Kritiikkiä...
ProKarelia-liikkeen reformin tarkastelu.
Kuten jo edellisessä viestissäni ilmaisin, kyseinen reformi vaikuttaa ensisilmäyksellä varsin subjektiivisesti sekä ääri-optimistisessa hengessä laaditulta, jokainen voi sitten mielessään päätellä onko tämä positiivinen vai negatiivinen asia. Tarkastelen siinä esitettyjä muutamia väittämiä, analyysejä omin silmin ja koetan saada aikaan kriittisen mutta samalla objektiivisuuteen tähtäävän vastauksen. Reformi laajuudessaan on sen verran suuri etten voi kaikkia kiintoisia kohtia ottaa käsittelyyn vaikka niin haluaisinkin, tai mikäli niin tekisin, ei tätä kirjoitusta jaksaisi lukea kukaan muu kuin asiaan vihkiytynyt jatkoaikalainen. Mikäli kysyttävää tai kritisoitavaa ilmenee niin rohkeasti viestiä kehiin. Tarkennan vastinettani tarpeen mukaan - varmasti tarkkenuksen aihetta löytyy siitäkin huolimatta, että koetan pyrkiä melkoiseen tarkkuuteen.
Pahoittelen myös mahdollista toistoa, ja sitä jos otan esille asioita joita joku muu on jo tarkoin käsitellyt tässä ketjussa.
Kirjan tavoitteena on jakaa asiallista ja oikeaa tietoa Karjalan palautuksen vaikutuksista sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Suurella yleisöllä ja eri maiden päättäjillä tulee olla mahdollisuus perustaa mielipiteensä ja päätöksensä relevanttiin tietoon.
Tulee olla, mutta mielestäni reformi ei tarjoa tarpeeksi relevanttia tietoa, siitä kuultaa läpi mainittu optimius sekä avoimen kritiikin puute talouskysymyksiä käsiteltäessä. Alkuasetelma on aivan liian optimaalinen, ja laatijoiden suhde käsiteltävään asiaan liian subjektiivinen. Kritisoin jo ennalta objektiivisuuden ja kritiikin puutetta.
Karjalaa tarkastellaan Suomen yhtenä voimakkaana kasvu- ja kehittämiskeskuksena. Poikkeuksellisen statuksen palautettavalle alueelle luo sen omat laajalle säteilevät vaikutukset ja se suuri mielenkiinto, millä koti- ja kansainvälisten tahojen uskotaan osallistuvan hankkeen toteuttamiseen.
Tämä on eräs ohjelma ongelma, lähtöasetelman ollessa ennakoivan positiivinen, kuvitellaan Karjalan kiinnostavan mahdollisuuksillaan koko Suomea, eikä tämä yksin riitä, vaan kuvitellaan (vailla todellista pohjaa) sen kiinnostavan muitakin maita. Kuvaavaa on, että todellisen tiedon puuttuessa kaikki perustuu ”uskoon”, usko ei kuitenkaan ole mikään tae mistään, ja jollei ole pohjalla tarkkaa tietoa on, mielestäni, parempi, että liiallisen optimistisen uskon sijaan otetaan hivenen pessimistisempi kanta ja ennen kaikkea kriittisempi kanta asian tarkasteluun.
Karjalan palautus on Suomelle ja samalla myös Venäjälle hyvin positiivinen hanke. Käsitykset palautuksesta mustana aukkona ja verotulot syövänä rasitteena eivät perustu tosiasioihin.
Epäilen suuresti tämän väittämän paikkansa pitävyyttä, palaan aiheeseen myöhemmin, ja huomattavasti tarkemmin tässä viestissä. Mutta, tohdin jo tässä vaiheessa epäillä, ettei aluetta joka valtaosin muistuttaa Suomalaista periferiaa ala Kainuu, voitane pitää muuna kuin verotuloja syövänä rasitteena.
Saatujen tietojen mukaan pakkoluovutetun Karjalan venäläinen väestö kannattaa voimakkaasti palautusta. Eräs duuman jäsen on ilmaissut asian siten, että jos alueen väestöltä kysyttäisiin alueen palauttamisesta Suomelle, he varmasti kaksin käsin äänestäisivät palautuksen puolesta.
Tietenkin äänestäisi liittymisen puolesta, tätä tuskin kovinkaan moni edes kieltää. Miksi he sitten äänestäisivät? Yksin kertaisesti sen tähden, että he haluavat Venäjän kurjuudesta lännen ”rahahanojen” äärelle. Jos äänestyksen ehdot olisivat seuraavat:
”Äänestättekö Karjalan Suomelle luovuttamisen puolesta siinä tapauksessa, että mikäli puoltavia ääniä tulee tarpeeksi ja luovutettaessa Karjala Suomelle, teidät pakkosiirrettään Venäjälle?”
En oikein jaksa uskoa, että tuolloin puoltavia ääniä tulisi kovinkaan runsaasti, ei ainakaan mitään äänivyöryä puolesta. Tämä tosin on täysin subjektiivinen mielipiteeni mutta sen mitä ihmisen käyttäytymisestä tiedän, on perusteltua odottaa, että puoltavia ääniä ei runsaasti tulisi.
Suomen talvisota 1939 - 1940 ja jatkosota 1941 - 1944 olivat seurausta Neuvostoliiton ja Saksan 23.08.1939 tekemästä sopimuksesta, jonka salaisessa lisäpöytäkirjassa nämä kaksi valtiota sopivat etupiirijaostaan. Sen mukaan Suomi kuului Neuvostoliiton etupiiriin.
Jollei Jatkosotaa olisi käyty suhtautumiseni Karjala-kysymykseeni voisi olla (mahdollisesti olisi) aivan toinen, mutta, ketjussa jo aiemmin esitettyjen ja esittämieni syiden tähden en pidä Suomea aivan syyttömänä Jatkosodan käyntiin. Tarkoitan tällä Suomen ja Saksan liittoutumista, sekä Suomen antaessa mm. Utin lentokentän saksalaisten pommituskoneiden käyttöön. On jokseenkin turha spekuloida sillä, että Venäjä olisi kaikesta huolimatta hyökännyt Suomeen vaikkei Saksa olisikaan käyttänyt Suomen alueita hyväksi omissa hyökkäysvalmisteluissaan. Suomi oli eräällä tavalla aloitteen tekijän puolella joten rinnastettavissa tuolloin hyökkääjään, vrt. nykypäivänä, ei Irakia syytetä hyökkäyksestä Saudi-Arabiaan Persianlahden sodan yhteydessä vaikka se niin teki, Saudi-Arabia, ryhtyessään Yhdysvaltojen liittolaiseksi otti riskin näistä tällaisten hyökkäysten mahdollisuudesta joten voidaan katsoa, että Suomi antaessaan saksalaisten käyttää alueitaan hyökkäysvalmisteluissa, otti tuolloin riskin mahdollisesta vastahyökkäyksestä. Suomen ja Saudi-Arabian tilanne ei ole aivan vertailukelpoinen, sen tunnustan, mutta periaate molemmissa tapauksissa hyvin samankaltainen.
Voidaan olettaa, ettei Venäjä olisi kovinkaan painokkaasti ryhtynyt hyökkäykseen Suomea vastaan siinä tapauksessa ettei Suomi olisi tehnyt sopimusta saksalaisten kanssa heidän aloittaessa Operaatio Barbarossan. Mikäli Suomi ei olisi ollut todellinen uhka Venäjälle, ei Venäjän intresseihin olisi kuulunut hyökkääminen Suomeen, koska sillä oli ongelmia riittämiin Saksan muodostaman uhan tähden, ja toisaalta, en usko, että Saksa olisi kovinkaan voimakkaasti ryhtynyt painostamaan Suomea tässä tilanteessa. Kaikkiaan Suomi oli hivenen syrjässä tärkeimmistä rintamalinjoista. Ja, mikäli Venäjä olisi hyökännyt Suomeen ennen Operaatio Barbarossan alkamista, olisi Suomi tuolloin voinut aloittaa aktiivisemman yhteydenpidon saksalaisiin, tai vaihtoehtoisesti koettaa hankkia tukea joltain muulta taholta. Näin Suomen oikeudellinen status olisi aivan toinen kuin se sodan päätyttyä oli.
Lisäksi vanhojen rajojen ylittäminen on ongelma tässä tapauksessa. Tämä osaltaan, (oletettavasti), lisäsi ärtymystä Neuvostojohdossa, ja viimekädessä Stalinissa, joten tämä on mahdollisesti voinut vaikuttaa Suomen kannalta negatiivisesti rauhanehtoihin.
Tarkoituksenani ei ole syyllistää Suomea, vaan koettaa tuoda esille niitä syitä joiden perusteella Suomen oikeudellinen asema Karjala-kysymyksessä ei ehkäpä ole sellainen jollaiseksi moni sen Suomessa mieltää. Voi olla, että itsenäisyyden säilyttämisen kannalta valittu strategia oli paras mahdollinen, siitä maksettiin tietty hinta (Karjala) mutta vaihtoehtoisesti säilytettiin itsenäisyys eikä jouduttu Neuvostomiehityksen alaiseksi, joten näin ollen menetettyjen alueiden perään ei ”kannata” itkeä, vaan ennemminkin olla tyytyväinen sen puolesta, että säilytimme kalleimman eli itsenäisyyden.
Oma kulttuuri- ja talousmerkityksensä tulee olemaan Viipuriin perustettavalla yliopistolla ja muulla korkeatasoisella ja monipuolisella koulutuksella.
Pieni katsaus kulttuuriin.
Kulttuuriin panostaminen näin alussa, mikäli Karjala palautettaisi, tuskin tullaan kiinnittämään suurtakaan huomiota. Se ei saisi olla tärkeyslistalla ensimmäisten joukossa pl. muutamat kulttuurillisesti tärkeät nähtävyydet. Muutoin Karjalan syrjäseudut tuskin tarjoavat kovinkaan poikkeavaa kulttuurillista tarjontaa, mitään sellaista jota ei ole jo Suomessa tällä hetkellä joten tuskin mitään poikkeuksellista lisää kulttuuritarjontaan olisi tulossa.
Minkähän alan yliopisto kävisi kyseeseen? Mikä tarve sillä olisi, ja jos se perustettaisi jonkin muun syyn, kuin tarpeen, tähden, voidaan kysyä, kuinka arvostetuksi opetuspaikakse se muodostuisi. Ja, kuinka moni suomalainen olisi valmis lähtemään opiskelemaan Viipurin Yliopistoon. Alkuun siitä muotoutuisi venäläisopiskelijoiden miehittämä yliopisto, jossa suomalaisuus olisi läsnä ennemminkin ”virallisena pakkona” kuin minkään muun syyn tähden.
Kotimaan investoinnit suuntautuvat nyt valtaosaltaan pääkaupunkiseudulle. Esim. Turku ei kykene muodostamaan investointien sijoittumiselle riittävää vastavoimaa. Sen sijaan Viipuri on tähän kyennyt aikaisemmin ja kykenee uudelleen toimimaan itäisen alueen talousveturina ja riittävänä vastapainona.
Millä perusteella Viipuri siihen kykenisi? Siellä asuu huomattavasti vähemmän väestöä kuin Turussa. Se on huomattavasti kehittymättömämpi taloudellisessa mielessä, siellä vallitsee korkeampi rikollisuus kuin Suomessa, sen väestön koulutuksellinen taso ei ole verrattavissa Suomeen. Epäilen, että kuluisi lähes sukupolvi ennen kuin Viipuri itsessään alkaisi olla ”jaloillaan” - puhumattakaan muusta Karjalasta, tai muista alueista ts. Salla, Petsamo ja Suomenlahden saaret.
En usko, että edes Saimaan alueen ja Saimaankanavan kautta Viipurin alueen yhteistyö toisi kovinkaan suurta vastapainoa Helsingille, alue on täynnä muuttotappiokuntia, kuihtuvaa maaseutua etc. Muutamia poikkeuksiakin löytyy, kuten Lappeenranta (kiitos LTKK’n) sekä pari muuta kuntaa. Karjalaiset evakot olisivat jo kuolleet liki viimeiseen mieheen ja naiseen ennen kuin Viipuri alkaisi luonnollisella tavalla muodostaa kovinkaan merkittävää vastapainoa Helsingille. Tässä on hyvä vertailla tilannetta Saksassa, yhä edelleen, vaikka yhdentymisestä on kulunut jo yli kymmenen vuotta, tilanne idässä on monin paikoin luvattoman heikko. Positiivisia uutisia kuuluu kovin harvalta paikkakunnalta. Saksojen yhdistyessä sentään yhdistyminen koska todellisia sukulaisia - olihan kyseessä Saksojen yhdistyminen. Karjalan liittyessä Suomeen, meidän olisi intergoitava maahamme satoja tuhansia venäläisiä. Onnistuuko se helpolla? Enpä oikein usko. Epäilen ettei venäläisväestön tähden Saksa ole kovinkaan halukkaasti halunnut ottaa esille Kaliningradin (ent. Itä-Preussi) liittämistä itseensä koska se tietäisi satojen tuhansien venäläisten integroimista saksalaiseen yhteiskuntaan. Alku innostuksen jälkeen Saksa on ryhtynyt suhtautumaan nuivasti Venäjältä Saksaan haluaviin saksalaissyntyisiin kansanosiin - kulttuurilliset erot ovat ilmeisen suuret, ja tällaisen väestön ilmaantuminen Saksankin kokoiseen valtioon aiheuttaa enemmän ongelmia kuin ennalta on odotettu. Joten, miksi siis Suomi kykenisi sulauttamaan omaan yhteiskuntaansa lähes puolen miljoonan suurisen venäläisperäisen väestön? Ei kuinkaan, meille syntyisi venäläinen vähemmistö joka haluaisi itselleen tiettyjä oikeuksia, vrt. tilanne suomenruotsalaisiin.
Kun Karjalaan muuttaa 300 000 suomalaista, sen kokonaisasukasmäärä nousee noin 500 000 henkeen. Tällöin syntyy noin 120 000 miestyövuotta vastaava määrä uusia työpaikkoja.
Mistähän nuo 300 000 suomalaista muuttaa alueelle? Pakkosiirretäänkö heidät sinne helsingistä vai pakotetaanko kaikki työttömät perheineen muuttamaan Karjalaan? Samalla huomaan reformin laatijoiden matematiikassa puutteita. Ainakin minä pääsen aivan eri lukemiin olettamuksien perusteella:
-Väestö nykyään Karjalassa noin 430 000.
-Muuttajia Suomesta 300 000.
-Yhteensä: 730 000.
Jos oletetaan Venäjälle palaavan 200 000 nykyistä karjalalaista asukasta päästään edes lähelle ennustettua asukasmäärää noin 500 000 henkeä. Mutta onko oletettavaa, että 200 000 nykyistä asukasta muuttaa kotiseudultaan (heille Karjala on heidän koti) tuntemattomaan määränpäähän Venäjälle tai muihin itsenäistyneisiin Neuvostotasavaltoihin, ja huolivatko nämä uudet valtiot muuttajia takaisin? Ja, onko oletettavaa, että 300 000 suomalaista haluaa muuttaa Karjalaan? En todellakaan usko, epäilen korkeintaan 50 000 - 70 000 suomalaisen haluavan muuttaa Karjalaan, joten Karjalassa säilyy selkeä voimasuhde venäläisperäisen väestön eduksi.
Laskelmissa on lisäksi unohdettu kokonaan Petsamon ja Sallan seudun asujaimisto, puhutaan vain Karjalasta - epäilen taustalta tällaiseen käytökseen löytvän syyn halusta vedota tunteisiin. Puhutaan vain Karjalasta. Petsamon, Nikel’in, Liinahamarin sekä Sallan seudulla elää lienee lähelle 100 000 asukasta. Joten kaikkiaan Suomi saisi kontolleen kerralla noin 500 000 venäläistä. Onko tämä järkevää tässä hetkessä?
Paljonko sitten maksaisi 500 000 venäläisen taloudellinen tukeminen? Jos pohjaudun lukemiin joita reformin laatijat ovat käyttäneet, pääsen pikaisen analyysin perusteella seuraavaan tulokseen. (Pohjana käytetty Viipurin kaupungin tilastoja).
Viipurissa tilanne on siis seuraava:
-80 000 asukasta.
-työikäisiä 52 000, joista työllistetty 39 000, mikä tarkoittaa sitä, että työttömiä (ei työllistettyjä, jotka siis voivat hakeutua työttömyyskortistoon) on noin 13 000.
-28 000 muihin ryhmiin kuuluvaa asukasta.
Jollei irtisanomia suoritettaisi laisinkaan, (todellisuudessa niitä suoritetaan), työttömininä olisi 1/3 työikäisestä väestöstä. Joten jos ja kun rakentaminen saa aikaan sen, että työllisyys Suomessa vähenee tulee meille vastavuoroisesti uusia työttömiä Karjalan alueelta, joten lopputulos on yhä edelleen miinusmerkkinen eli työttömyys kasvaa.
Noin 500 000 asukkaasta, työikäisiä olisi (Viipurin lukemien perusteella) noin 330 000, tästä joukosta kortistoon joutuisi 1/3 eli noin 110 000 ihmistä. Tämäkin laskelma perustuu täydelliseen optimistisuuteen mutta pidän lukemia siitä huolimatta varsin murheellisina. Todellinen työttömien lukema nousee reilusti yli 150 000 ihmisen kun mukaan lasketaan kannattamattomien yritysten lopettaminen sekä muut irtisanomiset sekä ne asukkaat joita nyt ei lasketa työikäisiin syystä tai toisesta mutta jotka voivat kuulua Suomen lakien mukaan työttömyyskorvauksen piiriin. Suomalaiset tuskin ryhtyisivät maksamaan tyhjästä korkeampaa palkkaa kuin mitä työttömyyskorvaus edellyttää. Joka tapauksessa Suomeen liittymisen yhteydessä hintataso alkaa nousta kaikkialla Karjalassa, mikä tietää sitä, että paikalliselle väelle on ryhdyttävä maksamaan toimeentulotukea sekä asumistukea, ja tämän tuen piiriin siirtyisi kerralla työttömien lisäksi melkoinen osa muusta väestöstä.Onko Suomella tähän varaa? Onko laskelmat tehty aivan liian optimaalisessa hengessä, kuvitellen Karjalan muuttuvan hetkessä tuottavaksi yksiköksi? Siihen ei riitä kymmenen vuotta - ei lähellekään.
Jos Karjalan väestölle maksetaan erisuuruista toimeentulotukea kuin muun maan väelle, on tämä perusteltava todella hyvin - myös tuen piiriin kuuluville henkilöille. Ja tuen on noustava vuosittain jotta tuenpiiriin kuuluvat kestävät taloudellisen kehityksen mukana ja jotta he voivat tyydyttää perustarpeensa. Jossain vaiheessa tuen maksaminen kääntyy laskuun, mutta siihen menee aikaa vuosia ja vuosia, (vrt. tilanne Saksassa jossa tuloerot ovat yhä edelleen melkoiset).
Jos tuen piiriin kuuluisi alussa tietty osa perheistä, esim. 150 000 perhettä kaikkiaan, ja heille maksettaisi vain 200 euron toimeentulotukea kuukaudessa tietää tämä sitä, että kuukaudessa toimeentulotukeen uppoaa rahaa 30 milj. euroa, eli vuodessa 360 milj. euroa, mikä tekee 10 vuodessa 3.6 mrd. euroa - eli jo tähän uppoaisi yksin lähes tulkoon sen verran mitä reformin laatijoiden mielestä Karjalaan uppoaa kymmenessä vuodessa rahaa. Ja, minäkään en ole laskelmissani vielä yltiö pessimistinen, vaan ennemminkin suhtaudun optimistisesti lukemiin, eli lasken ne alakanttiin. Entäpä muut sosiaaliset menot, kuten vanhustenhuolto, lapsilisät, opetustoimi, lastenhuolto tms. - niitä en edes uskalla ottaa laskelmissani huomioon koska muuttujia on aivan liian paljon. Yksin vanhustenhuollon saattaminen ajantasalle maksaa (kymmeniä) miljoonia euroja, ja tämä summa on sijoitettava Karjalaan mitä pikimiten - eikä tuolloinkaan voida puhua perusteellisesta kuntoon laittamisesta vaan hätäavusta.
Venäjä on ollut haluton sijoittamaan mitään Suomen Karjalan kehittämiseen. Karjala on Venäjälle taakka. Karjalan kokonaiskehittämiseen (julkinen ja yksityinen) tarvittaisiin noin 30 mrd. euroa, minkä sijoittamiseen Venäjällä ei näytä olevan intressiä tai varoja.
Hmm... pienoinen ristiriita luvuissa. Reformin laatijat puhuvat toisaalla muutamasta miljardista eurosta ja tässä kohdin puhutaankin Karjalan kokonaiskehittämisen maksavan Venäjälle, (mikäli se sijoittaisi rahat Karjalaan), 30 mrd. euroa eli puhutaan summasta joka on lähes kymmenkertainen toisaalla mainittuun lukemaan. Onko Suomella varaa sijoittaa Karjalaan moista summaa rahaa? 30 mrd. euroa on melkoinen summa vaikka sen jakaisi 10 vuoden ajalle.
Eiköhän tämä riitä taloudesta tähän viestiin.
Ympäristökysymyksiin en nyt ota kantaa koska niistä olen paljolti samaa mieltä, Karjalassa ja Petsamon-seudulla muhii monin paikoin ympäristöllisiä aikapommeja lukuisia. Mutta jos Karjala liitetään Suomeen vastuu siirtyy yksin Suomelle, nyt myös Venäjältä voidaan vaatia edes jonkinmoista panostamista asiaan.
Samoin, reformissa ei näytetty puuttuvan lainkaan rikollisuuteen. Mikäli Karjala, yms. seudut liitetään Suomeen, tarkoittaa se sitä, että kertaheitolla Suomi saa riesakseen aivan toisen tason ammattimaisten rikollisuuden organisaatiot kuin nykyisellään. Mitähän Viipurissa toimivan mafian edustajat tuumaisivat mahdollisuudesta päästä levittäytymään vapaasti Suomen markkinoille. Tässä olen niin pessimistinen etten jaksa uskoa virkavallan kykenevän ennalta poistamaan tätä hyvin selkeää uhkatekijää.
Keskustelua en halua kieltää, mutta järki on pidettävä mukana, eikä järjen pitäminen mukana suinkaan tarkoita sitä, että olisi kumartelemassa Venäjän suuntaan.
vlad#16.
