NHL-joukkueiden pelisysteemeistä

[dana77]

"Kenttätasapainoinen rintamahyökkäys, pelin virtauksen..." jne.
Jos olet siffa olet vähääkään seurannut = nähnyt, kuullut ja lukenut jääkiekon tiimoilta vaikka 80-luvulla...tai edes 90-luvulla, niin tuollaista "sanan helinää" ei sillloin ollut kukaan vielä keksinyt. Ei edes Tamminen ;o)
Tämä uusi tapa kirjoittaa ikivanhasta jääkiekosta on kyllä yhden ja ainoan gurun kirjallinen tuote.

Itseasiassa henkilö joka ensimmäisenä ja voimakkaimmin on kritisoinut sitä että jääkiekosta ei Suomessa ole tehty kunnollista journalismia 80- ja 90- luvuilla on Petteri Sihvonen. Kun asiasta ei puhuttu, niin sille ei tarvinnut keksiä termejäkään. Silloin toimittajat tekijät kiekkoilijoista kivoja juttuja että Helmisen lempiruoka on pippuripihvi.

 

[repe_joke]

Älä nyt vaan sano ettet ymmärrä sitä, että samoissa Olympikisoissa voi a) edetä finaaliin ja b) voittaa Olympiahopeaa :)

Helposti voi käydä noin. Mutta ensiksi ei voi voittaa olympialaisissa hopeaa, ja pari kuukautta myöhemmin uudestaan olympialaisissa pronssia. Ja tätähän mestari pomo haki takaa.

 

[Cobol]

Helposti voi käydä noin. Mutta ensiksi ei voi voittaa olympialaisissa hopeaa, ja pari kuukautta myöhemmin uudestaan olympialaisissa pronssia. Ja tätähän mestari pomo haki takaa.

Ah, olin sokea tekstilleni ja luin joka kerta, että MM-pronssia. Jota siis toki tarkoitin, vaikka perseelleen tuo kirjoitus menikin.

Pelikirjojen osalta petyin suomalaiseen tuotantoon. En enää ihmettele miksi asiasta eivät kiekkotoimittajat ole juuri kirjoittaneet kun kaiken nähneet ammattivalmentajatkin jättävät ne luvut kirjoistaan sivuun. Summanen käsittelee onneksi (Meidän päivä, Gummerus 2005) pelitapaa sivulta 52 alkaen kymmenkunta sivua aina rintamasuuntapelaamisesta henkisen ja fyysisen yliotteen merkitykseen. Hyvää ja mielenkiintoista tekstiä, mutta aivan liian vähän!

 

[Daespoo]

Anaheim pystyy pelaamaan "vanhan koulun" jääkiekkoa (muutenkin kuin fyysisyyden perusteella) sen takia että top3 pakit pystyvät heittämään kovia ja tarkkoja syöttöjä omalta alueelta Temen ketjun lapoihin vaikka he olisivat jo lähes vastustajan sinisellä. Tämä korostuu jengejä vastaan joilla on korkea 2-miehen karvaus ja siten keskialue alimiehitetty. Vancouver on valittevasti niin kurinalainen joukkue että se ei sorru tähän helposti.

 

[Top Gun]

Kadonneen pelikirjan metsästys.

cobol. Koetahan onneasi liiton arkiston kautta, jos satut sinne pääsemään vierailijaksi. Siellä sitten 70-luku, ja nuorten maajoukkueet. Silloin ainakin saat "sielullesi rauhan" =;o). - Tämän vihjeen sain yhdeltä "alan mieheltä".

 

[dana77]

Summasen haikailu edelleen maajoukkueen päävalmentajaksi sekä sen inttäminen, että Westerlund olisi allekirjoittanut sopimuksen, jonka mukaan hän ei lähde maajoukkueen valmentajaksi, jos Rami saa kenkää.

Jos tämä on valhetta, niin valehtelija on Summanen. Ote kirjasta Meidän päivä sivu 21: "Halusin sitoutumisen osoitukseksi johtoryhmän kesken sopimuksen: että tulisimme ja menisimme samoilla ovilla. Jos päävalmentaja saa potkut niin muukin johtoryhmä lähtisi. Tällaisen sopimuksen olin tehnyt ensimmäisen kerran Westerlundin kanssa aloittaessamme HIFK:n palveluksessa."

"Kaikki allekirjoittaivat paperin. Se oli äärimmäinen sitoutumisen osoitus jokaiselta, erittäin kova paperi".

 

[Cobol]

Jos tämä on valhetta, niin valehtelija on Summanen. Ote kirjasta Meidän päivä sivu 21: "Halusin sitoutumisen osoitukseksi johtoryhmän kesken sopimuksen: että tulisimme ja menisimme samoilla ovilla. Jos päävalmentaja saa potkut niin muukin johtoryhmä lähtisi. Tällaisen sopimuksen olin tehnyt ensimmäisen kerran Westerlundin kanssa aloittaessamme HIFK:n palveluksessa."

"Kaikki allekirjoittaivat paperin. Se oli äärimmäinen sitoutumisen osoitus jokaiselta, erittäin kova paperi".

Ystävällisesti toivon, että moderointi antaa vastata kysymykseen, muuten en tähän asiaan tässä ketjussa tietenkään enää puutu.

Kiitos!

Summasen teksti on virheellinen, mikäli hänen kirjassaan julkaisema sopimusteksti pitää paikkansa. Ja vaikea on uskoa, että ei pitäisi: miksi julkaista sitoumusteksti, joka ei näin keskeiseltä osin pitäisi yhtä allekirjoitetun sitoumuksen kanssa? Katso lähteenä saman kirjan sivu 191.

Siinä on sopimus otsikolla Sitoumus, kohta Sitoumus ja teksti:

"...mikäli päävalmentaja milloin tahansa SJL-sopimuksensa aikana irtisanotaan muilla kuin työsopimuslain 8-luvun mukaisilla perusteilla (eli siis sopimuksen purku tapahtuu urheilullisin perustein), niin päätän sopimussuhteeni SJL:n kanssa välittömästi (sopimus liittyen A-maajoukkueen valmennusryhmässä toimiseen)."

Summasen sopimuksen irtisanomisperusteita ei ole täysin julkaistu, mutta Kummola ja muut pomot vakuuttivat useaan kertaan, että sopimusta ei purettu urheilullisista syistä. Heidän kantansa on sikälikin uskottava, että urheilullisista syistä johtuva purkaminen World Cupin finaalipaikasta olisi mahdotonta.

Kuten lainaamassasi kirjoituksessani myöhemmin totean, sopimus ei ollut täysin ehdoton. Lähteenäni oli Summasen kirjan liite.

 

[Top Gun]

Tästä on sopiva alkaa hockeyn pitkä oppijakso

http://www.randomhouse.com/catalog/display.pperl?isbn=9780771070167

Niille, joita kiinnostaa jääkiekon perustotuudet. Antaa hieman laajuutta ymmärtää, mistä ollaan tultu...ja mihin ollaan päästy. Ja kuka säveltää "uutta" ihan hatusta.

Kirja yllättää jokaisen tämänkin päivän lukijan !

 

[siffa]

NHL:n pelikirjoista

Ensi alkuun totean, että olen kirjoittanut pelikirjoista täällä JA:ssa useissa eri keskusteluissa. Johanneksen avaamassa SM-liigan pelikirjat-keskustelussa olen esitellyt kaksi itselläni olevaa pelikirjaa. Kannattaa käydä siellä katsomassa pelikirjakeskustelua, jos kiinnostaa. Lisäksi kaikissa P.Sihvosta käsittelevissä keskusteluissa on kirjoitettu laajasti pelikirjoista. Ymmärsin, että Johannes halusi siirtää pelikirjakeskustelun erilleen P.Sihvonen-keskusteluista.

Tänne NHL-pelisysteemi ketjuun sopinee seuraava lainaus Alpo Suhosen tekstistä. Alpo Suhonen kirjoitti 14.1.2007 HS:n kolumnissaan NHL:n pelikirjoista:"NHL:n ensimmäisiä pelikirjamiehiä oli Philadelphia Flyersin Fred Shero. Minulla oli mahdollisuus tutustua hänen ja hänen pelikirjaansa vuonna 1974, jolloin vierailin Philadelphiassa. Joukkue oli sinä keväänä voittanut Stanley Cupin." Kolumnissaan Alpo Suhosen tarkoituksena oli kertoa meille, että pelikirja-termi ei ole uusi jääkiekossa vaan jo vuosilymmeniä käytössä ollut käsite.

Ja kiitos herra e mielenkiinnostasi tutkia NHL-pelejä. Teen sinulle seuraavista katsomistani peleistä yhteenvedon niistä hyökkäyksistä, kun hyökkäyksen avaussyöttö annetaan keskustaan sentterille tai keskustaan siirtyvälle laiturille. Olet oikeassa, että pelin rakentelun kannalta tuo tärkein syöttö pyritään vastustajan toimesta eliminoimaan.

 

[Viljuri]

Ihan kelvollista keskustelua, josta ainakin itse saan jotakin irti, jahka en ole itse varsinaisesti jääkiekkoa koskaan "pelailua" enempää harrastanut (muita joukkuepelejä kylläkin).

Tosin voisi esittää toivomuksen, että omaa egoa ei tuotaisi niin leimallisesti esiin, vaikka se varmasti onkin osin turha toive. Jatkuvat henkilöön käyvät argumentit eivät ole ulkopuolisenkaan toimesta erityisen kivoja luettavia, vaikkakin valaisevia.

 

[Daespoo]

Eihän pelikirja mikään uusi juttu ole, teoriassa jokaisella koutsilla on omansa (Hannu Virta & Jasseri ovat poikkeuksia jotka vahvistavat säännön). Toisilla hyvät sellaiset, toisilla surkeat.

Termi on parin viime vuoden aikana noussut julkisuuteen kiitos Sihvosen Petterin joka sitä on ansiokkaasti tuonut pinnalle, tähän astihan normikatselija on altistettu sille helvetin "pitää pelata omaa peliä, välttää jäähyjä, laukoa enemmän jne" skeidalle mitä haastatteluissa kuullaan. Tyhmempi voisi luulla että koutsit kirjoittavat aikalisän aikana nuo fraasit fläppitauluunsa ja esittelevät sitä pelaajille. Pelin tekninen analysointi on puuttunut mediasta täysin.

Koutseja on erilaisia, toiset luottavat vanhaan ja koeteltuun metodiikkaan eivätkä muuta sitä vaikka henki olisi kyseessä. Nykyään koutsit adaptoivat helpommin uusia vaikutteita ja yhdistävät niitä omaan pelikirjaansa ja siten luovat uutta systeemiä. Sitten on koutseja jotka ottavat osia vanhoista teorioista ja yhdistävät ne uudempiin käsityksiin ja luovat hybridimalleja, Randy Carlyle lienee tällä hetkellä yksi parhaista esimerkeistä tästä.

Yksi asia joka kaikkien kannattaisi muistaa myös on se että joukkueen materiaali sanelee pitkälti joukkueen pelityyliä, ei voida olettaa että Denis Savard peluuttaa nyky Blackhawksia käyttäen samaa pelikirjaa kuin Glen Satherin firewagon-hockeyä pelannutta 80-luvun Oilers. Jos pelataan taktiikalla jossa Paul Coffeyn tasoiset pakit pelasivat neljäntenä hyökkääjänä niin turpaan tulee huolella. Fiksut koutsit muokkaavat taktiikan materiaalin mukaan.

 

[Johannes]

HN tässä ketjussa arvokkaasti selkokielistää jääkiekon käsitteitä, P.Sihvonen haluaa taas pysytellä munkkilatinansa takana, että gurun maine säilyisi. No, kukin tyylillään.

Vaikea on edelleen erittäin paljon pelejä seuraavana maallikkona ymmärtää kuinka jääkiekkoa voisi pelata vain yhdellä oikealla tavalla. Kyllähän huippujoukkue, jossa on superpelaajia, kuten Anaheimissa Selänne, Pronger ja erityisesti Scott Niedermayer osaa vaihdella pelitapaansa tilanteen ja vastustajan mukaan, hyödyntäen vastustajan heikkoudet. Samoin Anaheim voi välillä pelata fiaskolätkän variaatiota, koska sillä on taitavammat pelaajat kuin Jokereilla. Peli ei silloin töksähdä vastustajan siniviivalle yhtä usein, vaan pelaajat osaavat jatkaa pitkistä avauksista vauhdilla kohti vastustajan maalia paremmin kuin kauden 05-06 HIFK tai 06-07 Jokerit. HIFK:ssa Tony Salmelainen osasi saada pitkän avauksen vauhtiin mukaan. Hänellä oli sm-liigatasolle niin paljon taitoa. Tämän todistin itse usein Nordiksella. Anaheimissa esim. Scott Niedermayer on sellainen vauhtikone, että tuntuu ehtivän ensin avaamaan pelin omalta alueelta ja silti olevan mukana päättämässä hyökkäystä maalin edessä hetken päästä. Kyllä yksilöiden ylivoimaisella osaamisellakin on merkitystä siinä miten teoreettisesti kehnompikin pelitapa voi toimia voitokkaasti, kunhan peli ei mene pelkäksi yksilövirtuoosien sooloiluksi, kuten Venäjän maajoukkueella kauteen 06-07 saakka.

 

[P.Sihvonen]

HN tässä ketjussa arvokkaasti selkokielistää jääkiekon käsitteitä, P.Sihvonen haluaa taas pysytellä munkkilatinansa takana, että gurun maine säilyisi. No, kukin tyylillään.

Vaikea on edelleen erittäin paljon pelejä seuraavana maallikkona ymmärtää kuinka jääkiekkoa voisi pelata vain yhdellä oikealla tavalla. Kyllähän huippujoukkue, jossa on superpelaajia, kuten Anaheimissa Selänne, Pronger ja erityisesti Scott Niedermayer osaa vaihdella pelitapaansa tilanteen ja vastustajan mukaan, hyödyntäen vastustajan heikkoudet. Samoin Anaheim voi välillä pelata fiaskolätkän variaatiota, koska sillä on taitavammat pelaajat kuin Jokereilla. Peli ei silloin töksähdä vastustajan siniviivalle yhtä usein, vaan pelaajat osaavat jatkaa pitkistä avauksista vauhdilla kohti vastustajan maalia paremmin kuin kauden 05-06 HIFK tai 06-07 Jokerit. HIFK:ssa Tony Salmelainen osasi saada pikän avauksen vauhtiin mukaan. Hänellä oli sm-liigatasolle niin paljon taitoa. Tämän todistin itse usein Nordiksella. Anaheimissa esim. Scott Niedermayer on sellainen vaihtikone, että tuntuu ehtivän ensin avaamaan pelin omalta alueelta ja silti olevan mukana päättämässä hyökkäystä maalin edessä hetken päästä. Kyllä yksilöiden ylivoimaisella osaamisellakin on merkitystä siinä miten teoreettisesti kehnompikin pelitapa voi toimia voitokkaasti, kunhan peli ei mene pelkäksi yksilövirtuoosien sooloiluksi, kuten Venäjän maajoukkueella kauteen 06-07 saakka.

Hyvin jäsennetty veli Johannekselta.

Silti lisäisin vielä tämän: On totta, että ei ole mitään ainoaa ja oikeaa tapaa (pelikirjaa) pelata jääkiekkoa. Mutta minä analyytikkona vain totean sen, mitä näen jäällä tapahtuvaksi. Ja sen jälkeen - kun on nähnyt usean eri joukkueen pelaavan nyt keväällä NHL:n pudotuspelejä - voin abstrahoida jonkinlaisia yleisesti päteviä lauseita vaikkapa juuri NHL:stä ja jääkiekon evoluution juuri käsillä olevasta hetkestä.

Tässä abstrahointi NHL:n johtavista pelikirjoista tällä hetkellä:

Näyttäisi vahvasti sille, että NHL-jääkiekkoa on kaikken tarkoituksenmukaisinta ja tehokkainta pelata lyhytsyöttöpelillä, rintamahyökkäyksillä, kenttätasapainolla ja sentteripelillä keskustan kautta. Nämä pohjoisamerikkalaisen jääkiekon ikiaikaiset periaatteet ovat nousseet etenkin nyt johtavaan asemaan ja kokeneet renesanssin sen takia, että nollatoleranssi (tai lähes nollatoleranssi) tuomarilinjassa suosii kiekollista peliä. Lisäksi on käynyt niin, että puolustava joukkue on joutunut (nollatoleranssista johtuen) siirtymään entistä enemmän mies vastaan mies -puolustamisesta aluepuolustamiseen. Ja edelleen: Aluepuolustusta vastaan on järkevintä pelata lyhyillä syötöillä. Olisi vaarallista pelata pitkillä syötöillä, koska aluetta (etenkin keskialueella) puolustava joukkue on hyvissä asemissa tekemään vastahyökkäyksiä, jos syntyy irtokiekkoja ansa- ja riistopelin seurauksena. Lyhytsyöttöpelaaminen ja kenttätasapaino (jopa kaistoilla pysytteleminen) ovat myös looginen pelitapavalinta siksi, että hyökkäävä osapuoli voi tietää, missä ja miten vastustaja sijoittuu puolustaessaan. Tällä hetkellä vallitsee tavallaan "kauhuntasapainoinen" sanaton sopimus siitä, että puolustakaa te kenttätasapainoisesti aluetta, niin me hyökkäämme kenttätasapainoisesti lyhytsyöttöpelillä.

Ja: On mielenkiintoista nähdä, että mikä on pelin evoluution seuraava askel. Nyt tuossa edellä kuvaamassani pelaamisen sapluunassa ovat pääpiirtein kiinni ainakin kaikki kahdeksan NHL:n puodotuspeleissä jatkavaa joukkuetta.

SM-liigassa tätä jääkiekkoa yrittivät kuluneella kaudella pelata Kärpät (onnistuen); HPK (onnistuen); Pelicans (onnistuen); Lukko (epäonnistuen) ja TPS (epäonnistuen). Pelitavallisesti kauimpana tästä modernista jääkiekosta olivat Jokerit, Ässät (Pajuojan aikana) ja Ilves. Toissakaudella Ässät marssi jopa hopealle pelaamalla lyhtysyöttöpeliä kenttätasapainolla ja rintamahyökkäyksillä. Juuri rintamahyökkäykset mahdollistivat muun muassa Ässien voimakkaan taklauspelin. Patapaidat vyöryivät kohti vastustajan päätyä kolmelta kaistalta.

Edellä kuvaamaani jääkiekon evoluution tätä vaihetta johtaa Tre Kronor ja NHL:n kymmenen parasta joukkuetta. Tämä tapa pelata valuu sitten hiljalleen alaspäin SM-liigaan, Mestikseen, AHL:ään ja jopa ECHL:ään ja niin edelleen. Asioiden valuminen ylhäältä alas on sosiologinen perusilmiö kaikessa inhimillisessä toiminnassa.
-sihvonen-

PS. Myös Venjän pelissä on viidentoista vuoden tauon jälkeen noita kuvaamiani pelaamisen moderneja tuulia. Sen pystyimme kaikki eilen todistamaan Venäjän ja Suomen pelistä. Sanoisin silti, että selvimmin tämä pelin evoluutiovaihe näkyy NHL:ssä pudotuspelistä toiseen.

 

[TAM]

Edellä kuvaamaani jääkiekon evoluution tätä vaihetta johtaa Tre Kronor ja NHL:n kymmenen parasta joukkuetta. Tämä tapa pelata valuu sitten hiljalleen alaspäin SM-liigaan, Mestikseen, AHL:ään ja jopa ECHL:ään ja niin edelleen. Asioiden valuminen ylhäältä alas on sosiologinen perusilmiö kaikessa inhimillisessä toiminnassa.

Tähän sellainen huomautus, että kuten tässäkin ketjussa joku jo totesi, niin Pohjois-Amerikan farmijoukkueissa pyritään pelaamaan samalla tavalla kuin "emojoukkueissa". Pelitapa ei siis mielestäni varsinaisesti "valu" NHL:stä AHL:ään vaan sitä viedään sinne hyvinkin aktiivisesti. Se on sitten eri asia, että kuinka kyvykkäitä valmentajia farmiseuroissa kulloinkin on ja kuinka hyvin nämä ajatukset siellä menevät läpi. Tätä pelitapa-asiaahan on pidetty yhtenä isona ongelmana, joka omalle suosikkijoukkueelleni on koitunut siitä, ettei omaa farmiseuraa ole viime kausina ollut. Ongelmana on siis ollut se, että pelaajia on ollut hankalampi nostaa ylös, koska he eivät ole tottuneet pelisysteemiin.

Tällä kertaa ei muuta huomauttamista ;-). Jatkakaa.

 

[JHag]

Wunderbar! Täällähän roihuaa pelikirjakeskustelu parhaimmillaan. Rohkenen pohjustaa omia näkemyksiäni pelikirjan yleisfilosofialla ja myös SM-liigan kautta, vaikka kyseessä onkin NHL-ketju. Täällä on hyvin ilahduttavasti kuitenkin spekuloitu aiheesta laajemminkin ja nimenomaan sen vuoksi ylipäätäänkin haluan osallistua keskusteluun. Ensinnäkin totean, että pelikirja ei ole mikään uusi inventio. Pelikirjoja on ollut olemassa siitä lähtien kuin sotia on käyty ja on tarvittu kykyä sekä näkemystä organisoida joukkovoimaa. Esimerkiksi Rommelilla oli erinomainen pelikirja 40-luvun Pohjois-Afrikassa. Italia on puolestaan rakentanut fudikseen ensimmäisen varsinaisen pelikirjabrändin eli catenaggion. Seuraava fudisbrändi oli 70-luvun hollantilainen aikanaan ultramoderni totaalijalkapallo.

Jääkiekon pelikirjakeskustelussa, ja nyt puhun nykyjääkiekosta, kiinnitetään mielestäni liian paljon huomiota siihen kuinka joukkueen syömähammas pelaa. Varsinkin SM-liigassa. On kylmä tosiasia, että aniharvan joukkueen materiaali ja/tai valmennuksellinen kompetenssi riittää siihen, että joukkueen jokainen kentällinen noudattaisi yhtä ja samaa pelikirjaa. Neljä poikkeusta tämän kauden SM-liigassa olivat Kärpät, HPK Baxterin HIFK ja Jokerit. "Pienistä" joukkueista Pelicansilla oli myöskin selkeä pelikirja. Kärppien Jalonen sai apuja materiaalinsa leveydestä, HPK:n Jalosen suoritus oli kivikova välierävaiheeseen asti. Vielä HIFK-sarjassa katsoin kauhusta lumoutuneena, kuinka joka ainoa HPK:n kentällinen kontrasi koko kentän leveydellä kurinalaisella lyhytsyöttöpelillä. HN kuvaili ansiokkaasti rintamahyökkäyksen ja HPK pelasi juuri näin ollen vaarallisimmillaan aina kiekon riistettyään. Kerho tuli mielestäni neljää kaistaa käyttäen ja pelaajista ainoastaan Pihlströmillä ja Moravecilla oli jonkunlaisia vapauksia sooloiluun. HPK sortui Jokerit-sarjassa ensinnäkin siihen, että Baxter peluutti HIFK:ta erinomaisesti HPK:ta vastaan kuluttaen Kerholta sekä energiaa että miehiä (Vihko, Hassinen). Lisäksi Jokeri-sarjassa Kerhon pelikirja yskähteli Sheddenin otettua aseeksi kaksinkamppailut ja sitä kautta henkisen yliotteen. Jokeri-sarja paljasti myös J.Jalosen hienosti hyökkäävän HPK:n pelikirjan huonoimman alueen: puolustuspelin. Siinä ei Kerholla ollut mielestäni selkeää kentällisen sisäistä roolitusta.

Kärpät pelasi upean tasapainoisesti Jokereita vastaan esittäen totaalijääkiekkoa: jokainen kentällinen noudatti samaa pelikirjaa. Kärppien kolmosen ja nelosen ei ollut tarkoituskaan rikkoa Jokerien ykkösen ja kakkosen peliä, vaan pelata omaa peliään. Puolustuspelaamisessa surkea ja organisoimaton Hirson kenttä oli esimerkiksi täysin vastaantulija Kärppien kolmosen / nelosen ajaessa sisään kaukalon koko leveydeltä. SM-liigassa olen nähnyt HPKn ja Kärppien lisäksi itse asiassa vain Sheddenin ja Baxterin joukkueiden esittävän oman versionsa totaalikiekosta. HIFKin pitkä pisteputki tammi-helmikuussa perustui Baxterin luunkovaan totaalipelikirjaan, josta puuttui ainoastaan organisoitu hyökkäyspeli. En pidä tätä Baxterin virheenä, vaan selkeänä valintana, joka johtui HIFK:n pelaajamateriaalista korostuen puolustus- ja mv-peliin.

Kentällisten ja pelaajien roolittaminen (näin pelasi esimerkiksi Ilves) ei ole sama asia kuin joukkueen totaalinen pelikirja, mistä päästään aasinsiltaa NHL:ään. NHL:ää olen seurannut tällä kaudella niin satunnaisesti, että mitään kiveen hakattua näkemystä ei löydy pelikirjarintamalla poislukien Vancouver, Anaheim ja Nashville, joiden otteita olen seurannut. Nashville sortui mielestäni vanhakantaiseen epäbalanssiin, joukkue oli vähemmän kuin osiensa summa, koska sillä ei ollut totaalista pelisysteemiä. Vancouver on kurinalainen joukkue, joka pelaa keskialueen tarkasti. Anaheim on liki NHL:n Kärpät. Joukkue pystyy varioimaan peliään ja tekeekin sitä, mutta mielestäni ehkä jopa liikaakin. Mennäkseen tappiin Anaheiminkin olisi yksinkertaistettava pelikirjaansa variaatioitaan vähentäen. Kun pelataan playoffeja missä tahansa liigassa tai arvokisoissa, se joukkue yleensä voittaa, jonka pelikirja on totaalisin. Käsittääkseni valmentajan duunin vaikein dilemma on valinta sydämen ja järjen välillä. Ja järki voittaa silloin, kun ollaan tavoittelemassa täydellistä huippua. Se joukkue ja valmentaja, joka jaksaa peluuttaa huolellisesti valitsemansa pelikirjan mukaista kiekkoa aivan koko joukkueella, on vahvemmalla pohjalla kuin fiiliksen mukaan tempoileva koutsi vastaavan tasoisella materiaalilla. Fiiliskoutsi saattaa esimerkiksi kierrättää veskareita ottelusta toiseen.

Kun täällä on Suomen maajoukkuettakin käsitelty, niin omana mielipiteenäni toteaisin, että Aravirran Leijonilla ei ollut varsinaista pelikirjaa. Mutta ei ollut muillakaan 90-luvun lopulla. Silloin pelattiin kentällinen kentällistä vastaan ja joukkueen roolitus oli vanhakantaisen selkeä. Tietyt kentälliset tekevät maalit ja hoitavat yv:n, tietyt kentälliset rikkovat vastustajan peliä. Itse asiassa 90-luku oli katsojaystävällistä aikaa ja juuri siksi lätkästä tulikin jokaisen erkin sekä pirjon laji. Kiekkoa oli helppo seurata. Nykykiekko on monen 90-luvulla vielä lätkää seuranneen mielestä "tylsää" ja pääsyy tähän on mielestäni pelikirjan esiinnousu. Nykylätkästä voi lajia tuntiessaan nauttia samoin kuin fudisgurut intoillessaan jostain 0-0 -matsista, missä nähtiin maalittomuudesta huolimatta valmentajien välinen kivikova taistelu. Raimo Summanen toi pelikirjan Suomen maajoukkueeseen ryminällä. Suomi pelasi Summasen aikaan henkeäsalpaavan totaalista kiekkoa, joka oli kaukana Aravirran kentällinen vs. kentällinen -ajasta. Ilokseni Summasen maajoukkue karvasi ja kontrasi toisin kuin hänen Jokerinsa mestaruuskaudellaan, jolloin Summanen ilmeisesti opetteli puolustuspelikirjaa. Minulle on yhä arvoitus, miksi Summanen tuolloisella erinomaisella Jokeri-materiaalilla haki mestaruuden inhorealistisella ultrapuolustamisella.

Westerlundin maajoukkueella ei ole totaalista pelikirjaa. Sen sijaan joukkue oli vielä vuosi sitten keväällä (olympialaiset ja mm-kisat) erinomaisesti koottu sekä roolitettu. MM-kisojen finaalissa Ruotsi paineli ohi totaalikiekollaan ja -pelikirjallaan. Tämän kevään Leijonat on minulle täysi arvoitus kolmen ottelun perusteella. Westerlundilla on isoja puutteita jääkiekon perusalueilla, jotka ovat yksilöllisen joukkuepelikirja-ajattelun ulkopuolella itsestäänselvyytensä vuoksi. Tämä koskee erityisesti av-peliä, jossa Suomi pelaa kiekon perässä laukaten. Hyökkäyspeli on kaukana kontrolloidusta rintama-ajattelusta, joukkue liikkuu hyökkäyksessäkin suhteellisen surutta kiekon perässä jättäen ns. painottoman puolen täysin hunningolle. Hidastuskuvat Venäjä-ottelusta näyttivät usein kuinka kaikki viisi Suomen kenttäpelaajaa olivat sillä puolella kenttä, jonka hyökkäyspään kulmassa kiekko oli! Tämä on pelikirjaan liittyvä valmennuksellinen virhe, ei pelaajien. Suomen joukkue näytti AHL-jengiltä isossa kaukalossa.

NHL-valmentajien pelikirjan rakentelu on, näin väitän, lähtökohdiltaan helpompaa kuin eurooppalaisten valmentajien. NHL-kiekkoa pelataan pienemmässä kaukalossa vapaammin säännöin. Niinpä NHL:ssä kaksinkamppailupelaaminen ja mentaalinen röyhkeys nousevat paljon suurempaan arvoon kuin Euroopassa. NHL-valmentaja pystyykin tällä taustallaan olemaan kova luu lyhyessä MM-turnauksessakin. Pelikirjan ontuvuus korostuu usein Kanadalla turnauksen alkupuolella, esimerkiksi ison kaukalon koko leveyden käyttäminen on heille täydellinen mysteerio. Mutta vahvoilla yksilöillään NHL-miehistä koottu Kanada saa yleensä kasaan jonkunlaisen kontrolloidun pelikirjankin kisojen loppua kohti.

Pärjäisikö esimerkiksi Summanen NHL:ssä valmentajana totaalisen pelikirjansa kera? Pirun vaikea kysymys, mutta olisi hauska nähdä. Ihan perstuntumalta heitän, että Summasella olisi paljon annettavaa mille tahansa NHL-joukkueelle. Mutta hänen olisi samalla opeteltava itse uudestaan myös lajin kaksinkamppailuluonne. NHL:ssä pelaajat asuvat toistensa iholla aivan eri lailla kuin Euroopan liigoissa. Niinpä NHL-pelikirjassa nousevat Eurooppaa korkeammalle yksilöllinen taito, röyhkeys, ilkeys, mentaalinen hallinta. Toisin päin käännettynä: liideripelaajia tarvitaan NHL:ssä pelitapaan liittyen aivan toiseen malliin kuin vaikkapa SM-liigassa, missä tasokas mutta suhteellisen tähdetön ja liideritön Jokerit voi edetä finaaliin asti. Ja kun NHL-kiekko lepää enemmän voimakkaiden liiderien varassa kuin eurooppalainen kiekko, väittäisin että a) NHL:ssä fiilisvalmentajalla on suurempi mahdollisuus voittaa totaalikonseptivalmentaja kuin Euroopassa b) NHL-joukkueen pelikirjaa ei kannata verrata sellaisenaan eurooppalaisen joukkueen pelikirjaan. Lajit ovat niin paljon toisistaan poikkeavat. Tässä mielessä Anaheimin ja Jokerien pelikirjat eivät muistuta toisiaan. Pelkkä pelaajamateriaalin tasoero on giganttinen Anaheimin eduksi. Joukkueiden hyökkäyksiinlähdöissä on eräässä Anaheim-kuviossa yhteneväisyyksiä. Mutta tämän lisäksi Anaheimilla on takalinjoillaan niin tasokkaita pakkeja, että aina joukkueen ei tarvitse tulla pienen keskialueen yli kontrolloidusti, yksi Prongerin luunkova pitkä syöttö Selänteen lapaan voi johtaa 2 sekunnissa maaliin.

 

[P.Sihvonen]

Tähän sellainen huomautus, että kuten tässäkin ketjussa joku jo totesi, niin Pohjois-Amerikan farmijoukkueissa pyritään pelaamaan samalla tavalla kuin "emojoukkueissa". Pelitapa ei siis mielestäni varsinaisesti "valu" NHL:stä AHL:ään vaan sitä viedään sinne hyvinkin aktiivisesti.
Tällä kertaa ei muuta huomauttamista ;-). Jatkakaa.

Eräs ongelma tässä on se, että AHL-joukkueissa omankin joukkueen pelaajat ovat verisiä kilpailijoita keskenään. Liki jokaisen pelaajan tavoite on päästä ylös. Näissä oloissa saumattoman yhteistyön synnyttäminen on hieman ongelmallista. Arvelen, että muun muassa tämän tähden Doug Shedden on taktisesti niin keskinkertainen valmentaja. Hän on todella hyvä näkemään sen, kenellä kulkee, kenessä on ainesta ja totisesti ottaa sen irti materiaalistaan. Mutta hänellä ei ole antaa pelaajille toimivaa pelikirjaa, johon koko joukkue ja viisikot voisivat tukeutua. Toki mikään ei ole musta-valkoista. AHL:ssäkin on eroja taktisuuden asteessa joukkueiden välillä. Shedden ei näytä kuuluvan ainakaan AHL:n taktisimpien valmentajien joukkoon. Eikä puhettakaan siitä, että Sheddenin jääkiekko muistuttaisi millään muotoa ainuttakaan NHL-joukkuetta, kuten tässä ketjussa ovat jotkut virheellisesti väittäneet.

Sheddenin juuret ovat alasarjoissa, niissä sarjoissa, joissa pelaajien ensimmäinen prioriteetti on päästä ylös NHL:ään. Sanoisin, että NHL:n ja AHL:n pelikirjaerot ovat todella suuret.
-sihvonen-

 

[Black Adder]

Anaheimin ylivoimapeliä on hiukan hankala analysoida kun koostumukset vaihtelevat vähän väliä ja Scott Niedermeyer ja Selänne pyörivät välillä missä lystäävät.

Itseasiassa Scott Niedermayer ei ole tehnyt kovin rohkeita nousuja viivasta yv:llä vaan pakit pelaavat yllättävänkin passiivisesti (eivät aja syvälle) Anaheimilla. Kai Anaheimilla on jonkin sortin variaatio funnelista ja laitojen kautta pelattavasta yv:stä. Anaheimin yv:ssä sentterillä vain on vapaammat kädet pelata oikealla laidalla kuin perus funnelissa.

Teemu pelaa yv:llä - sopimuksesta? - kuten viimeiset 15 vuotta. Ei todellakaan pyöri missä sattuun vaan kyttää vasemmalla takatolpalla paikkaa vetää suoraan poikkisyötöstä, ajaa viivavetojen maskiksi tai pistää riparia kulmalta sisään. Nykyään kaveri vain ehtii sieltä postiltaan taas mukaan muuhunkin hässäkkään eikä homma mene pelkäksi kiekon norkoiluksi.

Parempi, kun ei osallistuis koko keskusteluun, kun ei osaa :)

Ps. On hyvä, että P. Sihvonen on tuonut tätä taktiikkapuoltakin urheilukeskusteluun. Haluaisin vain kyseenalaistaa, että onko kenttätasapainon saavuttaminen ja lyhytsyöttöpeli modernia jääkiekkoa, niin kuin näiden yhteydessä usein termiä käytät? Vai, pelasiko esim. kiekollisesti taitava 1970-80 luvun NL:n punakone tai 1970-luvun Montreal Canadiens saman tyyppisellä taktiikalla, mutta eri terminologiaa käyttäen? Minulla ei ole hajuakaan tästä, mutta ovatko nykytuulet moderneja vai vain uudelleen keksittyjä, jo vanhastaan tunnettuja tosiasioita? Ei jääkiekko niin kovin uusi peli ole.

 

[Salama15]

...aina joukkueen ei tarvitse tulla pienen keskialueen yli kontrolloidusti...

Erittäin hyvää tekstiä JHag!!

Tuo lainattu pätkä kertoo hyvin pitkälti ydinasian, joka erottaa käytännössä jokaisen NHL-joukkueen ja eurooppalaisen joukkueen "pelikirjat" => NHL-kaukalon keskialue on karrikoidusti sanoen samaa luokkaa kuin isoimmissa eurooppalaisissa kaukaloissa etäisyys punaviivalta siniviivalle. NHL-keskialueen ylittäminen nopealla syötöllä (pelitapaa varioimalla) käy huomattavasti pienemmällä riskillä kuin esim. SM-liigan finaaleissa... Mutta jatkakaa ihmeessä mielenkiintoista keskustelua!!

 

[Black Adder]

Eräs ongelma tässä on se, että AHL-joukkueissa omankin joukkueen pelaajat ovat verisiä kilpailijoita keskenään. Liki jokaisen pelaajan tavoite on päästä ylös...

Tuossa on varmasti hiukan perää. Katsoin helmikuulla TV1000:lta muutamia AHL-matseja (osaksi) ja silmiin pistävä ero jopa ammattilaissarja SM-Liigaan oli se kuinka pelaajat yrittivät aivan liikaa itse. AHL-hyökkääjiltä ei kiekko meinannut irrota lavasta millään ja syy tähän on varmasti se, että kavereilla on kova halu todistella omia taitojaan. Toisaalta tuntuu typerältä antaa itsestään huonon joukkuepelaajan kuva, mutta jenkeissä itsekkyys taitaa olla hyve tälläkin elämän saralla.

 

[Master Chief]

Itseasiassa Scott Niedermayer ei ole tehnyt kovin rohkeita nousuja viivasta yv:llä vaan pakit pelaavat yllättävänkin passiivisesti (eivät aja syvälle) Anaheimilla. Kai Anaheimilla on jonkin sortin variaatio funnelista ja laitojen kautta pelattavasta yv:stä. Anaheimin yv:ssä sentterillä vain on vapaammat kädet pelata oikealla laidalla kuin perus funnelissa.

Teemu pelaa yv:llä - sopimuksesta? - kuten viimeiset 15 vuotta. Ei todellakaan pyöri missä sattuun vaan kyttää vasemmalla takatolpalla paikkaa vetää suoraan poikkisyötöstä, ajaa viivavetojen maskiksi tai pistää riparia kulmalta sisään. Nykyään kaveri vain ehtii sieltä postiltaan taas mukaan muuhunkin hässäkkään eikä homma mene pelkäksi kiekon norkoiluksi.

Joo no tuo Niedermayerin seikkailu perutui enemmän runkosarja-matseihin mitä näin. Viime yön matsia kun jaksoin eka erän katsoa niin Nieds pelasi Beaucheminin kanssa kakkosyv:ssä vasenta pakkia, hyökkääjinä olivat Penner-Getzlaf-Selänne. Teukka pelasi juuri siellä lempipaikalla vasemmalla rakentaen peliä, kytäten ripareita. Laukaisupaikat peitettiin aika hyvin hänen kohdalta eli vaihtoehtoina oli usein syöttö Niedsille tai Beaucheminille.

 

[Knower]

Loistavaa tekstiä JHagilta täytyy kyllä sanoa. Itse olen tätä keskustelua seurannut vain mielenkiinnolla sivusta, sillä ei noita NHL-pelejä tule nähtyä enkä osaa asiasta sanoa juuta enkä jaata.

Mutta jatkakaa te isommat pojat, minä luen!

 

[Master Chief]

Eräs ongelma tässä on se, että AHL-joukkueissa omankin joukkueen pelaajat ovat verisiä kilpailijoita keskenään. Liki jokaisen pelaajan tavoite on päästä ylös. Näissä oloissa saumattoman yhteistyön synnyttäminen on hieman ongelmallista. Toki mikään ei ole musta-valkoista. AHL:ssäkin on eroja taktisuuden asteessa joukkueiden välillä.

Sanoisin, että NHL:n ja AHL:n pelikirjaerot ovat todella suuret.
-sihvonen-

Tämä riipuu varmaan joukkueesta. Esim. HFBoardsilla Sabres-fanit ovat kertoneet että Amerks pelaa samalla tavalla kuin emoseura, mikä johdosta farmista nostetut pelaajat sopeutuivat niin hyvin NHL:ään tuuratessaan loukkaantumisia jne.

 

[Master Chief]

Raimo Summanen toi pelikirjan Suomen maajoukkueeseen ryminällä. Suomi pelasi Summasen aikaan henkeäsalpaavan totaalista kiekkoa, joka oli kaukana Aravirran kentällinen vs. kentällinen -ajasta. Ilokseni Summasen maajoukkue karvasi ja kontrasi toisin kuin hänen Jokerinsa mestaruuskaudellaan, jolloin Summanen ilmeisesti opetteli puolustuspelikirjaa. Minulle on yhä arvoitus, miksi Summanen tuolloisella erinomaisella Jokeri-materiaalilla haki mestaruuden inhorealistisella ultrapuolustamisella.

Minä taas ihmettelen kuinka edelleen sekoitat Jokerit 01-02 ja Jokerit 02-03. Mestaruuskaudella pelityyli oli hyvin erilainen kuin ajokoirakiekko jota pelatiin 02-03. Pelkät tehtyjen maalien määrät kertovat tämän. Ajokoirakiekolla ei tule finaaleissa 5-4 voittoja Tampereelta.

 

[dana77]

Aina oma mielikuvani on että New Jerseyllä on ollut nyky-NHL:n vahvin ja toimivin farmi-organisaatio ja sitä käytetään aktiviisesti uusien pelaajien ajamisessa sisään. En tosin tiedä miten tuo nyt muuttui kun yhteistyösopimus Albany River Ratsin kanssa päättyi ja Devilsin seuraksi tuli Lowell Devils. River Rats taas siirtyi Carolina Hurricanesin farmiksi. Rochester Americanshan muuten pelaa tietääkseni myöskin viimeistä vuottaan.

 

[Black Adder]

Aina oma mielikuvani on että New Jerseyllä on ollut nyky-NHL:n vahvin ja toimivin farmi-organisaatio ja sitä käytetään aktiviisesti uusien pelaajien ajamisessa sisään...

Tuohan on selvä, että NHL:n emoseurat käyttävät AHL-seuroja kaikella tavalla juniori-/reservimateriaalin sisään ajamiseen. Eli niin taktisesti kuin taidollisesti.

Mutta kuinka paljon NHL:ssä joukkueen pelaajamateriaali vaikuttaa joukkueen taktiikan muotoutumiseen? Täällä on jaksettu puhua Anaheimista, koska joukkue on paljon tapetilla Teemun takia, mutta myös kolmen Norris-pakkinsa ansiosta.

New Jerseyllä menneinä kausina taktiikkaa rakennettiin puovarmasti osaksi siksi, että siellä oli/on sellaisia pitkäaikaisia puolustuspäähän päin omalaatuisen taidokkaita pelaajia kuin Brodeur, S. Niedermayer, S. Stevens ja B. Holik. Kuitenkin, jos ja kun esim. Brodeurin mailapelaaminen ja pelin avaaminen muokkaavat koko joukkueen tapaa pelata (hyökkäyksiin lähdöt, kiekon hakeminen alhaalta jne.), niin mikä on se sapluuna, joka voidaan siirtää farmijoukkueelle? Kuinka paljon se, että tietyt pelaajat ovat vaikuttaneet joukkueen pelitapaan tulee vaikuttamaan joukkueen tuleviin varauksiin, jos pelitapaa pyritään pitämään samankaltaisena sekä ylhäällä että alhaalla? Tässä tullaankin sitten joukkueen organisaatiota koskevien kysymysten äärelle ja koko pakka leviää harrastelijalla käsiin. Oma mielikuva on, että NJ on pyrkinyt varaamaan viimeisen 10-15 vuoden aikana nopeita, hyvin liikkuvia, jokapaikan työmyyrä tyyppisiä hyökkääjiä (varausvuorotkin toki rajoittavat valittavaa pelaajatyyppiä).

Ainoa mitä voi sanoa on, että näitä muuttujia vasten NHL:ssä on aivan liikaa GM:iä, jotka eivät osaa hahmottaa koko kuvaa vaan säntäilevät mm. varaustilaisuuksissa milloin minkäkinlaisten varausten perässä ilman sitä punaista lankaa, jolla joukkueelle rakennettaisiin materiaali oman pelitavan toteuttamista varten.