että Tikkanen olisi ollut listalla korkeammalla, jos häntä ei muistettaisi rottailuistaan, vaan arvostelussa olisi pelkät "pelilliset" taidot ja tulokset.

Samahan on esim Marchandin kohdalla.

 

[#7]

Tikkasen kohdalla kuitenkin muistettava, että uraan mahtui muutaman hyvän kauden lisäksi monta hyvinkin keskinkertaista. Kun aiemmin on keskusteltu uran ja huipputason välisistä painotuksista, on mielestäni aivan perusteltua pohtia, riittääkö aivan terävimpään kärkeen listalla. Tehopistevertailussa aikakausi ja pelikaverit ovat totta kai korostaneet hyökkäysosaamista liikaa suhteessa nykypelaajiin ja ne suurimmat maineteot ovat 80- ja 90-luvun taitteelta.

Tikkanen oli parhaimmillaan erittäin hyvä, mutta ei koskaan aivan terävintä kärkeä ja useita heikkoja kausia mahtui uraan myös. Ymmärrän listasijan oikein hyvin.

Edit. Kiireessä jäi viesti hieman kesken. 90-luvun Tikkasen peliesityksiä nähneenä, paljon oli puolivillaista hiihtelyä, tyhmiä jäähyjä ja laiskaa pelaamista. Todella epätasainen pelaaja, joskin loukkaantumiset painoivat. Hieman uskallan epäillä, ettei Tikkasta top kolmoseen nostavat ole hänen uraansa kovin tarkoin seurannut ja siksi yksittäiset highlightit tai kaudet korostuvat liikaa ja siitä helposti seuraa yliarvostusta.

 

[Animal]

Tikkanen oli parhaimmillaan erittäin hyvä, mutta ei koskaan aivan terävintä kärkeä ja useita heikkoja kausia mahtui uraan myös. Ymmärrän listasijan oikein hyvin.

Tikkasen ura kesti NHL:ssa 13 kautta ja niistä keskinkertaisia tai heikkoja oli ihan maksimissaan kolme. Niistäkin viimeisellä Rangersissa oli kroppa täysin rikki. Tiki pelasi uransa aikana 13 kaudella pudotuspelejä, joista 5 mestaruutta ja 6 kertaa finaaleissa. Kahdeksan kertaa meni pleijareissa ns. pitkälle. Ura alkoi tulokkaana pudotuspeleistä ja tuolloin ei pelannut yhtään peliä runkosarjassa.

Tuo ei vaan pidä paikkansa, että Tikkasella olisi ollut keskinkertaisia ja heikkoja kausia jotenkin paljon.