Palaan ihan mielenkiinnosta vielä tähän alla olevaan lainaukseen, joka käsittää aika hyvin Kärppien kuluvan kauden pelitapaideologiaa. Puretaan sitä hieman, vaikka se ohi aiheen karkeasti meneekin.
HN kirjoitti:
Kärpäthän pelasi päättyneellä kaudella perushyökkäyksensä useimmiten laidan kautta yhdellä tai kahdella kosketuksella keskelle, jossa nouseva sentteri sai kiekon usein hyvässä vauhdissa haltuunsa.
Kärpät joukkueena aisti vastustajan painepelaamisen aika hyvin.
Vaikka ensimmäinen peliä tekevä syöttö on vain yksi palanen pelikokonaisuudessa, sitä ei missään nimessä pidä väheksyä. Laadukas ja lyhyt syöttö antaa valttikortit koko hyökkäyspelaamiseen, mikäli se räätälöidään pelitapaa sekä pelaajia palvelevaksi mausteeksi. Valmennusjohdon ansiokkaalla ja kovalla työllä Kärpät ripotteli vastustajia heikentäviä elementtejä esimerkiksi hyökkäyslähdöissään, joka perustui nopean lyhyeen ensimmäiseen syöttöön. Oli mielenkiintoista seurata, miten Kärppien pelaajisto reagoi vastustajan paineistavan olosuhdepelaamisen mukaan.
Tarkoitan nyt lähinnä sitä, että jos vastustaja yritti tylsyttää oululaisjoukkueen lähtöjä yhdellä agressiivisella karvaajalla. Näin ollenhan vastustajan muu hyökkäyslinja oli paljon alempana vastaanottamassa Kärppien mahdollisimman nopeaa vastaiskupelaamista. Tässä vaiheessa Kärpät avasi peliä usein laitojen kautta. Riskejä välttäen, ilman pelkoa kiekonriistojen mahdollisuudesta - toisen laiturin ja lähimmän avun (sentteri) avustuksella.
Näin ollen kenttäpeliä levitettiin. Yritettiin pirstaloittaa vastustajan viisikoiden tiiviys.
Kärpät pelasi laitojen kautta ja taidokkaasti levitti peliä vaihtoehtoisesti painottomalle puolelle, jolloin juonikas pelaajisto sirpaloitti myös keskialueen neljän miehen sumpun syöttöketjuillaan. Kenttätasapaino oli koko ajan hallinnassa, sillä viisikko pysyi porrastetusti erittäin tiiviinä. Sumppu saattoi ehkäistä tai minimoida Kärppien ylivoimahyökkäykset, mutta arsenaali pelasi tästäkin huolimatta syöttöketjujen turvin joko keskustasta tai laidoista sisään hyökkäysalueelle. Portit hyökkäysalueen painepelaamiseen aukesivat.
Ajatelkaapa niin päin; kuinka moni liigajoukkue pystyi keskittymään tähän armottoman kurinalaiseen sumputustaktiikkaan? Varsinkin, jos vastassa oli nopein ja yksilötaidokkain joukkue, jonka paine kesti usein läpi illan.
On sitä yritetty muutoinkin. Mikäli vastustaja yritti antaa painetta olosuhteiden mukaisesti kahdella, joskus jopa kolmella (kaksi laituria, keskushyökkääjä) miehellä Kärppien puolustajiin, puolustus avasi ensimmäisen syötön keskustaan, koska painepelin virtauksista johtuen keskustaan jää oleellisesti tilaa. Ihan inhimillistä, kun linjaa nostetaan. Etäisyyksiä yritetään pitää vastustajan toimesta epätoivoisesti lyhyinä, jolloin ylipelaamisen riskialttius kasvaa. Kaveri pelaa tilanteet yli, Kärpät kontrolloi kiekkoa jatkaen nopean kiekon puolustusalueen keskustaan. Rintamasuunta kenttätasapainoineen lentää koko viisikolla jo tässä vaiheessa hyökkäysalueelle päin. Keskushyökkääjällä on kaksi vaihtoehtoa (laiturit molemmin puolin) levittää vastaiskupeliä, repiä vastustaja palasiksi. Suoraviivainen 3-2/2-1 -ylivoimahyökkäys saattaa päättyä maaliin.
Tässä tiivistettynä perushyökkäykset. Perushyökkäyksistä voidaan sitten tehdä myös taiteellisia elämyksiä, jolloin viisikon pelirohkeus ja -nopeus tekevät esiinmarssin. Yksilötaidon rikkaus ei ole tulpaksi, vaan se antaa edelleen vaihtoehtoja hyökkäyspelaamiseen. Muistetaanhan nimittäin se, että mitä yksilötaidokkaampi joukkue Sinulla on ympärillä, sitä enemmän pelikirjan saloja pystytään räätälöimään pelaajia palvelevaksi elinympäristöksi.
Yksilötaidon rikkaus symboloi tavallaan pelikirjan toimivuutta.