NHL-joukkueiden pelisysteemeistä

[siffa]

Lamminaho näkee samalla tavalla kuin itsekin näin ja näen Anaheimin pelin: joukkueen vahvuus ei aina ole ns. modernissa kiekossa, vaan myös coast-to-coast meiningissä. En tiedä onko Siffa enää seurannut Anaheimin pelejä, mutta...

Olen seurannut ja voin todeta, että Lamminahon kirjoitus ja sinun koko kirjoituksesi ovat täyttä asiaa. Anaheim pelasi viidennen ottelun juuri niin kuin kirjoitat. Anaheimin syöttöketjujen syöttöjen määrä putosi rajusti Vancouver-peleistä. Anaheim voitti tosin silläkin pelitaktiikalla Detroitin niukasti.
Tänään Anaheim pelasi sitten taas kaksi ensimmäistä erää modernilla hyökkäyspelillä ja joukkueen ote peliin oli alusta lähtien kiekkoa ja peliä kontrolloiva. Anaheim oli kuin uudesti syntynyt edellisestä pelistä ja yksi osasyy sille oli Randy Carlylen oiva veto muuttaa pelisysteemi. Nyt minullekin on selvinnyt, että Carlylelta löytyy useita pelisuunnitelmia. Toivottavasti Shedden omaksuu Carlylen innoittamana myös lyhytsyöttöpelin keskustan kautta rintamahyökkäyksin. Jokerien ensi kauden materiaali mahdollistaa tämän ns. modernin hyökkäyspelin, jonka Shedden voisi sitten viedä myös maajoukkueen käyttöön Jukka Jalosen tukemana.

Hieno homma, cobol, kun olet tutkinut pelejä tarkoin. Tästä on hyvä jatkaa Anaheim-Ottawa finaalisarjassa.

 

[Wäinö#16]

Mielenkiintoinen yksityiskohta on tämä Selänteen tekemä viidennen pelin jatkoaikamaali. Onhan tilanteessa selkeä Liljan sössiminen, mutta myös Anaheimin todella korkea karvaus, joka pisti Liljan paniikkiin. Selänne luistelee jopa maalin takaa ja Macdonald tulee edessä vastaan. Kahdella miehellä iskettiin kun huomattiin paikka ja tuloksena oli ottelusarjan ehkä ratkaisevin maali. Tämä on minusta selkeästi myös pelitavallinen asia, sillä ei noin tärkeässä tilanteessa olla valmiita iskemään noin lujasti ellei siihen ole valmennusjohdon kannustus ja lupa.

Tänään Anaheim oli todellakin kuin uudestisyntynyt ja kaksi erää oli lähes täydellistä hallintaa ja Detroitin pelinrakennus pystyttiin estämään todella hyvin.

Mielenkiintoiset finaalit tulossa ja hieman pelottavan ohut on Anaheimin materiaali. Macdonaldilta vaaditaan parempaa peliä ehdottomasti, sekä tehoja. Kameleonttilaumana tosiaan vähän samantyylinen kuin viime kauden Jokerit. Andy Macdonald on ilmetty Tim Stapleton ja Marchant on sitten Wilm:) Puolustava sena ratkomassa pelejä hyökkäävässä ketjussa. Getzlafin ketju pelasi todella hyvin tänään ja ehkä se on ratkaiseva ero Jokereihin, joka tulee viemään Anaheimin mestaruuteen.

Nelosketju on Anaheimilla melkein turha ja saakin erittäin vähän peliaikaa. Mayn nyt sentään tietää, mutta Carter ja Motzko ovat tuntemattomia suuruuksia. Ottawaa en kovin hyvin tunne ja näin ainoastaan ratkaisevan pelin Buffaloa vastaan. Avainasia lienee kuitenkin selvä eli kuinka hyvin Anaheim saa pidettyä aisoissa Spezzan ketjun. Muut ketjut lienevät aika tasaisia puurtajia, ja siinä mielessä Anaheimilla on laajempi ratkaisupotentiaali.

EDIT: Lamminaholta kattava raportti pelistä: http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/uutiset/article141643-1.html

Itsekin tuli uutisena tuossa ottelun erätauolla (NASN) mainittu jupakka Selänteen mailoista. SJ:n valmentaja Wilson oli ne siis mittauttanut runkosarjan lopussa ja liian korkeiksi todennut ja tällä sitten spekuloitiin olisiko sillä ollut vaikutusta Selänteen otteisiin ja itseluottamukseen kun joutuu pelaamaan uusilla mailoilla. Sinänsä aika härski temppu Wilsonilta, kun vielä yhteistä historiaakin löytyy Selänteen kanssa.

 

[Johannes]

Esko Seppänen on analysoinut Ottawan pelitavan (UL 25.5.2007) ja tullut siihen tulokseen, että kaikki Ottawan ketjut pelaavat eri tavalla. Ottawan valmentaja Murray on Seppäsen mukaan roolittanut pelaajansa huomattavan tarkasti, joka tekee ilmeisesti ketjujen erilaiset pelitavat mahdolliseksi. Korostan nyt, että Urheilulehden Esko Seppänen pitää Ottawan päävalmentajaa Bryan Murrayta yhdessä joukkueen ykkösketjun Heatley-Spezza-Alfredsson kanssa Ottawan ratkaisevana menestystekijänä.

Kun viime talvena Urheilulehden Petteri Sihvonen analysoi Jokereiden pelitavan sm-liigassa, tuomitsi hän täysin Jokereiden jokaisen ketjun erilaisen pelitavan. Siinä jätettiin Sihvosen mukaan hyödyntämättä Jokereiden täysin ylivertainen pelaajamateriaali sm-liigassa. Lopulta Kari Jalosen Kärpät toki tyrmäsi Jokerit lähes täydellisesti sm-liigan finaalisarjassa voitoin 3-0, mutta oliko syynä Jokereiden kentällisten keskenään erilaiset pelitavat vai sittenkin Kärppien paras kokonaisuus, johon lopulta kuului myös paremmat pelaajat maalivahtiin saakka verrattuna sm-liigan kaikkiin muihin joukkueisiin.

Ilmeisesti Seppänen tarkoittaa, että Murray valmentaa joukkuettaan tarkoituksellisen monimuotoisesti ja Sihvosen mielestä Jokereiden pelitapa oli valmentajan ammattitaidottomuuden seurausta. Onko asia tosiaan näin, minusta tämä UL:n kirjoittelu herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa niihin vastauksia.

Jos Ottawan Murray onkin astunut taas askeleen eteenpäin jääkiekon pelikirjojen evoluutiossa ja kykenee kokeneena kehäkettuna hyödyntämään osaamisensa laaja-alaisuuden verrattuna esim. eurooppalaisiin kollegoihin, joiden joukkueissa ei rooliteta pelaajia riittävästi niin, että kyettäisiin luomaan joukkueen sisälle erilaisia pelitapoja. Onko Murray luonut jopa jonkinlaisen synteesin siitä onko jääkiekko pelaajien vai valmentajien peliä, antamalla ykkösketjulleen kasvun paikan ja vapauksia ja pitämällä muiden ketjujen pelitavan tiukasti hallinnassaan. Ottawan Murrayn tapa peluuttaa ketjuja eri pelitavoilla on tietysti erittäin vaativa pelaajille, varsinkin jos tulee loukkaantumisia esim. kesken pelin tai finaalisarjan.

En ole itse analysoinut Ottawan peliä riittävästi, että pystyisin vastaamaan kysymyksiin. Toki olen niitä sen veran nähnyt, että joukkueen avainpelaajat ovat todellakin hienossa vireessä, mutta onko Ottawa sittenkin liikaa yhden huikean ketjun varassa voittaakseen Stanley Cupin.

 

[siffa]

En ole itse analysoinut Ottawan peliä riittävästi, että pystyisin vastaamaan kysymyksiin. Toki olen niitä sen veran nähnyt, että joukkueen avainpelaajat ovat todellakin hienossa vireessä, mutta onko Ottawa sittenkin liikaa yhden huikean ketjun varassa voittaakseen Stanley Cupin.

Hyvä, kun nostit tämän ketjun ylös. Pian ei tarvitse arvailla mitään. Riittää, kun seuraa Anaheimin ja Ottawan pelisysteemejä alkavassa NHL:n finaalisarjassa.
Itse olen tehnyt huomioita molempien joukkueiden pelisysteemeistä pudotuspeleissä ja konferenssifinaaleissa. Yhtenä yhtäläisyytenä olen havainnut, että niin Anaheimilta kuin Ottawalta löytyy tarvittaessa huikeaa lyhytsyöttöpeliä rintamahyökkäyksin kenttätasapainolla. Pitkät avaukset hyökkäyssiniviivalle omalta puolustusalueelta ovat usein käytettyjä hyökkäyksien avauksia. Hyökkäyspelisuunnitelmista löytyy myös molemmilta pitkä päätyyn ja perään hyökkäyksiä. Anaheimin Carlylella on vähintään yhtä useita variaatioita hyökkäyspelin toteuttamiselle kuin Ottawan Murraylla. Yhdessä pelissä Anaheimin syöttöketjut olivat yli 2,5 syötön pituiset keskimäärin, toisissa käytetty pelisuunnitelma tuotti keskim. vain yhden syötön syöttöketjuja. Anaheim voitti nuo molemmat ottelut, toisen Vancouveria vastaan ja toisen Detroitia vastaan.
Mutta tosiaan, maanantaina homma jatkuu ja pelit näyttävät joukkueiden kulloinkin valitseman hyökkäypelisuunnitelman, joka elää tilanteen mukaan pelistä toiseen sekä pelin sisällä.

Kun siihen Sheddeniin ja Jokereihin täällä viitataan tämän tästä, niin Sheddeniltä puuttui kokonaan hyökkäyspelikirjastaan lyhytsyöttöpeli rintamahyökkäyksin kenttätasapainolla. Puuttuuko enää ensi syksynä, jää nähtäväksi. Täällähän on kerrottu, että Shedden ja Carlyle ovat kavereita ja yhteydenpidossa jääkiekon merkeissä tiiviisti. Varmasti Shedden seuraa tarkasti NHL-pelin uusimpia kehityssuuntia ja tekee johtopäätöksensä myös Jokereiden pelin kehittämiseksi. Näin minun mielestäni tulee käymään.

 

[Johannes]

Luin UL:n Lamminahon ja Seppäsen välisen analyysin finaalisarjasta Anaheim-Ottawa ja hämmennyin entistä enemmän, kun puhutaan NHL-joukkueiden pelisysteemeistä. Nyt Lamminahon mielestä Ottawa onkin "Kärpät", vaikka Seppäsen mielestä kaikilla Ottawan ketjuilla on erilainen pelisysteemi. Anaheimin rinnastaminen Jokereihin on ihan perusteltua, koska Anaheimin valmentaja Carlyle jopa tunnetusti tekee yhteistyötä Jokereiden Sheddenin kanssa. Mutta, mikä on Ottawan pelisysteemi, synteesi viime aikojen voittavista pelikirjoista vai jotain muuta. Onko Ottawa lopulta kuin HIFK kaudella 03-04, jossa Pärssinen-Harkins-Kuhta dominoi koko sm-liigaa, mutta lopulta pelaajamateriaalin syvyys ja mv-peli ei riittänyt edes finaalipaikkaan. Ottawa on nyt finaalisarjassa mukana, mutta riittääkö sen peli lopulta Anaheimia vastaan ja onko Ottawan pelisysteemi päävalmentaja Murrayn ylivoimaista osaamista pelaajien roolituksen kautta vai vain pelin jättämistä ykkösketjun nerokkaiden pelaajien virtuositeetin varaan, jossa luotetaan että omat parhaat pelaajat ovat parempia kuin vastustajan parhaat pelaajat, juuri nyt touko-kesäkuussa 2007.

 

[siffa]

Luin UL:n Lamminahon ja Seppäsen välisen analyysin finaalisarjasta Anaheim-Ottawa ja hämmennyin entistä enemmän, kun puhutaan NHL-joukkueiden pelisysteemeistä.

Kävin lukemassa Urheilulehden nettisivuilta www.urheilulehti.fi Seppäsen ja Lamminahon välisen ko. keskustelun. Täytyy sanoa, että Urheilulehti on ottanut Jatkoajan ohella ison askeleen suomalaisessa jääkiekkokeskustelussa. Puhutaan NHL-joukkueiden pelikirjoista ja niiden sisältämistä pelisysteemeistä asiantuntevasti oikeilla termeillä.

Mielenkiintoinen finaalisarja on odotettavissa. Anaheim lähtenee kotonaan hallitsemaan peliä modernilla hyökkäyspelillä (lyhytsyöttöpelillä keskustassa kiekkoa käyttäen rintamahyökkäyksin kenttätasapainolla). Se pelasi näin kotonaan Detroitia vastaan pitkillä syöttöketjuilla. Vieraissa Anaheim pelasi pitkillä avauksilla ja päätykiekoilla lyhyin syöttöketjuin. Molemmat pelitavat tuottivat hyvän tuloksen.

Ottawan ykköskenttä Alfredsson-Spezza-Heatley on pelannut niin kotonaan kuin vieraissakin modernia hyökkäyspeliä. Puolustajat ovat tukeneet tiiviisti hyökkäyksiä.

Erikoistilannepelaaminen on ollut tärkeässä roolissa. Niin ylivoima- kuin alivoimakentälliset ovat nollatoleranssin aikaan, kun yli-/alivoimaa pelataan yhden erän verran, paljon vartijoina.

Kaikkihan on nähtävissä tiistain vastaisena yönä sekä heti aamulla uusintana. Kun katsoo itse pelit, niin ei tarvitse olla muiden analysointien varassa.

 

[steepler]

Mielenkiintoista nähdä miten Carlyle aikoo kontrata tuota Ottawan ykkösketjun. Kaiketi oletus on että Niedermayr-Påhlsson-Moen pelaa heitä vastaa lähes koko ajan. Sedinit Vancouveria vastaan ainakin pimensivät. Detroitia vastaan heillä ei tainnut olla niinkään tiettyä ketjua joita vastaan pelata, mutta Detroitlla olikin hieman laajemmalla rintamalla hyökkäysvoimaa.

Mikäli Ottawan ykkönen onnistutaan pimentämään niin silloin ollaan jo aika pitkällä joten varmasti sarjan kulminaatiopiste on juurikin Påhlsson vs Spezza ketjut. Tietenkin ylivoima on sitten vielä asia erikseen.

 

[Black Adder]

Mikäli Ottawan ykkönen onnistutaan pimentämään niin silloin ollaan jo aika pitkällä joten varmasti sarjan kulminaatiopiste on juurikin Påhlsson vs Spezza ketjut. Tietenkin ylivoima on sitten vielä asia erikseen.

Huomasiko muut Anaheimin peluutuksessa Detroitia vastaan saman minkä allekirjoittanut: 1) Selänteen ketju pelasi paljon Datsjukin ja Zetan ketjua vastaan 2) Selänne pelasi omassa päässä todella syvälle Zetaa vastaan, lähes miesvartioi tätä? Itse panin ko. jutun merkille ja ainoa minkä keksin syyksi oli, että Carlyle oli halunnut panna Zetalle vartijan, joka pysyy tämän vauhdissa.

Påhlssonin ketjun paneminen Ottawan ykköstä vastaan tuntuisi järkevältä, sillä ainoa vauhtipelaaja ko. ketjussa on Alfie. Mielenkiintoinen nähdä miten Carlyle juonii puolustuspelaamisen. Eniten hirvittää kuitenkin se, että jos S. Niedermayer pelaa paljon Ottawan ykköstä vastaan, niin mitä siiä tulee. Varsinkin Detroit sarjassa kaverin näennäispuolustaminen omassa päässä oli välillä hirveää katseltavaa.

 

[Mänizeri]

Toissakaudella Ässät marssi jopa hopealle pelaamalla lyhtysyöttöpeliä kenttätasapainolla ja rintamahyökkäyksillä. Juuri rintamahyökkäykset mahdollistivat muun muassa Ässien voimakkaan taklauspelin. Patapaidat vyöryivät kohti vastustajan päätyä kolmelta kaistalta.

Ei liity mitenkään aiheeseen, mutta kyllä Ässien menestys perustui Juuso Riksmaniin ja valtaisaan hurmokseen kuin mihinkään muuhun. Jokainen voi tarkistaa asian tilastoista: Ässät hävisi vain yhden kotiottelun pudotuspeleissä ja voitti laukaukset vain kolmessa ottelussa kahdestatoista. Jos tämä on sitten pelikirjan ansiota, niin ei se ole looginen päätelmä, että Ässillä olisi ollut jotenkin hyvää hyökkäyspeliä. Ja usein laukausten määrä korreloi maalipaikkojen määrän kanssa.

Sellaista hurmosmeininkiä näkee valitettavan harvoin ja kertoo siitä psykologisen puolen merkityksestä. Mielestäni Ässien menestyksessä on aivan liikaa vähätelty Riksmanin merkitystä. Kaiken huomion sai Mika Toivola, mielestäni hänen tavassaan peluutta pataporukaa ei ollut mitään sen ihmeellisempää aiemmilta vuosilta. Materiaali ja varsinkin maalivahti vain olivat parempaa.

Ja kommentoidakseni NHL - joukkueiden pelikirjajuttuja, niin yleensä siellä päävalmentaja ei ymmärtääkseni muodosta taktiikkaa, vaan kakkonen vastaa enemmän siitä puolesta. Toki on poikkeuksia, kuten Ken Hitchcock ja Jaques Lemaire. Luulenpa silti että vaikka me olemme tehneet termistä pelikirja hienon välineen selittää asioita, niin rapakon toisella puolella pelataan kentälliset vastaan kentällinen ja eletään tilanteen mukaan. Muutenkin sanat tactics ja individual esiintyvät todella usein valmentajien kommenteissa. Ei sitä peliä etukäteen voi suunnitella, vaan videoista sielläkin päätellään mikä olisi paras taktiikka vastustajaa vastaan.

 

[Johannes]

Luin UL:n Lamminahon ja Seppäsen välisen analyysin finaalisarjasta Anaheim-Ottawa ja hämmennyin entistä enemmän, kun puhutaan NHL-joukkueiden pelisysteemeistä. Nyt Lamminahon mielestä Ottawa onkin "Kärpät", vaikka Seppäsen mielestä kaikilla Ottawan ketjuilla on erilainen pelisysteemi. Anaheimin rinnastaminen Jokereihin on ihan perusteltua, koska Anaheimin valmentaja Carlyle jopa tunnetusti tekee yhteistyötä Jokereiden Sheddenin kanssa. Mutta, mikä on Ottawan pelisysteemi, synteesi viime aikojen voittavista pelikirjoista vai jotain muuta. Onko Ottawa lopulta kuin HIFK kaudella 03-04, jossa Pärssinen-Harkins-Kuhta dominoi koko sm-liigaa, mutta lopulta pelaajamateriaalin syvyys ja mv-peli ei riittänyt edes finaalipaikkaan. Ottawa on nyt finaalisarjassa mukana, mutta riittääkö sen peli lopulta Anaheimia vastaan ja onko Ottawan pelisysteemi päävalmentaja Murrayn ylivoimaista osaamista pelaajien roolituksen kautta vai vain pelin jättämistä ykkösketjun nerokkaiden pelaajien virtuositeetin varaan, jossa luotetaan että omat parhaat pelaajat ovat parempia kuin vastustajan parhaat pelaajat, juuri nyt touko-kesäkuussa 2007.

No, kun kaivattiin "pelikirja-keskustelua" NHL-lätkästä tai yleensäkin, niin minun näkemyksessäni Detroit oli kaikkein "W/S"-tyyppisin joukkue, mutta hip-hei hävisikin Anaheimille, joka pelasi ns. järjettömällä riskillä painottamalla kolmea puolustajaa ja kolmea ketjua. Itsekin ihmettelin, että sillä Anaheimin pelitavalla Detroit kaatui, en enää toki Ottawan lyömistä, jolla oikeasti oli vain yksi ylivoimainen ketju, joka riitti idän joukkueiden nujertamiseen. Idässähän ei ollut tällä kaudella yhtään vakavaa haastajaa lännen joukkueille, vaikka oletinkin Buffalon liikkuvan ja modernin jääkiekon riittävän jopa taisteluun Stanley Cupista.

Suomen kiekkokeskustelun mukaan Anaheimin ei olisi mitenkään pitänyt kyetä voittamaan Stanley Cupia, mutta tätähän tämä on. Ei voi pelkästään seurata ns. peliä, on siellä monia systeemejä ja ne ylivoimaiset osaajat jäälläkin eli pelaajat, joiden varaan kokenut valmentaja, kuten Carlyle, voi luoda mestaruuden tuovan pelitavan. Ja niitä tapoja on enemmän kuin 1 kpl.

 

[Mind over matter]

"Play with balls," said Berube, currently head coach of the American Hockey League's Philadelphia Phantoms. "That's what he (Mike Keenan) wants -- 'Show me something.' He almost likes --hmm, what's a good way of putting it? -- helter-skelter hockey, you know what I mean? Just go play. Skate. Hit. Get involved. Do something. It seems like he almost likes unstructured stuff. I'm not saying he doesn't have a system -- he does -- but he doesn't mind you going beyond that system."

http://www.canada.com/calgaryherald/news/sports/story.html?id=0df7b0e8-509a-4b36-910a-6438fcf0cb53

 

[siffa]

"Play with balls," said Berube,

"Berube scoffs at notion the "new" game has passed by the likes of old-schoolers such Sutter and Keenan."
Beruben lausunto osoittaa, että myös NHL:ssä keskustellaan modernista jääkiekosta vs vanhan ajan koulukunnan jääkiekosta. Ei ihme, kun on seurannut kevään pudotuspelejä. Peli on puhdistettu mailahäirinnästä totaalisesti, kiinni ei saa pitää vastustaa kädellä hetkeäkään, kiekotonta pelaajaa ei saa estää eikä taklata. Poikittaisista mailoista maalin ja laitojen läheisyydessä tulee jäähy välittömästi. Tappeluita ei ole enää juuri ollenkaan.

Uutta peliä esitti esim. Anaheimin nuorisokenttä Penner-Getzlaf-Perry. Isokokoiset pelaajat pelaavat joko oman kontrolloidun hyökkäyksen tai kovan karvauksen jälkeen kulma- ja laitapeliä vastustajan hyökkäyspäädyssä suojaten itseään laidan vieressä kasvot laitaan päin. Vastustaja pistää yhden puolustavan pelaajan häiritsemään isoa hyökkääjää, joka on nollatoleranssin ja hyökkääjän henkilökohtaisen taidon ansiosta täysin pitelemätön kiekon pidossaan ja lyhyissä syötöissä toiselle hyökkääjälle pitkien syöttöketjujen ajan. Ei vanhan ajan kiekon NHL:ssä pyöritetty Anaheimin nuorisoketjun ja Vancouverin Sedinien kulmapeliä kenenkään pystymättä ilman jäähyä sitä rikkomaan. Penner-Getzlaf-Perry oli Carlylen opettamana vienyt kulmapelin pidemmälle siten, että pitkän pyörityksen jälkeen heistä yksi nousi maalille väkisin ja yritti iskeä maalin maalivahdin edestä. Vanhan liiton suoraviivaisuus oli kaukana nuorukaisten pyörityksessä. Anaheimistä uutta kulmapeliä pelasi myös ansiokkaasti Moen-Påhlsson-R.Niedermayer. Ottawan kulmapeli oli myös ajoittain näyttävää, mutta sen pelaajat pyrkivät nopeampiin syöttöihin omille, kun Anaheimin isokokoiset ja taitavat hyökkääjät pitivät kiekkoa pidempään itsellään.

 

[eleven]

Nostetaanpa ketjua ylös kun NHL:n pudotuspelit ovat jälleen ovella, 8-10 pelin päässä joukkueesta riippuen, ja kiekkomaailman huomio keskittyy yhä enempi sinne suuntaan muitten maiden sarjojen pikku hiljaa päättyessä.

Itse en ole hirveän valistunut pelikirja-asioissa, mutta jotain sentään osaan sanoa esimerkiksi suosikkijoukkueeni Montréal Canadiensin pelistä. Päätarkoituksena on kuitenkin päästä lukemaan tarkempia arvioita pelisysteemeistä asioista paremmin perillä olevien kirjoituksista.

Canadiensin kohdalla ei mielestäni voida puhua mistään modernista hyökkäyspelikirjasta. Peliä avataan pakkien (useimmiten Markov, usein Hamrlik) syötöillä, usein melko pitkilläkin. Avaukset annetaan säännöllisesti jompaan kumpaan laitaan, josta sitten siniviiva ylitetään joko dumppaamalla tai kuljettamalla tilanteesta ja pelaajan taitotasosta riippuen. Nopeat vastahyökkäykset ovat Canadiensin 5 vs. 5 -pelaamisessa suuressa roolissa, nopeita hyökkääjiä kun Habsilla riittää.

Liigan parhaassa ylivoimassa valmennusjohto on käsittääkseni antanut melko vapaat kädet ylivoimaviisikoille, ja ylivoiman muoto ei ole kovin tarkka. Pelaajien paikkoja ylivoimassa saatetaan vaihdella, ainakin Kovalev on pelannut sekä vasemmalla, että oikealla, ja saattaa vaihtaa yhdenkin ylivoiman aikana omaa paikkaansa. Kovalev on muutenkin ylivoiman tärkein yksittäinen tekijä, tilanteet usein lähtevät Kovalevin oivaltavista syötöistä tai päättyvät Kovalevin lujaan ja tarkkaan laukaukseen. Tästä osoituksena ykkössija ylivoimapisteissä. Usein Habsien ylivoimamaalit lähtevät hyvistä poikittaissyötöistä onetimereina. Laukauksia viivasta käytettiin alkukaudella paljon, välillä ei juuri ollenkaan. Muutamien viime pelien jälkeen ne ovat jälleen hieman yleistyneet, kun ylivoima on hieman yskähdellyt viime peleissä, ja asioita on ilmeisesti haluttu hieman yksinkertaistaa.

 

[Ferris]

Tännehän tää ois pitänyt laittaa... Bostonin koutsin mukaan Caps karvaa kuin Suomen maajoukkue. Onkos tää nyt sitten se Sihvosen hehkuttama Summastaktiikka vai mikä?

http://www.boston.com/sports/hockey/articles/2008/03/16/feeling_like_a_new_manny/?page=2

 

[Mind over matter]

NBA on yksilöurheilua
"Möttölän mielestä taalaliigassa kaikki paitsi pelityyli on ensiluokkaista. Mies murahtaa erehtyneensä katsomaan reilu kuukausi sitten Boston Celticsin ja Los Angeles Lakersin kohtaamista. Hän vaihtoi kanavaa puoliajalla. - NBA oli jo minun aikanani täysin yksi vastaan yksi -peliä, eikä joukkuepelistä ollut tietoakaan. Vielä karmeampaa se on nykyään..- Pelaajat päättävät pitkälti, mitä tehdään. Ei ole aikaa harjoitteluun, eikä yhdellä tai kahdella tappiolla ole käytännössä mitään väliä 82 ottelun kaudessa. Valmentajat näyttävät vastustajan pari tärkeintä kuviota, sitten toivotaan että omat tähdet tekisivät enemmän pisteitä kuin vastustajan. Katsojat fanittavat pelaajia, yksilöitä, eivät joukkueita..- intensiteetin pitäminen on mahdotonta, kun jotkut pelaavat 48 minuutista 40-45 minuuttia, 15 ottelussa kuukaudessa. Möttölän mielestä koripallojunnujen pitäisi ilman muuta katsoa NBA:n sijaan Euroliigan pelejä, jos haluavat oppia koripalloa. - Siellä viisi pelaaja menee vauhdilla päädystä toiseen joukkueena, joukkuepuolustus on intensiivistä ja kovaa, eikä hölköttelyä paljon näe. - Olisi mahtavaa, jos NBA pystyisi muuttumaan. Jos siellä kehitettäisiin joukkuepeliä, jossa saisi puolustaa kuten Euroopassa..puolustettaisiiin joukkueena. Ja vielä tärkeämpää, että NBA:ssa hyökättäisiin joukkueena." - Is Veikkaaja nro 12/10
^Vrt. Nhl.

"- Saan syyttää itseäni siitä, etten ollut tarpeeksi itsekäs, enkä ole siellä (NBA:ssa) enää. Minun olisi pitänyt heittää aina, kun sain pallon käsiini ja näin korirenkaan, Möttölä tuumii. Jos heitto ei kulkenut, Möttölä alkoi syötellä. Siitä oli omalle uralle NBA:ssa vain haittaa. - Minulla ei ole sellaista itseluottamusta, että nostaisin omat tekemiseni joukkueen edelle ja heittäisin viiden ensimmäisen ohiheiton jälkeen vielä 20 kertaa. Vielä Suomessa pelatessaan hän yritti pussittaa pallon joka tilanteessa. Majeruksen opissa (yliopistossa) hän alkoi ajatella peliä täydellisyyteen asti hiottuna joukkuepelinä. - Tuskin pääsen siitä irti koskaan. NBA-vuosinani pidin siitä kiinni jopa liian jääräpäisesti. Jos kaikki juoksentelevat villisti kentällä ja pelataan yksi vastaan yksi-korista, olen yksi massan mukana. Kun joukkue pelaa hyvin organisoitua ja kurinalaista joukkupeliä, peliälyni ja muut hyvät ominaisuuteni pääsevät esiin." - Is Veikkaaja nro 12/10

"Saku Koivu on suuri suomalainen pelaaja, siitä ei ole kahta sanaa. Ainostaan Teemu Selänne menee hänestä ohi, jos aletaan kinata siitä, kuka on kautta aikojen paras pelaajamme. Silti Sakun vaiheille on liitetty kiusallisia kysymysmerkkejä sen suhteen, ettei hän ole onnistunut johdattamaan joukkuettaan NHL:ssä menestyksen tielle..Tarkastelukulma Saku Koivuun on ollut Suomessa väärä. Sitä on värittänyt-hyvässä ja pahassa-eltaantunut NHL:n tähtikultti..Jääkiekko on joukkuepeli, täsmällisemmin ilmaisten viisikkopeli. Ja niin huikeat kuin Saku Koivun henkilöhtaiset taidot ovatkin, on hän parhaimmillaan yhteistyön jääkiekkossa..On hurja ero katsoa Saku Koivua NHL:ssä ja maajoukkueessa. Maajoukkueessa hän on ollut aina maaginen, NHL:ssä kykyihinsä nähden vain keskinkertainen. Asetelman selittää aukotta kaksi kunnollista huomiota vaille jäänyttä seikkaa: ketjukaverit ja pelikirja..Leijonissa pelitapa on ollut aina iskussa Raimo Summasen, Erkka Westerlundin, Hannu Aravirran ja Jukka Jalosen nuotittamana. Tämä on tekijä, joka ei ole ollut Saku Koivun joukkueissa kunnossa NHL:ssä..Johtopäätös on, että Koivu ei ole pelaaja, joka ratkoo tilanteet ja ottelut yksinään. Hän on yhteistyön jääkiekkoilija par exellence..Ja tämä pelikirjattomuus on silkkaa arkea NHL:ssä..Eli voi olettaa, että Koivu pärjää NHL:ssä, vaikka meno ja meininki muuttuisi yhä pelaajakeskeisemmäksi. Kasvava tähtikultti on johtamassa siihen samaan NBA-dilemmaan, jossa valmentajien arvostus ja asema vain pienenevät. Monille pelaajille tämä tietää tekemätöntä paikkaa ja viidakosta selviytymistä pelivaihdosta toiseen." - Urheilulehti

 

[larzzon]

->NBA:ssa joukkueiden pelaamista ohjataan merkittävästi yhdellä säännöllä: pelaajavartionnin pakollisuudella. NHL:ssa saa ainakin toistaiseksi puolustaa aluetta tai miten lystää.

Niin kuin voittaa on hyvä. Habsia seuraavat osaavat varmasti kertoa Koivun valmentajista paremmin, mutta ainakin Julien on aina ollut kurinalaisen joukkuepelaamisen nimiin vannova valmentaja.

 

[Myyrä]

->NBA:ssa joukkueiden pelaamista ohjataan merkittävästi yhdellä säännöllä: pelaajavartionnin pakollisuudella.

NBA:ssa ei ole ollut pakollista pelaajavartiointia varmaan ainakaan viiteen vuoteen.

 

[eh]

NBA:ssa ei ole ollut pakollista pelaajavartiointia varmaan ainakaan viiteen vuoteen.

On sitä paikkapuolustusta silti hankaloitettu erinäisillä säännöillä. Itse olen samaa mieltä Möttölän kanssa siitä, että NBA-koris on huomattavasti tylsempää seurattavaa kuin yliopistokoris. Tosin siihen vaikuttaa osin sekin, että yksilöiden väliset tasoerot ovat yliopistotasolla paljon suurempia, toisaalta parhaat joukkueet/valmentajat pystyvät tasoittamaan näitä eroja taktisilla valinnoillaan.

NHL:ssäkin kauden aikana harjoitteluun jää aikaa todella vähän, eli systeemit täytyy ajaa sisään harjoitusleirin aikana. Erikoistilannepelaamista tietysti voidaan säätää suuntaan jos toiseen kauden aikanakin.

Itse olen ollut hämmentynyt siitä, kuinka valtavia eroja NHL-joukkueiden taktisessa valmiudessa on. Jos näitä kenttätasapainoja, rintamahyökkäyksiä, keskustan käyttämisiä sun muita pidetään itseisarvona, Anaheim Ducks lienee maailman paras esimerkki siitä, miten asioita ei pitäisi tehdä. Katsokaa huviksenne, mistä Getzlaf hakee kiekkoa, ja missä Perry siinä vaiheessa on, kun pakki nousee oman maaliviivan yli kiekon kanssa.

 

[vetoo]

Tällainen ketju löytyi arkiston syövereistä. Katson tänä yönä Tampa Bay - Buffalo -ottelun ja yritän osaamiseni rajoissa tehdä joitakin huomioita taktiikkapuolesta. Lightningin pelisysteemi poikkesi toissapäiväisessä NY Islanders -ottelussa hieman aiemmasta. Päävalmentaja Guy Boucher nosti karvauksen huomattavan korkeaksi ja totuttua passiivista 1-3-1-trapia ei nähty niin usein. Boltsin syöttöpeli näytti näin amatöörin silmään järkevämmältä verrattuna 6 ensimmäiseen otteluun. Pelaajat viljelivät lyhyitä syöttöjä eivätkä pakit pyrkineet avaamaan peliä vain nopeasti ylöspäin. Boltsin vakiotaktiikkanahan on ollut pelata puhtaasti nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa.

 

[Mind over matter]

"Mä ajattelin, että tää Khl on se millä tavoin Jokerit pääsee seuraavan askelen ylemmäksi ja pelaa maailman toiseksi kovinta liigaa". -Hjallis Harkimo

Khl on yksilöurheilua.

Edit. eli pelailua kuten Nhl:kin.

Noin 95% Nhl-pelaajista on yksilöurheilijoita.