NHL-joukkueiden pelisysteemeistä

  • 38 527
  • 144

Top Gun

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Kenttätasapaino

Black Adder kyseli mm.tästä uudesta termistä kenttätasapaino. Ennen sama asia sanottiin kaiken kattavan selvästi: painoton laita pysyy kaistallaan! Ei siinä enää tarvinnut kenenkään hooämmän vääntää termiä selkokielelle ;o). Tuon valmentajan ohjeen ymmärsi silloin oikein jopa huoltaja tai bussikuski!

Kiekon taktiset perusteet ovat niin vanhat, että mielestäni niitä on turha värittää "modernilla" munkkilatinalla.
 

Lawless

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
herra e kirjoitti:
Kiekon taktiset perusteet ovat niin vanhat, että mielestäni niitä on turha värittää "modernilla" munkkilatinalla.
Eihän se ole munkkilatinaa tai mitään tarpeetonta jargonia, jos vanhoille käsitteille saadaan luotua uudet ja ytimekkäät asioita hyvin kuvaavat sanat. Mielestäni on hyvä, että jotkin asiat pystytään ilmaisemaan yhdellä sanalla. Näitä termejä pystyy tarvittaessa selittämään useammallakin sanalla. Eivät kenttätasapaino, lyhytsyöttöpeli tai rintamahyökkäykset mitään hirvittävää munkkilatinaa ole vaan melko selkeää suomen kieltä.
 

Top Gun

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Olet ihan oikeassa sanojen suomalaisuuden suhteen. Mutta kumpi kertoo selvemmin sen taktisen ohjeen sisällön?

Kenttätasapaino. - Tämänhän joku kiekosta vähemmän kiinnostunut (naispuolinen) voi ymmärtää niin, että molemmilla puolilla kenttää on yhtä paljon pelaajia = :o). Sana kun jotenkin tuo mieleen poliittiset puheet sodan uhkasta... ja kauhun tasapainosta.

Painoton laita pysyy kaistallaan. - Se on siinä!... jos tietää, mikä on painoton laita ( ei siis alipainoinen hyökkääjä ) ja mikä on kaista :)
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Master Chief kirjoitti:
Minä taas ihmettelen kuinka edelleen sekoitat Jokerit 01-02 ja Jokerit 02-03. Mestaruuskaudella pelityyli oli hyvin erilainen kuin ajokoirakiekko jota pelatiin 02-03. Pelkät tehtyjen maalien määrät kertovat tämän. Ajokoirakiekolla ei tule finaaleissa 5-4 voittoja Tampereelta.

No helvata, pahoittelut, että muistan tämän faktan aina vaan väärin. Epäilen syyksi sitä, että Jokerit ei ole minun joukkueeni, joten vuodet sekoittuvat helposti. Minulla on jokerifanifrendi, joka väittää toistuvasti HIFK:n saaneen hopeaa kaudella 99/00 ja valmentajina olivat kuulemma Summanen & Westerlund. Itse asiassa omankin joukkueen pienempi triviaosasto painuu yllättävän helposti unholaan. Viihdytimme kerran ifk-jengissä toisiamme tämän tyyppisellä trivialla: "Millä kaudella Mika Nieminen tuli HIFKiin?" ja "Minä vuonna Niklas Bäckström pelasi itsensä ulos HIFK:sta vuotaessaan Prahassa kuin seula?" Suosittelen vastaavaa revolverikuulusteluleikkiä jokerifanien iltamissa. Jos kyselijä vielä sattuu olemaan selvä muiden tintatessa suomalaisen miehen normaalitahtiin, ollaan osumatarkkuudessa tukevasti 50 prossan paikkeilla.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Katselin Vancouver-Anaheim peliä (2.4.2007) jälkilähetyksenä. Anaheimin ollessa kolmanteen erään lähdettäessä tappioasemassa se pelasi useita hyökkäyksiä modernisti. Eli tappioasemassa Anahein pyrki kontrolloimaan kiekkoa. Ensimmäinen Prongerin tekemä maali tuli omasta päädystä lähtien vastustajan päädyn kautta kaikkiaan seitsemän syötön syöttöketjun tuloksena. Selänteen maalia edelsi myös kontrolloitu hyökkäys kuuden syötön syöttöketjulla. Näin monen perättäisen syötön syöttöketjut ovat erittäin harvinaisia. SM-liigassa ei päästy keskim. kahden syötön syöttöketjuihin. NHL:n lyhytsyöttöpeli mahdollistaa käsitykseni mukaan keskim. pitempiä syöttöketjuja kuin SM-liigassa. Tämä on vielä arvio näkemistäni NHL-peleistä, mutta syöttöketjut on helppo tilastoida parista ottelusta.
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
herra e kirjoitti:
Kenttätasapaino. - Tämänhän joku kiekosta vähemmän kiinnostunut (naispuolinen) voi ymmärtää niin, että molemmilla puolilla kenttää on yhtä paljon pelaajia = :o). Sana kun jotenkin tuo mieleen poliittiset puheet sodan uhkasta... ja kauhun tasapainosta.

Painoton laita pysyy kaistallaan. - Se on siinä!... jos tietää, mikä on painoton laita ( ei siis alipainoinen hyökkääjä ) ja mikä on kaista :)

No jos oletusarvo on se että henkilö tietää mikä on painoton laita niin tuskin kenttätasapaino termin ymmärtämisessäkään on mitään suuria ongelmia.
 

Black Adder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, The Original Six
steepler kirjoitti:
No jos oletusarvo on se että henkilö tietää mikä on painoton laita niin tuskin kenttätasapaino termin ymmärtämisessäkään on mitään suuria ongelmia.
Itse en halunnut viilata pilkkua termeistä vaan lähinnä pelitavoista. Sihvonen kun tuo jatkuvasti tapetille sitä kuinka tämä nykyinen (lyhytsyötöt...blablabla...) pelitapa olisi jotenkin ollut maailmoja mullistava koko kiekkoilun historiassa. Faktat pöytään miten esim. valmentajavelho Tkihonov peluutti Punakonettaan? Entä Scotty Bowman Montrealia? Oliko jossain vaiheessa jo vallalla tämä nyt moderniksi muuttunut tapa pelata jääkiekkoa? NHL:ssähän 90-luku oli dump and chase kiekon kultakautta, kun miehet kasvoivat ja trapista tuli entistä tehokkaampaa. Ai niin, trapinkihan piti 90-luvulla olla jotain modernia jarrukiekkoa vaikka systeemiä oli käytetty iät ja ajat.
 

Juppesson

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
sihvonen vs cobol

Täytyy antaa tulokseksi 0 - 7 cobolille. Lisäksi intuitiopisteet 0-50 cobolille
Katselin talvella Sihvosen 'analyysejä' ja veikkauksia urheilukanavalta, jos olis aina pelannut päinvastoin, olis tienannut paljon rahaa.
Minkähän takia Sihvonen menestyi niin huonosti valmentajana ?
...
 

Snaipperi #16

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Flames, Leijonat&Team Canada
Juppesson kirjoitti:
Täytyy antaa tulokseksi 0 - 7 cobolille. Lisäksi intuitiopisteet 0-50 cobolille
Katselin talvella Sihvosen 'analyysejä' ja veikkauksia urheilukanavalta, jos olis aina pelannut päinvastoin, olis tienannut paljon rahaa.
Minkähän takia Sihvonen menestyi niin huonosti valmentajana ?
...


Ei se otteluiden veikkaaminen ole se tarkoitus, tätä ei monet karjalalippikset tajua millään. Kumminkin Sihvonen on julkisuuden henkilö ja onnistuu noissa tv-tenteissä hyvin, kun ei ole pakko provota niin paljoa kuin Urheilulehden sivuilla, koska UL on juuri sensaatiohakuinen lehti.

Hyvä tv-osuus oli Petterillä jälleen kerran, paljon parempi kuin tuo Alpo Suhosen ja Tapsa Suomisen itkupotkuraivari-studio jossa puhutaan minuutti ja sen jälkeen kelataan jotain -95 videoita.

cobolia en itse juurikaan arvosta, osaa kyllä kirjoittaa, mutta voi spämmätä omasta bunkkeristaan, Petteri sentään kantaa vastuun puheistaan esimerkiksi TV:ssä ja Urheilulehdessä. cobolin lajituntemus on hyvin rajoittunutta ja lisäksi hänessä ärsyttää nämä "tiedot" jotka eivät ikinä pidä paikkaansa. Kuunteleeko se jossain kahvilan kulman takana kun joku pelaaja-agentti puhuu puhelimeen, kun niin epäselviä on nuo "sisäpiirin" tiedot. Ja rotsikin vaihtuu liian usein, milloin on sata boikotti-topiccia Jokerit-osiossa ja välillä kaikki onkin hyvin.

Kyllä cobol on enemmän se baarivalmentaja kuin Sihvonen :).

Ja Juppessonille tiedoksi, että voit tuntea paljon jääkiekkoa analyyttikkona, mutta se on vaikea siirtää hyväksi valmentamiseksi. Kyllä Sihvonen olisi aika täydellinen valinta tuonne Ylen studioon.

Edit: Lisäksi Sihvonen tuntee enemmän oikeita vaikuttajia, koska on pelannut itsekin ja myös vähän valmentanut. Ja sitten lehden kautta tutustunut ja pyörinyt piireissä. cobolilla ei ole tarkkoja tietoja näistä "lätkäjätkistä". cobol on enemmän median tietojen varassa, joten tässäkin etu menee Sihvoselle.

Ja sitten aina on helpompi arvostella netissä toista, kuin itse toimia paremmin. Joten kyllä Sihvonen tämän aika 100-0 veisi jossain TV:ssäkin.
 
Viimeksi muokattu:

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Anaheim

Anaheimin pelikirja alkaa olla tutkittuna tähän saakka. Anaheim on yksi parhaiten modernia hyökkäyspeliä toteuttava joukkue jääkiekkomaailmassa tällä hetkellä. Seuraavassa huomioita 5vs5 pelistä:
Lyhytsyöttöpeli pakki-pakki-laita-keskusta ja siitä kolmen rintamana kenttätasapainolla vastustajan maalille on jo lähes hallitseva hyökkäysmuoto Anaheimille. Mitä pitemmälle sarja Vancouveria vastaan eteni, sitä kontrolloidummin Anaheim hyökkäsi. Varsinaisella peliajalla pitkät syötöt hyökkäyssiniviivalle olivat harvinaisia, koska kiekko haluttiin syöttäen pitää omalla joukkueella. Vastustajan päädyssä Anaheim pyöritti pitkiä syöttöketjuja pitäen kiekon itsellään. Näin pelasi Vancouver Dallasia vastaan, mutta Vancouverin syöttöketjut lyhenivät Anaheim-sarjassa. SM-liigassa ei päästä ottelun aikana keskim. yhden syötön onnistuneisiin syöttöketjuihin (ensimmäisten harhasyöttöjen määrä on suuri). Anaheimin keskimääräinen söttöketjun pituus viimeisessä Vancouver-ottelussa oli 2,6 syöttöä. Vancouverkin pelaa paljon kontrolloidummin kuin SM-liigajoukkueet, 1.95 syöttöä keskim. syöttöketjussa. Näin siis 5vs5 pelissä.

Jäähyjä tulee erittäin paljon, vaikka peli on minusta erittäin siistiä. Yhden erän verran pelataan siisteissäkin otteluissa ylivoimilla. Pienistäkin mailaestoista tulee rangaistus. Kiekottoman pelaajan estämisistä vihelletään jäähyjä paljon. Nollatoleranssi on muuttanut NHL-kiekkoilun taitavien ja nopeiden sekä hyvän hyökkäyspelisuunnitelman omaksuvien joukkueiden peliksi, jossa maaleja tulee kuitenkin 5vs5 yllättävän vähän. Maalien vähäisyyteen vaikuttaa puolustuspelin organisoiminen niin, että maalintekoaluetta puolustetaan tarkoin. Maalivahdeista on nollatoleranssi tehnyt sankareita.

Täällä on puhuttu Anaheimin materiaalista. Scott Niedermayer ja Chris Pronger ovat maailman terävintä huippua ja pelaavat isoja peliminuutteja 5vs5, yli- ja alivoimaa. Tämä takaa sen, että Anaheimin puolustus on NHL:n ehdotonta kärkeä silloin, kun nuo kaksi ovat pelikunnossa.
Hyökkääjistä Rob Niedermayer, Teemu Selänne, Ryan Getzlaf, Andy McDonald, Corey Perry takaavat em. huipputaitavien puolustajien kanssa sen, että Anaheim pystyy pelaamaan sitä modernia hyökkäyspeliä, mitä se on NHL:n pudotuspeleissä esittänyt.

JHag vertasi Anaheimiä SM-liigan Kärppiin. Minusta Anaheim on risteytys HPK:ta ja Kärppiä. Muihin SM-liigajoukkueisiin en pysty Anaheimin peliä vertaamaan.
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Snaipperi #16 kirjoitti:
cobolin lajituntemus on hyvin rajoittunutta ja lisäksi hänessä ärsyttää nämä "tiedot" jotka eivät ikinä pidä paikkaansa.
- - -
cobolilla ei ole tarkkoja tietoja näistä "lätkäjätkistä". cobol on enemmän median tietojen varassa, joten tässäkin etu menee Sihvoselle.

Tähän on tultu.

Jatkoajassa olemme cobolin kanssa olleet vuosien mittaan eri mieltä siitä, tästä ja tuosta (oikeastaan lähes kaikesta), mutta nyt on noustava puolustamaan arvokasta ja arvostamaani väittelykaveria, jota ilman elämä olisi tylsempää: cobol tietää jääkiekosta, sen tekijöistä ja taustoista paljon, jopa paljon enemmän, kuin mitä julkisiin viestiketjuihin voi kirjoittaa. Vaikka olenkin usein eri mieltä niistä johtopäätöksistä, joihin hän tietojensa pohjalta päätyy, pidän jumalattoman kornina väittää, etteikö cobolilla olisi tietoa ja sen pohjalta syntyvää näkemystä (ylitse mekaanisten "pelikirjojen").
 

Daespoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hameenlinna Moderators
Siffa, sarja Vancouveria vastaan ei ehkä esittänyt Ducksien pelikirjaa kokonaisuudessaan vaan Vancouverin oma pelikirja vaikutti siihen aika paljon. Kuten tuossa aikaisemmin kirjoitin niin Anaheim pystyy pelaamaan aika monella pelityylillä, kun vastassa on aggressiivinen 2 korkean karvaajan joukkue niin Niedermayer, Pronger ja Beauchemin pystyvät loistavalla liikkumisellaan ja kovilla lätyillään pistämään kiekkoa Selänteen ja Getzlafin ketjujen lapoihin vastustajan siniselle ja tätä näkyy aika paljon. Vancouveria vastaan tämä ei ollut mahdollista.

Mikä tekee pelikirjasta modernin? Nähdäkseni Old-skool Carlyle on tuonut siihen paljon vaikutteita "vanhasta", onko "uuden" ja "vanhan" hybridi sitten moderni? Onko menestyvä pelikirja aina moderni? En osaa näihin suoraan vastata, argumentteja on varmasti molempiin suuntiin.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Daespoo kirjoitti:
Mikä tekee pelikirjasta modernin? Nähdäkseni Old-skool Carlyle on tuonut siihen paljon vaikutteita "vanhasta", onko "uuden" ja "vanhan" hybridi sitten moderni? Onko menestyvä pelikirja aina moderni? En osaa näihin suoraan vastata, argumentteja on varmasti molempiin suuntiin.

Minustakin määritelmä moderni on huono. Itse olen paremman nimen puutteessa käyttänyt sanaa moderni kuvaamaan jäkiekkoa, jossa on HN:n tänne hyvin määriteltyjä elementtejä nähtävissä toistuvasti tilanteen mukaan. Eli on lyhytsyöttöpeliä, peliä keskustan kautta, peliä rintamana ja kenttätasapainoisena. Tällä hetkellä näyttää siltä, että NHL:n parhailta joukkueilta löytyvät näin määritellyn "modernin" jääkiekkoilun piirteet kuten myös Tre Kronorilta ja Suomessa HPK:lta, Kärpiltä ja Pelicansilta menneenä kautena. Edelliskautena Porin Ässät pelasi "modernia" jääkiekkoa.
Carlyle vei pelikirjaansa "moderniin" päin Vancouver-sarjassa ja samalla tukehdutti Vancouverin Dallas-sarjassa pelaamaa "modernia" jääkiekkoa.

Se onkin virheajattelu, että menestyvä jääkiekko määrittelisi sen moderniksi. Vanhoilla pelisysteemeillä voi pärjätä myös. Erkka Westerlund on palannut vanhoihin suomalaisen jääkiekkoilun menestysteemoihin ja nähtäväksi jää, miten Suomi Moskovassa pärjää.
 

Daespoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hameenlinna Moderators
Onko pelikirja "hyvä" tai "moderni" (paremman termin puutteessa) jos se vaihtelee riippuen vastustajasta/kentästä?

En suostu uskomaan sitä että sama taktiikka jokaisella kentällisellä ja jokaista vastustajaa vastaan on menestyksellinen. Ajatellaanpa pelikirjan kehitystä hieman. Jääkiekossa on tietyin väliajoin noussut esiin aina joku "uusi" taktiikka jota on sitten kopioitu ja muutettu jokaisen aikaansa seuraavan koutsin toimesta. Esim. tähän sentterin kautta tapahtuvaan lyhyt-syöttö rintama-hyökkäys -tyyliin puree varmasti jokin tietty vastustajan puolustustaktiikka ja vastaavasti jokin vastahyökkäystaktiikka. Samalla tavalla on käynyt left-wing lockille, neutral zone trapille, torpedolle ja kaikille muillekkin vuosien saatossa esiin nousseille taktiikoille. Peli kehittyy ja vanhat temput eivät enään pure.

Mielestäni tässä meidän pelikirjakeskustelussa on liikaa keskitytty hyökkäyspeliin ja samalla aika pitkälti unohdettu muut pelin aspektit kuten puolustuspeli, vastahyökkäyspeli jne.

Itse näen asian siten että hyvällä koutsilla on joustava pelikirja joka elää vastustajien ja kentällisten mukaan sen sijaan että se orjallisesti noudattaa jotain tiettyä systeemiä vaihdosta toiseen.

Ja tästä päästäänkin sitten joustavasti siihen periaatteelliseen kysymykseen että mikä pelikirja itseasiassa on? Onko se kokoelma erilaisia taktiikoita vai yhden tietyn taktiikan ympärille muodostettu ohjeistus muuttuen tilanteesta toiseen?
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Carl Brewerin elämänkertakirjassa kerrotaan kuinka Brewerin seura Toronto Maple Leafs alkoi pelaamaan trap-systeemillä uuden valmentajansa Punch Imlachin johdolla marraskuussa 1958. Brewer ei pitänyt joukkueen uudesta pelityylistä, vaikka se toi seuralle paljon niukkoja voittoja tyyliin 2-1. Brewer sanoo kirjassa, että oli jopa nöyryyttävää pelata niin tylsää jääkiekkoa.

Onkohan jääkiekossa keksitty viime vuosina mitään uutta vai keksitäänkö aina samat asiat uudestaan, silloin kun ne sopivat käytettävissä olevaan pelaajamateriaaliin ja valmentajan temperamenttiin.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Daespoo kirjoitti:
Mielestäni tässä meidän pelikirjakeskustelussa on liikaa keskitytty hyökkäyspeliin ja samalla aika pitkälti unohdettu muut pelin aspektit kuten puolustuspeli, vastahyökkäyspeli jne.

Ja tästä päästäänkin sitten joustavasti siihen periaatteelliseen kysymykseen että mikä pelikirja itseasiassa on? Onko se kokoelma erilaisia taktiikoita vai yhden tietyn taktiikan ympärille muodostettu ohjeistus muuttuen tilanteesta toiseen?

Hyökkäyspeliä on tähän mennessä analysoitu, koska on haluttu verrata SM-liigan ja NHL:n käyttämiä hyökkäyspelisuunnitelmia. Niistähän on ollut jonkin verran myös "riitaa" täällä. NHL-pelien katsominen Suomesta käsin on mahdollistunut itselleni digi-boxin myötä. Omasta mielestäni NHL:n hyökkäyspelaaminen sen parhaiden joukkueiden osalta sisältää täällä HN:n hyvin määrittelemiä "moderneja" elementtejä enemmän kuin SM-liigajoukkueilla HPK:ta lukuunottamatta. Se on ollut kiinnostavaa todeta. Samoin pelien siisteys ja puhtaat otteet ovat ilmiselviä, vaikka jäähyjä tulee nollatoleranssista johtuen keskim. yhden erän verran lähes olemattomista mailahipaisuista tai estämisistä. Taitavat ruotsalaiset, tshekkiläiset ja venäläiset NHL-pelaajat ovat saaneet pelata meidän Teemun ohella taidokasta ja ratkaisuihin pystyvää jääkiekkoa ilman, että heiltä olisi "katkottu käsiä" tai taklattu väärin ulos loppupeleistä. Hienoa kiekkoa kaiken kaikkiaan on saanut NHL:stä seurata.

Jatkossa on siirryttävä palastelemaan puolustuspelaamisen organisointia. Puolustamisen mies vastaan mies vastuut ja/tai aluepuolustaminen. Miten joukkueet pyrkivät estämään vastustajan tehokkaaseen nopeaan lyhytsyöttöpeliin lähtemiset? Miten ohjataan vastustajan peliä (1-2-2, 1-1-3, 1-4 tai jokin muu tapa). Miten puolustuspeli on organisoitu kulmapeleihin ja vastaavasti, miten hyökkäys pelaa kulmapelinsä? Onhan näitä kunkin joukkueen pelikirjaan liittyviä pelin osa-alueita seurattaviksi.

Pelikirjoista on Johannes avannut SM-liiga osioon oman keskustelunsa. Sieltä voi käydä katsomassa, mihin tuloksiin niistä on tultu. Sen, jos pystyy omaksumaan, että jääkiekko on pelikirjapeli siinä kuin muutkin maailmalla pelattavat joukkuepelit, niin ei tarvitse enää epäillä pelikirjojen tärkeää roolia myös jääkiekossa.
 

070896

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Esim. Koripallon ja Amerikkalaisen jalkapallon kanssa jääkiekkoa on turha edes laittaa samalle viivalle taktisuudeltaan. Yksinkertaisten miesten yksinkertainen peli, näin kärjistetysti sanottuna.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Ei kyllä, koripalloa ja jenkki-futista pelaavat vielä yksinkertaisemmat miehet.
 

Cooley

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
dana77 kirjoitti:
Ei kyllä, koripalloa ja jenkki-futista pelaavat vielä yksinkertaisemmat miehet.

Eiköhän se johtava pelikirjapeli ole kuitenkin juuri tuo jenkkifutis. Pelaajien älykkyyden tasoa en sitten tuohon danan tapaan enää osaakaan analysoida.
 

X-Hearted

Jäsen
Palaan ihan mielenkiinnosta vielä tähän alla olevaan lainaukseen, joka käsittää aika hyvin Kärppien kuluvan kauden pelitapaideologiaa. Puretaan sitä hieman, vaikka se ohi aiheen karkeasti meneekin.
HN kirjoitti:
Kärpäthän pelasi päättyneellä kaudella perushyökkäyksensä useimmiten laidan kautta yhdellä tai kahdella kosketuksella keskelle, jossa nouseva sentteri sai kiekon usein hyvässä vauhdissa haltuunsa.
Kärpät joukkueena aisti vastustajan painepelaamisen aika hyvin.

Vaikka ensimmäinen peliä tekevä syöttö on vain yksi palanen pelikokonaisuudessa, sitä ei missään nimessä pidä väheksyä. Laadukas ja lyhyt syöttö antaa valttikortit koko hyökkäyspelaamiseen, mikäli se räätälöidään pelitapaa sekä pelaajia palvelevaksi mausteeksi. Valmennusjohdon ansiokkaalla ja kovalla työllä Kärpät ripotteli vastustajia heikentäviä elementtejä esimerkiksi hyökkäyslähdöissään, joka perustui nopean lyhyeen ensimmäiseen syöttöön. Oli mielenkiintoista seurata, miten Kärppien pelaajisto reagoi vastustajan paineistavan olosuhdepelaamisen mukaan.

Tarkoitan nyt lähinnä sitä, että jos vastustaja yritti tylsyttää oululaisjoukkueen lähtöjä yhdellä agressiivisella karvaajalla. Näin ollenhan vastustajan muu hyökkäyslinja oli paljon alempana vastaanottamassa Kärppien mahdollisimman nopeaa vastaiskupelaamista. Tässä vaiheessa Kärpät avasi peliä usein laitojen kautta. Riskejä välttäen, ilman pelkoa kiekonriistojen mahdollisuudesta - toisen laiturin ja lähimmän avun (sentteri) avustuksella.

Näin ollen kenttäpeliä levitettiin. Yritettiin pirstaloittaa vastustajan viisikoiden tiiviys.

Kärpät pelasi laitojen kautta ja taidokkaasti levitti peliä vaihtoehtoisesti painottomalle puolelle, jolloin juonikas pelaajisto sirpaloitti myös keskialueen neljän miehen sumpun syöttöketjuillaan. Kenttätasapaino oli koko ajan hallinnassa, sillä viisikko pysyi porrastetusti erittäin tiiviinä. Sumppu saattoi ehkäistä tai minimoida Kärppien ylivoimahyökkäykset, mutta arsenaali pelasi tästäkin huolimatta syöttöketjujen turvin joko keskustasta tai laidoista sisään hyökkäysalueelle. Portit hyökkäysalueen painepelaamiseen aukesivat.

Ajatelkaapa niin päin; kuinka moni liigajoukkue pystyi keskittymään tähän armottoman kurinalaiseen sumputustaktiikkaan? Varsinkin, jos vastassa oli nopein ja yksilötaidokkain joukkue, jonka paine kesti usein läpi illan.

On sitä yritetty muutoinkin. Mikäli vastustaja yritti antaa painetta olosuhteiden mukaisesti kahdella, joskus jopa kolmella (kaksi laituria, keskushyökkääjä) miehellä Kärppien puolustajiin, puolustus avasi ensimmäisen syötön keskustaan, koska painepelin virtauksista johtuen keskustaan jää oleellisesti tilaa. Ihan inhimillistä, kun linjaa nostetaan. Etäisyyksiä yritetään pitää vastustajan toimesta epätoivoisesti lyhyinä, jolloin ylipelaamisen riskialttius kasvaa. Kaveri pelaa tilanteet yli, Kärpät kontrolloi kiekkoa jatkaen nopean kiekon puolustusalueen keskustaan. Rintamasuunta kenttätasapainoineen lentää koko viisikolla jo tässä vaiheessa hyökkäysalueelle päin. Keskushyökkääjällä on kaksi vaihtoehtoa (laiturit molemmin puolin) levittää vastaiskupeliä, repiä vastustaja palasiksi. Suoraviivainen 3-2/2-1 -ylivoimahyökkäys saattaa päättyä maaliin.

Tässä tiivistettynä perushyökkäykset. Perushyökkäyksistä voidaan sitten tehdä myös taiteellisia elämyksiä, jolloin viisikon pelirohkeus ja -nopeus tekevät esiinmarssin. Yksilötaidon rikkaus ei ole tulpaksi, vaan se antaa edelleen vaihtoehtoja hyökkäyspelaamiseen. Muistetaanhan nimittäin se, että mitä yksilötaidokkaampi joukkue Sinulla on ympärillä, sitä enemmän pelikirjan saloja pystytään räätälöimään pelaajia palvelevaksi elinympäristöksi.

Yksilötaidon rikkaus symboloi tavallaan pelikirjan toimivuutta.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Daespoolle

siffa kirjoitti:
NHL-joukkueiden pelisysteemeistä voisi tarkkailla esim. 5vs5 pelaamista: onko lyhytsyöttöpeliä, hyödynnetäänkö kenttätasapainolla pienen kaukalon jokaista neliömetriä, käytetäänkö rintamahyökkäyksiä? Miten hyökkäyksiin lähdetään omasta päädystä, omalta puolustusalueelta, keskialueelta, vastustajan puolustusalueelta ja vastustajan päädystä?
Vai pelataanko jollain toisilla tavoilla, esim. pitkillä syötöillä hyökkäyssiniviivalle laitureille? Kuinka paljon pistetään kiekko päätyyn ja perään painetta antaen?
Miten organisoidaan puolustus- ja ohjauspelaamiset?

Kun olet monen muun ohella luullut ja kirjoittanutkin, että joukkueiden hyökkäypelisuunnitelmaa tarkasteltaisiin ainoastaan omasta päädystä lähtevien hyökkäysten osalta niin tässä lainaus tämän viestiketjun avauskirjoituksestani.

Ensi yönä on taas mielenkiintoinen ottelu Detroit-Anaheim, joten nostin tämän ketjun taas ylös senkin takia. Tänne vaan huomiota pelistä niiltä, joita pelikirjaan liittyvät asiat kiinnostavat.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Daespoo kirjoitti:
Mielestäni tässä meidän pelikirjakeskustelussa on liikaa keskitytty hyökkäyspeliin ja samalla aika pitkälti unohdettu muut pelin aspektit kuten puolustuspeli, vastahyökkäyspeli jne.

No niin, nyt alkaa tulla Daespoolle analyysiä (en keksi parempaakaan sanaa) NHL:n alivoimapelistä. Katsoin viimeöisen Ottawa-Buffalo pelin alivoimapelit analyysin kohteena. Aikaisemmin olin todennut, että nollatoleranssista johtuen yli-/alivoimaa pelataan noin yhden erän verran pelissä kuin pelissä. Nyt sattuikin oikein alivoimapelin unelmaottelu seurattavaksi.

Mutta ennen alivoimapeliin syventymistä pelin todellinen helmi: Ottawan Heatley saa 5vs5-pelissä riistokiekon oman maalin vasemmalla kulmalla ja syöttää nopeasti vasempaan laitaan omalle alueelle Alfredssonille, joka syöttää välittömästi hykkäysalueelle keskustaan Voltshenkoville, joka syöttää välittömästi vasempaan laitaan Spezzalle, joka etenee hyökkäyssiniviivan yli ja syöttää rintamaan ehtineelle Heatleylle oikeaan painottomaan laitaan. Voltshenko ja Phillips tukevat tiiviisti hyökkäystä. Alfredsson etenee keskustan kautta hyökkäysalueelle ja edelleen maalille. Heatley ampuu lähes välittömästi kovan lyöntilaukauksen maalia kohti ja tästä syntyneen irtokiekon pistää Alfredsson maaliin. Koko moderni hyökkäys sisältää viisi syöttöä ja se kestää muutaman sekunnin ajan omalta maalilta vastustajan maaliin. Koko viisikon jokainen pelaaja tiesi tarkalleen tehtävänsä ja tuloksena oli ottelun ainoa maali.

Ottawa pelasi alivoimaa 11,5 min. Buffalo hyökkäsi jatkuvasti pitkillä päätyyn ja yksi/kaksi perään systeemillä. Ottawa oli varautunut tähän ja päätykiekkoon ensimmäisenä ehtinyt puolustaja löi kiekon heti painottomalle puolelle, jossa pelisuunnitelman mukaisesti oli aina toinen Ottawan pelaaja, joka toimitti kiekon yli siniviivan. Ottawan agressiivinen keskialueen karvauspeli tuotti katkokiekkoja jo siellä. Buffalo pääsi varsinaiseen kunnon ylivoimapyörittämiseen vasta Ottawan neljännen jäähyn aikana, jolloin maalin edustalla oli molemmin puolin pakit ja neliössä hyökkääjät, jotka antoivat erittäin agressiivisesti painetta Buffalon ylivoimapelaajille. Pääasiassa Ottawan alivoima toimi tuolla tavoin koko ottelun eikä Buffalo saanut kunnon ylivoimapyörityksiä aikaan 11,5 min aikana kuin muutaman. Käsittämättömän huonoa ylivoimaa Buffalolta.

Buffalo pelasi alivoimaa 13,5 min eikä sekään päästänyt yhtään alivoimamaalia taakseen. Ottawa pyrki syötellen ja yksilökuljetuksilla hyökkäysalueelle, mutta löi välillä myös pitkiä päätyyn. Buffalon alivoimanelikko antoi myös heti kiekolliseen painetta, mikä oli jopa yllätys minulle. Ottawa sai aikaan kuitenkin maalitilanteita ylivoimalla enemmän kuin Buffalo ja Ottawan muutama suora hyökkäys ja maalilaukaus jäivät mieleen.

Alivoimapeli on noussut NHL:ssä tärkeään rooliin ja sitä on kehitetty ja harjoiteltu selvästi paljon. Yön ottelussa alivoimapeli löi ylivoimapelin puhtaasti 13-0.
 
Viimeksi muokattu:

Oiva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Detroit-Anaheim

Tilastoin ensimmäisessä erässä omalta puolustusalueelta lähtevät hyökkäykset. Pieniä epätarkkuuksia voi lukemissa olla, sillä pidin kirjaa hieman muustakin. Mitään isompaa häikkää näissä lukemissa tuskin on. Numerot on kirjattu kaikkien kontrolloitujen hyökkäysiinlähtöjen osalta. Ylivoimia ei ole mukana luvuissa.

Lyhyellä syötöllä laitaan:
Ana 12, Det 11

Lyhyellä syötöllä keskustaan:
Ana 5, Det 2

Pitkät syötöt:
Ana 2, Det 6

Pakki-Pakki-levitykset:
Ana 5, Det 2

Jalalla liikkeelle:
Ana 8, Det 4

Hyökkäys kuljettamalla:
Ana 4, Det 4


Yhteenvetona voisi sanoa, että tyypillisin hyökkäys lähtee omalta alueelta puolinopeana siten, että puolustaja tulee jaloillaan pois omista ja levittää lyhyellä syötöllä laitaan keskialueelle. Kiekkoa käytetään keskustassa jonkin verran niissä hyökkäyksissä, joissa avaus tulee laitaan (ei likikään aina). Mutu-tuntuma on, että nämä hyökkäykset johtivat poikkeuksetta laukaisupaikkoihin. Pakki-pakki-levitykset eivät kuulu kummankaan joukkueen ensisijaiseen pelinavaukseen ja vain kerran ensimmäisessä erässä hyökkäys käynnistettiin useammalla kuin yhdellä pakkien välisellä syötöllä. Pyrkimys suhteellisen nopeisiin lähtöihin oli ilmeinen.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
UL:n Jari Lamminaho erittelee ANA-DET ottelun ennakossa pätevään tapaansa joukkueiden vahvuuksia ja sivuaa myös pelikirjoja. Lamminaho näkee samalla tavalla kuin itsekin näin ja näen Anaheimin pelin: joukkueen vahvuus ei aina ole ns. modernissa kiekossa, vaan myös coast-to-coast meiningissä. En tiedä onko Siffa enää seurannut Anaheimin pelejä, mutta viime ottelussa pelin ollessa tasan 0-0 (jota se oli pitkään), Anaheim haki 5vs5 pelissä ratkaisua nimenomaan puolustajien pitkillä avauksilla ja pyrki ylittämään keskialueen yhdellä syötöllä ja lyömään kiekkoa päätyyn vailla muuta tavoitetta kuin se karvaaminen takaisin. Kyse ei siis ollut johtoaseman turvaamisesta, jolloin NHL:ssä joukkue toisensa jälkeen käyttää tuota pelisysteemiä, vaan tasatilanteesta.

Nyt kun olen noita Anaheimin pelejä myös nauhalta analysoinut, voin hyvin todeta, että puutteellisesta pelikirjatermistöstäni ja -käsityksestäni huolimatta kirjoittamani ydin pitää paikkansa. Anaheim pelaa myös peliä, jossa joukkueen sentterit pelaavat usein kuin laiturit ja varsinaista ykkössentteriä ei joukkueessa ole ollut (ennen Getzlafin nousemista siihen rooliin). Pronger pelaa - sallittakoon tämä vertaus - hyvin paljon samassa roolissa kuin Tuulola (joka tosin joutui karsimaan taklauspeliään saatuaan kauden alussa jäähysuman) ja Niedermayer taas pelaa usein samassa roolissa kuin Järventie. Olen myös nähnyt jokaisessa ottelussa - osassa enemmän, osassa vähemmän - myös toisenlaisen Anaheimin ja vakuuttunut siitä, että joukkue taitaa myös mm. lyhytsyöttöpelin. Se ei kuitenkaan muuta mihinkään sitä asiaa, että jopa Stanley Cupin finaaliin saatetaan päästä coast-to-coast meiningillä :)

Tein sitten vertauksia ensimmäisen ja toisen finaaliottelun Kärpät - Jokerit sekä viidennen konferenssifinaalin Detroit - Anaheim välillä ja Jokerien sekä Anaheimin osalta löytyi useampia samantyyppisiä avaustapoja mainittujen pelaajien kesken. Samoin pisti silmään se, että Anaheim ja Jokerit eivät pystyneet pelaamaan/valinneet pelattavaksi samanlaista sentteri- ja lyhytsyöttöpeliä kuin vastustajansa (Detroit ja Kärpät) eikä samalaista pakki-pakki pelaamista nähty. Ja myös laitureiden pelissä on havaittavissa samanlaista haahuilua joukkueiden kesken: esimerkiksi Selänne pelaa kaikkea muuta kuin yhdenkään pelikirjan mukaan 5vs5 pelissä. Viides ottelu poikkesi tosin Anaheimin osalta aiemmista jonkin verran joukkueen valittua erittäin varman päälle pelaamisen Detroitin vieraana.

Lamminahon koko kirjoitus löytyy tästä:

http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/nhl/article141621-1.html
 
Viimeksi muokattu:

Elrith

Jäsen
Suosikkijoukkue
On vain Jokerit
Anaheim pelaa myös peliä, jossa joukkueen sentterit pelaavat usein kuin laiturit ja varsinaista ykkössentteriä ei joukkueessa ole ollut (ennen Getzlafin nousemista siihen rooliin).

Vertaus viime kauden Jokereihin on sikäli hyvä, että Anaheimilla tämä pelitapa johtuu sentterien huonosta tasosta, poislukien Getzlaf. Esimerkiksi Andy Macdonald ei vain pysty pelaamaan tuolla tasolla keskushyökkääjänä. Teemun ketjussa on käytännössä kolme laituria. Sikäli ei ole ihme ettei pisteitä tule. Oli mukava huomata että kun olin viime pelin ensimmäisessä erässä kiinnittänyt huomiota Macdonaldin umpisurkeaan peliin niin seuraavalla Versuksen erätauolla Brett Hull haukkui saman äijän.

Jokereilla oli hyvin pitkälti sama tilanne viime kaudella. Kun peliä rakentavaa sentteriä ei vain ole, niin avausten täytyy tulla puolustajilta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös