Hyinen tapaninajelu on takana ja tuloksena erittäin ansaittu 1-4-tappio Leafsia vastaan. Ottelun kaava oli jokseenkin sama kuin aatonaattona Islandersia vastaan: Devils perseilee omalla alueellaan ja antaa vastustajalle lahjaksi pari maalia eikä taas itse saa hyödynnettyä omia paikkojaan. Ottelun kulku olisi kenties ollut täysin toisenlainen, jos tolppaa kilauttanut Dainius Zubrus olisi saanut viimeisteltyä 0-0-tilanteessa puolittaisen läpiajonsa onnistuneesti.
Leafs ei pelannut mitenkään kaksisesti, mutta höveleiden isäntien ansiosta vieraat saivat vohveleita maukkaammat kaksi pistettä matkaansa Newarkista. Tarjoilun aloitti Brian Rolston, jonka älytön syöttö laidasta oman maalin eteen tavoitti Colby Armstrongin mailan ja tällä oli helppo työ nostaa kiekko Brodeurin ohi. Maali oli kuin toisinto aatonaaton Isles-pelistä, jossa Langenbrunner syötti lähes identtisen perseilysyötön Josh Baileyn vietäväksi maaliin. Nämä molemmat osumat lamaannuttivat Devilsin pitkäksi aikaa, kuten niin monta kertaa aiemminkin tällä kaudella.
Vieraiden toinen osuma oli monen epäonnisen sattuman ja huonon kommunikaation summaa. Kris Versteeg pääsi ajamaan alueelle eikä Zubrus saanut kiekkoa häneltä. Brodeur torjui Versteegin maalintekoyrityksen, mutta kiekko hukkui hänen näkyviltään ja John Mitchell sai kunnian lakaista irtokiekon ohi hölmistyneen Brodeurin. Marty saa ottaa piikkiinsä Leafsin kolmannen maalin, jonka Kulemin pääsi vetämään pienestä kulmasta. Iso kiitos maalista kuuluu Clark MacArthurille, joka karvasi kiekon Anton Volthsenkovilta ja syötti Kuleminin maalintekoon.
Devilsin ainokainen tuli vasta kolmannen erän lopulla, kun joukkue malttoi yv:llä rakentaa maalipaikan. Andy Greene ja Mark Fayne liikuttelivat kiekon viivasta Rod Pelleylle vasemmalle B-pisteelle ja tämän tarkka veto yllätti Gustavssonin. Kiitos maalista kuuluu Faynelle, jonka tarkka syöttö hyökkäysalueen halki avasi Pelleylle runsaasti tilaa. Tässä vaiheessa näytti vielä siltä, että Devils voi kehittää loppukirin, mutta maalin jälkeen saatu yv oli tehotonta nujuamista. Viimeinen toivonkipinä sammui, kun kolmanteen erään maalille vaihdettu Johan Hedberg imuroi Armstrongin vedon.
Mielestäni Ilja Kovaltshuk oli kiikaritehoista huolimatta Devilsin paras pelaaja. Kovy teki taklasi, teki hartiavoimin töitä kiekottomana ja laukoi toistakymmentä kertaa, mutta vain kourallinen vedoista meni maalia kohti. Kovy otti myös lyhyen hanskauksen Dion Phaneufin kanssa, kun kanukin maila osui Kovya kasvoihin ja venäläisen veri kuohahti tämän seurauksena.
Loppuun vielä muutamat plussat ja miinukset:
+ Devils hallitsi Zajacin johdolla aloituksia
+ Pirteästi vääntäneet Pelley ja Sestito
+ Kovyn asenne ja yritys
- Voitettujen aloitusten jälkeen hallintaa ei saatu ylläpidettyä
- Epävarmasti torjuneen Gustavssonin maalille ei ajettu lainkaan riittävästi
- Ylivoima jauhoi tehottomasti vetopaikkoja pelkästään Kovaltshukille
- Pakkipari White-Tallinder oli vaihteeksi pahasti kassalla
- Epäonnistunut maalivahtipeli
- Veteraanien hajuton ja mauton esitys
Sitten pari sanaa muista ajankohtaisista asioista
MacLeanista Lemaireen
Kieltämättä MacLeanin potkujen ajoitus oli hieman outo, kuten Turder kommentoi. Mielestäni joululla on tässä yhteydessä kuitenkin vain vähän shokkivaikutusta, koska tavallaan päätös on roikkunut ilmassa pitkin syksyä. Loun päätös vaihtaa valmentajaa oli kuitenkin jossain määrin yllättävä. Olin sillä kannalla, että Mac olisi saanut jatkaa kauden loppuun, koska pudotuspelipaikka hävittiin jo loka-marraskuussa monen huonon käänteen tuloksena. Vaihto vaikuttaa toisaalta myös siltä, että Lou on painanut beta-nauhurissaan takaisinkelausta ja nauhoittaa alkukauden ottelunauhojen päälle jotain kivempaa, kuten Nellin majaa.
Jacques Lemairen epäkiitollisena tehtävänä on opettaa Devils pelaamaan jääkiekkoa ja auttaa pelaajia löytämään kadotettu itseluottamus ja ammattiylpeys. Leafs-ottelun alla Lemaire kuvaili joukkueen tilaa
Gulittin blogissa.
“We need this so they really understand what we’re trying to achieve and what we want, how the game should be played. Because, probably with the lack of confidence, we deviate from how we should play. When you lose confidence, then you don’t work as hard. You don’t backcheck as hard. You don’t stop in your zone. You don’t do the little things that you should do when things aren’t going well that you will do when things go well.”
“The players have got to do it,” Lemaire said. “The coach can try to give them confidence and play them in different situations that you feel they can have success. But they have to work at it. It would be a lot easier to get confidence from the coach if that’s what you need when you work hard. If you work hard, every coach likes that. He’s going to play you just because you work hard.”
Lemaire puhuu huolestuttavia sanoja joukkueen liiallisesta itseluottamuksesta kauden alla. Hänen mielestään Devils on kenties lähtenyt hieman takki auki kauteen ja yllättynyt ikävästi, kun kausi on alkanut luisua väärään suuntaan ja kaikki ovat olleet enemmän tai vähemmän neuvottomia tilanteen keskellä.
Mielestäni Devils ei ole missään vaiheessa kautta pelannut itseluottamus kovinkaan korkealla, mutta puheissa on vinha perä sen osalta, etteivät pelaajat välttämättä tunnistaneet tilanteen vakavuutta ennen kuin suoranainen välinpitämättömyys ja riittämättön työpanos olivat juurtuneet liian syvälle. Jotain joukkueen tilasta kertoo se, ettei duunariosaston ja maalivahtien panos ole sytyttänyt joukkuetta, vaan apatia on jatkunut senkin jälkeen, kun Zubrus, Pelley ja kumppanit ovat käyneet ottamassa mustelmia joukkueensa puolesta.
Yön ottelun aikana MSG:llä analysoitiin Devilsin huonosti sujunutta pelaamista viidellä viittä vastaan. On toki totta, että Devils on tehnyt surkean vähän maaleja ja päästänyt vastaavasti runsaasti maaleja tasakentällisin. Tässä piilee kuitenkin vain osatotuus, koska luvattoman moni takaisku on syntynyt henkilökohtaisten virheiden seurauksena eikä näillä maaleilla ole kovinkaan paljon tekemistä pelisysteemin toimivuuden kanssa kuten ei myöskään hyökkääjien väkinäisillä ratkaisuilla, joista ei synny kunnollisia maalipaikkoja. Valmennuksen piikkiin ei voi laittaa sellaisia asioita, jotka ovat yksin kaukalossa viilettävien kiekkoammattilaisten harteilla.
Valmentajanvaihdoksesta voi poikia Devilsille jotain hyvääkin, koska Lemaire ei hötkyile tai ala turhaan raivota pelaajille. Hänen kiistattomaksi ansiokseen on luettava joukkueen luoviminen loukkaantumissuman läpi siten, että Devils pelasi voitokasta kiekkoa ja pelaajien mielialat olivat vaikeista hetkistä huolimatta korkealla. Ilman kaikkien aikojen Hollywood-tuhkimotarinaa Devilsillä ei ole mitään asiaa pudotuspeleihin, mutta aivan yhtä tärkeää on korjata se mikä on korjattavissa yksin kunnian säilyttämisen ja tulevan kauden takia.
Sivuhuomiona sanottakoon myös se, että pitkin syksyä Devils-fanit ovat odottaneet Andy Greeneltä tasonnostoa. Lemairen alaisuudessa Greene puhkesi kukkaan ja nousi yhdeksi itäisen konferenssin parhaista kahdensuunnan puolustajista. Ehkä nyt Greeneltä nähdään viimein tuo tasonnosto?
Don Lamoriellon osuus
Kausi 2010-2011 alkaa olla paketissa, koska mikään realistinen loppukiri ei vie Devilsiä liigan hänniltä lähellekään pudotuspelipaikkaa. Nyt onkin hyvä aika aloittaa pöydän puhdistaminen ja tuoda pukuhuoneeseen lisää raikasta ilmaa ja tuulettaa ummehtuneisuus ulos.
On kiusallista, että Jamie Langenbrunner sai jatkaa joukkueen kapteenina viime kauden kiukuttelujensa jälkeen, tai ylipäänsä koko joukkueessa. Vaikeina hetkinä joukkueen kapteenilta odotetaan esimerkillistä pelaamista ja taisteluhengen luomista. Langenbrunner sen sijaan on keskittynyt urputtamaan, mököttämään ja seisoskelemaan toimettomana kaukalossa. Tätä meininkiä on pian jatkunut vuoden päivät eikä muutosta parempaan ole todennäköisesti luvassa ainakaan nyt, kun Lemaire palasi penkin taa.
Haukkujen yhteydessä on hyvä muistaa, ettei Langenbrunner ole huono tai läpeensä väsähtänyt pelaaja. Mielestäni hän olisi hyvä lisä johonkin playoff-joukkueeseen, kunhan hänen ei odoteta kantavan joukkuetta harteillaan. Toiseksi Langenbrunnerilla on erittäin edullinen sopimus, joka päättyy tähän kauteen, joten hänestä pääsee tarvittaessa myös eroon.
Toivottavasti Lou hankkiutuu Langsista eroon ennen siirtorajaa. Devils voisi puolestani pelata loppukauden ilman nimettyä kapteenia ja tämän jälkeen nimetä joukkueelle uuden kapteenin kaudelle 2011-2012.
MacLeanin potkut ovat seuraava säkeistö suurille muutoksille, joita Devilsissä on nähty viimeisen vuoden aikana. Nyt pelaajilla on taas yksi olkiukko vähemmän, jonka taakse piiloutua, jos omat otteet eivät vastaa odotuksia.
Terveystilanne
Zach Parisen sairausloma venyy ja hän ei välttämättä ehdi pelata tällä kaudella enää otteluakaan. Parisen polvivamma on toipunut sinänsä ihan aikataulussa, mutta tällä tietoa hän ei pääse palaamaan jäälle ennen kuin maaliskuussa, jolloin Devilsin kausi vetelee viimeisiään. Alun perin Parisen piti palata jäälle helmikuussa, mutta lääkäri oli suositellut jääharjoittelun aloittamisen siirtämistä vielä eteenpäin.
Mark Fraser on toipunut käsivammastaan, palannut jäälle ja on piakkoin valmis palaamaan tositoimiin. Jacob Josefson on myös toipumassa, mutta ei ole vielä palannut jäälle. Bryce Salvador ei ole saanut lupaa palata jääharjoitteluun, joten häntä ei nähdä varmasti vielä vähään aikaan jykevöittämässä Devilsin puolustusta.
Muuta pientä:
- Viime kesän varaus Jon Merrill on mukana Yhdysvaltain nuorten MM-kisajoukkueessa ja sai tililleen syöttöpisteen jenkkien avausmaaliin Suomea vastaan.
- Rod Pelleyn osuma oli hänen ensimmäinen tasan vuoteen. Edellisen kerran Pelley osui Capitalsia vastaan tapaninpäivänä 2009.