Lyhyeltään, haluan esittää kiitokseni Baltimore Ravensin joukkueelle. Voitollaan he säästivät minut vitutukselta, joka suuruudessaan olisi ollut kohtuuton jo Bills-fanillekin.
Tällä viittasin siis siihen, että mikäli Ravens olisi hävinnyt ottelunsa ja kaikki muut matsit menneet kuten menivät, olisi se merkinnyt sitä, että Bills tössi itse pudotuspelipaikkansa katastrofaalisella Raiders-tappiollaan. Baltimoren voitto puolestaan johti siihen, että Bills ei olisi ollut playoff-joukkue kymmenelläkään voitolla.
Runkosarja on paketissa ja porukalla luonnollisesti playoff-kiima nousussa. Ehkä näin tiistai-iltana tohtii kuitenkin vielä naputella pienen testamentin Billsin kaudelle 2014.
Loppusaldon puolesta ei äkkiseltään luulisi olevan isoa valittamista. 9-7 on heittämällä minun kaudesta 2010 alkaneen "kannattajaurani" paras, itse asiassa ensimmäinen yli kuuden voiton kausi tuona aikana. Edellinen voitollinen rekordi on kymmenen vuoden takaa, edellinen playoff-paikka viidentoista. Numerot eivät kuitenkaan kerro kaikkea. Noista yhdeksästä voitosta puolustus ja spesiaalitiimit kantoivat päävastuun, hyökkäys roikkui mukana sen minkä pystyi. Pahinta kaudessa oli se, että se ei tuonut mitään ratkaisua joukkueen suurimpaan ongelmaan, tai edes vihjettä siitä mihin suuntaan tulisi edetä. "Billsillä ei ole ollut franchise-pelinrakentajaa sitten Jim Kellyn" on lause, johon eri muodoissa törmää säännöllisin väliajoin länsinewyorkilaisessa (<-- hauskaa tämä suomen kieli) mediassa. Kellyn uran päättymisestä tulee kuluneeksi jo kohta 20 vuotta. EJ Manuelista ei vieläkään voi sanoa mitään varmaksi. Hänellä on kahden kauden jäljiltä vyöllään vain 14 starttia, rookie-kauden sotkivat loukkaantumiset ja tällä kaudella Marrone vaihtoi Kyle Ortoniin Manuelin pelattua kaksi huonoa ottelua, joiden seurauksena joukkueen saldo oli muuttunut 2-0:sta 2-2:een. Orton aloitti pirteästi mutta vajosi kauden kuluessa tasolle jolle ilmeisesti kuuluu. Marrone pysyttäytyi kuitenkin härkäpäisesti Ortonissa kauden loppuun asti. Pelinrakentajatilanne on nyt se, että joukkueella on franchise-QB:ksi aikanaan kaavailtu, edelleen osittain mystinen Manuel sekä Jeff Tuel, jota toivottavasti ei tarvitse koskaan nähdä enää kentällä. Orton ilmoitti maanantaina lopettavansa uransa.
Jotain tarttis tehdä. Bills ei ole mikään jälleenrakennusvaiheessa oleva joukkue. Joukkueen puolustus on playoff-tasoa heittämällä, eikä hyökkäyksestäkään puutu lukumäärällä mitattuna monta palasta. Ikävä kyllä yksi puuttuvista palasista on se kaikkein tärkein, eli QB. Kenellekään tätä ketjua lukevalle tuskin tulee puun takaa tieto, että laadukkaan pelinrakentajan merkitys tämän päivän NFL:ssä on huima. Amerikkalaiset rakastavat tilastoja, tässä tulee yksi.
Jerry Sullivan kirjoitti:
Seven of the top eight seeds in this year’s playoffs had a quarterback who finished in the top 10 of the NFL’s QB rankings.
http://bills.buffalonews.com/2014/12/29/orton-did-bills-a-favor-by-sliding-into-retirement/
Manuel-seikkailu on tullut maksamaan joukkueelle paljon. Ensin hänet varattiin 2013 draftin 16. vuorolla, jota jo monet pitivät virheenä. Sitten 2014 häneen päätettiin sijoittaa vielä kaksi uutta ykköskierroksen varausvuoroa. GM Doug Whaley laittoi kaiken Manuel-kortin varaan ja hankki hänen avukseen draftistä WR Sammy Watkinsin neljännellä varausvuorolla. Päästäkseen varaamaan noin aikaisella vuorolla Bills treidasi 2015 draftin ykköskierroksen vuoronsa Brownsille. Watkins on erittäin lupaava nuori hyökkääjä, joka jäi rookie-kaudellaan vain karvan verran alle 1000 jaardin. Mitkähän hänen lukunsa olisivatkaan olleet jos ruokkimassa olisi ollut edes keskitason NFL-QB. Manuel on kuitenkin osoittautumassa(?) tyhjäksi arvaksi, ja lisäksi ylöspäin treidaaminen Watkinsin takia oli kaiketi turhaa alun alkaenkin, koska draftissa oli useampi laadukas WR (mm. Odell Beckham olisi ollut Billsin omalla varausvuorolla vielä otettavissa. Beckhamin rookie-kauden statsit peittoavat Watkinsin vastaavat selvästi).
Miten tästä sitten kohti kautta 2015? Black Monday ei vielä tuonut Buffalossa mitään suuria uutisia, Ortonin lopetusilmoitusta tuskin lasketaan sellaiseksi. Uutisten puute ei itse asiassa ollut yllättävää, sillä vyyhden purkautumisen odotetaan alkavan yhdestä odotuksia herättävästä nimestä. Jo jonkin aikaa on huhuttu, että Bills olisi tuomassa Bill Poliania takaisin organisaatioon, rooliin jota on voitu toistaiseksi vain arvailla. Polianin saavutukset lienevät useimmille tuttuja, mutta Buffalossa hänet muistetaan parhaiten Billsin 90-luvun huippujoukkueiden kasaajana. Aluksi puhuttiin Polianin olevan tulossa vain konsultoimaan. Terry Pegulan on spekuloitu tuovan jonkun ulkopuolisen (urheilupuolen) asiantuntijan avustamaan uutta omistajaa tämän valmistautuessa ensimmäiseen off-seasoniinsa. Sittemmin asioista tavallisesti hyvin perillä olevat pikkulinnut ovat alkaneet visertää, että Polianille kaavailtaisiin pysyvää vakanssia organisaatiossa. Tätä nykyä ESPN:llä työskentelevä Polian ampui kaikki huhut alas, antaen ymmärtää ettei ole "lähiviikkoina" lähdössä ESPN:ltä mihinkään. Kokeneet toimittajaketut arvelivat, että Polian ei halua vaarantaa mahdollista Hall of Fame -valintaansa 31. tammikuuta, mutta aika sen jälkeen on sitten toinen juttu.
Tuli Polian tai ei, mielenkiintoinen off-season on uudella omistajalla edessään. Voidaan vain arvailla kuinka monta kautta Billsillä on käytössä nykyisen tasoinen puolustus (ja mitä tekee Schwartz..), joten suorituskykyisen hyökkäyksen kasaamisella alkaa olla kiire. Kolmikosta Doug Marrone, Doug Whaley, (team president) Russ Brandon lienee Whaleyn jakkara kaikkein kiikkerin. On julkinen salaisuus, että kaksi Dougia ovat ajautuneet napit vastakkain ja työnäytteillä mitattuna Marrone on vahvemmilla. Lisäksi Polian antoi vähän aikaa sitten Marronesta ylistäviä lausuntoja. Whaley on tehnyt varsin hyvää työtä monilla draft pickeillä (mm. Kiko Alonso) ja free agent -signauksilla, mutta kaikkein tärkeimmässä tehtävässään (se hemmetin QB) hän on ajanut pahasti karille. Brandonilla on pitkä historia organisaatiossa ja hän on hoitanut sen bisnespuolta taitavasti. Pelaajapuolelta QB:n hankinta on ilmiselvästi korkein prioriteetti. Draftista ei paljon voine tänä vuonna odottaa, ilman ykköskierroksen vuoroa eritoten. Free agentit ovat tasoa Mark Sanchez. Treideillä on spekuloitu, mutta nimien toistaminen tässä on hedelmätöntä. Katsotaan mitä tulee. Running backeista CJ Spiller alkaa olla Buffalossa nähty, veikkaan että vaihtaa maisemaa ennen ensi kauden alkua.
P.S. Onhan sekin nyt periaatteen vuoksi mainittava, että Bills otti kautta aikain ensimmäisen voittonsa vuonna 2002 käyttöön otetulla Gillette Stadiumilla. Turhan paljon tuota ei kuitenkaan tohdi hehkuttaa, kun vastustajalla oli puolen tusinaa startteria penkillä (ml. Gronk ja Edelman) ja Bradykin pelasi vain puolet matsista. Kirjoissa ja kansissa se voitto silti on...