NHL Top 100: Jatkoaika listaa sata parasta suomalaista NHL-pelaajaa kautta aikojen – keskustelua listauksesta

  • 93 995
  • 710

Kuuukko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Selänteen kohdalla toki on hyvä muistaa, että pudotuspelejä alkoi kertymään vasta vanhoilla päivillä. Prime Selänne olisi hyvin todennäköisesti pelannut huomattavasti tehokkaammin.
Tämä on mielenkiintoinen nosto. Teemun primen voisi sanoa kestäneen Jets-ajan ja ensimmäisen Anaheim-pätkän. Noina yhdeksänä vuotena pelasi vain kolmesti pleijareissa, joissa tehoja tuli lähes pinna per peli (21o, 13+7=20). Sharks ja Avs-vuodet oli haastavia ja siellä ne pahimmat playoff-kyykkäyksetkin tuli, mutta jälkimmäisellä Anaheim-stintillä oli taas ihan hyviä playoff-keväitä, poislukien ehkä 2008-09, mutta vielä 2010-11 playoffeissa teki kovaa jälkeä, vaikka yhteen kierrokseen jäikin.

Mutta ehkä Kurri menee silti edelle. Oli kuitenkin se puuttuva palanen maailman parhaan rinnalla ja ensimmäinen todellinen suomalainen superstara. Selänne ei tosin kauaksi jää.
 

ralph cox

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, AS Roma, Blues
Kurrista aika harva muistaa sitä, että pelasi Gretzkyn kanssa puolustuspäässä sentterin ruutua, ja Gretzky kevyempää laitahyökkääjän paikkaa (sitäkin kärkkyvänä). Kentässä laitahyökkääjien velvoitteet olivat erityiset, kun toisena puolustajana hääri Coffey, joka meni puolustusasenteen puolesta ehkä Erik Karlssonistakin ohi.
 

#7

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Tämä on mielenkiintoinen nosto. Teemun primen voisi sanoa kestäneen Jets-ajan ja ensimmäisen Anaheim-pätkän. Noina yhdeksänä vuotena pelasi vain kolmesti pleijareissa, joissa tehoja tuli lähes pinna per peli (21o, 13+7=20). Sharks ja Avs-vuodet oli haastavia ja siellä ne pahimmat playoff-kyykkäyksetkin tuli, mutta jälkimmäisellä Anaheim-stintillä oli taas ihan hyviä playoff-keväitä, poislukien ehkä 2008-09, mutta vielä 2010-11 playoffeissa teki kovaa jälkeä, vaikka yhteen kierrokseen jäikin.

Mutta ehkä Kurri menee silti edelle. Oli kuitenkin se puuttuva palanen maailman parhaan rinnalla ja ensimmäinen todellinen suomalainen superstara. Selänne ei tosin kauaksi jää.
Ja sekä Anaheim että Winnipeg olivat yhden ketjun surkimuksia, eikä helppoja pelejä kertynyt.

Kurria pidän itse kovinpana, mutta Selänne oli huipputasollaan todella kova. Ehkä uran jälkeinen sekoilu vaikuttaa tai muisti on lyhyt, mutta vaikuttaa yllättävää kyllä jopa aliarvostetulta Selänne suhteessa nykyisiin huippuihin. Kuitenkin moninkertainen maalikuningas, pari pistepörssin kakkossijaa, joista toinen Marion takana ja toinen peak-Jagrin. 97-98 dominoi änäriä ilman Kariyaa ennen loukkaantumista, eikä apuja todellakaan tullut muusta joukkueesta. Polvivaivojen jälkeen palasi vielä kovalle tasolle, mutta 35+ ei ole enää aivan optimaalinen ikä jääkiekkoilijalle. Muusta eli jääkiekon ulkopuolisesta toiminnasta voi olla montaa mieltä, mutta parhaimmillaan paras suomalainen ikinä, koko uraa peilaten Kurrin jälkeen toisena.
 

ralph cox

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, AS Roma, Blues
Kaikkien aikojen parhaan pelaajan spekulointi on todella monisäikeinen juttu. Kansainvälisissä listauksissa Gretzky ja Lemieux kuuluvat hyökkäyspelin neroina oikeutetusti keskusteluun kaikkien aikojen parhaasta pelaajasta. Samoissa spekulaatioissa pyörivistä Howe ja Orr ovat ihan toista luokkaa puolustussuunnan pelaajina, ja myös nykyhuippu McDavid on paljon vahvempi puolustuspelaaja kuin Gretzky tai edes Lemieux. Ennustan, että Jatkoaika nimeää Selänteen kaikkien aikojen parhaaksi suomalaiseksi NHL-pelaajaksi, eikä sekään vääryys ole.
 
Viimeksi muokattu:

MA8

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK
Tehdäänpäs sitten oma TOP20, kun sattuu olemaan mielenkiintoinen aihe. Kuten täällä on jo moneen kertaan todettu, parhaita NHL-pelaajia voidaan arvioida monella tavalla: millä tasolla pelaaja pelasi huipulla ollessaan, kuinka pitkän uran pelasi, ja mitä kaikkea voitti urallaan. Pisteet on huono tapa laittaa pelaajia järjestykseen, mutta monet muut tavat ovat vielä huonompia. Tutkin vähän tilastoja ennen listan laatimista, kun muisti on varsinkin näin vanhemmiten erehtyväinen. Aika monen pelaajan prime näyttäisi kestävän tuollaiset viisi kautta.

Kaava on vielä usein sama: ensin 1-3 kautta totuttelua NHL-vauhtiin, sitten viisi uran tehokkainta kautta aika lailla putkeen, ja sitten vielä muutama kausi heikommilla tehoilla. Heikompaan jaksoon osuu usein siirto johonkin toiseen joukkueeseen, jossa annetaan vielä uusi mahdollisuus. Tyypillisesti ura ei tuosta kuitenkaan enää nousuun lähde, vaan edessä on paluu Eurooppaan. Esimerkiksi Teräväisen ura on varsin hyvin noudattanut tuota kaavaa, ja jos historia toistaa itseään, edessä on vielä kolme kautta Chicagossa laskevin tehoin ja sitten paluu Eurooppaan. Sitten taas joku Ruuttu hyppäsi suoraan huipulle ja nuo uran viisi parasta kautta olivat myös viisi ensimmäistä.

Keräsin jokaiselta kenttäpelaajalta viisi tehokkainta kautta, ja skaalasin ne 82 ottelun runkosarjaan. Tämä antaa mielestäni melko hyvän kuvan siitä, millainen pelaaja parhaimmillaan oli kyseessä, kuitenkin siten, että mikään suonenveto ei liikaa korostu. Pitkä ura sitten nostaa sijoitusta, samoin kuin kyky tehdä muutakin kuin pisteitä. Puolustajan pisteet on "arvokkaampia" kuin hyökkääjän, jne. Kyllä te tiedätte. Alla on listattuna pelaaja, uran prime-vaiheen tehot skaalattuna 82 otteluun, joitakin muita ansioita, sekä lyhyet perustelut. Vaikeaa tämä on, ja moni pelaaja voisi hyvin vaihtaa paikkaa listalla. Syöttöjen ja maalien määrä ei välttämättä osu suoraan yksiin pistemäärän kanssa johtuen pyöristyksistä.

  1. Jari Kurri 82. 64 + 66 = 131, 5 x Stanley Cup, Hall of Fame, 1 x Lady Byng, 1 X Rendez-vous, 2 X 1. All Stars, 3 x 2. All Stars, 1 x Selke finalisti, 6 x pudotuspelien pistepörssin TOP10:ssä, parhaimmillaan toinen, näitä voisi luetella loputtomiin. Kurri oli nimellisesti laitahyökkääjä, mutta hoiti sentterin puolustusvelvoitteet, jotta Gretzkylle jäi vapaat kädet hyökätä. Nykypelaajista Kurri muistutti eniten Barkovia, yhtäläisyyksiä on itse asiassa aika paljonkin. Eroina ehkä lähinnä laukaus, joka oli Kurrilla parempi, toisaalta Barkov on hieman taitavampi mailankäsittelijä.
  2. Teemu Selänne 82. 56 + 58 = 114, 1 x Stanley Cup, Hall of Fame, 1 x Calder, 2 x 1. All Stars, 2 x 2. All Stars, 3 x Maurice Richard, pudotuspelien pistepörssin 10. 2007. Selänteelläkin riittää meriittejä, ja niiden merkitystä korostaa se, että Selänne saavutti kaiken tuon sentterinään milloin Aleksei Zhamnov, milloin Steve Rucchin. Toki ympärillä oli välillä hyviäkin pelaajia, kuten Kariya ja Housley, mutta aika yksin sai Selänne usein joukkuettaan vetää perässä.
  3. Aleksander Barkov 82. 35 + 61 = 96, 1 x Stanley Cup, 2 x Selke, 3 x Selke finalisti, 1 x Lady Byng, pudotuspelien pistepörssin 5. 2024. Maailman paras puolustava hyökkääjä ja mestarillinen kiekonriistäjä, joka tekee myös mukavasti pisteitä. Tänä keväänä kasvoi vielä voittajaksi. Jos ura jatkuu samanlaisena, saattaa nousta tämän listan kärkeen.
  4. Esa Tikkanen 82. 30 + 49 = 79, 5 x Stanley, 4 x Selke finalisti, 1 x Rendez-vous, pudotuspelien pistepörssin 4. 1988, 5. 1990 ja 12. 1991. Tikkanen oli synnynnäinen voittajatyyppi ja ratkaisija, Clutch Player, kuten Pohjois-Amerikassa sanovat. Nuori Esa Tikkanen hyökkäsi röyhkeästi ja tehokkaasti kuin Sebastian Aho, puolusti kuin Jere Lehtinen, agitoi ja hämmensi kuin Jarkko Ruutu, ja kaiken lisäksi nosti tasoaan tärkeissä peleissä kuin Miro Heiskanen. Voiko sitä enempää vaatia? Taso huomattiin Edmontonin ulkopuolellakin, ja kun NHL kasasi 1987 parhaan mahdollisen joukkueen pelaamaan Neuvostoliittoa vastaan, Tikkanen oli joukkueessa - ykkösketjussa. Tähtikentällisiin ei haalarimiehellä ollut asiaa, vaikka pisteitäkin syntyi primessä ihan mukavasti, mutta kun piti voittaa kommunistit, Tiki oli mukana ja isossa roolissa. Tikkanen hyötyi toki siitä, että sai pelata pari kautta ysiysin rinnalla, mutta kaudella 90-91 Tiki oli Edmontonin paras pistemies sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä, vaikka joukkueessa oli edelleen mm. Mark Messier. Valitettavasti loukkaantumiskierre pilasi luistelun vain hieman yli 25-vuotiaana, ja Tikin prime jäi varsin lyhyeksi. Muutoin saattaisi olla tällä listalla ylempänä.
  5. Mikko Rantanen 82. 44 + 59 = 103, 1 x Stanley, 1 x 2. All Stars, pudotuspelien pistepörssin 5. 2022. Rantanen takoo hurjia pisteitä kaudesta toiseen, ja on osoittanut olevansa voittajatyyppiä. Voisi olla listalla ylempänäkin, ja todennäköisesti tulee nousemaan ylemmäs. Ykköspaikalle päästäkseen pitäisi kokonaisvaltaista peliä hieman kehittää. Näkemissäni peleissä, joita on kuitenkin ihan reilusti, Rantanen on ollut dominoivan pelaajan sijaan mieluumminkin väläyttelijä, joka on usein jokseenkin näkymätön, kunnes alustaa maalin huikealla suorituksella tai laittaa itse laatan pussiin. Mitä tapahtuisikaan, jos saisi tasaisuutta otteisiinsa ja alkaisi dominoida taitojen edellyttämällä tavalla?
  6. Miikka Kiprusoff, 1 x Vezina, 1 x Jennings, 1 x 1. All Stars. Rankkaan Kiprusoffin Suomen kaikkien aikojen parhaaksi veskariksi, koska nosti pitkälti yksi joukkueensa finaaliin asti. Sinänsä veskaripelin analysointi ei kuulu vahvuuksiini, joten jätetään tämä tähän.
  7. Tuukka Rask, 1 x Stanley, 1 x Vezina, 1 x 1. All Stars. Taitaa olla lähinnä makuasia, mihin järjestykseen nämä kolme veskaria laittaa, mutta nostetaan nyt Rask tähän väliin.
  8. Pekka Rinne, 1 x Vezina, 1 x 2. All Stars
  9. Jere Lehtinen 82. 26 + 30 = 57, 1 x Stanley, 3 x Selke, 6 x Selke finalisti. Lehtinen oli paljon pisteitään parempi pelaaja, ja tätä korostaa se, että pisteet vielä syntyivät pääosin kahvakiekkoaikakaudella. Teki tilaa tähdille, pilasi vastustajan peliä, ja iski aika ajoin maalejakin. Merkitystä joukkueelle kuvastaa se, että Dallas on jäädyttänyt Lehtisen paidan.
  10. Miro Heiskanen 82. 10 + 44 = 54, pudotuspelien pistepörssin 3. 2020. Moni on varmasti sitä mieltä, että Heiskanen ei vielä kuulu Nummisen ja Timosen edelle. Omasta mielestäni Heiskanen on kuitenkin selkeästi parempi puolustaja ja lähempänä maailman kärkeä kuin Numminen ja Timonen koskaan. Klingbergin lähdön jälkeen Heiskanen on päässyt pelaamaan YV:tä, ja siltä ajalta tuo 82 ottelun saldo on keskimäärin 69 pistettä. Tämä on mielestäni Miron todellinen taso, jolla tulee pelaamaan seuraavat 10 kautta, jos kummempia loukkaantumisia ei tule. Profiililtaan Heiskanen on varsin samanlainen puolustaja kuin Numminen, mutta luistelunopeus on aivan eri tasoa, mikä mahdollistaa riskittömän mutta tehokkaan hyökkäysten tukemisen. Eväitä olisi helposti jopa 80 tai 90 pisteeseen, mutta Miro ajattelee peliä aina ensin puolustuksen kautta. Lisävahvuutena on kyky nostaa tasoa pudotuspeleissä, jollaisesta Numminen ja Timonen eivät antaneet näyttöjä.
  11. Teppo Numminen 82. 12 + 39 = 51. Numminen oli elegantti puolustaja, joka loisti pelin kaikilla osa-alueilla (ehkä nyt aggressiivista taklauspeliä lukuun ottamatta). Parasta hänen pelissään oli kuitenkin virheettömyys: Numminen löysi aina oikean ratkaisun, ja toteutti sen kylmän viileästi, ilman virheitä. Näkemistäni suomalaispakeista vain Karalahti ja Heiskanen ovat kyenneet edes likimain samantasoiseen virheettömyyteen (Marko Kiprusoff oli myös lähellä ennen P-Amerikan reissuaan). Ainoa poikkeus on Naganon olympialaisten välierä, jossa Bure nöyryytti Nummista toistuvasti; tässä oli kuitenkin lieventävänä seikkana puolustajapari, johon Numminen ei välttämättä voinut täysin luottaa.
  12. Kimmo Timonen 82. 12 + 40 = 52, 1 x Stanley. Timonen oli sulava luistelija, joka lyhyestä varrestaan huolimatta selvisi kelvollisesti myös omassa päässä. Parhaimmillaan Timonen toki oli hyökkäysalueella ja YV-pelissä. Stanley Cup tuli uran viimeisellä kaudella seiskapakkina, eikä se papereissani riitä nostamaan Timosta suoritusvarmemman Nummisen edelle. Mutta huikea pelimies ja huikea ura joka tapauksessa.
  13. Saku Koivu 82. 23 + 54 = 76. Saku Koivu kuuluu niihin pelaajiin, jotka olisivat listalla paljon ylempänä, jos terveys olisi kestänyt paremmin. Itse asiassa Koivulla oli eväät nousta jopa tämän listan kärkeen, mutta polven hajoaminen toisella kaudella vei luistelusta terän, eikä kohta puhjennut syöpä ainakaan edesauttanut asiaa. Joutui vielä pelaamaan uransa primen kahvakiekon aikakaudella, mikä söi erityisesti Koivun kaltaisen pienen taitopelaajan pisteitä. Koivu ei toki ollut mikään yksipuolinen pistenikkari, vaan mitään pelkäämätön sitkeä taistelija, joka menestyi kaksinkamppailuissa paljon kokoaan paremmin.
  14. Reijo Ruotsalainen 82. 22 + 47 = 68, 2 x Stanley. Ruotsalainen oli huikean tehokas puolustaja, joka loisti ennen kaikkea luistelullaan. Viiden tehokkaimman kauden keskiarvo on niin kova, että suomalaispuolustajista vain Heiskanen on edes parhaalla yksittäisellä kaudellaan kyennyt rikkomaan sen. Toisaalta Reksaa peluutettiin välillä myös laitahyökkääjänä, joten pisteet eivät ole suoraan vertailukelpoiset. Sijoitusta hieman laskee myös uran lyhyys.
  15. Sebastian Aho 82. 37 + 48 = 85. Aho on takonut tasaisesti tulosta läpi NHL-uransa. Vahvimpia aseita ovat loistava pelikäsitys sekä nopea reagointi, ja eliittitasoa oleva luistelu. On luonteeltaan ennen kaikkea hyökkäävä hyökkääjä, mutta ei toki täysin vailla ansioita omassakaan päässä.
  16. Mikko Koivu 82. 19 + 51 = 70, 1 x Selke finalisti. Mikko Koivu oli kuin sentteriversio Teppo Nummisesta - virheitä ei tullut koskaan, mutta joku olisi voinut kaivata enemmän pisteitä, erityisesti pudotuspeleissä. Maajoukkueessa Koivu osoitti olevansa voittajatyyppi, mutta NHL:ssä voitot jäivät vähiin. Loistava pelimies ja pisteitään paljon parempi joka tapauksessa.
  17. Olli Jokinen 82. 36 + 40 = 76. OJ oli maalintekijäsentteri, joka iski parhaimmillaan kovia pisteitä, mutta ei koskaan varsinaisesti loistanut omassa päässä. Vanhemmiten OJ:n asenne riitti myös puolustuspeliin, mutta jotenkin tuntui olevan usein potkun perässä. Tämä näkyi myös uran +/- -saldoissa. Sanoisin, että OJ:n pelikäsitys kiekollisena oli oikein hyvä, mutta kiekottomana puutteellinen. On silti harvoja suomalaisia, jotka ovat kyenneet rikkomaan 80 ja 90 pisteen rajat.
  18. Valtteri Filppula 82. 20 + 36 = 55, 1 x Stanley, pudotuspelien pistepörssin 8. 2009. Filppula oli pisteitään parempi pelaaja, ja voittajatyyppiä. Ei tehnyt koskaan virheitä, ei varastanut ikinä puolustamisesta. Ja teki kaiken aina tyylillä. Pistesaldo voisi toisaalta pitkään kakkossentterinä pelanneella hyökkääjällä olla kovempikin.
  19. Mikael Granlund 82. 18 + 48 = 67. Granlund on loistava pelinrakentaja, sanoisin, että yksi aikakautensa parhaista. Haasteita tuo luistelu, joka ei tahdo olla NHL-tasoa. Suoranopeus on kyllä nykyään ok-tasoa, mutta kääntyminen tuo haasteita. Laukaus on myös vaatimaton, mikä vaikeuttaa pelin rakentamista - vastustaja kun tietää, että Mikke ei koskaan lauo. Yrittää aina parhaansa, myös omassa päässä, mikä yhdistettynä puutteelliseen luisteluun kuluttaa valtavasti energiaa. Granlundia pitäisikin peluuttaa mieluummin alle 20 minuuttia kuin yli, jotta paras saataisiin irti. Ei toisaalta ole ikinä sopeutunut pieneen rooliin ja vähäiselle jääajalle, silloin ei Mikestä saada tehoja. Väitän kuitenkin, että oikein roolitettuna ja peluutettuna olisi piste per peli -pelaaja, mutta tätä ei vielä ole nähty.
  20. Roope Hintz 82. 34 + 37 = 71, pudotuspelien pistepörssin 5. 2023. Hieman ollijokismainen maalintekijäsentteri, joka dominoi luistelullaan. On kuitenkin Jokista parempi omassa päässä, ja tullee nousemaan tällä listalla ylemmäs, jos pysyy terveenä. Pelasi loistavat pudotuspelit vuosi sitten, mikä viittaisi voittajatyyppiin.

Edit. Lehtisen maaleissa näppihäiriö, nyt oikein
 
Viimeksi muokattu:

Huppu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Selänteen kohdalla toki on hyvä muistaa, että pudotuspelejä alkoi kertymään vasta vanhoilla päivillä. Prime Selänne olisi hyvin todennäköisesti pelannut huomattavasti tehokkaammin.

Pudotuspelitehot ovat runkosarjatehoihin sikälikin monitahoisempia, että usein pitkälle menneillä loppukierrokset verottavat tehoja toistuviin yhden tai kahden kierroksen rundeihin peilaten. Samaten nipin napin selvinneillä vastustaso tapaa olla vääristämässä suhteessa huippujoukkueisiin, saati sitten tosiaan ikä tai loukkaantumiset yms., jotka noin pienessä otannassa saattavat vääristää melkoisesti. Siksi tehot ilman laajempaa tarkastelua ovat heikko argumentti.
Luonnollisesti tehojen taakse pitää mennä. Se taasen ei onnistu mainitsematta niitä.

Selänne on listallani top-2, joten ei sen suuntaan huolta.
 

Nick Neim

Jäsen
Mielenkiintoista kyllä, että millä perusteella @Toimitus on saanut Sami Kapasen Granlundin edelle. Uratilastoissa Mikke on enää 12 ottelua perässä Kapasta ja Granlund on käytännössä kaikissa muissa tilastoissa maaleja lukuun ottamatta napsun verran edellä, maaleissakin ainoastaan 30 kpl Kapasta perässä, eli ei puhuta edes merkittävästä erosta tuollaisella yli 800 ottelun otannalla. Silti eri tasolla pisteiden osalta niin runkosarjassa kuin pudotuspeleissäkin, molemmat ovat hyviä kahden suunnan hyökkääjiä ja ainoa merkittävä palkintoäänestyskin menee Granlundille, kun hän oli Lady Byngin äänestyksen 3. kaudella 2016-2017. Muutoin molemmilla äänestyksissä sijoja ynnä muut, joskin Granlund sai vielä 2016-2017 joltain homer-toimittajalta äänestyksen All Star -kentälliseenkin.

Monipuolisuuttahan tuossa artikkelissa nostettiin esille, mutta Granlundin kohdalla ei kuitenkaan puhuta mistään yksipuolisesta laiturista, vaan monipuolisesta ja hyvästä kahden suunnan hyökkääjästä - vähän samanlaisesta kuin Kapanen. Pisteet aikakausista huolimattakin aika selkeästi Granlundille (544 vs 458), joten ei ihan suoraan vähämaalisen aikakaudenkaan taakse päästä.
 

ralph cox

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, AS Roma, Blues
MA8:n lista perusteluineen on aika vastaansanomaton. Omaa 20 listaa ei tarvitse tuon jälkeen tehdä, erot niin pieniä nyansseja.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: MA8

Huppu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Ja sekä Anaheim että Winnipeg olivat yhden ketjun surkimuksia, eikä helppoja pelejä kertynyt.

Kurria pidän itse kovinpana, mutta Selänne oli huipputasollaan todella kova. Ehkä uran jälkeinen sekoilu vaikuttaa tai muisti on lyhyt, mutta vaikuttaa yllättävää kyllä jopa aliarvostetulta Selänne suhteessa nykyisiin huippuihin. Kuitenkin moninkertainen maalikuningas, pari pistepörssin kakkossijaa, joista toinen Marion takana ja toinen peak-Jagrin. 97-98 dominoi änäriä ilman Kariyaa ennen loukkaantumista, eikä apuja todellakaan tullut muusta joukkueesta. Polvivaivojen jälkeen palasi vielä kovalle tasolle, mutta 35+ ei ole enää aivan optimaalinen ikä jääkiekkoilijalle. Muusta eli jääkiekon ulkopuolisesta toiminnasta voi olla montaa mieltä, mutta parhaimmillaan paras suomalainen ikinä, koko uraa peilaten Kurrin jälkeen toisena.
Selänne tuntuu vähän kärsivän pelin muutoksen vaikutuksesta: sentterien arvostus yli kaiken. Ihmisten mielissä nykypäivän katsomus yleistyy vanhojenkin aikojen arviointeihin.
 
Suosikkijoukkue
Colorado, Toronto, sympatiat Krakenille
Olli Jokisen artikkelissa mainittu, että Panthersissa ainoastaan Barkov ja Huberdeau ovat pystyneet parempiin yhden kauden maali- ja pistesaldoihin kuin Päällikkö. Matthew Tkachukin 40+69=109 kaudelta 22/23 on ilmeisesti katsottu tässä tuulitulokseksi.
 

Isäntä

Jäsen
Teemu Selänne on suomalaisista se jääkiekkoilija, joka on ollut lähimpänä olla maailman paras pelaaja. Puhutaan siis noin vuosista 1997-99. Kurrilla toki isompi pino cupeja, mutta puhtaasti yksilönä Teemu oli parempi. Esim. Teemun syöttötaitoa monesti aliarvostetaan kun puhutaan aina vaan maalintekijänä.

Aliarvostuksesta puheen ollen myöskään Tikkasen pelitaidot eivät useinkaan saa ansaitsemaansa kunniaa. Tikihän oli oikeasti hyvä pelaamaan, veti esim. vielä NHL-uransa loppupuolella pätkän Buren ja Mogilnyn keskellä piste/peli -tahdilla.

Sitten kun noista cup-voitoista väännetään, niin eikö sitten pidä myös laskea jotain kertoimia voittojen arvosta suhteessa voittamisen vaikeuteen. Jo pelkästään se, että 80-luvulla NHL:ssä oli 21 joukkuetta, antaa välittömästi 9 mahdollista voittajaa vähemmän kuin Olli Määtän cup-vuosina. Ja 11 vähemmän kuin Floridan pojilla.
 
Suosikkijoukkue
Colorado, Toronto, sympatiat Krakenille
Sitten kun noista cup-voitoista väännetään, niin eikö sitten pidä myös laskea jotain kertoimia voittojen arvosta suhteessa voittamisen vaikeuteen. Jo pelkästään se, että 80-luvulla NHL:ssä oli 21 joukkuetta, antaa välittömästi 9 mahdollista voittajaa vähemmän kuin Olli Määtän cup-vuosina. Ja 11 vähemmän kuin Floridan pojilla.
Miten tämän nyt haluaa ajatella. 80-luvulla pleijareihin meni 16/21 joukkuetta, eli yrittämään oli ainakin helpompi päästä. Toki sitten täytyi aivan samalla tavalla kuin nykyäänkin osua siihen pieneen joukkoon todellisia cupista taistelevia jengejä, jotta realistinen sauma olisi ollut olemassa.
 

Kuuukko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Olli Jokisen artikkelissa mainittu, että Panthersissa ainoastaan Barkov ja Huberdeau ovat pystyneet parempiin yhden kauden maali- ja pistesaldoihin kuin Päällikkö. Matthew Tkachukin 40+69=109 kaudelta 22/23 on ilmeisesti katsottu tässä tuulitulokseksi.
Pieniä stipluja näihin on päätynyt. Filppulastakin sanottiin että on neljännen kierroksen varaus, vaikka menikin kolmosrundilla. Itsekään en tosin tiedä mitä nuo extrapickit ovat olleet, koska 30 joukkueen liigassa varausnumero oli kuitenkin 95, mutta kolmosrundin toiseksi viimeinen varaus ollut.
 

Subbanisti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Habs
Olli Jokisen artikkelissa mainittu, että Panthersissa ainoastaan Barkov ja Huberdeau ovat pystyneet parempiin yhden kauden maali- ja pistesaldoihin kuin Päällikkö. Matthew Tkachukin 40+69=109 kaudelta 22/23 on ilmeisesti katsottu tässä tuulitulokseksi.
Artikkeli sanoo näin:
"Jokinen jätti Panthersin seurahistorian parhaana maalintekijänä, syöttäjänä ja pistemiehenä. Hänen jälkeensäkin ainoastaan Aleksander Barkov ja Jonathan Huberdeau ovat keränneet korkeammat maali- ja pistesaldot pantteripaidassa."

Eli artikkeli puhuu koko uran aikana tehdyistä pisteistä Panthers paidassa ja se pitää paikkaansa.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Miten tämän nyt haluaa ajatella. 80-luvulla pleijareihin meni 16/21 joukkuetta, eli yrittämään oli ainakin helpompi päästä. Toki sitten täytyi aivan samalla tavalla kuin nykyäänkin osua siihen pieneen joukkoon todellisia cupista taistelevia jengejä, jotta realistinen sauma olisi ollut olemassa.
Niin siellä pääsi Edmontonissa vetämään turpaan ensimmäisellä kierroksella jotain huumorijengiä ja sitten kakkoskierroksella Calgarya vastaan tiukka vääntö. Konferenssifinaaleissa oli sitten vastassa joku Norris divisioonan huumorijoukkue joka oli hädin tuskin kerännyt niin paljon pisteitä kuin pelejä runkosarjassa. No ei siinä.
 
Suosikkijoukkue
Colorado, Toronto, sympatiat Krakenille
Artikkeli sanoo näin:
"Jokinen jätti Panthersin seurahistorian parhaana maalintekijänä, syöttäjänä ja pistemiehenä. Hänen jälkeensäkin ainoastaan Aleksander Barkov ja Jonathan Huberdeau ovat keränneet korkeammat maali- ja pistesaldot pantteripaidassa."

Eli artikkeli puhuu koko uran aikana tehdyistä pisteistä Panthers paidassa ja se pitää paikkaansa.
Erittäin hyvä huomio. Pidin juuri tauon lukemisessa tuossa kohdassa ja en tietenkään katsonut enää uudelleen kyseistä virkettä edeltänyttä osiota. Nöyrät pahoittelut Joni Perälälle.

E: ja kun nyt mietin, niin Hubyn yhden kauden maaliennätys taitaa olla jotakin luokkaa 30, eli siinä kohden olisi viimeistään pitänyt kellojen soida.
 

Isäntä

Jäsen
Miten tämän nyt haluaa ajatella. 80-luvulla pleijareihin meni 16/21 joukkuetta, eli yrittämään oli ainakin helpompi päästä. Toki sitten täytyi aivan samalla tavalla kuin nykyäänkin osua siihen pieneen joukkoon todellisia cupista taistelevia jengejä, jotta realistinen sauma olisi ollut olemassa.
Niin, miten voittamisen vaikeutta sitten haluaa arvottaa. Kuten @Ollakseni sanoi, taso ei monesti ollut kummoinen. Nykypäivänä voi karkeasti sanoa, että kaikilla playoff-joukkueilla on melko tasainen mahdollisuus kannuun, koska tasoerot ovat todella pieniä, lajin taso laaja, liigassa pelaavat kaikki maailman parhaat pelaajat. Paljon riippuu miten palaset loksahtavat huhti-toukokuussa esim. maalivahtipelin ja loukkaantumisten suhteen.

80-luvulla ehkä karkeasti neljällä joukkueella oli oikeasti mahdollisuus pelata kannusta ja pelaajisto koostui Pohjois-Amerikan parhaista sekä kourallisesta kovia pohjoismaalaisia. Joukkueita oli vähemmän, hyviä joukkueita vielä vähemmän ja maailma oli muutenkin toisenlainen kun aika moni vaikkapa maailman sadasta parhaasta pelaajasta pelasikin rautaesiripun toisella puolella.

Oilersin, Islandersin tai vaikka Canadiensin dynastioita on mahdoton toistaa nykypäivänä. Mutta taas toisaalta noihinkin joukkueisiin piti ensin päästä pelaamaan, jotta omaa nimeä kannun kylkeen kaiverretiin. Ei Tiki siellä vahingossa pelannut. Joku Raimo Summanen oli täysin ylivoimainen pelaaja Suomen kentillä, mutta torsoksi jäi se yritys.
 

cottonmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo & Philadelphia Flyers
Jere Lehtinen 82. 36 + 30 = 57, 1 x Stanley, 3 x Selke, 6 x Selke finalisti. Lehtinen oli paljon pisteitään parempi pelaaja, ja tätä korostaa se, että pisteet vielä syntyivät pääosin kahvakiekkoaikakaudella. Teki tilaa tähdille, pilasi vastustajan peliä, ja iski aika ajoin maalejakin. Merkitystä joukkueelle kuvastaa se, että Dallas on jäädyttänyt Lehtisen paidan.
Erittäin ansiokas listaus, mutta palaan yhteen nyanssiin eli tähän, koska sama toistuu aika monessakin arviossa.

Mulla on edelleen fiilis, että Lehtisen taitoa varsinkin maalintekijänä ei ehkä aivan nähdä, koska ei iskenyt yksittäisillä kausilla liigan huippulukemia, mutta voi pojat Jere oli tasainen suorittaja.

Dead puck eralla kahdeksan kauden sisään seitsemän kertaa vähintään 20 maalia on todella kova suoritus. Jereä enemmän vähintään 20 maalin kausia on kaikista NHL:n suomalaisista vain Selänteellä (17), Kurrilla (13), Barkovilla (9) ja Aholla (8), ei kenelläkään muulla toistaiseksi.

Edit: suomalaisten pudotuspelimaaleissa Lehtisen edelle kiilaavat vain Kurri, Tikkanen, Selänne ja Rantanen.
 
Viimeksi muokattu:

Kilimaisteri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Teräväisellä on alle 700 peliä ja alle 500 pistettä. Koivun veljeksillä on molemmille pisteitä enemmän kuin Teräväisellä otteluita. Millä ihmeellä pystyt perustelemaan, että Koivun veljekset eivät menisi selkeästi edelle?
Yksinkertaisesti sillä, että Teräväinen on Stanley Cup -voittaja. Kyllä semmosilla tuloksilla mulle aikamoinen painoarvo on. Mikä se pelimäärä ilman cuppeja jauhettuja runkosarjamatseja sitten on, joka "vastaa" yhtä voitettua cuppia? 100? 200? 400? Käyppä muuten kysymässä NHL:ssä vielä pelaamattomalta varatulta junnulta, änärissä pari kautta pelanneelta ELC-rookielta, ja uransa lopettaneelta äijältä että vaihtaisivatko 100, 200 tai 400 runkosarjapeliä yhteen cuppiin? Junnu ja rookie sanovat joo, uransa lopettanut ukko saattaa jopa sanoa että plääh, nämä massit ovat ihan kivoja kun niitä voi sijoittaa kiinteistöbisneksiin ja tehä lisää massia. Puolet niistäkin ukoista sanovat että ottaisivat mieluummin sen cupin.

Sen vielä sanon, että älkää nyt helvetissä kuvitelko että olisin sitä mieltä että Teuvo Teräväinen on Saku Koivua parempi pelaaja. Ei varmasti ole. Jos Saku olis pysynyt kunnossa, sehän olisi pyyhkinyt Teräväisellä täysin lattiaa jos niitä vaikka samassa vaihdossa jossain määrin vastakkain peluutettaisiin. Mutta kun katsoo tuota Koivun uraa, niin eipäs vaan pysynyt ehjänä, eivätkä ne tulokset ja tilastot siltä uralta valitettavasti sitten sen kummosempia ole.

Ehkäpä Teräväinen on huono esimerkki. Kokeillaan sitten vaihtoehtoisesti tapausta Valtteri Filppula. Pelimäärä Saku Koivun kanssa edes sinne päin samoilla hujakoilla. Pisteitä 300 vähemmän. Jos Saku Koivulta kysyy, olisko se mieluummin pelannut tommosen uran kuin Filppula änärissä, vastaus on vuorenvarmasti "ilman muuta saatana, sehän voitti Stanley Cupin". Kiinteistömasseissakaan ei kauheaa eroa olisi. Onko Koivun ura silti listauslaatijoiden mielestä Selkeästi Parempi?
 
Yksinkertaisesti sillä, että Teräväinen on Stanley Cup -voittaja. Kyllä semmosilla tuloksilla mulle aikamoinen painoarvo on. Mikä se pelimäärä ilman cuppeja jauhettuja runkosarjamatseja sitten on, joka "vastaa" yhtä voitettua cuppia? 100? 200? 400?

Tuo on absurdi kysymys. Muutenkin ongelmallista verrata henkilökohtaisia saavutuksia joukkuekohtaisiin.

Mutta saat ilman muuta laittaa Teräväisen uran samalle viivalle Koivun veljesten kanssa tai jopa edelle. Se on ihan täysin ok. Itse en siihen tässä vaiheessa kykene.
 

Uniquewn

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames
  1. Miro Heiskanen 82. 10 + 44 = 54, pudotuspelien pistepörssin 3. 2020. Moni on varmasti sitä mieltä, että Heiskanen ei vielä kuulu Nummisen ja Timosen edelle. Omasta mielestäni Heiskanen on kuitenkin selkeästi parempi puolustaja ja lähempänä maailman kärkeä kuin Numminen ja Timonen koskaan. Klingbergin lähdön jälkeen Heiskanen on päässyt pelaamaan YV:tä, ja siltä ajalta tuo 82 ottelun saldo on keskimäärin 69 pistettä. Tämä on mielestäni Miron todellinen taso, jolla tulee pelaamaan seuraavat 10 kautta, jos kummempia loukkaantumisia ei tule. Profiililtaan Heiskanen on varsin samanlainen puolustaja kuin Numminen, mutta luistelunopeus on aivan eri tasoa, mikä mahdollistaa riskittömän mutta tehokkaan hyökkäysten tukemisen. Eväitä olisi helposti jopa 80 tai 90 pisteeseen, mutta Miro ajattelee peliä aina ensin puolustuksen kautta. Lisävahvuutena on kyky nostaa tasoa pudotuspeleissä, jollaisesta Numminen ja Timonen eivät antaneet näyttöjä.
Ensinnäkin todettakoon, että erinomainen listaus, ja koska kyseisen TOP20:n värkkääminen on äärimmäisen hankalaa, niin eipä tuohon mitään massiivisia vastaväitteitä ole heittää. Kun puhutaan Miro Heiskasesta, niin kyseessä on paras suomalaispakki ever, hands down. En pahastu, jos esim. Nummisen (tai siis hänen uransa) Jatkoaika rankkaa tässä kohtaa paremmaksi, mutta viimeistään parin kauden jälkeen voidaan aika yksimielisesti pistää kaikkien aikojen suomalaispuolustajaksi.

Pari kautta sitten, kun Flames oli vielä jostain kotoisin, ja playoff-sarja Starsia vastaan venyi aina seitsemään peliin, niin sen sarjan kaksi parasta pelaajaa hääräili Stars-nutussa. Oettinger seisoi päällään, ja kenttäpelaajien osalta se oli nimenomaan Heiskanen, jonka käsittämätön kyky tehdä pelkästään oikeita ratkaisuja sai allekirjoittaneen hikoilemaan äärimmäisyyksiä myöten. Mutta yksi asia sieltä vielä mielestäni uupuu - ykkösylivoiman offensive dynamona pelaaminen. Mielestäni tuo on enää ainoa asia, mikä estää Heiskasta rikkomasta vaikkapa tuota 80 pisteen merkkipaalua yhden runkosarjakauden aikana. Ja nyt pitää myös muistaa, että millaisiin pelaajiin tätä vertailua tehdään. Puhutaan Cale Makarin, Adam Foxin ja Quinn Hughesin kaltaisista pelaajista. En ole nähnyt Miroa tietenkään yhtä paljon kuin moni tämän palstan Stars-fani, mutta näkemäni perusteella olen jopa sitä mieltä, että Dallasin nykypakistosta Thomas Harley olisi Stars-puolustuksesta sopivampi puolustaja Dallasin ykkösylivoimaan, koska offensiiviset ominaisuudet löytyvät häneltäkin, ja viivauhka esim. laukauksen osalta on mielestäni Heiskasta parempi. Menee jo ehkä vähän offtopicin puolelle, mutta sellaisella pelikuormalla, mitä Heiskanen matsista toiseen osin ihan ansaitustikin vetää, niin ykkösylivoimaroolin siirtäminen Harleylle vapauttaisi hieman lisää virtaa Heiskaselle niille pelin osa-alueille, joissa hän on aivan sarjan timanttisinta osastoa, kahden suunnan pelaamiseen.

En tiedä mitä tuosta muualla ajatellaan, ja varmaan aika moni suomalainen on ainakin eri mieltä kanssani. Ja pitäähän sekin muistaa, että kaveri on vasta 25-vuotias, joten tässä on vielä hyvin aikaa rikkoa vaikkapa se 80p raja, mutta mielestäni Heiskanen ei tällä hetkellä ole kiekollisilta ominaisuuksiltaan vielä siellä kirkkaimmalla huipulla, ja sen ansiosta puheet esim. Norris Trophyn osalta ovat vielä pelkkiä haaveita (joka johtuu myös palkinnon ominaisuudesta, eli siitä, että sillä pokaalilla palkitaan pikemminkin sarjan paras neljäs hyökkääjä kuin absoluuttisesti paras puolustaja kahteen suuntaan, jota Heiskanen ei kovin kaukana ole).
 

Sonny Burnett

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Jaahas, toimituksen listauksesta löytyy näköjään vihdoin vastaus taannoiseen eipäs juupas- kiistaan, kumpi oli kovempi: Ville Peltonen vai Ville Leino?
 
Viimeksi muokattu:

JJLehto

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Eli tällä logiikalla Scott Darling on parempi maalivahti kuin Pekka Rinne, Miikka Kiprusoff tai Roberto Luongo.
Tai onko tuon kääteislogiikalla Connor McDavid parempi pelaaja kuin esimerkiksi Wayne Gretzky, Mario Lemieux tai Mark Messier tai vaikkapa Sidney Crosby?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös