- kuten Köpi jo kertoikin, Doug Marrone otti loparit Billsin päävalmentajan tehtävistä. Ilmeisesti kyseessä oli ihan oikesti Marronen oma päätös, eikä potkut, joita vain PR-syistä kutsutaan valmentajan omaksi päätökseksi. Taustalla lienee Marronen ja GM Whaleyn keskinäiset erimielisyydet, sekä se ettei Marrone saanut haluamaansa jatkosopimusta Billsin uudelta omistajalta Pagulalta.
Tämä uutinen sai minut kyllä hieraisemaan krapulaisia silmiäni kun sen tänään luin. Ihan täysin puun takaa se ei tullut, sillä Marronella oli sopimuksessaan pykälä, joka salli hänelle kolmen päivän ikkunan kauden päättymisestä lukien, jona aikana hän saattoi sanoa sopimuksensa irti. Ensi vuoden palkkansa (4M) hän saa kokonaisuudessaan, myös siinä tapauksessa että saa ensi kaudeksi muita töitä. Tämän epätavallisen sopimuspykälän taustalla oli mahdollisesti tulossa oleva omistajanvaihdos, joka sitten viime syksynä toteutuikin. Sitä, että Marrone käyttäisi tätä pykälää, pidettiin kuitenkin hyvin epätodennäköisenä, enkä nähnyt mitään siihen viittaavaa vielä eilen nukkumaan mennessäni.
Fawkesilta lainaamani tekstin viimeinen virke pitää parhaan ymmärrykseni mukaan kutakuinkin paikkansa. Marrone yritti neuvotella Pegulan kanssa sopimukselleen jatkoa (hänen sopimustaan olisi ollut jäljellä kaksi kautta) ja samalla vahvistaa omaa asemaansa organisaation urheilupuolen asioissa (vs Whaley & Brandon). Tämä on neutraali tapa ilmaista asia. Vähän jos häijymmiksi äidytään, niin voisi sanoa Marronen kuvitelleen liikoja omasta arvostaan. Voisi jopa spekuloida (ja on totta vie spekuloitukin), että voitollinen kausi on kihahtanut Doug-polon pollaan. Hän on nähtävästi alkanut kuvitella, että hänellä itsellään oli merkittävä osuus sen saavuttamisessa. En nolaa itseäni alkamalla tehdä analyysiä NFL-valmentajan kaudesta tai urasta. Sen kuitenkin totean, että kuten olen väsymiseen saakka saanut menneen kauden aikana kirjoittaa, niin sen mitä joukkue tällä kaudella saavutti, se saavutti puolustuksensa ansiosta. Ja puolustuksen asioihin Marronella ei ole ollut omienkaan sanojensa mukaan mitää osaa tai arpaa. Marrone on puhtaasti hyökkäyksen mies ja Billsin hyökkäys taantui tämän kauden aikana. Kaiken kukkuraksi suurimmaksi ongelmaksi (QB:n ohella) muodostui hyökkäyksen linja, joka on Marronen erikoisalaa. Marrone on itse entinen OL-pelaaja, hän on aiemmalla valmentajaurallaan valmentanut hyökkäyksen linjaa, ja on tietojeni mukaan myös työskennellyt tiiviisti Billsin OL:n kanssa. Ei ole toki reilua kaataa kaikkia hyökkäyksen ongelmia Marronen niskaan, mutta kyllä hänen osuutensa niissä suurempi on kuin Pettinen/Schwartzin johtaman puolustuksen menestyksessä. Kaksi vuotta sitten Russ Brandon kauppasi Marronea faneille luonnehtimalla tätä mm. hyökkäysorientoituneeksi, ennakkoluulottomaksi ja moderniksi valmentajaksi. Mikään näistä ei osoittautunut paikkansapitäväksi.
Oma suhtautumiseni Marroneen on ollut melko neutraali, mutta mitä enemmän olen tutustunut hänen lähtönsä taustoihin ja yksityiskohtiin, sitä enemmän olen alkanut mielessäni miettiä että good riddance vaan. Useampikin koirankoppiin joutunut pelaaja on jo Twitterissä esittänyt ajattelevansa samoin, jotkut vähän peitellymmin kuin toiset. Henkilönä Marrone lienee ollut aika jortikka. Pegulalle on annettava pisteet. Tämä oli hyvä hauiksen näyttö tuoreelta omistajalta ja osoitus siitä, että tässä organisaatiossa on paapottu keskinkertaisuuksia jo kyllin pitkään. Huonoa tässä tilanteessa on kuitenkin se, että tälle off seasonille olisi riittänyt kyllä työtä ilman päävalmentajajahtiakin. Saisi se saamarin Polian jo tulla jos on tullakseen. Olisin kaikesta huolimatta katsellut Marronea vielä ainakin yhden kauden, ihan jo jatkuvuuttakin ajatellen.
Vahvimmaksi seuraajaehdokkaaksi on tässä vaiheessa nostettu Chargersin OC Frank Reich. Reich on entinen Billsin QB, hän vietti uransa pääosin Jim Kellyn backuppina. Hänen nimensä kuitenkin muistetaan Buffalossa hyvin, hän näet masinoi kenties liigan playoff-historian komeimman comeback-voiton, kun Bills nousi 32 pisteen takaa voittoon Houston Oilersia vastaan AFC:n wild card -kierroksella tammikuussa 1993. Reich on näin ollen myös Polianin vanha tuttu.
P.S. Huhumylly on viemässä Marronea Jetsin päävalmentajaksi. Tälle en voi olla hieman tirskahtamatta. Marrone on koko päävalmentaja-aikansa ollut napit vastakkain toimittajien kanssa. Ei ole liioittelua sanoa, että jo Buffalon media oli hänelle liikaa. Mikäpä sen sopivampi duunipaikka kuin New York Jetsin päävalmentaja :D
EDIT. Myötähäpeäähän
tällainen jo aikaan saa. Tervemenoa tosiaan Jetsiin...
Another factor was Marrone's relationship with the local media. He was said to be upset with what he saw as constant criticism and a general lack of support. He was particularly infuriated by the questions raised about whether he should remain as the Bills' coach after the team recorded one of the biggest victories in franchise history against Green Bay.