Haiskahtaa epätoivoiselta yritykseltä päästä Rolstonista eroon. Lamouriello varmaan istuu jossain kädet ristissä ja rukoilee jonkun tyhmän GM:n ottavan tuon sopimuksen taakakseen. Mutta näin ei tule käymään ja Rolston pysyy jatkossakin taakkana Devilsien cappitilanteelle.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Raimo Helminen ja muu valmennustiimi jatkosopimukseen SaiPan kanssaLue lisää »
-
Liigassa on varsinaisella peliajalla pelattu vain neljä SaiPan putkea pidempää voittoputkeaLue lisää »
-
Ässien Patrik Juhola uskaltaa haaveilla tulevaisuuden pelipaikasta Pohjois-AmerikassaLue lisää »
-
Lukko rikkoi viime hetkillä Masi Härkösen unelman nollapelistä Liiga-debyytissäLue lisää »
-
Ässät ryösti pisteet Nokia-areenaltaLue lisää »
-
Liiga-kierros: Peter Abbandonatolle hattutemppu, Rami Määtälle maali ja Masi Härköselle debyyttivoittoLue lisää »
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an alternative browser.
You should upgrade or use an alternative browser.
New Jersey Devils 2010-11
- Viestiketjun aloittaja Evil
- Alkaa
- 142 235
- 375
Lisää vaihtoehtoja
Ketjuun kirjoittaneetHaiskahtaa epätoivoiselta yritykseltä päästä Rolstonista eroon. Lamouriello varmaan istuu jossain kädet ristissä ja rukoilee jonkun tyhmän GM:n ottavan tuon sopimuksen taakakseen. Mutta näin ei tule käymään ja Rolston pysyy jatkossakin taakkana Devilsien cappitilanteelle.
->Rolstonia ei kukaan varmasti ota täyteen hintaan ja re-entryn viidenkymmenen prossan alennuskaan tuskin houkuttelisi seuroja jonoksi saakka. Rolstonin sopimus on kuitenkin sen verran kova taakka Devilsille, etten ihmettelisi, jos kaveria vielä puoleen hintaan tarjoillaan. Sopimus on ns. +35 sopimus, joten pelaajan hautaaminen farmiin ei onnistu. Tai onnistuu, mutta cap hit ei katoa, eli Devilsin ainoa mahdollisuus päästä eroon sopimuksesta (edes osittain) on se, että Rolston jatkaa uraansa toisessa organisaatiossa.
Haiskahtaa epätoivoiselta yritykseltä päästä Rolstonista eroon. Lamouriello varmaan istuu jossain kädet ristissä ja rukoilee jonkun tyhmän GM:n ottavan tuon sopimuksen taakakseen. Mutta näin ei tule käymään ja Rolston pysyy jatkossakin taakkana Devilsien cappitilanteelle.
Jos Islanders ei olisi niin päin helvettiä kulkeva organisaatio, niin sinne mahtuisi tällä hetkellä juuri ihan minkälainen hyökkäyspäähän ratkaisuihin kykenevä pelaaja tahansa, ihan vain kasvojen pelastusta varten. Ihan vain siitä syystä että tällä hetkellä Islanders vuosimallia 10-11 on ehkä tylsin ja paskin NHL-joukkue mitä on koskaan ollut.
Mutta se ei ole tämän ketjun asia. Mikä taas on, on tuo Rolstonin käsittämätön sopimus. Lou maksoi vanhalle tutulle ihan vitusti liikaa liksaa, ja vaikkei missään nimessä voi suoranaisesti huonoksi pelaajaksi Rolstoniakaan haukkua, niin nykytasoon nähden tuossa sopimuksessa on ilmaa noin 4 miljoonaa. Ja tuo on muutenkin salary cappia taistelevan seuran tilanteessa itsemurhaa vastaava luku. Sopimuksen tekohetkelläkin tuo viisi miljoonaa oli tajutonta ylihintaa, olkoonkin että Rolston teki jokaisella Wild-kaudellaan yli 30 maalia.
Lou Lamoriello ei näytä olevan ihan se terävin jätkä hoitamaan NHL-joukkuetta näin salarycap-aikakaudella. Valitettavasti.
Viimeksi muokattu:
Haiskahtaa epätoivoiselta yritykseltä päästä Rolstonista eroon. Lamouriello varmaan istuu jossain kädet ristissä ja rukoilee jonkun tyhmän GM:n ottavan tuon sopimuksen taakakseen. Mutta näin ei tule käymään ja Rolston pysyy jatkossakin taakkana Devilsien cappitilanteelle.
Ei kukaan tietysti Rolstonia 5 miljoonalla ota, mutta re-waiverien jälkeen 2,5 miljoonaa ei ole Rolstonista kovin paha hinta. Tätä Lou varmasti hakee, vaikka "ilmaiset" 2,5milj tuossa menetetäänkin tämän ja ensi kauden ajan, kun puolet palkasta pitää Devilsin maksaa.
En tiedä mitä Loulla on mielessään, mutta Rolston on ollut 5 miljoonan arvoinen taakka devilsille. Joukkueen huonoa menestystä ei voi kaataa miehen niskaan, mutta kaverin palkka ja esitykset ei vain kohtaan. Jos Lou onnistuu nyt hävittämään edes puolet Rolstonin 5 miljoonan cap hitistä re entryn kautta niin saataa se olla ratkaiseva summa neouvoteltaessa Pariselle uutta sopimusta. Ja jos taas kukaan ei huoli miestä niin toivottavasti kyseinen tempaus herättelee edes muita veteraaneja pelaamaan sillä tämä on hyvä osoitus että miesten NTC eivät suojaa heitä Lou uudelleen järjetelyiltä ja heidät on mahdollista poistaa Albany kautta.
Ja toinen hyvä puoli on se, että alkuviikon kommenteillaan Devils fanit ärsyttänyt Lou saa näin ollen taas työrauhan ainakin väliaikaisesti kun näyttää että joukkueen GM sittenkin tekee asiolle jotakin.
Brian Rolston laitettiin waiweriin
Devils on kutsunut Tim Sestiton takaisin ylös Albany rivesitä.
Tim Sestito takasin Devilsen vahvuuteen
Ja toinen hyvä puoli on se, että alkuviikon kommenteillaan Devils fanit ärsyttänyt Lou saa näin ollen taas työrauhan ainakin väliaikaisesti kun näyttää että joukkueen GM sittenkin tekee asiolle jotakin.
Brian Rolston laitettiin waiweriin
Devils on kutsunut Tim Sestiton takaisin ylös Albany rivesitä.
Tim Sestito takasin Devilsen vahvuuteen
Ei tullut neljänneskatsausta, mutta tehdään nyt jonkinlainen kolmanneskatsaus.
Kausi 2010-2011 on Devilsin osalta viittä vaille paketissa. 29 ottelun jälkeen joukkueella on kasassa ainoastaan kahdeksan voittoa. Devilsin pitäisi pelata liigan parhaiden tasolla jäljellä olevat 53 ottelua eikä tämän yhtälön toteutumiseen oikeastaan riitä enää uskoa, sillä niin syvällä Devils kyntää tällä hetkellä. Kaivatun voittoputken pituusvaatimusta ei pian enää mitata otteluissa, vaan kuukausissa. Yksi olisi jo hyvä alku.
Kaiken tämän kurjuuden keskellä on kuitenkin hyvä muistaa, että pari kolme edellistä kautta ovat alkaneet samojen epäonnisten tähtien alla kuin tämä. Aivan yhtä hyvin taaperrus olisi voinut tapahtua jo aiemmin. Kun loukkaantumisiin yhdistetään suuri vaihtuvuus pelaajistossa ja uusi valmennustiimi, Devils ei ole pystynyt ammentamaan suorituskykyä jatkuvuuden kaivosta samalla tavalla kuin aiemmin ja luottaa, että Elias, Marty, Parise, Madden ja kumppanit kantavat joukkuetta harteillaan, ja että joukkueella on valmis pelisysteemi tuomassa jonkinlaisen rakenteen joukkueen pelaamiselle.
Kaudella 2008-2009 kaikki mahalaskun ainekset olivat kasassa, kun Brodeur loukkasi kätensä ja loukkaantuneiden lista oli muutenkin syyskierroksilla edustava: Holik, Martin, Gionta, Greene, Salvador muiden muassa olivat telakalla. Tällöin Devilsin piti elossa Parisen ja Eliaksen huippuvire, jonka ansiosta Devils teki maaleja illasta toiseen ja teki Scott Clemmensenin elämästä maalilla huomattavasti helpompaa. Viime vuonna samat murheet toistuivat, kun Martin, Elias, Zubrus ja Oduya olivat pitkän aikaa sivussa. Tällöin yksilöistä sankariksi nousi erityisesti Andy Greene, joka urakoi hillittömiä määriä Paul Martinin ollessa telakalla. Karu arki koitti kuitenkin tammikuussa, kun pelit muuttuivat tiukemmiksi ja Lemairen peluuttama "antisysteemi" ei enää tuottanut maaleja.
Lisäksi tämä kausi on tarjonnut mahdollisuuden katsastaa tulevaisuuden nimien NHL-valmiutta. Devils on peluuttanut - Pakon sanelemana toki - nuoria ja osa heistä on vastannut huutoon komeasti. Jacob Josefson erityisesti teki vaikutuksen, ja hänen soisi jatkavan ylhäällä, kunhan hän toipuu pelikuntoon. Mattias Tedenby ja Alexander Vasjunov ovat lupaavia pelaajia, mutta vielä raakileita pelaajina. Loppukausi AHL:ssä tekisi terää molemmille.
Kaikista mieluiten sitä katselisi playoff-paikasta taistelevaa joukkuetta. Tai edes taistelevaa joukkuetta.
Ohessa lyhyet arviot muutamista osa-alueista.
Maalivahtipeli
Maalivahdit ovat olleet läpi kauden epäkiitollisen tehtävän edessä, koska Devilsin puolustuspään työskentely on ollut paikoitellen luokatonta ryntäilyä, jossa oikein kukaan ei tiedä, missä pitäisi olla ja mitä pitäisi tehdä. Osan voi toki laittaa sen piikkiin, että puolustuksessa on koko alkukauden ajan pelannut 2-3 tulokasta, joille ymmärrettävästi sattuu virheitä. Koko joukkueen lamaa kuvastaa hyvin se, että maalivahtien on täytynyt pelata huippuottelu, että Devils on ylipäänsä saanut mahdollisuuden voittaa.
Martyn loukkaantumisen myötä torjuntavastuun ottanut Johan Hedberg on osoittanut, miksi hänelle kannattaa maksaa 1,5 miljoonaa kaudessa. Kauden alussa hän haparoi pahasti, mutta veteraani lämpeni saatuaan kantaa vastuuta ja Devils pelasikin muutaman hyvän ottelun Hedbergin ollessa paikoitellen maagisessa vireessä. Siinä sitä olisi ollut katselemista, kun Mike McKenna tai Jeff Frazee olisivat häärineet maalilla Martyn ollessa saikulla.
Isäntä itse, Marty, on pelannut hyvin kaksijakoisen alkukauden. Useissa vaikeissa peleissä hän on ollut joukkueen parhaimmistoa tappiosta huolimatta ollakseen taas haparoiva varjo itsestään seuraavana iltana.
Puolustus
Loukkaantumiset iskivät kaikista rumimman jäljen puolustukseen, jossa ei ole pelannut kuin kaksi viime kauden vakionimistä: White ja Greene. Salvadorin, Tallinderin ja Voltshenkovin piti tuoda vakautta puolustukseen, mutta ainoastaan Tallinder on pelannut terveenä alkukaudesta ja hänkin on pelannut hyvin ailahtelevasti.
Alkukaudesta Devilsin puolustuksessa ovat kiertäneet Matt Corrente, Oliver Magnan-Grenier, Mark Fayne, Mark Fraser, Matt Taormina, Alexander Urbom ja Tyler Eckford. Ei ole ihme, jos yhteinen sävel on hakusessa. Näistä nimistä ainoastaan Matt Taormina ja varauksin Matt Corrente ovat tehneet todellisen vaikutuksen ja osoittaneet olevansa valmiita NHL:ään - Muilla on ollut enemmän tai vähemmän vaikeuksia pysyä vauhdissa.
Alkukauden onnistujaksi pakistossa nostan Colin Whiten, joka on pelannut omalla varmalla tasollaan. Kunhan Tallinder saa juonen päästä kiinni, Devilsillä on käsissään hyvä "shutdown-pakkipari".
Hyökkäys
Zach Parise jäi sivuun 12 ottelun jälkeen. Maalinteon tuskaa kuvastaa hyvin se, että ainoastaan viisi pelaajaa on onnistunut tekemään 29 ottelussa enemmän maaleja kuin Parise (3). Kaikkiaan Devils on onnistunut tekemään surkeat 51 maalia. Paperilla Devilsin piti olla vahva joukkue, jolla on jopa kolme maalintekoon kykenevää ketjua, mutta alkukauden todellisuus on sitten jotain ihan muuta. Siinähän ne tärkeimmät havainnot.
Ai niin, Dainius Zubrus on ollut oma esimerkillinen itsensä myös tällä kaudella.
Erikoistilanteet
Lyhyesti sanottuna: Ylivoimapelaaminen on korttelikiekkojoukkueen tasolla. Näin maallikkonna sitä ihmettelee, miten ammattilaisjoukkue voi pelata illasta toiseen noin tahdotonta ja mielikuvituksetonta ylivoimapeliä?
Alivoimapelaaminen on löytänyt ihan mallikkaan vireen ja Devils tappaa jäähyjä tormakkaasti. Tilastollisesti Devils on liigan kärjen tuntumassa kahdeksantena 84,3 prosentin tehoilla.
Aloituksissa Devils on menestynyt mainiosti ja siitä on syytä olla iloinen, vaikka aloitusten dominointi ei ole tuottanut maaleja eikä maalipaikkoja kovinkaan hyvällä prosentilla. Travis Zajac (57,9%) ja Jason Arnott (52,7%) ovat kauhoneet hyvällä menestyksellä aloituksia ja heitä ovat tukeneet Rod Pelley (52,6%) ja Dainius Zubrus (54,4%), joilla prosentit ovat kohdillaan, mutta aloitusten määrä huomattavasti pienempi kuin Zajacilla ja Arnottilla.
Valmennus
John MacLean tuskin olisi voinut joutua vaikeampaan paikkaan kuin hämmentämään tämän alkukauden kuplivaa, sakeaa, eltaantunutta ja rikinkatkuista keitosta. Joukkueen avainpelaajista yksi toisensa jälkeen on joutunut pitkälle sairauslomalle ja kokoonpano on elänyt viikosta toiseen.
MacLean ei ole (osin onnettomien olosuhteiden vuoksi) onnistunut luomaan Devilsille johdonmukaista rakennetta ja tuloksena on tarpeetonta roiskimista ja juoksemista kiekon perässä. Ongelmia aiheuttaa myös se, että Devilsin kokoonpanossa ei tällä haavaa ole riittävästi maltillisia pelaajia, jotka pystyisivät säätelemään pelin nopeutta tai hakemaan muitakin ratkaisuja kuin kiekon lyömistä syvälle vastustajan päätyyn. Elias ja Josefson pystyvät tuomaan kiekkoa alueelle ja heillä riittää älliä luomaan tilanteita, mutta näillä eväillä ei vielä pötkitä kuuhun.
Ilja Kovaltshuk on kuin salainen ase, jota kukaan ei osaa käyttää. Valmennusryhmän suurin työ tällä kaudella on saada Kovy pelaamaan järjen kanssa ja toisaalta keksiä muitakin tapoja ratkoa tilanteita kuin sysätä kiekko Kovylle, jolla on koko ajan pari ukkoa iholla. On turhauttavaa katsella, kun Kovy yrittää ilta toisensa jälkeen kynäillä kaikkien läpi ja jää yhtä usein vastustajan sumppuun. Toisaalta aivan yhtä älytöntä on, miten muu joukkue jää katselemaan vierestä, miten Kovy pärjää.
Adam Oatesin piti tuoda uusia tuulia ylivoimapelaamiseen ja paperilla hänellä on käytettävissään vakuuttava pistoolisankareiden rykmentti. Nähdyt tulokset ovat kuitenkin jotain sanoinkuvaamattoman huonoa. Devils on onnistunut tekemään ainoastaan 13 ylivoimamaalia alkukauden aikana. Devilsin yv:tä vastaan on varsin helppo pelata, koska pelaajat ja kiekko eivät liiku tarpeeksi. Vastustajan alivoimanelikon tehtävää helpottaa myös tietoisuus siitä, että vetoa pedataan Kovaltshukille, joten vähintään yksi pelaaja on aina kyttäämässä tätä vaihtoehtoa. Luulisi pelaajilta ja valmennukselta löytyvän sen verran pelisilmää, että näin syntyvä tila ja aika hyödynnettäisiin paremmin.
Pelaajakohtaiset arviot sitten illemmalla.
Kausi 2010-2011 on Devilsin osalta viittä vaille paketissa. 29 ottelun jälkeen joukkueella on kasassa ainoastaan kahdeksan voittoa. Devilsin pitäisi pelata liigan parhaiden tasolla jäljellä olevat 53 ottelua eikä tämän yhtälön toteutumiseen oikeastaan riitä enää uskoa, sillä niin syvällä Devils kyntää tällä hetkellä. Kaivatun voittoputken pituusvaatimusta ei pian enää mitata otteluissa, vaan kuukausissa. Yksi olisi jo hyvä alku.
Kaiken tämän kurjuuden keskellä on kuitenkin hyvä muistaa, että pari kolme edellistä kautta ovat alkaneet samojen epäonnisten tähtien alla kuin tämä. Aivan yhtä hyvin taaperrus olisi voinut tapahtua jo aiemmin. Kun loukkaantumisiin yhdistetään suuri vaihtuvuus pelaajistossa ja uusi valmennustiimi, Devils ei ole pystynyt ammentamaan suorituskykyä jatkuvuuden kaivosta samalla tavalla kuin aiemmin ja luottaa, että Elias, Marty, Parise, Madden ja kumppanit kantavat joukkuetta harteillaan, ja että joukkueella on valmis pelisysteemi tuomassa jonkinlaisen rakenteen joukkueen pelaamiselle.
Kaudella 2008-2009 kaikki mahalaskun ainekset olivat kasassa, kun Brodeur loukkasi kätensä ja loukkaantuneiden lista oli muutenkin syyskierroksilla edustava: Holik, Martin, Gionta, Greene, Salvador muiden muassa olivat telakalla. Tällöin Devilsin piti elossa Parisen ja Eliaksen huippuvire, jonka ansiosta Devils teki maaleja illasta toiseen ja teki Scott Clemmensenin elämästä maalilla huomattavasti helpompaa. Viime vuonna samat murheet toistuivat, kun Martin, Elias, Zubrus ja Oduya olivat pitkän aikaa sivussa. Tällöin yksilöistä sankariksi nousi erityisesti Andy Greene, joka urakoi hillittömiä määriä Paul Martinin ollessa telakalla. Karu arki koitti kuitenkin tammikuussa, kun pelit muuttuivat tiukemmiksi ja Lemairen peluuttama "antisysteemi" ei enää tuottanut maaleja.
Lisäksi tämä kausi on tarjonnut mahdollisuuden katsastaa tulevaisuuden nimien NHL-valmiutta. Devils on peluuttanut - Pakon sanelemana toki - nuoria ja osa heistä on vastannut huutoon komeasti. Jacob Josefson erityisesti teki vaikutuksen, ja hänen soisi jatkavan ylhäällä, kunhan hän toipuu pelikuntoon. Mattias Tedenby ja Alexander Vasjunov ovat lupaavia pelaajia, mutta vielä raakileita pelaajina. Loppukausi AHL:ssä tekisi terää molemmille.
Kaikista mieluiten sitä katselisi playoff-paikasta taistelevaa joukkuetta. Tai edes taistelevaa joukkuetta.
Ohessa lyhyet arviot muutamista osa-alueista.
Maalivahtipeli
Maalivahdit ovat olleet läpi kauden epäkiitollisen tehtävän edessä, koska Devilsin puolustuspään työskentely on ollut paikoitellen luokatonta ryntäilyä, jossa oikein kukaan ei tiedä, missä pitäisi olla ja mitä pitäisi tehdä. Osan voi toki laittaa sen piikkiin, että puolustuksessa on koko alkukauden ajan pelannut 2-3 tulokasta, joille ymmärrettävästi sattuu virheitä. Koko joukkueen lamaa kuvastaa hyvin se, että maalivahtien on täytynyt pelata huippuottelu, että Devils on ylipäänsä saanut mahdollisuuden voittaa.
Martyn loukkaantumisen myötä torjuntavastuun ottanut Johan Hedberg on osoittanut, miksi hänelle kannattaa maksaa 1,5 miljoonaa kaudessa. Kauden alussa hän haparoi pahasti, mutta veteraani lämpeni saatuaan kantaa vastuuta ja Devils pelasikin muutaman hyvän ottelun Hedbergin ollessa paikoitellen maagisessa vireessä. Siinä sitä olisi ollut katselemista, kun Mike McKenna tai Jeff Frazee olisivat häärineet maalilla Martyn ollessa saikulla.
Isäntä itse, Marty, on pelannut hyvin kaksijakoisen alkukauden. Useissa vaikeissa peleissä hän on ollut joukkueen parhaimmistoa tappiosta huolimatta ollakseen taas haparoiva varjo itsestään seuraavana iltana.
Puolustus
Loukkaantumiset iskivät kaikista rumimman jäljen puolustukseen, jossa ei ole pelannut kuin kaksi viime kauden vakionimistä: White ja Greene. Salvadorin, Tallinderin ja Voltshenkovin piti tuoda vakautta puolustukseen, mutta ainoastaan Tallinder on pelannut terveenä alkukaudesta ja hänkin on pelannut hyvin ailahtelevasti.
Alkukaudesta Devilsin puolustuksessa ovat kiertäneet Matt Corrente, Oliver Magnan-Grenier, Mark Fayne, Mark Fraser, Matt Taormina, Alexander Urbom ja Tyler Eckford. Ei ole ihme, jos yhteinen sävel on hakusessa. Näistä nimistä ainoastaan Matt Taormina ja varauksin Matt Corrente ovat tehneet todellisen vaikutuksen ja osoittaneet olevansa valmiita NHL:ään - Muilla on ollut enemmän tai vähemmän vaikeuksia pysyä vauhdissa.
Alkukauden onnistujaksi pakistossa nostan Colin Whiten, joka on pelannut omalla varmalla tasollaan. Kunhan Tallinder saa juonen päästä kiinni, Devilsillä on käsissään hyvä "shutdown-pakkipari".
Hyökkäys
Zach Parise jäi sivuun 12 ottelun jälkeen. Maalinteon tuskaa kuvastaa hyvin se, että ainoastaan viisi pelaajaa on onnistunut tekemään 29 ottelussa enemmän maaleja kuin Parise (3). Kaikkiaan Devils on onnistunut tekemään surkeat 51 maalia. Paperilla Devilsin piti olla vahva joukkue, jolla on jopa kolme maalintekoon kykenevää ketjua, mutta alkukauden todellisuus on sitten jotain ihan muuta. Siinähän ne tärkeimmät havainnot.
Ai niin, Dainius Zubrus on ollut oma esimerkillinen itsensä myös tällä kaudella.
Erikoistilanteet
Lyhyesti sanottuna: Ylivoimapelaaminen on korttelikiekkojoukkueen tasolla. Näin maallikkonna sitä ihmettelee, miten ammattilaisjoukkue voi pelata illasta toiseen noin tahdotonta ja mielikuvituksetonta ylivoimapeliä?
Alivoimapelaaminen on löytänyt ihan mallikkaan vireen ja Devils tappaa jäähyjä tormakkaasti. Tilastollisesti Devils on liigan kärjen tuntumassa kahdeksantena 84,3 prosentin tehoilla.
Aloituksissa Devils on menestynyt mainiosti ja siitä on syytä olla iloinen, vaikka aloitusten dominointi ei ole tuottanut maaleja eikä maalipaikkoja kovinkaan hyvällä prosentilla. Travis Zajac (57,9%) ja Jason Arnott (52,7%) ovat kauhoneet hyvällä menestyksellä aloituksia ja heitä ovat tukeneet Rod Pelley (52,6%) ja Dainius Zubrus (54,4%), joilla prosentit ovat kohdillaan, mutta aloitusten määrä huomattavasti pienempi kuin Zajacilla ja Arnottilla.
Valmennus
John MacLean tuskin olisi voinut joutua vaikeampaan paikkaan kuin hämmentämään tämän alkukauden kuplivaa, sakeaa, eltaantunutta ja rikinkatkuista keitosta. Joukkueen avainpelaajista yksi toisensa jälkeen on joutunut pitkälle sairauslomalle ja kokoonpano on elänyt viikosta toiseen.
MacLean ei ole (osin onnettomien olosuhteiden vuoksi) onnistunut luomaan Devilsille johdonmukaista rakennetta ja tuloksena on tarpeetonta roiskimista ja juoksemista kiekon perässä. Ongelmia aiheuttaa myös se, että Devilsin kokoonpanossa ei tällä haavaa ole riittävästi maltillisia pelaajia, jotka pystyisivät säätelemään pelin nopeutta tai hakemaan muitakin ratkaisuja kuin kiekon lyömistä syvälle vastustajan päätyyn. Elias ja Josefson pystyvät tuomaan kiekkoa alueelle ja heillä riittää älliä luomaan tilanteita, mutta näillä eväillä ei vielä pötkitä kuuhun.
Ilja Kovaltshuk on kuin salainen ase, jota kukaan ei osaa käyttää. Valmennusryhmän suurin työ tällä kaudella on saada Kovy pelaamaan järjen kanssa ja toisaalta keksiä muitakin tapoja ratkoa tilanteita kuin sysätä kiekko Kovylle, jolla on koko ajan pari ukkoa iholla. On turhauttavaa katsella, kun Kovy yrittää ilta toisensa jälkeen kynäillä kaikkien läpi ja jää yhtä usein vastustajan sumppuun. Toisaalta aivan yhtä älytöntä on, miten muu joukkue jää katselemaan vierestä, miten Kovy pärjää.
Adam Oatesin piti tuoda uusia tuulia ylivoimapelaamiseen ja paperilla hänellä on käytettävissään vakuuttava pistoolisankareiden rykmentti. Nähdyt tulokset ovat kuitenkin jotain sanoinkuvaamattoman huonoa. Devils on onnistunut tekemään ainoastaan 13 ylivoimamaalia alkukauden aikana. Devilsin yv:tä vastaan on varsin helppo pelata, koska pelaajat ja kiekko eivät liiku tarpeeksi. Vastustajan alivoimanelikon tehtävää helpottaa myös tietoisuus siitä, että vetoa pedataan Kovaltshukille, joten vähintään yksi pelaaja on aina kyttäämässä tätä vaihtoehtoa. Luulisi pelaajilta ja valmennukselta löytyvän sen verran pelisilmää, että näin syntyvä tila ja aika hyödynnettäisiin paremmin.
Pelaajakohtaiset arviot sitten illemmalla.
Saa nähdä, herättikö kyseinen episodi millään muotoa joukkuetta, tai Rolstonia.
No, jos Rolin heittäminen hylkylistalle ei riittänyt, niin nyt ovat vielä kovemmat kudit piipussa: Anssi Salmela pelaa kauden avausottelun. Messias pelaa tänä iltana Anton Voltshenkovin parina.
No, jos Rolin heittäminen hylkylistalle ei riittänyt, niin nyt ovat vielä kovemmat kudit piipussa: Anssi Salmela pelaa kauden avausottelun. Messias pelaa tänä iltana Anton Voltshenkovin parina.
Anssin debyytti siivitti Devilsin heti hienoon voittoon, nollapeliin ja sai Kovalchukinkin iskemään maaleja. On se kova.
Anssin debyytti siivitti Devilsin heti hienoon voittoon, nollapeliin ja sai Kovalchukinkin iskemään maaleja. On se kova.
Tällaisia tuloksia odottelin jo alkukaudesta. Kovy tekee tarvittavat maalit ja Marty pitää nollat. Ja viiriä kattoon :-)
No, ei tässä hurrata vielä kun PO viiva siintää vielä niin pirun kaukana. Toivottavasti tulos tuo uskoa joukkueeseen ja saadaan aikaan kaikkien aikojone loppukausi.
Pelaajakohtaiset arviot, osa 1
No, venähtipä sitten tuon lupaamani pelaaja-arvion aikataulutkin, mutta muokataan tästä nyt sitten välitodistus 30 ottelun jälkeen. Arvosanat ovat jälleen suhteutettuna pelaajaan kohdistuviin odotusarvoihin ja rooliin joukkueessa.
Maalivahdit
Martin Brodeur 22 ott. 5-14-1, GAA 2.84, SV 89,6%, 3 SO
Junnu Vainiota mukaillen Martyn alkukaudesta voisi todeta: Ei ole Martin Brodeur niin kuin ennen. Martylta on nähty ailahtelevampaa pelaamista kuin kenties koskaan. Maalivahdin kannalta alkukausi on ollut erittäin vaikea, koska Devils on pelannut niin onnettomasti ja tehnyt maalivahtien elämästä vaikeaa ja tämän vuoksi molemmat maalivahdit saavat minulta "synninpäästön". Alkukautta sotki myös kyynärpäävamma, joka oli virallisten tietojen mukaan syvä lihasruhje. Onpa Marty kuitenkin ehtinyt pelata jo kolme nollapeliäkin. 7½
Johan Hedberg 14 ott. 4-6-1, GAA 3.07, SV 89,7%, 1 SO
Hedberg aloitti kauden todella epävarmasti ja Martyn loukkaantuessa huoli täytti mieleni, että mitähän hittoa tästä tulee. Hedberg kuitenkin kokosi itsensä ja pelasi paikoitellen upeasti. Perusvire on hyvää NHL-tasoa, mutta erinomaisen suorituksen esteenä ovat oikeastaan illasta toiseen toistuvat nukahdukset, jotka maksavat turhan usein maaleja. Kakkosveskaksi Moose on silti pätevä mies. 8
Mike McKenna kävi myös piipahtamassa maalilla. Ihan hyvin tuo pelasi, mutta AHL on oikea liiga hänellekin.
Puolustajat
Mark Fraser 4 ott. 0+0=0, 0, 9 pim
Alkukausi jäi tyystin torsoksi käsivamman vuoksi. Neljässä ottelussa ei ehtinyt esittää mitään ihmeitä. Ei arvosanaa.
Colin White 31 ott. 0+1=1, -3, 28 pim
Vaikean alkukauden keskellä White on pelannut todella hyvin ja ennen muuta tasaisesti. White on suurin yksittäinen syy sille, miksi Devilsin alivoima on lähellä liigan eliittiä. White katkoo todella suuren määrän syöttöjä, blokkaa vetoja ja siirtelee ukkoja sivuun maalilta. Hatunnoston arvoinen suoritus Whitelta. 9-
Andy Greene 32 ott. 2+8=10, -21, 8 pim
Voi pojat, mikä ero viime kauden ja tämän vuoden otteissa on. Viime kauden ykköspakki on vajonnut peruspuolustajaksi. Greene on ollut rumasta plusmiinus-lukemasta huolimatta kohtuullisen hyvä omassa päässä, mutta on joutunut pulaan tulokaspakkien höntyilyjen vuoksi. Niin hyvä Greene ei ole, että hän pystyisi paikkaamaan pakkiparinsa mokia (vrt. Mottau-White viime kaudella). Hyökkäyspelissä Greene on ollut hyvin näkymätön eikä kymmenen pistettä ole lainkaan sitä, mitä häneltä toivottiin. Tietysti MacLean ja Oates voisivat antaa hänelle enemmän yv-vastuuta, koska Greenellä on kykyjä myös hyökkäyspään vastuunkantajaksi. 6½
Henrik Tallinder 32 ott. 1+3=4, -17, 14 pim
Virhealtis Tallinder oli alkusyksyn suurimpia pettymyksiä, mutta hän on kaikessa hiljaisuudessa parantanut otteitaan. Tallinder on saanut juonen päästä kiinni siirryttyään Colin Whiten pariksi ja tästä kaksikosta on hiljalleen muotoutumassa Devilsin pelillinen ykköspakkipari. Tallinder on viimeisten kymmenen kierroksen aikana osoittanut, miksi hänet hankittiin Devilsiin. Hän ei loista tilastoissa tai highlight-pätkissä, vaan työskentelee kaikessa hiljaisuudessa ja tekee paljon hyviä, peliä edistäviä ratkaisuja. Tallinder on tätä nykyä yksi harvoja Devils-pakkeja, jotka pystyvät avaamaan peliä myös paineen alla. 7
Matt Taormina 17 ott. 3+2=5, -2, 2 pim
Huippuedullinen Taormina sai palkkakaton kanssa pyristelleestä Devilsistä kuin varkain näyttöpaikan ja tarrasi vahvoilla esityksillään paikan avauskokoonpanosta. Hyvin sujuneen alkukauden katkaisi nilkan vääntyminen, josta toipuminen on vieläkin kesken. Taormina erottuu edukseen hyvillä avaussyötöillään ja poikkeuksellisen hyvin maalille löytävän laukauksensa ansiosta. Taorminalla kestää myös hermo katsoa vetopaikka ennen kuin hän lähettää kiekon maalille eikä hän sudi limppua ensimmäisen karvaajan jalkoihin. Hyvän hyökkäyspelin vastapainoksi Taormina on taas aavistuksen epävarma omalla alueella. 8+
Matt Corrente 15 ott. 0+4=4, -2, 37 pim
Tänä syksynä Correntella oli mitä mainioin tilaisuus murtautua pelaavaan kokoonpanoon. Otteet eivät kuitenkaan ole olleet sillä tasolla, jotta hän pysyisi ylhäällä loukkaantumissuman selvitessä. Niinpä Corrente päätyikin takaisin Albanyyn. Ajoittain Corrente on saanut juonen päästä kiinni, mutta perusongelmat ovat edelleen samat kuin ennenkin: Corrente ryntäilee liikaa ja hakee liian hanakasti taklauksia. Kun Correnten otteisiin saisi hieman lisää järkeä, niin Devils saisi viimein tämän ykkösvarauksen hyötykäyttöön. 6
Anton Voltshenkov 20 ott. 0+0=0, -5, 12 pim
Venäläiseen kolossiin kohdistui kauden alla valtavat odotukset, olihan Devils kaivannut lisää kovuutta puolustukseensa. Voltshenkov loukkaantui heti kauden toisessa ottelussa, kun Nicklas Bäckströmin hurja lämäri osui Voltshenkovia suoraan kasvoihin. Onneksi visiiri pehmensi hieman osumaa. Voltshenkovin nenä murtui ja hän sai kovan iskun päähänsä kaatuessaan iskun voimasta jäähän. Paluunsa jälkeen Voltshenkov on totutellut uusiin joukkuetovereihinsa ja pelisysteemiin. Palaset eivät vielä ole loksahtaneet kohdalleen, vaan Voltshenkov on hakenut rytmiä, kuten Tallinder. 7
Olivier Magnan-Grenier 18 ott. 0+0=0, -4, 4 pim
Loukkaantumissuma avasi näyttöpaikan myös Magnanille, joka oli lähellä pelipaikkaa myös kaudelle 2009-2010. NHL:n vauhti oli vielä liikaa Magnanille. 6
Alexander Urbom 7 ott. 0+0=0, -3, 0 pim
Devilsin kenties kirkkain pakkilupaus pääsi kokeilemaan NHL:n vauhtia alkukaudesta. Otteet olivat sinänsä lupaavia ja Urbom ei yhtään arastellut liigan vauhtia tai vastustajien nimimiehiä. Vuosi AHL:ssä on kuitenkin oikea ratkaisu kehittää Urbomia pelaajana. 7-
Mark Fayne 12 ott. 1+0=1, -7, 2 pim
Nuorukainen on saanut arvokasta pelikokemusta NHL:stä. Peruspaketti Faynellä on kasassa, mutta NHL:n vauhti on vielä liikaa hänelle. Toivottavasti Faynekin pääsee takaisin AHL:ään, koska toistuvat vaikeudet nitistävät helposti nuorukaisen itseluottamuksen. 6+
Ilman arvosanaa jäivät pelaamassa piipahtanut Tyler Eckford ja pitkäaikaispotilaat Anssi Salmela ja Bryce Salvador.
No, venähtipä sitten tuon lupaamani pelaaja-arvion aikataulutkin, mutta muokataan tästä nyt sitten välitodistus 30 ottelun jälkeen. Arvosanat ovat jälleen suhteutettuna pelaajaan kohdistuviin odotusarvoihin ja rooliin joukkueessa.
Maalivahdit
Martin Brodeur 22 ott. 5-14-1, GAA 2.84, SV 89,6%, 3 SO
Junnu Vainiota mukaillen Martyn alkukaudesta voisi todeta: Ei ole Martin Brodeur niin kuin ennen. Martylta on nähty ailahtelevampaa pelaamista kuin kenties koskaan. Maalivahdin kannalta alkukausi on ollut erittäin vaikea, koska Devils on pelannut niin onnettomasti ja tehnyt maalivahtien elämästä vaikeaa ja tämän vuoksi molemmat maalivahdit saavat minulta "synninpäästön". Alkukautta sotki myös kyynärpäävamma, joka oli virallisten tietojen mukaan syvä lihasruhje. Onpa Marty kuitenkin ehtinyt pelata jo kolme nollapeliäkin. 7½
Johan Hedberg 14 ott. 4-6-1, GAA 3.07, SV 89,7%, 1 SO
Hedberg aloitti kauden todella epävarmasti ja Martyn loukkaantuessa huoli täytti mieleni, että mitähän hittoa tästä tulee. Hedberg kuitenkin kokosi itsensä ja pelasi paikoitellen upeasti. Perusvire on hyvää NHL-tasoa, mutta erinomaisen suorituksen esteenä ovat oikeastaan illasta toiseen toistuvat nukahdukset, jotka maksavat turhan usein maaleja. Kakkosveskaksi Moose on silti pätevä mies. 8
Mike McKenna kävi myös piipahtamassa maalilla. Ihan hyvin tuo pelasi, mutta AHL on oikea liiga hänellekin.
Puolustajat
Mark Fraser 4 ott. 0+0=0, 0, 9 pim
Alkukausi jäi tyystin torsoksi käsivamman vuoksi. Neljässä ottelussa ei ehtinyt esittää mitään ihmeitä. Ei arvosanaa.
Colin White 31 ott. 0+1=1, -3, 28 pim
Vaikean alkukauden keskellä White on pelannut todella hyvin ja ennen muuta tasaisesti. White on suurin yksittäinen syy sille, miksi Devilsin alivoima on lähellä liigan eliittiä. White katkoo todella suuren määrän syöttöjä, blokkaa vetoja ja siirtelee ukkoja sivuun maalilta. Hatunnoston arvoinen suoritus Whitelta. 9-
Andy Greene 32 ott. 2+8=10, -21, 8 pim
Voi pojat, mikä ero viime kauden ja tämän vuoden otteissa on. Viime kauden ykköspakki on vajonnut peruspuolustajaksi. Greene on ollut rumasta plusmiinus-lukemasta huolimatta kohtuullisen hyvä omassa päässä, mutta on joutunut pulaan tulokaspakkien höntyilyjen vuoksi. Niin hyvä Greene ei ole, että hän pystyisi paikkaamaan pakkiparinsa mokia (vrt. Mottau-White viime kaudella). Hyökkäyspelissä Greene on ollut hyvin näkymätön eikä kymmenen pistettä ole lainkaan sitä, mitä häneltä toivottiin. Tietysti MacLean ja Oates voisivat antaa hänelle enemmän yv-vastuuta, koska Greenellä on kykyjä myös hyökkäyspään vastuunkantajaksi. 6½
Henrik Tallinder 32 ott. 1+3=4, -17, 14 pim
Virhealtis Tallinder oli alkusyksyn suurimpia pettymyksiä, mutta hän on kaikessa hiljaisuudessa parantanut otteitaan. Tallinder on saanut juonen päästä kiinni siirryttyään Colin Whiten pariksi ja tästä kaksikosta on hiljalleen muotoutumassa Devilsin pelillinen ykköspakkipari. Tallinder on viimeisten kymmenen kierroksen aikana osoittanut, miksi hänet hankittiin Devilsiin. Hän ei loista tilastoissa tai highlight-pätkissä, vaan työskentelee kaikessa hiljaisuudessa ja tekee paljon hyviä, peliä edistäviä ratkaisuja. Tallinder on tätä nykyä yksi harvoja Devils-pakkeja, jotka pystyvät avaamaan peliä myös paineen alla. 7
Matt Taormina 17 ott. 3+2=5, -2, 2 pim
Huippuedullinen Taormina sai palkkakaton kanssa pyristelleestä Devilsistä kuin varkain näyttöpaikan ja tarrasi vahvoilla esityksillään paikan avauskokoonpanosta. Hyvin sujuneen alkukauden katkaisi nilkan vääntyminen, josta toipuminen on vieläkin kesken. Taormina erottuu edukseen hyvillä avaussyötöillään ja poikkeuksellisen hyvin maalille löytävän laukauksensa ansiosta. Taorminalla kestää myös hermo katsoa vetopaikka ennen kuin hän lähettää kiekon maalille eikä hän sudi limppua ensimmäisen karvaajan jalkoihin. Hyvän hyökkäyspelin vastapainoksi Taormina on taas aavistuksen epävarma omalla alueella. 8+
Matt Corrente 15 ott. 0+4=4, -2, 37 pim
Tänä syksynä Correntella oli mitä mainioin tilaisuus murtautua pelaavaan kokoonpanoon. Otteet eivät kuitenkaan ole olleet sillä tasolla, jotta hän pysyisi ylhäällä loukkaantumissuman selvitessä. Niinpä Corrente päätyikin takaisin Albanyyn. Ajoittain Corrente on saanut juonen päästä kiinni, mutta perusongelmat ovat edelleen samat kuin ennenkin: Corrente ryntäilee liikaa ja hakee liian hanakasti taklauksia. Kun Correnten otteisiin saisi hieman lisää järkeä, niin Devils saisi viimein tämän ykkösvarauksen hyötykäyttöön. 6
Anton Voltshenkov 20 ott. 0+0=0, -5, 12 pim
Venäläiseen kolossiin kohdistui kauden alla valtavat odotukset, olihan Devils kaivannut lisää kovuutta puolustukseensa. Voltshenkov loukkaantui heti kauden toisessa ottelussa, kun Nicklas Bäckströmin hurja lämäri osui Voltshenkovia suoraan kasvoihin. Onneksi visiiri pehmensi hieman osumaa. Voltshenkovin nenä murtui ja hän sai kovan iskun päähänsä kaatuessaan iskun voimasta jäähän. Paluunsa jälkeen Voltshenkov on totutellut uusiin joukkuetovereihinsa ja pelisysteemiin. Palaset eivät vielä ole loksahtaneet kohdalleen, vaan Voltshenkov on hakenut rytmiä, kuten Tallinder. 7
Olivier Magnan-Grenier 18 ott. 0+0=0, -4, 4 pim
Loukkaantumissuma avasi näyttöpaikan myös Magnanille, joka oli lähellä pelipaikkaa myös kaudelle 2009-2010. NHL:n vauhti oli vielä liikaa Magnanille. 6
Alexander Urbom 7 ott. 0+0=0, -3, 0 pim
Devilsin kenties kirkkain pakkilupaus pääsi kokeilemaan NHL:n vauhtia alkukaudesta. Otteet olivat sinänsä lupaavia ja Urbom ei yhtään arastellut liigan vauhtia tai vastustajien nimimiehiä. Vuosi AHL:ssä on kuitenkin oikea ratkaisu kehittää Urbomia pelaajana. 7-
Mark Fayne 12 ott. 1+0=1, -7, 2 pim
Nuorukainen on saanut arvokasta pelikokemusta NHL:stä. Peruspaketti Faynellä on kasassa, mutta NHL:n vauhti on vielä liikaa hänelle. Toivottavasti Faynekin pääsee takaisin AHL:ään, koska toistuvat vaikeudet nitistävät helposti nuorukaisen itseluottamuksen. 6+
Ilman arvosanaa jäivät pelaamassa piipahtanut Tyler Eckford ja pitkäaikaispotilaat Anssi Salmela ja Bryce Salvador.
Pelaajakohtaiset arviot, osa 2
Sitten vuoron saavat joukkueen huippuvaarallinen ja illasta toiseen tehokkaan hyökkäyskaluston pistelingot...
Hyökkääjät
Dainius Zubrus 32 ott. 4+9=13, -14, 24 pim
Rakas joulupukki, tuothan meille kolme Zubrusta lisää, jotta jokaiseen ketjuun riittäisi yksi. Zubes on Whiten ja Pelleyn ohella ollut yksi harvoista, joiden otteet eivät ole ailahdelleet kauden aikana. Korpivaelluksen synkimmillä hetkillä ero Zubrusin ja muun joukkueen työmoraalin välillä on hävettävän suuri. Arvosanaa laskee sama vanha tehottomuus maalipaikoissa. 8+
Zach Parise 12 ott. 3+3=6, -1, 6 pim
Pelasi alkukaudesta loukkaantuneena ja Kings-ottelussa tapahtuneen yhteentörmäyksen jälkeen joutui leikkauspöydälle. Parise ei ollut kipeän jalkansa vuoksi oma itsensä, vaan pelaaminen oli hyvin väkinäistä. 7½
Rod Pelley 32 ott. 0+1=1, -10, 23 pim
Pienessä roolissa pörräävä Pelley on tehnyt mainiota duunia nelosketjussa ja alivoimalla. Pelley laittaa kroppansa likoon pyyteettömästi ja antaa joka ilta kaikkensa joukkueensa eteen. Malliesimerkkinä tästä oli lokakuinen ottelu Sabresia vastaan, jossa Pelley sai kiekon naamaansa, kävi sairaalassa tikattavana ja palasi kolmanteen erään pelaamaan. Se ei, tietenkään, sytyttänyt joukkuetta pelaamaan yhtään paremmalla asenteella. 8
Adam Mair 29 ott. 1+0=1, -10, 27 pim
Mair on täyttänyt roolinsa nelosketjussa. Häneltä odotetaan fyysistä pelaamista ja sitä on saatu. Hinta-laatusuhde on kohdillaan. 7½
Brian Rolston 18 ott. 2+3=5, -9, 12 pim
Rolston on ihan perkeleen kallis ja hyötysuhde lähentelee sen vuoksi kelvotonta. Rolston pelasi harjoitusotteluissa todella pirteästi ja näytti siltä, että hän latoo kevyesti sen 20 maalia, mutta nivustyrä sotki nämä odotukset. Paluunsa jälkeen Rolston on ollut oma itsensä eli puolustanut säntillisesti ja väläytellyt osaamistaan aina silloin tällöin, mutta lähinnä kolistellut pleksejä helvetillisellä lämärillä ja ottanut säännöllisesti parin pelin välein laiskan miehen jäähyjä. Kolmen miljoonan miehenä Rolston menisi vielä pitkin hampain, mutta kolmas kausi kiikaritehoilla ei kelpaa. Tosin Rolstonkin kärsii jälleen siitä, ettei hän saa kiekkoja tarpeeksi vetopaikoille. 6+
Tim Sestito 12 ott. 0+0=0, -2, 4 pim
Nelosketjun pörriäinen. Tekee sen, mitä pyydetään eli hämmentää vastustajaa, karvaa, tökkii, taklaa ja repii paidasta. 7+
Stephen Gionta 12 ott. 0+0=0, -3, 6 pim
Uskollinen AHL-soturi sai monivuotisesta työstään palkinnoksi 12 ottelua NHL:ssä. Sydän on vähintään yhtä suuri kuin veljellään Brianilla, mutta valitettavasti kaikessa muussa Stephen on veljeään jäljessä. Avut eivät valitettavasti riitä NHL:ään. 6
Jamie Langenbrunner 24 ott. 3+8=11, -12, 14 pim
Langenbrunnerin otteet eivät edelleenkään ole kapteenin C-kirjaimen arvoisia. Langsia on kehuttu esimerkillä johtavaksi pelaajaksi. Nähdyt tulokset ovat kieltämättä Langsin esimerkin mukaisia, vaikka taaperrus ei tietenkään ole yhden pelaajan syytä. Fyysisessa ja henkisessä nykykunnossaan Langs on myös pelillinen taakka, koska hänelle sopivaa ketjua ei tunnu löytyvän sitten millään. Tämä kertoo myös siitä, missä Langsin kohdalla muutenkin mennään, kun pelaaja ei enää pysty tai halua sopeutua ja sitoutua uusiin ketjukavereihin. Nyt, kun kausi on valumassa hukkaan, eikä ohut materiaali oikealla laidalla haittaa, Langenbrunnerin voisi puolestani kaupata siirtorajalla jonnekin playoff-joukkueeseen. 5½
Jacob Josefson 6 ott. 0+0=0, -2, 2 pim
Ennen loukkaantumistaan Josefson ehti näyttää, että hänellä on edessään valoisa tulevaisuus tässä liigassa. Eliaksen ohella Josefson on niitä harvoja pelaajia nyky-Devilsissä, jotka pystyvät kontrolloimaan pelin tempoa, ja joiden valikoimista löytyy lukuisia ratkaisuvaihtoehtoja. Käsivamma alkaa olla voitettu ja paluu pelaavaan kokoonpanoon lähellä. Nyt vain ukolle lisää vastuuta loppukaudesta, kun mitään hävittävääkään ei taida enää olla. 7½
Ilja Kovatshuk 31 ott. 8+10=18, -21, 13 pim.
Kovyn tilastorivi kertoo kaiken oleellisen alkukauden epäonnistumisesta. Kovyn ympärillä pyörii monenlaisia pelillisiä ja kaukalon ulkopuolisia ongelmia: Loukkaantumisten vuoksi hänelle ei ole oikein löytynyt sopivia tai edes pysyviä ketjukavereita ja toisaalta peluutuskin on ollut mitä sattuu esimerkiksi kokeilu oikealla laidalla ja älyvapaa seisottaminen ylivoimalla. Kovyn itsensä taas olisi maltettava käyttää ketjukavereitaan paremmin. Silloin harvoin, kun Kovy on malttanut tehdä näin, hänen ketjunsa on joko tehnyt maalin tai hankkinut vastustajalle jäähyn. John MacLeanin vaikea tehtävä on saada Kovy pelaamaan nykyistä paremmin joukkueen hyväksi ja samalla säilyttää puheyhteys häneen. Oikotie monivuotiseen katastrofiin on, jos supertähti saadaan suututettua. On myös varmaa, ettei MacLean hevin saa kenkää, koska Devils ei saa mistään uutta huippuvalmentajaa, jos Lou ongelmien ilmaantuessa taas kerran potkii yhden valmentajan pihalle. Mielestäni MacLeanin asema valmentajana ratkeaa pitkälle sen mukaan, miten hän onnistuu tehtävässään juurruttaa Kovaltshuk osaksi joukkuetta. Aikaa tähän menee varmasti, koska joukkue on muutenkin käymistilassa, mutta viimeistään ensi kaudella Kovyn otteiden täytyy olla jotain aivan muuta kuin mitä tänä vuonna on nähty. 5½
Alexander Vasjunov 17 ott. 1+4=5, 0, 0 pim
Taitava ja nopea venäläinen pääsi kokeilemaan NHL:ssä ja tulokset olivat hieman kaksijakoisia. Yksilötaitojensa puolesta Vasjunov kuuluu ilman muuta NHL:ään, mutta hänellä on vielä paljon tekemistä joukkuepelaamisessa ja pelikäsityksensä hiomisessa ennen kuin vakituinen paikka NHL:ssä aukeaa. Ennen muuta Vasjunovilla on tekemistä siinä, että hän sisäistää roolinsa osana hyökkäysketjua eikä yritä tehdä kaikkea itse. 6½
Travis Zajac 32 ott. 3+13=16, -5, 15 pim
Hyökkäyspäässä Zajac on ollut pettymyt, mutta puolustussuuntaan hän on pelannut erinomaisesti ja täyttänyt roolinsa siltä osin moitteettomasti. Zajac on myös vakiinnuttanut paikkansa yhtenä liigan parhaimmista aloittajista. Tästä on ollut erityisesti iloa alivoimatilanteissa. Paremmilla tehoilla Zajacin arvosana olisi kirkkaasti kiitettävän puolella. 8
Mattias Tedenby 17 ott. 4+4=8, -2, 6 pim
Ruotsalainen sähköjänis on tehnyt vaikutuksen. Fysiikaltaan ja myös osin pelikäsitykseltään hän on täysin keskentekoinen, mutta jo nyt Tedenby aiheuttaa vaikeuksia vastustajalle nopeutensa ja arvaamattomien ratkaisuidensa ansiosta. Tedenbylle voisi tehdä hyvää pelata loppuvuosi AHL:ssä, jossa hänen puutteitaan kiekottomassa pelissä voitaisiin hioa kuntoon. Hänen pitää vielä kehittää ajatteluaan sen suhteen, milloin on oikea hetki hakea ratkaisua ja milloin vain estää vastustajan aikeet. 7½
David Clarkson 32 ott. 4+3=7, -16, 69 pim
Clarksonin alkukausi on kuin Devilsin ensimmäiset 30 ottelua mikrokoossa. Clarkson ei pelaa vahvuuksiensa mukaisesti, vaan yrittää olla taitoniekka epäonnistuen surkeasti. Clarkson ei hyödynnä ketjukavereitaan, ottaa tyhmiä ja surkeasti ajoitettuja jäähyjä ja koettaa jääräpäisesti pelistä toiseen samoja epäonnistumaan tuomittuja kikkoja. Selväjärkisinä hetkinään Clarksonkin on pelannut kuin häneltä odotetaan ja tulosta on tullut, mutta valitettavan harvassa on ne hetket, jolloin hän on pysynyt lestissään ja todella pelannut joukkueensa eteen. Mielestäni Clarkson on ollut alkukauden pahin pettymys. 5
Jason Arnott 32 ott. 9+6=15, -10, 16 pim
Uusvanhan tuttavuuden alkukausi on ollut kovin ailahteleva. Arnott on tehnyt ihan odotetusti pisteitä ja kahminut aloituksia hyvällä prosentilla, mutta vastapainoksi hän on esittänyt myös hyvin laiskanpulskeaa surffaamista. Parhaat ottelunsa Arnott on pelannut odotetusti Patrik Eliaksen rinnalla, mutta ketjukoostumusten jatkuva sotkeminen on haitannut myös Arnien sopeutumista uusiin ympyröihin. On harmi, että Arnottin paluukausi on mennyt näin sekavissa merkeissä eikä hänestä saada lähellekään parasta hyötyä irti. 7-
Patrik Elias 31 ott. 6+16=22, -7, 2 pim
Ensimmäiset kymmenen ottelua Elias kulki aivan yössä ja hän näytti toivottoman hitaalta ja tahdottomalta. Sen jälkeen hän teki esimerkillisen ryhtiliikkeen ja on alkanut ottaa aloitteen käsiinsä kuten häneltä on odotettukin ja hän on näyttänyt esimerkillään, että halua joukkueen kurssin kääntämiseksi piisaa. Elias on kuitenkin valitettavan yksin eikä yhteistä säveltä vaihtuvien ketjukavereiden kanssa tahdo löytyä. Patty on myös puhunut suunsa puhtaaksi siitä, miten joukkueen pitäisi pelata. Eri asia on sitten, riittääkö muulla joukkuella paukut pelata niin kuin Elias toivoo. Esteenä voi olla myös MacLeanin erilainen näkemys pelitavasta. Pattyn mielestä joukkueen pitäisi vaikeista tilanteista huolimatta pitää enemmän kiekkoa ja yrittää luoda tilanteita, kun taas Mac haluaa yksinkertaista peruskiekkoa, jossa likaisella työllä luodaan paikat. Pattyn ajatus on mielestäni kannatettavampi, vaikka se sisältää paljon riskejä, koska Devils ei ole pystynyt luomaan likaisella työllä paikkoja kahdesta syystä: Joukkue ei tee riittävästi töitä ja toiseksi sen takia, että kiekkojen lyöminen päätyyn tuottaa muutenkin keskimäärin huonosti maalipaikkoja. Tietysti on vaikea tilanne, jos valmentajalla ja yhdellä tärkeimmistä pelaajista on poikkeavat näkemykset pelitavasta. Elias ei ehkä ole enää 90 pisteen pelimies, mutta hänen tasoistaan pelaajaa ei myöskään pitäisi kahlita tai jättää hänen näkymystään huomiotta. 7½
Hyökkäyksessä ovat piipahtaneet myös Brad Mills ja Pierre-Luc Leblond. He pelasivat kuitenkin vain kourallisen otteluita, joten heille ei tule arvosanaa.
Sitten vuoron saavat joukkueen huippuvaarallinen ja illasta toiseen tehokkaan hyökkäyskaluston pistelingot...
Hyökkääjät
Dainius Zubrus 32 ott. 4+9=13, -14, 24 pim
Rakas joulupukki, tuothan meille kolme Zubrusta lisää, jotta jokaiseen ketjuun riittäisi yksi. Zubes on Whiten ja Pelleyn ohella ollut yksi harvoista, joiden otteet eivät ole ailahdelleet kauden aikana. Korpivaelluksen synkimmillä hetkillä ero Zubrusin ja muun joukkueen työmoraalin välillä on hävettävän suuri. Arvosanaa laskee sama vanha tehottomuus maalipaikoissa. 8+
Zach Parise 12 ott. 3+3=6, -1, 6 pim
Pelasi alkukaudesta loukkaantuneena ja Kings-ottelussa tapahtuneen yhteentörmäyksen jälkeen joutui leikkauspöydälle. Parise ei ollut kipeän jalkansa vuoksi oma itsensä, vaan pelaaminen oli hyvin väkinäistä. 7½
Rod Pelley 32 ott. 0+1=1, -10, 23 pim
Pienessä roolissa pörräävä Pelley on tehnyt mainiota duunia nelosketjussa ja alivoimalla. Pelley laittaa kroppansa likoon pyyteettömästi ja antaa joka ilta kaikkensa joukkueensa eteen. Malliesimerkkinä tästä oli lokakuinen ottelu Sabresia vastaan, jossa Pelley sai kiekon naamaansa, kävi sairaalassa tikattavana ja palasi kolmanteen erään pelaamaan. Se ei, tietenkään, sytyttänyt joukkuetta pelaamaan yhtään paremmalla asenteella. 8
Adam Mair 29 ott. 1+0=1, -10, 27 pim
Mair on täyttänyt roolinsa nelosketjussa. Häneltä odotetaan fyysistä pelaamista ja sitä on saatu. Hinta-laatusuhde on kohdillaan. 7½
Brian Rolston 18 ott. 2+3=5, -9, 12 pim
Rolston on ihan perkeleen kallis ja hyötysuhde lähentelee sen vuoksi kelvotonta. Rolston pelasi harjoitusotteluissa todella pirteästi ja näytti siltä, että hän latoo kevyesti sen 20 maalia, mutta nivustyrä sotki nämä odotukset. Paluunsa jälkeen Rolston on ollut oma itsensä eli puolustanut säntillisesti ja väläytellyt osaamistaan aina silloin tällöin, mutta lähinnä kolistellut pleksejä helvetillisellä lämärillä ja ottanut säännöllisesti parin pelin välein laiskan miehen jäähyjä. Kolmen miljoonan miehenä Rolston menisi vielä pitkin hampain, mutta kolmas kausi kiikaritehoilla ei kelpaa. Tosin Rolstonkin kärsii jälleen siitä, ettei hän saa kiekkoja tarpeeksi vetopaikoille. 6+
Tim Sestito 12 ott. 0+0=0, -2, 4 pim
Nelosketjun pörriäinen. Tekee sen, mitä pyydetään eli hämmentää vastustajaa, karvaa, tökkii, taklaa ja repii paidasta. 7+
Stephen Gionta 12 ott. 0+0=0, -3, 6 pim
Uskollinen AHL-soturi sai monivuotisesta työstään palkinnoksi 12 ottelua NHL:ssä. Sydän on vähintään yhtä suuri kuin veljellään Brianilla, mutta valitettavasti kaikessa muussa Stephen on veljeään jäljessä. Avut eivät valitettavasti riitä NHL:ään. 6
Jamie Langenbrunner 24 ott. 3+8=11, -12, 14 pim
Langenbrunnerin otteet eivät edelleenkään ole kapteenin C-kirjaimen arvoisia. Langsia on kehuttu esimerkillä johtavaksi pelaajaksi. Nähdyt tulokset ovat kieltämättä Langsin esimerkin mukaisia, vaikka taaperrus ei tietenkään ole yhden pelaajan syytä. Fyysisessa ja henkisessä nykykunnossaan Langs on myös pelillinen taakka, koska hänelle sopivaa ketjua ei tunnu löytyvän sitten millään. Tämä kertoo myös siitä, missä Langsin kohdalla muutenkin mennään, kun pelaaja ei enää pysty tai halua sopeutua ja sitoutua uusiin ketjukavereihin. Nyt, kun kausi on valumassa hukkaan, eikä ohut materiaali oikealla laidalla haittaa, Langenbrunnerin voisi puolestani kaupata siirtorajalla jonnekin playoff-joukkueeseen. 5½
Jacob Josefson 6 ott. 0+0=0, -2, 2 pim
Ennen loukkaantumistaan Josefson ehti näyttää, että hänellä on edessään valoisa tulevaisuus tässä liigassa. Eliaksen ohella Josefson on niitä harvoja pelaajia nyky-Devilsissä, jotka pystyvät kontrolloimaan pelin tempoa, ja joiden valikoimista löytyy lukuisia ratkaisuvaihtoehtoja. Käsivamma alkaa olla voitettu ja paluu pelaavaan kokoonpanoon lähellä. Nyt vain ukolle lisää vastuuta loppukaudesta, kun mitään hävittävääkään ei taida enää olla. 7½
Ilja Kovatshuk 31 ott. 8+10=18, -21, 13 pim.
Kovyn tilastorivi kertoo kaiken oleellisen alkukauden epäonnistumisesta. Kovyn ympärillä pyörii monenlaisia pelillisiä ja kaukalon ulkopuolisia ongelmia: Loukkaantumisten vuoksi hänelle ei ole oikein löytynyt sopivia tai edes pysyviä ketjukavereita ja toisaalta peluutuskin on ollut mitä sattuu esimerkiksi kokeilu oikealla laidalla ja älyvapaa seisottaminen ylivoimalla. Kovyn itsensä taas olisi maltettava käyttää ketjukavereitaan paremmin. Silloin harvoin, kun Kovy on malttanut tehdä näin, hänen ketjunsa on joko tehnyt maalin tai hankkinut vastustajalle jäähyn. John MacLeanin vaikea tehtävä on saada Kovy pelaamaan nykyistä paremmin joukkueen hyväksi ja samalla säilyttää puheyhteys häneen. Oikotie monivuotiseen katastrofiin on, jos supertähti saadaan suututettua. On myös varmaa, ettei MacLean hevin saa kenkää, koska Devils ei saa mistään uutta huippuvalmentajaa, jos Lou ongelmien ilmaantuessa taas kerran potkii yhden valmentajan pihalle. Mielestäni MacLeanin asema valmentajana ratkeaa pitkälle sen mukaan, miten hän onnistuu tehtävässään juurruttaa Kovaltshuk osaksi joukkuetta. Aikaa tähän menee varmasti, koska joukkue on muutenkin käymistilassa, mutta viimeistään ensi kaudella Kovyn otteiden täytyy olla jotain aivan muuta kuin mitä tänä vuonna on nähty. 5½
Alexander Vasjunov 17 ott. 1+4=5, 0, 0 pim
Taitava ja nopea venäläinen pääsi kokeilemaan NHL:ssä ja tulokset olivat hieman kaksijakoisia. Yksilötaitojensa puolesta Vasjunov kuuluu ilman muuta NHL:ään, mutta hänellä on vielä paljon tekemistä joukkuepelaamisessa ja pelikäsityksensä hiomisessa ennen kuin vakituinen paikka NHL:ssä aukeaa. Ennen muuta Vasjunovilla on tekemistä siinä, että hän sisäistää roolinsa osana hyökkäysketjua eikä yritä tehdä kaikkea itse. 6½
Travis Zajac 32 ott. 3+13=16, -5, 15 pim
Hyökkäyspäässä Zajac on ollut pettymyt, mutta puolustussuuntaan hän on pelannut erinomaisesti ja täyttänyt roolinsa siltä osin moitteettomasti. Zajac on myös vakiinnuttanut paikkansa yhtenä liigan parhaimmista aloittajista. Tästä on ollut erityisesti iloa alivoimatilanteissa. Paremmilla tehoilla Zajacin arvosana olisi kirkkaasti kiitettävän puolella. 8
Mattias Tedenby 17 ott. 4+4=8, -2, 6 pim
Ruotsalainen sähköjänis on tehnyt vaikutuksen. Fysiikaltaan ja myös osin pelikäsitykseltään hän on täysin keskentekoinen, mutta jo nyt Tedenby aiheuttaa vaikeuksia vastustajalle nopeutensa ja arvaamattomien ratkaisuidensa ansiosta. Tedenbylle voisi tehdä hyvää pelata loppuvuosi AHL:ssä, jossa hänen puutteitaan kiekottomassa pelissä voitaisiin hioa kuntoon. Hänen pitää vielä kehittää ajatteluaan sen suhteen, milloin on oikea hetki hakea ratkaisua ja milloin vain estää vastustajan aikeet. 7½
David Clarkson 32 ott. 4+3=7, -16, 69 pim
Clarksonin alkukausi on kuin Devilsin ensimmäiset 30 ottelua mikrokoossa. Clarkson ei pelaa vahvuuksiensa mukaisesti, vaan yrittää olla taitoniekka epäonnistuen surkeasti. Clarkson ei hyödynnä ketjukavereitaan, ottaa tyhmiä ja surkeasti ajoitettuja jäähyjä ja koettaa jääräpäisesti pelistä toiseen samoja epäonnistumaan tuomittuja kikkoja. Selväjärkisinä hetkinään Clarksonkin on pelannut kuin häneltä odotetaan ja tulosta on tullut, mutta valitettavan harvassa on ne hetket, jolloin hän on pysynyt lestissään ja todella pelannut joukkueensa eteen. Mielestäni Clarkson on ollut alkukauden pahin pettymys. 5
Jason Arnott 32 ott. 9+6=15, -10, 16 pim
Uusvanhan tuttavuuden alkukausi on ollut kovin ailahteleva. Arnott on tehnyt ihan odotetusti pisteitä ja kahminut aloituksia hyvällä prosentilla, mutta vastapainoksi hän on esittänyt myös hyvin laiskanpulskeaa surffaamista. Parhaat ottelunsa Arnott on pelannut odotetusti Patrik Eliaksen rinnalla, mutta ketjukoostumusten jatkuva sotkeminen on haitannut myös Arnien sopeutumista uusiin ympyröihin. On harmi, että Arnottin paluukausi on mennyt näin sekavissa merkeissä eikä hänestä saada lähellekään parasta hyötyä irti. 7-
Patrik Elias 31 ott. 6+16=22, -7, 2 pim
Ensimmäiset kymmenen ottelua Elias kulki aivan yössä ja hän näytti toivottoman hitaalta ja tahdottomalta. Sen jälkeen hän teki esimerkillisen ryhtiliikkeen ja on alkanut ottaa aloitteen käsiinsä kuten häneltä on odotettukin ja hän on näyttänyt esimerkillään, että halua joukkueen kurssin kääntämiseksi piisaa. Elias on kuitenkin valitettavan yksin eikä yhteistä säveltä vaihtuvien ketjukavereiden kanssa tahdo löytyä. Patty on myös puhunut suunsa puhtaaksi siitä, miten joukkueen pitäisi pelata. Eri asia on sitten, riittääkö muulla joukkuella paukut pelata niin kuin Elias toivoo. Esteenä voi olla myös MacLeanin erilainen näkemys pelitavasta. Pattyn mielestä joukkueen pitäisi vaikeista tilanteista huolimatta pitää enemmän kiekkoa ja yrittää luoda tilanteita, kun taas Mac haluaa yksinkertaista peruskiekkoa, jossa likaisella työllä luodaan paikat. Pattyn ajatus on mielestäni kannatettavampi, vaikka se sisältää paljon riskejä, koska Devils ei ole pystynyt luomaan likaisella työllä paikkoja kahdesta syystä: Joukkue ei tee riittävästi töitä ja toiseksi sen takia, että kiekkojen lyöminen päätyyn tuottaa muutenkin keskimäärin huonosti maalipaikkoja. Tietysti on vaikea tilanne, jos valmentajalla ja yhdellä tärkeimmistä pelaajista on poikkeavat näkemykset pelitavasta. Elias ei ehkä ole enää 90 pisteen pelimies, mutta hänen tasoistaan pelaajaa ei myöskään pitäisi kahlita tai jättää hänen näkymystään huomiotta. 7½
Hyökkäyksessä ovat piipahtaneet myös Brad Mills ja Pierre-Luc Leblond. He pelasivat kuitenkin vain kourallisen otteluita, joten heille ei tule arvosanaa.
Ajattelin laittaa tänne jotain omiakin miettetäni siinämäärin kuin ne eroavat noista Dalin aikaisemmista ajatuksista. Kiitos Dali oli mukava taas lueskella noita kun ollut niin hiljaista tällä osastolla muuten tänävuonna.
- Mielestäni Marty on valitettavastin ollut yksi syy siinä että joukku on vajonnut puhjamuttiin. Hyvänäpäivänä mies vielä pelaa loistootteluita, mutta Martin normaalina päivänä kaukaatulleet laukkaukset ilman maskia lipsuvat sisään joka on ollut osana syventämään joukkueen lamaa ja vanha kunnon voittoja joukkueelle pelaava maalivahti vain varjo menneisyydestä. Nässä tälläkaudella voitetussa peleissä on ollut se yhteinen tekiä, että ne on ollut otteluta jossa joukkue on jaksanut tastella ja puolustukselle ja maalivahdille on tapahtunut minimaalisesti virheitä. Tällähetkellä Devilsen utta tulemista ei voi rakentaa Martyn varaan. Mielestäni 7 1/2 on hiemanyläkantiin menisen sinne 6 1/2 puolelle.
- Hedberg pelasi nipun hyviä otteluita kun Marti olu loukkaantunut ja kantoikin harteillaan joukkuetta, mutta hyökkäyksen tehottomuus ei tuonut enempää tulosta joukkueelle. Mielestäni näistä kahdesta vanhasta veskarista se tasaisemmin suorittanut kun on päässyt vakituisesti pelaamaan ja haluasinki nähdä Hedbergin useammin maalin suulla, tosin on hänkin oman osansa virheitä tehnyt.
Puolustajat
Mark Fraser 4 ott. 0+0=0, 0, 9 pim
- Oli alkukauden pelissä aivan tuuliajolla ja varjo lupaavasta viimevuodesta. Jatkuvasti siottumisvirheitä ja hakia aivan liian hanakasti vain tappeluihin ja kaikkiin kahinoihin jotka johtivat turhiin jäähyihin ja lopuksi miehen loukkaantumiseen.Miehen tarvitsee tehdä kelpo ryhtiliike jos aikoo saada paikan takaisin Devilsen surkeasta puolustuksesta
Colin White 31 ott. 0+1=1, -3, 28 pim
-Samoilla linjolla Dalinkanssa mies on mielestäni ainoa onnistuja ja omalla tasollaan pelannut puolustaja joukkueessa. Ainoa ongelma Whitella on kiekollinen pelaaminen ja siten mies tarvitsisikin kunnollista kiekollista osaamista rinnalleen.
Anssi Salmela
-Mies on vielä hivenen kesken kuntoinen, mutta on tuonut ehdottomasti lisää kiekollista peliä puolustukseen ja yrittää hakea järkeviä avauksia omalta alueelta, niin monen muun pakin roiskiessa kiekkoa ränniin. Nyt olisi Salmelalla todellinen mahdollisuus vakiinnuttaa pelipaikka loppukauden aikana.
Bruce Salvador
- Devils kaipaisi miehen palveluita ehdottomasti takalinjollaan ja nyt tämän kauden aikana onkin nähty kuinka tärkeä osa Salvador on devilsen puolustusta.
Maalivahdit
Martin Brodeur 22 ott. 5-14-1, GAA 2.84, SV 89,6%, 3 SO
Martylta on nähty ailahtelevampaa pelaamista kuin kenties koskaan. Maalivahdin kannalta alkukausi on ollut erittäin vaikea, koska Devils on pelannut niin onnettomasti ja tehnyt maalivahtien elämästä vaikeaa ja tämän vuoksi molemmat maalivahdit saavat minulta "synninpäästön".
7½
- Mielestäni Marty on valitettavastin ollut yksi syy siinä että joukku on vajonnut puhjamuttiin. Hyvänäpäivänä mies vielä pelaa loistootteluita, mutta Martin normaalina päivänä kaukaatulleet laukkaukset ilman maskia lipsuvat sisään joka on ollut osana syventämään joukkueen lamaa ja vanha kunnon voittoja joukkueelle pelaava maalivahti vain varjo menneisyydestä. Nässä tälläkaudella voitetussa peleissä on ollut se yhteinen tekiä, että ne on ollut otteluta jossa joukkue on jaksanut tastella ja puolustukselle ja maalivahdille on tapahtunut minimaalisesti virheitä. Tällähetkellä Devilsen utta tulemista ei voi rakentaa Martyn varaan. Mielestäni 7 1/2 on hiemanyläkantiin menisen sinne 6 1/2 puolelle.
Johan Hedberg 14 ott. 4-6-1, GAA 3.07, SV 89,7%, 1 SO
Kakkosveskaksi Moose on silti pätevä mies. 8
- Hedberg pelasi nipun hyviä otteluita kun Marti olu loukkaantunut ja kantoikin harteillaan joukkuetta, mutta hyökkäyksen tehottomuus ei tuonut enempää tulosta joukkueelle. Mielestäni näistä kahdesta vanhasta veskarista se tasaisemmin suorittanut kun on päässyt vakituisesti pelaamaan ja haluasinki nähdä Hedbergin useammin maalin suulla, tosin on hänkin oman osansa virheitä tehnyt.
Puolustajat
Mark Fraser 4 ott. 0+0=0, 0, 9 pim
- Oli alkukauden pelissä aivan tuuliajolla ja varjo lupaavasta viimevuodesta. Jatkuvasti siottumisvirheitä ja hakia aivan liian hanakasti vain tappeluihin ja kaikkiin kahinoihin jotka johtivat turhiin jäähyihin ja lopuksi miehen loukkaantumiseen.Miehen tarvitsee tehdä kelpo ryhtiliike jos aikoo saada paikan takaisin Devilsen surkeasta puolustuksesta
Colin White 31 ott. 0+1=1, -3, 28 pim
-Samoilla linjolla Dalinkanssa mies on mielestäni ainoa onnistuja ja omalla tasollaan pelannut puolustaja joukkueessa. Ainoa ongelma Whitella on kiekollinen pelaaminen ja siten mies tarvitsisikin kunnollista kiekollista osaamista rinnalleen.
- Mielestäni Greenin kohdalla lause vajonnut peruspakiksi on mairittelevan. Sillä suoritustaso on ollut enemmänkin AHL tasoa. Miehen vahva kiekollinen pelaaminen on tökkinyt totaalisesti ja omassapäässä mies on ollut tuuliajolla kokoajan. Moni ottelu on ratkennut Greenin henkilökohtaisiin virheisiin voiman puutteeseen kaksintastelussa tai totaalisesta merkausvirheestä. Miehen pistetili mielestäni mairittelee häntä hivenen koska en muista nähneeni Greeniä kovinkaan paljon hyökkäyksissä mukana ja suuri osa syöttöpisteistä onkin tullut avauksista. Joukkueen Ykköspakin plus miinus ei voi olla -21, jopa Mike Mottaun viimevuoden esitykset rupeavat näyttämään hyviltä. Antaisinkin mielummin miehelle arvosanan 5-.Andy Greene 32 ott. 2+8=10, -21, 8 pim
Voi pojat, mikä ero viime kauden ja tämän vuoden otteissa on. Viime kauden ykköspakki on vajonnut peruspuolustajaksi.
6½
- Mitä Tallinderiin tulee niin ruotsalainen kärsi kohtuuttoman paljon alkukaudesta kun MacLean umpiopäisesti peluutti miestä Greenin parina. Kavereiden yhteipeli ei toiminut pätkääkään ja tuloksena olikin katastrofi toisen perään. Viimein kun MacLean ymmärsi rikkoa pakkiparin alkoi ruotsalaisen suoritustaso paranemaan. Vieläkin lajoittain liian pehpemä omassa päässä mutta yksi tasasimmista pakesta joukkueessa illasta ilataa, toisen ei ole pystynyt täytämään hänelle asetettuja odotuksia.Henrik Tallinder 32 ott. 1+3=4, -17, 14 pim
Virhealtis Tallinder oli alkusyksyn suurimpia pettymyksiä, mutta hän on kaikessa hiljaisuudessa parantanut otteitaan.
-Pelasi hyvää kiekollista peliä, mutta puolustuspäässä nuorelle miehelle kuin koko joukkueen puolustukselle tapahtui aikalailla merkausvirheitä joita White sai paikkailla hartiavoimin.8+Matt Taormina 17 ott. 3+2=5, -2, 2 pim
Huippuedullinen Taormina sai palkkakaton kanssa pyristelleestä Devilsistä kuin varkain näyttöpaikan ja tarrasi vahvoilla esityksillään paikan avauskokoonpanosta.
- Mielestäni A-Train fyysinen pelaaminen on ollut hivenen pettymys ja niitä kuuluisia pommeja on nähty vain kun vastustaja on onnistunut ärsyttämään miehen. Muuten aika perusvarmaa pelaamista ihan hyvä kiekollisena ja ilman.Anton Voltshenkov 20 ott. 0+0=0, -5, 12 pim
Paluunsa jälkeen Voltshenkov on totutellut uusiin joukkuetovereihinsa ja pelisysteemiin. Palaset eivät vielä ole loksahtaneet kohdalleen, vaan Voltshenkov on hakenut rytmiä, kuten Tallinder. 7
- Kuului sarjaan pelaajia jolla oma paikka kentällä unohtui liian usein ja päätyikin usein ottelun loppupuolella Maclean penkittämäksi, joten miehen henkisen tasapainon kannalta opettelu ja virheiden teko sekä isot peliminuutit AHL ehdottomasti kannattaa, mutta ehdottomasti joukkueen tulevaisuuden pakki jos kehitys vain jatkuu.Alexander Urbom 7 ott. 0+0=0, -3, 0 pim
Devilsin kenties kirkkain pakkilupaus pääsi kokeilemaan NHL:n vauhtia alkukaudesta. Otteet olivat sinänsä lupaavia ja Urbom ei yhtään arastellut liigan vauhtia tai vastustajien nimimiehiä.
7-
Anssi Salmela
-Mies on vielä hivenen kesken kuntoinen, mutta on tuonut ehdottomasti lisää kiekollista peliä puolustukseen ja yrittää hakea järkeviä avauksia omalta alueelta, niin monen muun pakin roiskiessa kiekkoa ränniin. Nyt olisi Salmelalla todellinen mahdollisuus vakiinnuttaa pelipaikka loppukauden aikana.
Bruce Salvador
- Devils kaipaisi miehen palveluita ehdottomasti takalinjollaan ja nyt tämän kauden aikana onkin nähty kuinka tärkeä osa Salvador on devilsen puolustusta.
Jatketaan nyt vielä nämä hyökkääjätkin kun on lakuunpäästy
Hyökkääjät
Dainius Zubrus 32 ott. 4+9=13, -14, 24 pim
- Zubrus on ollut sieltä joukkueen paremasta päästä, mutta on kärsinyt siitä kun pelipaikka on vaihdellut ykköskentän hyökkäävästä roolista jarrukentä jyräksi ja senteristä kunpaankinlaitaan. Jos MacLean saisi vakiinutettua Zubrusen pelipaikan edes vähän paremmin niin uskoisin, että tulostakin tulisi enemmän.
Rod Pelley 32 ott. 0+1=1, -10, 23 pim
- Puolustus suuntaan hyvin raatanut pelaaja, mutta muutamissa peleissä enemmänkin vastuuta saaneelta kaverilta odottaisin himan enemmän tehoja. Maali silloin toinen tällöin ei olisi haitaksi.
Adam Mair 29 ott. 1+0=1, -10, 27 pim
-Mies on ollut mielestäni hieman pettymys siihen mitä esitti Try outin aikan. Mair energia taso on hieman laskenut ja liian usein ollaan nähty mieheltä typeriä hyökkäyspään jäähyjä, muuten ihan kelpo raataja nelosketjuun.
Brian Rolston 18 ott. 2+3=5, -9, 12 pim
- Kaksi ja puolivuotta se kesti, että Dalikin tämän ymmärsi. Onneksi miehen sopimusta on vain jäljellä 1 1/2 vuotta ja sitten Rolston voi nostaa luistimet naulaan.
Tim Sestito 12 ott. 0+0=0, -2, 4 pim
- Sestitoa koskee se kuin muitakin nelosketjulaisia, muuten hyvä suoritus, mutta joskus tarvisi saada maalejakin aikaiseksi.
Jamie Langenbrunner 24 ott. 3+8=11, -12, 14 pim
- Langenbrunneri on kunnostautunut tälläkaudella ottamalla typeriä jäähyjä hyökkäyspäässä, löntystelemällä omaan suuntaan ja valittamalla jäällä omille vieraille ja tuomarille. Jos miehellä vielä on jonkunlaista myyntiarvoa niin toivoisin Loun laittavan kaverin lihoiksi heti joulun jälkeen. Mikä jännää niin Langenbrunnerin ja Martin ollessa loukkaantuneena mielestäni joukkueen suoritustaso parani ja Elias otti paljon enemmän vastuuta joukkueesta, mutta kun mies palasi niin joukkue läsähti samantien ja tuloksena onkin ollut vain yksi voitto.
Jacob Josefson 6 ott. 0+0=0, -2, 2 pim
- Itse olen todella ihastunut miehen kykyihin pelata kiekollista peliä ja etenkin ylivoimalla rauhallisuus kiekon kanssa ja järkevät ratkaisut vakuuttivat. Tasakentillä pelatessa on vielä nuorella miehellä petrattavaa ja Josefson yrittikin mielestäni pelata aika perusvarmasti alaspäin joka söi miehen tehoja hyökkäyssuuntaan pistetilin avautuminen on vain ajan kysymys kun mies palaa.
Ilja Kovatshuk 31 ott. 8+10=18, -21, 13 pim.
- Mielestäni Kovyn niskaan on kaadettu aivan liian suuret paineet ja mies on ollut niitä ainoita hyökkääjiä joka on jaksanut yrittää illasta iltaan. Lisäksi Kovy on kärsinyt MacLean ketjurakenteista aivan suunattomasti. Suurin ongelma Kovyn kohdalla on, että devilsellä ei ole pakkia joka voi avata kiekon miehelle liikeeseen, nyt avaukset ovat napsahdellut seisoville jaloille keskialueelle josta on ollut aivan turha yrittä mitään järkevää hyökkäystä saada aikaan. Toivottavasti Josefsonista kasvaisi oma Zajac Kovylle.
Travis Zajac 32 ott. 3+13=16, -5, 15 pim
- Valittettavasti tarvitsee todetta, että Zajac on pelannut hyvin alaspäin, mutta on ollut vain varjo omasta itsetään hyökkäyssuuntaan. Zajac on ollut suurin yksittäinen kärsijä Parisen loukkaantumisesta sillä näyttäisikin siltä, että mies on matkustanut aikalailla Parisen siivellä ja yhtei ymmärrystä ei meinaa muiden hyökkääjie kanssa löytyä. Kaikpaa ehdottomasti Parise laidalleen, että miehestä saadaan kaikki tehot irti.
Mattias Tedenby 17 ott. 4+4=8, -2, 6 pim
- Mielestäni miehen heikkous on voiman puutteessa ja laukaukseen tarviisaada vielä lisää voimaan, mutta muuten todella mielyttävä pelaaja. Jaksaa luistella illasta iltaan ja miehellä on hyvät kädet oppinut nopeasti suojaamaan kiekkoa alkukauden aikana ja saakin vastustajan ottamaan muutaman jäähyn melkein joka ilta. Mielestäni miehen paikka ehdottomasti ylhäällä tämän kauden devilsessä.
David Clarkson 32 ott. 4+3=7, -16, 69 pim
- Todellinen pettymys. Itse olen iso Clarkson fani ja kun on seurannut miehen otteita niin ei voi olla tyytyväinen. Yksin yrittämistä hyökkäyssuuntaan, tyhmiä jäähyjä, tappeluiden hakua ihan vääräänaikaan usein kavereidenkanssa jotka eivät edes ole inostuneita hanskaamaan surkeata ja laiskaa taklaamista. Mies ei ole oikein tehnyt mitään oikein tällä kaudella. Kuuluu sarjaan pelaajia jotka kannattaisi muuttaa varausvuoroihin jos vain ottajia löytyy.
Jason Arnott 32 ott. 9+6=15, -10, 16 pim
-Mielestäni mies kun on päässyt vauhtiin niin on esettänyt aika tasaisia otteita. Arnottilla on semmoinen pelityyli, että näyttää helpolla surfailulta. Kuulluu ryhmään joka on kärsinyt jatkuvista ketjukaverin vaihdoista, mutta miehen ikää ajatellessa ei väkisin kannata tehdä uutta sopimusta ensikaudelle ja siten ehkä kannattaisi kaupata muualle enne siirtoikkunan umpeutumista jos vai sopiva tarjous tulee.
Patrik Elias 31 ott. 6+16=22, -7, 2 pim
- Mies oli hivenen jäässä alkukaudesta, mutta vauhtiin päästyään on pelannut ihan hyvin ja yrittikin kantaa joukkuetta esimerkillään kun kapteeni oli sairastuvalla.
Mitä muuta hyökkäykseen tulee niin mielellään näkisin Zharkovin ylhäällä tänävuonna jos vaikka mies olisi kehittynyt viimevuodesta ja tulppa kaverin lavasta poistunut niin voisi kiekkokin mennä maaliin.
Tämän kauden osalta aletaan olla siinä tilanteesa, että on aika aloittaa siivous utta kautta varten ja siinä sitten miettiä ketkä kaikki kannattaa uhrata tulevaisuutta varten ja millä pelaajilla on kysyntää ja markkina arvoa. Viimeviikon Nasvillepelissä oli lehterellä tavallista enemmän NHL tarkailijoita seuraamassa devilsen pelaajian ja Lou onkin ilmoittanut pelaajille, että kauppoja on odoteltavissa
Hyökkääjät
Dainius Zubrus 32 ott. 4+9=13, -14, 24 pim
- Zubrus on ollut sieltä joukkueen paremasta päästä, mutta on kärsinyt siitä kun pelipaikka on vaihdellut ykköskentän hyökkäävästä roolista jarrukentä jyräksi ja senteristä kunpaankinlaitaan. Jos MacLean saisi vakiinutettua Zubrusen pelipaikan edes vähän paremmin niin uskoisin, että tulostakin tulisi enemmän.
Rod Pelley 32 ott. 0+1=1, -10, 23 pim
- Puolustus suuntaan hyvin raatanut pelaaja, mutta muutamissa peleissä enemmänkin vastuuta saaneelta kaverilta odottaisin himan enemmän tehoja. Maali silloin toinen tällöin ei olisi haitaksi.
Adam Mair 29 ott. 1+0=1, -10, 27 pim
-Mies on ollut mielestäni hieman pettymys siihen mitä esitti Try outin aikan. Mair energia taso on hieman laskenut ja liian usein ollaan nähty mieheltä typeriä hyökkäyspään jäähyjä, muuten ihan kelpo raataja nelosketjuun.
Brian Rolston 18 ott. 2+3=5, -9, 12 pim
- Kaksi ja puolivuotta se kesti, että Dalikin tämän ymmärsi. Onneksi miehen sopimusta on vain jäljellä 1 1/2 vuotta ja sitten Rolston voi nostaa luistimet naulaan.
Tim Sestito 12 ott. 0+0=0, -2, 4 pim
- Sestitoa koskee se kuin muitakin nelosketjulaisia, muuten hyvä suoritus, mutta joskus tarvisi saada maalejakin aikaiseksi.
Jamie Langenbrunner 24 ott. 3+8=11, -12, 14 pim
- Langenbrunneri on kunnostautunut tälläkaudella ottamalla typeriä jäähyjä hyökkäyspäässä, löntystelemällä omaan suuntaan ja valittamalla jäällä omille vieraille ja tuomarille. Jos miehellä vielä on jonkunlaista myyntiarvoa niin toivoisin Loun laittavan kaverin lihoiksi heti joulun jälkeen. Mikä jännää niin Langenbrunnerin ja Martin ollessa loukkaantuneena mielestäni joukkueen suoritustaso parani ja Elias otti paljon enemmän vastuuta joukkueesta, mutta kun mies palasi niin joukkue läsähti samantien ja tuloksena onkin ollut vain yksi voitto.
Jacob Josefson 6 ott. 0+0=0, -2, 2 pim
- Itse olen todella ihastunut miehen kykyihin pelata kiekollista peliä ja etenkin ylivoimalla rauhallisuus kiekon kanssa ja järkevät ratkaisut vakuuttivat. Tasakentillä pelatessa on vielä nuorella miehellä petrattavaa ja Josefson yrittikin mielestäni pelata aika perusvarmasti alaspäin joka söi miehen tehoja hyökkäyssuuntaan pistetilin avautuminen on vain ajan kysymys kun mies palaa.
Ilja Kovatshuk 31 ott. 8+10=18, -21, 13 pim.
- Mielestäni Kovyn niskaan on kaadettu aivan liian suuret paineet ja mies on ollut niitä ainoita hyökkääjiä joka on jaksanut yrittää illasta iltaan. Lisäksi Kovy on kärsinyt MacLean ketjurakenteista aivan suunattomasti. Suurin ongelma Kovyn kohdalla on, että devilsellä ei ole pakkia joka voi avata kiekon miehelle liikeeseen, nyt avaukset ovat napsahdellut seisoville jaloille keskialueelle josta on ollut aivan turha yrittä mitään järkevää hyökkäystä saada aikaan. Toivottavasti Josefsonista kasvaisi oma Zajac Kovylle.
Travis Zajac 32 ott. 3+13=16, -5, 15 pim
- Valittettavasti tarvitsee todetta, että Zajac on pelannut hyvin alaspäin, mutta on ollut vain varjo omasta itsetään hyökkäyssuuntaan. Zajac on ollut suurin yksittäinen kärsijä Parisen loukkaantumisesta sillä näyttäisikin siltä, että mies on matkustanut aikalailla Parisen siivellä ja yhtei ymmärrystä ei meinaa muiden hyökkääjie kanssa löytyä. Kaikpaa ehdottomasti Parise laidalleen, että miehestä saadaan kaikki tehot irti.
Mattias Tedenby 17 ott. 4+4=8, -2, 6 pim
- Mielestäni miehen heikkous on voiman puutteessa ja laukaukseen tarviisaada vielä lisää voimaan, mutta muuten todella mielyttävä pelaaja. Jaksaa luistella illasta iltaan ja miehellä on hyvät kädet oppinut nopeasti suojaamaan kiekkoa alkukauden aikana ja saakin vastustajan ottamaan muutaman jäähyn melkein joka ilta. Mielestäni miehen paikka ehdottomasti ylhäällä tämän kauden devilsessä.
David Clarkson 32 ott. 4+3=7, -16, 69 pim
- Todellinen pettymys. Itse olen iso Clarkson fani ja kun on seurannut miehen otteita niin ei voi olla tyytyväinen. Yksin yrittämistä hyökkäyssuuntaan, tyhmiä jäähyjä, tappeluiden hakua ihan vääräänaikaan usein kavereidenkanssa jotka eivät edes ole inostuneita hanskaamaan surkeata ja laiskaa taklaamista. Mies ei ole oikein tehnyt mitään oikein tällä kaudella. Kuuluu sarjaan pelaajia jotka kannattaisi muuttaa varausvuoroihin jos vain ottajia löytyy.
Jason Arnott 32 ott. 9+6=15, -10, 16 pim
-Mielestäni mies kun on päässyt vauhtiin niin on esettänyt aika tasaisia otteita. Arnottilla on semmoinen pelityyli, että näyttää helpolla surfailulta. Kuulluu ryhmään joka on kärsinyt jatkuvista ketjukaverin vaihdoista, mutta miehen ikää ajatellessa ei väkisin kannata tehdä uutta sopimusta ensikaudelle ja siten ehkä kannattaisi kaupata muualle enne siirtoikkunan umpeutumista jos vai sopiva tarjous tulee.
Patrik Elias 31 ott. 6+16=22, -7, 2 pim
- Mies oli hivenen jäässä alkukaudesta, mutta vauhtiin päästyään on pelannut ihan hyvin ja yrittikin kantaa joukkuetta esimerkillään kun kapteeni oli sairastuvalla.
Mitä muuta hyökkäykseen tulee niin mielellään näkisin Zharkovin ylhäällä tänävuonna jos vaikka mies olisi kehittynyt viimevuodesta ja tulppa kaverin lavasta poistunut niin voisi kiekkokin mennä maaliin.
Tämän kauden osalta aletaan olla siinä tilanteesa, että on aika aloittaa siivous utta kautta varten ja siinä sitten miettiä ketkä kaikki kannattaa uhrata tulevaisuutta varten ja millä pelaajilla on kysyntää ja markkina arvoa. Viimeviikon Nasvillepelissä oli lehterellä tavallista enemmän NHL tarkailijoita seuraamassa devilsen pelaajian ja Lou onkin ilmoittanut pelaajille, että kauppoja on odoteltavissa
Capitals-Devils 5-1
Capitals rankaisi Devilsiä julmasti virheistä. Capsien neljä ensimmäistä maalia olivat suoraa seurausta karkeista henkilökohtaisista virheistä.
1-0: Mark Fayne kämmää syötönkatkossa, jolloin Johansson pääsee ajamaan vauhdilla alueelle pakottaen Andy Greenen reagoimaan ja lähtemään maalilta, jonne Gordon rynnistää eikä Elias ehdi paikkaamaan, jolloin Gordon pääsee tuikkaamaan Johanssonin kovan syötön ohi Brodeurin.
2-1: Voltshenkov liiskaa laidasta sisään ajaneen Bradleyn seinälle, mutta tilanne jatkuu. Steckel jakaa maalin takaa kiekon maalin edustalle, josta Jay Beagle saa rauhassa iskeä kiekon maaliin kolmen Devils-pelaajan katsellessa vierestä. Oli Voltshenkov sitten tilanteesta ulkona tai ei, niin kyllä jonkun olisi pitänyt vähintään blokata Beaglen maila tai mieluummin torpata ukko jäähän ja istua varmuudeksi päälle.
3-1: Mark Fayne nukkuu hyökkäyssinisellä ja jää pahasti jälkeen, kun Jason Chimera karkaa häneltä läpiajoon. Fayne koukkii, mutta Chimera vie tilanteen loppuun ja nostaa komeasti kiekon Martyn hanskakäden puolelle maalin kattoon.
4-1: Zubrus heittää hyökkäysalueella päättömän sokkosyötön laidasta keskelle, kohti hyökkäyssinistä, Ovetshkin poimii karkin ja lähtee vastahyökkäykseen. Colin White tekee sinänsä onnistuneen katkon, mutta kiekko ajautuu toiseen aaltoon Carlsonille, joka pääsee lyömään sydämensä kyllyydestä vastakiekkoon. Kerrassaan jäätävää, ettei kukaan ei seurannut Carlsonia, vaikka tämän alttius nousta hyökkäyksiin on hyvin tiedossa.
Tappio kirvelee, koska ottelu oli aivan hyvin voitettavissa. Capitals ei mielestäni esittänyt mitään ihmeitä eikä siltä valitettavasti vaadittu kuin rutiinisuoritus, koska Devils kämmäili niin rankasti.
Hyvin tiedetty tosiasia on, että tulokaspakit tekevät virheitä ja pakkien virheet kostautuvat usein takaiskumaaleina, mutta tästä huolimatta toivoisin, että Mark Fayne pelaa jatkossa Albanyssa. Hänen henkilökohtaisten virheiden määrä on aivan kammottava. Olisipa Bryce Salvador pelikunnossa, kuten Devil Boy toivoi.
Devilsin pelissä oli myös hyviä jaksoja ja varsinkin toisen erän alussa peli pyöri hyvällä tavalla kutkuttavasti Neuvirthin vartioiman Caps-maalin tuntumassa. Devilsin tekemä ylivoimamaali oli malliesimerkki, kuinka tilaa aukeaa, kun vastustaja joutuu keskittymään Kovaltshukiin ja näin muulle yv-nelikolle syntyy mahdollisuus juonia maalipaikka.
Viidestä takaiskusta huolimatta Martin Brodeur oli joukkueen parhaimmistoa. Marty teki muutaman näyttävän pelastuksen, joita ilman lukemat olisivat olleet vielä karmeammat. Maaleille hän ei oikeastaan voinut mitään, koska vedot tulivat hyviltä paikoilta ja pääasiassa aivan lähietäisyydeltä. Edukseen erottuivat myös Patrik Elias ja Mattias Tedenby.
Bergen Recordin otteluraportti
Star-Ledgerin raportti
Viisikkopelaaminen surkeaa
Capitals rankaisi Devilsiä julmasti virheistä. Capsien neljä ensimmäistä maalia olivat suoraa seurausta karkeista henkilökohtaisista virheistä.
1-0: Mark Fayne kämmää syötönkatkossa, jolloin Johansson pääsee ajamaan vauhdilla alueelle pakottaen Andy Greenen reagoimaan ja lähtemään maalilta, jonne Gordon rynnistää eikä Elias ehdi paikkaamaan, jolloin Gordon pääsee tuikkaamaan Johanssonin kovan syötön ohi Brodeurin.
2-1: Voltshenkov liiskaa laidasta sisään ajaneen Bradleyn seinälle, mutta tilanne jatkuu. Steckel jakaa maalin takaa kiekon maalin edustalle, josta Jay Beagle saa rauhassa iskeä kiekon maaliin kolmen Devils-pelaajan katsellessa vierestä. Oli Voltshenkov sitten tilanteesta ulkona tai ei, niin kyllä jonkun olisi pitänyt vähintään blokata Beaglen maila tai mieluummin torpata ukko jäähän ja istua varmuudeksi päälle.
3-1: Mark Fayne nukkuu hyökkäyssinisellä ja jää pahasti jälkeen, kun Jason Chimera karkaa häneltä läpiajoon. Fayne koukkii, mutta Chimera vie tilanteen loppuun ja nostaa komeasti kiekon Martyn hanskakäden puolelle maalin kattoon.
4-1: Zubrus heittää hyökkäysalueella päättömän sokkosyötön laidasta keskelle, kohti hyökkäyssinistä, Ovetshkin poimii karkin ja lähtee vastahyökkäykseen. Colin White tekee sinänsä onnistuneen katkon, mutta kiekko ajautuu toiseen aaltoon Carlsonille, joka pääsee lyömään sydämensä kyllyydestä vastakiekkoon. Kerrassaan jäätävää, ettei kukaan ei seurannut Carlsonia, vaikka tämän alttius nousta hyökkäyksiin on hyvin tiedossa.
Tappio kirvelee, koska ottelu oli aivan hyvin voitettavissa. Capitals ei mielestäni esittänyt mitään ihmeitä eikä siltä valitettavasti vaadittu kuin rutiinisuoritus, koska Devils kämmäili niin rankasti.
Hyvin tiedetty tosiasia on, että tulokaspakit tekevät virheitä ja pakkien virheet kostautuvat usein takaiskumaaleina, mutta tästä huolimatta toivoisin, että Mark Fayne pelaa jatkossa Albanyssa. Hänen henkilökohtaisten virheiden määrä on aivan kammottava. Olisipa Bryce Salvador pelikunnossa, kuten Devil Boy toivoi.
Devilsin pelissä oli myös hyviä jaksoja ja varsinkin toisen erän alussa peli pyöri hyvällä tavalla kutkuttavasti Neuvirthin vartioiman Caps-maalin tuntumassa. Devilsin tekemä ylivoimamaali oli malliesimerkki, kuinka tilaa aukeaa, kun vastustaja joutuu keskittymään Kovaltshukiin ja näin muulle yv-nelikolle syntyy mahdollisuus juonia maalipaikka.
Viidestä takaiskusta huolimatta Martin Brodeur oli joukkueen parhaimmistoa. Marty teki muutaman näyttävän pelastuksen, joita ilman lukemat olisivat olleet vielä karmeammat. Maaleille hän ei oikeastaan voinut mitään, koska vedot tulivat hyviltä paikoilta ja pääasiassa aivan lähietäisyydeltä. Edukseen erottuivat myös Patrik Elias ja Mattias Tedenby.
Bergen Recordin otteluraportti
Star-Ledgerin raportti
Viisikkopelaaminen surkeaa
Lou päätti antaa joukkueelle? ennakkoon joululahjan ja monotti MacLeanin vihdoin pois päävalmentajan pallilta. Kauden loppuun ohjaksissa siis uusvanha Jaq Lemaire. Odotettavissa siis oman pään tilkitsemistä ja kovia rangaistusluisteluita.
Jaahans tällainen lyhyt pesti tähän väliin. Melkein luulin että Lou itse astuisi luikkoihin loppukaudeksi. Noo, ehkä Jock saa jotain enemmän irti Rolstonista.
Joukkue toki tarvitsee edelleen sen peliä tekevän pakin, joka pystyy ruokkimaan Kovya piiiiitkillä syötäillä. Mies menee ihan hukkaan kun tarvii koko ajan hakea kiekkoa vähintään omalta siniseltä. Tai sitten Anssin pitää ottaa muutama harppaus ja nostaa tasoaan huimasti.
Mielenkiinnolla odotellaan, mikä vaikutus tällä on joukkueeseen.
Joukkue toki tarvitsee edelleen sen peliä tekevän pakin, joka pystyy ruokkimaan Kovya piiiiitkillä syötäillä. Mies menee ihan hukkaan kun tarvii koko ajan hakea kiekkoa vähintään omalta siniseltä. Tai sitten Anssin pitää ottaa muutama harppaus ja nostaa tasoaan huimasti.
Mielenkiinnolla odotellaan, mikä vaikutus tällä on joukkueeseen.
Rocket Richard
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Helsingin IFK
Koutsi siis vaihtoon ja Lemaire takaisin puikkoihin. Lemaire joutuu aika pirun äkkiä sorvin äären, kun jo ensi yönä kohdataan Isles. Jännä tosiaan nähdä, miten tämä vaikuttaa joukkueeseen, vai vaikuttaako mitenkään.
Selvää oli kuitenkin se, että jotain täytyi tapahtua, niin umpisolmussa tuo peli on ollut.
Selvää oli kuitenkin se, että jotain täytyi tapahtua, niin umpisolmussa tuo peli on ollut.
Lou päätti antaa joukkueelle? ennakkoon joululahjan ja monotti MacLeanin vihdoin pois päävalmentajan pallilta. Kauden loppuun ohjaksissa siis uusvanha Jaq Lemaire. Odotettavissa siis oman pään tilkitsemistä ja kovia rangaistusluisteluita.
Aika yllättävä nimi kuitenkin tuli valmennukseen. Eikös puolustukseen painottavan aikakauden pitänyt olla jo ohi? No, ihan sama. Jos hän saa tuohon ryhmään lisää potkua niin mikä ettei. Piste-erot ovat jo kasvaneet aika pitkiksi...
Hyinen tapaninajelu on takana ja tuloksena erittäin ansaittu 1-4-tappio Leafsia vastaan. Ottelun kaava oli jokseenkin sama kuin aatonaattona Islandersia vastaan: Devils perseilee omalla alueellaan ja antaa vastustajalle lahjaksi pari maalia eikä taas itse saa hyödynnettyä omia paikkojaan. Ottelun kulku olisi kenties ollut täysin toisenlainen, jos tolppaa kilauttanut Dainius Zubrus olisi saanut viimeisteltyä 0-0-tilanteessa puolittaisen läpiajonsa onnistuneesti.
Leafs ei pelannut mitenkään kaksisesti, mutta höveleiden isäntien ansiosta vieraat saivat vohveleita maukkaammat kaksi pistettä matkaansa Newarkista. Tarjoilun aloitti Brian Rolston, jonka älytön syöttö laidasta oman maalin eteen tavoitti Colby Armstrongin mailan ja tällä oli helppo työ nostaa kiekko Brodeurin ohi. Maali oli kuin toisinto aatonaaton Isles-pelistä, jossa Langenbrunner syötti lähes identtisen perseilysyötön Josh Baileyn vietäväksi maaliin. Nämä molemmat osumat lamaannuttivat Devilsin pitkäksi aikaa, kuten niin monta kertaa aiemminkin tällä kaudella.
Vieraiden toinen osuma oli monen epäonnisen sattuman ja huonon kommunikaation summaa. Kris Versteeg pääsi ajamaan alueelle eikä Zubrus saanut kiekkoa häneltä. Brodeur torjui Versteegin maalintekoyrityksen, mutta kiekko hukkui hänen näkyviltään ja John Mitchell sai kunnian lakaista irtokiekon ohi hölmistyneen Brodeurin. Marty saa ottaa piikkiinsä Leafsin kolmannen maalin, jonka Kulemin pääsi vetämään pienestä kulmasta. Iso kiitos maalista kuuluu Clark MacArthurille, joka karvasi kiekon Anton Volthsenkovilta ja syötti Kuleminin maalintekoon.
Devilsin ainokainen tuli vasta kolmannen erän lopulla, kun joukkue malttoi yv:llä rakentaa maalipaikan. Andy Greene ja Mark Fayne liikuttelivat kiekon viivasta Rod Pelleylle vasemmalle B-pisteelle ja tämän tarkka veto yllätti Gustavssonin. Kiitos maalista kuuluu Faynelle, jonka tarkka syöttö hyökkäysalueen halki avasi Pelleylle runsaasti tilaa. Tässä vaiheessa näytti vielä siltä, että Devils voi kehittää loppukirin, mutta maalin jälkeen saatu yv oli tehotonta nujuamista. Viimeinen toivonkipinä sammui, kun kolmanteen erään maalille vaihdettu Johan Hedberg imuroi Armstrongin vedon.
Mielestäni Ilja Kovaltshuk oli kiikaritehoista huolimatta Devilsin paras pelaaja. Kovy teki taklasi, teki hartiavoimin töitä kiekottomana ja laukoi toistakymmentä kertaa, mutta vain kourallinen vedoista meni maalia kohti. Kovy otti myös lyhyen hanskauksen Dion Phaneufin kanssa, kun kanukin maila osui Kovya kasvoihin ja venäläisen veri kuohahti tämän seurauksena.
Loppuun vielä muutamat plussat ja miinukset:
+ Devils hallitsi Zajacin johdolla aloituksia
+ Pirteästi vääntäneet Pelley ja Sestito
+ Kovyn asenne ja yritys
- Voitettujen aloitusten jälkeen hallintaa ei saatu ylläpidettyä
- Epävarmasti torjuneen Gustavssonin maalille ei ajettu lainkaan riittävästi
- Ylivoima jauhoi tehottomasti vetopaikkoja pelkästään Kovaltshukille
- Pakkipari White-Tallinder oli vaihteeksi pahasti kassalla
- Epäonnistunut maalivahtipeli
- Veteraanien hajuton ja mauton esitys
Sitten pari sanaa muista ajankohtaisista asioista
MacLeanista Lemaireen
Kieltämättä MacLeanin potkujen ajoitus oli hieman outo, kuten Turder kommentoi. Mielestäni joululla on tässä yhteydessä kuitenkin vain vähän shokkivaikutusta, koska tavallaan päätös on roikkunut ilmassa pitkin syksyä. Loun päätös vaihtaa valmentajaa oli kuitenkin jossain määrin yllättävä. Olin sillä kannalla, että Mac olisi saanut jatkaa kauden loppuun, koska pudotuspelipaikka hävittiin jo loka-marraskuussa monen huonon käänteen tuloksena. Vaihto vaikuttaa toisaalta myös siltä, että Lou on painanut beta-nauhurissaan takaisinkelausta ja nauhoittaa alkukauden ottelunauhojen päälle jotain kivempaa, kuten Nellin majaa.
Jacques Lemairen epäkiitollisena tehtävänä on opettaa Devils pelaamaan jääkiekkoa ja auttaa pelaajia löytämään kadotettu itseluottamus ja ammattiylpeys. Leafs-ottelun alla Lemaire kuvaili joukkueen tilaa Gulittin blogissa.
Lemaire puhuu huolestuttavia sanoja joukkueen liiallisesta itseluottamuksesta kauden alla. Hänen mielestään Devils on kenties lähtenyt hieman takki auki kauteen ja yllättynyt ikävästi, kun kausi on alkanut luisua väärään suuntaan ja kaikki ovat olleet enemmän tai vähemmän neuvottomia tilanteen keskellä.
Mielestäni Devils ei ole missään vaiheessa kautta pelannut itseluottamus kovinkaan korkealla, mutta puheissa on vinha perä sen osalta, etteivät pelaajat välttämättä tunnistaneet tilanteen vakavuutta ennen kuin suoranainen välinpitämättömyys ja riittämättön työpanos olivat juurtuneet liian syvälle. Jotain joukkueen tilasta kertoo se, ettei duunariosaston ja maalivahtien panos ole sytyttänyt joukkuetta, vaan apatia on jatkunut senkin jälkeen, kun Zubrus, Pelley ja kumppanit ovat käyneet ottamassa mustelmia joukkueensa puolesta.
Yön ottelun aikana MSG:llä analysoitiin Devilsin huonosti sujunutta pelaamista viidellä viittä vastaan. On toki totta, että Devils on tehnyt surkean vähän maaleja ja päästänyt vastaavasti runsaasti maaleja tasakentällisin. Tässä piilee kuitenkin vain osatotuus, koska luvattoman moni takaisku on syntynyt henkilökohtaisten virheiden seurauksena eikä näillä maaleilla ole kovinkaan paljon tekemistä pelisysteemin toimivuuden kanssa kuten ei myöskään hyökkääjien väkinäisillä ratkaisuilla, joista ei synny kunnollisia maalipaikkoja. Valmennuksen piikkiin ei voi laittaa sellaisia asioita, jotka ovat yksin kaukalossa viilettävien kiekkoammattilaisten harteilla.
Valmentajanvaihdoksesta voi poikia Devilsille jotain hyvääkin, koska Lemaire ei hötkyile tai ala turhaan raivota pelaajille. Hänen kiistattomaksi ansiokseen on luettava joukkueen luoviminen loukkaantumissuman läpi siten, että Devils pelasi voitokasta kiekkoa ja pelaajien mielialat olivat vaikeista hetkistä huolimatta korkealla. Ilman kaikkien aikojen Hollywood-tuhkimotarinaa Devilsillä ei ole mitään asiaa pudotuspeleihin, mutta aivan yhtä tärkeää on korjata se mikä on korjattavissa yksin kunnian säilyttämisen ja tulevan kauden takia.
Sivuhuomiona sanottakoon myös se, että pitkin syksyä Devils-fanit ovat odottaneet Andy Greeneltä tasonnostoa. Lemairen alaisuudessa Greene puhkesi kukkaan ja nousi yhdeksi itäisen konferenssin parhaista kahdensuunnan puolustajista. Ehkä nyt Greeneltä nähdään viimein tuo tasonnosto?
Don Lamoriellon osuus
Kausi 2010-2011 alkaa olla paketissa, koska mikään realistinen loppukiri ei vie Devilsiä liigan hänniltä lähellekään pudotuspelipaikkaa. Nyt onkin hyvä aika aloittaa pöydän puhdistaminen ja tuoda pukuhuoneeseen lisää raikasta ilmaa ja tuulettaa ummehtuneisuus ulos.
On kiusallista, että Jamie Langenbrunner sai jatkaa joukkueen kapteenina viime kauden kiukuttelujensa jälkeen, tai ylipäänsä koko joukkueessa. Vaikeina hetkinä joukkueen kapteenilta odotetaan esimerkillistä pelaamista ja taisteluhengen luomista. Langenbrunner sen sijaan on keskittynyt urputtamaan, mököttämään ja seisoskelemaan toimettomana kaukalossa. Tätä meininkiä on pian jatkunut vuoden päivät eikä muutosta parempaan ole todennäköisesti luvassa ainakaan nyt, kun Lemaire palasi penkin taa.
Haukkujen yhteydessä on hyvä muistaa, ettei Langenbrunner ole huono tai läpeensä väsähtänyt pelaaja. Mielestäni hän olisi hyvä lisä johonkin playoff-joukkueeseen, kunhan hänen ei odoteta kantavan joukkuetta harteillaan. Toiseksi Langenbrunnerilla on erittäin edullinen sopimus, joka päättyy tähän kauteen, joten hänestä pääsee tarvittaessa myös eroon.
Toivottavasti Lou hankkiutuu Langsista eroon ennen siirtorajaa. Devils voisi puolestani pelata loppukauden ilman nimettyä kapteenia ja tämän jälkeen nimetä joukkueelle uuden kapteenin kaudelle 2011-2012.
MacLeanin potkut ovat seuraava säkeistö suurille muutoksille, joita Devilsissä on nähty viimeisen vuoden aikana. Nyt pelaajilla on taas yksi olkiukko vähemmän, jonka taakse piiloutua, jos omat otteet eivät vastaa odotuksia.
Terveystilanne
Zach Parisen sairausloma venyy ja hän ei välttämättä ehdi pelata tällä kaudella enää otteluakaan. Parisen polvivamma on toipunut sinänsä ihan aikataulussa, mutta tällä tietoa hän ei pääse palaamaan jäälle ennen kuin maaliskuussa, jolloin Devilsin kausi vetelee viimeisiään. Alun perin Parisen piti palata jäälle helmikuussa, mutta lääkäri oli suositellut jääharjoittelun aloittamisen siirtämistä vielä eteenpäin.
Mark Fraser on toipunut käsivammastaan, palannut jäälle ja on piakkoin valmis palaamaan tositoimiin. Jacob Josefson on myös toipumassa, mutta ei ole vielä palannut jäälle. Bryce Salvador ei ole saanut lupaa palata jääharjoitteluun, joten häntä ei nähdä varmasti vielä vähään aikaan jykevöittämässä Devilsin puolustusta.
Muuta pientä:
- Viime kesän varaus Jon Merrill on mukana Yhdysvaltain nuorten MM-kisajoukkueessa ja sai tililleen syöttöpisteen jenkkien avausmaaliin Suomea vastaan.
- Rod Pelleyn osuma oli hänen ensimmäinen tasan vuoteen. Edellisen kerran Pelley osui Capitalsia vastaan tapaninpäivänä 2009.
Leafs ei pelannut mitenkään kaksisesti, mutta höveleiden isäntien ansiosta vieraat saivat vohveleita maukkaammat kaksi pistettä matkaansa Newarkista. Tarjoilun aloitti Brian Rolston, jonka älytön syöttö laidasta oman maalin eteen tavoitti Colby Armstrongin mailan ja tällä oli helppo työ nostaa kiekko Brodeurin ohi. Maali oli kuin toisinto aatonaaton Isles-pelistä, jossa Langenbrunner syötti lähes identtisen perseilysyötön Josh Baileyn vietäväksi maaliin. Nämä molemmat osumat lamaannuttivat Devilsin pitkäksi aikaa, kuten niin monta kertaa aiemminkin tällä kaudella.
Vieraiden toinen osuma oli monen epäonnisen sattuman ja huonon kommunikaation summaa. Kris Versteeg pääsi ajamaan alueelle eikä Zubrus saanut kiekkoa häneltä. Brodeur torjui Versteegin maalintekoyrityksen, mutta kiekko hukkui hänen näkyviltään ja John Mitchell sai kunnian lakaista irtokiekon ohi hölmistyneen Brodeurin. Marty saa ottaa piikkiinsä Leafsin kolmannen maalin, jonka Kulemin pääsi vetämään pienestä kulmasta. Iso kiitos maalista kuuluu Clark MacArthurille, joka karvasi kiekon Anton Volthsenkovilta ja syötti Kuleminin maalintekoon.
Devilsin ainokainen tuli vasta kolmannen erän lopulla, kun joukkue malttoi yv:llä rakentaa maalipaikan. Andy Greene ja Mark Fayne liikuttelivat kiekon viivasta Rod Pelleylle vasemmalle B-pisteelle ja tämän tarkka veto yllätti Gustavssonin. Kiitos maalista kuuluu Faynelle, jonka tarkka syöttö hyökkäysalueen halki avasi Pelleylle runsaasti tilaa. Tässä vaiheessa näytti vielä siltä, että Devils voi kehittää loppukirin, mutta maalin jälkeen saatu yv oli tehotonta nujuamista. Viimeinen toivonkipinä sammui, kun kolmanteen erään maalille vaihdettu Johan Hedberg imuroi Armstrongin vedon.
Mielestäni Ilja Kovaltshuk oli kiikaritehoista huolimatta Devilsin paras pelaaja. Kovy teki taklasi, teki hartiavoimin töitä kiekottomana ja laukoi toistakymmentä kertaa, mutta vain kourallinen vedoista meni maalia kohti. Kovy otti myös lyhyen hanskauksen Dion Phaneufin kanssa, kun kanukin maila osui Kovya kasvoihin ja venäläisen veri kuohahti tämän seurauksena.
Loppuun vielä muutamat plussat ja miinukset:
+ Devils hallitsi Zajacin johdolla aloituksia
+ Pirteästi vääntäneet Pelley ja Sestito
+ Kovyn asenne ja yritys
- Voitettujen aloitusten jälkeen hallintaa ei saatu ylläpidettyä
- Epävarmasti torjuneen Gustavssonin maalille ei ajettu lainkaan riittävästi
- Ylivoima jauhoi tehottomasti vetopaikkoja pelkästään Kovaltshukille
- Pakkipari White-Tallinder oli vaihteeksi pahasti kassalla
- Epäonnistunut maalivahtipeli
- Veteraanien hajuton ja mauton esitys
Sitten pari sanaa muista ajankohtaisista asioista
MacLeanista Lemaireen
Kieltämättä MacLeanin potkujen ajoitus oli hieman outo, kuten Turder kommentoi. Mielestäni joululla on tässä yhteydessä kuitenkin vain vähän shokkivaikutusta, koska tavallaan päätös on roikkunut ilmassa pitkin syksyä. Loun päätös vaihtaa valmentajaa oli kuitenkin jossain määrin yllättävä. Olin sillä kannalla, että Mac olisi saanut jatkaa kauden loppuun, koska pudotuspelipaikka hävittiin jo loka-marraskuussa monen huonon käänteen tuloksena. Vaihto vaikuttaa toisaalta myös siltä, että Lou on painanut beta-nauhurissaan takaisinkelausta ja nauhoittaa alkukauden ottelunauhojen päälle jotain kivempaa, kuten Nellin majaa.
Jacques Lemairen epäkiitollisena tehtävänä on opettaa Devils pelaamaan jääkiekkoa ja auttaa pelaajia löytämään kadotettu itseluottamus ja ammattiylpeys. Leafs-ottelun alla Lemaire kuvaili joukkueen tilaa Gulittin blogissa.
“We need this so they really understand what we’re trying to achieve and what we want, how the game should be played. Because, probably with the lack of confidence, we deviate from how we should play. When you lose confidence, then you don’t work as hard. You don’t backcheck as hard. You don’t stop in your zone. You don’t do the little things that you should do when things aren’t going well that you will do when things go well.”
“The players have got to do it,” Lemaire said. “The coach can try to give them confidence and play them in different situations that you feel they can have success. But they have to work at it. It would be a lot easier to get confidence from the coach if that’s what you need when you work hard. If you work hard, every coach likes that. He’s going to play you just because you work hard.”
Lemaire puhuu huolestuttavia sanoja joukkueen liiallisesta itseluottamuksesta kauden alla. Hänen mielestään Devils on kenties lähtenyt hieman takki auki kauteen ja yllättynyt ikävästi, kun kausi on alkanut luisua väärään suuntaan ja kaikki ovat olleet enemmän tai vähemmän neuvottomia tilanteen keskellä.
Mielestäni Devils ei ole missään vaiheessa kautta pelannut itseluottamus kovinkaan korkealla, mutta puheissa on vinha perä sen osalta, etteivät pelaajat välttämättä tunnistaneet tilanteen vakavuutta ennen kuin suoranainen välinpitämättömyys ja riittämättön työpanos olivat juurtuneet liian syvälle. Jotain joukkueen tilasta kertoo se, ettei duunariosaston ja maalivahtien panos ole sytyttänyt joukkuetta, vaan apatia on jatkunut senkin jälkeen, kun Zubrus, Pelley ja kumppanit ovat käyneet ottamassa mustelmia joukkueensa puolesta.
Yön ottelun aikana MSG:llä analysoitiin Devilsin huonosti sujunutta pelaamista viidellä viittä vastaan. On toki totta, että Devils on tehnyt surkean vähän maaleja ja päästänyt vastaavasti runsaasti maaleja tasakentällisin. Tässä piilee kuitenkin vain osatotuus, koska luvattoman moni takaisku on syntynyt henkilökohtaisten virheiden seurauksena eikä näillä maaleilla ole kovinkaan paljon tekemistä pelisysteemin toimivuuden kanssa kuten ei myöskään hyökkääjien väkinäisillä ratkaisuilla, joista ei synny kunnollisia maalipaikkoja. Valmennuksen piikkiin ei voi laittaa sellaisia asioita, jotka ovat yksin kaukalossa viilettävien kiekkoammattilaisten harteilla.
Valmentajanvaihdoksesta voi poikia Devilsille jotain hyvääkin, koska Lemaire ei hötkyile tai ala turhaan raivota pelaajille. Hänen kiistattomaksi ansiokseen on luettava joukkueen luoviminen loukkaantumissuman läpi siten, että Devils pelasi voitokasta kiekkoa ja pelaajien mielialat olivat vaikeista hetkistä huolimatta korkealla. Ilman kaikkien aikojen Hollywood-tuhkimotarinaa Devilsillä ei ole mitään asiaa pudotuspeleihin, mutta aivan yhtä tärkeää on korjata se mikä on korjattavissa yksin kunnian säilyttämisen ja tulevan kauden takia.
Sivuhuomiona sanottakoon myös se, että pitkin syksyä Devils-fanit ovat odottaneet Andy Greeneltä tasonnostoa. Lemairen alaisuudessa Greene puhkesi kukkaan ja nousi yhdeksi itäisen konferenssin parhaista kahdensuunnan puolustajista. Ehkä nyt Greeneltä nähdään viimein tuo tasonnosto?
Don Lamoriellon osuus
Kausi 2010-2011 alkaa olla paketissa, koska mikään realistinen loppukiri ei vie Devilsiä liigan hänniltä lähellekään pudotuspelipaikkaa. Nyt onkin hyvä aika aloittaa pöydän puhdistaminen ja tuoda pukuhuoneeseen lisää raikasta ilmaa ja tuulettaa ummehtuneisuus ulos.
On kiusallista, että Jamie Langenbrunner sai jatkaa joukkueen kapteenina viime kauden kiukuttelujensa jälkeen, tai ylipäänsä koko joukkueessa. Vaikeina hetkinä joukkueen kapteenilta odotetaan esimerkillistä pelaamista ja taisteluhengen luomista. Langenbrunner sen sijaan on keskittynyt urputtamaan, mököttämään ja seisoskelemaan toimettomana kaukalossa. Tätä meininkiä on pian jatkunut vuoden päivät eikä muutosta parempaan ole todennäköisesti luvassa ainakaan nyt, kun Lemaire palasi penkin taa.
Haukkujen yhteydessä on hyvä muistaa, ettei Langenbrunner ole huono tai läpeensä väsähtänyt pelaaja. Mielestäni hän olisi hyvä lisä johonkin playoff-joukkueeseen, kunhan hänen ei odoteta kantavan joukkuetta harteillaan. Toiseksi Langenbrunnerilla on erittäin edullinen sopimus, joka päättyy tähän kauteen, joten hänestä pääsee tarvittaessa myös eroon.
Toivottavasti Lou hankkiutuu Langsista eroon ennen siirtorajaa. Devils voisi puolestani pelata loppukauden ilman nimettyä kapteenia ja tämän jälkeen nimetä joukkueelle uuden kapteenin kaudelle 2011-2012.
MacLeanin potkut ovat seuraava säkeistö suurille muutoksille, joita Devilsissä on nähty viimeisen vuoden aikana. Nyt pelaajilla on taas yksi olkiukko vähemmän, jonka taakse piiloutua, jos omat otteet eivät vastaa odotuksia.
Terveystilanne
Zach Parisen sairausloma venyy ja hän ei välttämättä ehdi pelata tällä kaudella enää otteluakaan. Parisen polvivamma on toipunut sinänsä ihan aikataulussa, mutta tällä tietoa hän ei pääse palaamaan jäälle ennen kuin maaliskuussa, jolloin Devilsin kausi vetelee viimeisiään. Alun perin Parisen piti palata jäälle helmikuussa, mutta lääkäri oli suositellut jääharjoittelun aloittamisen siirtämistä vielä eteenpäin.
Mark Fraser on toipunut käsivammastaan, palannut jäälle ja on piakkoin valmis palaamaan tositoimiin. Jacob Josefson on myös toipumassa, mutta ei ole vielä palannut jäälle. Bryce Salvador ei ole saanut lupaa palata jääharjoitteluun, joten häntä ei nähdä varmasti vielä vähään aikaan jykevöittämässä Devilsin puolustusta.
Muuta pientä:
- Viime kesän varaus Jon Merrill on mukana Yhdysvaltain nuorten MM-kisajoukkueessa ja sai tililleen syöttöpisteen jenkkien avausmaaliin Suomea vastaan.
- Rod Pelleyn osuma oli hänen ensimmäinen tasan vuoteen. Edellisen kerran Pelley osui Capitalsia vastaan tapaninpäivänä 2009.
Viimeksi muokattu:
Kuin kruunuksi kaikelle koetulle kurjuudelle monet Devilsin pelaajat jumittuivat lumituiskuun Leafs-ottelun jälkeen. Patrik Elias ja Travis Zajac jäivät jumiin koko yöksi ja he viettivät yön Pattyn autossa. Kaksikko pääsi kotiin vasta puoli kahdeksalta aamulla - Ollen kuitenkin normaalisti mukana seuraavan aamun pitkissä ja raskaissa treeneissä. Zajac kommentoi erikoista yötä näin:
Rod Pelley osoitti olevansa myös maanteiden ritari auttaessaan isänsä ja veljensä kanssa lumeen juuttuneita autoja liikkeelle. Erikoinen sattumus oli myös se, että NY Postin toimittaja Mark Everson lainasi Pelleylle talvitakkia ja lakkia, koska tällä ei ollut kunnollisia talvivarusteita.
Pelaajien tunnelmia lumimyräkän keskeltä
Lemaire järjesti eiliseksi vanhan ajan kurinpalautustreenit, jossa pelaajia luistelutettiin pitkät pätkät. Lemaire kiinnitti erityistä huomiota puolustajien pelin avaamiseen, joka on ollut läpi alkukauden liian hidasta ja epävarmaa.
Kommentoidessaan kovaa fyysistä rääkkiä Lemaire nosti esille uuden syyn, miksei Devils ole pystynyt voittamaan pelejä tällä kaudella. Lemairen mukaan joukkue ei ole riittävän hyvässä kunnossa, vaan pelaajilta puuttuu tarvittava kestävyys.
Alavireisesti esiintynyt Martin Brodeur oli siinä määrin tuskastunut omaan tekemiseensä, että rikkoi oman mailansa kesken treenien. Marty kommentoi halunneensa vain päästää paineita ulos.
En tiedä, miten aktiivisesti Jacques Caron on vielä mukana valmennustoiminnassa. Muodollisesti hän on nimetty osaksi valmennustiimiä, mutta hän ei ole mukana päivittäisissä treeneissä. Hieman vaikuttaa siltä, että Marty kaipaisi muutamaa sessiota oppi-isänsä kiekkoklinikalla.
Gulittin yhteenveto treeneistä
Muuta pientä:
- Vladimir Zharkov on kutsuttu ylös ja hän tehnee debyyttinsä keskiviikkona Rangersia vastaan.
“It was a long night. I had a pack of peanuts and it lasted me eight hours.”
Rod Pelley osoitti olevansa myös maanteiden ritari auttaessaan isänsä ja veljensä kanssa lumeen juuttuneita autoja liikkeelle. Erikoinen sattumus oli myös se, että NY Postin toimittaja Mark Everson lainasi Pelleylle talvitakkia ja lakkia, koska tällä ei ollut kunnollisia talvivarusteita.
Pelaajien tunnelmia lumimyräkän keskeltä
Lemaire järjesti eiliseksi vanhan ajan kurinpalautustreenit, jossa pelaajia luistelutettiin pitkät pätkät. Lemaire kiinnitti erityistä huomiota puolustajien pelin avaamiseen, joka on ollut läpi alkukauden liian hidasta ja epävarmaa.
Kommentoidessaan kovaa fyysistä rääkkiä Lemaire nosti esille uuden syyn, miksei Devils ole pystynyt voittamaan pelejä tällä kaudella. Lemairen mukaan joukkue ei ole riittävän hyvässä kunnossa, vaan pelaajilta puuttuu tarvittava kestävyys.
Alavireisesti esiintynyt Martin Brodeur oli siinä määrin tuskastunut omaan tekemiseensä, että rikkoi oman mailansa kesken treenien. Marty kommentoi halunneensa vain päästää paineita ulos.
“It’s hard,” he said. “It’s the hardest thing that you have to go through. You play hockey to have fun. Ultimately, everyone knows it’s our job. That’s we’re making a living with. But I think you want to have fun doing it and right now it’s not a fun atmosphere to come in and get beat every night and not doing well. You just try to work through it.”
En tiedä, miten aktiivisesti Jacques Caron on vielä mukana valmennustoiminnassa. Muodollisesti hän on nimetty osaksi valmennustiimiä, mutta hän ei ole mukana päivittäisissä treeneissä. Hieman vaikuttaa siltä, että Marty kaipaisi muutamaa sessiota oppi-isänsä kiekkoklinikalla.
Gulittin yhteenveto treeneistä
Muuta pientä:
- Vladimir Zharkov on kutsuttu ylös ja hän tehnee debyyttinsä keskiviikkona Rangersia vastaan.
Devils on lähettänyt Brian Rolstonin Albany ja kun mies on ilmoittaunut farmiin niin sen jälkeen devils aikoo laittaa Rolstonin Re-Entry waiweriin. Lou ei vielä osannut sanoa mitä tapahtuu jos miestä ei kukaan ole kiinostunut miehestä jatkaako Brian AHL:ssä vai käykö kutsu takaisin ylös. Lisäksi Rolstonille on annettu lupa neuvoitella muidenjoukkueden kanssa siirosta. Lisäksi Lou totesi että nyt on aika alkaa antamaa vastuuta nuoremille pelaajille ja tämä on yksi syy minkä takia Rolstonista yritetään päästä eroon.
Brian Rolston ilmoittautuu Albany palvelukseen
Ja mitä tulee Jacque Lemairen saamaan muutokseen joukkueessa niin ainakin hyökkääjät ovat alkaneet hakemaan avausta paljon alempaa omalta alueelta kun Maclean aikana he notkuivat vain keskialueella. Lisäksi puolustajat ovat mielestäni alkaneet olemaan pikkuisen aktiivisimpia hyökkäyssuuntaan. Ja etenkin tuntuisi että herra Kovalchuk on tyytyväinen uutten valmentajaan sillä olli mies semmoisella asenteella Toronttopelissä että en ole Iljaa kokokautena nähnyt taklaavan yhtämontakertaa kun hän taklasi toronto pelissä. Työ moraali on alkanut selvästi nousemaan joukkueessa, mutta että päästäisiin voittojen makuun niin siihen saattaa olla vielä pitkä matka. Toisaalta toivosinkin kun kausi on nyt noiden Play Off osalta menetetty niin ei yllyttäisi liian kovaan suorittamiseen vaan varmistettaisiin se hyvä varausvuoro, mutta pelattaisiin taistelevaan peliä jossa aijettaisiin sisään nuoria pelaajia. Ja onhan tämä Lemairen paluu saanut myös Dalin aktiiviseksi täällä foorumilla taas! Mutta mitä mielestäni rivien välistä voi Lemairen komenteista lukea niin kaikkea ei aivan oiken ole pirulaisten leirissä MacLeanin aikana tehty ja nyt maksetaan siitä.
Brian Rolston ilmoittautuu Albany palvelukseen
Ja mitä tulee Jacque Lemairen saamaan muutokseen joukkueessa niin ainakin hyökkääjät ovat alkaneet hakemaan avausta paljon alempaa omalta alueelta kun Maclean aikana he notkuivat vain keskialueella. Lisäksi puolustajat ovat mielestäni alkaneet olemaan pikkuisen aktiivisimpia hyökkäyssuuntaan. Ja etenkin tuntuisi että herra Kovalchuk on tyytyväinen uutten valmentajaan sillä olli mies semmoisella asenteella Toronttopelissä että en ole Iljaa kokokautena nähnyt taklaavan yhtämontakertaa kun hän taklasi toronto pelissä. Työ moraali on alkanut selvästi nousemaan joukkueessa, mutta että päästäisiin voittojen makuun niin siihen saattaa olla vielä pitkä matka. Toisaalta toivosinkin kun kausi on nyt noiden Play Off osalta menetetty niin ei yllyttäisi liian kovaan suorittamiseen vaan varmistettaisiin se hyvä varausvuoro, mutta pelattaisiin taistelevaan peliä jossa aijettaisiin sisään nuoria pelaajia. Ja onhan tämä Lemairen paluu saanut myös Dalin aktiiviseksi täällä foorumilla taas! Mutta mitä mielestäni rivien välistä voi Lemairen komenteista lukea niin kaikkea ei aivan oiken ole pirulaisten leirissä MacLeanin aikana tehty ja nyt maksetaan siitä.
Viimeksi muokattu:
Rolston on mahdollisesti toisaalla jo tämän päivän aikana. Tarkoituksena on siis pistää hänet re-entry waiversiin, josta hänet voi napata puoleen hintaan ja Devils maksaa loput 2,5 miljoonaa hänen palkastaan ja cap hitistä.
Kauden alla esitettyjen leikkauslistojen yhtenä osana spekuloitiin mahdollisuudella, että Rolston päätyisi Islandersiin. Puhalletaanpa vähän pölyjä tämän mapin päältä ja avataan tarina uudelleen: Nyt, kun Isles pisti James Wisniewskin lihoiksi ja leikkasi palkkamenojaan, rosterissa on kutsuva veteraanipelaajan mentävä aukko...
Jos Isles (tai mikä tahansa muu joukkue) poimii Rolstonin re-entry waiversista, se saa käypään hintaan edelleen käyttökelpoisen 2-3-ketjujen laiturin, jolle voi antaa vastuuta yli- ja alivoimalla. Rolston on tätä nykyä ainoastaan toivottoman epätasainen viimeistelijä, joten illasta toiseen häneltä ei kannata odottaa tehoja. Maisemanvaihdos voisi tehdä Rolstonille hyvää, koska Devilsissä hän on moneen kertaan katsottu kortti.
On surullista, että Rolstonin kohdalla Devils joutuu menettelemään näin, koska hän on ollut hyvä joukkuepelaaja ja suhtautunut vaikeaan tilanteeseensa ammattimaisesti. Kahden ja puolen vuoden aikana Rolstonilla oli paljon epäonnea loukkaantumisten vuoksi ja Ilja Kovaltshukin hankinta pudotti hänet viimeistään nokkimisjärjestyksessä niin alas, ettei häntä ole mielekästä pitää joukkueessa viiden miljoonan vuosiansioilla. Toisaalta Rolston ei ole vastannut niihin odotuksiin, joita häneen kohdistui 30 maalin viimeistelijänä.
Devilsin valmentajanvaihdos, Rolstonin ulostaminen ja pelilliseksi farssiksi muodostunut kausi on kirvoittanut monia kiekkotoimittajia kertomaan ratkaisumalleja sotkun selvittämiseksi. Nostetetaan tässä yhteydessä esille Larry Brooksin sivallus, jossa on toki asiaa, mutta myös aimo annos Brooksin tavaramerkiksi muodostunutta liioittelua.
Seuraava vuodatus on myös vastine Saikan kommenttiin siitä, että Lamoriello ei ole terävin jätkä hoitamaan joukkuetta palkkakaton aikana.
Näistä asioista olen jauhanut ennenkin, mutta matkustetaanpa taas kerran aikakoneella vuoteen 2005, jolloin nykyisten ongelmien siemeniä on kylvetty.
Devilsistä poistuivat samalla kertaa uransa lopettanut Scott Stevens, Ducksiin siirtynyt Scott Niedermayer ja syövän kanssa taistellut Pat Burns. On selvää, ettei mikään joukkue kestä tällaista määrää suoneniskuja ja yhdellä kertaa menetettyä johtajuutta ja karismaa. Tuolloin Devilsissä ei myöskään ollut juuri minkäänlaista syvyyttä farmissa ja junioreissa, koska vuosituhannen vaihteen varausvuorot olivat yksi toisensa jälkeen osoittautuneet hudeiksi.
GM Lamoriellolla oli edessään vaikea tilanne nykyisen työehtosopimuksen astuessa voimaan, koska joukkue oli vaarassa hajota atomeiksi. Lou joutui käytännössä ostamaan rahalla ja no trade –pykälillä joukkueen tulevaisuuden.
Vaikeassa tilanteessa Lou onnistui myös tekemään melko onnistuneita sopimuksia, kuten Parisen, Langenbrunnerin ja Brodeurin diilit, joista varsinkin Martyn diili on ollut todella huokea ja kertoo myös yhtä lailla Brodeurin sitoutumisesta Devilsiin. Nykyinen omistaja Jeff Vanderbeek osti Devilsin vuonna 2004 ja käynnisti hankkeen uuden areenan rakentamisesta. Uuden areenan rakentamisprojektin etenemisen yhtenä vipuvartena käytettiin Devilsin menestystä. Prudential centerin markkinoinnin uskottavuuden kannalta ei olisi ollut järkevää rummuttaa uutta areenaa, jossa pelaa NHL:n pohjamudissa keskellä monivuotista uudelleenrakennusta rypevä joukkue.
Samaan aikaan Devils teki todellisen ryhtiliikkeen pelaajien varaamisessa. Joukkue on siirtänyt painopistettä puolustajien varaamiseen. Tätä kautta muutos parempaan tapahtuu hitaasti, mutta tulokset ovat myös pitkäkestoisempia ja usein laadukkaampia kuin vahvistusten haaliminen epävarmoilta vapaiden agenttien markkinoilta. Lamoriellon pahimmat virheet ja epäonnistumiset ovat tulleet vapaiden agenttien hankinnoissa. Kesän 2005 katastrofihankinnat Mogilny, Malakhov ja McGillis olivat kaikki floppeja, joskin pakkoraossa tehtyjä hankintoja. Stevensin ja Niedermayerin lähdön jälkeen Devilsillä oli ainoastaan neljä NHL-tason pakkia, joten lähtijöiden tilalle oli jostain hankittava uutta verta. Mogilny puolestaan oli hätähankinta hepatiitista toipuvan Eliaksen stuntiksi. Kaikki kolme osoittautuivat hyvin nopeasti pelillisiksi riskeiksi, joten heistä hankkiuduttiin eroon.
Muita esimerkkejä voidaan myös nostaa esille: Johnny Oduyan 3,5 miljoonan pahvissa oli ilmaa reilusti verrattuna ruotsalaisen peliesityksiin, mutta hän ei ole enää Devilsin murheena. Peistä voidaan taittaa myös Bryce Salvadorin ja Dainius Zubruksen sopimusten arvosta, mutta ainakin nämä kaksi tekevät liksansa eteen illasta toiseen hartiavoimin töitä. David Clarksonin jatkosopimus on viimeisimpänä liitetty kyseenalaisten sopimusten joukkoon, koska Clarkson on pelannut kauden niin pahasti penkin alle, että hän kuuluisi esitystensä puolesta AHL:ään. Hieman haiskahtaa siltä, että hänelle olisi rahakas jatko kihahtanut aavistuksen verran nuppiin.
Palkkakaton aikana joukkuetta ei pysty hajottamaan atomeiksi, koska sopimuksia ei voi taikoa näkymättömiin toisin kuin vielä vuosikymmenen alussa. Larry Brooks huutaa verenvaihdon perään ja sinänsä hän oikeassa. Tämä prosessi on kuitenkin ollut meneillään jo parin kolmen vuoden ajan, kun vanhoista nimistä maisemaa ovat vaihtaneet muiden muassa Madden, Rafalski, Pandolfo ja Gionta. Lou Lamoriello ei toimi hätiköiden ja hän on antanut pelaajille (Kuten Rolstonille ja MacLeanille) ja valmentajille lukuisia tilaisuuksia kääntää kurssi. Nyt, kun mikään ei tunnu muuttuneen, iso luuta lakaisee pukuhuoneessa. Pari kolme vuotta sitten vastaavaa ei olisi voitu tehdä laajassa mittakaavassa, koska farmista ei olisi ollut tulossa paikkaajia toisin kuin nyt, kun Josefson, Tedenby, Zharkov ja kumppanit ovat tekemässä läpimurtoaan.
Samalla, kun Lamoriello teki sen, mikä oli joukkueen tulevaisuuden kannalta välttämätöntä eli teki avainveteraanien kanssa monivuotisia jatkosopimuksia ja koetti tilkkiä mahdollisuuksien mukaan kokoonpanon aukkoja, hän loi myös joukkueelleen sen nykyisten ongelmien ytimen, laiskanpulskean herrasmiesten kerhon, josta onneksi jäsenet ovat yksi kerrallaan poistuneet muualle. Tämä "herrasmiesten kerho" muodosti joukkueen ytimen ja käytti valtaa pukuhuoneessa, mutta ei kuitenkaan ollut niin laadukas ydin, joka olisi vienyt joukkuetta pitkälle pudotuspeleissä. Mielestäni Lou on ollut liiankin kärsivällinen ja uskollinen esimerkiksi Langenbrunnerin ja Pandolfon kanssa. Loun vahvuus ja samalla heikkous on sitoutuminen pelaajiin ja uskollisuuden palkitseminen. Parhaimmillaan tämä luo vastavuoroisuutta, kuten Brodeurin kohdalla ja pahimmillaan painolastin, kuten Jay Pandolfon kohdalla.
Samaan aikaan, kun organisaatiota on valmistettu vähin erin toteutettavaan sukupolvenvaihdokseen, Lamoriellon tavoitteena on ollut samanaikaisesti menestyä joka vuosi, koska se on ollut Devilsin tulevaisuuden kannalta elintärkeää. Tämän vuoksi joukkueeseen on hankittu muiden muassa Rolston ja Arnott. Sitoutuminen veteraanipelaajiin ja sen mukanaan tuomiin riskeihin on ollut tämän vuoksi perusteltua, koska niin innostavaa kuin nuorten pelaajien seuraaminen on, tulokaspelaajat eivät tuo menestystä, vaan siihen tarvitaan rutinoituneita veteraaneja. Edellytyksiä menestykseen on myös ollut, mutta kaukalossa asiat ovat lopulta menneet pieleen. Ehkä Lounkin olisi pitänyt aikanaan luopua periaatteestaan hakea joka vuosi menestystä, räjäyttää joukkue atomeiksi ja vaihtaa tähtipelaajat korkeisiin varausvuoroihin. Hän voisi paistatella urheilujournalistien häntä kohti hetkellisesti kohdistamassa valokeilassa nerokkaana managerina, jonka ansiosta Devils kokee uutta tulemista nuorten huippulupausten johdolla.
Lyhyesti sanottuna: The GM on tehnyt virheitä myös palkkakaton aikana, mutta hyviä asioita on tämänkin työehtosopimuksen aikana nähdäkseni huomattavasti enemmän kuin virheitä.
Kauden alla esitettyjen leikkauslistojen yhtenä osana spekuloitiin mahdollisuudella, että Rolston päätyisi Islandersiin. Puhalletaanpa vähän pölyjä tämän mapin päältä ja avataan tarina uudelleen: Nyt, kun Isles pisti James Wisniewskin lihoiksi ja leikkasi palkkamenojaan, rosterissa on kutsuva veteraanipelaajan mentävä aukko...
Jos Isles (tai mikä tahansa muu joukkue) poimii Rolstonin re-entry waiversista, se saa käypään hintaan edelleen käyttökelpoisen 2-3-ketjujen laiturin, jolle voi antaa vastuuta yli- ja alivoimalla. Rolston on tätä nykyä ainoastaan toivottoman epätasainen viimeistelijä, joten illasta toiseen häneltä ei kannata odottaa tehoja. Maisemanvaihdos voisi tehdä Rolstonille hyvää, koska Devilsissä hän on moneen kertaan katsottu kortti.
On surullista, että Rolstonin kohdalla Devils joutuu menettelemään näin, koska hän on ollut hyvä joukkuepelaaja ja suhtautunut vaikeaan tilanteeseensa ammattimaisesti. Kahden ja puolen vuoden aikana Rolstonilla oli paljon epäonnea loukkaantumisten vuoksi ja Ilja Kovaltshukin hankinta pudotti hänet viimeistään nokkimisjärjestyksessä niin alas, ettei häntä ole mielekästä pitää joukkueessa viiden miljoonan vuosiansioilla. Toisaalta Rolston ei ole vastannut niihin odotuksiin, joita häneen kohdistui 30 maalin viimeistelijänä.
Devilsin valmentajanvaihdos, Rolstonin ulostaminen ja pelilliseksi farssiksi muodostunut kausi on kirvoittanut monia kiekkotoimittajia kertomaan ratkaisumalleja sotkun selvittämiseksi. Nostetetaan tässä yhteydessä esille Larry Brooksin sivallus, jossa on toki asiaa, mutta myös aimo annos Brooksin tavaramerkiksi muodostunutta liioittelua.
Seuraava vuodatus on myös vastine Saikan kommenttiin siitä, että Lamoriello ei ole terävin jätkä hoitamaan joukkuetta palkkakaton aikana.
Näistä asioista olen jauhanut ennenkin, mutta matkustetaanpa taas kerran aikakoneella vuoteen 2005, jolloin nykyisten ongelmien siemeniä on kylvetty.
Devilsistä poistuivat samalla kertaa uransa lopettanut Scott Stevens, Ducksiin siirtynyt Scott Niedermayer ja syövän kanssa taistellut Pat Burns. On selvää, ettei mikään joukkue kestä tällaista määrää suoneniskuja ja yhdellä kertaa menetettyä johtajuutta ja karismaa. Tuolloin Devilsissä ei myöskään ollut juuri minkäänlaista syvyyttä farmissa ja junioreissa, koska vuosituhannen vaihteen varausvuorot olivat yksi toisensa jälkeen osoittautuneet hudeiksi.
GM Lamoriellolla oli edessään vaikea tilanne nykyisen työehtosopimuksen astuessa voimaan, koska joukkue oli vaarassa hajota atomeiksi. Lou joutui käytännössä ostamaan rahalla ja no trade –pykälillä joukkueen tulevaisuuden.
Vaikeassa tilanteessa Lou onnistui myös tekemään melko onnistuneita sopimuksia, kuten Parisen, Langenbrunnerin ja Brodeurin diilit, joista varsinkin Martyn diili on ollut todella huokea ja kertoo myös yhtä lailla Brodeurin sitoutumisesta Devilsiin. Nykyinen omistaja Jeff Vanderbeek osti Devilsin vuonna 2004 ja käynnisti hankkeen uuden areenan rakentamisesta. Uuden areenan rakentamisprojektin etenemisen yhtenä vipuvartena käytettiin Devilsin menestystä. Prudential centerin markkinoinnin uskottavuuden kannalta ei olisi ollut järkevää rummuttaa uutta areenaa, jossa pelaa NHL:n pohjamudissa keskellä monivuotista uudelleenrakennusta rypevä joukkue.
Samaan aikaan Devils teki todellisen ryhtiliikkeen pelaajien varaamisessa. Joukkue on siirtänyt painopistettä puolustajien varaamiseen. Tätä kautta muutos parempaan tapahtuu hitaasti, mutta tulokset ovat myös pitkäkestoisempia ja usein laadukkaampia kuin vahvistusten haaliminen epävarmoilta vapaiden agenttien markkinoilta. Lamoriellon pahimmat virheet ja epäonnistumiset ovat tulleet vapaiden agenttien hankinnoissa. Kesän 2005 katastrofihankinnat Mogilny, Malakhov ja McGillis olivat kaikki floppeja, joskin pakkoraossa tehtyjä hankintoja. Stevensin ja Niedermayerin lähdön jälkeen Devilsillä oli ainoastaan neljä NHL-tason pakkia, joten lähtijöiden tilalle oli jostain hankittava uutta verta. Mogilny puolestaan oli hätähankinta hepatiitista toipuvan Eliaksen stuntiksi. Kaikki kolme osoittautuivat hyvin nopeasti pelillisiksi riskeiksi, joten heistä hankkiuduttiin eroon.
Muita esimerkkejä voidaan myös nostaa esille: Johnny Oduyan 3,5 miljoonan pahvissa oli ilmaa reilusti verrattuna ruotsalaisen peliesityksiin, mutta hän ei ole enää Devilsin murheena. Peistä voidaan taittaa myös Bryce Salvadorin ja Dainius Zubruksen sopimusten arvosta, mutta ainakin nämä kaksi tekevät liksansa eteen illasta toiseen hartiavoimin töitä. David Clarksonin jatkosopimus on viimeisimpänä liitetty kyseenalaisten sopimusten joukkoon, koska Clarkson on pelannut kauden niin pahasti penkin alle, että hän kuuluisi esitystensä puolesta AHL:ään. Hieman haiskahtaa siltä, että hänelle olisi rahakas jatko kihahtanut aavistuksen verran nuppiin.
Palkkakaton aikana joukkuetta ei pysty hajottamaan atomeiksi, koska sopimuksia ei voi taikoa näkymättömiin toisin kuin vielä vuosikymmenen alussa. Larry Brooks huutaa verenvaihdon perään ja sinänsä hän oikeassa. Tämä prosessi on kuitenkin ollut meneillään jo parin kolmen vuoden ajan, kun vanhoista nimistä maisemaa ovat vaihtaneet muiden muassa Madden, Rafalski, Pandolfo ja Gionta. Lou Lamoriello ei toimi hätiköiden ja hän on antanut pelaajille (Kuten Rolstonille ja MacLeanille) ja valmentajille lukuisia tilaisuuksia kääntää kurssi. Nyt, kun mikään ei tunnu muuttuneen, iso luuta lakaisee pukuhuoneessa. Pari kolme vuotta sitten vastaavaa ei olisi voitu tehdä laajassa mittakaavassa, koska farmista ei olisi ollut tulossa paikkaajia toisin kuin nyt, kun Josefson, Tedenby, Zharkov ja kumppanit ovat tekemässä läpimurtoaan.
Samalla, kun Lamoriello teki sen, mikä oli joukkueen tulevaisuuden kannalta välttämätöntä eli teki avainveteraanien kanssa monivuotisia jatkosopimuksia ja koetti tilkkiä mahdollisuuksien mukaan kokoonpanon aukkoja, hän loi myös joukkueelleen sen nykyisten ongelmien ytimen, laiskanpulskean herrasmiesten kerhon, josta onneksi jäsenet ovat yksi kerrallaan poistuneet muualle. Tämä "herrasmiesten kerho" muodosti joukkueen ytimen ja käytti valtaa pukuhuoneessa, mutta ei kuitenkaan ollut niin laadukas ydin, joka olisi vienyt joukkuetta pitkälle pudotuspeleissä. Mielestäni Lou on ollut liiankin kärsivällinen ja uskollinen esimerkiksi Langenbrunnerin ja Pandolfon kanssa. Loun vahvuus ja samalla heikkous on sitoutuminen pelaajiin ja uskollisuuden palkitseminen. Parhaimmillaan tämä luo vastavuoroisuutta, kuten Brodeurin kohdalla ja pahimmillaan painolastin, kuten Jay Pandolfon kohdalla.
Samaan aikaan, kun organisaatiota on valmistettu vähin erin toteutettavaan sukupolvenvaihdokseen, Lamoriellon tavoitteena on ollut samanaikaisesti menestyä joka vuosi, koska se on ollut Devilsin tulevaisuuden kannalta elintärkeää. Tämän vuoksi joukkueeseen on hankittu muiden muassa Rolston ja Arnott. Sitoutuminen veteraanipelaajiin ja sen mukanaan tuomiin riskeihin on ollut tämän vuoksi perusteltua, koska niin innostavaa kuin nuorten pelaajien seuraaminen on, tulokaspelaajat eivät tuo menestystä, vaan siihen tarvitaan rutinoituneita veteraaneja. Edellytyksiä menestykseen on myös ollut, mutta kaukalossa asiat ovat lopulta menneet pieleen. Ehkä Lounkin olisi pitänyt aikanaan luopua periaatteestaan hakea joka vuosi menestystä, räjäyttää joukkue atomeiksi ja vaihtaa tähtipelaajat korkeisiin varausvuoroihin. Hän voisi paistatella urheilujournalistien häntä kohti hetkellisesti kohdistamassa valokeilassa nerokkaana managerina, jonka ansiosta Devils kokee uutta tulemista nuorten huippulupausten johdolla.
Lyhyesti sanottuna: The GM on tehnyt virheitä myös palkkakaton aikana, mutta hyviä asioita on tämänkin työehtosopimuksen aikana nähdäkseni huomattavasti enemmän kuin virheitä.
Valoako tunnelin päässä vai kangastuksia?
Devils kohtasi Rag$in ja peli näytti minun silmään parantuneen hirvittävästi.
Rangersin voittomaali kimposi Greenen jalasta alle metrin päästä maalista ja tuolle Marty ei voinut mitään. Ekan olisi voinut ottaa, mutta vastapainoksi tuli tutun oloisia "gamesavereita". Taas yli 40 laukausta maalia kohti ja muutenkin tiivis peli. Jos tuo ilme pystytään pitämään, niin mitä tahansa voi tapahtua.
Kiva matsi ja saihan Averykin yhden kelpo pusun osakseen.
Devils kohtasi Rag$in ja peli näytti minun silmään parantuneen hirvittävästi.
Rangersin voittomaali kimposi Greenen jalasta alle metrin päästä maalista ja tuolle Marty ei voinut mitään. Ekan olisi voinut ottaa, mutta vastapainoksi tuli tutun oloisia "gamesavereita". Taas yli 40 laukausta maalia kohti ja muutenkin tiivis peli. Jos tuo ilme pystytään pitämään, niin mitä tahansa voi tapahtua.
Kiva matsi ja saihan Averykin yhden kelpo pusun osakseen.
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Raimo Helminen ja muu valmennustiimi jatkosopimukseen SaiPan kanssaLue lisää »
-
Liigassa on varsinaisella peliajalla pelattu vain neljä SaiPan putkea pidempää voittoputkeaLue lisää »
-
Ässien Patrik Juhola uskaltaa haaveilla tulevaisuuden pelipaikasta Pohjois-AmerikassaLue lisää »
-
Lukko rikkoi viime hetkillä Masi Härkösen unelman nollapelistä Liiga-debyytissäLue lisää »
-
Ässät ryösti pisteet Nokia-areenaltaLue lisää »
-
Liiga-kierros: Peter Abbandonatolle hattutemppu, Rami Määtälle maali ja Masi Härköselle debyyttivoittoLue lisää »