Toisesta kulmasta Rajalan alhainen sijoitus on pöyristyttävä, toisten mielestä taas voi olla järkyttävää, ettei U20-kisoissa Jordan Schroederin kanssa yhtä paljon tehopisteitä tehnyt slovakki Tomas Tatar ole olleenkaan listoilla!
Niin, tai että mm. OHL:ssa 89 pistettä puolustajana tehnyt, ja häkkipäänä Kanadan ylivoimaa nuorten MM-kisoissa pyörittänyt (1+6=7 pts) Ryan Ellis on vasta ensimmäisen kierroksen puolivälissä. Eihän Ellista tehokkaampaa kiekollista pakkia tuossa ikäluokassa olla nähty ihan hetkeen. Kyllä tuo koko näyttäytyy siis myös Pohjois-Amerikkalaisten pelaajien kohdalla.
Pohjois-Amerikkalaisilla pelaajilla voi olla se etu, että scoutit ovat nähneet heidän pystyvän pelaamaan enemmän fyysisessä paineessa esimerkiksi Kanadan juniorikiekkoa. Lisäksi scoutit ovat nähneet heidän kestävyytensä ja energiansa jääkiekkoon, kun joukkueet ovat kiertäneet raskaita ja pitkiä matkoja pitkän kauden keskellä. Lisäksi heitä on saatettu seurata jo pidempään kuin eurooppalaisia 'kilpailijoitaan'.
Mutta siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, tietyt lahjakkaat pelaajat herättävät kysymyksiä. Ellisista on sanottu, että hänen pelityylinsä ei sovellu niin hyvin korkeimmalle ammattilaistasolle kuin nuoriin. Lisäksi hän on "liian pieni" (5-10, 173) NHL-puolustajaksi. Schroederissa pelottaa enemmän pelkkä koko ammattilaiseksi, sillä yliopistosarjassa (tosin "vain" yliopistosarjassa...) hän on menestynyt oikein hyvin selvästi vanhempiaan ja voimakkaampiaan vastaan.
Rajalan kohdalla kiekolliset lahjat ovat eittämättä olemassa samalla tavalla kuin Ellisin tai Schroederin kohdalla. Mutta totta kai pelaaja tuo mukanaan tietyn riskin tulevaisuuden avainhyökkääjäksi NHL-tasolle, jos hän on Rajalan (Ellisin/Schroederin) kokoinen. Lisäksi vaikka Rajala on pelannut paljon pelejä, liigassa hänellä oli harmittavan pieni rooli ja nuorissa otteet eivät olleet aina ihan parasta Tonia. Maajoukkueessa pelit menivät erinomaisesti, mutta silti... tasainen, pitkäkestoinen suoritustaso on vielä kysymysmerkki, ja siksi tuo testaaminen on vielä hieman auki.
Ykköskierroksen käyttäminen johonkin pelaajaan on aina hyvin tärkeä investointi seuralta (vaikka ei välttämättä uskoisi, kun katsoo joitakin ykköskierroksen varauksia..), sillä se voi rakentaa tulevaisuutta hyvinkin pitkälle. Rajalassa on omat riskinsä, eivätkä kaikki seurat ole välttämättä valmiita kääntämään korttia. Toki minä olisin valmis ottamaan tuon riskin. En varaisi Rajalaa kuitenkaan jos saisin varata TOP10 joukossa, mutta varaisin hänet varmasti TOP10-TOP20 joukossa.
Schadowan kirjoitti:
Peter Holland, Nick Leddy, John Moore, Ehan Werek, Chris Kreider, Landon Ferraro, Scott Glennie, Jordan Caron, Dimitri Orlov.
Kerroit, että nuo ovat tusinavarauksia. Samalla kuitenkin kerroit, että et ole katsonut heidän taustojaan ja on sellainen fiilis. Ok, ehkä osa tuosta porukasta voi osoittautua tusinavarauksiksi. Mutta ehkä ei ole vielä tuomion julistamisen hetki heidän kohdallaan, ei edes fiilis-pohjalta. Orlov ja Glennie tulikin jo täällä lyhyesti käsiteltyä, joten voin kertoa parilla sanalla Hollandista ja Ferrarosta.
Holland on melko isokokoinen (188cm, 85kg) kahden suunnan sentteri Guelphista (OHL). Hän oli runkosarjassa Guelphin toiseksi paras pistemies tehtyään 68 pelissä 67 pistettä. Playoffeissa hän teki neljässä pelissä neljä maalia.
Hollandia kuvataan kovaksi työntekijäksi sekä monipuoliseksi ja älykkääksi pelaajaksi, jolla ei ole pelissä suuria heikkouksia. Hänen tehonsa nousivat viime vuodesta päälle 40 pisteellä. Jos pistekehitys jatkuu, hänet voidaan nähdä NHL:ssä paljon töitä tekevänä kahden suunnan sentterinä kakkos- tai kolmosketjussa.
Peter Hollandia käsittelevän jutun voi lukea
täältä
Landon Ferraron isä Ray pelasi NHL:ssä päälle 1300 peliä kolmella eri vuosikymmenellä (1980-luvulta 2000-luvulle) ja teki yli 900 pistettä. Poika Landon pelasi WHL:n Red Deerissa tällä kaudella 68 peliä ja teki 55 pistettä. Huomion arvoista Landonin pisteissä oli kuitenkin maalit, joita tuli peräti 37 kappaletta, kun seuraavaksi paras "Rebel" teki 20 maalia. Landonin maalimäärä oli koko joukkueesta melkein 30% kaikista maaleista - ja tuo kertoo paitsi Landonin maalintekotaidoista, mutta valitettavasti myös Red Deerin tasosta.
Ferraro on hyvin luisteleva maalintekijä, joka pystyy pelaamaan myös kovaa. Hänestä sanottiin kauden aikana, että jos hänellä olisi ollut vähän paremmat ketjukaverit, edes 50 maalia ei olisi ollut mahdottomuus. Hän on oppinut huonossa joukkueessa myös puolustuspeliä ja häntä käytettiin kauden aikana aika paljon myös alivoimilla (omiaan tappamaan energiaa hyökkäyspäästä).
Kokonaisuutena Ferraro on prospecti, jolla voi olla kykyjä korkealle maalintekijänä. Hän jäi tietysti selvästi Rajalan taakse 18-vuotisten kisoissa, mutta hän on kuitenkin hyvä lupaus. Hän pelaa melko yksinkertaista, mutta tehokasta peliä. Hän on näyttänyt pystyvänsä pelaamaan junioriliigan raskaan kauden läpi hienosti ja hänen rannelaukauksensa ja vaistonsa voisi kuvitella tekevän tuhoa myös NHL:ssä.
Landon Ferraron
maalikoostevideo.
